Original subtitles

.

.

.

(Puhelin soi.)

Haloo. -Mikset ole töissä? -Mitä kello on? -Seitsemän.

Sulla on aamuvuoro. Krapulassa vaan kotona nukkuu nuori ihminen.

Pullamössöihminen! Potkut tulee kohta. -Joo, mä tulen.

-Tänne asti viina haisee. Nenään menee kauhea viinakapukka.

(Puhelin soi.)

Pöysti, nyt oikeesti töihin! -Neponen, nyt on todella paha krapula.

Eilen oli ravintola auki. Siellä oli myynnissä viinaa.

Sitä sai rahaa vastaan. Voit arvata loput. -Nyt tulet! -Mä lopetan duunit

Mä oon niin kyllästyny tähän koko kuvioon. Mä lähden merille.

Muutan Guatemalaan ja alan maalata. Syön pelkkää ruohoa.

Se riittää mulle. -Niin varmaan. No, millon sä aiot lähteä?

-Okei, mä tuun sinne. Mutta mä en voi tulla krapulassa julkisilla.

-Tule taksilla. -Ei ole rahaa. -No, mä haen sut. -No, se just just käy.

-Oikein reipasta, aurinkoista ja ihanaa aamua taas koko kansalle.

Ja huomenta sosiologi ja ryhmäkouluttaja Heidi Somervuo.

-Huomenta. -Huomenta!

-Tuoreen kirjasi nimi on "Joskus on hyvä kavuta vuoren huipulle".

Heidi, tää on aika uraauurtava kirja. -Kiitos. -Kiitooos!

-Tää kirja syntyi sellaisesta havainnosta, että riitely on -

ikäänkuin turvallinen tapa lähestyä toista ihmistä.

-Aika jännä teoria. -Aika jännä teoria!

-Mä olen huomannut, että kun joku suuttuu mulle, -

mä menen heti sellaiselle sykkyrälle. -Tässä on sykkyrästä oikein kuva.

Saisko sen kameraan? -Just tollaselle.

Kunnes mä ymmärrän, että se vika ei välttämättä oo ihmisissä.

Jompi kumpi vaan on umpiväärässä. -Riitely on siis prosessi. -Kyllä.

-Ihanaa, et se on prosessi. -Mun motto kaikille on: saa uskaltaa.

-Se on ihana motto. -Saa uskaltaa, pitää uskaltaa uskaltaa.

-Mäkin haluan uskaltaa. -Sä saat uskaltaa!

-Ihanaa, et mä saan uskaltaa. Kaikki saa uskaltaa. -Ei kaikki saa uskaltaa.

Pitää uskaltaa puhua, ja ikään kuin kuunnella. Kumpaankin suuntaan.

-Älä sanoa katu. -Kommunikaatio on kaksisuuntainen ikään kuin...

-Älä sano sitä katua! -...katu. -Se sanoi katu!

-Sitä se on, nimenomaan. Puhutaan tästä kirjasi ensimmäisestä luvusta.

Sen nimi on "Meidän talossa riidellään ja rakastetaan".

(Huohottaa.)

Huomenta. -Aamutelevisio pilaa mun elämän. -Miks sä sitten katot sitä?

-On se joskus hyvä. Mun televisio hajos. Rikoin sen vahingossa.

Miten sulla menee? -Onks sul noin paha darra? -Ei oo enää yhtään!

Mä meen vaan ihan hetkeks tänne takapenkille nokosille. Aja vaan.

Ei ole darra, huvikseni selittelen. No joo, mulla on darra! Älä jeesustele!

Mitä? -Ajoi punaisia päin. -Ei jakseta pidättää sitä.

-Se ajoi punaisiin! -Ei me yhden virheen takia ihmistä vainota.

Se oli varmaan ajatuksissaan. Maailmassa on paljon miettimistä.

-Se ajoi punaisia päin! -Se oli joku eläkeläinen.

Jos otat kortin pois, sen elämään ei jää mitään. Vähän ymmärrystä.

-Sä olet vaan darrassa ja laiska.

-Mitä sä sekoilet taas? -Toi auto ajoi ainakin kahtasataa. -Sait sä rekkarin?

-Tässä. -Hyvä, anna puhelin. Keskus, rekisterinumero XBA-892.

Mauri Löppönen. No, yhdistä.

Haloo, Löppönen. Poliisi täällä. Miksi sä ajelet kahtasataa maantiellä?

Ihmisiä voi kuolla. Joo, mä ymmärrän, ku on uus Ferrari.

Ai, niin uusi? Mitä herkkuja siinä on? Mikä satelliitti? Oikeesti?

Ei oo huono. -Pöysti! -Et sitten hurjastele enää. Lupaatko?

Et voi luvata, mutta yrität? Hyvä, että oot rehellinen.

Otti opikseen. -Just tollanen ihmisestä tulee darrassa, saamaton.

-Ei riidellä.

Rasvainen kolmioleipä. -Nää on kaikki vähärasvasii.

-Kaada tohon tota paistorasvaa.

-Aaa! -Ai jumalauta! -No niin, kukaan ei tee yhtään mitään.

-Älä huuda noin kovaa. -Miksi sulla on tutti? -Älä vaan ammu.

Tajuut sä, kuinka pienessä tilassa kaikuu? -Rahat mulle tänne nyt.

-Mä olen poliisi. Älä ammu.

Tehdäänpä näin: sä menet nyt kotiin ja ryhdyt kunnolliseksi ihmiseksi.

Mä meen töihin ja unohdan tämän. -Mitä, mitä, mitä? Mä tarviin rahaa.

-Mulla on hirvee darra, hei. Mä en jaksa pidättää sua nyt.

Anna sille viiskymppii. -Mitä? Siis tolle, vai? -Anna sille vähän fyrkkaa.

Paljonkos piri maksaa nykyään? Jotain viiskymppii? Ihan peruspiri?

Tosta lähtee. Äläkä vedä kaikkee kerralla.

-Ihan, ku tolla ois ollu ase. -Oli sillä pyssy. -Pidätetään se.

-Mä en nyt jaksa. Se varmaan tajuaa, ettei rikoksen polku kannata.

Tonni vetoo, niin se on jo huomenna insinöörikoulun pääsykokeissa.

-Mikä sua vaivaa? -Mä ryömin tänne taas.

Aja sit silleen miellyttävän pehmeesti.

-Mies saapuu töihin ihan krapulassa. Tuottaa häpeää koko poliisikunnalle.

Häpeää ja kipua. Kipua sormessa: nivelessä, kynnen alla ja rystysessä.

Sormeen sattuu. -Lääkkeet. -Mitä? -Lääkkeet! -Aivan.

Noin. On uusi lääkitys muuten. Asiaan!

Helvetin hienoa duunia, Pöysti. Koko poliisikunta on ylpeä. -Mitä?

-Sormikin parani. Jatkakaa.

-Miks sä välttelet ihmisiä? -Paljon kello on? -Kahdeksan.

-Jumalauta, koko päivä edessä vielä. -Tuo ei ole pelkkä darra. -On. -Ei ole.

Nyt kerrot. -Okei. Istu.

Neponen, mulla on Phil Collins -darra.

-Mikä? -Phil Collins -darra. Istu vielä uudestaan. Noin.

Muistat sä sen päivän, kun sanoin sua Phil Collinsiks koko ajan? -Joo.

-Se ei ollu vitsi. Mulla oli silloin Phil Collins -darra.

On olemassa eriasteisia krapuloita: mieto, paha, erittäin paha, kivulias, -

semiparanoidi, paranoidi, mandoliini jne.

Pahin kaikista kuitenkin on Phil Collins -darra. Se on nimetty -

englantilaisen laulajan ja laulun- tekijän Phil Collinsin mukaan.

(Phil Collinsin biisi soi.)

-Se oli ainoa, jonka mä tosta tajusin. -Törmäsin siihen kaks vuotta sitten.

Olin ajautunut ryyppäämään -

Suomen ryyppäämisen MM-kisajoukkueen kanssa.

Kaikkea juotiin sekaisin.

Aamulla heräsin pahemmassa darrassa kuin koskaan.

Mä laitoin television päälle.

Phil Collins oli Suomen-vierailulla, esiintyi aamuteeveessä.

Mulla ei oo ikinä ollu mitään mielipidettä Phil Collinsista, -

mutta se alkoi heti ärsyttää mua. Siis se on superärsyttävä. -Joo-o.

-Ja silti mä katsoin sitä pari minuuttia. Lähdin töihin.

Kadulla kaikki ihmiset oli Phil Collinseja.

Talonmies oli Phil Collins, samoin naapurin rouva ja sen vauva.

Jopa alakerran Rod Stewardin näköinen mies näytti Phil Collinsilta.

Töissä kaikki näytti Phil Collinsilta, sekä kollegat että asiakkaat.

Mä en pystyny tekemään mitään. Sitä kesti koko päivän.

Mä löin Routalempeä, koska se näytti Phil Collinsilta.

Mä jätin myös mun tyttöystävän.

Mä jouduin lähtemään kesken Paul McCartneyn keikan, -

koska sekin näytti Phil Collinsilta. Vasta seuraavana aamuna se oli ohi.

Päätin, etten ikinä juo. Myöhemmin join taas, mutta ei se aina tuu.

Sellainen on Phil Collins -darra. -Just...

Annas mä sulattelen tota hetken. -Joo, siitä vaan.

-Phil Collins vai? -Joo. Ai perkele, se on paha.

-Mulle heräs noin 72 kysymystä tosta sun ongelmasta.

Onks se aina Phil Collins? -Ei.

Viime kerralla mä näin aamu- teeveessä tanssivan säämiehen.

Sitä ennen oli kiukkuinen jehovan- todistaja, joka tuli ikkunasta.

-Eli ne on kaikki olleet ärsyttäviä? -Kyllä. Phil Collins -darra laukeaa -

äärimmäisen krapulan ja äärim- mäisen idiootin yhteisvaikutuksesta.

Silloin pitää olla omiensa seassa: perheen, kavereiden, työkavereiden.

Tuntemattomat on riski. -Joo-o. Mä haluun ymmärtää. Joo, just.

-Phil Collins. -Just just. -Genesis. -Okei.

-Pöysti, on tullut valituksia susta. Humalassa olet töissä.

-Krapulassa. -Rikollisia et pidätä, vaikka ne on nenän edessä.

-Jos olisin tänään sisähommissa. Etten joudu kohtaamaan ketään.

-Ei käy. Menette partioimaan. Poliisi valvoo järjestystä partioimalla.

Kansalainen luottaa poliisiin. Poliisilla on luottoa, kortilla.

Amexilla. Amexia vinguttaa poliisi, poliisia vinguttaa Amexi. Kätevästi.

Joustavat maksuajat saa poliisi... -Lääkkeet, lääkkeet! -Aivan!

Mistä me puhuttiin? -Mun työnteon tasosta. -Siitäkö me puhuttiin?

No, helvetin hyvää duunia. Jatka samaan malliin. -Mitä?

-Siitä hyvä tulee sun uralles. Saat kunniamitalin ja...

-Jänniä nää uudet mopit.

Imukyky on hämmästyttävä. Jännää. Nykyään melkein kaikki on jännää.

-Pekka, mikä Repomiestä vaivaa?

-Uusi lääkitys hänellä. -Masennus-, mieliala- vai sydänlääkitys?

-Kaikki uusiks laitettu. Yks pilleri hoitaa kaiken nyt.

Jännä pilleri. -Joo, jännä on. Yks pilleri? Aika tehokasta. -Nykyään on.

Jännä kehitys. -Jännää puskee nyt. Kuule, musta tuntuu, ettei se tehoa.

-Joo, ei tehoa hänellä.

Lääkefirmat, ihan kusetusta.

Raha ratkaisee, ihminen ei.

Se on jännää. -Jännää ku rysällä jännässä paikassa.

-Masennus, se on jännä. Hyvin yleinen nykyään, ennen harvinainen.

Pula-aikana olematon. Hyvin jännä.

-Miks me ollaan täällä? -Kurssituspäivä. -Hyvä.

Himmeneehän täällä valot? Herätä mut, kun tää on ohi.

-Hyvä työyhteisö. Meillä jäi tänä vuonna määrärahaa yli.

Määräraha pitää käyttää. Mutta ei karkkiin.

Karkki pilaa hampaat ja lihottaa. Se taas johtaa silmäpainesairauteen.

Ja silmät ovat sielun peili. Peili on heijastava kuvastin... -Lääkkeet.

-Mitä? -Lääkkeet!

-Lääkkeet! Ai niin, minä. Aivan!

Eli jos määrärahaa jää yli, sitä saa seuraavana vuonna vähemmän.

Siksi meille tulee tänään puhumaan erittäin kallis nainen.

Ei hän siis maksullinen ole. Ei hän myöskään halpa nainen ole.

Perhana, toimiikohan nämä ollenkaan? Nää on ihan scheissea!

Asiaan! Erittäin kallis luennoitsija puhuu työyhteisössä olemisesta.

Heidi Somervuo, ole hyvä. -Neponen, toi on se!

-Kuka? -Sen takia rikoin telkkarin. Phil Collins -darra oli näin lähellä.

-Ei toi nyt niin ärsyttävä ole. -Tänään puhutaan parisuhteesta.

Myös työparius on tavallaan parisuhde. Luen kirjastani luvun -

"Ollaanko yhdessä kaksikko vai kahdestaan yksikkö?"

-Okei, mene mene mene! -Mun pitää mennä.

Älä sano mitään, ennen ku menen ovesta. -Tämä on vapaaehtoista.

Aina saa uskaltaa. -Noin sä sanoit jo.

-Jännä negaatio sulla. -Jännä? Missä on jännää?

-Hänen aggressionsa oli musta jännä. -Juu, se on jännää.

-Mikset halunnu kuunnella mun luentoo? -Mene pois!

-Moni joka sulkee korvat, haluaa avata silmät. -Tiedän, ymmärrän.

Pliis, mene. Sä et tiedä, mitä tuhoa voit mulle aiheuttaa. Ja maailmalle.

-Mä en voi jättää ihmistä ikään kuin tavallaan hädässä.

Sä olit ihan sykkyrällä, pieni ystävä. Pitää uskaltaa uskaltaa. -Lopeta!

Sulla on kyky laukaista Phil Collins -darra. Kohta kaikki näyttää sulta!

Kontrolli lähtee! Mene, pliis! Älä sano enää mitään! Mene!

-Mitä sä istut täällä taas?

Kiitos luennosta. En ole ikinä tajunnut, miten sykkyrällä olinkaan.

Nyt saan taas uskaltaa. Heti tasalta saan uskaltaa olla poliisi. Ja ihminen.

-Kuule, mä heitän sulle: miks sä luulet, että sulla on tutti?

(Kuulee Phil Collinsin biisin.)

Nyt tulee ylipäällikön päiväkäsitys: lähdet partioimaan.

-Mä menen kotiin, en pysty kohtaamaan ihmisiä.

-Pelkkä krapula on miehellä. Hyödytön poliisi. Mene sitten.

Mutta ensi viikon teet 80 tuntia. -Kiitos, kiitos, kiitos!

-Et autoa talon ota, bussilla menet. -Nyt ei pysty. -Auton otti hän.

Etäisenä pilkkuna enää poliisin selkänahan nään.

-Nyt rauhassa. Ostat ruokaa, menet kotiin, puhelin pois, televisio...

No, se on jo rikki. Ruokaa, ruokaa. Tosta mä käyn ostamassa ruokaa.

-Se tekee 12,50. -Miks teillä ei oo enää vadelmapiirakkaa?

-Se on poistettu valikoimista.

-Mä tiedän sen. Siks mä kysyin, että miks.

-Sillä ei ollu myyntiä. Plus se oli pahaa. Plus lapsia kuoli siihen.

-Oishan sitten ollu myyntiä.

Tässä on nyt yks maksava asiakas, joka ois halunnu ostaa sellasen.

Eiks se oo myyntiä? Enks mä ole asiakas? -Se ei ole minun vallassani.

Se oli 12,50. -Kyllähän mä tiedän, mitä se oli.

-Otatteko muovikassin? -No, voit sä ne kantaa mun himaan, jos haluut.

Laitetaan, laitetaan. Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.

-No niin, nyt mentiin. -Kuka helvetti sä oot? -Kyösti Pöysti rikospoliisista.

Sä ärsytät mua ihan saatanasti. Jätetään ostokset siihen ja mennään.

-Mä en lähde mihinkään. -Ai! Haja!

-Tää on laiton pidätys. -Löit poliisia. -Sitä ennen jo pidätit.

-Mä en ehdi miettiä sun ongelmiasi.

Ole hiljaa. Kasva ihmisenä. Ammu ittes. Käy kuussa. Ei, se on jo tehty.

No, ammu ittes. Tässä on ase. -Älä helvetti, vie pois se!

-Alkaa mennä pikkusen pelottavaks tää mun touhu. -Niin alkaa.

-Ai, säkin tykkäät? -Joo.

-No niin, mennään siitä. -Pidät sitä yön yli, mun pitää mennä kotiin.

-Mielivaltainen pidätys oikeusvaltiossa. Jännää.

-Ensinnäkin, humalassa olet ollut töissä! -Tää keskustelu käytiin jo.

-Toiseksi, myöhässä olit töistä. Miksi on silmät kiinni? -Hiekkaa silmissä.

-Kolmanneksi, miksi pidätit viattoman ihmisen? -Se löi poliisia.

Se oli rikos, ainakin kun viimeksi tarkistin. -Laki on voinut muuttua.

-Mitä? -Muuttuu lait nopeasti. Maailma muuttuu. Ihmiset vanhenee

Tulee dementia. Alkaa eksyä aiheesta. Puhuvat mitä sattuu.

Hölöttävät ja hölöttävät. Vieressä seisova kaveri katsoo hämillään.

Ei tule loppua puheelle. Armahda nyt miestä ja keskeytä.

-Lääkkeet. -Ei toimi uudet lääkkeet. Ilman lääkkeitä pärjään.

Mistä me puhuttiin? -Viattoman ihmisen pidätin. -Niinkö? Miksi?

-Se ärsytti. Se oli vaaraksi itselleen. Se vielä tapetaan nakkikioskilla.

-Olet enemmän sekaisin ku minä. Nyt vapautat sen, jumalauta!

Multa jäi aamulla ostokset tänne. -Onks sulla kuittia?

- Tässä on sen kuitti. -Pidä sinä, kääpiö, turpas kiinni!

Tää on laiton pidätys. -Eiks oo jännää? Mitähän mä oikein puuhaan?

En mä näe tässä mitään linjaa. Onks sulla ollu Phil Collins -darraa?

-Pidätit sitten sen myyjän! -Se on tikittävä aikapommi. -Se ei ole rikos.

-Pitäis olla. Ennen pitkää se tappaa jonkun nakkikioskilla. -Vapautat sen.

Eikö sun pitänyt mennä jo kotiin? -Olen koko ajan ollut matkalla.

-Sä pidätit tänään kaks ihmistä ilman syytä. Onks sulla huono päivä?

Puhu mulle, kyl mä kuuntelen. Kerro, mitä sä kelaat. -Kuule on.

Tietäisitpä, miten paljon säkin näytät yheltä saatanan ärsyttävältä...

Ei oo totta! Se meni, se meni! Phil Collins meni ohi! Jes!

Onpa harvinaisen miellyttävä tunne.

-Hei, olit sä aamulla televisiossa? Mun muija on lukenu sun kirjan.

-Sehän kiva. Mitä sä tarkotit tolla huokauksella?

-En mitään. Väistä. -Sä olit se, joka ei kuuntele. -Väistä.

-On surullista, kun ihminen ei uskalla kuunnella. -Väistä, väistä!

Helvetti! -Tiedät sä, mitä mun kirjassa sanotaan kiroilusta?

-En tiedä. Mene! -Se on turvallinen tapa sanoa toiselle "välitän sinusta".

-Ei ole turvallinen Suomessa. -Mä luen kohdan mun kirjasta.

Tän luvun nimi on "Ollaanko yhdessä kaksin vai kahdestaan yksin?"

"Eräs varhaisimmista parisuhteistani perustui kokonaan symbioosiin."

"Sana voi kuulostaa jo itsestään kauhealta, ja niinhän se onkin."

"Symbioosi, tuo haukkojen haukka, hukkien hukka."

Tää on laiton pidätys! -Meidän pitää mietiskellä täällä hetki.

-Mikä sua vaivaa? Ja miks sulla on tutti suussa? -Se on mysteeri.

Sä pilasit päiväni ja suistit mut raiteiltani. Korjaa se nyt.

Mä en ole saanut hetkeäkään töitä tehtyä. Pidätin harmittomia paskoja.

Rikoin television. Se on sun vikasi. Mulla on kamala darra.

Kun mun pomon lääkitys alkaa taas toimia, tulee varmana potkut!

Me ollaan nyt vuoren huipulla, että mitäs tehdään?

-Mikset jättäny mua rauhaan? -Mikset jättäny mua rauhaan?

-Koska sä oot niin säälittävä. -Sä oot säälittävä! -Ota tutti pois!

-Se tuntuis sopivan tähän.

Pöysti, muutamaan asiaan selitys.

Jätit eilen kaksi hurjastelijaa ja yhden ryöstäjän ottamatta kiinni.

-Ne luultavasti paransi tapansa. -Ja kaksi viatonta ihmistä pidätit.

-Ne oli vaaraksi muille. Tappavat toisensa taksijonossa.

Ei, ku nakkikioskilla. -Viattomia olivat. Se on potkut nyt. -Kuuntele.

Mulla oli Phil Collins -darra. Se on kamala tila. Yritin suojella itseäni.

Lopulta kohtasin omat demonit ja lemmin niitä sokeasti.

Annoin itseni kunnolla uskaltaa, ja mul on loistava olo. Kato, ehjä mies.

Anna vielä yks chanssi. -Älä! -Sä vedät! -En anna... Mitä helvettiä?

-Kaupunginteatteri on ihan perseestä.

-Kansallinen on ihan perseestä.

-Siellä on vaan musikaalipaskaa. -Ne musikaalit on nimenomaan...

-Uskomatonta, että musikaalipaskaa syydetään...

-Se on kuolevien näyttelijöiden suojatyöpaikka.

-Pidätin nää, hakkasivat toisiaan nakkikioskilla.

-Sä et antanu mun ostoksia, saatana! -Sulla ei ollu kuittia, homo!

-Mikä se Studio Pasila...? Jumalauta.

-Se tekee tinkimätöntä independent- tuotantoa. -Kuka vittu sinne löytää?

-On outo déjà-vu. -Mites lääkitys? -Palasin vanhaan lääkitykseen.

Mitä tässä nyt tapahtuu? Annoinko mä sulle potkut? -Juu. Ei, ku et!

Sun lääkitys reistaa varmaan. -Enkö mä juuri antanut sulle potkut? -Et!

-Sinä pidätit noi, koska ne oli muka vaaraksi itselleen. -Ne olikin.

-Väitit, että ne tappelee nakkikioskilla. -Ne tappelikin.

-Miten mulla on tästä aiempi muistikuva? -En mä tiedä.

-Onko varma, etten antanu potkuja? -Mistä sä olisit mulle potkut antanu?

-Krapulassa olit ainakin töissä. -En ollut. -Etkö? -En. Sä olit.

-Minä? -Joo. Umpikännissä olit töissä. Et edes muista. -Totta.

Mitään ei ole eilisestä jäänyt mieleen. -Se on se känni.

-Voitko olla puhumatta tästä kenellekään? -Joo, enköhän.

-Tämä asia painetaan villaisella. -Okei.

-Sormien läpi katsotaan. -Sieltä katsotaan.

-Koirana veräjästä pääsen minä tästä. -Just. Mä meen töihin.

-Veräjästä singahtaa koira. Villaisella painettu koira.

Sormien läpi näkee sen, kun se menee sieltä veräjästä.

Villakoira menee. Sen näkee silmällä siitä. Ei nämäkään lääkkeet toimi!

Kaikki lääkitys ihan puhdasta scheissea! Jumalauta!

Tekstit: Kari Vetri Yle