Original subtitles

.

.

.

.

Vapaapäivä. Me-time. Pöysti-time.

Äh.

Äh.

-Huomenta ja lässynlää. Läpäti läpäti läpätilää. Lää. -Häh?

Äh.

Huomenta. Mitä ukko?

Sattuko? Terveen merkki. -Mitäs tässä.

Oliks teillä yövuoro? -Oli.

Jännä, nukkuva kaupunki. Rauhallinen, uinuva jättiläinen.

Satunnaiset taksit, yksinäiset vaeltajat. Hyvin jännä.

-Ole hiljaa! Kaupunki on kaupunki! -Jännä toi aggressio.

-Missä Pöysti on? -Sillä on vapaa- päivä. -Miksi Pöysti imee tuttia?

Pyörii vaan mielessä. -Jännä se tutti.

Freud voi olla syynä siihen. Freud on kans jännä.

Äitiään katseli sillä silmällä.

Pöysti tässä. Lähde kaljalle. -Mä olen töissä. -Millon se loppuu?

-Eikö sulla oo muita ystäviä? -Mä kyllästyin niihin. Ei sitten.

Nyt tämä elämän haaskuu saa riittää! Minä hankin itselleni työn!

Ja kun tilaat nyt, saat kaupan päälle kolme raivaussahaa.

Ja jos toimit nopeasti, saat myös tämän... vehkeen.

-Jarno, Pöysti tässä. -Tarviit sä muuttoapu?

-Mä soitan sulle muulloinkin. Lähetäänks päiväkaljalle? -Äh.

-Perustetaan firma, keksitään uskonto ja mietitään juoni -

taiteelliseen pornoelokuvaan. -Mä olen jo 30. -Niin mäkin. Mitä sitten?

-Jos toimit nopeasti, voit kaatua. Joten toimi normaalia vauhtia.

-Mä haluun tehdä jotain oikeeta. -Mitä oikeeta? -Jotain. -Mitä jotain?

-No, jotain! -Ai, sitä. -Perustat sä mun kanssa firman? -No en, mutta...

-Tuotetaanks me taiteellinen pornoelokuva? -Ei varmaan...

-Entäs se lahko? -Ei perusteta. -Älä sitten tuhlaa mun aikaa.

Missä Pöysti on? -Vapaapäivä. -Vapaapäivä?

Minun nuoruudessani ei poliiseilla ollut vapaapäiviä.

Silloin poliisit polttivat, joivat ja juoksivat naisissa.

He olivat esikuvia pihojen lapsille. Ja minä olen sellainen poliisi edelleen!

Jos ei kelpaa, niin otetaan matsi! Jumalauta! -Ota sun lääkkeet.

-Aivan.

Jees. Asiaan! Helga, näin isäsi upseerikerholla.

-Ai. Mitä isä? Lähettikö terveisiä? -Ei. Samanlainen alkoholisti kuin aina.

Edelleen häpeää sua, kun sä olet tyttö. Pojan olis halunnut lapseksi.

-Voi isää. Sano terveisiä. -Ajattelin, että voisit sanoa itse.

Sillä on jäänyt palvelusvuosiltaan laittomia aseita kotiin.

Takavarikoi ne. -Mä voin mennä. -Sinä siivoat aseman.

Helga ja Neponen menee. -En mä saa mennä isän luokse kutsumatta.

-Nyt otat itseäs niskasta kiinni! Ole mies!

-Siivoamaan laitto. Se on jännä, miten tylsää tääkin on.

Tylsää, silti jännää.

Miksi et ole töissä? -Mulla on vapaapäivä. -Poliisi on aina töissä.

-Ei ole. -Tietyllä tasolla on. -Mitä? -Aina tarkkailee, valppaana on poliisi.

-Selvä. -Istu suorana siinä, äläkä ole kuin... Sormenjälkiä etsit vaikka.

Vihollinen jossain kuitenkin on nurkan takana. Valppaana on poliisi.

-Mun isä on hieno mies. -En mä sanonu mitään. -Olit sanomassa.

Ei se ole isän vika, että mä olen tyttö. -Ei se ole mikään vika. -On se!

-Muttei sun. -Ei niin! Se on äidin vika! -Mitä?

Pitäiskö soittaa Pöysti? Sillä on herkät sormenpäät.

-Ei! Mä en halua ketään muita! Aja, tai mä katkon sun kädet!

(Puhelin soi.)

Haloo. -Helge, Rauno täällä. -Kuka? -Rauno. -Ei, kun kuka minä olen?

-Helge. -Aivan. Mitä Rauno?

-Poliisina mun velvollisuus on takavaroikoida sun laittomat aseet.

Mutta rotarina mun velvollisuus on varoittaa sua. Ne on tulossa, Helge.

-Kiitos vinkistä. Mutta haista paska siitä ratsiasta.

Tässä sitä mennään... -Muistat vaan, että sä olet hieno ihminen, -

sanoi sun isäsi mitä vaan. -Sinä et kritisoi mun isän arvostelukykyä!

-Juu juu, en en en.

-Tänään eläinmaailman vedättäjissä gepardi, tuo savannien suuri kupla.

Gepardi voi saavuttaa jopa 110 kilometrin tuntinopeuden.

Mutta se jaksaa juosta vain 10 sekuntia.

Se ei saa juuri koskaan ketään kiinni. Nukkuu päivät pitkät.

Tuhansia filmikeloja on tuhlautunut tämän eläimen tarkkailuun.

...ttu, mikä eläin.

-Milka, Kyösti tässä. Kyösti Pöysti. Samalla luokalla oltiin.

Niin, onhan siitä vuosia. On mulla vielä tutti.

Kiitos, mustakin se on rohkeaa. Mennäänkö bisselle? -Vähän kiire.

Mulla on neljä lasta kolmen eri miehen kanssa.

Ei, kun kolme lasta neljän eri miehen kanssa. Ei voi olla... Voiks niin olla?

Mä luulen, että toi yks on täällä vaan hoidossa. Ei oo niin tutun näkönen.

-Sulla sitä oli aina vientiä. -Ei ole enää.

Olen lihonu 20 kiloo, mun itsetunto on tipotiessään ja mun jutut on tylsiä

Ihan varoituksena vaan. -Joo, en mä sitten ole kiinnostunu. -Sitä mäkin.

-Merihevonen, tuo valonarka ja säikky eläinmaailman hintti.

Helga. -Isä.

-Olet sitten tullu pidättämään oman isäsi!

Jos olisin joskus uskonut suhun vähääkään, olisin pettynyt.

-Meillä on määräys hakea laittomat aseet. -Jos yritätte, lahtaan kaikki.

Pitää mennä sisään laskemaan uudet luomet. Hyvästi.

Johnson, kill all the giant pandas. They work for communist regime.

(Laukauksia.)

Moi. -Sulla on vapaapäivä...

-Se on aivan hanurista! -Me tarvittais sua täällä.

-Lähdet sä sitten kaljalle? -Missä sun kaverit on?

-Ne on masentuneita elämänlaadun puutteesta. Tai puutteen laadusta.

-Noin käy, kun soittelee kerran kahdessa vuodessa.

-Kyllä minä lähettelen niille soittoääniä. -Mä voin tulla kaljalle.

On se jännä.

Tuopit otetaan, juttua isketään.

Puhutaan kaikesta maan ja taivaan...

Kesken lauseen lähti, yksin jäin puhumaan.

On se jännä, mies ja ääni.

Okei, mulla ei ole sitten seuraa. Hyvä, mä luen tätä kirjaa.

Vahvaa tekstiä.

-Pöysti, my man. Long time no ocean.

Hei, otetaan päiväkaljat. Kyttä ja toimittaja, frendit.

-Mä en ole sun kaveri! Sä olet hirveä jätkä! Vihaan sun aamutelevisiota!

-Jumalauta, kovaa läppää koko ajan. Jätkä oikein painaa.

-Sä ihailet poliiseja. Halusit lapsena olla. Nyt olet vanha ja läski.

-Ota mut ja kuvausryhmä mukaan pidätykseen.

-En anna sulle mitään skuuppeja. Etkä istu siihen. Noin, sä istuit siihen

Mä menen töihin sitten. -Voi, Pöysti...

-Hyvät vanhat ihmiset! Teillä on talossanne laittomia aseita!

Ne pitää antaa pois! Ei niitä saa pitää!

Eikö teillä ole muuta tekemistä kuin kiusata järjestelmää?

Missä arvokkuus?

Nyt marssitte ulos reumaattiset kädet niin ylhäällä kuin ne taipuu!

Mitä teidän vanhempanne sanois, jos ne tietäis, mitä te puuhaatte?

Mitä Ståhlberg sanois? Mitä Matlock sanois? Hävetkää!

Rikospoliisista. Teillä on laittomia aseita. Luovutatteko ne meille?

-En. -Saammeko hakea ne, kun olette päiväunilla? -Ette.

-Entä uutisten aikana? -Ei. -Entä jos tulemme väkisin sisään?

-En rupea suoranaisesti uhkaamaan, mutta me tapetaan koko sakki.

Miksi sulla on tutti? -Itelläs on vaipat.

Mä olen Asemaravintolassa. Missä sä oot? -Muualla.

-Eikö me pidetäkään hauskaa? -Ei. Sä halusit tehdä jotain keskeistä.

-Mulla on ens viikolla joku tapaa- minen jonkun kans yhestä jutusta.

Joku soitti mulle. Tuu istuun. -Mä olen töissä. -Sä olet niin urautunu.

-Mitä tehdään? -Toi ukko on vanha. Vanhukset on usein prinsessoja.

Ne kaipaa huomiota. -Mitä toi tarkottaa käytännössä?

-Tässä auttaa vain Adolf Eichmann -metodi. Anna luuri.

Hyvät vanhat ihmiset!

Maan korkein poliisijohto on taipunut tarjoamaan seuraavaa: -

jos te luovutte aseistanne, te saatte senaattorin arvon -

ja syytesuojan kotimaan ja kansain- välisen rikostuomioistuimen edessä.

Lisäksi teidät viedään panssaroidulla helikopterilla Väli-Amerikkaan, -

jossa teille räätälöidään uusi henkilöllisyys.

Ja teille annetaan miljoona dollaria merkitsemättöminä seteleinä.

Maailma odottaa ratkaisuanne henkeään pidätellen.Miltä kuulostaa?

-En usko! -Perhana, sä olet hyvä.

Urho. -Helge. -Halojaa! -Kuuluu, kuuluu. -Asia selvä.

Urho, pihallani seisoo teini-ikäinen poliisi ja kaksi sen kollegaa.

Ne vaatii minua luovuttamaan kaikki vanhat pyssyt.

Buurisodan aikaisetkin. -Ethän sinä ollut buurisodassa. -Mutta pyssy oli.

-Jaa, pyssy oli buurisodassa. Me tullaan, ku kahvi on sulanut.

-Mä haluun mukaan piiritykseen. Toimintaa kaipaan.

-Sinä siivoat tänään. (Puhelin soi.) -Pöysti tässä.

Sun upseerikerhokaveris on sitkeä. Kuinka pitkälle sen kans saa mennä?

-Hoidatte sen hienotunteisesti. Helge on hieno mies.

Maan selkärankaa, jos voi sanoa. -Kaikki maatumisvertaukset sopii.

-Et sano noin hienosta ihmisestä! Selkäranka pitkä suora sillä.

-Kuunnelkaa, eläkeläisiä. Vihaisia eläkeläisiä.

Ei mitään. Niillä on tohvelit. Ne on lähteneet kiireessä.

Ja ne tulee tähän suuntaan!

-Tekö olette niitä poliiseja? Miksi sinulla on tutti suussa?

-Rauha, rauha! Missäs bingo pidetään?

-Bingoonko tässä oltiinkin menossa? -Ei, ku Helgen luo.

-Kyllä minulle bingokin käy. -Se oli ironiaa se bingo. -Kyllä ironiakin käy.

-Me olemme tulleet ystävämme ja upseeritoverimme Helgen -

henkiseksi ja sotilaalliseksi tueksi. Mitäs siihen sanot?

-Ette ole tosissanne. -Ollaan vanhoja ja tosissaan.

-Musta on ihan hanurista, että kolmikymppinen mies -

ei saa lauantaina ketään yhdelle bisselle, mutta eläkeläinen -

kokoaa koko lähipiirinsä 5 minuutissa ampumaan poliiseja.

-Eikö meidän pitäis pidättää noi? -Kato nyt niitä. Miten onnellisia.

Miten puuhakkaita ja tyytyväisiä. Eläkeläisillä ei ole koskaan tylsää.

Me vaan istutaan kotona, ja ne järjestelee kaikkea tällaista!

Ei mulla ole pokkaa vainota niitä. Nostan fiktiivistä hattua.

-Nyt, kun tilanne on tämä, on aika käydä läpi strategia.

Me emme ammu ensin. -Kannattaisi ampua aika aikaisessa vaiheessa.

Jää sitten aikaa muuhunkin, ettei vaan mene päivä hukkaan.

-Hei, lasketaan taas kaikkien luomet! -Luomien laskenta! -Hyvä idea.

Kaikki osaavat proseduurin. -Prosebryy... -Paidat pois.

Muodostetaan jonopohjainen ympyrä ja aloitetaan selistä. -Selistä...

-Uudet luomet ympyröidään sinisellä, maksaläikät punaisella.

Haloo. -Pöysti taas. Lähe ees iltakaljalle.

-Ei käy. Mulla on jo uus mies. -Mitä? Kolmessa tunnissa?

-Tai uus ja uus. Luulen, että olen seurustellu sen kans aikaisemminkin

Joo-o, jotenkin se on tutun näkönen. -No, tuijottelepa sitten sitä.

-Olet sä taas menossa baariin? -En, ei mulla ole kavereita. Ilmeisesti.

Mulla on 200 numeroa tässä. Ja kun pitäis soittaa, täältä löytyy 3.

Kato näitä muita: idiootti, idiootti, asiakastuki, tylsä, idiootti, riidoissa, -

idiootti, vanhan liittymän asiakas- tuki, tylsä idiootti... Mitäs nyt?

-Pitäkää huolta niistä, jotka jäävät!

-Kenenkäs mummoja te olette? -Olemme Helgen nuoruudenheiloja.

Urho soitti ja sanoi, että Helge on pulassa. Tultiin ihmiskilveksi.

Nuori mies ottaa tutin pois suusta ja avaa portin. -Ette ole tosissanne.

Olette? No, menkää sitten. -Älä nyt päästä niitäkin sinne.

-Pakko ihailla. Oikeesti, pakko ihailla.

-Helge! -Helge! -Helge!

Konstaapeli Pekka Routalempi.

Haluaisin tavata toimittaja, tv-persoona Juhani Kontiovaaran.

-Jos puhuisit johonkin muuhun ku tuhkakuppiin, vois kuuluukin jotain.

-Aha, just! Joo joo...

Jännä, naamioitu hifi-laite.

-Linnottautuneita vanhuksia? Ai jumalauta, hyvä skuuppi.

Kiitti, Pekka. -Jännä, ku mä vuodan näitä juttuja sulle. -Joo.

-Kun ihminen ei työssään saa arvotusta, niin lojaliteetti karisee.

Se on jännä. Mä olen uhri tässä. -Ja nähään.

-Sekin katosi jonnekin.

Lamppuja katossa. Illuusio todellisuudesta.

Tämä kaiken takana, jännä...

-Yhdellä seniilillä gubbella kavereita ja naisia talo täynnä. Sekunnissa!

Vanhalla hullulla! -Hei, sä puhut mun isästä nyt! -Ai, toi on sun isäs?

Se alkoholisoitunut kovanaama eversti-isä? -Joo. -Kröhöm...

-Se, josta sulla on ne hirveet traumat? -No kuule, just se.

-Joka on sulle vihainen siitä, ettei saanut poikaa? -Pöysti...

-Se, jonka takia sä olet tollanen ihmetanttara? -Just se mun isä!

Eiköhän se tullut jo kaikille selväksi! -Olisitte heti kertonu. Juu juu...

Ai toi on se sun isäsi? Se, joka ei joulunakaan antanu lahjoja? -Pöysti!

-Joo, laita mainos jo nyt. Tulee huomisessa aamutv:ssä otsikolla: -

"Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen" tai "Pitäisikö heitä lääkitä väkisin?"

Ei päätetä vielä, juttu elää yhä. Ai jumalauta, mitä käyttistä!

-Helge, olen tässä tyttäresi Helgan kanssa vähän jutellut.

-Minulla ei ole tytärtä. -Aika lähellä se on. Kevennys.

Asiaan. Helga on syntynyt tytöksi, eikä voi sille mitään.

Mutta se on siitä hyvin pahoillaan. Ja se yrittää kauheesti.

Se on treenannu itsensä niin masku- liiniseksi, ettei sitä naiseksi tunnista.

Se pelottaa miehet, halveksii muita naisia, juo ja kiroilee ku rekkakuski.

Kuka tahansa isä olisi ylpeä tällaisesta pojasta.

Sä näet Helgassa nukeilla leikkivän lapsen etkä ollenkaan sitä, -

että hänestähän on kasvanut aikuinen, raavas mies.

Tukan kun vielä leikkaa, niin täydestä menee. -Kiitti, Kyösti.

-Anna Helgalle mahdollisuus olla sinun poikasi.

Vie hänet katsomaan jääkiekkoa, kalastamaan. Puhukaa rumia.

Juokaa viinaa, kommentoikaa naisten perseitä, painikaa.

Helge, anna Helgan olla se poika, jota sinulla ei koskaan ollut.

-Olet hieno mies!

Et sinäkään hullumpi ole.

-Saataisko me nyt ne aseet? -Ette. -Me ei ikinä saada niitä aseita.

-Pöysti, vanha kamu. Sä olet taas pitänyt jutun kasaan, vai?

Hyvää jälkeä. Me tehdään tästä ihmisläheinen juttu.

Vanhusten kohtelu on surkeata. -Milloin viimeks näit äitiäs?

-Jouluna. -Minäkin näin myöhemmin. Sun äitiäs.

Arvoisat ikäihmiset. Suosikkinne ja maamme nuorekkain keski-ikäinen, -

tv-persoona Juhani Kontiovaara on tavattavissa talon edustalla.

Hän ottaa vastaan neuvoja siitä, millaisia ohjelmia tv:ssä pitäisi olla.

Hän myös jakaa nimikirjoituksia, hieroo niskaa ja koskee syylään.

Ja mennään parijonossa. Juu, saa koskea.

-Arvon rouvat. Arvon rouvat, yksi kerrallaan.

Käsi pois sieltä. Älkää tulko... Älä koske siihen.

Panet alas sen! Se ei ole sinun!

Ulos tästä autosta! Minun auto, minun säännöt!

Ulos autosta jok'ikinen nyt!

Jumalauta, pitääks teidät heittää täältä helvettiin?

-Ei sulla ollu aseita. -Ei. -Mitä sä sitten leveilet niillä kerholla?

-Huomiota halusin. Me vanhukset ollaan joskus aika prinsessoja.

-Sanoisit sä Helgalle jotain ennen kuin mennään? Jotain isällistä.

-Pysy miehenä.

-Jännästi sanottu. -Jännästi pisti, joo.

-Poikaa kaipasi, tytön sai. Jännää. -Jännää puskee nyt vahvasti.

-Ei rakasta sitä, avoimesti vihaa. Sekin on jännää.

-Jännän puolelle menee sekin, joo. -Kauheen jännä. -On kauheen jännä.

-Viha, rakkaus. Jännää. -Onks nekin jänniä? Totta, nekin on jänniä.

-Jännä toi aggressio.

-Miksi sen pitää aina käyttää sitä samaa paitaa joka ohjelmassa?

-Kun se on se sama pesuainemainos, sitä ei kuvata joka kerta uudelleen.

-Saako näitä syödä? -Et syö. -Vähän maistaisin. -Ne on mun lounas.

-Miksei ole enemmän juttuja elävästä elämästä? -Niitä on.

-Elävästä elämästä ollaan kiinnostuneita täällä päässä.

-Passooko tuota maistoo? -Ei passoo. -Vähän voisin maistaa. -Syö sitten!

-Teidän säätyttö on takuulla huora. -Tää maistuu ihan ihmisen paskalle.

-Venatkaa tässä.

Moi. Mä olin lähistöllä, ajattelin pistäytyä. Toin leffoja.

Oot sä nähny tän? Kenties huonoin leffa ikinä. Ihan campia. Katotaan se.

Moi, mikä meno? Laitas tää video sisään. -Miks sä olet täällä?

-Eiks susta ole kiva nähdä mua pitkästä aikaa? Toi sipsejä ja dippiä.

-Meillä on koti-ilta. Pitäiskö nähdä toiste? -Olkaa niinku mua ei oliskaan

Mä voin katella äänettömällä. -Me ajateltiin olla kahdestaan.

-Ootteks te nähny tän mainoksen? Kuka tällasia voi tehdä?

-Kyösti! -Okei. Mä katon uutiset, mä lähden sitten.

-Voit sä nyt, ihme kääpiö, painua kuuseen täältä ihmisten kodista!

-No, okei. Mä lähden.

Soittakaa, jos lähdette radalle. -Grrr!

-Päästit vanhoja ihmisiä taloon, jossa oli aseistautuneita ihmisiä.

-En kehdannut mennä väliin. -Olisi voinut sattua pahasti.

-Niillä ei ollut aseita. -Tiedän. -Mitä? -Koko ajan tiesin. -Mitä?

-Ettei ole aseita niillä eläkeläisillä. -Miksi sä määräsit meidät sinne?

-Se oli tärkeää niille. -Mikä? -Huomio. Niille tuli tärkeä olo.

-Siis koko homma oli turha? -Ne on mun ystäviäni. -Sä olet seniili

-Vanhuus on rikkaus. -Mitä se tähän kuuluu? -Huomiota tarvitsee vain.

-Minun vapaapäiväni meni siihen. -Ei sulla mitään ollut. -Oli.

Te vanhukset ootte prinsessoja. -Sulla ei ole mitään. -Lähden himaan

-Tyhjyys on siellä vaan. -Natsi! -Natseilla oli järjestys.

Junat kulki aikataulussa. Kahdeksalta asemalla oli juna, aina tasalta siinä.

Raiteella kulki natsi.

Tekstit: Kari Vetri Yle