Original subtitles

(Sireeni.)

Ai jumalauta, on paha darra. Miks mä taas menin baariin ja join liikaa?

Miks taas puhun ittekseni? Vihaan mun elämää!

Vedän itteni jojoon! No en kehtaa, ei oo pokkaa.

Tuleekohan telkasta mitään? En kato telkkaa! Luen venäläisen klassikon.

En voi, aika on syöny tätä. En moderneine ongelmineni samaistu.

Elämä on tylsää! Mitähän telkast tulee?

Aivan mahtavaa huomenta.

Kehitysapu - velvollisuutemme ihmisinä vai silkkaa rahan hukkaa?

Keskustelemassa kehitysmaatutkija ja mies, joka ei välitä paskaakaan.

Jos sinä aloittaisit, mies.

Pöysti, sä sanot, ettei sulle ole haastavia juttuja... -No ei ole.

-Ei tarpeeks ovelia rikollisia, joiden nappaaminen tyydyttäis?

Niin. On vaan urpoja, jotka ryöstää äitinsä nakkikioskin ilman naamiota-

ja jättää paikalle lompsansa.

-No nyt olis...-Jessus, mitä sakkia. -Mutta katos tätä... -Siis oikeesti!

Miks haasteet väistää mua? Ei ihme, että juon enkä saa mitään aikaan.

-Mä löysin haasteen... -Ei pahalla, mutta et säkään silmiäs auki pidä.

Et löydä haasteita. -No nyt olen löytäny. -Mitä sä teet kaikki päivät?

Pöysti, nyt on tapaus, johon liittyy rahaa, juonittelua ja kovat panokset.

-Siis miksi nää keissit kiertää mua? -Jos mä tulen kohta uudestaan.

Ihme jäbä. Ei taaskaan mitään asiaa. Mitähän telkast tulee?

Jeppe Salonius ryösti pankin 8 vuotta sitten, vapautui aamulla.

Miljoonan euron saalis katosi. Nyt se mahdollisesti kaivaa sen esiin.

No niin. Pankkiryöstö, miljoonasaalis.

Avoin rikos, jonka Kyösti Pöysti ratkaisee.

Vihdoinkin haastava tapaus. -Niin, mieti.

Nyt Jeppe Salonius luulee, että se voi vaan kaivaa rahat esiin.

No, kannattaisi miettiä uudelleen, -

sillä Kyösti Pöysti ja hänen uskollinen apurinsa... No.

Neponen. -...Neponen, ovat häntä aina askeleen edellä.

Kannattais laittaa vartiointiin heti.

Se ottaa askeleen, me otetaan kaksi. Se tilaa, me maksetaan jo.

Se menee Pattayalle, meillä on jo syfilis.

Se saattaa kaivaa niitä rahoja jo... Pitäiskö se vartiointi laittaa?

Se hyppää kaivoon, me ollaan jo pohjalla hukkuneina.

-Tiedotushuoneeseen! -Meillon keissi! -On tärkeää asiaa.

No niin, ei myöhästellä. Minä olin täällä tunnin etuajassa.

Ja olen edelleen miehenä elämäni kunnossa.

Meitä ei kiinnosta sun surrealistinen hölinä.

Meillä on työt kesken. -Aloitetaan. Huomenta.

Haluan sanoa, etten ole koskaan myöhässä, -

eikä mieskunnossani ole vikaa. Kysyttävää?

Täh? Mit... -Ole hiljaa. -Mitä helvettiä sä jauhat?

Ei epäillä minun mieskuntoa siellä! Jumalauta!

Ja minä olen aina ajoissa. Paitsi tietysti rakastellessani.

Miks sä kerrot näitä? -Mainitsin, kun kysyitte.

Ei kukaan kysynyt! -Asiaan!

Ajoissa olevana sänkymiehenä menen eteenpäin. Kokous päättyy.

-Mikä tän motiivi oli? -Heijastella. Kokous päättyy välitilaan.

Aamunavaukset käy yhä surrealistisemmiksi.

-Mä en enää kuuntele, mistä se puhuu. -Siitä...

Se ei ollu pyyntö referoida. Tossa.

Jeppe Salonius? -Kyllä. -Pöysti poliisista.

-Miksi sulla on tutti? -Miks sullon CCCP-paita päällä?

Neukut eroaa natsi-Saksasta vaan terveemmiltä, naiiveilta ihanteilta.

-Tämä on retroa. -Aa. Magee. Mist noit saa?

-Henkkamaukasta. -Paljon makso? -Asiaan pitäis mennä. -Niin.

Mennääs sisään juttelemaan. Nyt!

Aleksin Henkkamaukasta vai Forumin? Onks sitä enää?

No niin. Jeppe Salonius.

Ryöstit pankin ja jäit kiinni. Miljoonan saalis jäi kateisiin.

Taisit piilottaa rahat. -Ehkä. Nyt aattelit elellä mukavasti. -Ehkä.

Onks toi ironiaa, vai et sä tiedä, jaksat sä kaivaa? -Ihan ironiaa.

Just. Ei kauheen tasokasta. Ja toi paita on ihan hanurista.

Et oo tarpeeks vanha, jotta voisit ironisesti käsitellä lähihistoriaa.

-Onko muuta? On hommat kesken. -Me vartioidaan sua 24 h.

Me ollaan aina askel edellä.

Sä lähdet , me ollaan jo perillä. Sä juot, me ollaan jo darrassa.

Sä hinkkaat kalikoita yhteen, me ollaan keksitty pyörä.

Säästä aikaa ja kerro, missä saalis on. -En tiedä, mistä puhut.

No siitä, jonk... Toi oli taas ironiaa.

Darrat pahenee. En pysy kärryillä. Mennään pitsalle.

Me tarkkaillaan sua. -Ellen minä tarkkaile teitä. -Miten sä... Okei.

Haista paska! Mennään.

Käskynjako. Routalempi ja Helga, varjostatte Saloniusta koko ajan.

Ilmoitatte, jos kaivaa maata, avaa tallelokeroita, tonkii vinteillä -

tai kuuntelee teknoa. Kysyttävää?

Pyydän lupaa piestä Saloniuksesta tunnustus. Säästyisi aikaa ja rahaa.

Olen tarkan markan mies. Nainen. Mies...

Poliisi ei lyö, ellei poliisia lyödä. Muita kysymyksiä?

-Saako tehdä sudokua vahdissa? -Toinen saa, toinen vahtii. Menkää!

-Ei juoruta täällä minusta! -Mikä sua vaivaa?

Olen kyllästynyt tähän juoruiluun. Aina joku juoruaa pomosta.

Joku kielikello löytyy aina.

Verkko kiristyy Saloniuksen ympärillä. Se on koko ajan jäljessä.

Se kaivaa, me istutetaan nurmea. Ostaa iPhonen, meillä on iPadit.

Se perustaa Facebook-tilin, me päivitetään statuksia harvakseltaan.

-Mitähän Repomies hölisee? -Vanha mies vakuuttelee, ettei ole vanha.

Unohtelu ja laskeva viriliteetti on darrassa yleistä. Ikääntyessä!

Hitto, oon darrassa. En darrassa! -Kaikki diahuoneeseen!

Itse olen täällä jo, ajoissa ja mieskunnossa.

Tänne heti sieltä dioja katsomaan!

No niin, tässä on alaston vaimoni. -Ei, väärät diat! -Ei ole väärät.

Tarkoituksella nyt näytän kuvan alastomasta vaimostani.

Laita pois se. -Pois, herrajumala! -Et kestä katsella, vai?

Rehellisesti sanoen en kestä. -Ei ole kovin ylentävä näky, eihän?

Kysynkin: Voiko mieskunnossani olla jotain vikaa, -

jos pystyn rakastelemaan moista valasta? Ei.

Kukaan ei epäile sun mieskuntoas tai täsmällisyyttäs. Mitä tää hulluus on?

Kokous päättyy. Menkää vahtimaan Saloniusta.

Oikeaa valastakin voisin lempiä, jos se ei olisi rikollista.

Siellä eksynyttä nokkavalasta lempisin Kuuskajaskarin edustalla.

Olisin ajoissa heti aamusta. Viipyilen vain rakastellessani.

Sudoku, jännä... Numeroiden hypnoottinen tanssi...

-Ai, te väijytte minua. -Ei... -Ei, ei...

Muuten vaan tässä... -Muuten vaan... -Nopeuskameraa pidetään.

Mites jos kaivettaisiin kimpassa saalis ylös? Saatte puolet.

Eikä kerrota kenellekään. -Ei käy missään nimessä. -Juu, ei käy.

No voi harmi. Siis tosi sääli. Ei kai auta kuin mennä sisään.

Saisinko tulla vessaan? Metsässä on itikoita.

Kuselle saat. Siihen vedän rajan.

No? -Salonius yritti lahjoa, jotta voisi kaivaa saaliin.

Olisiko nyt mätkinnän paikka? -Ei. Jes! Se alkaa murtua.

Salonius miettii epätoivoisena, me nuoleskellaan ennen kuin tipahtaa.

Neponen, korkkaa skumppa.

Ja Helga, nyt tarkkana, otat Routalemmeltä sudokut pois.

-Mielelläni. -Älä hyvä ihminen revi, numerot repeävät...

(Laulaa:) Re-re-repomies, kaikkien naikkosten hillitön rakastaja, -

Re-re-repomies, kaikissa paikoissa on aina ajoissa ja...

Sisiliskot näytti...

Kutsuit. -Pöysti. Sano rehelli- sesti, kiertääkö tuolla huhua, -

että olen aina myöhässä ja on mieskunto laskenut? -Ei.

Tosin puhumisesi siitä herättää epäilyksiä. -Miksi huhuja kiertää?

Kuka minua panettelee? -Ei kukaan, varmaan.

Mistä olet keksiny, että huhua liikkuisi? -Katso sähköpostiani.

Viagramainos, kellomainos. -Niin? -Näitä tulee koko ajan.

Mainosmiehet ovat jostain kuulleet, että olen löysimys, -

joka tarvitsee pillereitä ja kellon. -Voi Rauno. Se on roskapostia.

-Mitä? -Roskapostia. -Ai. -Kaikille tulee sitä.

Ai kaikille? -Kaikille. -Ai sinullekin? -Joo.

Ekö me sovittu, ettet mene yksin internettiin?

Sovittiin, mutta olen yritteliäs. Voit mennä.

Huhhuh, Pöystillekin tulee. Hehe, Pöysti Viagraa tarvitsee.

Hehe, ei ole staminaa Pöystillä, eikä ole ajoissa missään.

Pöysti pillereissä kömpii myöhässä rakkaudentekojen äärelle.

Siellä alisuorittuu Pöysti.

Samaan aikaan Repomiehen Rauno leijuu vaimon kanssa -

tuntikausia ekstaasin seitsemässä huoneessa. Siellä menee Rauno.

Ratkaisin viimeisenkin sudokun. Onnistumisen tunne.

Toisaalta elämästäni katosi mysteeri.

Voitko olla hölisemättä?

-Taidanpa viihdyttää itseäni tutkimalla taskujani. -Ei jestas.

Kas, pyöränavain. Jännä, en muista milloin viimeksi pyöräilin.

Mitä sinulla on taskussasi? Tämä on peli, kerro.

-Se lähti liikkeelle! -Oho, oho.

-Kerro. -Salonius käveli metsään ja alkoi kaivaa maata. Mitäs tehdään?

Hyvä. Pidättäkää se ja kääntäkää maasto ylösalaisin.

-Kuitti. -Neponen, mennään.

-Oliko muuta? -Miksi sä olet vielä siellä? Sanoit kuitti.

Ei, kun löysin kuitin taskusta ja ihmettelin sitä.

Ex-vaimo aina ihmetteli, miksi säästelen niitä. Jännä tapa.

Mistähän tämä on, ei saa selvää enää kun on takki ollut pesussa.

Jännä kuitti.

Tosite tapahtumasta, joka jää ikuiseksi, jännäksi mysteeriksi.

-Missä se on? -Tässä. En tiedä mistä on alunperin...

-Ei kuitti vaan Salonius. -Tuolla.

Näyttäisi Rauta-Renlundin kuitilta, olen kova nikkaroimaan...

Kaivaminen loppuu siihen. Helga, pistä Salonius rautoihin.

Neponen, hae lapiot. Ja Routalempi, laita se kuitti helvettiin nyt!

Bingo! -Löytyikö?

Ei, tuli vaan mieleeni, että bingohallin kuitti sen kai on, -

siellä kun on hyvä säästää ne, jos myöhemmin... -Kaiva!

(Kukko kiekuu.)

Lopetetaan. Salonius, ei täällä mitään rahakätköä ole.

No ei olekaan. Olenko väittänyt, että on?

-No, miksi kaivoit? -Huvittaa kaivella maata.

Tiesit, että sua seurataan, ja pistit meidät kaivamaan turhaan.

Ei turhaan. Tämä metsä on jo kauan pitänyt kääntää peltomaaksi.

Olen intohimoinen pienviljelijä.

-Onks toi taas ironiaa? Miksen mä tajua? -Voitko kaivaa?

Jumalauta! Mua ei ole ikinä nöyryytetty näin!

Kuka se luulee olevansa? -En halua toistaa itseäni, mutta oikeesti, -

jos saisin vähän kurmottaa kaveria, varmasti kertoisi, missä saalis on.

Helga, tämä on nyt älyjen taistoa. Salonius vastaan Pöysti.

Mä niin kepitän sen.

Ja jos käy niin, että hän tässä älyjen taistossa voittaa, -

on hän rehellisesti ansainnut turpaansa, johon voit hänelle antaa.

Kutsuit. -Kuulin, että Salonius on sinua vedättänyt. Idiootti!

-Tasaisuus on keskinkertaisuuksien hyve! Oliks muuta? -Oli.

Kysymys roskapostiasiasta.

Kirjoitin roskapostia lähettäneille, etten enää halua roskapostia.

-Teit mitä? -Annoin vielä pankki- tunnukseni, että voivat tarkistaa, -

etteivät ole velottaneet mitään niistä pillereistä ja kelloista.

Täh? Et kai sä pankkitunnuksias antanut?

Kysymys kuuluu: Kuinka paljon maksaa lentolippu Afrikasta?

Nigeriassa asuva miljonääri haluaa antaa puolet omaisuudestaan -

ja tulee hoitamaan muodollisuudet, koska pankit siellä ovat kiinni.

Rauno! Nyt kone kiinni. Ne on kaikki huijausta.

-En ymmärrä, miten voi olla. -Lääkkeet!

Ei! Kusetustahan tämä on! Jumalauta!

Nettiaika, kavala aika. Ja tili on tyhjentynyt, ei!

Ja nyt meni konekin jumiin, ei liiku mikään.

Et kai sä ole avannut tiedostoja roskaposteista? -Kaikki avasin!

En voinut mitään, olen utelias. Jumalauta!

Se on mun kannettava, et hakkaa sitä!

Yhyhyy, kaikki on mennyt minulta. Voi tätä surun päivää! Yhyhyy.

-Voitit ensimmäisen erän, mutta tää ei ole ohi. -Kyllä on. -No vähän on.

En pariin vuoteen viitsi kaivaa rahoja, kun lähden ulkomaille.

Te taas ette voi loppuikäänne mua vahtia. Mä voitin.

Ei. Jos me ei saada sua kiinni, etkä sä saa kaivettua rahoja, -

puhutaan tasapelistä.

Ei. Mä olen siirtynyt tauolle johdossa ja voittajasuosikkina.

Hitto! No, keskimääräistä fiksumpi rikollinen toi kivaa vaihtelua.

-En mä kovin fiksu ole. -Hitto!

Kuinka saatoin ryssiä niin raskaasti? Eläkerahani menivät.

Kaikki nauravat minulle, vaimo huutaa.

Sulle toi on tyypillistä, mutta kuinka mä saatoin sössiä?

Salonius tajuaa varoa, eikä ikinä kaiva rahoja.

Syytän Neposta, tää keissi oli sen idea.

Mies kestää kaiken muun paitsi huijatuksi tulemisen.

Japanilaiset voi ryssittyään tehdä seppukun kenenkään paheksumatta.

Niin mä tekisin, jos olisin siinä kulttuurissa. -Miksen ole Japanista?

Miksen saa kunniakkaasti itseäni pamauttaa?

Saanko hakata Saloniuksen? Lupaan, että laulaa.

Hintelä kaveri kertoo, kun heittelen seinille.

Ei saa. Muuten aina ihminen murtuisi ja katoaisi haaste poliisin elämästä.

Miksei metodia käytetä? Ei ihmisiä piestäisi, jos ei siitä olisi hyötyä.

Kamalaahan lyöminen on muuten.

-Venaas. Helga, tossa on jotain. -Saanko siis hakata? Jäi auki!

Elämäni irralliset kömmähdykset ovat synnyttäneet seuraavan teorian.

Miksi Salonius ei ole kaivanut rahoja? -Se nauttii juoksuttamisesta.

Se odottaa, että me väsytään varjos- tamaan sitä. -Ei... tai ehkä, -

ja on juoksutuskin mahdollinen, mutta vielä? -En keksi.

Voi Neponen, hellyttävän naiivi Neponen.

Koska sillä ei ole sitä saalista. -Ei ole? -Mä selitän.

Salonius kätkee rahat, jää kiinni ja aikoo kaivaa rahat vapauduttuaan.

Vankilassa kovat jannut saa tietää rahojen kätkemisestä.

Miehestä on pian piesty tieto pois.

Kovat jannut vapautuu ja käy kaivamassa saaliin ylös.

Salonius on hintelä, se ei ole rikollistaustainen, -

joten se ei voi kuin surra kohtaloaan.

Ainoa, mitä sille jää, on suojella mainettaan ihmisten silmissä -

ja antaa ymmärtää, että saalis on haudattuna, ehkä jo kaivettunakin.

Muuten se on vaan piesty luuseri. -Hyvä teoria. Mitä me tehdään?

Otat selvää, ketkä kovikset lusi samaan aikaan, -

ja kenen elintaso on noussut.

Nerokasta. Alan hoitamaan. -"Nerokasta. Alan hoitamaan."

-Täh? -Sori, en tiedä miks matkin sua.

Miksi taloni edestä on poistettu vartio? Saatan kaivaa saaliin ylös.

Salonius, sulla ei ole saalista. Et vaan kehtää myöntää sitä.

Mitä? Siis on todellakin.

Röyhkeä väite, hirveää panettelua minun ammattitaitoa kohtaan.

Oikeudessa nähdään. "Ei ole ryöstösaalista". Ihan absurdi väite.

Yhtä vaille kaikki Saloniuksen kanssa lusineet on yhä rahattomia.

Mutta tää Jupe "kallonmurskaaja" Alanen -

on vapauduttuaan ostanut Bemarin, talon Westendistä -

ja noutajan, jonka on nimennyt Priscillaksi.

Nousukas nimi koiralle, ei ole vanhaa rahaa tämä moukka.

Sen on pakko olla meidän mies.

Pöysti poliisista.

Mistä sun kaltainen linnakundi on repinyt rahat kaikkeen tähän?

Tein töitä ja elin vaatimattomasti.

Lusit kavereines Saloniuksen kanssa. Kai te yrititte hakata tiedon irti.

On loukkaava yleistys, että kaikki vangit olis raakalaismaisia moukkia.

Sun nimi on Kallonmurskaaja.

Koska mä kaadun aina pyörällä. Olen haaverialtis.

Okei, yritettiin hakata tieto ulos, mutta ei siitä irronnut mitään.

-Ei murtunut vai? -Irtosi hampaita, mutta ei aarrekätkön sijaintia.

Epämääräinen joukko elimiä vedettiin irti ilman tulosta.

Tulosvastuullista aikaa, Pöysti.

Rauno, olen selvittänyt asian. -Ei nyt! Odottelen rahalähetystä. -Mitä?

Onni potkaisi kivasti.

Hävittyäni rahani voitin miljoona dollaria bahamalaisessa bingossa.

Piti vain antaa luottokortin numero, niin saavat rahat siirrettyä.

Kohta on lokoisat eläkepäivät. -Rauno, sua on kusetettu taas.

Ei! Jumalauta. Onni potkaisikin nivuseen.

Taas menin vipuun, ikävään vipuun!

Tämä on häpeä, hirvittävä häpeä, jumalauta!

Teoria: Saloniuksella ei ole rahoja.

Jos olisi, se olisi murtunut Jupe the Kallonmurskaajan käsittelyssä.

Ainoa mahdollisuus on, ettei sillä ollut niitä koskaan.

-Miten toi on mahdollista? -Salonius ryöstää pankin, hälytys alkaa.

Se tiputtaa paniikissa ryöstösaaliin tuulikaappiin.

Miksi? Koska se on tohelo, niin kuin kaikki mun rikolliset aina on.

Pankinjohtaja tajuaa, että poliisi luulee, että rahat on Saloniuksella.

Se tietää, että poliisi olettaa ryöstäjän ehtineen kätkeä ne, -

ja pitää rahat itsellään. Mitäs sanot? -Yhyy, menkää.

Hirtän itseni japanilaiseen tapaan paetakseni häpeää ja vaimoa.

-Huomenna paistaa päivä. -Ei paista, on puolipilvistä luvattu! Jumalauta!

Teippaan silmäni japanilaisittain.

Kiikkuun vedän itseni kunniakkaasti nousevaan aurinkoon päin.

Aika kova teoria.

Tunnusta, piilotit rahat ja pidit itse.

Pliis, mä meen ihan oljenkorsilla tässä.

Okei. Mä kerron.

Salonius ryösti meidän pankin, -

mutta tohelona se otti vahingossa roskapussin mukaan -

ja jätti rahasäkin konttoriin.

Me ei tajuttu asiaa, ja siivooja heitti sen maanantaina roskiin.

Miksette kertoneet poliisille?

Asia on nolo, emmekä me pankki- maailmassa kovin rehellisiä ole.

Etsittiin rahasäkkiä kaatopaikalta, mutta lienee maatunut rahoineen.

Ei kai sitten mitään. Pidätä johtaja salailusta ja vakuutuspetoksesta, -

ja soita Saloniukselle ja sano "Ha, saamari mikä luuseri". Näin.

Pöysti on jälleen ratkaissut rikoksen, jossa...

No, jossa rikosta ei tapahtunut ja tapaus ratkesi osin sattumalta...

Jumalauta, mä menen baariin.

Kaikki rahat hävisin huijauksessa. Luulin, että on ilmaista rahaa.

Ei ole. Yhyhyy. Repomies, liian viaton mies tähän maailmaan.

Itsekunnioitus mennyt, kaikki mennyt.

Ainoa tie ulos on japanilainen kunnian tie.

Ikävästi päättyy Repomiehen taival. 10 viimeistä sekuntia.

Hyvästi julma maailma. Kohta on Repomiehen Rauno palasina.

Häväistynä ja huijattuna. Aina on minulle naurettu.

Aina on Pöysti seniilinä pitänyt. Aina on vaimo vähätellyt. Yhyhyy.

Hei, jos on aina seniilinä pidetty, mikä on muuttunut? Ei mikään.

Ei ole Raunon maine huonontunut, vaan huono maine on entisellään.

Hehe, elämä siis voi jatkua mielekkäästi.

Huhhuh. Ja puolipilvinenkin muuttuu paisteeksi.

Elämä on iha... Ai niin, tämä olisi varmaan viisainta heittää.

Taivaalta sataa rahaa. Hmph. Epäilyttävän helppoa rahaa.

Hahaa! Taas yrittää joku Raunoa huijata.

En lankea, en ala keräillä. Taas on joku koira haudattuna.

Hyvä yritys, senkin bahamalaiset paskiaiset. Jumalauta!

Hienosti ratkesi rahojen tapaus, mutta ikävästi hävisin eläkesäästöt.

Opit, ettet mene yksin nettiin.

Aina otan auttajan netin ihmeelliseen maailmaan.

Paitsi jos varovasti katson oikealle, vasemmalle ja oikealle, -

voin yksin mennä.

-Et mene. Häviit rahas, hajotat mun koneen. -Nyt on turvallista mennä.

Asensin palomuurin tietokoneen viereen. -Viereen?

Huoneeseen asensin, hirveä kasa tiiliä ja laastia meni.

Mutta nyt on netti turvassa. -Vetäydyn tässä vaiheessa himaan.

Ei voi Raunoa pitää pois netistä. Siellä on paljon mielenkiintoista.

On nakuja naisia ja... Ei nakuja naisia! Alppiruusun kuvia on siellä.

Ei ole hyvä Raunon olla netissä. Vanhan maailman mies olen.

Maailman, jossa oli kunnon kahvia ja uutiset tuli kummaltakin kanavalta.

Ja natsit ajelivat junalla Lapista, nunnien kanssa polttelivat Lappia, -

pyromaaninunnien kanssa polttivat kauneimman osan Rovaniemeä.

Ja minä poltin eläkesäästöni. Sinne meni mökki Espanjassa.

Nettihuijarit Repomiehen loma-asunnossa istuvat.

Jumalauta! Onneksi on palomuuri nytten minulla.

Tekstit: Tiina Häkkinen Lingsoft Oy 2011