Original subtitles

.

.

.

(Puhelin soi.) Pöysti.

-Pidät itseäsi poliisityön Mozartina, mutta olet näsäviisas rääpäle.

Menet sisään ja pidätät. Et huuda sille. -Se on mun metodi.

Ihmisille, joilla menee huonosti, pitää huutaa. Siitä ne ryhdistyy.

-Aikaa menee hukkaan ja kaikille tulee paha mieli.

-Se murtuu, kun mä nöyryytän sitä luuseria... Siis paranee ihmisenä.

Sanoinks mä luuseri? Mä tarkoitin juntti... Ei kun maan hiljainen.

Peruskaveri. Sanoinks mä nöyryytän? -Et jauha sille schaissea.

Tuot tänne nopeasti. Muttet niin nopeasti, että putoaa autosta.

-Mikä tän nimi on? -Johannes.

Piilotti latoon varastettuja autoja, ei suostu tulemaan ulos. -Voi Johannes.

Mahdolliset kipupisteet? -Nuorena orpoutunut. -Liian julmaa.

-Naimisissa hevosen kanssa. -Liian helppoa.

Jotain, jonka se ite sössi. Avioeroja, konkursseja? Onko se edes läski? -Ei.

-Pitää säveltää.

Johannes! Sieluton, intohimoton, saamaton, epäkiinnostava, -

elämänsä tuhlannut, unelmissaan epäonnistunut ihmismuurahainen!

Ymmärrä tämä, murru ja tule ulos sieltä!

Sano yksi kuuluisa autovaras! Niitä ei ole!

Paitsi ehkä Cadillac-Mikkonen, mutta se tunnettiin alunperin urheilijana!

Ja Taunus-Mäkelä, mutta sillä oli kuuluisa vaimo!

Ja Nissan Primera -Miettinen, mutta ei niitä kauheasti ole! Tules nyt ulos!

-Talbot-Jääskeläinen. -Se oli kans, joo. Johannes, ulos sieltä!

-Köh, köh, köh!

Köh, köh, köh, köh, köh, köh!

Köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh!

Miten se ei mene sun pieneen, tuttia imevään kalloosi, -

ettei sun tehtävä ole kertoa toisille, mikä niiden elämässä mättää!

-Älä jaksa urputtaa. Lievän häkä- myrkytyksen vaan sai. Toivottavasti.

-Sä olet hankalin ihminen, ketä mä tunnen! -Klemmaria tulin hakemaan.

Klemmari on jännä. Pieni keksintö, huomaamaton.

Silti joku on silläkin tehny miljoonan. -Tommonenko mun pitäis olla?

-Miksei täällä käy siivooja?

-Reetta Ruusu on eräs maamme arvostetuimmista -

modernin tanssin koreografeista.

Hänen teoksensa Lapsivettä ja monikansallista virvoitusjuomaa -

on palkittu mm. Saksassa. Ensi viikolla ensi-iltansa saa -

hänen uusin globalisaatiolle vihainen teoksensa Vaadin Jumalaa tilille.

Tervetuloa, Reetta Ruusu. -Se on palkittu myös Sambiassa!

Eikä moderni tanssi ole mikään yksi laji. Ja mä olen koreografi!

Ei lokeroida ihmisiä! -Aivan.

Monellehan tulee mieleen modernista tanssista, -

että se on aika sekavaa heilumista. -Täh? Kenelle? -Mitä? -Anna nimiä!

-Siis yleisesti vaan joillekin ihmisille. -Sano nimiä! Kenelle tulee?

-Vaikkapa minulle. -Ai sellanen sulle tulee mieleen modernista tanssista!

Ai jaaha! -Äläs nyt... Ai!

Ei saa... Poikki. Oi.

-Johnson, kill the president of Iran. And make it look like Allah did it.

Then meet us at rendezvous point. Over and out, Johnson. (Laukauksia.)

-Pöysti, terve. Näit varmaan, mitä aamulla kävi.

-Joo, sut melkein tapettiin studioon. -Joo, tätäks se on?

Vapaa tiedonvälitys on tulilinjalla, toimittajaa pahoinpidellään.

Tää on paha maailma. Ei oo käyttis tää maailma.

-Eiköhän joku käy pidättämässä sen.

Mun pitää mennä. Muualla olevaan paikkaan. Olemaan siellä. Moi.

-No, mitä Pöysti muuten? Long time no ABC.

Mennään kaljalle, heitetään vähän läppää. -Ei kuule mennä.

-Suunnitellaan joku juttu yhdessä. Te pidätätte, mä raportoin.

Oikein rankka stoori. Käyttistä, oikein katujen käyttistä. -Pöysti!

Miksi sulla on vaan mustaa päällä? Miksi käytävä on maalattu mustaksi?

Ja miksi kaikki itkevät mustia kyyneleitä ja vuotavat mustaa verta?

Miksi taivas on musta? Vaadin mustan selityksen. -Lääkkeet! -Mitä?

Aivan. Jeesus, kun on musta.

Asiaan! Käyt pidättämässä sen koreografin.

Koko kansan lankomiestä löi televisiossa. Oot hieno mies.

-Kyttä ja toimittaja. -Toimittaja ja kyttä. -Hieno juttu. -On hieno suhe.

Et soita sille suutas, kunnolla pidätät hienon miehen hakkaajakoreografin.

No niin, tytöt. Ensi-ilta on ihan just, ja mä en ole mihinkään tyytyväinen.

Sä olet huono ja sä olet laiska. -Meillä on jano.

-Ja yhdessä te olette rumia! -Meillä on nälkä. -Nälkä ei tule, jos ei halua.

Kukaan ei syö ennen ensi-iltaa, muuten ruumiinkieli laimenee.

Harjoitus jatkuu!

Juoskaa talo 10 kertaa ympäri ja miettikää jotain abstraktia!

Ja konkretian kautta! Ja nielkää nämä kivet!

-Kyösti Pöysti poliisista. Löitte Juhani Kontiovaaraa aamulla.

Lähdetääs asemalle. -Mulla on ensi-ilta tänään, en mä voi tulla nyt.

-Ai jumankekka, sä olet ärsyttävä! Sen näkee suoraan!

Kauhee, miten ärsyttävä. Ärsyttää toi sun ärsyttävyyden ärsyttävyys.

-Mitähän tuo pieni ihminen puhuu?

-Pöysti... -Mä lyön vetoo, että sun esitys on aivan hanurista.

Harmittaaks, kun kaikkien mielestä nykytanssi on turhaa?

Mua harmittais. Se on. Huntti vetoo, et tekee mieli murtua. Mennään.

-Miksei naista pidätetty? -Se pieksi Pöystin. Ei ollut aseita mukana.

-Soitit taas suutasi etkä vaan pidättänyt. Oli pakko soittaa poskea.

-Pikkaisen sanoin ja heti löi. -Kun olin nuori, ei naiset piesseet miehiä.

Miehet pieksi naisia! Muttei huvik- seen. Vanhuksia ei piessyt kukaan.

Lapsia pieksi kaikki. Pihan lapsen sai kuka tahansa piestä, -

eikä kukaan vetänyt huumeita. Maailma oli jengoillaan.

Toisin kuin nykyään, jumalauta! -Lääkitys. -Mitä? -Lääkitys!

-Lääkitys ihmiselle!

Noin! Pöysti! Tämä on Pekka Saksala väkivaltayksiköstä.

Se on Suomen väkivaltaisin yksikkö. Sillä on asiaa.

-Me ollaan vähän huolissamme tästä Reetta Ruusun esityksestä.

Se pitäisi estää. -Miksi? -Jokaisessa Reetan näytelmässä kuolee tanssija.

Yleensä nääntymykseen. Me ei voida mitään, ne paastoaa vapaaehtoisesti.

Plus rikoslabran pojat on hulluna moderniin tanssiin.

Jos ensi-iltaa ei estetä, joku saattaa taas kuolla.

-Minä hoidan, ihan malliksi teille. Opiksi ottaa Saksalan Pekka.

-Ei, ei, ei, ei, ei!

Kun mä katson tota teidän tanssia, mulle tulee sellanen olo, -

että te haluatte jotenkin sabotoida mun ensi-illan. Aika yllättävää.

Teoksen teema on globalisaatio! Se ei nyt yhtään näy teistä!

Teidän tanssi näyttää enemmän postkolonialismilta.

-Meidän olis helpompi tanssia, jos meillä olis koreografia. -Mikä?

-Koreografia. -Ai koreografia?

Ai jaa. Miks ei saman tien mennä tonne kadun varteen huoraamaan?

Miks ei saman tien ammuta maailmasta kaikki lapset -

ja porata niiden fossiileista öljyä? Sä olet ihan fasisti! Aika yllättävää.

Harjoitus jatkuu! Juoskaa seinään 10 kertaa -

ja ajatelkaa vasta laskeneen auringon tuoksua! -Minkä? -Nyt!

(Ryskis.)

Jaahas. Kerros mulle sisko, -

jätätkö sä vaginasi naulakkoon, kun menet töihin? -Täh? -Tules asemalle.

Olet lyönyt ihmisiä. -Mä käyn nyt asioilla.

Kun olette ton tehneet, niin... Raahaatte toisianne lasinsirpaleissa,-

kunnes koette jotain uutta. Ja ilon kautta!

-Ei ollut tämän vaikeampaa tämä. Helppoa oli näyttää Pöystin Kyöstille.

Jännä toi taiteellinen tuska. -Jaa.

-Hyvin jännä. -Hyvin jännää on taas kerran.

-Ihminen yrittää ilmaista, ei onnistu, tulee vihaiseksi. Hyvin jännä.

-Hyvin jännää kaikki. -Itse olin nuorena taidekurssilla.

-Jollain jännällä kurssilla? -Ei, se ei ollu jännä.

Nuorena taiteilijaksi halusin, maalasin.

Lahjakkaana pidettiin, paikallislehdessä julkaistiin.

Taidekurssille menin.

Aluksi ihan konkreettista maalasin, kukkia ja vaaseja.

Sitten muotoa aloin rikkoa, se oli jännää. Perspektiivejä vääristelin.

Valolla leikin, sääntöjä rikoin. Kukaan ei pitänyt.

Sitä en kestänyt, suutuin, rikoin muotoa vielä enemmän.

En enää itsekään pitäny, suutuin itsellenikin.

Rikoin taulut, löin kavereita. -Miksi?

-En saanu sanottua taiteella mitään, harmitti.

Vuosia maleksin, join. Sitten poliisiin liityin. Nyt on tyyni taas.

-Sähän yllättävä kaveri olet.

No, miksi tämä Reetta haluaa tappaa ihmisiä lavalle?

-Ei saa sanottua taiteella mitään. Jännää.

-Tanssiteos yksi: Vaginadialogi. Sinun ohjauksesi.

Ensi-ilta Tikkurilan nuorisopajan pienellä näyttämöllä vuonna -92.

Vasemmalla oleva tanssija kuolee lavalle ensi-illassa nääntymykseen.

Teos kaksi: Maanisen debression kolme huonetta.

Ystävyysvierailu Ulan Batorin kansallisille tanssifestivaaleille -96.

Kumpikin taustatanssija kuolee nälkään ensi-illassa. Teos kolme: -

Istukoita syövä porvari alistaa Jeanne d'Arcin lesboa kaksoissiskoa.

Kaustisen tanssiopiston oppilaiden lopputyö. Koko kurssi kuolee lavalle.

Teos neljä: Penetraation automaatio. Yllätysvierailu Haagan tanssipäiville.

-Mikä sun pointti on? -Epäilen, että metodisi on tappaa ihmisiä lavalle.

-Miksi? -En minä tiedä.

Ehkä sä et saa mitään ilmaistua muuten. -Ette voi todistaa mitään.

-Ei voi taidekaan. Ja sekös sua vituttaa. Ai!

Hei! Sut on pidätetty. Sä olet vaarallinen ympäristölle.

-Ympäristölle... vai järjestelmälle?

-Ympäristölle, älä pahenna tätä tilannetta.

Noin, sä pahensit tätä tilannetta.

-Aaah... Lopettakaa toi irvokas hyppiminen.

Teidän takia mä olen saanut tänään kolmet sakot pahoinpitelystä.

Mitä teillä on sanottavaa? -Veeralta nyrjähti nilkka.

-No niin, tämä oli tässä. Mä tanssin yksin. Te ootte erotettuja. Ulos.

Ja töhrikää itsenne tällä maalilla!

Ja minne helvettiin te kaksi olette menossa?

Haluatteko te ajaa mut itsemurhaan? Hyppäänkö mä ton bussin alle?

Sitäkö te haluutte? Jos minä hyppään, niin tekin hyppäätte!

Hypätkää! Ja ajatelkaa bosnialaisia lapsia.

-Mitä helvettiä?

-Tytöt, mä en jaksa riidellä teidän kanssa. Mennään treenaamaan.

Ja sinä, aja noi Hitler-viikset!

-Ette sitten päästä sitä ihmistä vapaaksi. -Se pakeni.

-Nyt jumasviidu! Mikä sitä ihmistä vaivaa? Sinullekin olen vihainen.

-Se ei saa ilmaistua tarpeeksi, niin sitä ärsyttää. Mä selitän. -Et selitä!

-Menee jo. Ihminen on yleensä typerä ja keskinkertainen.

Hän haluaa olla Amedeus, mutta saa paiskia töitä ollakseen Salieri.

-Huono teoria. -Niin on. Toinen teoria.

Kun ihminen tajuaa olevansa Salieri, joku musiikin professori kirjoittaa, -

että Salieri olikin hillittömän lahjakas ja Mozartin frendi. Ja taas ahdistaa.

-Scheisse teoria. -Ei sekään ollu hyvä. Okei.

Ruusu on Amadeus, mutta Salieri puuttuu. Kukaan ei kadehdi.

Ja se ottaa päähän. Ei? Vielä yks. -Ei, nyt pidätät sen ihan kunnolla.

Otat Neposen mukaan, ja aseen. -Jos se kattoo bluffin?

En mä uskalla ampua. -Mene nyt, tai tanssitytöt kuolee nälkään.

-Jos mä puhun Ruusun kanssa, saan sen masentumaan.

Tarkoitin ymmärtämään.

-Ei sun metodia enää, ihmisiä on kuollut jo tarpeeksi. -Luettele viis.

-Lopettakaa. Lopettakaa! Toi oli ihan kauheaa.

(Kaikuu.) Ja tehkää jotain tälle akustiikalle!

Mitä sä luulet tekeväs? -Juon vettä. -Juon vettä?

Miksei juoda öljyä ja oksenneta se palavana orpojen lasten kasvoille?

Jotta tanssiesitys olisi mahdollisimman puhdas -

kehon alkutilan ylistys, te ette syö ettekä juo tänään ettekä huomenna.

-Mä en ymmärrä, miks noin pitää tehdä. -Mene sitten häpeämään!

Mä harjottelen soolon. Ja sinä, koeta olla pilaamatta muiden tunnelmaa.

Johnson, the North Koreans are clearly insane.

Not just the army, but the civilians also.

Nuke the country, but mind the south border.

-Mihin selliin te veitte sen Ruusun? -Ei me saatu sitä pidätettyä.

-Eikö Neposella ollut asetta, vaikka käskin selkeästi?

-Se otti aseen ja takoi siitä auran.

-Tämä on Jaakko Saksala mielen- terveysliitosta. -Olet säkin Saksala?

-Juu, se edellinen oli mun veli.

Meitä liitossa huolestuttaa Reetta Ruusun ensi-ilta. Se pitäisi estää.

-Ne tanssitytöt ei syö eikä juo, minkäs minä sille voin?

-Ei me tytöistä pelkästään, vaan myös Reetasta. -Mikä sil on hätänä?

-Sekin kuolee aina lavalle. -Mites se on mahdollista?

-Ei sekään syö eikä juo mitään.

Teos yksi: Fasismin nykymuotojen analyysi -

huudon ja sätkimisen muodossa 1998.

Juupajoen kunnan juhlavuoden biennaali.

Ruusu saa sairaskohtauksen, mutta lääkäri iskee Ruusun tiputukseen.

Teos kaksi: Diagnoosi 2003.

Kuolee, mutta sairaala on ihan vieressä. Saadaan elvytettyä.

Teos kolme: Tehotuotantoa, mosaiikkisydämiä, -

sähkömuuntajia ja valkovuotoa ja verta 2004.

Kuolee, mutta kaatuu muuntajaan ja virkoaa šokin voimasta.

-Nyt pidätät sen kertakaikkiaan! -Anna kunnon apuvoimat mukaan.

Se vetää mua taas lättyyn. Haluan Karhu-ryhmän ja tankin. -Ei.

Laitos joutuu naurunalaiseksi, jos ei yhtä naista saada omin voimin tänne.

Kikatusta kuuluu joka puolelta. Joka käytävällä kuuluu hirmu kikatus.

Vain yksi ei naura, ja se on Saksalan Jaakko.

-Vasemmalle. Vasemmalle. Vasemmalle. Oikeelle.

Ei sinne oikeelle. Erilailla. Vielä. Enemmän erilailla. Nyt samanlailla.

-Reetta, tules vähän juttelemaan. -On ripustus kesken. -Tulisit nyt.

-En. -Tulisit nyt, pliis. -En ehdi.

-Tää on käsky. -Pitääkö sua taas lyödä? -Jos kuule millään ehtisit.

-Miksei taaskaan sitä naista pidätetty? -Pyysin, mutta hän löi.

-Sinua saa lyödä. Otan sut pois tästä jutusta.

You are off this fucking case! -Ai, loistavaa. -Ei auta anelu!

Pysyt huoneessasi etkä sekaannu tähän. -Kiva, en jaksa sitä ihmistä.

-Joo, sä olet sivussa tästä jutusta. -Hyvä. -Muut hoitaa nyt tätä juttua.

Et ole enää mukana tässä.

Menette ja pidätätte vaikka väkisin sen. -Asetta haluaisin käyttää.

Jännästi kiehtoo ase. Vallan tunne, Jumalaa leikkii.

Jännästi. -Se on pahoinpidellyt koko poliisilaitoksen.

Menette Kulttuuritalolle ja pidätätte vaikka tappamalla.

-Terve. Jokke Saksala, Suomen Arkkitehtiliitosta.

Eri Saksala kuin ne kaksi edellistä. -Saksalan Jokke. Montako teitä on?

-Me Saksalat ollaan kovia tutkimaan, kaikki tutkii jotain.

Kulttuuritalo on merkittävimpiä arkkitehtonisia rakennuksiamme.

-Musta se on hemmetin ruma. -Miksi kaikki aina sanoo noin?

Anteeksi. Niin, sitä pitää suojella.

Me halutaan, että sä estät Reetta Ruusun esityksen. -Miksi?

-Hän räjäyttää kaikki rakennukset yleensä päivää ennen ensi-iltaa.

Akustiikka ei kuulemma ole hyvä.

Teos yksi: Kuohintaa ja vapaata olemista.

Ystävyysvierailu Jyväskylän kaupungintalolla.

Reetta räjäyttää katon ja purkaa kantavan seinän.

Teos kaksi: Revi minut ehjäksi 2004. -Yksi nainen pieksi kaksi miestä!

Mitä hemsvettiä tämä on?

-Itse asiassa me piestiin itsemme. -Miksi Jumalan ihmeessä?

-Reetta pakotti. -Juu, pakotti. Jännällä tavalla ihminen.

-Reetta on piessyt koko aseman miehet. -On piessyt kaikki.

Olen vähän miettinyt, -

että ehkä kannattaisi kokeilla niitä sun metodeja.

-Ai, että nyt kelpaa? Ai, että nyt kelpaa Pöystin metodit?

-Menet sinne ja haukut sitä.

Ehkä se raivostuu ja peruu ensi-illan. Säästyy ihmishenkiä ja talo.

-Ai, että nyt kelpaa sitten? Ai, että nyt oikein kelpaa?

Ai, että... En mä jaksa enää leijua. Ai, että nyt kelpaa?

-Kun te olette Ruusun kanssa niin samanlaisia ihmisiä, -

niin ehkä te löydätte keskustelu- kanavan ja yhteyden toisiinne.

-Miten sä aiot murtaa sen? -Olenko mä samanlainen ihminen ku Ruusu?

-Toi on nerokasta! Lähe tolla.

Te olette aika samanlaisia tietyllä tavalla. Mut mä näen ton!

Sä olet tietysti enemmän... Tai siis se on vähemmän...

Te olette itse asiassa ihan samanlaisia. -Ei olla!

Ruusu on ylimielinen sirkusapina. Mä olen sisimmässäni kiva ihminen.

Oikein lämmin ihminen. Mukava kaveri. (Räjähdys.)

Aaa-aaa-aaa-aaa!

-Akustiikka ei ollut kohdallaan, niin räjäytin katon. -Me pidätetään sut.

-No, jos se on teille niin saamarin tärkeää. -Kiitos.

Tai siis: autoon!

-Mä varastin räjähteet työmaalta... -Joo, ei kiinnosta.

Tämä kartta havainnollistaa, että me ollaan erilaisia ihmisiä.

-Mitä? -Hiljaa!

Ei ole mitään yhteistä. -Ei niin. -Mitä tällä on tekemistä minkään kanssa?

-Hiljaa! Sä olet mielenvikainen ja mä olen täysjärkinen.

Äläkä luule, että me jollain jännällä tavalla ollaan kolikon kaksi eri puolta

-Ne on jännällä tavalla kolikon kaks eri puolta. -Totta on, joo.

-Saman kolikon. -Saman kolikon. -Jännä. -Jännä. -Jännä.

-Mitä tää kuulustelu on? -Niin just! -Mitä? -Mitä sä sössötät mulle siinä?

Olenko minä väittänyt, että me ollaan samanlaisia? -Huhua liikkuu.

-Kuka niin väittää? -Toi kaveri. -Kuka? -Ai, väittää hän sellaista?

-Kuka väittää? -Ai jaahas! -Apua! Auttakaa nyt jumalauta!

-Okei. Mä myönnän, että joskus mä räjäytän taloja. -Ei kiinnosta.

Sä olet itseriittoinen kiusankappale. Mä olen asiallinen, -

omat heikkouteni tunteva, virheeni myöntävä ihminen.

Mulla on itsekritiikkiä, maalaisjärkeä -

ja uskallusta kohdata itseni, maailma ja myöntää, -

että perhana, me ollaan ihan samanlaisia! Jumalauta, mene pois!

-Mistä tässä on nyt kyse? -Mene, mene, mene!

-Sä olet säälittävä ihmisriekale. -Samiksia ollaan, sinä ja minä.

Usko pois.

-Oi! Oi! Oi! Saksalat! Montako teitä lopulta on?

Pöysti, missä Ruusu on? -Mä vapautin sen. -Mitä?

-Mä koen itseni jääviksi pidättämään sitä. -Se räjäytti talon katon.

-Tekis minunkin mieli välillä. -Mene. Ensi-ilta alkaa ihan kohta.

Esirippu nousee, kohtalo lähestyy. Kuka heistä kuoleman kohtaa?

Menet ja estät.

Äää-äää-äää...

Hää-äää-äää...

Hän on täysi, täysi... Tyhjä, täysi.

Täysi, tyhjä...

Onko hän puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä?

Hän on täysi, tyhjä, tyhjää täysi...

-Alku oli yksinkertainen, lähes koominen.

Riuhtaisuja, ynähdyksiä, huitomista.

Mutta sitten yllättäen kaiken yläpuolella: kolinaa.

Pikkuhiljaa kaikki alkoi kasvaa yhteen.

Huone kietoutui pienempään ja pienempään tilaan.

Tämä ei ollut sirkusapinan esitys.

Poista yksi huitaisu, ja se heikentäisi kokonaisuutta.

Vaihda pois vain yksi ynähdys, ja koko rakenne hajoaisi.

Tuijotin räjähtäneen katon yllä loistavan kuun valossa -

täydellistä kauneutta.

Tunsin Jumalan puhuvan minulle tuon sietämättömän naisen kautta.

Anteeksianto täytti koko huoneen.

Olin sekuntien päässä ymmärtämästä elämän tarkoitusta.

Sen kauneutta, sen... -Yääh!

-Selviääkö hän? -Joo, selviää. -Ja sehän nähdään! Tässä se nyt on!

Nyt kuolee! Nyt tuntuu, että kuolee kunnolla!

-Pöysti. Mä olen velkaa sulle anteeksipyynnön.

Mä olen aina pitänyt sua mahdottomana ihmisenä, -

mutta tavattuani Ruusun tajusin, että sä olet aika keskimahdoton.

-Eli me ollaan paitsi samanlaisia, niin Ruusu oli siinä vielä mua parempi?

-No, joo...

Tässä mielipuolisessa maailmassa sä olet aika keskivertohankala.

Saatpahan elää pitempään kuin se.

Grazie, signore.

-Homma on pulkassa. Mitä tykkäsit esityksestä? -Ei puhutellut.

-Taisi puhutella. -Ei puhutellut.

-Sielussa liikahti tanssin voimasta. -Ei liikahtanut. -Siivoa nuo roskat.

-Tää on sun huone. -Ei ole. -Miten niin? -Sinun huone, sinun roskat.

-Toi on sun akvaario. -Ei ole. -Sun kalat. -Ei ole minulla kaloja.

-Sä olet huonees sotkenu. -Hirveät elintavat nuorella miehellä.

-En siivoa sun huonetta. -Akvaarion siivoat. -Vedän kalat vessasta alas.

-Et vedä minun kaloja. -Ai, ne on sun kaloja? -Minun ovat. Mitä sä teet?

-Kerään papereita. -Ne on minun salaisia poliisipapereita. -Lääkkeet.

-Reetta söi kaikki. -Huomenna sitten. -Ensin siivoat tämän huoneesi.

Paperit kasaan laitat. Mutta et koske niihin.

Et mihinkään minun huoneessa koske. Tämä on minun huone.

Tekstit: Kari Vetri Yle