Original subtitles

.

.

.

.

(Kukko kiekuu.)

Aivan messevää huomenta. Tai näin sanoisin, -

jos olisin normaalissa toimessani juontamassa Aamutelevisiota.

Mutta en ole, vaan toimin narraattorina illan jaksossa, -

joka on Pasila-sarjan viimeinen. Vuosien varrella olemme nähneet -

Pasilan poliisiaseman henkilökuntaa arjessa ja juhlassa.

Silti harva tietää, että moni jakso on hyllytetty TV2:n toimesta.

Jotkut ovat olleet liian rohkeita, -

toiset taas liian laimeita jopa kotimaiseksi tv-viihteeksi.

Näin viimeisen jakson kunniaksi, ja osittain laiskuuttamme, -

näytämme teille nyt Pasilan tarinasta sen, mikä on perustellusti jäänyt pois

Aluksi Pasilan poliisiasemalla oli tarkoitus olla useampia hahmoja, -

mutta budjettisyistä osa jouduttiin karsimaan.

Pois jäi niinkin lupaava hahmo kuin Ville "Muusi" Tiihonen, -

rakastettava maalaispoliisi, jonka kansanomaiset letkaukset -

olisivat tuoneet sarjalle noin miljoona katsojaa lisää.

-Se on ottia tuota jonniisa niin, että emännän perse räjähti, -

ku joi liikoo sahtia. -Jumalauta! Emännän perse räjähti heillä!

-Konstaapeli Maggie Houtiaisen kautta olisimme saaneet nauraa -

naisen ikuiselle kyvyttömyydelle ymmärtää paitsiota.

-Siis tämä suolapurkki on puolustaja ja tämä maalivahti. En ymmärrä.

-Jumalauta!

Ei ymmärrä paitsiota! Mikä pohjaton komediallinen aarreaitta!

-Läpinäkymätön mies, maailman huonoin supersankari.

-Kukaan ei näe lävitseni!Se on aseeni taistelussa rikollisuutta vastaan!

-Mitä helevettiä me tällä miehellä teemme? -Toi sattu, hei.

-Mä nään sen! -Hakataan se! -Vittu, sori, pakko mennä.

-Osa hahmoista sensuroitiin hyvän maun vastaisina.

Pois jäivät mm. perussuomalainen metroseksuaali kaupunkijänis Elbert,

vihainen juustokauppias mutta iloinen prostituoitu Laura, -

Pöystin rakastettava vaimonhakkaajanaapuri Korhonen, -

keskustalainen pornotähti Sampsa Pyllynen -

sekä Rurik Pasanen, laulava sarja- murhaaja, joka ei sietänyt sadetta.

-Minä murhaan sarjoittain ammattiain harjoittain

Ja laulellen se tyytyväisnä teen

-Hän murhaa sarjoittain, ammattiaan harjoittain

-Mutta sadesäällä... -Sadesäällä! -Radio päällä... -Radio päällä!

-Istun kiikkustuolissa ja sarjamurhaa en mä ollenkaan!

-Sarjamurhaa hän ei ollenkaan!

-Sensuurin hampaisiin jäi myös jakso, jossa pilkattiin armotta -

Yleisradion silloista pääjohtajaa Mikael Jungneria.

-Olen jo 32,pitäiskö muuttaa yhteen? -Well, we aren't getting any jungner.

-Huh huh, miten rankkaa tykitystä.

Esittämättä jäi myös pikkujoulun kunniaksi tehty ryhmäseksijakso, -

jonka esitämme häveliäisyyssyistä ilman kuvaa.

(Repomies:) Jumalauta! Tämä on irvokasta! Irvokasta, mutta ihanaa!

Koko asema on kietoutunut toisiinsa kuin kasa käärmeitä.

Hikoilevat vartalot alkavat ja loppu- vat saumattomasti, syke on hirveä!

Tämä on paljon parempaa kuin minun iänikuinen paperimassaideani.

(Pöysti:) Pää kiinni, yritän keskittyä!

(Neponen:) Nyt on itsekästä. -Ei ole! Voitko siirtää jalkaa? -Totta kai.

-Jännä. En ole koskaan kokenut oloani näin luontevaksi alasti.

Vieläpä tuttujen kanssa. Passooko, jos otan ohjat hetkeksi?

-Jumalauta! Olen tulessa, tulessa ma kerron!

(Pöysti:) Helga, älä pure kaulaani! -Olen sängyssä rukoilijasirkka.

Harva uros elää päivää pitempään. (Repomies:) Luoja, tämä on ihanata!

(Routalempi:) Sopiiko, jos levitän ilmaan tätä laventelintuoksua?

(Neponen:) Pöysti, nyt ei oteta minun tarpeitani huomioon ollenkaan.

-Ryhmäseksissä ei ole yksilöitä. (Repomies:) Älkää koko ajan puhuko!

Tilanne menettää aistillisuuttaan! -Kuka haluaa laventelintuoksua?

-Mene helvettiin sen pullosi kanssa! (Kontiovaara:) Hyvää joulua kaik...

Herra jumala, mitä Sodoman ja Gomorran nimeen täällä tapahtuu?

(Repomies:) Kontiovaara, koko kansan lankomies! Hyppää mukaan.

(Pöysti:) Et hyppää! Häneen vedän rajan!

-Olenhan ollut Maikkarin pikku- jouluissa, ei tässä mitään uutta ole.

Passaako, jos teidän väliinne ängen? -Siihen vaan. -Paina puuta.

-Get up, (get on up)! Get up, (get on up)!

Stay on the scene, (get on up), like a sex machine, (get on up)!

(Pöysti:) Et laula! -Juu juu.

-Iltaa jäbille. Tulin etsimään inspistä leiskoihini... Mitä helvettiä?

(Repomies:) Mainostoimisto Buddhan kaaosjohtaja Jerppe Stonltenstolten!

-Saanko voyeristina katsella vierestä?

(Routalempi:) Sehän vaan passaa. Neponen, jalka! -Tilasko joku pitsaa?

(Pöysti:) Kas, eräältä näyttelijältä kuulostava vakioääni toi pitsaa.

-Olen myös putkimies. (Repomies:) Mukaan vaan sieltä.

Ai, tätä karnaalia bakkanaalia! Aijai sentään!

Jumalauta, kupeeni on tulessa!

Nännipihani kukkii intohimon krookuksia! Ahaa!

Lääkkeet! Siniset lääkkeet!

-Hyh hyh. Vakuutan, että omalta osaltani kohtauksessa oli stuntti.

Siis ei siksi, että olisin jotenkin vajaa varustukseltani, -

mutta en tee alastonkohtauksia ellei niitä ole taiteellisesti perusteltu -

hyvännäköisten kissojen läsnäololla, mitä tuossa ei ollut.

Pasilassa koettiin myös surun hetkiä.

Julkaisemattomassa jaksossa sarjaan haettiin kierroksia tarinassa,

jossa Repomies kuoli rattijuopon yliajamana.

Jakso hyllytettiin, koska kanavalla ei haluttu loukata rattijuoppoja, -

jotka ovat eräs television suurimpia katsojaryhmiä.

-Jätkällä on 6 tuomiota! Miks sille on annettu ajokortti takasin aina?

-Autoilu on Suomessa elinehto.

Esimiehenne kuolema oli näin ollen vapaustaistelijan sankariteko.

Ja jos häneltä vie ajokortin, niin millä hän ajaa oikeudenkäynteihin?

Repomiehen hautajaisjakso oli koskettava, -

ja saimme ensi kertaa nähdä palasen Kyösti Pöystin sielunelämää.

-Kun seison Raunon arkulla, en voi kuin miettiä omaa kuolevaisuuttani.

Joku päivä minäkin makaan tuossa, ja pian olen tuhkaa.

Tai balsamoituna Kiasman hipsteri- näyttelyssä, jos hyvin käy. -Pöysti...

-Miten elämäni hiihtikin ohi niin nopeasti?

-Pöysti, jos Raunossa olisi nyt pääpaino.

-Olen iloinen, että Rauno saa jättää tämän ajan, joka on mennyt pilalle.

Ajan, jossa kaikki haluavat herättää keskustelua, -

mutta mukaan ei halua keskustella. Ajan, jossa aatteet ovat kadonneet.

Ajan, jossa yleisö on vallannut lavat ja pelikentät, -

nuoriso on ihan faktisesti pilalla ja jossa aikuiset eivät osaa käyttäytyä.

Ajan, jossa meillä on musertava vastuu -

yrittää täyttää edes puolia vanhempiemme odotuksista siitä, -

miten erikoisia ja uniikkeja me muka jokainen olemme. Ajan, jossa...

Ai jumalauta, aikamme on ihan paska! Haluan arkkuun myös!

-Pöysti! -Päästä! -Nyt ei ole arvokasta. -Päästä irti!

(Repomies:) Et tule tänne, haluan levätä rauhassa!

-Anteeksi. Tulen muistamaan Raunon aina aatteen miehenä, -

jota siitä ominaisuudesta kadehdin.

Vaikka sarkastisesti kritisoin kaikkea mitä hän ehdotti -

ehdottamatta itse mitään ratkaisua tilalle, -

ja loukkaantuen sananvapauteni puolesta, jos hän minulta sitä tivasi

Kiitos, Rauno. Ja anteeksi.

-No, hyppää mukaan sitten. Mutta kukaan muu ei sitten tule! -Jes!

-Ai jumankekka, miten koskettavaa.

Näkemättä jäi myös koskettava, rakkauden katoavaisuutta -

hienovaraisen metaforisesti käsittelevä jakso, -

jossa Pöysti meni naimisiin lumiakan kanssa.

-Rakkaat ystävät, minä ja tuore vaimoni Niina emme voi kertoa, -

kuinka onnellisia olemme -

nähdessämme rakkaat ystävämme juhlistamassa suurta päiväämme.

Miehen ja lumen välinen rakkaus on vuosia ollut tabu, -

mutta monen perussuomalaisen varoitusten mukaisesti, -

homoliittojen laillistaminen on johtanut siihen, -

että minä voin vihdoin naida kasan lunta.

Kun me Niinan kanssa olemme tehneet tämän lupauksen, niin...

Mitä? Niina! Niina!

Ei! Älä jätä minua yksin!

Miksi? Miksi, Jumalani?

Te kaikki tiesitte, että tässä käy näin! Miksette kertoneet? Te kirotut!

Niina!

Eeeiii!

-Pöystin ja Repomiehen keskustelut katolla ovat ilahduttaneet jaksoissa,-

joissa tarina on ollut kaksi minuuttia alamittainen.

Repomiestä esittäneen Kari Hieta- lahden vaiettu alkoholiongelma -

hankaloitti nopeiden kohtausten tekemistä, kuten tässä käy ilmi.

-Pöysti, hyvin päättyi kaikki. -Ei päättynyt. -Päättyi.

Kivasti saatiin häät järjestettyä. Ja pankkiryöstäjäkin... jäivät kiinni.

-Morsiameni suli kevätauringossa -

ja pankkiryöstäjät saivat puhelimeni missä oli vielä uudet applikaatiot.

-Hiljaa! Ei ollut uudet app... app... applikaatiot.

-Anteeks mitä? -Unohda jo ne app... applikaatiot. -Koita oikeesti nyt...

-Kyl mä saan meneen tän. -Sä et nyt selvästikään saa sitä menemään.

-Atte, pyöriiks se? Otetaan vielä kerran. -Ei oteta yhtään kertaa!

On ihan turha ottaa! -Älä nyt viitti, Jani hei! -Hän on nyt kännissä, Atte!

Eikä oo edes ensimmäinen kerta tänään, niinku Juholla. -Siis mitä?

Mulla oli Kaj Chydeniuksen lauluillan karonkka. -Mikä vitun selitys se on?

Tää on ainakin viides kerta Hissulle. -Kiva tatsi sulla, Jani.

Nöyryytäpä nyt oikein tän työryhmän edessä meikäläistä.

Onks täällä muita, jonka mielestä mä oon alkoholisti? -Sanokaa nyt!

(Juho:) No, kyllähän sä sillä tavalla oot alkoholisti... -Mitä vittua?

Mä en oo mikään alkoholisti! -Sä voit juoda vihreetä teetä. Koita sitä.

-Mä olen selvänäolemisrajoitteinen. (Mari:) Hissua ei syyllistäminen auta

(Jani:) Ei sitä auta hyssyttelykään.

Eikä mua kiinnosta auttaa Hissua, mä haluun päästä himaan!

(Juho:) Atte, kokeillaan vielä kerta. Hissu, sä haet kahvii nyt. -Vitut.

(Jani:) Ei me voida odottaa, että yks näyttelijä selviää!

(Juho:) Se ei auta yhtään, että sä oot tommonen natsi.

(Jani:) Mene, pliis, takasin sinne KOM-teatteriin. -Oho!

-Siellä voitte kellarissa juoda teetä ja vetää ties mitä pilvee.

(Juho:) Viina on kuitenkin laillista ja jätkä näyttelee tryffelipäissään täällä

-Käytän tryffelii vain viihdekäyttöön! -Sinä itse olit KOM-teatterissa.

(Hissu:)Miks Jani saa olla huumeissa täällä ja miun juomisesta huudetaan?

(Mari:) Atte, pidettäiskö tauko nytten, koska tää on ihan taas tätä.

Voidaanko pitää tauko? (Jani:) Mitä se läski sinne luuriin inisee?

Mitä? Ai, nyt sä ryhdyt sit ohjaajaks! (Mari:) Nyt et huuda ohjaajalle!

-Mä huudan kenelle mua huvittaa! -Mun mieskin on ohjaaja!

Mä pistän rajan tähän! (Hissu:) Lopettakaa nyt saatana!

Lopettakaa toi tommonen riitely.

Tää ahistava työilmapiiri saa mut aina itkemään.

(Jani:) Ai, se on se? -On. -Viimeks se oli lapsuus. -No juu, lapsuus...

Mutta tää ilmapiiri on ihan kauheen paha mulle. Mä oon saamarin herkkä

(Jani:) No, hakekaas nyt hänelle sit nenäliinaa. (Mari:) Itke vaan, Hissu.

(Jani:) Helvetin hienoo, että osaat aikuisena vielä pillittää.

Tää on fiasko koko proggis!

-Koska kyse on Suomi-viihteestä, on Pasilassa kuultu useita lauluja, -

joissa on kaipailtu menneen maailman kunnollisuutta.

Osaa lauluista ei koskaan kuultu, koska ovat luokattomia.

Usein ne esitti aseman musikaalisin jäsen Rauno Repomies.

Myös konstaapeli Routalempi pääsi lurittamaan jaksossa, -

jossa tutkittiin karaokelaitteistovarkauksia.

-Karaokelaitevarkaat aikovat iskeä tähän pubiin. -Karaokelaitevarkaat?

Onko alhaisempaa porukkaa? It makes me sick! -Niinpä.

-Pekka, laula ja tarkkaile asiakkaita. -Kuitti. -Minkä? -Bensan. -Ok.

-Ja seuraavana esiintyy Pekka Routalempi ja La Paloma Blanca.

-La Paloma Blanca? Sittenkin ehkä liian vaativa skaalalleni.

Jos laulaisin Hard Rock Hallelujah?

Ei sentään. Se toisi mieleen sen häpeällisen pelleilytavan, -

jolla Euroviisut voitettiin. Missä oli Tomi Metsäketo?

-Pekka! -Pelaan varman päälle.

(Laulaa "Macarenan".)

(Musiikki katkeaa.)

Ehkä hyvä, että jäi esittämättä.

Karaokelaitevarkaus ei aiheena ehkä ole kamalan vahva.

(Kukko kiekuu.)

Näin sarjan päätteeksi on aika vastata vielä erääseen kysymykseen.

Sarjan päähenkilö Kyösti Pöysti on enigmaan kääritty mysteeri -

tarjoiltuna salaperäisyyden banaaninlehdellä.

Kuka hän on? Miksi hänestä on tullut sellainen kuin on?

Asiaa valaisee tekotaiteellisuutensa takia hyllytetty jakso, -

jossa Alastalon salissa -hengessä kaikki tapahtuu 6 sekunnin aikana -

Pöystin liukastuessa banaaniin.

-Banaani, todistetusti maailman jännin yksittäinen asia.

Sukupuuton partaalla keikkuva mutantti, -

joka on jokaisen lajitoverinsa identtinen kaksonen.

Hyvin jännä. Erikoisjännä.

-Lyhyt retrospektio: ilmalennon aikana ehtii miettiä kaikenlaista.

Synnyin keskiluokkaiseen keskikau- punkilaisperheeseen rivitaloalueelle,

jossa autot olivat vanhoja mutta saksalaisia tai uusia mutta venäläisiä

Lasten syntymäpäivälahjatoiveet täyttyivät vasta jouluna, -

osalla taloudellisista, osalla kasvatuksellisista syistä.

Huoletonta lapsuutta varjostivat vain tylsät mökkilomat ja aidsin pelko.

Pihapiirin äidit osasivat vaihtaa raskausaikana mentoliin, -

isät osasivat ostaa television tutun kautta halvalla.

Sivistystä oli Lundia-tolkulla, tai ainakin sitä oli pakko teeskennellä.

Koppiinsa liian isot naiset myivät lippuja raitiovaunussa, -

ironia oli sivistyssana ja radiolla oli merkitystä.

Toimittajat olivat alkoholisoituneita mutta fiksuja.

Lapset tiesivät paikkansa. Mökille piti mennä, kotiin piti tulla -

ja ruoka piti syödä, koska Afrikka.

Pornon näkeminen edellytti vaivan- näköä, tukkapöllyn saaminen ei.

Jos naapurin insinööri tukisti pihalla, kotona piti kertoa, mitä oli tehnyt.

Kaikkien... kaikkien paitsi minun.

En sano, että olin Suomen hemmotelluin lapsi, mutta väitän, -

että jos en jostain syystä olisi alkanut syntyä, äitini ei olisi -

antanut käynnistää synnytystä, koska ei olisi halunnut painostaa.

Rintaruokinnasta luovuttiin vasta, kun isä uhkasi muuttaa pois, -

tutista en joutunut luopumaan koskaan.

En niinkään saanut hienoimpia leluja enkä saanut tehdä mitä haluan, -

mutta olin hemmoteltu niin, ettei minulta vaadittu mitään.

Isän lapsuus kului selkäsaunassa, äidin hellan ja mummon välissä.

Heidän käsityksensä hyvästä vanhemmuudesta oli se, -

että lapsi jätetään rauhaan.

Eli kaikille, jotka ovat aprikoineet persoonallisuuteni taustoja, -

oikea vastaus on kaikessa omaperäisyydessään: -

hemmoteltu lapsuus ilman merkittäviä tragedioita.

Keskiluokkaista elämää. Tasaista, yhdentekevää -

ja loppumattoman tuntuista kuin Rolling Stonesin tuotanto. Että näin.

Ai perkele! -Ei sovi kirota.

-Näin. Tässä oli viimeinen, vanhoista pätkistä laiskasti kasattu jakso.

Kiitos katsojille, ja Jeesus.

Minulta on usein kysytty, viittaanko johonkin tosielämän henkilöön.

Mitä sitä kiertelemään: hahmoni on tahallisen osoitteleva parodia -

MTV3:n aamutelevision vakiokasvosta Lauri Karhuvaarasta, -

eli Karhuvaaran Latesta.

Vakuutan, että yhtäläisyyteni Laurin kanssa rajoittuu nimeen, ammattiin -

ja ehkä ajoittain kovin tuttavalliseen journalistiseen pelinäkemykseen.

Todellisuuden Lauri Karhuvaara on työtovereidensa todistuksen mukaan-

mukava mies ja reilu työtoveri. Terkut Latelle.

-Kivasti päättyi sarja. -Ei päättyny! Siinä oli laulamista. Se on kiusallista

-Laulaminen on ihanaa ja ainoa luonteva kommunikaation muoto.

Olet estynyt ja tunnevammainen. -En ole! -Olet. -Olet sä vähän. -Olet

-Heittäytymiskyvytön. -En ole!

Vaan siksi, etten pidä laulamisesta, teatterista, onnentoivotuksista, -

livemusiikista tai mistään missä joku ilmaisee itseään, ei tarkoita, että...

No, joo joo, olen estynyt. Mutta semi-ironisesti. -Nyt pää kiinni!

-Ootteko huomanneet, että syksy on vaihtumassa talveksi?

-Joo, on on. -Kyllä, se on näin.

Lähestyvän lumen haju, sen vähän erottaa. -Sen erottaa, joo.

-Vuodenajat, hyvin jännä.

-Kyllä se on, jännä se on.

(Helga:) Taas päivä lähempänä kuolemaa. -Mmm.

(Repomies:) Tämän ikäisenä näkee jotain kaunistakin siinä -

kierron armottomuudessa, omassa väistämättömässä katoamisessaan.

-Ootteko huomannu, että kukaan ei tiedä sen esineen nimeä, -

joka kassalla laitetaan liukuhihnalle ostosten väliin? Se muovikalikka.

Mitäs laitettais ostosten väliin, jos ostais kasan niitä muovipalikoita?

Pannaanks sit vaikka voipurkki tai maito? Mitä?

No joo, pilasin hetken, mut meni kiusalliseks. Erittäin kiusalliseks.

Nobody knows the trouble I've seen

Nobody knows my sorrow

I said: nobody knows the trouble I've seen

Glory, Hallelujah!

Nobody knows the trouble I've seen

Nobody knows my sorrow

Nobody knows the trouble I've seen

Glory, Hallelujah!

-Sometimes I'm up, sometimes I'm down

-Oh yes, Lord!

-Sometimes I'm almost to the ground

-Oh yes, Lord!

-Nobody knows the trouble I've seen

-Nobody knows my sorrow

-Nobody knows the trouble I've seen

-Glory, Hallelujah!

-I wish that I could find the way (my way)

-Oh yes, Lord!

-But life is just one more rainy day

-Oh yes, Lord!

Nobody nows the trouble I've seen

Nobody knows my sorrow

Nobody knows the trouble I've seen

Glory, Hallelujah!

(Pöysti:) Glory Halle Berry!

Mitä?

Tekstit: Kari Vetri Yle