Original subtitles

.

.

.

.

Aivan kamalaa huomenta.

Suomi on joutunut todennäköisesti terrori-iskun kohteeksi.

Vapautemme ja elämäntapamme ovat uhattuna.

Aion kääriytyä Suomen lippuun ja seurata tilannetta.

-Huomenta. Päivä, jota olemme pelänneet, on täällä.

On tapahtunut terrori-isku. Ikävästi ovat terroristit hyökänneet.

Muhammad Alin nimissä räjäytelleet. -Cassius Clay alun perin oli hän.

-Räjähdelastit pamahti eduskunnan ja kaupungintalon edessä.

-Miten niin se oli kansainvälistä terroria? -Ei ehdi olla korrekti.

Kun demokratia ja sananvapaus on uhattuna, ne pitää siirtää turvaan.

Kun niitä ei ole paikalla, voi tehdä kaikenlaista.

-Mitä on tapahtunut? -Aivan, briiffi.

Tässä on Helsinki. -Sun vaimos alasti puutarhakeinussa.

-Jumalauta, lomadiat!

Terrorismin aikaisessa poikkeustilassa se saa kelvata.

Se on vaimoni, mutta kuvittelette, että se on Helsinki.

Ette katso häntä Etu-Töölöön. -Mene asiaan.

-Yöllä räjähti pommi, joka tuhosi Eduskuntatalon seinän.

Toinen kaupungintalon edustalla. Joku vihaa meidän valtiota.

Haluaa luoda kaaosta ja inhoaa vapauttamme.

Turbaani päässä istuu Pakistanissa ja inhoaa perustuslakiamme.

-Lääkkeet! -Vihaa meidän kulttuuria.

Lukee Aleksis Kiveä ja kuuntelee Sibeliusta -

ja huutaa: "Kauheaa paskaa nämä!"

Talibani raivoaa... -Lääkkeet!

-Ei lääkkeitä. En anna terroristien pakottaa turvautumaan lääkkeisiin.

Musiikkitalon työmaalta on kadonnut hirveästi räjähteitä.

Kaksi viiden kilon paukkua ja yksi sadan kilon.

Viiden kilon paukut räjähtivät yöllä, mutta sadan kilon on kateissa.

Jos se räjähtää keskustassa, siviiliuhreja saattaa olla tuhansia.

-Eiks jengi voi evakuoida itteensä landelle, kunnes pommi löytyy?

-Ei anneta terroristien voittaa. Sitä he haluaa.

Katselevat luolastaan kaaosta CNN:ltä.

Kolmannesta pommista ei puhuta kenellekään. Nyt toimikaa.

Jengi saattaa liikkua paikasta toiseen hämmästyttävän ripeästi.

Terse! Ei sulla satu olemaan pommia takahuoneessa? -Mitä?

-Kuulit kyllä. Meillä ei ole aikaa tällaseen.

Kysyn viimesen kerran:

Onko sulla jotain tekemistä räjähdysten kanssa? -Ei ole mitään.

-Niinhän sä sanot. Ei mene näin helpolla.

Voin jatkaa koko päivän. -Usko jo. Olen Turkista.

Mitä se tekisi EU-hakemukselle, jos räjäyttelisin pommeja täällä?

Näen EU:n mahdollisuutena. En tekisi mitään vaarantaakseni sitä.

-Helga, ota kuppi kahvia ja rauhoitu. -Mennään eteenpäin.

Mies on selvästi syyllinen johonkin muuhun kuin tähän. Tule.

-Voisin ottaa kupin itse, jahka ehtii tippua.

Sanovat, että ei se tuijottamalla nopeammin keity.

Toisaalta on tiede ollu ennenkin väärässä.

Jännä. -Kahvi on termospullossa.

-Helga, Pöysti, Neponen, Routalempi, tilanne vaatii äärimmäisiä keinoja.

Ette tuhlaa aikaa pikkurikollisten tai moottoripyöräjengien kuulusteluun.

Kaikki energia terroristin näköisten tenttaamiseen.

Tarkoitan siis ulkomaalaisen näköisiä.

Paitsi kiinalaisia, he ovat aina kohteliaita.

Ravintoloissa raatavat aamusta yöhön, eivät heilu assalla.

Eli jättäkää kiinalaiset rauhaan.

Huh huh, nyt vain odotellaan ja toivotaan.

-Mahdollisimman paljon tuhoa saisi, jos räjäyttäisi asemalla.

Aloitetaan sieltä. -Ja voisin soittaa... Minnes mun kannattais soittaa?

-Soita eduskunnan ja kaupungintalon valvontayrityksille -

ja kysy, onko niillä kuvaa henkilöstä, joka parkkeerasi pommiautot.

-Hyvä idea. Sinne olin soittamassa.

Sinne turva... kamera... Minne mä soitan?

-Eduskunnan ja kaupungintalon videovalvonnasta vastaava yritys.

-Onko sulla valvontakameran kuvaa yöllä räjähtäneistä autoista? -Joo.

Mä painan yhtä nappia. Noin.

Hyvää kuvaa kaupungintalon edustalta.

Paikalla on liikkunu kaks henkilöä. Jompikumpi sen täytyy olla.

Toisella on vihreä pipo, toisella sänkiparta.

-Venaa, toinen puhelu. -Sanna Tarvala tässä.

Seurusteltiin viikko vuosia sitten. En enää soittanu sulle.

En siks, etten olis rakastanu sua, vaan halusin suojella sua.

Liityin tiedustelupalveluun, jouduin vangiksi, menetin muistini.

-En usko sanaakaan. Et vaan kehdannu laittaa poikki.

-No, näinhän siinä kävi. Anyway, ne räjähdykset yöllä.

Viereisessä pöydässä istuu epäilyttävä kaveri.

Sillä on sänkiparta. -Missä sä oot?

-Pub Jurrisankarissa. Kaupungin toisella laidalla.

-Me tullaan sinne kauas hämmästyttävän pian.

-Näkyykö mitään? -Ei.

-Perillä ja realistisessa ajassa.

-Mä selitän mun mystisestä ristiriitaisesta menneisyydestä...

-On ihmishenget vaarassa. -Ymmärrän. Se on toi jätkä.

-Sama mies kuin valvontakamerassa. -Napataan se.

-Vieläkään mitään? -Ei.

Ei ole mitään. -Ei täälläkään.

-Epäilty on kiinni. -Meillä on kaksi epäiltyä.

Toinen on karkuteillä. -Menette jatkamaan etsintöjä.

Pommi tikittää jossakin. Joudun ehkä käyttämään kovia otteita.

Terrorismin aikakaudessa kun ollaan. -Ei niin saa tehdä.

-Saa käyttää barbaarisia metodeja, jos niillä pelastetaan sivistysvaltio.

-Ei me edes tiedetä, onks se syyllinen.

On 50 - 50 todennäköisyys. -Hyvät on kertoimet.

-Et taas riko Geneven sopimusta. -Joo, joo, en riko. Menkää.

Vähän saatan rikkoa. Pikkasen vesikuulustelua.

En haluaisi, mutta siviilejä on vaarassa.

Vähän pistän päätä ämpäriin.

Pasi Karvonen, miksi hiippailit lähellä paikkaa, jossa pommi räjähti?

-Olin iltakävelyllä. -Jos et puhu, minun on hakattava tunnustus ulos.

Luoja antakoon minulle anteeksi. -Au!

-Jatkanko? Missä pommi on? -En tiedä. Ei sulla oo oikeutta.

-Joskus on hyvän asian eteen tehtävä kamalia asioita.

Joko kerrot vai meneekö pahemmaksi?

Ei kyllä mene. Ei ole minusta julmempaan touhuun.

Olen empaattinen hahmo, mutta sattuu tämäkin. -Ei toi auta.

Voit hakata mut kuoliaaks, mutta en silti tiedä, missä pommi on.

-Ainakin saadaan selvyys, että olit syytön.

-Ei. Voinhan mä olla niin kova, etten murtunut.

-Sekin on totta. Voi jumalauta! -Ai, nyt sattu!

-Oho. En tarkoittanut. Tuolia yritin potkaista, otti ikävän kimmokkeen.

Haenko laastarin? Otatko jaffaa?

(Puhelin.) Pöysti.

-Pitkä aika. Vieläkö sulla on tutti? -Isä?

-Kymmenen vuotta, kun viimeksi puhuttiin.

-Viime viikollapas. Leffasta, jota katottiin.

-Aika menee hitaasti eläkkeellä.

Mutta pommimies ei ole terroristi.

Se on suomalainen mies Heikki Matikainen. -Mistä tiedät?

-Se asuu mun naapurissa. Se on meuhkannu koko päivän pommista.

-Meikäläinen laitto pommin Eduskunnan eteen. Jumalauta!

Meikäläinen Matikaisen Heikki.

Vihreä pipo päässä laitteli pommeja ympäri kaupunkia.

Meikäläinen Matikaisen Heikki... ympäri kaupunkia!

-Me ollaan siellä puolta nopeemmin ku luulis.

-Joo, näin tehdään. Ja tuo maitoa.

-Au, lopeta nyt. -Missä on tikittävä pommi?

Missä se tikittää ja luo venytettyä jännitystä?

-En tiedä, mistä te puhutte.

-En haluaisi tehdä mitään vasten- mielistä, mutta et anna vaihtoehtoa.

Anna osoite, niin loppuu piinaus. -Mikä osoite?

-Missä pommi on. -Usko jo, en tiedä.

-Hyvä on. En kehtaa kovempaa kuulustella.

On ihmisiä, jotka kehtaa. Odotas, kun kutsun Jack Bauerin.

Se mies ei pelkää aiheuttaa kipua. -Kuka?

-Ei Bauer, vaan Jack Jofa. Hän on CIA:n kuulustelija.

Kiertelee Euroopan vankiloissa kuulustelemassa.

-On syytä epäillä, että olet laittanu pommeja Helsinkiin.

-Voi olla, että laitoin pommit kahteen autoon ja räjäytin.

Kolmannen ehkä laitoin salaiseen paikkaan ja se räjähtää kohta.

Eli vartin päästä.

Saa yhteiskunta kokea -

mun huonosti kanavoidun ja kömpelösti perustellun katkeruuteni.

-Kohta on Jack Jofa täällä.

Kohta tulee sellaset metodit, että murrut.

-Olen syytön. -Noin sanoisit, jos olisit syyllinen.

-Totta. -Taas puhuit ittes pussiin. (Puhelin.)

-Lopeta sen piinaaminen. Me löydettiin syyllinen. -Missä olette?

-Kolmen kilometrin päässä. Me tullaan hämmästyttävän äkäseen.

(Puhelin.) Jack Jofa.

-You are needed in Helsinki. It's a big situation.

You are the only man that can do this.

-I don't know. I have suffered too much already.

I'm numb. There's no reason to live.

All I have. Is to talk with bitter voice. In short sentences.

-You'll get to cause pain. -I'll do it. Change course!

-Tervetuloa erikoislähetyksen pariin.

Koska emme anna terroristien voittaa, -

skippaamme erikoisuutiset ja jatkamme lähetystä normaalisti.

Eläinlääkäri Matti Saikkola, mitä tehdä, kun kissa kynsii huonekaluja?

-Saitte syyllisen kiinni.

Sinä menet tuhlaamasta meidän aikaa.

Heikki Matikainen, no niin. Missä on kolmas pommi? -En kerro.

Kymmenen minuutin päästä pamahtaa.

Neliökilometrin alueella helähtää kunnolla.

-Mikä sun motiivi on? -Poliittinen!

-Tota ei usko kukaan.

Olet tehnyt veroilmoituksen väärin, -

saanu mätkyt, ryypänny starttirahat ja kostat valtiolle.

-No joo, niin olen. Suomen valtio on tuupannu mua hanuriin.

Mun firma on konkassa, mun perhe on konkassa, mä olen konkassa.

Nyt te saatte maksaa.

Kymmenen minuutin päästä koko Helsingin keskusta räjähtää!

-Me voidaan kiskoa tieto susta. Siitä ei tule kivaa, meillä on metodit.

-Mitä selität? -Pommi tikittää. Etkö itse rikkoisi sääntöjä?

-Ei me voida hakata tunnustusta. -Olen tilannut ammattikuulustelijan.

-Jack honey, what are you doing? Please.

-It's something I have to do.

-Jack, look at me! What about our dreams?

-I know. But I've lost everything. I got nothing.

I'm going. I love you, but don't try to stop me.

-But please, listen to me... -I said, don't try to stope me.

Everybody I love keeps dying. And for what?

Me killing them basically. Still, sad.

-Viimeinen tilaisuus kertoa, missä pommi on.

-En kerro. Saa mun puolesta räjähtää koko kaupunki.

Saa verottaja miettiä, kannattiko mua sortaa.

-Itse kerjäsit. En haluaisi tehdä tätä, mutta on pakko.

Tässä on Koraani. Mitä jos käärisin sen sianlihaan ja vetäisin vessasta?

-Olishan se epäkorrektia, mutta ei se mua loukkais.

En ole muslimi ja tykkään pekonista.

-Mitä jos Raamatun käärisin... falafeliin ja vetäisin vessasta alas?

Vessasta menisi häpäistynä pyhä Raamattu.

Vieläpä hienot nahkakannet. -En ole kovin uskonnollinen.

-Et jätä muuta vaihtoehtoa. Pöysti, hakkaa siitä pommin sijainti. -Enkä.

-On viattomia siviilejä vaarassa, hakkaa pommin sijainti. -En!

Se voi antaa minkä tahansa osoitteen.

-En kestä enää! Tuhansia ihmisiä vaarassa, on pakko toimia!

Näin! Jumalauta, kerro! -Ai!

-Pommi tänne nyt! -Ai! Ai!

-Tästä saat tuolista! -Ai! Ai! Okei, okei, okei!

Pommi on osoitteessa Mannerheimintie 5.

-Loistavaa. Helga, Routalempi. Mannerheimintie 5.

Kivasti saatiin tunnustus.

Haluan sanoa, että Suomen valtio ei tue tällaisia kuulustelumenetelmiä.

-Mistä tiedät, että se on oikea? Se vaan halusi, että lopetat.

-Hakkaamalla saatu tieto on parasta tietoa.

Tuore tieto, tuoreesta ihmisestä puristettu. Vitamiinipitoinen tieto.

-Mannerheimintie 5:ssä on pommi?

Oletko varma, ettei Sypressikuja 10:ssä tai Annankatu 6:ssa?

-Mannerheimintiellä on.

-Teen tän epäinhimillisen kuulus- telun vastaisena demonstraationa.

Repomies, katohan tätä. -Ai jai!

-Myönnä, että pommi on Sypressikuja 10:ssä!

Eikö ole? Mitä? Sypressikuja 10? Häh? Eikö?

Älä ala tota Mannerheimintie 5 -paskaa.

Sypressikujalla on, eikö olekin? -Lopeta! Lopeta! On! On, on!

-Loistavaa duunia. Unohtakaa Mannerheimintie.

Uusi osoite on Sypressikuja 10. -Urpo, ei tietenkään ole.

Se oli demonstraatio.

Haluan sanoa, että vastustan kidutusta, -

ja pyydän, että näet äskeisen siinä kontekstissa.

-Sypressikuja 10. -Ei muuta ku hommiin.

Katso sinä kellari, -

niin minä kysyn talonmieheltä, onko se nähnyt mitään jännää.

-Rikoksen kannalta jännää. Ei sun tavallista kahvinkeittohuttua.

Jännä jännä, kaikki jännää. -Juu, ei sitä jännää.

-Tässä on Jack Jofa, CIA:n ehkä tehokkain kuulustelija.

-Terve. -Ai, sä puhut suomea?

-Joo, mulla oli suomalainen tyttöystävä. Se kuoli.

Kaikki mulle rakas kuolee.

Hyvin aristoteelinen hahmo olen. Kärsinyt protagonisti.

Jäät heti kiinni mun tarinaan. -Jäät nyt kiinni tämän tarinoihin.

Tämän protagonistin... aristoteelisen protagonistin tarinaan.

-Ei mitään. -Jatketaan etsintöjä.

Pitäisi mennä keskustaan, siellä itse räjäyttäisin, jos olisin fanaatikko.

-Ei me voida sun vaiston perässä vaan mennä. -Voidaan.

Minulla on jännä vaisto. Oli jo lapsena.

Kerran aavistin tulipalon ja pelastin... -Mitä toi kuuluu mihinkään?

-Kerroin, että on hyvä vaisto ollut aina.

Ettet ihmettele, jos osun hämmästyttävän oikeaan arvaamalla.

-En ihmettele.

-Tässä on Jack Jofa. CIA:n kovin jätkä. Hirveä jätkä!

Minultakin väänsi käden sijoiltaan.

Viimeinen tilaisuus kertoa, missä pommi tikittää.

-Ette voi hakata musta tietoa. Se on Suomen lakien vastaista!

Mulla on oikeus mun tekoihin, valtio on sortanu mua.

-Miksei evakuoida keskustaa? -Evakuoiminen on homoa.

-Ei ole aikaa antaa terroristeille periksi. Ei ole homoilun aika.

-Mille terroristeille? Se on toi jätkä. -Pöysti, mä ymmärrän sua.

Joskus ihmisen on luovuttava arvoistaan suojellakseen rakkaitaan.

Tekisin tän miten tahansa muuten, jos se olis mahdollista.

-Joskus omat arvot on rikottava, että ne pysyy ehjinä.

-Teidän kannattaa mennä pois, tästä tulee sotkuista. (Pora surisee.)

-Pois sieltä. Ei ole täydellinen maailma.

Olisi parempi, jos ei tarvitsisi tappaa.

Siviilejä on vaarassa, on tehtävä kaikki mahdollinen.

-Ei poralla! -Kaikki mahdollinen on tehtävä.

Jos olisi sinulle rakkaat vaarassa, -

etkö poralla tiedustelisi silmäkulmaa?

Sähköä johtelisit poran kautta silmiin.

Humanismin nimissä sähköä johtelisit poralla.

-Tulen ensin poraamaan sua tällä. Sitten mä hitsaan sua tällä.

Lopuksi hion kulmat tällä. -Ei. Älä, mä kerron kaiken.

-Tiedän, tää on varotoimenpide. -Hetkinen!

-Kukas sä oot? -Kirsti Simonen, Matikaisen asianajaja.

Minulla on oikeus olla läsnä. -Ai!

-Mitä helvettiä sä teit?

-Pumppasin satakertaisen määrän puudutusainetta. -Mitä? -Mitä?

-Yhdysvaltain ja EU:n sopimuksen mukaan -

CIA saa kiduttaa terroristiepäiltyjä EU-alueella, -

mutta vain jos heihin on pumpattu kipulääkettä.

-Mitä helvettiä? -Aika hyvä diili kaikille.

Ihmisiähän tässä vaan ollaan. Otetaan yhteishalaus. Lähden tästä.

Saamiemme tietojen mukaan -

Helsingissä on vielä yksi pommi, joka saattaa räjähtää milloin vaan.

Kehotan kaikkia pakenemaan maalle. Itse aion olla täällä loppuun saakka.

Minä en jätä teitä.

En henkilökohtaisesti jää tänne, -

mutta real size -pahvikuvani jää luomaan rauhallista tunnelmaa.

Noin. Laita vähän lähemmäs.

Näkyykö koko pahvi? Jes. Noin.

Ja luupatkaa mun lempibiisejä. Moi.

-Perhana, me ei löydetä sitä koskaan. -Älä nyt.

Minne laittaisin pommin, jos olisin terroristi?

Ensin ajattelisin, että ydin- keskustaan, rautatieaseman eteen.

Sitten ajattelisin, että asema tutkittaisiin kuitenkin ensin.

Sitten ajattelisin, miten jännä on asema ja ne patsaat.

Sitten ajattelisin, että nyt ei ole jännän miettimisen aika, -

nyt ei olla sunnuntaikävelyllä museoon.

Museo! -Voi kistus sentään, Pekka.

-Puudutti? Millä sitä tiedustellaan, kun on turtana mies?

-Kerro, missä pommi on.

Pahoittelemme, että oltiin valmiita poraamaan sua, -

johtamaan sähköä ja hakkaamaan jäätyneellä majavalla.

-Uusi metodi minulle. Onko kivulias? -Usko pois.

Matikainen, vetoan suhun. Se ei ollut henkilökohtaista.

Joskus on tehtävä vastenmielisiä asioita, kun on isompi hyvä vaarassa.

Ymmärrätkö? -Mieti omaa touhuasi.

Tuhansia siviilejä tapat, kun itellä menee huonosti.

-Valtio on tuupannu mua hanuriin. Se saa vastata tästä.

-Kerro, missä se on, urpo! -Okei, kerron, jos saan porata sua vähän.

-Älä ole lapsellinen. Olet syyllinen.

-Toi hakkasi viatonta miestä vartti sitten.

-Pyysin anteeksi sen jälkeen ja sen aikana myös.

-En hyväksy näiden touhua, mutta se ei ollu henkilökohtaista.

Se on niistäkin vastenmielistä. Ne tekis mitä tahansa, jos se auttais.

Söis hatullisen paskaa. Antais valtion tuupata hanuriin.

Mut pliis pliis, kerro.

-Toi on hyvä. Homoilkaa, niin kerron. -Mitä?

-Homoilkaa. -Hups.

-Jos homoilette, kerron, missä pommi on. -Mitä sä siitä hyödyt?

-Järjestelmä on tuupannu mua hanuriin.

Haluan nähdä, ku joku tuuppaa järjestelmää hanuriin.

Hopi hopi. Tuhansia siviilejä pelastuu.

Heti kun haitari soi, lupaan laulaa. (Puhelin.)

-Pommi löydetty.

Se on satoja kiloja painava, ei voi siirtää.

Siinä on jännä numeroyhdistelmämekanismi.

-Ei ole paljon aikaa. Millä numerosarjalla pommi puretaan?

-Kerron, jos homoilette.

-Mitä se auttaa, jos me aletaan... poikarakkautta?

-Toi sanoi, että olette valmiit tekemään ikäviä juttuja.

Pystyn arvostamaan teidän pointtia vasta, kun näen. -Okei, paskiainen.

Haluat nähdä, olenko sanojeni mittainen mies.

Repomies, housut kinttuihin! -Ei housuja...

-Housut kinttuihin! Nyt pelastetaan tuhansia siviilejä.

-En riisu. Poraa sitä jollakin. -Mitä se auttaa? Se on puudutettu.

-Puoli minuuttia räjähdykseen. -Lopettakaa.

Mistä tiedät, että se kertoo mitään. -Lupaan kertoa.

Ei mustakaan ole kiva tappaa siviilejä.

-Sen lupaus on ainoa, mitä meillä on. Kipu ei tehoa siihen.

Jos on pienikin mahdollisuus, meidän on otettava se.

Rauno! Housut kinttuun ja laverille makaamaan. -En mene pötkölle!

-On kyse ihmishengistä.

Jos me ollaan valmiit tappamaan, -

meidän on oltava valmis myös rakastamaan.

Suutele minua, tyhmyri. -No, hyvä on sitten.

Näkee Matikainen, kuinka rehellinen on minun vakaumus.

Jack, ota minut. -Älkää nyt, herranjumala, alkako.

Se oli vitsi. Okei, mä kerron.

Ällöttävää. Mä kerron. Lopettakaa nyt.

-Se räjähtää kohta, nyt malttia.

Mitkä numerot valitsisi, -

jos haluaisi keksiä vaikeimman nelinumeroisen tunnuksen?

-Ei sitä noin voi saada selville! -Hys.

Aloittaisin neutraalilla numerolla, en liian isolla, en liian pienellä.

Kuutonen.

Toinen numero. En ottaisi ihan vierestä. Kakkonen.

Kolmas numero.

Koska olettaisivat jotain isoa vaihteeksi, yllättäen saman ottaisin.

Kakkonen.

Viimeinen numero. Seiska.

Se on yleisin onnennumero, luin Valituista Paloista.

Jännä. Seiska. -Me kuollaan!

-Kaikki päättyi onnellisesti. Kiitos, että tulit apuun.

Minne Matikainen viedään? -Guantanamoon.

-Miks? Ei se ole Amerikka-vastainen. Ei edes terroristi.

-Hakkasimme sen verran, -

että hakeutuu Amerikka-vastaisiin porukoihin.

Jos siinä on yhtään miestä. -Aivan. Ottakaa kiitoksena nämä kukat.

-Ihania. Mä rakastan näitä.

Kaikki mulle rakas kuolee aina.

-Huh huh, hienosti säilyi kaupunki.

-Joo, 25 minuuttia meni siihen. Kaiken kaikkiaan.

(Puhelin.) -Pöysti.

-Ikävä, että sotkit kuviomme. -Kuka tää on? Minkä?

-Kaikki oli erilailla kuin saattoi ymmärtää. Matikainen oli agentti.

Jack ei ollut oikea Jack -

vaan presidentin kadonnut tytär ja sun velipuoles.

Sun isäs on kiinalaisten kätyri.

Räjähteet, jotka puritte, tuo ne satamaan varastotalo 5:een.

Mekin halutaan räjäytellä kaikkea. -En tuo teille mitään dynyä.

-Meillä on Sanna. Haluat sä, että kaikki sulle rakas kuolee?

-Ei mulla oo montaa rakasta asiaa, joka olis kuollu. -Kohta on. Toimi.

-Ostiko se sen? -Totta kai.

-Tuleeko Pöystistä ongelma myöhemmin? -Kulta, ei tietenkään.

Repomies on luvannut tappaa sen, kun se saa osuutensa.

Sitten pomo tappaa Repomiehen. Vai mitä, pomo?

-Juuri näin.

Sen on jännä.

Tekstit: Anna Alho Yle