Original subtitles

.

Terse! Oot sä poliisipäällikkö? -Jemmica Laamanen!

Seksikkäimmäksi valittu. Listaykkösiä levyttänyt.

Tanssi-ohjelmassa hurmannut juontaja-laulaja-malli-ihminen.

Mitä voin tehdä hyväksenne? -Mua seuraa sairas fani. Mua pelottaa.

Mä haluan poliisin suojelemaan. -Laitan parhaan miehen asialle.

Hän ei ole tavoitettavissa, koska hän kuoli 70-luvulla.

Laitan Pöystin asialle heti huomenna. -Kiittoosss.

Haluut sä mun uuden levyn? -En. Se on hirveetä scheissea.

Ihana olette silti. Hoidan tämän kaiken muun edellä.

-Jännää. En ole ollut treffeillä, jotka on sovittu netin chat-palstalla.

-Joo, en mäkään.

-No...

-No, no.

-Mitäs mä kertoisin itestäni?

Tykkään Almodóvarin elokuvista, kävelyretkistä, auringosta...

-Mä vihaan ostoskanavaa, maanantaita -

ja urpoja, joilla on salihousut ja kännykkäkotelo vyöllä.

-Saanko kysyä, miks sulla on tutti?

-Miks mun pitäis päästä siitä eroon, jos se näyttää urpoista tyhmältä?

-Itsevarmaa, tykkään tosta. Sininen on mun lempiväri.

-Mä en voi sietää keltasta. Mikä väri se edes on?

-Niin... Tykkään miehistä, joilla on vahvoja mielipiteitä.

-Mä vihaan naisista horoskooppi-ihmisiä, nalkuttajia, -

Amélie-faneja, niitä, joilla on kolme lemmikkiä neliötä kohti, -

äärioikeistolaisia, -vasemmistolaisia ja -keskustalaisia.

Niitä, joilla on noloja tribaaleja, jotka lukee kirjoja pärjäämisestä, -

nistejä, nettiadressien järkkäilijöitä ja muovikukille puhujia.

-Mistä sä sitten pidät?

-Melkein mistä vaan. Oon aika kaikkiruokainen.

-Jemmica, Jemmica. Jemmica.

Sä oot mun suosikkilaulaja, juontaja ja homoikoni. -Joo, joo.

Mihin laitetaan? -Laita pakaraan.

-Jemmica, sä oot meiän suosikkilaulaja, -juontaja, -

-näyttelijä, -evankelista, -perintöprinsessa.

-Mihin laitetaan? -Laita pakaraan.

Mut silleen, että se jatkuu veljen pakaraan.

-Moi, Jemmica. -Iiiik!

-Me ei olla tavattu, mutta rakastan sua.

Muovailin räkäpalloista prinsessa Dianan kuolinnaamion.

Tykkäätkö? Diana ei saa unohtua.

Miks laitoit keikalle punaisen huivin, jos et halua mennä naimisiin?

Eihän sun käytöksessä ole mitään logiikkaa! Nainen!

Me julkisuuden henkilöt, paremmat ihmiset, jos haluatte, -

olemme saaneet elää suhteellisen rauhallista elämää.

Viime viikolla olemme saaneet lukea, -

että maamme tunnetuin malli, näyttelijä, laulaja, juontaja, -

pr-emäntä, evankelista ja tv-kokki Jemmica Laamanen -

on joutunut kärsimään sairaan fanin kiihkeästä huomiosta.

Jemmica, kerro vähän. -Joo.

Häneltä tulee öisiä puheluja, hän seisoskelee mun talon edessä, -

hän lähettää mulle hiuksiaan postissa.

Eilen se istui mun olohuoneessa syömässä räkäänsä.

-Hän on yksinäinen, harhainen ja syrjäytynyt ihmisriekale.

No, poliisi varmaan ampuu hänet ensi tilassa.

Nyt iloisempiin asioihin.

Laulat meille uuden singlesi "Heitä minut seinään, sinä ihana villisonni".

-Se on henkilökohtainen kappale, -

vaikka sen onkin tehny kolme vierasta tyyppiä salanimillä.

Juotit minut känniin, heitit minut seinään.

Mentiin kesällä naimisiin.

Ajettiin purppuravaunuilla haaveunelmiin.

Rakkautemme talvena jätit minut hankeen jäätyneisiin lumikyyneliin.

Nyt vapaa olen nainen taas.

Ja uskon ihmeisiin.

Ja ihmisiin.

Ja ihmeisiin.

Ja ihmisiin.

Ja ihmeisiin.

Ja ihmeisiin.

Huomenta. Seuraa työnjako.

Tässä on julkkisten stalkkeri Sami Raunio.

-Toi on sun vaimos alasti Pattayalla. -Aina on vaimon lomadiat seassa.

Menee keturalleen minun arvokkuus.

Väärät diat on minulla, lomadiat.

Tämä Sami Raunio on stalkkeri. Tiedätte, mikä stalkkeri on.

Stalkkeri asuu Neuvostoliitossa, -

muuttuu mustavalkoisesta neliväriseksi elokuvan puolivälissä.

Elokuvaa on pidetty totalitarismin allegoriana.

-Toi on Tarkovskin Stalkkeri. -Niin, tämä stalkkeri väijyy julkkiksia.

Hänellä on pakkomielle ja on syytä olettaa, että hän on vaarallinen.

Koska nyyhky lainsäädäntö ei anna ampua miestä suoraan, -

asia pitää hoitaa toisin.

Kuulustelkaa, mutta jos tarjoutuu tilaisuus, ampukaa toki.

Jos liikkuu oudosti, nappi otsaan.

-Mitä asiaa? -Hengataan pihalla muuten vaan.

Tongitaan roskista, josko löytyis alusvaatteita nuuhkittavaks.

Liimataan sun valokuvia omiin perhekuviin.

-Mitä? -Niin me tehtäis, jos oltais stalkkereita.

Saadaanks me tulla sisään? -Ette sit koske mun tavaroihin.

Ettekä tutki laatikoita tai kaappeja. Ette etsi mitään epäilyttävää.

Ei siellä... Tai voi jotain olla, mutta ei siellä oo mitään.

-Jemmica Laamanen on selkeesti sun suosikki.

Sehän on hyvännäköinen kissa.

-Et koske julisteisiin! Ne elää. -Unohdin, että sä oot hullu.

-Jemmicalla oli sininen huivi. Tiedätkö miks?

-Oikeesti vai hullujen maailmassa? -Hullujen maailmassa.

-Että se ymmärtää sua ja haluaa sun täyttävän sen vauvoilla. -Joo.

-Mä kerron jotain. Sä ole stalkkeri.

Sä olet pakkomielteisesti on kiintynyt tuntemattomaan.

-En ole. Me ollaan luotuja toisillemme.

Me ei olla tavattu kunnolla, niin se ei tiedä sitä.

Jos se tapais mut, se tajuais, kuinka ihana mä olen.

Välillä huutaisin, jos se koskis mun tavaroihin. Niihin ei saa koskea!

Se haluais mun kanssa naimisiin. -Tuskin.

Herää nyt, hyvä mies. -Miksei muka?

-Syöt räkää. -Jemmicakin söis räkää.

-Se haki lähestymiskiellon. -Lähestymispyynnön? -Kiellon.

-Pyynnön? -Kiellon. -Pyynnön?

Ei, kun kiellon. -Ai, pyynnön?

-Ymmärrän, miks sulle on vaikea selittää. Jätä se rauhaan.

Hieno patsas. -Tein sen korvavaikusta. Se esittää Bill Cosbyä.

-Kaiken kokemani jälkeen olen vihdoin kasvanut omaksi itsekseni.

Ja tässä mä nyt olen. -Huh. Aikamoinen elämäntarina.

-Niin no. Varmaan sullakin on aika vaiheikas elämä ollu.

-Niin on, joo.

-Varmaan on sullakin ollu pitkä matka ihmiseksi, joka olet nyt.

-Joo-o, on ollut.

Oot ihan oikeessa. Pitkä matka on ollu. Kyllä, juu-u.

-Varmaan sullakin on yks hetki, joka on kääntäny kaiken ympäri.

-Joo, se kyllä on. Ei oo epäselvyyttä siitä hetkestä.

Se oli määrittävä hetki. Ai jai sitä hetkeä.

Kaikki muuttui silloin. Joo.

Onks muuten Euroviisuja enää järkeä pitää?

Nehän on ihan pelleilyä. Mitä jengi kelaa?

-Pöysti, koska Jemmica on merkittävä henkilö, -

näemme paljon vaivaa asian suhteen.

Haastattele sen psykiatria ja laadi psykologinen profiili.

-Et voi mun treffeille tulla. -Ei tule mitään kuitenkaan. Vai tuleeko?

-No, ei juuri. -Siinäs näit. Terve nuori naisihminen.

-Sulla on ollu hoidossa Sami Raunio. Tarvis tietää sen asioista vähän.

-Minua sitoo potilaan ja psykiatrin välinen luottamus.

-Saat pornolehden ja röökiä. -Okei, Sami Raunio kärsii pakkomielteestä.

-Eli se on hullu. -Me psykiatrit emme käytä sanaa hullu.

Mitä mä jeesustelen, mehän vasta tykätäänkin käyttää sitä.

Sami Raunio on stalkkeri.

Stalkkereilla eli väijyjillä on voimakas mutta harhainen todellisuus.

He valitsevat usein julkkiksen ja muodostavat tästä kuvan päässään.

He luulevat tietävänsä julkkiksen lempivärin ja lempiruoan.

Harha perustuu siihen, että he eivät tunne kohdetta.

Suhde on täydellinen, kun toinen ei ole sotkemassa.

Kohde jää siksi virheettömäksi.

-Ihastus saattaisi kaikota, jos Raunio pääsisi kontaktiin Jemmican kanssa?

-Periaatteessa. En rohkaise siihen. -Mut teoriassa?

Aamupaskan haju, meikitön naama, tylsät hetket vois tappaa ihastuksen?

-No, mulla on tappanut.

-Haluut, että tapaan sen?

En aikuisten oikeesti lasten leikisti tapaa!

Herää, pahvi, oot sä hullu? -Semi.

Se palvoo sua, koska olet epätodellisen virheetön.

Se luulee, että pönttöön tipahtaa ranskanpastilli. -Multa tipahtaa.

-Jos se näkee, kuinka sä haahuilet verkkareissa, -

ilman meikkiä, piereskelet ja haiset hielle, -

se kyllästyy suhun ja etsii toisen tilalle.

-Miks ette pidätä sitä? -Me ei voida, ennen kuin se tekee jotain.

Silloin voi olla myöhäistä. Ja onkin.

-Okei. Mä haluun suojeluu. Bodyguard-osastoa.

-Me laitetaan poliisit ulkopuolelle. Luottaisin Pöystiin, se on nero.

Sokeesti luottaisin.

-Terve. Sä olit oikeessa ja minä väärässä.

Näytin Jemmicalle sun piirustuksia. Sehän tykkäsi näistä älyttömästi.

-Näytitkö sen, jossa olin sitonu sen tuoliin ja sillä oli kultaiset bikinit?

-Se rakasti sitä.

Jemmica halusi, että muutat niille, että voisitte elää harmoniassa.

-Mä tiesin tän koko ajan!

Tunnen sen paljon paremmin kuin sinä. -Niin tunnet.

Mä haen sut aamulla ja heitän sut sinne. -Ok.

Mä laitan nahkatakin. Tein sen mun lemmikkigerbiileistä.

Ne oli mulle rakkaita, mut ne koski mun tavaroihin ja kuoli.

Se gerbiilitakki on tosi makee.

-Tää on niin paska leffa. Uskomattoman paska leffa.

Ihan mahtavaa. Eiks oo?

-Miks me katotaan tätä, kun tää on paska? -Tää on mahtava!

(Mikro piippaa.) Safka on valmis.

Eiks oo hirveintä safkaa ikinä? Kato pakkausta.

Japanista. Pekoni-suklaa-tofunakki- marmeladi-risotto. Ihan mahtavaa!

-Miks me syödään tätä, jos tää on pahaa? -Eiks oo? Haluutko tanssii?

Juotit minut känniin...

Kuuntele tätä biisiä! Jemmican uusin kesähitti.

Kenties överein biisi koskaan. Kuka tätä kuuntelee?

Miten noloa. Paskempaa on vaan tän video.

Oot sä nähny sen? -En. -Mä etin sen Youtubesta.

-Kyösti. Voitaisko me vaan istua ja jutella?

Kerro, miten sun päivä meni. -Hei, hei, hou, hou, hei, hei!

Toi on aika henkilökohtainen kysymys.

Ei kai me naimisiin olla menossa? Relaa nyt vähän. Tsiisus!

-En voi uskoa, että tapaan Jemmican.

Se on vastannu mun tunteisiin stalkkaamisen perusteella.

Tätä ei stalkkereille käy koskaan.

-Sä olet onnenpekka. Kivat kukat.

-Tein selkäkarvoistani. Hilseellä kuorrutin.

-Laulaja Jemmica Laamanen. Yksinasuja Sami Raunio.

Jätän teidät tutustumaan.

-Oonks mä turvassa? -Olet.

Poliisi ryntää sisään, jos tilanne on uhkaava.

Muista olla arkinen ja tylsä, niin sen illuusiot särkyy.

Verkkarit, ilman meikkiä, piereskelet. -Ok.

Tai laitoin mä vähän kajaalia, en mä hirviönä kehtaa olla.

-Mitä tämä on, että olet vienyt Raunion Jemmican luokse?

Se on vaarallinen. -Ainoa tapa saada se lopettamaan.

-On vaarassa ihana Jemmica, joka tekee scheissea musiikkia.

Miksei poliisilla ole valtuuksia vangita ihmisiä, jotka on sekaisin?

Kaipaan vanhoja, hyviä aikoja. Aromi Mokan täytteisiä aikoja.

-Voin hakata sen niin pahasti, ettei se uskalla tehdä mitään.

Ei oo vaivaa siitä. -Viittisitkö vähän teloa?

-Voin yrittää. En lupaa, etteikö homma karkaa käsistä.

Saattaa se kuollakin siinä tohinassa.

On patoutunutta aggressiota isäasioista. -Rauhoittukaa.

Poliisi vartioi. Jos se yrittää jotain, rynnätään sisään.

-Kaikki hyvin tähän mennessä.

Vähän huono kyttäyspaikka tosin, kun seison muurahaispesässä.

Muurahainen on hyvin jännä.

Alkeellisia älyltään, silti saaneet kommunismin toimimaan hienosti.

Toisin kuin ihmiset. Hyvin jännä.

-Jemmica, näytät jotenkin tosi... tosi erilaiselta.

-Mulla ei oo meikkiä. Ja mulla on nää piereskelyverkkarit. -Mitkä?

-Tällaset, jotka lepattelee kivasti, kun päästelee lämpöisiä tuhnuja.

Mähän tykkään oikein päästellä.

Varsinkin kun mulla on nää massiiviset kuukautiset.

-To-to-tota... sä et ole sellanen ku mä ajattelin. (Prööt.)

Muumioituneelle äidille en kyllä kehtaa esitellä tollasta.

Et koske minun tavaroihin. Tästä ei... kyl tuu yhtään mitään.

Älä soita mulle enää. Mee hoitoon tai jotain. Ihme tyyppi.

-Sun piti olla vahdissa! -Asfaltin läpi puskee voikukka.

Luonto vahvempi ku ihminen, silti häviöllä ihmiselle.

Hyvin jännä... -Joo, jännä on.

Mites treffit meni? -Viimeinen kerta, kun sä järkkäät treffejä.

Toi muijahan on ihan banaali.

-Toimiko suunnitelma? -Loistavasti, kiitos.

-Mikä hätänä? -Sattuuhan se aina, kun jätetään.

-Hyvin toimittu.

Ymmärsit stalkkerin sielunmaiseman ja ratkaisit ongelman.

Saa olla ihana Jemmica rauhassa. Stalkkeri löytää uuden kohteen.

Homma on selvinnyt.

Selvisi Laamasen lamppu. Sekoilu alkaa, otanpa lääkkeet.

-Se on Aamuteeveessä.

-Sä olet puhunut rohkeasti sun eron jälkeisestä masennuksesta. -Joo.

Mua väijyi pakkomielteinen kaveri.

Se jätti mut rauhaan, mikä on siis hyvä.

Mut jotenkin mä masennuin hylkäämisestä.

Kyllähän ihmiseen aina sattuu, kun hylätään.

Sama se, kuka hylkää.

Että eikö mulla oo oikeutta onneen tai silleen?

Oonko mä liian vaan sinisilmäinen ja tolleen?

Tää kateus... tää kateus on Suomessa ihan hirveetä.

-On rohkeaa, että uskallat puhua siitä.

Saanko mä halata sua? -Et.

-Isällisesti. -Et saa, pervo.

-Pyyhkäistä hiukset kasvoiltasi.

-Juhani Kontiovaara! Sinä olet meidän ikäihmisten suosikki.

Ihminen ajan virrassa, elävässä elämässä kiinni oleva -

arkiaamujen lämmin pannumyssymussumyssy.

-Kiitos, rouva. Mihis laitetaan? -Pakaraan!

-Hyi helvetti. -Laita sappikiveeni nimmari, senkin mörökölli.

-Sappikiviin mä vedän rajan. Kaikella kunnioituksella.

-Moi. Ei olla koskaan nähty, joten tulin käymään.

Sä olet mun paras kaveri. Tai olisit, jos tunnettaisiin.

Sun koira lakkasi hengittämästä, kun halasin sitä.

No, se ei enää pure aamutohveleita. -Ääääää!

-Jos et halua olla mun kaveri, miks sulla oli vihreä kraka tv:ssä?

Vai oliko se vaan julmaa pilaa? Leikit sä mun tunteilla?

Kosken sun tavaroihin, jos et tuu takaisin.

Juhani? Ei oo bestiksen käytöstä.

-Tappoi sen koiran? -Joo, siltä näyttää.

-Huh huh.

Voi kistus, Kontiovaara nyt asuu sun vintillä. Lähdetään kamarille.

-Sillä oli vihreä kravatti lähetyksessä. Tiedätkö, mitä se tarkottaa?

-Hullujen maailmassa vai oikeesti? -Hullujen.

-En tiedä. -Me ollaan seikkailijoita.

Me seikkaillaan, mennään liaaneilla, asutaan viidakkomajassa.

Jipii! Me seikkaillaan. Kuulethan kutsun seikkailun?

Kontiovaaran kanssa seikkaillaan.

Me siis... Me siis seikkaillaan.

-Tota... Ehkä sun pitäis tavata tää Juhani.

-Pöysti, my man. Long time no see. Long time no BBC.

Mitä ukko? Frendi. Otetaan kaljat.

Kyttä ja toimittaja. -Ei jaksa nyt...

-Tehdään yhdessä reppari. Vaikka koulujen huumeongelmasta.

Annat mun ehkä pitää asetta.

Skidit on vaarassa, Pöysti. Kamalaa. -Joo, ei nyt. Tuu sivummalle.

-En tapaa sitä. Miks tapaisin? Se on hullu.

Se tappoi mun koiran. Se kuuluu vankilaan.

-Patologin mukaan koira kuoli Parkinsoniin. -Silti.

-Rauhoitu. Se on stalkkeri.

Siitä sä olet makee jätkä, kun sulla on oma ohjelma.

Jos jauhat sen kanssa paskaa, illuusio sortuu ja se etsii toisen. -Joo.

Jos se toimi Jemmican kanssa, niin... okei.

Haluut, että mä esitän, että mä olisin tosi tylsä jätkä?

-Oo oma ittes. Niin tylsä jätkä oot luonnostaan.

Sami! Mediapersoona ja kansan suosikkilankomies Kontiovaara.

Stalkkeri ja räkätaiteilija Sami Raunio.

-Terve. Kuis hurisee? Mikä meininki äijällä?

-Mikä luuseri. En halua seikkailla ton kanssa. Viekää mut pois.

Ei tuu seikkailusta mitään. En kuule kutsua seikkailun sun kaa.

-Haluat erota? Miksi? Me ollaan tehty kaikkea kivaa ja lähennytty.

Avauduttukin. -Mikä mun sukunimi on? -Mitä?

-Mikä mun sukunimi on? -No... En mä nyt sitä muista.

Ei kai tässä asuntolainaa oteta. Ihme tarrautumista.

-Mikä mun lempileffa on? Lempiruoka? Missä mä olen töissä?

-No... Kerro toi kaikki. Venaa, mä kirjoitan ylös.

En muista kuitenkaan, kun kysyt uudestaan. -Pöysti.

Kyse ei ole siitä, että et tiedä, vaan siitä, että sua ei kiinnosta.

-C'moon! Me löydettiin toisemme netistä.

On erittäin tod. näk., että me ei sovita yhtään yhteen.

Mitä pidempään me puhutaan muusta ku tärkeistä asioista, -

sen pidempään on edes vähän toivoa.

Jos ruvetaan avautumaan, saletisti on suhde siinä saman tien.

Mä tiedän, että olen romantikko, mutta sori, näin mä koen.

-Kyösti. Sä olet itsekeskeinen ja toisaikainen kaveri.

Jos olisit tosi hyvännäköinen, mä jotenkin kestäisin, -

koska en ole saalis itekään ja oon puutteessa.

Äh! Mutta nyt, kiitos ja hyvästi. -Okei.

Eiks niin, että eron hetkellä oot iloinen siitä, että ei ehditty lähentyä?

Häh? Aika fiksusti hoidin tän sittenkin. -Sä oot ihan sekasin.

-Lempileffa Amélie, lempiruoka spagetti, olet töissä S-marketissa!

No, kunhan yritin. Oliks mikään oikein?

Spagetista tykkäät saletisti.

Ite en spagetista tykkää. En tajuu, kuka diggaa siitä.

Se on nauhaa nauhan perään.

Olenks mä etäinen? Olenko huono kuuntelija? -Musta...

-Se otti pultit, kun en tienny sen sukunimeä.

Kuinka moni tietää toisen sukunimen neljänsillä treffeillä?

Mitä se muka kertoo? -Sä oot hieno mies, Kyösti Pöysti.

-Ja sä olet hieno mies... Mmm Neponen.

No, kyllä mä sen muistan. Älä sano sitä.

Jussihan sä oot, eiks niin? Kimmo? Kipiksi sanoo kaverit.

Kippi? Kipi? Kippi? Eikö? -Etkö tiedä mun etunimeä?

-Neponen? -Mun sukunimi.

-Pöysti? -Sun sukunimi.

-Ville? Matti? Mä kokeilen riskillä. Maurizio? -Tommi.

-Kyllä mä sen muistin. -Tommi Neponen!

Tommi Neponen! -Sinä sinä sinä. Kuka tässä on itsekeskeinen? Jestas!

-Ei enää jahtaa julkkiksia Raunio. -Paljon se sai linnaa?

-Koiran tappamisesta kolme vuotta ehdotonta. -Se kuoli vanhuuteen.

-Muuteltiin ruumiinavaustietoja.

Välillä pitää peukaloida todisteita, että pysyy yhteiskunta kasassa.

-Kolme vuotta, aika paljon.

-Kivasti napsahti ylipitkä tuomio, kun oli julkkiksen koira.

"Missä olit, kun Kontiovaaran koira tapettiin?" kysytään.

Kollektiivinen mediafarssi tuli siitä. (Puhelin.)

-Jes? -Raunio karkasi.

-Miten? -Pekka kertoo, se oli sen kyydissä.

-Terve. Hyvin jännästi unohdin lukita sen käsiraudat.

Ajatuksissani olin, kun näin kurkiauran.

Kurkihan on hyvin jännä. Lentävät aurassa vaihdellen johtajan paikkaa.

Ilmanvastus... -Anna Neposelle ja ole hiljaa.

Neponen, ei se kauas pötki. Hakekaa se sen kämpiltä.

-Me ollaan täällä, se ei.

Täällä on vähän huolestuttava meno. Tota, Rauniolla on uusi kohde.

-Kiitti, Tommi. Neposen Tommi. My man, Tommi Neponen.

Oliks se Tommi?

-Potilaani on ottanut teidät kohteekseen.

Pitää teitä parhaana kaverinaan. Veljenä. Jonain. -En mä ole julkkis.

-Hän on nähnyt sinut poliisiasemalla ja muodostanut harhaisen kuvan.

Suosittelen hyvää menetelmää, että tapaatte hänet ja illuusio kaikkoaa.

-Olen tavannut sen ainakin neljästi. -Oho.

Ehkä hänen patterninsa on muuttunut.

Tai sitten olet niin helvetin etäinen, -

ettei sille ole tullut oloa, että tuntee sinut.

-Täh? -Mulle on tullut sellainen tunne susta.

Sä olet jotenkin ihan muualla etkä ota tervettä kontaktia ihmiseen.

Et anna itsestäsi mitään toiselle etkä saa toiselta mitään takaisin.

Varmaan sulla on siihen syysi -

ja oot sisimmässäsi herkkä ja blaa blaa blaa.

Mutta olet sä aika sivullinen kaveri.

Mun neuvo on, että jos joku susta yrittää pitää, -

niin älä helvetissä ole turhan kranttu.

-Moi. -Äääk!

-Sä oot ollu mulle kuin veli.

Murtauduin tänne, että ehdin laittaa ruokaa, kun sä tuut.

Ajattelin, että me voitais kattoo joku leffa. -Njääh...

-Yleensä kun murtaudun koteihin, ihmiset juoksee pois. -Anna sipsejä.

-Eiks haittaa, kun mä stalkkaan sua? -Ei kiinnosta.

-Varmaan vähän pelottaa. -Ei. -Hirvee stalkkeri vieressä.

-Sekä nainen että lääkäri sanoi, -

että olen niin tunnevammainen, että ei kiinnosta.

Vaikka ehkä pitäisi. -Eikö yhtään kiinnosta? -Ei.

-Kenen lääkäri se oli? -Sun.

-Jaaha. Kaivetaanks nenää? Tehdäänks räkäpalloista jotain?

-Siihen vedän rajan. Mitä leffoja sä vuokrasit?

-En jaksa sua stalkata. Ei oo mitään haastetta tässä.

-Kaikkea tapahtui enkä mitään oppinut. Broidikin lähti.

No, huomenna lähtee.

Juotit minut känniin, heitit minut seinään, -

mentiin kesällä naimisiin.

Ajettiin purppuravaunuilla haaveunelmiin.

Rakkautemme talvena jätit minut hankeen jäätyneisiin lumikyyneliin.

Nyt vapaa olen nainen taas ja uskon ihmeisiin...

Tekstit: Anna Alho Yle