Original subtitles

.

.

Rutanen! Asuntoon linnoittautuminen on noloin rikos!

A) Ei tarvitse kuin istua himassa -

ja B) se on säälittävää huomion kerjäämistä!

Sä olet ihan tajuttoman vähän.

Sä heität nyt aseen ikkunasta ja kävelet kädet ylhäällä ulos!

-Ei mulla ole asetta. -Mitä?

Eiks sillä ole asetta? -Ei.

-Millä se pitää panttivankeja? -Ei sillä ole panttivankeja.

-Eli se on kotona. Eikä sen ihmeempää.

-Se on linnottautunu. -Miten se eroaa siitä, että se vaan on himassa?

-Se ei päästä poliisia sisään. -Miks me haluttais sinne?

-Se on jännä kysymys. -Niin...

Se kyllä uhkasi viillellä itseään. -Aa...

-Sillä tosin ei ole veistä. -Kistus!

Rutanen! Me lähdetään himaan! Mä menen nukkumaan!

Älä viiltele itseäsi, se sattuu! -Jos menette, niin... mä...

Jumalauta, mä vannon! -Haluat, että sut raahataan rimpuilevana ulos!

Sitä kaikki aina haluu. Pitää saada tulla raahatuksi poliisin toimesta.

Mitä tyydytystä te siitä saatte? Urpot!

-Jos te vähän retuuttaisitte, mä voisin tulla ulos.

-Hakekaa se!

-Joo, terve vaan, terve. -Juu, päivää vaan.

-Hoitakaa Marsalkkaa, kunnes vaimo ja lapset tulee.

-Joo, hoidetaan nyt vaan tää pois alta.

-Jumalauta, ette vie. Saatana. Minun talo, minun elämä.

Poliisivaltio, saatana!

-Jos mun elämä olis vielä tylsempää, -

se ei olis yhtään sen tylsempää, koska tän tylsempää ei voi olla!

-Ai jai, sattuu, sattuu. Kotitalo lähti, minä yksin jäin.

Älkää, älkää!

Jäi äiti mulla ja lapset kans.

Ai, älkää vääntäkö. Ai jai, sattuu. Sattuu!

Aah, sunnuntai.

Voi rauhassa juoda kahvia, katsoa leffoja, selostaa tekemistään.

(Ovikello.) Pizzamies!

Paljon se tekee? -En ole pizzalähetti.

Mä olen Milja, Suomen Pietarin orpojen koirien tukiyhdistyksestä.

Nyt olis mahdollisuus auttaa viattomia nappisilmäisiä orpokoiria,-

jotka vaeltelevat yksin Moskovan laajoja, pitkiä katuja...

-Koirahullu. Mä vihaan eläinystäviä.

Toisaalta ne on aina vailla seksielämää. Niin kuin minäkin.

Pöysti, senkin ovela paskiainen.

-Siksi asia on meille erityisen tärkeä.

Pienikin summa auttais. -Joo! Koirat on lähellä mun sydäntä.

Miten ihminen voi olla niin julma. Varsinkin miehet.

Ne on sikoja. Oispa ne koiria.

Tuu sisään, mä keitän kahvit. -Mun pitäis kiertää ovilla.

-Saat puhua koirista koko ajan. -Joo!

Ta... Yrität sä päästä sänkyyn?

-Jos yritän, saat puhua koirista sielläkin. -Okei.

Kolmevuotiaana mulla oli chihuahua. Heittelin pinnasängystä palikoita...

Olin pitkään pinnasängyssä. Se poimi aina...

-Se puhui ja puhui koirista. Se oli niin ärsyttävä. Mut se oli kaunis.

-Senkin takia mä rakastan koiria. Koiria, koiria, koiria.

Koiiiria, koiria, koiiiria, kooiiria.

Joskus mä vaan hoen sitä sanaa. Koirrra. Ko... -Okei!

Olen urbaani humanisti, -

eli olen enemmän huolissani lapsista Angolassa.

En kyl oo tehny mitään niiden eteen.

Eiks sun pitäis käyttää aikaa lasten eikä koirien auttamiseen? -Ei.

Tutti näyttää aikuisella tyhmältä. -En mä aina käytä. Viinaa juodessa.

-Etkö ole päässy siitä eroon? -Olen siirtymävaiheessa.

-Ihanaa, että sä tykkäät Céline Dionista.

-Milloin mä niin sanoin? -Näen sen susta.

Osaan vaistota koiran ajatukset. -Mä olen ihminen.

-Sä kysyit mun koirasta Patusta. -Kysyinkö?

-Mäkin tykkään suklaasta. Sä oot tosi kiva.

Patu on poikkeuksellisen fiksu koira.

Kerron kaiken, mitä me ollaan tehty. Nnno.

Mä hain Patun alle luovutusikäsenä, se oli kuus viikkoo.

Yleensä luovutusikä on kaheksan viikkoo, sen sä varmaan tiesitkin.

Se oli niin söpö!

Se mahtui istuu mun kämmenelle, kun se oli niin pieni.

Se oli Patu. Mä näin heti, et sen nimi on Patu.

Kysyinkin siltä, mikä sun nimi on.

Se sanoi, et mä oon Patu. Siitä lähtien se on ollu Patu.

No ni, mä vein sen kotiin.

Mulla on sellanen retro matto, karvalankamatto.

Arvaa mitä. Mä kävin keittiössä ja sit mä en löytäny sitä.

Se oli piiloutunu karvalankamattoon.

Se oli meiän eka leikki, piiloleikki.

Mä kysyin: "Missä Patu on?"

Se vastas: "Vuf, vuf!"

Sä tiedät, että se tarkottaa, -

että mä oon täällä, 30 senttii maton reunasta vasemmalle.

Maanantai. Ahdistava viikonloppu ilman rutiineja ja raatamista takana.

Saa olla viisi päivää valvomassa järjestystä -

ja selostamassa tekemisiään. (Puhelin.)

Haloo. -Jakomäessä on piiritystilanne.

Pöysti ei ole täällä. Onko se siellä? -Ei.

Mies on nukkumassa. Menet kotiin ja herätät sen.

Potkit hereille. Monotat sitä oikein.

Panet hiihtomonon jalkaan ja hiihdät naamalla.

-Australiankelpiestä ei voi sanoa hirveesti, ku tääl on eri olosuhteet.

Suursnautseri on mahtava koira, -

koska se pystyy laskemaan neljään, jos sitä auttaa. (Ovikello.)

-Pizzamies! -Se kävi jo. Söin sen, ku sä olit nukahtanu.

-Sun piti olla töissä. -Nukahdin. Mikset sä soittanu?

-Soitin sata kertaa. -Laitoin sen äänettömälle.

-On aamu! Puhuit sä koko yön? -Koirista olen puhunut.

Nyt kun me ollaan frendejä, sähän tuut koirakokoukseen.

-Joo, katotaan.

Mennään. Toi on sekasin. Söi mun pizzat. Ihan sekasin.

-Hyvin jännä tilanne. Ihminen linnottautuu kotiinsa.

Ei tule ulos. Linnastaan tekee vankilan.

Nyt on paha tilanne. Sisällä on mies, jolla on kilo dynamiittia. -Jes!

-Mitä? -Kerrankin jotain mielenkiintosta.

Muuten tilannehan on kamala.

-Pekka Rutanen, keski-ikäinen. Firma konkurssissa.

Talossa hometta. Se kai oli viimeinen pisara.

Uhkaa räjäyttää itsensä ja perheensä. -Saman jätkän luona oltiin eilen.

-On nyt paremmin varustautunu. On dynyä, perhe panttivankina.

-Rutanen! Olet tyhmä, säälittävä, sieluton ihmisperse!

Koko elämäs oot tehnyt kaikkea yhdentekevää. Se on aina painanu!

Nyt päätit ruveta kukkoilee! Tule helvettiin sieltä! Kaikki häpee sua!

-Pöysti, lapset on sisällä ja vaimo. -Hups, aivan.

Rutanen, päästä vaimo ja lapset ulos. Puhutaan sitten uudestaan.

Muuten muistotilaisuudessa kukaan ei puhu susta mitään kaunista.

Kukaan ei vedä Vesku Loirin Lapin kesää sun muistoks.

-Jos ette poistu, mä vapautan koiran. -Päästä edes perheesi ulos!

Me etsitään sua parempi mies sun vaimolle. Ja isäksi lapsille.

Toi kuulosti houkuttelevammalta mun päässä, mutta päästä ne ulos!

-Mitäs tehdään seuraavaksi? -Laitetaan kori kaljaa pihalle.

Kun se hakee sen, ammutaan taloa, että dynamiitti räjähtää.

-Aha. Mitä? -Pääasia on välttyä henkilövahingoilta.

Se on heittäny irtaimiston ulos, joten taloudelliset vahingot jää pieniksi.

-Eikö se vaistoa kaljakoria ansaksi? -Ei. Ihminen on aika idiootti.

Hae puistosta neljä humalaista. Niitä tarvitaan kohta.

-Saanko minä ampua singolla? En ole koskaan saanut ampua.

-Joo, hoida sä se.

Rutanen! Poliisi on hyväntahdon eleenä tuonut korin kaljaa.

-Ammutte kuitenkin! -Ei tule ulos.

Ei perhana tule ulos. Tämä ei nyt toimi.

-Laskekaa hämäysjuoppolauma irti.

Kato noita miehiä, Rutanen, noin hauskaa on, kun on kännissä!

Eikö maistuis? -Menkää helvettiin! Kohta räjähtää!

-Mieti nyt. Sun elämä on pelkkää epäonnistumista.

Mitään et ole saanut elämältä. Ei ole elämä mitään antanut!

Nyt olis bisseä!

Vuosien jälkeen elämä voi tarjota 12 pulloa kaljaa -

ja korin, josta saa panttirahaa kolme euroa.

Mitäs sanot? Nyt on kova diili.

Ei väkisin. Jos olut ei kelpaa, me haetaan ne pois.

-Ette hae pois! Mun kaljoja.

-Nytkö? -Ei.

-Saanko nyt? -Ei vielä.

-Nyt lienee turvallista? -Ei.

Ee... Nyt!

Oho. -Marsalkka. Marsalkka!

-Pöysti, jumalauta, koira kuoli.

-Oisko sen pitäny räjäyttää itsensä, ja lapset ois jääneet ilman isää?

-Olisi. Lapset olisivat jääneet ilman isää, mutta koira olisi lohduttanut.

-Et oo tosissas! -Muutamaa ihmisryhmää ei pidä suututtaa.

Mafian oikeistosiipi ja eläintenystävät.

Ne tekee meidän elämästä helvettiä, kun ne kuulee. -Mistä ne kuulis?

-Huomenta. Jakomäen piirityksessä säästyttiin henkilövahingoilta.

Mutta valitettavasti perheen koira kuoli poliisin rynnäkössä.

Ai jumalauta, -

me Aamutelevisiossa ollaan ihan hajalla.

Meillä on Marsalkasta kuva.

-Ei toi ole Marsalkka! Se oli nälkiintynyt susikoira.

-Mutta toi kuva toimii helvetin paljon paremmin.

Kato nyt, minkä otuksen menit ampumaan.

-Toi ei ole sama koira! -Kato nyt sen viatonta katsetta.

-Hyvät Suomen Pietarin orpojen kulkukoirien ystävät.

Pietarin kaduilla vaeltaa koiria, joita kukaan ei rakasta.

-Mitä? Ei oo totta! -Siis, tämähän on Pietarin orpojen koirien tukiyhdistys.

-Mut mä järkytyn siitä joka kerta.

-Pietarilaisen orvon koiran elämä on kovaa.

Niillä ei ole ruokaa ja niitä jahtaa rankkurit ja nälkäiset venäläiset.

-Mitä? Ei oo totta!

-Siksi ehdotankin, että pidetään gaala, -

jossa kaikki pukeutuvat unkarinvizslaksi.

-Kattokaa tätä.

-Marsalkka kuoli poliisin rynnäkössä.

Naapurit muistavat Marsalkan reippaana ja seurallisena koirana, -

joka haukkui pihalla iloisena.

Armeijan neljästi kerranneena voin sanoa: -

vaikka Marsalkka oli vain koira, -

sille koiralle tämä Aamutelevision toimittaja tekee aina kunniaa.

-Sähän olet poliisi. Kuka ampui sen koiran?

-Rauhoitu, ota lasi vettä. Tai kerropa sun koirasta ensin.

-Okei. Minun koirani Patu, se on niin mahtava nappisilmä.

Se on niin inhimillinenkin. Se heiluttaa hänt...

Ei. Mä en pysty puhumaan Patusta nyt.

Kyösti, tiedät sä sen poliisin nimen, jonka idea oli ampua singolla? -En.

-Hirveetä, mitä koiralle tapahtui. Onkohan se koirien taivaassa?

-Se oli niin inhimillinen, että se on ihmisten taivaassa.

En tiedä, kuka sen ampui. Se en ollu minä. Siitä oon varma.

Joo, näin on. Jos se joku ei oo, niin se oon minä.

-Poliisi on huonossa valossa! Huonossa valossa koko poliisiasema.

Huonosti on valaistu poliisiasema.

Ihmiset törmäilevät ja lyövät polvensa teräviin kulmiin. -Lääkkeet!

-Mistä ne tässä valaistuksessa löytää! -Ne on sun taskussa.

Pöysti, toimit oikein. Ihmisvahingoilta säästyttiin kivasti.

Tiedäthän, että tuen sinua. En anna median sinua riepotella.

-Vihaan Kontiovaaraa. -Seison takanasi sataprosenttisesti, -

jos eläintenystävät yrittävät kimppuusi.

Kokonaan takanasi, kun heittelevät sinua kivillä.

Kun olen takanasi, ei osu kivet minuun.

Olen turvassa, sinuun osuu kaikki kivet.

Päähän osuvat kaikki kivet.

Kyösti Pöystin ohtaan napsahtelevat murikat.

Rauno Repomies on takana turvassa.

-Menen huutamaan Kontiovaaralle. Aion...

-Oletko sinä poliisi? -En.

-Me vaaditaan saada tietää, kuka sydämetön julmuri ampui Marsalkan.

-Toi ei ole Marsalkka. Aamutelevision tuottaja leikkasi ton postikortista.

-Mistä sä tiedät? -Öö... No, koska...

-Tämä mies on suuri koirien ystävä. Me puhuttiin koko yö koirista. -Oooo.

-Sä puhuit, mä kuuntelin. -Me oltiin kaikesta samaa mieltä.

-Ooo.

-Mä voin heittää sut. -Ooo.

-Kontiovaara! -Pöysti. Long time no see.

Long time no ABC. -Joo. Tota...

-Long time no see, long time no hear, so call me Helen Keller.

-Voi kistus! Onks sul joku jätkä, joka noita kirjottaa? -On, Peku.

Sano Pöystille, mun frendille, hei.

-Long time, Hammertime. -Pidätä se.

Läski, miks sä teit sen jutun kuolleesta koirasta?

Tajuat sä median vallan? -Myönnän, että se meni imeläksi.

Mut kato, miten hellyttävä Marsalkka on.

-Toi ei ole sen koiran kuva. Tässä on sen kuva.

-Tällasena Marsalkka olis halunnu tulla muistetuksi. Mun pitää mennä.

Huomenta.

Räjähdyksessä kuolleen koiran tarina on koskettanut katsojiamme.

Marsalkka, tuo urhea veitikka, kuoli poliisin huolimattomuuden takia.

Studiovieraamme Tommi Läntinen -

esittää Marsalkalle tekemänsä kappaleen Pieniin tassuihin sattuu.

-Meitä heitettiin tomaateilla.

Järjetöntä! Me toimittiin oikein piirityksessä. -Oikein toimitte.

Nyt kun poliisin maine on kyseessä, olisi mukavampi, -

jos menisit Aamutelevisioon kertomaan oman versiosi.

Ja pyytäisit anteeksi kaikilta. -Mitä?

-On koiraihmiset vihaisia. Poliisilaitos on vihan kohteena.

Tämä on tiimipeliä. Ovat vihaisia vaan teille.

Ei saa muu poliisikunta vihoja niskoilleen.

-Et voi uhrata mua noiden rauhoittamiseks. Missä lojaalisuus?

Pekka veti liipasimesta. Se vois ottaa syyt niskoilleen.

-Olit operaation johdossa, minä tottelin käskyjä.

-Tota ne sanoi Nürnbergissäkin. -Se oli jännä...

-Olet oikeassa, puolustan miehiäni enkä anna nimeäsi julkisuuteen.

Jos talvisodassa olisi annettu nimiä julkisuuteen, puhuisimme venäjää.

Onneksi en puhu. Mitään kieltä en puhu. Rauhoitan väkijoukon.

Poliisi on hyvin pahoillaan siitä, -

että täysin viaton koira kuoli poliisin ampumana.

Vakuutan, että tilanne hoidettiin lähes oppikirjan mukaan.

Poliisilaitos seisoo sataprosenttisesti Kyösti Pöystin takana.

Siis... muuten vaan seisoo, ei erityisestä syystä.

-Kuka antoi käskyn tulittaa taloa, kun koira oli sisällä.

-Kyösti Pöysti. Nyt sanoin sen nimen sitten.

Ei Kyösti Pöysti vaan Kyösti Pöysti.

Ei Kyösti Pöystikään. Toinen Pöysti oli...

Tom Pöysti. Öö, Lasse Pöysti.

Joku poliisi oli. -Kuka?

-Pöystin Kyösti se oli. Ei! Taas möläytin.

Ei ollut Pöysti se, joka käski tulittaa taloa, -

jonka edessä Pöysti antoi tulituskäskyjä.

-Oliko se Kyösti Pöysti? -Ei, ei ollut. Öö, se oli... se oli...

-Se oli Kyösti Pöysti. -Niin oli. Mistäs te hänet tunnette?

Oletteko samalta rippileiriltä? Pöystihän on mukava jannu.

Rippileirilläkin varmaan ammuskeli koiria... Ei! Taas sanoin koiran.

Pappia varmaan ampui. Ei!

Pöysti, sä annoit käskyn ampua koiran. -Ei.

Annoin käskyn ampua taloa, joka oli tyhjennetty ihmisistä.

Se, että koira ryntäsi sinne, oli vahinko. Ikävää, mut ei voi mitään.

Koeta elää sen kanssa. -Mä luulin, että meillä oli paljon yhteistä.

-Miten niin? Sä hölötät koirajuttuja, olen mä valveilla tai hereillä.

-Olin vaan ajatellu... -En ole koira!

Vaikka tuijotan nappisilmilläni, en välttämättä ole samaa mieltä.

Kerjään seksiä. Joo, olen mä vähän kuin koira.

-Suhde on ohi. Kuinka saatoit olla niin katala?

-Olihan se niljakasta, mutta säkin halusit näyttää koiras kuvia.

Sä pakotit laittamaan lompakkoonkin niitä. -Ooo!

Mitä sä täällä teet? -Koiraihmiset piiritti mun asunnon.

Ei auta kuin tulla teille asumaan. -Mitä?

Ai jaa. Kysyn vaimolta.

-Onks sulla vaimo? -Kyllä sä tiesit. Hiljaa, ettei lapset herää.

-Sulla on lapsia? -Kuunteletko ikinä? -Mitä?

-Voit nukkua sohvalla. Tuon peiton. -Onks se puhdas?

-Vaimo pesi sen. -Sä oot naimisissa?

-Lakana, pussilakana, tyyny ja tyynyliina. -Sulla on vaimo?

Kauan te ootte ollu naimisissa? -Seitsemän vuotta.

-Kohta hankitte lapsia. -Meillä on lapsia.

Kuuntelet sä ikinä? -Kaheksalta, ni ehdin suihkuun.

-Huomenta.

Kyösti Pöysti, joka määräsi Marsalkan teloituksen, -

ei ole suostunut tulemaan studioon.

Hän vetosi työkiireisiin, joita on kissantappovideon valmistelussa, -

jota hän kutsuu taiteeksi ja josta Kiasma maksaa miljoona euroa, -

jotka otetaan eläkeläisten verovaroista.

Että kiitti vaan. Meillä on kuva Nato-vastaisesta Pöystistä tässä.

Anteeksi, saatoin mennä improvisaation puolelle -

ja sanoa asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa.

Pöysti ei ole tehnyt kissantappo- videota eikä Kiasma ole sitä ostanut.

Mutta jos Pöysti tai kukaan muu yrittää sellaista taidetta tehdä, -

minä estän sen.

Olen yrittänyt sinun puolta pitää, mutta asia on nyt niin, -

että olet itse möhlinyt.

Poliisia vainotaan.

Vaimokin on koiraihmisiä, ja minä saan kärsiä kotona.

Tiedätkö, miten kiva on nukkua sohvalla?

-Ymmärrän. -On nimittäin kivaa!

Kostoksi pisti vaimo minut sohvalta hänen viereensä, kun oli vihainen.

Se on hirveetä. Haluan sohvalle, missä olen 20 vuotta nukkunut.

-Mitä haluat? -Pyydät koirien yhdistykseltä anteeksi.

-En ikinä! -Niskottelusta lävähtää potkut!

-Mä lopetan! Mä lähden kiertää maailmaa. Tää on onnenpotku.

Mä olen enemmän ku pelle, joka raataa kahdeksasta neljään.

Jengi on täällä niin sitä samaa huttua. Tiedät sä?

Kiitos potkuista! Meikäläinen lähtee nyt Goalle. Vuodeksi!

Ai, säkin oot menos Goalle. Ei oo todellist.

Jengi tääl on niin, tiet sä, niin... Huh huh.

No, nii just sitä samaa huttuu. Tiet sä tyyliin... no, silleen.

Mihin sä meet? -En lähde Goalle!

Te ootte saatanan säälittävää porukkaa, en kuulu teihin.

Mä palaan takasin töihin. -Jätkä lähti takas oravanpyörään.

Parempi seisoo kuolleena ku maata elävänä, vittu.

Kyösti Pöysti haluaa pyytää anteeksi sitä, ettei pidä koirista.

-No niin, ääliöt. Minä käskin ampua taloa, jossa kuoli se koira.

En tarkoittanut, mutta en kadukaan. Ja mä tekisin sen uudestaan.

Se oli paras ratkasu ja koska te olette saatanan ärsyttävää sakkia.

-Pöysti, jumalauta! -Luulette, että koira on ystävä.

Onko sillä vaihtoehtoa? Ne tottelee, koska haluaa ruokaa. -Hiljaa!

-Opettakaa ne kokkaamaan, niin ne muuttaa omaan kämppään.

Te olette tunnevammaisia, jotka luulee, että koira ymmärtää teitä.

Paskat ymmärtää.

Se on teidän kaveri yhtä paljon kuin lainan hakijat pankin ystäviä.

-Hän ei edusta poliisin virallista kantaa koiriin.

Poliisivoimissa on töissä sekä naisia että koiria... -Mene siitä!

Ja lopuksi: koira on laumaeläin.

Laumaeläin haluaa syrjäyttää laumanjohtajan.

Se suunnittelee teidän murhaamista koko ajan.

Miettikää sitä, kun nukutte sen kanssa.

Tähän päätän anteeksipyyntöni. -Ei ollut hyvä anteeksipyyntö tämä.

Kutsuit? -Kontiovaaralla on asiaa.

-En puhu tolle. Tajuat sä, mitä sä olet tehny mulle? -Joo.

Olen nostattanut sua vastaan aika paljon aiheetonta murhanhimoa.

Se ei ollu mun vika. Se oli median vika.

Media lietsoi mut tähän mukaan. -Sä olet media.

-E... Niin muuten olenkin. Jumankekka.

Mister Media, that's me.

Anyway, jos tulisit lähetykseen pyytämään kansalta anteeks, -

varmasti homma unohtuis.

-Kuuntele koko kansan tv-kasvoa.

-Ei niiden takia, mutta Marsalkan.

Se ois halunnut, että ihmiset elää sovussa.

Kato Marsalkkaa. -Toi ei ole edes koira. Se on poni!

-Jos Marsalkka ois saanu valita, se ois varmasti syntyny poniksi.

Se olis menny villinä ja vapaana aroilla. -Totta.

Marsalkka olisi loikkinut ja syönyt porkkanoita.

-Se on jo pupu. -Ihana pupu on Marsalkka.

-Mä en mene Aamutelevisioon.

-Ymmärrän, että et tehnyt mitään väärää, mutta...

-En mene! En ikinä pyydä anteeksi!

Koirayhdistys on täynnä idiootteja, jotka ennen poltti noitia.

Idiootteja moraalisen närkästyksen vallassa!

Maailman ongelmat johtuu niistä.

Vertaamatta itseäni Jeesukseen ristillä roikun tällä hetkellä.

-Mene ja pyydä anteeksi. Koko poliisilaitos kärsii tästä.

Jos teet sen, palkkioksi saat ampua koiran. -Mitä?

-Kaksi koiraa. -Uskokaa jo, en halua tappaa koiria!

-Haetaan orpokodista ja saat ampua ne kellarissa.

-Ei! Mikä teitä kaikkia vaivaa? -Kolme koiraa ja pupu.

-Mä en jaksa enää! Mä meen. -Neljä koiraa, kirahvi ja kissa.

Koko viikon suomalaiset ovat myötäeläneet -

poliisin luodeista kuolleen Marsalkka-koiran kohtaloa.

Vieraanamme on ampumiskäskyn antanut komisario Kyösti Pöysti.

-Joo, terve. Mukava olla täällä. -Joka muuten ei ole mun frendi.

En tunne koiran tappajaa.

Sinua on lyöty mediassa ja elämästäsi on tullut helvettiä.

-Joo, näin on päässy käymään. -Medialla on liikaa valtaa.

-Haluan pyytää anteeksi kaikilta, jotka pahoittivat mielensä tästä -

tai kanavoivat surkeudestaan johtuvaa ahdistusta tapaukseen.

Pyydän anteeksi Miljalta, -

jonka koirajuttuja kuuntelin seksin toivossa.

Asiaa lieventää se, etten ehtiny saada.

Mutta joo, pidän koirista. Oikein paljon.

Kyösti, Pietarin orpojen koirien yhdistys antaa anteeksi.

-Hienoa! Sori, että ammutin sen koiran.

-Ei se haitannut vaan se, että et pidä koirista.

Siitä flipattiin enemmän. Joo, vahinkoja sattuu.

Tärkeintä on, että sä pidät koirista.

Pidät koiirista. Pidät koirista. Pidät koirista... koir... -Just!

-Me juteltiin koirien kanssa.

Niistäkin on turha protestoida sateessa.

-Ai, niinkö? -Jos se olis meistä kiinni, seistäis sateessa lopun elämäämme.

Koirien pyynnöstä lopetamme. -Kiitos.

-Kiitä meidän koiria.

-Onks pakko oikeesti? -Mm-m.

Nuuhkit sitä korvan takaa. Noin. Ja sitte... Älä kato silmiin!

Sitten sanot: "Vuf!" -Vuf!

Kivasti pyysit anteeksi. Nyt saa poliisi olla rauhassa.

Hienosti suojelin sinua väkijoukolta. -Etkä suojellu! Heitit mut susille.

-En susille, koirille heitin vähän. -Kerroit mun nimen!

-En. Koko ajan olin tukena. -Et tukenu yhtään.

-Otin luoteja puolestasi. -Etkä ottanu!

-Joka puolella roppaa on luoteja. Heittäydyin sinun ja luotien väliin.

-Pakotit televisioon nöyristelemään! -Heittäydyin ottamaan luodin.

Hidastettuna huusin: "Nooouuu!" Samalla kun luodin otin puolestasi.

-Menen pois. -Menet nukkumaan. Minäkin menen.

Pääsin sohvalle. Saa tutia ilman, että karvainen naisen jalka potkii.

Karvaisen naisen jalka, kelmeä jalka potkii minua.

Yötä päivää potkii. Monottaa minua.

Hiihtomonossa karvajalka naamaan potkii.

Unta ei saa Repomiehen Rauno. Unessa natsit junalla ajaa.

Karvajalkanatsit hiihtomonot jalassa naamaan potkii.

Tekstit: Anna Alho Yle