Original subtitles

.

Neiti Vänninen. Tämä on nolo tilanne teille sekä ihmisenä että naisena.

Teette itsestänne tarpeettoman numeron. Pikkuhousunne näkyvät.

Lisäksi on selvää, ettet sä uskalla hypätä kuitenkaan.

Ei oo pokkaa. Sä et oo niitä ihmisiä. -Kannattaako sitä provosoida?

-Joo kuule, kannattaa sitä provosoida.

Kessu, tule nyt alas sieltä. Sulla on tuomiota vielä vuosi jäljellä.

-Mä koen jo yhteiskunta- kelpoistuneeni. -Et ole vielä.

-Ihan oikeesti olen. Mä haluan hyödylliseksi osaksi järjestelmää.

Mä haluan töihin ja äänestämään. Taloyhtiön kokoukset odottaa.

Mä haluan maksaa autoveroa... -Tule nyt alas sieltä. -Okei.

-Nämä kaksi vuotta on tehneet susta paremman ihmisen, -

jolla on annettavaa yhteiskunnalle. Muistat vaan uskoa itseesi -

ja seurata unelmiasi. -Kiitos, Palmgren-Palmgren. Toi lämmittää.

Näin vankilanjohtajana haluun antaa sulle tän taulun. Sä olit hyvä vanki.

Ilman sun luentojasi en ehkä olisi kehdannut aloittaa taas maalaamista

Nyt mä uskallan taas uskaltaa. Ota hei tääkin taulu. -Kiitos.

Ota sä tää mun uusin kirja.

-Mä olen kyllä valmis vapauteen. -Et ole.

Et ole sisäistänyt vapauden ja vastuun monimutkaista suhdetta.

-Mut helou, käytännön tasolla... -Et ole, Kessu hei.

Mitä Palmgren-Palmgrenkin sanois? -Hän ois sanonu kyllä jotain, joo...

Palmgren-Palmgren, totta kai... -Kiitos kaikesta, Palmgren-Palmgren.

Kukaan muu ei oo koskaan rohkaissu mua yhtä paljon ku sinä.

-Pekka, joskus ihmisen kannattaa hypätä katolta.

Se on ainoa tapa tietää, osaako lentää. -Mä uskon, et mä osaan.

-Mäkin uskon, Pekka. Tässä sulle siivet.

-Pöysti, se nainen melkein kuoli. Hyppäsi katuun ja jalka meni poikki.

Aikoo haastaa poliisilaitoksen oikeuteen. -Se halus ärsyttää mua.

Se on just sitä tyyppiä, joka tekee tollasta, ja sit ne on, että joo joo, -

vaik ne on ihan selkeesti, että hei.

Ja meidän pitäis muka jotain, vaik ne on ihan, että näin.

Ei ollu kauheen hyvä teoria. En oo tulessa tänään kyllä.

-Erittäin vaarallinen vanki vapautui viikolla: Kauko Palmgren-Palmgren.

-Toi on sun vaimos alasti Kanarialla. -Mitä? Jumalauta!

Miksi mun vaimo on alasti Kanarialla Palmgren-Palmgrenin kanssa?

-Ei häntä siellä näy. -Huh huh. Vai onko hän ottanut tämän kuvan?

-Sulla on väärät diat. -Aivan! Huh huh, väärät diat on.

Ei ole Palmgren... Jos nää on jumalauta Palmgrenin diat!

-Lääkkeet. -Aivan! Vaihdetaas diat.

No niin, tämä on Kauko Palmgren-Palmgren, ammattihuijari.

Luennoitsija ja liikemies. Rikos- rekisteri on pitkä, kuten huomaatte.

Palmgren-Palmgren on istunut kaksi vuotta lapsityövoiman käytöstä.

Se valmisti urheiluvaatteita, joita tehtiin Thaimaassa.

Erittäin vaarallinen mies.Tarkkailkaa. Tässä on vaimoni alasti Kanarialla.

Kuvaa ei voida pitää rivona, sillä emme ole enää puheväleissä.

Emme mitään enää puhu sen jälkeen, kun nudena oli siellä.

-Huomenta. Studiossa vieraana Kauko Palmgren-Palmgren, -

urheiluvaatekauppias ja elämäntapaluennoitsija.

Uusin luentosarjasi käsittelee arvokasta vanhuutta.

-Kyllä. Moni vanhus pelkää vanhuutta kylmässä laitoksessa.

Moni haluaa muuttaa lastensa kotiin niin kuin ennen vanhaan.

Se onnistuu, mutta vaatii tsemppiä!

-Tää on sikälikin jännä kirja, että tässä ei lue mitään. -Joo, ei lue.

Se on sen opetus. -Heittää pallon lukijalle. Hieno idea.

Mä luen tän heti. -Mä näytän sulle hyvän kohdan siitä. (Ovikello.)

-Terve. Toin sulle kukkia. -Sä melkein aiheutit mun kuoleman.

Sun puheet anto mulle sysäyksen, että kiitti vaan. -Älä mua syyllistä.

Sulla oli ite voimaa hypätä ikkunasta.

Jos elämä ei oo sulle elämisen arvosta, ni kyllä sä hyppäät.

Se on sun päätös, ei muiden. Sä pystyt siihen ihan itse. -Totta.

Mä pystyn siihen ihan itse. Kiitos. -Ei kestä.

Ei, älä hyppää! Noin, sä hyppäsit taas. En oo kyllä tulessa tänään.

-Kauko Palmgren-Palmgren, uuden luentokiertueesi pääväittämä on, -

että vanhuksen on vastattava ajan haasteisiin. -Kyllä.

Ajatus siitä, että isovanhemmat muuttavat lastensa luo -

on rankka ehdotus, tiedätkö sinä tosissaan.

Se on rankka ehdotus. -Olet paitsi tunnettu luennoitsija, -

myös istunut vankilassa lapsityövoiman käytöstä.

-Itse olet istunut lapsityövoiman... -En ole. -Jokainen tekee virheitä.

-Kutsuit. -Arvaa, mitä kävi.

Tuli muisto nuoruuden kesäisestä päivästä.

Vanhan heilan kaikuvaa naurua menneisyydestä.

Auton tööttäys katkaisi ajatuksen ja katse osui ryppyisiin käsiin.

Vanhuus tuntui tulleen hetkessä. -Jaa-a...

Ei tuu mieleen mitään, mitä tohon sanois.

Tajusin vain ryppyiset kädet. -Ei ollut muuta asiaa. Mene pois siitä.

-Sanot kirjassasi, että jos vanhus haluaa asua lastensa hoidettavana, -

hänen on uudistuttava ja pysyttävä mielenkiintoisena.

Onko vanhuksen oltava lapsilleen viihdyttäjä? Siihenkö on menty?

-On, siihen tämä maailma on mennyt. -Ai, se on mennyt siihen?

-On, mennyt siihen on. -Aika jännää, että se on siihen mennyt.

-No, siihen se nyt on kuitenkin mennyt. -Selvä. Uutisiin.

-Terve, neiti Vänninen. Toin vähän kukkia. Olen pahoillani kaikesta.

-Mä en halua sun kukkia. -Ei sitten.

-Ne oli ainut kaunis asia mun elämässä!

-Se on nyt kolme kertaa hypännyt. Otan sut pois kenttähommista.

-Ei, mä lopetan. Mä olen niin täynnä tätä duunia. Mä olen jo 30.

Mun pitäis alkaa tekee jotain oikeesti oikeeta. Mun pitää saada aikaa.

Lähen Goalle. En lähe, se on noloa. Rioon. En, jengiä ammutaan siellä.

-Mä siirrän sut paskahommiin.

-Ei. Lähden Grönlantiin tutkimus- asemalle kirjottamaan romaania.

Ei pääse minnekään, pakko mennä sisäänpäin. Mä lähen nyt.

Mitä paskahommia sulla oli mulle?

Jos mä olen sun autokuski, miks me kävellään?

-Saat kuunnella mun höpötystä. -Mitäs poliisityötä se on? -Hiljaa!

Mulla leikataan märkivä syylä. Huomasin syylän kaksi viikkoa sitten.

Laitoin ainetta, mutta ei parantunut. -En haluu kuulla.

-Ja miksi ei enää tehdä sellaisia pieniä tuohisia juttuja kuin ennen?

Muistatko? -En muista. -Tuohesta tehtiin sellaisia tämmöisiä.

Helppo oli tehdä. Kaikki tykkäsivät, laittelivat niitä ees taas siinä.

Rapsahtelivat ja sormiin tuli haavoja. -En muista.

(Aplodeja.)

Arvoisat eläkeläiset. Minä olin kerran niin kuin te.

Pelkäsin vanhuutta ja vanhainkotia, -

jossa tympiintyneet hoitajat lyövät käytävillä.

Minä syytin valtiota, syytin omaa perhettä, kaikkia paitsi itseäni.

Jos mä haluan, että mun lapseni jaksaa katsella mua nurkissaan, -

niin minun on oltava saatanan mielenkiintoinen.

Me vanhukset ollaan mukavia ihmisiä, -

mutta onhan meidän jutut aika paskoja oikeesti.

Ei nuorempia kiinnosta meidän homeiset tarinat käpylehmistä, -

sota-ajasta ja seteliuudistuksesta. -Seteliuudistus! -Seteliuudistus!

-Puhutaan siitä kohta, hei! Kohta pidetään myös tauko.

Aulasta saa ostaa verkkareita tukkuhintaan.

Tarjolla on myös kahvia ja pullaa. -Pullaa! -Pullaa!

Jaahas, Palmgren-Palmgren. Sä olet ehdonalaisessa.

Jos ilmenee mitään veronkiertoa, lapsityövoimaa tai salakuljetusta, -

niin häkki heiluu. -Mä olen kaidalla polulla nykyään. Joo, kiitos kiitos.

-Tota... Mä otan nää verkkarit todistusaineistoksi, ja tän sun kirjan.

Ja vielä käsialanäytteen jos siihen saisin. Puumerkin jos laitat siihen.

Laita vaikka, että "Raunolle", -

ettei sekoitu kenenkään toisen Raunon kanssa.

-Miks mä joudun kantamaan sun tavaroita?

-Jos ihminen kuolee vanhana, niin onkohan se taivaassakin vanha?

Vai onkohan kaikki siellä kolmekymppisiä?

Onkohan tää syylä mulla taivaassakin? Kato. -Älä näytä sitä.

-Mä näytän ihan läheltä. -Ei. Vie pois nyt se. -Nuole sitä.

-Mitä toi sun touhu nyt on, kerta kaikkiaan?

Kutsuit. -Kysyin lapsilta, -

pääsenkö niiden luo asumaan, kun vanhuus tulee. En pääse!

Niille on tulossa vieraita sillon. -Kun sä oot eläkkeellä? -Samaan aikaan.

Jumalauta! -Miksi sä kerrot mulle ongelmistasi? Tää on kiusallista.

-Kato, miten paljon suonikohjuja. -En kato. -Kato ihan läheltä.

-Rauno, turhaan sä huolehdit. Hyvin sussa veri kiertää.

-Ai kiertää veri? Haluatko nähdä? -En haluu. -Kato oikein läheltä. -En.

-Ton verran verta kiertää enää. Tolla mun pitää happea kuljettaa.

Desi on korkeintaan, ja puolet siitä on paistinrasvaa. Katso syylää. -En!

-Ja vähän suonikohjuja. -En haista. -Siitä vielä.

-Mikähän Repomiestä vaivaa? -Olen myös erittäin huolissani.

Mies on jossain ihan muualla. -Käy Palmgren-Palmgrenin luennoilla.

Sen kirjaa lukee. -Nää on tyhjiä sivuja. -Ihmisen elämä on tyhjä kirja.

Jännä veto. Puhuttelee, kun avaa. Heittää pallon lukijalle.

Vierii niinku elämä. Elämä on niinku pallo.

Hyvin jännää kaikki tää, pallo ja elämä.

-Kutsuit. -Tämä kirja on todella heittänyt minua palloilla.

Jos olisin isäsi, vaihtaisit sä mulle vaippoja? -Tää on kiusaannuttavaa.

-Onko sulla vanhempia? -On. -Asuvatko ne sinun luona? -Ei.

-Mikseivät asu sinun ja vaimosi luona? -Ei mulla ole vaimoa.

-Mikseivät hoida lapsia? -Ei mulla ole lapsia.

-Ai, ei kelpaa vanhemmat Pöystin kotiin! Omillaan ovat!

Kuolevat kotiinsa yksin, puoli vuotta muumiona makaavat.

Ilmaisjakelulehdet tukkivat eteisen. Haju hälyttää naapurit.

Sitäkö on Pöystin vanhempien elämä? Aion nyt sanella muistelmat.

-Mitä? -Ei mene kauaa.

En muista juuri nyt mitään, mutta alku, syntymä. Pysytkö mukana?

-Alku, syntymä. -Ensimmäinen leluni oli sellainen tuohesta tehty pieni, -

joita tehtiin silloin tuohesta pienenä. Sitten tuli armeija.

-Kukaan ei halua kotiinsa vanhusta, -

jolla on sama repertoaari vuodesta toiseen, tosissaan niin.

Joten lukekaa Imagea, katsokaa Subtv:tä, avatkaa oma kotisivu.

Ja vaikka joku kysyisikin, ette puhu seteliuudistuksesta. -Seteliuudistus!

-Ensi viikolla alkaa viikon mittainen intensiivikurssi minun maatilallani.

Kurssi on ilmainen ja siihen sisältyy majoitus...

-Saanko palata oikeisiin töihin? -Ei.

Palmgren-Palmgren on ovela rikollinen. Tarvitaan kaksi tarkkailijaa

-Mä en ole oikea ihminen istumaan noilla luennoilla.

-Hyvä luento oli. Herätti kysymyksiä. Kysymyksiä ja haikeutta. Ja pelkoa.

Pelkoa tulevasta ja menneestä. Elämästä ja kuolemasta. Ihmisestä.

Hiirestä ja ihmisestä. Kenelle kellot soivat? Hiirelle ja ihmiselle soivat.

Hautajaiskellot soivat hiirelle... -Lääkkeet! -Noin!

-Sä olet vielä hyvissä voimissasi. -Ai olen?

Miksi sitten seuraa minua tuo korppikotka? Jumalauta!

Amerikasta asti tänne lensi. Sinne asti haisee kuolema.

Haista mun kuolemaa. -En haista.

-Vähän haistele tuosta. -En haistele. -Nopeasti vielä vähän syylää haista.

-Mitä sulla on päällä? -Eikö toi ole se Palmgren-Palmgrenin malliston asu?

Jännät värit. -Tämä on erittäin mukava päällä. -Mikä täällä haisee?

-Kuka on päästänyt? -En minä. -En minäkään. -Enkä minä.

-Tässä on 4 - 5 poliisia, ja edes tätä ei saada selville.

-Ne on harjoitusmielessä. -Mitkä? Nuo vaipat? Siis sulla on vaipat?

-Joku päivä mulla vielä on pidätys- ongelmia, on totuttava vaippaan.

Lapset eivät halua minua kotiinsa, ja hoitajilla on vähän aikaa.

-Sulla on vaipat! -Sulla on tutti. -Mä en haluu tietää näitä asioita.

-Olet oikea käteni. -En, kun vaippoja vaihdetaan. -Oikea käsi tänne.

-En anna. -Kokeile mun vaippaa. -En kokeile.

-Minne menet? Autokuski päivystää. -Sä haluat kävellä joka paikkaan.

-Halua kertoa mun iskiaksesta.

-En kuuntele. -Kokeile kyhmyä. Onko pahanlaatuinen? -En tiedä.

-Haista sitä. Maistelet nyt. -Rauno! -Syödään puoliks se. -Ei!

Puhu sun vaimolle. -Ei olla puhuttu 10 vuoteen. Laitokseen mut laittaa.

-Ei ihme. Sä oot ihan mahoton ja itsekäs kääkkä.

On mullakin ongelmia. En ole edes tutista päässyt eroon. -Selvä.

Epäonnistuit kokeessa. -Missä? -Et kuuntele etkä ymmärrä.

Siksi en aio muuttaa sun luokse vanhuutta viettämään. -Mitä?

-En tule hoitoon sinun kotiin. -Et tietenkään. Sä olet ihan sekaisin.

-Menet sitten, kloppi. Joku päivä olen poissa, ja sitten on syyllinen olo.

Syyllisyys kaivaa. Haudan takaa tämä koura tulee. Katos tätä känsää.

Haistele sitä. Maista. Onko pahentunut? Onko ihmevärinen?

-Mä olen huolissani siitä. -Mä olen huolissani itestäni.

Olen joutunut näkemään suonikohjuja, syyliä, vaippoja.

-Neponen, seuraa sitä ja kato, mitä se tekee.

Minä tiedän, mitä moni ajattelee: kahvia ja pullaa.

Ei aina ajatella sitä kahvia ja pullaa! Niitä saa myöhemmin.

Moni saattaa myös ajatella, että lapset eivät huoli luokseen -

vaikka kuinka yrittäisi. Höpö höpö! Jukka ja Jessica, nousetteko ylös?

Jukka on minun poikani ja Jessica hänen hurmaava vaimonsa.

Ja lapset Petteri ja Jessica nuorempi.

Heillä on vene, talo, kesämökki, golf-osake. Vauhdikas elämä.

Mahtuuko tuohon elämään enää vanhus, tuota noin ni?

Moni varmaan miettii sitä kahvia ja pullaa. -Pullaa!

-Ei mietitä sitä kahvia ja pullaa! Se on juuri teidän ongelma.

Aina vaan sitä kahvia ja pullaa, tuota noin ni.

-Neiti Vänninen, älä hyppää! -Anna yks hyvä syy.

-Sulla on koko elämä edessäsi. -Sehän mua päähän ottaakin.

Miks sä luulet, että mä täällä seison? -Loistava pointti.

-Sä et ole kertaakaan kysyny multa, miks mä aion hypätä. -Enkö muka?

-Et oo tullu kysyneeksi. -Et ole tullut kysyneeksi.

-Aika ihme, ettei se sitä huomannu kysyä. -Joo, on mustakin kumma.

-On kumma kyllä. -Virheitä sattuu. -On se silti kummaa.

-Erittäin kummaa. -Ihmeellistä, ettei oo kysynyt. -Yleensä kysyy kyllä.

-Missä Repomies on? -En mä tiedä.

-Se meni Palmgren-Palmgrenin telttaan ja hukkui ihmisvilinään.

-Palmgren-Palmgren on tehny sille jotain, pistäny sen kylmäks.

-Mä luulen, että se on tehny itsemurhan. -Mitä?

-Joo, jännä teoria. Pelkää vanhenemista.

Vanhan ajan merikarhu ei osaa ajatella itseään vanhainkodissa.

Päivänsä päättää kunnialla, univormuun itsensä pukee, -

lapun kirjoittaa ja laittaa aseen suuhun.

-Mistä sä olet tollaista päätellyt? -On lähetellyt viestejä, hätähuutoja.

Ihme, ettei Pöysti ole huomannut. Yleensä huomaa. Jännä virhearvio.

-Ei kai tässä mua aleta syyttämään? -Mä kyllä pikkasen nyt syyllistäisin.

-Ihme, ettet ole huomannu. -Se on vähän outoa. -Se on hyvin jännä.

Hyvät vanhukset. Teillä on oikeus olla juuri niin vanhoja, kuolaavia -

ja rasittavia kuin haluatte.

Lapsillanne on velvollisuus katsella teitä niin kauan -

kuin teissä hengitys tai hengityskone pihisee. -Kyllä! -Näin on!

-Teillä on oikeus puhua seteliuudistusesta ja käpylehmistä.

Ja niistä tuohisista sellasista missä on se jännä väkkyrä siinä niin.

Ja niiden kiittämättömien, sotia käymättömien pettymysten, -

rumien puolisoiden ja lahjattomien lasten pitää teitä kuunnella.

Heidän mattonsa on teidän vessanne. -Kyllä! -Näin on!

-Maatilallani kurssitan teistä lopunkin epävarmuuden pois.

Ohjelmassa luentaa, eheytystä ja kahvia ja pullaa! -Pullaa! -Kahvia!

-Pullaa! Pullaa!

-Laiton pidätys. Mulle ei luettu mun oikeuksia. -Tämä ei ole Amerikka.

Mä saan viedä sut kamarille.

Sä oot viimeinen, joka on nähnyt meidän poliisipäällikön.

-Kovin on laiton fiilis tässä pidätyksessä, mielivallan hajua.

-Haluut sä todella hoitaa kuulustelua? -Tietenkin. Mitä?

-Sä tiedät, että mä pidän sua nerona, mut sulla on nyt huono viikko.

Sä sait kolme kertaa sen naisen hyppäämään ikkunasta. -Neljä

-Et huomannu Repomiehen kriisiä. -En pitäny sitä vakavana.

-Toi on liukas kaveri. Jos joku muu hoitais sen jututtamisen. -Mitä?

Heikkona hetkenä isketään puukko kaverin selkään! -Ei ole siitä kyse.

-Ja sinä kaikista ihmisistä! Brutus! Juudas! Mooses!

Ei Mooses, mutta joku kolmas siitä porukasta. Sä tiedät, mitä tarkotan.

Mä menen nyt kuulustelemaan. Joku fariseus... pöydänkaataja.

-Nyt et ollenkaan oo tulessa, Pöysti.

-Sä luennoit eri lailla eri päivinä. Se tekee susta huijarin.

-Luennoitsija on yleisön palvelija.

Mä arvioin, mitä ne haluaa kuulla, ja sanon sen.

Ei tulis mieleenkään luennoida omista mielipiteistäni. -Aika paksua.

-Et kai sinäkään mene pidätystilanteeseen paasaamaan -

kysymättä ensin, mikä on hätänä? -En tietenkään...

-Olisiko ihmisten parempi olla, jos mä kertoisin niille, -

ettei niillä ole luultavasti mitään toivoa? Että hypätkää vaan katolta.

-Ei nyt tietenkään... -Saanko mä nyt mennä?

Mun pitää hakea lapsenlapset tarhasta. -Joo, okei.

Sä päästit sen! Mitä se sano? -Mikään ei toimi tällä viikolla.

Pitää tehdä jotain yllättävää. Pitää käyttää tyhmyysassosiaatiometodia.

-Sä et ikinä käytä sitä. -Nyt käytän. -Sä viimeks melkein kuolit siihen!

-Hei, mä en tajunnut ikkunalaudalla keikkuvan naisen ajatuksenjuoksua.

Mä en huomannu esimiehen kriisiä.

Nyt urheiluasumyyjä puhui mut solmuun. Tätä mä en älyllä ratkaise.

Hae tyhmyysassosiaatiovälineet nyt.

-Mä en periaatteessa hyväksy tätä. -Tää on nerokas metodi.

-Okei. Onko hyvä asento? -On. -Onko viikon tapahtumat käyty läpi?

-Palmgren-Palmgren, vankila, Repomies, lapsityövoima, -

verkkarit, vanhuus, luennot, maatila. On! -Okei.

Uuu...

Äh! Uh! Äh!

Ai! Ai!

-No? -Palmgren-Palmgren sekoittaa vanhusten päät -

keskenään ristiriitaisilla luennoilla, houkuttelee ne maatilalleen, -

jossa käyttää heitä ilmaistyövoimana valmistaakseen urheiluasusteita.

-Tuosta ei teoria tyhmene. -Ei. Mennään.

Palmgren-Palmgren, avatkaa tuo lato. -Onko teillä etsintälupa?

-Tämä ei ole Amerikka, me ei tarvita lupia. -Tarvitaan.

-Kyllä, mut toi jenkkijuttu menee aina jengille läpi.

-Tässä ei ole mitään laitonta. -Sä käytät vanhustyövoimaa.

-Ne tykkää, kun ne saa puuhastella. Sellainen on vanhus pohjimmiltaan.

-Rauno, me luultiin, että sä oot ampunu ittes. -Ei.

Ajattelin ampua vaimon ja muuttaa vakuutusrahoilla Espanjaan, -

mutta löysinkin mielekästä puuhastelua. -Mennäänkö kotiin?

-Täällä on hyvä, paljon vanhuksia. Saa puhua iskiaksesta ja syylästä.

On tekemistä, paljon luentoja, kahveet ja pullat tasatunnein.

-Arvoisat vanhukset. Te olette eläkeläisiä.

Ei teidän paikkanne ole tehtaalla töissä.

Teidän pitäisi olla syöttämässä puluja, bingossa kahvilla, -

kirjastoissa valvomassa, että siellä puhutaan kuiskaamalla.

Pitämässä yleisöosasto- kirjoitusten tasoa yllä, -

näyttämässä lapsenlapsille syylää. Vanhusten hommia.

-Ei me mennä, ku eilen vasta tultiin. Kahveen kanssa pullaa odotellaan.

-Juu, painukaa helvettiin kaikki. Tai ei kaikki, mutta te kaksi poliisia.

En tee teillä mitään. Puuhastelu jatkuu mielekkäänä.

-Onhan se kiva, että niillä on puuhaa. -Liian helppoa.

Tässä on jotain, mikä kalvaa mua. Joku on pielessä. -Mutta mikä?

-Sun vuoro.

-Uuh...

Koko ompelutoiminta on kulissia.

Palmgren juottaa niille päivittäin eri kahvimerkkejä ja kirjaa reaktiot ylös

Se myy tulokset isolla rahalla kahviyhtiöille, -

joiden suurimpia asiakkaita eläkeläiset on.

-Miksei ne kahviyhtiöt vaan tee kuluttajatutkimusta vanhuksilla?

-Vanhukset ei vastaa kyselyihin, ne luulee joutuvansa Siperiaan.

-Ihan hyvä teoria. Ei toikaan tosin laitonta ole. -Ei.

-Sattuuko vielä? -Vähän sattuu, joo.

-Ei tainnu osua vatsaan? -Ei, päähän osui.

-Pitäiskö jatkossakin aina lyödä päähän? -Ei päähän.

Nyt taidan pyörtyä.

-Mä en haasta teitä oikeuteen. -Sehän perin mukavaa.

Miksi sä halusit hypätä katolta? -Mä tajusin, ettei musta tule -

kilparatsastajaa, meribiologia ja konserttipianistia yhtä aikaa.

-Aika kovat vaatimukset sulla. -Mä olen aika vaativa.

-Valitse joku niistä. -En mä osaa niistä mitään.

En oo koskaan ratsastanu, soittanu pianoo tai lukenu biologiaa.

-Mitä sä olet tehnyt? -En mitään ihmeellistä. -Mitä aiot tehdä nyt?

-En tiedä. Mun elämä on niin sekavaa.

-Mä voin ehkä auttaa sua. Laitas tää muovipussi päähäs. -Aha.

Musta tuntuu, että mä ryhdyn McDonaldsin vuoropäälliköks.

-Se kuulosta hyvältä. -Eikö? Vastuuta ja mielenkiintoisia ihmisiä.

-Ja jokainen päivä erilainen. -Mmm.

Tekstit: Kari Vetri Yle