Original subtitles

.

Katos, Aila, täällä on Kyösti-setä.

-Moi. Ai tää on Aila? Ihan on sun näkönen.

Se on varmaan sun. Mä luulen, että se on sun.

-Oltiin kävelyllä ja tultiin hakemaan isin puhelin, kun se jäi töihin.

Isi on ihan hölmö. -Et ole, mut ärsyttävä lässyttäjä susta on tullu.

Et tunge sitä mun syliin! Söpö on, mut syliin en ota. -Mikä se täällä on?

Herramaleijaa! -Onpas hieno, vaikka ikävästi tytöltä näyttääkin.

Kuti, kuti, kuti, buu. -Äkö käkö kä. Mikä on nimi hänellä?

Onko Rauno? -Aila. -Aila!

-Se on aivan ihana. -Äkö kätö.

Pöysti, missä osallistuva lässytys?

-Ööö... uutsi puutsi, lääby dääby.

-No, siinä Aila...

No niin, ja sitten hommiin!

-Haluut sä ottaa sen syliin? -En! Söpö on, mutta en!

Siis en oo pitäny koskaan, en osaa. -Mä näytän.

-Aaa!

-Ei sun tarvii pitää, jos sä pyörryt. -Kiitos.

-Aivan mahtavaa, sellaista pariisilaisen katukahvilan -

aamubriossin tuoksuista aamua kaikille.

Paitsi teille, jotka solvaatte minua internetissä. Mikä teitä vaivaa?

En todellakaan ole läski ja vajukki, enkä pelle! Mistä tuollainen viha?

Lopettakaa heti se minun parjaus. -En todellakaan lopeta!

"Läskiytensä lisäksi vajukin ruutukarisma on nolla."

-Senkin kateelliset apinat.

Vieraanani on rouva Alma Amalia Rönnqvist, varakas eiralaisleski, -

joka on joutunut säälimättömän huijauksen kohteeksi.

Hänen elämäänsä ui kesällä keikari nimeltä Kauno Kultalampi, -

joka lupaili kumppanuutta, häitä ja kohtalaista vanhusseksiä, -

mutta katosikin rahojen ja sydämen kanssa.

-Hän sanoi tarvitsevansa rahaa unelmahäihimme, -

mutta se oli petosta, petosta ma sanon! No, sellaista elämä on.

-Kyllä. Elämä, sinä sydämetön portto. Miksi ette mennyt poliisille?

-En tiedä. Jotenkin vaistomaisesti ilmoitin ensin medialle.

-Ja teitte aivan oikein. Aina pitää kertoa ensin medialle.

Muistakaa lapset se: ensin medialle, sitten poliisille.

Ja sitten vielä kerran medialle. Uutisiin.

-Vaikka naapurinne sanoi blogissaan Audia paskaksi autoksi, -

niin se ei riitä kunnianloukkaus- tutkinnan aloittamiseen.

-Jumalauta kun mulla on Audi, ja hän tietää sen.

-Jos me jokaisen tuollaisen perässä juoksisimme, niin... -Kuule!

Kunnianloukaus on Suomessa rikos! Satun tietämään.

-Ei täytä tunnusmerkkejä tämä. -Ajan autolla sun seinästä läpi, -

jos sä et lähde nyt heti pidättämään sitä. -En valitettavasti voi.

Ottakaa toki pulla lohdutukseksi.

-Minä en sinun pullia halua.

Otan rusinat tästä, ne mä otan. Se on ihan selvä.

-Ikävä asenne miehellä. -Voittajan asenne! -Rusinat otti pullasta.

-Haluan tehdä rikosilmoituksen. Tämä mieshenkilö huijasi rahani.

-Kovin ikävää. Alamme tutkia asiaa.

Saanko tarjota pullan lohdutukseksi?

-Minun sydämeni on särjetty ja ylpeyttäni loukattu, ja te...!

No, jos minä rusinat tuosta otan. Kiitoksia.

Miks mä luotin? Yhyhyy.

-Rusinalinjani on selkeästi liian lepsu. Ei yhdessäkään enää ole.

Selkärangattomuuteni manifestoituu tässä.

Ja kuivuuteni ihmisenä kuivan pullan muodossa.

Jännän allegorinen päivä tulossa.

-Aila, Pöysti-setä on täällä taas. -Miksi sä raahaat vauvaa töihin?

-En saanu lapsenvahtia. -En usko, haluut vaan brassailla.

Vauvat on mulle etäinen ihmisryhmä enkä tunne etikettiä joten kysyn, -

että jos olen kerran sanonut, että onpas söpö, niin pitääkö toistaa?

Se on kuitenkin saman näköinen kuin kaikki muutkin vauvat. -Ei.

Mut eikö ole söpö? -On söpö. -Haluatko ottaa syliin? -En haluu.

Huomenta! Tietoomme on tullut, että Helsingissä liikkuu auervaara.

Te tiedätte, mikä auervaara on: mies, joka vokottelee leskirouvia -

ja jättää taakseen särkyneitä sydämiä ja astioita...

-Tiedämme mikä auervaara on! -Tiedättekö, mikä on astia? -Kyllä.

-Hyvä! Tässä on Kauno Kultalampi, eleganttikäytöksinen hurmuri, -

joka viekoitteli tämän Alma Amalia Rönnqvistin uskomaan, -

että he ovat menossa naimisiin. Mutta hän veikin ikävästi rahat, -

jotka Alman isoisoisoisoisoisän iso- isä oli työllä ja tuskalla ansainnut -

lainaamalla Kustaa II:lle yhden neljästätoista hevosestaan.

Menette ja pidätätte. -Jes, tule Neponen. -Pöysti, hienotunteisuutta!

Vanhan naisen tuntee, hauraat tunteet. Et vinoile hänelle, -

et syytä häntä tilanteesta, jonka on lemmenkipeyttään luonut. -En syytä.

-Katsopas tätä, Pöysti. -Yhyhyhyy, tule takaisin, Kauno.

-Kuvasit sitä, kun se itki! -Oli niin koskettavaa, että halusin ikuistaa.

Katso nyt, miten koskettavaa tämä on. -Yhyhyhyy. -Laita se pois.

-Katso, mummo itkee siellä. -Laita se pois! -En laita.

Katso, mummolla on kyyneliä siinä. -Laita se pois! -Suree mummo siinä.

-Laita pois se!

Onko nyt hyvä? Nyt on viileän tyylikäs Pöysti kyynelissä. Onko?

-Nyt on Pöysti oikeassa tilassa kohtaamaan surullisen vanhuksen.

Menet siitä. Kyynelissä menee Pöysti, herkkä Pöysti.

Muiden miettiessä, että "mitä helsvettiä täällä oikein tapahtuu?"

-Saanko kysyä - anteeksi ranskani - että mitä sviidua äsken tapahtui?

-Mitä? -Sä itkit. -En itkeny. -Itkit. -En itkeny. -Itkit. -En itkeny. -Itkit.

-En itkeny. -Itkit. -En itkeny. -Itkit.

-En itkeny. -Itkit. -Okei, herkistyin. Se on eri asia.

Okei, mä kerron. Repomies on löytänyt kryptoniittini.

-Ai, mikä se on? -No, se on se sun penskas, hemmetti! -Aila? -Niin just!

Mä kerron. Olit eilen Ailan kanssa töissä, kun se alkoi huutamaan.

Jostain syystä sä iskit sen mun syliin ja sanoit: -

"Kyösti-setä ottaa syliin, mä haen vaipan." -Mitä, mitä, mit, mit...?

En mä osaa pitää vauvaa, se menee rikki! Noin, sä laitoit sen mun syliin.

-Höpö höpö, hyvinhän se menee. -Hei, ihan sikailua!

Mä hyssyttelin ja yritin saada sitä rauhottumaan. Ja se vaan huusi.

Mä vihaan lasten rääkymistä ja olen usein sanonutkin kahvilassa: -

Anteeks, mutta voitko hiljentää ton rääkyvän pentus? Yritän chillata.

-Byhyhyy!

-Mut nyt mä tiesin sen nimen. Ja se oli mun jatkettua sosiaalista perhettä

Se itku olikin sydäntä särkevää. Ja niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, -

yhtä äkkiä kuulin kaikki maailman itkevät lapset sillä hetkellä.

Ne, jotka huutaa itsensä uneen romanialaisessa orpokodissa, -

ne jotka itkee, kun vanhemmat on kännissä, ne joilla ei oo ruokaa, -

joista kukaan ei välitä. -Herttaista. -Ai lasten hätä herttaista? Ei ole!

Ihme sälli! Olen aina yrittänyt välttää oikeita tunteita juuri siksi, -

että niiden mukana tulee koko saatanan maailma!

Ja nyt se oli siinä sylissä! Eikä ollut silkkiä vaan, voin kertoa!

-Hei, toi on tosi suloista. -Sulla on kieroutunut suloisuuskäsitys.

No, se lapsi ei vaan rauhoittunut. Koska sen itku oli niin surullista, -

vieräytin kyyneleen kaikkien vauvo- jen vuoksi, jotka sillä hetkellä itki.

Ja eikös silloin Rauno pamahda sisään ja näe.

-Vanha pehmo. Siinä liikuttuu kyyneliin, onpa kerrassaan näky.

-Roska meni silmään.

-Pöysti, kyynisen ulkokuoren alla ei kestä sittenkään toisen kyyneliä.

Alankin aina itkeä, kun haluan jotain. -Et ala! -Aina alan.

Aina kyynelehtii Rauno.

-"Aina Repomies kyynelehtii siellä mukavasti!"

"Valtameren kyyneleistä muodostaa, soutelee siellä!" Raunon schaibaa.

-Sä olet kypsymässä ihmisenä. -Et vedä tästä mitään johtopäätöksiä!

"Pöysti haluaa perheen, Pöysti on Ailan kaveri". Ihan oikeesti!

Mulla oli roska silmässä! Se ehkä ajautui hetkellisesti mun sieluun.

That's it! -Mut Pöysti... -Äp äp! Eikä sanaakaan tästä enää.

-Mut Pöysti... -Äp äp äp!

Miksei mua pyydetty kummiks?-Olet vaimon mielestä tunnevammanen.

-En kiistä kokonaan.

Oon mä muutenkin tuohtunut tän Alma Amalian kohtalosta.

Oikeudentajuani sörkkii. Vanhuutta ja yksinäisyyttä käytetään hyväksi.

Panee vihaksi hänen puolestaan ja kaikkien maailman mummeleiden, -

jotka istuvat yksin palvelutalossa ja vielä eilen olivat pieniä vauvoja!

Neponen, anna nyt herran tähden yks!

Kiitti.

-Ei meluta rapussa.

-Haluan edelleen tehdä rikosilmoituksen.

Naapuri haukkuu yhä blogissaan Audeja ihan vaan koska tietää, -

että minulla on sellainen.

-Valitettavasti edelleen emme voi alkaa tutkia.

Sitä ei lasketa kunnianloukkauk- seksi, jos haukkuu automerkkiä.

Hah hah. Arvasinkin, että sanoisitte noin.

Siksi olenkin ostanut yhden Audi-yhtiön osakkeen.

Haluan tehdä rikosilmoituksen, -

Koska yhtiötä, jonka osakas olen, on paneteltu aiheetta.

Tämä on nyt liike... salaisuus... kunniarikkomus...

Joku sellainen hässäkkä. -Te ette nyt tunne lakia ollenkaan.

Kuten ei nykyään kukaan, joka täällä ramppaa.

Tuotemerkkien arvostelu on kuluttajanoikeus. -Saatana!

Mutta Audi-mies ei lannistu. Tulen palaamaan tuleen palamaan.

Audi-miehen motto. -Jännä henkilö. Hyvä motto.

-Voittajan motto.

-Ja niin hän vaan katosi. Kai hänet saadaan kiinni?

Haluan rahani ja sydämeni takaisin. -Teemme parhaamme.

Ja älkää syyttäkö itseänne, maailma on täynnä petollisia miehiä.

He tulevat baarissa juttelemaan naisellesi juuri, kun juttu luistaa.

Yhtä äkkiä he pyörivät tanssilattialla ja sinä vahdit naisen laukkua.

Ja he katoavat yöhön, ja sinä menet yksin kotiin.

Ja saat viikon päästä soiton, että mies olikin sika.

Kun tarjoat olkapäätä, saat kuulla olevasi kuin veli tai paras kaveri.

"Ihanaa, että sä olet erilainen kuin muut." Joka ei kuitenkaan kelpaa.

Äkkiä sä oletkin sen uskottu ja se soittelee sulle itkuisia yösoittoja, -

kun se on taas antanu jollekin urpolle. Sellainen ystävyys sattuu!

Nainen, ota homobestis!

Neponen pliis, ole nyt hereillä!

Kiitos.

Tutkimme asiaa siis. Mennään, Neponen.

-Okei, ehkä sulle ei vaan sovi herkkyys tai kasvaminen ihmisenä.

-Mitä mä sanoin? Tää on kaikki sun vauvas syytä.

Ihme manipulaattori sekin. Vähän kasvatusta peliin.

-Haluan tehdä rikosilmoituksen. -Te taas. Kuulkaas nyt... -Äp äp äp!

Minä olen muuttanut nimeni Audiksi ja voin siis katsoa, -

että minua on henkilökohtaisesti loukattu. -Muutitte nimenne?

-Audi-mies on nokkela. Nykyisin nimeni on Audi-Juhani Audiniemi.

Haluan haastaa Audia pilkkaavan naapurini oikeuteen.

-Ei poliisiasemalla voi haastaa oikeuteen. -Saatana!

Sinä olet kanssa yksi pilkunviilaaja virkamies. -Kyllä olen.

Siksi olenkin velvoitettu soittamaan Audi-yhtiölle ja kertomaan, -

että otitte heidän suojatun tuotemerkkinsä nimeksenne.

Saatatte joutua lusimaan vuosiksi! -Jumalauta, tämä ei jää tähän!

Audi-mies palaa... hitaasti mutta räiskähdellen.

-Haluamme tehdä rikosilmoituksen.

Näimme rouva Rönnqvistin aamu- televisiossa. Meillä on syytä uskoa, -

että olemme joutuneet samaisen keikarin huijaamiksi. -Jaa.

Täyttäkää nämä paperit. -Viis muodollisuuksista.

Rouvat, seuratkaa minua, kanssaikäihmistä.

Ja Pekka, et suututa Audi-miehiä, heillä on lonkerot joka puolella.

He ovat saatanallinen mafia!

Arvon rouvat, arvon rouvat, me teemme parhaamme.

Heti kun tiedämme Kultalammen olinpaikan, otamme hänet kiinni.

-Mistä olette etsineet? -Ympäriinsä. Mistä hän teidät noukki? -Zumbasta!

-Zumba vetää varakkaita yksinäisiä naisia kuin aerobic aikoinaan, -

tai Gil Hilarion Suomen-vierailu.

-Siinäpä ulkomaalainen minun makuuni. Ei niin kuin nykyään ovat,-

vaan tyylikäs ja hyväkäytöksinen. -Tuli ja vei Miss Suomen, -

eikä sitä ole sen jälkeen täällä nähty. On siinä aika ulkomaalainen.

-Totta, ei ollu Gilikään mistään kotoisin. -Ulkomaan ketku oli hänkin

Nyt tutkimuksiin vauhtia. -Apuun, apuun!

Hysteeriset lemmenkipeät naiset ovat kimpussani!

Jumalauta, harput!

Pöysti, työhuoneeni on täynnä lemmenkipeitä huijattuja naisia!

Osa alkoi riisua minua katseellaan.

Ei ole kivaa tulla esineellistetyksi. En ole pelkkää silmänruokaa.

On minullakin tunteet, tiedätkö. -Jaa-a. -Niin kuin on Pöystilläkin.

Herkällä ja murrosvaiheessa olevalla Pöystillä on tunteita siellä. -Ei ole!

En liikutu vauvoista enkä itkusta. Mene asiaan. -Asiaan!

Kauno Kultalampi saalistaa Helsingin Zumba-Centerissä.

Menette ja viritätte ansan kivasti, että jää rysän päältä kiinni.

Tai alta, jos niikseen tulee.

-Vihaan Zumbaa ja kaikkea, mitä se edustaa poliittisesti. -Mene nyt!

Vai pitääkö minun tirauttaa muutama kyynel? -Et tirauta! -Kylläpäs.

-Okei, mä menen. Mut on epäreiluu kiusata herkkää ihmistä.

Sikäli mikäli yleensä olen herkkä. Mitä en usko!

-Siellä kohta ostostv:llä zumbaa Pöysti.

Siellä saarnaa työkavereilleen zumban todistetuista vaikutuksista.

Minua sinne raahaa, trikoisiin pukee.

Siellä Repomies vikittelee rikkaita rouvia, sydämiä särkee. Ja astioita.

Zumban tahdissa astioita särkee. Ei astioita! Ei Arabian kesäastioita!

Jumalauta! Kirottu olkoon zumba, aikamme ebola!

-Koti-ilta, teekuppini odottaa jäähtymistä ihannelämpötilaan.

Kaksi suolakurkkuvoileipää odottaa kutsuvana lautasella.

Beta-nauhurissani pyörii suosikkielokuvani -

Pekka ja Pätkä perussuomalaisina.

Elämäni on riehakkaan mukavaa.

-Älä, mies, koskaan ärsytä Audi-miestä.

Ja tämä oli siis lupaamani kosto, ei mitään huonoa ajamista.

-Nyt alan kerta kaikkiaan saada tarpeekseni teistä.

Rikoitte bonsaipuuni, jota olen vuosikausia vaalinut!

-Missä Audi-miehet ratsastaa, ei bonsaita voi kasvattaa.

-Jännä ilmaisu.

-Viititkö hei vähän tuupata? -Kärsivällisyyteni on loppu!

Ensin vei rusinat pullasta ja sitten tappaa bonsaipuuni. Ja nyt tämä.

Seinäni, lempiseinäni. Miksi sinä riehut koko ajan?

-Totta. Pyydän anteeksi ja korvaan kaiken. On vaan niin tylsää.

Tai no, elämä vaan ei ole yhtään jännää.

-Ai ei jän...? Ai ei jännää, vai?

Nyt meni, jukupliuta, liian pitkälle!

-Älä jumalauta käy kimppuun.

Hohhoijaa, tällaisen zumba-treenin jälkeen on ihana pulahtaa -

timanttien ja kultarahojen sekaan kylpyyn rakkaan mieheni kanssa.

Ai niin, unohdin, että hänestä aika jättikin, -

kun hän rusentui ullakolta romahtaneen safiirivarastoni alle.

Oivoi, oijoi. -Nyt on pikkasen Kellariteatteria.

-Helga ei oo kauheesti ollu peitetehtävissä. Ihan uskottavaa on.

-Arvon rouva, saanen esittäytyä: -

Kauno Kultalampi, keikari, luotettava mies.

-Sirkka Raina-Pirkko Jyystälä- Rääppiäinen-Ruttendorf-Aamunkoi.

Erittäin rikas nainen. -Kaunis nimi kukalle.

Sallinette minun saattaa teidät kotiinne? -Mielellään.

Herrasmiehiä on niin harvassa. -Kaduilla on kaikenlaista hiipparia.

-Pistäkääs ne korut tänne nytten!

-Hiippareita on, mutta vahvoilla käsivarsillanne olen turvassa.

-Viitsitkö pikkuisen hiljempaa puristaa, käteni puutuu kovin.

-Tervetuloa spontaanin eroottiseen lemmenpesääni. -Huh huh.

-Hotellissa asuminen on banaalia mutta linnani sijaitsee Sveitsissä, -

jonne palaan heti lemmenyömme jälkeen loppuiäksi.

Voitteko vahtia korujani, kun käyn suihkussa? -Toki, toki.

Rouva käy ihan rauhassa suihkussa. Minä pujahdan satiinipyjamaani, -

jossa lemmin teitä sitten sen jälkeen.

-Se otti korut ja on tulossa ulos. -Kuitti.

-Kauno Kultalampi, etsintäkuulutettu sydäntensärkijä.

Tästä lähtien särjette sydämiä vain linnakundeilta.

Joiden sydämet ei varmaan särjy, kun ne on niin paatuneita...

Osalla varmaan vaimot ulkopuolella...

Perhana, pidätyshetkellä ei pitäis puhua, kun on jo ylästatuksessa.

Mun pitäis olla enemmän laid back. -Yhyy, miksi valitsin rikoksen polut?

Ehkä siksi, että äiti ei koskaan pitänyt minua sylissään.

Tai siksi, että olen vain kerta- kaikkiaan laiska. Voi minua, yhyy.

-Neponen, vie se autoon.

-Sika! Sika!

-Pitäiskö mennä väliin?

-Se on harrastanu seksiä noiden kanssa, kyllä se ton kestää.

-Yhyhyy, voi mua! -Hetkinen, se itkee. Ja sitä vielä piestään.

Eikä tunnu missään! Kyynelkanavan suut: kuivat.

Alahuuli: ei väpätystä.

Kaikki maailman onnettomat vanhukset: en näe yhteyttä. Jes!

Neponen, olen selkeästi palannut takaisin normaalitilaan.

Kato, ei missään värähdä. -Hienoa. Pitäiskö silti mennä väliin?

-Joo, eihän tässä ihan täysin kyynisiä olla. Mutta aika lähellä.

I'm motherfucking back!

-Helga, hienoa duunia. Hienosti viettelit Kultalammen.

Mies lusii pitkään. Rikkailta varastaminen on aina vakava rikos.

Ilman heitä ei olisi motivoivaa pon- nistella keskiluokkaisena eteenpäin.

-Sen verran olen kyllä paskana, että mies otti helmet suoraan, -

vaikka olisi voinut ottaa ne nukkuessanikin. -Nukkuessasi? -Niin

Olin valmis rakkauden asiaan, mutta se ei häntä kiinnostanut. Se sattuu.

-Sähän oot aina vihannu kaikkee naisellista. -Sä oot vihannu vauvoja.

-Burn! -Pää kiinni! -Kyllä täällä saa muissakin hahmoissa olla -

yllättävää syvyyttä, en minäkään mikään kone ole.

Plus hän oli tyylikäs vanhempi mies, olen heikkona sellaisiin.

-Pöysti itkeskelee, Helgassa on naisellisuutta! Mitä täällä tapahtuu?

Miksei kukaan pysy karakteerissa? Jumalauta!

-Minä haluan tehdä rikosilmoituksen.

Tämä eläimellisen aggressiivinen poliisi hakkasi minut kadulla.

-Olen pahoillani.

Eläin minussa heräsi, kun tarpeeksi ärsytettiin.

Säkin pohja siitä sitten löytyi.

-Tultiin Ailan kanssa sanomaan moi. -Aiot sä tuoda sen joka päivä töihin?

-En. Tultiin vaan, kun oltiin kävelyllä.

Pidätkö hetken, vaippakassi jäi autoon. -Et sysää sitä taas mulle!

Noin, sä sysäsit sen mulle.

Aila, tehdääs nyt yks asia selväksi. Joo, mä herkistyin sun itkusta, -

mut ei tehdä tästä mitään sellaista, että Pöysti olis lapsi-ihminen.

Älä luule, että vuosien päästä naureskellaan, että se oli Aila -

joka sulatti Pöystin sydämen, ja se asuu perheensä kanssa rivitalossa -

ja elää tylsää ja ehjää elämäänsä. Niin ei käy, joohan? Taas se huutaa!

Hei, mitä mä teen? Neponen, huutava lapsi! Neponen!

Hys hys hys. Neponen!

Ihan kohtuutonta kyllä.

-Täällähän ollaan ihan rauhallisia.

Ei häiritä Kyösti-setää enää, se ei tykkää vauvoista.

Kun olet tarpeeksi iso ymmärtämään B-elokuvien kulttuuriarvoa, -

niin se varmaan näyttää sulle koko Toivo Särkän tuotannon. Huomiseen.

-Bonsaipuuni on tärviöllä. Joudun ostamaan uuden.

-Minne sinä heität sitä? -Pöpelikköön. -Miksi?

Kallis bonsaipuu. Minä voin ottaa sen, minä korjaan sitä vajassani.

-Se vaatii päivittäistä hoitoa. -Minä voin hoitaa sitä.

-Se vaatii huolenpitoa. -Minä voin hoitaa ja huoltaa sitä.

-Bonsai vaatii enemmän, se vaatii rakkautta. -No, en minä sitten.

On liikaa vaivaa. Pysyn orkideoissa. Heitä pois se vaan se bonsai.

-Mä voin ottaa sen. -No, ota sitten.

-Mitä helvettiä minun asemallani tapahtuu? Jumalauta!

I've been out walking

I don't do too much talking these days

These days

These days I seem to think a lot

About the things that I forgot to do

And all the times I had the chance to

I've stopped my rambling

I don't do too much gambling these days

These days...

Tekstit: Kari Vetri YLE 2012