Original subtitles

Oikein marsipaanitäytetyn laskiaispullan tuoksuista syysaamua.

Studiossa on Tauno Muikku, -

Suomen suurimmaksi valmistuvan ostoskeskus Monoliitin omistaja.

-Terve.

-Olet tuonut patsaan. Miksi?

-Olen renessanssi-ihminen. -Toi on muovinen jäljennös.

-Okei, olen esanssi-ihminen. Mutta eikö oo hieno?

Tule Monoliittiin, kun se valmistuu. Saat tällasen kympillä.

-Vihaan Kontiovaaraa. -Niin mäkin.

Sen vois istuttaa muurahaispesään ja antaa luonnon tehdä tehtävänsä.

-Mä kiihotun hulluna. Ulla... -Älä. Ei pilata tätä hetkeä. Suutele mua.

-Olet mahtava! En ois tunteista halunnukaan puhua.

-Onko järkevää rakentaa kauppakeskusta sinne, -

missä ei asu ketään?

-Ette mustamaalaa Tauno Muikkua! Innovatiivista miestä.

-Mistä muualta saa tällasia eurolla? Muovinen puutarhatonttu.

Da Vincin suunnittelema. -Oikeesti? Leonardo da Vincin?

-Ei, ku Pekka da Vincin. Asuu Fiskarsissa.

Lahjakas kaveri. Tekee näitä sata tunnissa.

-Hyvää huomenta. Tässä on... Missä Pöysti on?

-Sori. Olin ihanan naisen kanssa sängyssä.

Ja umpirakastunut. Onnellinen. Mitä mä sitä teille kerron?

Koska haluan brassata. Saa brassata, kun on siistimpi muija ku teillä.

Ei pahalla, mut oikeesti, onhan se. -Et ymmärrä rakkaudesta mitään.

Rakkaus on sitä, että on 60 vuotta naimisissa eikä oksenna kertaakaan.

Tässä on liikemies Tauno Muikku. (Mahtipontista musiikkia.)

Muikku on Suomen innovatiivisin mies.

Hänen Monoliitti-kauppakeskus -

tulee valmistuessaan olemaan Suomen isoin rakennus.

Niin kuin Xanadu aikoinaan, on Monoliitti aikanaan -

eräs hämmästyttävimmistä ihmisen rakennelmista.

Yli kolme miljoonaa neliömetriä liiketilaa, -

kauppakatuja, ravintoloita, elokuvateatteri, jäähalli, -

eläintarha, jossa kaksi lajia jokaista maailman eläintä, -

ja yksityinen hautausmaa.

Keskelle nousee Suomen korkein vuori, -

jonka rakentamiseen käytetään yli miljardi tonnia multaa.

Ohjussiilosta voi... -Tiedetään. Voidaanko mennä asiaan?

-Olen asiassa.

-Miks toi musiikki? -On vakuuttavampi.

Tässä on pääepäilty. Mies nykyaikaisen Xanadun takana.

Vaatimattomista oloista lähtenyt Muikku -

on Suomen rikkaimpia miehiä.

Taunon tarina alkoi vaatimattomista oloista vuonna 59, -

jolloin hän syntyi köyhään maalaisperheeseen.

Perhe oli kovilla.

Mutta Muikku, aseinaan perään- antamaton luonne ja unelma, -

loi imperiumin, jonka ar...

-Me tiedetään. Miks tää tietoisku?

-Halusin muistuttaa, että ette usko pahoja kieliä.

Muikun kaltaiset ihmiset vievät Suomea eteenpäin.

Menkää ja tutkikaa. Mutta älkää tutkiko liian tarkasti.

On hieno mies Muikku. Pitää yksin Suomen pyörät pyörimässä.

Yksin pyörittelee Suomen pyöriä. Kaikilla pyörillä ajaa Muikku.

Mahtavaa. Sun kanssa on helppo olla.

-Koskaan ei oo sanottu noin.

Yleensä kuulen: "Sun kanssa on vaikee olla. Oot mahdoton."

"Oot tunnevammainen. Suksi helvettiin."

-Oikeesti? Sähän oot sisimmässäs lämpöinen kaveri.

No, olin ihmeissäni, kun sait hepulin, kun mä ostin hammasharjan.

-Olihan se kuumottavaa. -Se oli mun kylpyhuone.

-Seuraava askel on ostaa hammasharja mun kylpyhuoneeseen.

Olen ollut suhteissa, joissa hammasharjat leviää.

-Olen iloinen sun onnesta, mutta voidaanko jatkaa töitä?

(Ovikello.)

Oletteko te Tauno Muikku?

Liikemies, hyväntekijä, pahantekijä ja sijoittaja?

-Kyllä. Mennään olohuoneeseen.

Taidemakuni on aika kallis.

Onneksi saan halpoja jäljennöksiä, jotka näyttävät alkuperäisiltä.

Asianne koskee ilmeisesti lahjussyytöksiä.

-Joo. Kunnanvaltuutetut kertovat saaneensa teiltä vaalitukea.

Vaikuttaa hämärältä. -Mikä sitten on hämärää?

Pimeä, puolivaloinen, illan kajastus, aamurusko. Kuka sen määrittää?

Hämärän käsite on hämärä.

-Poliitikot sanoo, että vaadit, että ne tukee Monoliitin rakennuslupaa.

-Liikemiehinä me ymmärrämme, että rahoilleen on saatava vastinetta.

-En mä ole liikemies. -No, kuka nyt on liikemies ja kuka poliisi?

Sekin on niin sanoilla leikkimistä. Nykymaailmassa.

-Mitä järkeä rakentaa kauppakeskus 100 kilometrin ajomatkan päähän?

-Siellä on kaikki.

On ärsyttävää ensin Valintatalosta ostaa ruoat, -

sitten Seppälästä housut, Stockalle valitsee pallogrilliä -

ja lopuks vesisänkykaupan kautta kotiin.

-Käveltiinks me just talon läpi? -Joo.

-Ei siinä ollu yhtään huonetta. -Ei. Mä halusin ison käytävän.

Sellasen ku Versailles'ssa. Siis Lapuan Versailles'ssa.

Mun rakennuttama ostoskeskus, jossa on aurinkokuninkaan teema.

Ei Ranskan vaan Juhani Tammisen. Se on sisustanu sen.

-Ulla, mennäänks leffaan?

Oon töissä, mut ei tapahdu mitään. Mä sniikkaan ulos. Okei, moi.

Ei, ku sä suljet ensin. Ei, ku sä.

Ei, ku sä. Ei, ku sä. Okei, mä suljen.

Laita sireeni päälle, puol kasilta alkaa näytös.

(Pii paa! Pii paa!)

Onko visionääri Tauno Muikku pyytänyt teitä muuttamaan kaavaa, -

jotta Monoliitti voidaan rakentaa?

-Kuka on Tauno Muikku ja kuka ei? Vaikea määritellä. -Aika helppoa.

-Olet sä Tauno Muikku? -En.

-Olenko mä Tauno Muikku? -Et.

-Onko toi horisontissa Tauno Muikku? -En osaa sanoa.

-En mäkään. Kato nyt. -Oli paskin mindfuck ikinä.

Onko Tauno Muikku vedonnut siihen, että on antanut teille rahaa?

-Tähän voi vastata kahdella tavalla. Kyllä ja ei.

Kyllä, koska hän on vedonnut siihen, että antanut meille rahaa.

Ei, koska hän on loistava heppu. En haluaisi ajatella hänestä pahaa.

Enkä väärää todistusta hänestä antaa.

Enkä oikeatakaan todistusta halua antaa.

-Ennen vanhaan, miksei kaikki voi olla niin kuin ennen vanhaan?

Miksi kaikki on niin kuin nykyään? Nykyään.

Miksei palaa aika entinen?

Miks on eessä aika tuleva?

Kun vois kellon kääntää taaksepäin, olla nuori tyttö taas.

-Terve. -Innovaattori, hieno mies.

Toteuttaa unelmiaan Suomessa, vaikka voisi asua Firenzessä.

Kuinka voin nuolla persustanne?

-Mennään kävelylle. Ja ota lahjana tää Botticellin suunnittelema lyhty.

Siis Jussi Botticellin, asuu Espoossa. Aitoa muovia.

-Huh huh. Onpa hieno.

-Huomisen tulevaisuus on tänään, Rauno.

Monoliitti työllistää jo nyt yli tuhat rakennusmiestä.

He tosin ovat Puolasta, mutta he työllistävät paikallista lähikauppaa.

Kauppa tosin menee konkurssiin, kun ostoskeskukseni valmistuu.

Kuka vanhoja muistelee? On kyllä tulevaisuuden juttu tämäkin.

-Olet aloittanut rakennustyöt?

Rakennuslupa käsitellään ylihuomenna.

-Huominen on tänään. -No, siitä voidaan olla samaa mieltä.

-Se oli niin mahtava leffa. -Tota, Kyösti...

-Ihan mahtava! Mitäs huomenna? Leffa? Minigolfia?

Ollaanks vaan meillä? -Meiän pitäis...

-Kato, mitä ostin sulle. Hammasharjan.

On aika, että sulla on hammasharja mun luona.

En halua, että käytät vierasharjaa, jota muutkin vosut on... Mikä on?

-Kyösti, mä...

-Mitä? Mikä on? Ei itkevää naista! Ei itkevää naista!

Ei pois juoksevaa naista!

Ei koskettavalla hammasharjan vaihtohetkellä juoksevaa naista, -

joka ennakoi tuulen kääntymistä!

-Sain duunia Lappeenrannasta.

Se on mun alaa ja mieletön mahdollisuus.

Mun on mentävä. Myöhemmin mä katuisin.

-Entäs me? Meillä on tosi kivaa. -Niin on.

Olet hauska omalla kärttyisellä tavallas.

On parasta, että me erotaan nyt. Kaukosuhde on helvettiä.

-Mä tuun käymään joka viikonloppu. -En halua sellasta.

Meidän kannattaa tapailla muita. -Ei ei ei! Me voidaan skypetellä.

-Ei siitä tuu mitään koskaan. Me voidaan pysyä frendeinä, eikö?

-Frendeinä, jotka nukkuu nakuina vierekkäin? -Ei sellasina.

Hyvästi, Kyösti. Mä toivon sulle kaikkea hyvää.

-Toivon sulle pelkkää paskaa! Että kehtaat jättää mut! Älä mee!

No, mene sitten. Paskaa elämää sulle Lappeenrantaan. Tuu takas!

-Vaikka hieno mies olet, on lahjonnan maku sinun touhussa.

-Olen tukenu poliitikkoja, mutta en ole vaatinut mitään.

Lahjontaa olisi, jos sanoisin antavani sulle purjeveneen, -

jos lopetat tutkinnan.

-Et tekisi niin, koska olet hieno liikemies. -En.

Jos annan sulle tän purjeveneen nimipäivälahjaks, onko se lahjontaa?

-No, ei, mutta jos se velvoittaisi minut tekemään jotakin, sitten olisi.

-Saat purjeveneessäsi miettiä, haluatko jatkaa tutkimuksia.

-Jos saisin itsekseni mietiskellä omassa purjeveneessä, -

niin ei olisi lahjontaa.

-Niin. Hyvää nimipäivää.

-Purjevene! Olen aina ajatellut, että eläkkeellä sitten joskus.

-Sitten joskus. Kato, huominen on tänään.

-Ensimmäinen nainen vuoteen, josta mä tykkäsin.

Mä laskin päivät. Niitä oli 42. Mieti, laskin päiviä!

Ulla oli kaunis, fiksu. Sen kanssa on helppo olla.

Se oli ku ihanaa unta. Tai en tiedä, kun näen aina painajaisia.

-Voit mennä tapaamaan sitä joka viikonloppu. -En!

Se sanoi, että tapaillaan muita. En kerjää sitä takaisin.

-Et voi luovuttaa noin helposti. -Voin.

Mun tunteet on vasta toisella kuulla. Ne voi keskeyttää.

Mä menen treffeille. Mä oon niin yli Ullasta.

No, nyt olen. Nyt ainakin olen.

Toi tuli muusta syystä. Lapsuudesta varmaan.

-Osti sinulle? -Nimipäivälahjaksi osti Muikku.

-Lahjonnan maku on tässä. -Ei ole lahjontaa.

Saan itse miettiä veneessä, haluanko tutkia väitettyä lahjontaa.

-Kai sinä nyt haluat. -Totta kai haluan.

Toisaalta en kehtaa kaverin touhuja tutkia, kun antoi tämän kivan paatin.

-Et saa olla lahjottavissa. -Totta, vaikka onkin antanut hienon veneen.

Ei ole niin hienoa purjevenettä, että myisin periaatteeni. -Hyvä.

-Tai mistä sen tietää. En ole kokeillut venettä vielä.

Jos tämä olisikin niin hieno vene, että veisi moraalini, -

eikö olisi epäreilua Muikkua kohtaan olla kokeilematta?

Eikö ole reilua antaa mahdollisuus? Irrota köysi!

-Ei kannata... -Irrota! Ramming speed! Pekka.

-No niin. Laura, mitä teet työkses? -Olen meikkitaiteilija.

-Siis maskeeraaja. -Ei. Teen meikeillä maalauksia.

Haluatko nähdä, mitä mä oon tehny? Mulla on galleria kämpillä.

Yleensä miehet ilahtuu, kun pyydän niitä meille.

Siis sä ymmärrät, että kun puhun mun taiteesta, tarkotan seksiä.

-Sori, että mä oon toisaikainen, mä... Yhy hyy.

-Mikä on? -Tyttöystävä muutti toiseen kaupunkiin.

-Hienoa, että itket. Olen heikkona miehiin, jotka uskaltaa itkeä.

Tuu meille, mä keitän teetä. -Oho, säälillä tuli. Huh huh.

-Multa saa säälillä aina silloin tällöin.

-Laura oli mahtava. Itkin koko illan ja sain hellyyttä kaupan päälle.

Mä olen niin yli Ullasta. Todellakin. Se on minä ja Laura nyt.

Tosin en tunne vetoa ja se on idiootti, mutta oli rentoa.

-Nyt soitat Ullalle. Ehdotat, että käyt siellä viikonloppuisin. -Se jätti mut.

On kolaus mun miehiselle itsetunnolle kerjätä sitä.

-On epäreilua käyttää toista kuuntelijana.

-Sain myös seksiä.

Okei, ei ole reilua. Ehkä mä jätän sen.

Joo, olen herrasmies ja jätän leikkimättä sen tunteilla.

En soita sille enkä vastaa sille.

-Soitat Ullalle. -En! Mulla ei ole mitään tunteita Ullaa kohtaan.

Okei, on vähän, mutta ei hirveesti.

No, toi tuli Bambin lopusta. Näin sen eilen.

Toi oli Ulla. Myönnän.

Tossa prinsessa Dianaa itkin. Sydänten prinsessa. Ei saa unohtua!

-Niin varmaan, just joo. -Mitä se sulle kuuluu, mitä mä itken?

-Hirveä tilanne. Ihanasti tuuli vilvoittaa kasvojani.

Kajuutan tekomahonkiset pöydät luovat eleganssia.

Ohi purjehtivat bikinitytöt vilkuttelevat. En kestä!

Haluan tämän veneen! -Et voi ottaa lahjuksia.

-Voin ottaa veneen lahjana.

En kehtaa pitää venettä, jos jatkan Muikun liiketoimien tutkimuksia.

-Kuinka hämäriä ne on?

-Ostoskeskuksen kaava on lainvastainen.

Plus ekologiset syyt. Joutuu ajamaan sata kilometriä päästäkseen sinne.

-Ihanasti lipuu kyllä. Aitoa tekomahonkia on kajuutta.

Laulattaa. -Silti. Ihan mautonta krääsää myydään siellä.

Ei käy, aja rantaan. En ota purjevenettä vastaan.

-Paitsi... -Paitsi. Joo, hyvä paitsi.

Paitsi jotain millä voi kivasti pitää veneen. Sellanen paitsi.

-Jos on lahja eikä lahjus, voit pitää tämän ja silti jatkaa tutkimuksia.

-Totta. Oli kyllä lahjonnan maku.

En kehtaa ottaa lahjusta, jos en tee osuuttani hämäräpuuhissa.

-Sanoit itse, että oli pyyteetön lahja. Pidät veneen.

Lahjoisiko Muikku muka ketään? -Ei lahjoisi.

Eikä kukaan niin väittäisi kauaa, kun saisi Muikulta hienon veneen.

-On inhottavaa tulla jätetyks.

Eikö sun pitäis soittaa Ullalle ja miettiä, olisko vielä mahiksia?

-Ei! Se lähti, en minä. Olen ihan yli Ullasta.

Koivuallergiaa. Olen ihan yli. Sitä paitsi mulla on treffit. -Taas?

Ei ole tervettä eron käsittelyä. -On. Laura oli mahtava.

Ullassa ihastuin sen älyyn, joten löysin netistä fiksun naisen.

Silja. Ei oo kyllä nätti. -Pinnallista tuomita ulkonäön perusteella...

Huh huhhuh. Miksi se on pukeutunu jätesäkkiin? -Se on performanssi.

Silja, kiva kun pääsit. Saisko olla kalja?

-Maistuis ilosesti pirskahteleva siideri.

-Mä otan sun takin... tai jätesäkkihän tää on... Aargh!

-Se on mun lemmikkirotta Alvari.

Kukaan muu ei huolinu sitä, kun sillä on rottarutto.

-Just. Ehkä me voitais siirtää tää toiseen päivään, mulla on...

-Plan 9 from outher space. Amerikkalaisen b-elokuvan helmi.

-Joo, Ed Wood on klassikko. Oon kiinni edellisessä suhteessani.

Oon rannaton kivi, linnake, jossa asuu tuuli.

Mä annan takin, sä otat rotan... -Mulla on sama juliste.

Kirjoitin tosta graduni. -Ai? Ed Woodista?

-On mielenkiintoista, miten se on samalla totaalinen amatööri, -

mutta kuitenkin puhdas taiteilija, joka tekee ensisijaisesti itselleen.

-Vau! -Voin lainata sulle sen kaikki leffat.

Mitä olit sanomassa edellisestä suhteesta?

-En mitään ollut siitä virkkaamassa.

Me juteltiin koko yö. Silja on fiksuin nainen koskaan.

Se haluaa nähdä mut uudestaan. -Mutta?

-Se ei oo viehättävä. Rasvanen tukka, se kaivaa nenää.

Ehkä mennään vielä treffeille. Se lupasi näyttää Ed Wood -kokoelman.

-Soita Ullalle. Kerrankin löysit täydellisen naisen.

-Antaa sen miettiä, mitä se on menettäny.

Antaa Pöysti-magicin toimia. Kyllä se takaisin tulee.

Okei, en usko Pöysti-magiciin, mutta en kerjää sitä.

Ylpeys/tyhmyys/itsevarmuuden taakse kätkeytyvä uhmaikä -

sentään minullakin!

-Hyvät Kolossaali-kerhon jäsenet. Monoliitti on pian valmis.

Kuten huomaamme katsoessamme Suomen karttaa, -

näemme, että pyhä pentagrammi on vihdoin täydellinen.

Vuorineuvos Martti Kakkurin Pernajan Hollywood täällä, -

Sesse Kummolan Iso-Kanuunan kauppakeskus täällä, -

Jusu Laatisen Valmartti täällä -

ja tietysti Pauli Koroman Jätti-Sodoma täällä.

Muutaman vuoden sisällä kaikki muu liiketoiminta täällä on kuollut.

Koko Suomi joutuu käymään viidessä kauppakeskuksessa, -

ja meillä on ihan sikana fyrkkaa.

Voimme muuttaa Firenzeen, joka ei ole junttila kuten Suomi.

Firenzessä patsaat on oikeasta marmorista.

Siellä on ihania leipomoita ja ihana sykkivä kaupunkikulttuuri.

-Ihanat pienet katukahvilat, persoonalliset putiikit, -

vuosisatoja vanhat perheyritykset.

-Ja talon viinit. Ei suomalainen tajua sitä täällä tuulihousuissaan.

-No juu ei. Ihan hirveetä touhua.

Mutta kohta se on Firenze.

-Ollaan purjehdittu kolme päivää. -Tiedän.

-Pitäisi päättää, otatko veneen vai et. -En pysty.

On ihana vene, mutta kauhea hinta, moraalin hinta.

-Helpottaako päätöstä se, että on pohjasta rikki? Ajoin sen karille.

-Mitä? Herranjumala! -Tulee kallis remontti. En ehkä ottaisi tätä.

-Totta. Enkä ottaisi, vaikka olisi ehjä. -Et tietenkään.

-Ehkä ottaisin, mutta kun on paskana, en ota.

-Kivi tuli vasemmalta. Jännästi rysähti pohjaan Titanicin lailla.

-Pekka. Jumala lähetti kiven pitämään minut rehtinä.

Tai sinut ajamaan kivelle, jonka jumala oli siihen äsken laittanut.

Johdatuksen maku on tässä. Tauno Muikun puheille heti lähdemme.

Rehellisinä miehinä. Meitä ei lahjota paskaksi ajetuilla veneillä.

-Hyviä uutisia. Kaikki järjestyy. -Soitit sä Ullalle? Mitä se sanoi?

-En soittanu, mutta tapasin netissä Ninnin, jonka kanssa oli mahtavaa.

Se on malli. Ei kyllä kamalan fiksu, mutta ei ihmisiä pidä tuomita.

Mitä? Mikään ei kelpaa sulle.

Sä oot marmattanu kaikista kolmesta naisesta.

Laura oli mahtava. -Vaan kuuntelija, et ollu kiinnostunu siitä.

-En ollukaan. Silja oli mahtava. -Sä et tuntenu siihen vetoa.

-Ja Ninni oli mahtava! Ainakin sen avatar oli seksikäs.

-Mene Lappeenrantaan, sä tarviit Ullaa.

Noin tunnevammaiselle sekopäälle kerran elämässä osuu kohdalle.

Nyt menet! -Jos mun sydän särkyy, saan vetää sua turpaan.

-Millä logiikalla? -Logiikalla.

-Kyösti, ihanaa, että sä tulit. -Mulla on ollu ikävä sua.

-Ja mulla sua. Kaikki illat oon itkeny ja miettiny, miten mä kaipaan sua.

-Niin mäkin. Toisten tapailu tuntui valheelliselta.

Tuun sun luokse joka viikonloppu. -Tuntui?

-Olin parilla treffeillä. Kaikki oli niin ei mitään verrattuna suhun.

Ei ne merkinny mitään. En hammasharjoja ostanu.

-Erottiin kolme päivää sitte ja olit kaksilla treffeillä? -Kolmilla.

Sanoit, että tapaillaan muita.

-En ajatellu, että hyppäät sänkyyn kolmen kanssa heti. -Kahden.

Yhden kanssa en mennyt, se oli oudon hajuinen.

Särjit mun sydämen! Yritin suojella sitä.

-Mä yritin suojella. Mene takasin. Oot tunnevammainen.

-Ai jaha? Seuraava juna menee huomenna. Mun on tultava yöks.

Mitä? Ai, ei vai? Kukakohan nyt on tunnevammainen?

No minä, mutta silti.

Et oo sinäkään terve. Olet toisaalta kyllä.

Vastauksena kysymykseen: minä olen tunnevammainen. Vittu!

-Valtuusto teki juuri päätöksen ja antoi meille luvan.

Kun Monoliitti on valmis, it's Firenze, baby!

-Ei niin nopeasti! Muikku, minua et voi lahjoa.

En ota sinun purjevenettä vastaan.

Vaikka ihanasti keinuin laineilla, en ota! Aloitan poliisitutkinnan.

Jos lahjontaa ilmenee, Monoliitin rakennuslupa menee.

-Se on silleen ikävä juttu, että lupa myönnettiin aamulla.

Seisoit kolme päivää veneessä miettimässä moraalias.

Päätös ehdittiin tehdä.

-Jumalauta! Lupa voidaan perua, kun löydän todisteita.

-Me ehdittiin kolmessa päivässä tuhota todisteet. -Jumalauta!

Saanko veneen pitää silti? -Et. Otan sen takaisin.

-Hyvä. En haluaisikaan sitä. Ajoin sen pohjan scheisseksi.

-Sitte maksat sen korjauksen. -Jumalauta!

Ovela mies. Ihan 6 - 0 vedit minua. Kaltaisesi pitää Suomea pyörimässä.

Hienosti kusetettu. Saanko toisen veneen, kun on synttärit huomenna?

-Et saa. -Huh huh, ovela pelimies. Saanko puristaa kättänne?

-Huntilla saat puristaa. -Kiinni veti!

Minua huijasi Muikun Tauno. Hämäsi purjeveneellä.

-Aikooko ne rakentaa Monoliitin? -Aikoo.

-Kuka tarvii kauppaa, jonne ajetaan sata kilometriä?

Kuka tarvii kauppaa, jossa on kaikkea ruoasta vesisänkyihin?

-Aion mennä ostoskeskuksen avajaisiin.

Antoi avajaiskupongin. Tuletko mukaan? -En.

-Mikä vaivaa? -Ulla jätti mut.

-Naiset on katalia. -Menin heti muiden kans sänkyyn.

Olihan se ajattelematonta. -Ei ollut.

-Kaikki on niin vajaita verrattuna Ullaan.

Ulla oli kaunis ja fiksu. Sen kanssa oli helppo olla.

-Nainen on kuin kauppa.

On pieniä kauppoja ja suuria kauppoja. -Ihan hanurista vertaus.

-Täydellinen nainen on kuin Tauno Muikun Monoliitti.

Kaukana, mutta siellä on kaikkea. -Et ole tosissas!

Sitten on pieniä, sympaattisia kauppoja.

Ne ovat lähellä, mutta valikoima on suppeampi. -En osta tota.

-Yhdestä saa läheisyyttä, toisesta keskustelua ja kolmannesta seksiä.

Ja juustoa. -Et vertaa mun rakkauselämää kauppaketjuihin!

-Ekologisestikin on paha, jos ajat kauas paikkaan, josta saa kaikkea, -

kun on kaikkea lähellä erikseen, julkisten yhteyksien päässä.

-En voi seurustella kolmen naisen kanssa. -Hyvin voit.

Pariisissakin on kivoja pikkukauppoja.

Pariisilaisilla miehillä on useita naisia.

-Toi on ehkä hämärin logiikka koskaan. -Hieno on logiikka.

Ja ihana on Muikun Monoliitti. Siellä on kaikkea.

Sinne muutan vaimon kanssa. Vuokraan liiketilan asunnoksi.

Aamutakissa pyörin ja on kaikki lähellä.

Muikun soffalla vaimon kanssa rakastelemme.

Menee Muikku vaimon kanssa porealtaaseen. Jumalauta!

Haen bonuskortilla veitsisarjan. Upotan sen Muikun etuhaaraseen.

Jumalauta, kun koskee minun vaimoa!

Tekstit: Anna Alho Yle