Original subtitles

On hyvä että elämä kulkee kehänä.

Mutta minun koostuu yhdestä kehästä, eikä edes ehjästä.

Tärkein asia puuttuu.

Olen kirjoittanut hänen nimensä niin moneen kertaan mieleeni.

Nyt, tänä hetkenä en voi sulkea mitään.

Olen yksin.

Lapsena, maailman ympäröimänä, tunsin olevani suojattu.

Mutta kylmänä iltapäivänä, koulun jälkeen...

jotain tapahtui.

En tiennyt mitään tytöistä.

Minne tytöt juoksevat?

Miksi he tuijottivat minua?

Jos hän ei olisi tuijottanut minua sillä tavalla, olisin juossut kunnes olisin saanut pallon.

Tai erityisesti siellä, jos kaverin kenkä osui palloon oikealla tavalla...

silloin olisin jäänyt kentälle ja olisin ollut maalissa.

Kaikki olisivat onnitelleet minua.

Mutta se ei mennyt sillä tavalla.

- Minä pidän kylmistä ilmoista. Entä sinä? - Minä en. Miksi?

Talvien pitäisi olla kylmiä, niin että arvostaisimme kevättä enemmän.

Minä rakastan kesää, kuumaa ilmaa.

Elämä kulkee kehissä.

- Kaikki syntyy ja kuolee jälleen. - Ei kaikki.

Tiedätkö jotain mikä pysyy ikuisesti?

Niinhän elämä on, väistämättä.

Iloista ja surullista.

Aika vaikuttaa kaikkeen.

Niin myös rakkaus.

Jos sinulta loppuu bensiini, esimerkiksi, jäät tielle.

On hyväksyttävä ongelmat elämässään.

Koska niitä tulee ja menee.

Eivät ne koskaan pysy ikuisesti.

Tulen pian takaisin.

Ei se ole minun vikani.

Äitisi ja minä olemme eroamassa.

Lapseni.

Tulen aina rakastamaan sinua.

Ja jos minulta loppuu bensiini, kuolen.

Lentoposti

Kuinka tämä matka päättyy?

Onko kysymyksiä?

Kahdeksan-vuotiaat lapset kysyvät 33 kysymystä tunnissa, tiesitkö sen?

Minä kysyn vielä enemmän, mutta aina samat kysymykset.

Onko oikeastaan mitään kysyttävää?

Saanko mennä vessaan?

Onko se ainoa kysymyksesi?

Luulen että sinulla on paljon tärkeämpi kysymys.

Kysyvätkö tytöt samoja kysymyksiä kuin me?

Anna kun mietin.

He kysyvät vähemmän kysymyksiä.

Sinun ikäisesi tytöt ovat kehittyneempiä.

- Luitko sen? - Keneltä ne ovat peräisin?

- Siellä on sitä vaikka kuinka paljon. - Häpeäisin kovasti jos saisin tämän.

Mikä asento...

- Siinä on vain yksi lause. - Sama joka kerta.

Romanttista, vai? Se on elämän suuri kysymys.

Päätin että minun pitäisi puhua hänelle.

Ensin kysyisin hänen nimeään.

Sanoisin että minun nimeni on Otto, joka voidaan myös lukea oikealta vasemmalle.

Hei, minun nimeni on Ana.

Odotan tässä niin kauan kuin on pakko.

Odotan elämäni suurinta sattumaa.

Olen kohdannut monia erilaisia sattumia.

Sattumat muodostavat elämäni polun.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein aika oli pahinta. Se oli kuin näytelmä.

Äitini tuli hakemaan minut koulusta tuoden kauheita uutisia.

Älä itke, niin se ei tapahdu.

Se typerä auto.

Lopeta, minä sanoin.

Jos sanon ei, tarkoitan ei.

Osaatko kävellä takaperin? Muutaman tunnin? Koko elämäsi?

Se oli isäni elämä. Jos hänen tyttärensä ei juossut, kuka sitten?

Mistä hän oli kotoisin? Isäni kuolemasta?

Ehkä korvatakseen minulle että oli kuollut liian aikaisin.

Ajattelin että se oli hän itse.

Sinä yönä katselin hänen nuoruudenkuviaan.

Me emme muistuttaneet toisiamme.

Mutta ei sillä ollut merkitystä.

Lapsena aloin uskoa että isäni eli edelleen poikana.

Mutta parempana kuin mitä hän oli.

Sain tarpeekseni kun katselin äitini itkemistä.

Kuivaa kyyneleesi. Ei isä ole kuollut.

Kuinka se tapahtui?

Kun on kylmä, useimmat asiat tapahtuvat nopeammin.

Minä tarkoitan sattumia. Minä rakastan kylmää ilmaa.

Minä rakastan kylmää ilmaa.

Kylmänä päivänä luen rakkauskirjeitä, liian kauniita ollakseen lapselta.

Minun oli jaettava viesti jonkun kanssa.

Tässä, äiti.

Kuinka kaunis.

Keneltä se on?

Se tulee...

...tuolta herralta.

- Todellako? - Jos et halua sitä, otan sen takaisin.

Mitä sinä sanot?

Minusta se on kaunis.

Se oli jälleen hän.

Viesti tuli isältäni.

- Kylmä, eikö? - Totta.

Minun nimeni on Olga.

Minä olen Álvaro.

Kuulin hänen nimensä.

Jos minäkin odottaisin. Mikä typerys.

Mikä sinuun on mennyt? Tulet hullummaksi joka päivä.

Hän on läpimärkä.

Ei sinun tarvitse viedä meitä kotiin.

Vien hänet äitinsä luo, että hän pääsee kylpyyn. Eikö niin, Otto?

Sitten minä vien sinut kotiin.

Hei, olen täällä. Minä olen Ana.

Muistatko?

Sano jotain.

Minä olen Otto.

- Tiedätkö nimesi? - En. Kyllä tiedän.

Ana voidaan myös lukea oikealta vasemmalle.

- Tietysti. - Se on palindromi.

Keksitkö sen juuri nyt?

Keksitkö sen juuri nyt?

Isäni sanoi että palindromi nimenä toisi onnea.

Ja se muutti elämäni.

Minä en voi oikein hyvin.

Mikä vikana?

En tiedä. Tunnen oloni sairaaksi.

Tiedätkö miksi minua kutsutaan nimellä Otto?

En juuri nyt.

Ajan vähän lähemmäs.

Minä olen lähellä kotiani.

Olen itsepäinen enkä helposti suostuteltavissa.

Päätin että Otto puhui ulkoisesti ja isäni sisäisesti.

Vietin paljon aikaa hänet vierelläni.

Puhuin hänen kanssaan, ilman että Otto olisi kuullut minua.

Äitini poikaystävä kuuluu ainoastaan hänelle, eikö niin?

Sinä olet ainoa isäni. Tarpeeksi ainoa minulle.

- Hyvästi. - Sano hei äidillesi.

Nähdään huomenna.

Suukko. Lähetä takaisin jos kuulet minut.

- Hei Otto. - Nukuitko hyvin?

Oikein hyvin.

Se että Ana oli niin kummallinen, teki rakkauteni mahdolliseksi.

Isäsi ylennettiin.

- Enkö sanonut sitä? - Hän ei edes tiedä mitä teen.

Hänellä on nyt suurempi toimisto.

Isäsi on kovin kiireinen.

Ana, teidän pitäisi puhua toistenne kanssa joskus.

- Te olette aivan kuin veli ja sisar. - En minä tahdo veljeä.

Enkä minä halua siskoa.

No hyvä, kyllä te totutte siihen.

Nukumme uudessa talossamme tänään. Näet sitten onko se kokonaan valmis.

Tule viikonlopuksi.

Yhtäkkiä kaikki muuttui.

Oletko loukkaantunut?

- Oletko hullu? - Lopeta heti paikalla.

Minulla on kaksi lasta autossa.

Älä yritä tuota enää. Ottakaa esiin paperinne, olkaa hyvä.

Tulkaa ulos, minun on jätettävä auto tähän.

Tästä lähtien menet bussilla. Olet jo tarpeeksi iso.

Erilaiset talot, erilaiset bussit.

Minä näin häntä vain viikonloppuisin. Vain joka toinen viikko.

En voinut odottaa kauempaa.

Halusin tunnustaa rakkauteni Analle ja tietää mitä hän ajattelisi minusta.

Ana, rakkaani, minä rakastan sinua.

Isältäni vei kauan että hän jätti Oton ja todella kuoli.

Tiedätkö miksi nimeni on Otto?

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä kuuntelin vihdoin Ottoa.

Ole hiljaa nyt.

Guernican pommitusten aikana meni vaarini vihaisena metsään.

Hän näki saksalaisen lentäjän joka hyppäsi laskuvarjollaan.

Saksalainen oli jäänyt puuhun kiinni.

Sinä siellä. Aseesi.

Jos hän pudottaisi aseensa auttaisi vaarini häntä.

Lentäjä teki niin.

Vaarini piti lupauksensa.

Jälkeen päin he polttivat puolikkaan tupakan.

Nimeni on Otto.

Lentäjä Otto.

Lentäjä sanoi että hän olisi ikuisesti kiitollinen.

Vaarini antoi hänelle pistoolin takaisin ja saksalainen antoi vaarille tupakan.

Hän oli melkein mennyt.

Äitini on saksalainen.

Vaarini kertoi isälleni että hän oli lahja saksalaiselta lentäjältä.

Siksi sain nimeni hänen mukaansa, Otto.

Lentäjä Otto. Tietysti.

On myöhä. Äitisi odottaa sinua.

Mutta miksi vaarisi pelasti hänet? Hän oli fasisti.

Jos minä olisin ollut se saksalainen, en olisi koskaan enää tappanut ketään.

Miksi hän sai nimensä natsin mukaan?

Rakkauskirje siinä koneessa tuli Otolta, eikä isältäni.

Se tarina siitä lentäjästä on vitsi, eikö niin?

Sinä iltapäivänä tiesin että Otto rakasti minua.

Minäkin halusin olla rakastunut.

Minäkin haluan olla rakastunut.

Tässä kulkee Napapiiri.

Missä aurinko ei laske koko kesänä.

Se on keskiyön aurinko.

Hullua, eikö ole?

En kuullut sanaakaan.

Et kuuntele. Oletko kyllästynyt?

Toivoisin että olisi syntynyt ilman kieltä, voisin puolustautua sillä.

- On vasta keskiviikko. - Muutan tänne asumaan.

- Entä äitisi? - En kertonut hänelle mitään.

- Typerys. - En olisi kuitenkaan saanut lupaa.

Et tietenkään. Minä menen kertomaan hänelle heti paikalla.

- Mikä hätänä? - Hän haluaa asua täällä.

Kertomatta äidilleen tai kenellekään.

Ei hänellä ole mitään sanottavaa.

No hyvä, jos se on vain vähäksi aikaa.

Mikä tuota poikaa vaivaa?

Älä itke. Sinä luulet olevasi aina surullinen.

Rauhoitu nyt.

En minäkään tiedä miksi hän haluaa asua täällä.

Ei, ei asua. Olla vain vähän aikaa.

Minä annan sen hänelle. Ehkä hän haluaa puhua sinulle.

Äiti, anna anteeksi.

Tulen tapaamaan sinua joka päivä koulun jälkeen.

Tule huoneeseeni tänä yönä. Kiipeä ikkunasta. Ole rohkea.

No, hymyile nyt.

Rohkeutta.

Ana, olen täällä.

Herää.

Mitä pidät perhekuvastamme?

- Kauniit raamit. - Minulla on jo perhe.

- Minulle riittää yksi. - Sinulla on onnea kun sinulla on kaksi perhettä.

- Pitääkö sinun ylpeillä sillä? - Kyllä, me olemme komea perhe.

Äiti, olen täällä.

Tule, menemme ulos syömään.

Menemme junalla vuorille.

Enää yksi jäljellä.

Otan teistä kauniita kuvia.

Oletko sinä täällä?

Luulen että olet ostoksilla.

Haen vähän enemmän kuvamateriaalia ja soitan sinulle. Koska palaat.

Tule pian takaisin.

Äiti, minä täällä.

Olen takaisin.

Nyt yksi sinusta?

Kamera on täynnä.

- Olet niin kaunis. - Kiitos lapseni.

En ymmärrä kuinka isä ei enää rakastanut sinua.

Sinä et voi ymmärtää sitä.. Sellaista tapahtuu.

Isäsi on hyvä mies. Ei se ole hänen vikansa.

Kyllä on. Eikä hän ole hyvä.

Sinä sanot noin koska rakastat häntä vieläkin.

Ei, minä rakastan vain sinua.

Rakkaus lapseen kestää ikuisesti.

Toivoisin että sinä olisit kuollut.

Sinä olet liian julma isällesi. Pyydä anteeksi.

Halusin tehdä niin, hetki sitten.

Mutta en jos sinä sanot noin.

Et voi käskeä jotain pyytämään anteeksi.

'Ole kiltti, anna äitini elää jälleen.'

Hyvä, olen pahoillani.

Mutta sinä olet todellakin muuttunut. Sinä olet liian kova.

Olen pahoillani, isä. Se on minun vikani.

- Minä tulen sinun kanssasi. - Et voi.

Menen koko matkan alas asti.

Siitä syystä.

Sinä hyppäät pois liian nopeasti.

Tuo on liian lujaa. Hyppää pois.

Pysy hänen kanssaan. Minä menen.

Hyppää pois. Siinä on kivi.

Miksi en ole kuollut.

En tiennyt kuinka monta elämää minulla on jäljellä...

mutta halusin vain elää äitini kanssa sillä hetkellä.

Halusin takaisin hänen luokseen.

Hiihtää.

- Mutta sinä olet Ana. - Kyllä, lapseni.

Haluatko olla äitini?

En voi.

Muistan ensimmäisen aikani Napapiirillä.

Rakastuneena oleminen ei ole helppoa. Halun lisäksi on myös kuunneltava.

Kenelläkään ei ole sellaista sydäntä kuin Otolla. Ei edes minulla.

On vasta keskiviikko.

Eräänä iltana Otto tuli asumaan kanssamme.

Hän jätti äitinsä.

Tullakseen luokseni joka päivä.

Ja joka yö.

Rakastan savun hajua.

Se saa minut ajattelemaan Saksalaista Ottoa.

Hänen pitäisi vielä olla elossa.

Minä pidän siitä että nimesi on Otto.

Sinä muistutat äitiäni ja minä sinun isääsi.

Minä pääsin hyvin lähelle häntä.

Halusin rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän minua.

Missä Otto on? Hän ei ole sängyssä.

Sinä nukahdit.

Lyön vetoa että hän on puutarhassa.

Ei, olen hakenut joka paikasta.

Nouse ylös, kello on kahdeksan. Veljesi on jo mennyt. Tiedätkö missä hän on?

Minä en tiedä mitään Otosta. Eikä hän ole minun veljeni.

En voi enää odottaa. Minun on mentävä.

- Entä pieni omituinen poikasi? - Älä huolehdi.

Arvelen että hän meni äitinsä luo.

Katsoitko sängyn alle?

En tietenkään.

Miksi katsoisin?

Ei aavistustakaan. Kuulen kuorsausta hänen huoneestaan.

Otto, kello on kahdeksan.

Me olemme etsineet sinua.

Tee jotain että ymmärtäisimme sinua.

Nukutko aina alasti täällä?

Et enää asu täällä, tiedätkö?

Enkö saa aamusuukkoa?

En ole koskaan nauttinut seksistä niin paljon kuin tuona aikana Oton kanssa.

Kotiin siitä, senkin veijari.

Eikä sydämeni ole koskaan ollut niin punainen kuin silloin.

Onpa ihana. Luulen että äitisi pitää tuosta.

- Minusta se on ruma. - Lopeta, ole hyvä.

- Joko päätit? - En tiedä.

Minusta tuo väri on aina ollut ruma.

Kuuntele, parhaat sydämet ovat punaisia.

- Mitä sinä annat minulle Jouluksi? - Lunta.

Niin paljon kuin tahdot.

- Onko sinulla puhelinta? - Ulkopuolella on yksi.

Soitan isällesi ja sanon että tulemme myöhemmin. Tämä on jo vienyt kaksi tuntia.

Paketoinko sen?

Hän kantaa sen.

- Äitisi tulee. - Tässä.

Ostitko sen?

Kärsivällisyyteni loppuu.

Isäsi on kärsimätön.

Minä tahtoisin punaisen sydämen.

Pitäisikö minun pakata se?

Kyllä, se tulee äidilleni.

Hyvä.

- Lisää sydämiä? - Ei, nyt riittää.

Saanko lainata tuhat pesetaa?

Minun täytyy myös maksaa taksi.

Oikein hyvä. Veljien ja sisarten täytyy auttaa toisiaan.

Iltaa, suokaa anteeksi.

Olen Álvaro Midelman Espanjan Televisiosta.

Haluaisitteko kenties kokeilla uutistenlukijana?

Anteeksi?

Etsin jotain sinun ikäistänne iltauutisiin.

Anteeksi...

mutta kuulin sattumalta kun soititte tuon puhelun.

Se on vain koe.

Te ette menetä mitään.

Tänään Guernicassa on Saksalaisten valtuuskunta ilmoittanut tuntevansa...

katumusta Baskien viranomaisille.

Tämän tilaisuuden aikana, Saksan Espanjan suurlähettiläs piti puheen.

Hän kiinnitti huomiota Guernican pommituksiin ensimmäistä kertaa...

joissa silloin kuoli 2000 siviiliä.

Tuolla mitä juuri näit, ei ole mitään merkitystä.

Minulla on kaikki hallinnassa.

Haluatko tehdä jotain äidillesi? Pidä se salaisuutena.

Minä olen hyvä pitämään salaisuuksia.

En tule koskaan kertomaan Álvarolle, sille Álvarolle joka odottaa kotona.

Tämä on myös nimeltään Álvaro.

Usko minua, en koskaan jätä sinua.

Olen kaikesta huolimatta äitisi.

Oton äiti kuoli odottamatta. Jälkeenpäin hän ei hän koskaan enää ollut sama.

Mene pois.

Mene.

Otto halusi kuolla. Ja minä menin hänen kanssaan.

- Lopeta. - Sinä menet liian kovaa. Hyppää.

Hyppää nyt.

Hyppää, siinä on kivi.

Vastaa minulle.

Pysy elossa, minun vuokseni.

Me haemme apua. - Menkää te, minä pysyn täällä.

Se on liian vaarallista. - En välitä.

Tule tänne, heti.

Otto, me etsimme Ottoa, perhana.

Pysähdy.

Sinä et ole kuollut.

Joten minä en ala itkeä.

Otto, löysin Oton.

Onko hän kunnossa?

Oletko kunnossa?

Sano että olet.

- Sinä olet Ana. - Kyllä, lapseni.

Missä on äitini?

Ei kukaan tiedä. Se riippuu sinusta.

Otto ei enää halunnut olla minun kanssani.

Hänen syyllisyytensä oli niin suuri että se sulki sisäänsä minutkin.

Missä on veljesi?

Ei aavistustakaan. Ei hän nukkunut kanssani.

Ei vitsejä juuri nyt.

Oletko katsonut hänen huoneestaan?

Olen katsonut sängyn alle.

Ja komeroon?

Katso sinne. Häneltä voi odottaa mitä tahansa.

Toivoin niin että hän olisi ollut siellä.

Poikasi on lähtenyt.

Unessa.

Alasti.

Kuinka pitkäksi aikaa jäät? - En tiedä vielä.

Avaatko oven, ole hyvä?

Otto otti rahaa isältään.

Paljon rahaa.

Ana, haluan puhua sinulle.

Mikä sinua vaivaa?

Sinun täytyy käydä psykiatrilla.

Äitini jätti Álvaron. Hän pyysi minua asumaan kanssaan.

Rahat jotka varastin olivat melkein loppu. Niinpä jatkoin matkaa.

Mutta en tahtonut asua missään.

Muistan vieläkin että oli kevät.

Avoimia työpaikkoja

Olisiko teillä antaa minulle tupakka?

Nämä ovat aika vahvoja.

Poltan mitä vaan.

Avoin työpaikka: lentäjä pitkän matkan lennoille

Kiitos.

- Minä tunnen sinut. - Oletko vakavissasi?

Olen pahoillani, en tunne sinua.

Pidätkö kohtalosta?

Riippuu siitä onko se myönteinen.

Minuakin opetti Sofia.

- Ana. - Minä olen Javier.

Jätit Sofian, eikö niin?

Minulla ei ole enää onnea.

Se on minun vikani. Käytin siitä kaiken.

Sinä olet Oton sisko.

Meidän nimemme ovat palindromeja. Niitä ei unohda helposti.

Elämäni oli tyhjää.

Jättämällä Anan ei minulla enää ollut kohtaloa.

Minun täytyi luoda se itse.

Suomi.

Lentää öisin; Nukkua päivät. Mitä minulle antaisi sellainen elämä?

Mitä sinä teet täällä?

Tulin vain tapaamaan sinua. Minä voin hyvin.

Siinä sinä olet vähän myöhässä.

Nyt on liian myöhä. En halua nähdä sinua enää.

Se on molemminpuoleista.

En tule luoksesi.

Miksi tulit asumaan tänne? Sinä tuhosit elämäni.

- Oletko onnellinen nyt? - Mitä tapahtui?

He ovat menneet. He jättivät minut.

Olen hermoraunio.

Missä he ovat?

- Ei aavistusta. - Entä Ana?

Jossain.

Hän asuu yhdessä erään opettajan kanssa, entisestä koulustasi.

Kenen?

Jonkun joka ei kyennyt auttamaan sinua.

Nyt hän nussii sisartasi, joka on 20 vuotta häntä nuorempi.

Maailmasta on tulossa ahne. Liian paljon kusipäitä.

- Huomaan kuinka voit. - Sinä et ole koskaan nähnyt mitään.

Et sinäkään nähnyt minua.

Minä olen sinun isäsi, enkö olekin?

Olen todella pahoillani, isä.

Nyt on liian myöhäistä sellaiseen.

Täällä on kaikki särkynyt.

Rakastatko vielä Olgaa?

Piirtäkää henkilö.

Kuka?

Valitse itse.

Anna se minulle.

Onko tämä sinun?

Kenen se on?

Tässä.

- Kuka tämä on? - Äitini.

Hän on hyvin kaunis.

Kyllä, hän kuoli rakkauteen.

Kuinka rakkauteen voi kuolla?

Hänet jätettiin yksin.

- Lasketko leikkiä? - Hän oli saksatar.

Hän kuoli kun hän oli pesemässä salaattia.

Ana, mikä yllätys.

Kuinka sinä voit?

Aika hyvin. Entä sinä? Oletko vielä opettajasi kanssa?

Ei hän ole minun opettajani.

Sitä paitsi olen itsekin opettaja nyt.

Kuinka äitisi voi?

Hyvin.

Hän on ajatellut mennä Australiaan.

Aivan liian kauas.

Jos päästät hänet lähtemään, et tule koskaan enää näkemään häntä.

Hän on Portugalissa viime kesästä lähtien.

Kuinka Otto voi?

Ei aavistustakaan. Hyvin, luulisin.

Tiedäthän millainen hän on.

Ei hän kerro missä hän asuu tai mitä hän tekee työkseen.

Mutta silloin tällöin hän soittaa minulle tai piipahtaa yllättäen.

Jos te olisitte olleet kuin veli ja sisko...

kaikki olisi pysynyt ennallaan.

Lainaa minulle vähän rahaa.

Mitä on tapahtunut?

Jätin Javierin.

Minä arvasin että niin kävisi. Mitä aiot tehdä nyt?

- Haluan lähteä pois vähäksi aikaa. - Tämä on hyvin huonosti ajoitettu.

Me lähdemme Australiaan ensi kuussa.

- Hauskaa matkaa. - Odota, älä ole niin ylpeä.

Jää tänne kunnes me lähdemme. Mutta sen jälkeen tämä on vuokrattu.

Tämä on ensimmäinen paikka mistä Javier tulee hakemaan minua.

Voithan lähteä kanssamme Australiaan.

Liian kaukana minulle. - Liian kaukana, liian lähellä...

Ei ole koskaan sopivasti.

- Mitä sinä haluat? - En tiedä. Haluan mennä pois.

- Minne? - Lappiin.

Tee minulle palvelus.

Ajattele sitä.

Et voi vain jättää miestäsi jonka kanssa olet elänyt neljä vuotta.

Sinä et omista mitään eikä sinulla ole edes suunnitelmaa.

Sinä olet aina hyvin käytännöllinen, kyllä.

Haluatko mennä Lappiin?

Isäni asuu Suomessa, kaupungissa nimeltä Rovaniemi.

Hänellä on pieni talo lähellä järveä, napapiirin sisäpuolella.

Ensi kuussa aurinko ei laske ollenkaan öisin.

Se on keskiyön aurinko.

Toinen maailma.

Sinä poltat liikaa.

Olen kyllästynyt katastrofi-elokuviin.

Lapsena sinä rakastit ilmahyökkäyksiä ja taisteluita, muistatko?

- Olen muuttunut täydellisesti. - Niin paljon?

- Kokonaan. - Pelkäätkö lentokoneita nyt?

Oletko koskaan lentänyt?

Kyllä.

Enkä pelkää sitä.

Menen kotiin.

- Käy useammin. - Ensi viikolla taas.

Ai niin, täällä on sinulle kirje viime viikosta lähtien. Se on pöydällä.

- Kuka sen on lähettänyt? - Siinä ei ole nimeä.

Vain osoite Suomessa.

66 33 40 Pohjoinen 02 55 05 Itä

Huomasin koneen numeron ja paketin numeron.

Se lähinnä hämmästytti minua että olin kuljettanut sen itse, tietämättäni.

Kuka olisi myös tietänyt siitä?

'Katson yöllä aurinkoon ja odotan sinua. Ole rohkea. Laskeudu ikkunasta.'

Ole rohkea.

'Kohtalo jota me molemmat odotimme.'

Jään tänne täksi yöksi.

Hyvä, huoneesi on yhä sinun.

'Kohtalo jota me molemmat odotimme.'

Olen tavannut oikean Oton, lentäjän joka pelasti vaarisi.

Oli hyvä asia että hän pelasti hänet ja jakoi tupakan hänen kanssaan.

Hän meni Suomeen espanjalaisen tytön kanssa. Hän jätti sodan.

Hänen poikansa nimi on Álvaro, äitini ystävä.

Mitäs sanot siitä? Ja tämä vain paranee.

Otto sanoi hyvästit vaarillesi. Hän matkusti eteenpäin ja näki pommitetun talon.

Hän näki miehen. Hän oli kuollut.

Hänen tyttärensä itki.

Isä oli ainoa joka hänellä oli.

Kun hän näki Oton, hän juoksi pois.

Otto seurasi häntä.

Hänen nimensä oli Cristina.

Hän oli vain 17 ja juoksi hyvin kovaa.

Mutta sitten hän kaatui.

Otto seisoi paikallaan ja katsoi häneen sillä tavalla...

...että hän tunsi että hän pyysi anteeksi. Kaikesta.

Ja niin se todella meni.

Otto lupasi hiljaa että hän pitäisi huolta hänestä jos hän antaisi anteeksi.

Tässä on se pieni talo.

Metsän ja järven välissä.

Täsmälleen napapiirillä.

Tänne tuodaan ruokaa jopa talvisin.

Täytyy käydä ostoksilla kylässä. Toivon että se on vielä auki.

Vaimoni kuoleman jälkeen en ole käynyt siellä.

Siitä on seitsemän vuotta.

Hän oli espanjalainen, ihan kuin sinä.

Hän näyttää nuoremmalta tässä.

Melkein lapselta.

Siinä hän on vain 17.

Hän oli koko elämäni.

Tässä kaverissa oli jotain.

Jotain hälyttävää.

Miksi on nimesi Otto?

Ei sille ole selitystä.

Elämässä on paljon asioita joille ei ole selitystä.

Mutta Otto on hyvin tavallinen nimi Saksassa.

- Oletko sinä saksalainen? - Olen suomalainen nyt.

Ainoastaan nimeni on enää saksalainen.

Se on niin geometrinen nimi.

Niin kuin minä Ana.

Olen ajatellut sitä.

Voit lukea nimesi samalla tavalla. Vasemmalta oikealle ja päinvastoin.

Haluatko selityksen siihen?

- Ehkä sitä ei ole. - Voisi olla.

Sinä päivänä kun vaimoni kuoli, sain kirjeen pojaltani.

Hän kirjoitti että hän oli rakastunut espanjalaiseen tyttöön.

Miksi?

Olin äitini kanssa sinä päivänä.

Sain lahjankin.

Ja nyt minulla on hyvin kaunis espanjalainen pojantytär.

Sinä olet täällä Cristinan avulla.

Tunnistan hänen kätensä sinun käsistäsi.

Kiitos, Otto.

On hyvä tuntea sinut.

Napapiiri.

On ollut jotain tunnettua joka on sekoittunut tuntemattomaan.

Olin lopullisessa päätepisteessäni.

Minulla oli hullu tunne, ensimmäinen monista.

Tunsin kohtalon läsnäolon. Se oli mahdollisesti Otto.

Otto oli kutsunut minua.

Tämän talon omistaja.

- Hän kysyi minulta jos voisin tuoda tämän. - Se on hyvin kilttiä.

Tule sisään.

- Tiedätkö oliko Otto lentäjä? - En tiedä.

Mutta hänen vaimonsa oli espanjalainen, ihan kuin sinä.

Tapasin hänet Espanjassa.

Tuotiinko hänet tänne, vai tuliko hän yksin, kuten minä.

En tiennyt sitä.

Kuinka pitkäksi aikaa sinä jäät?

Katson kuinka kauan kestän.

Hei.

Ajattelin koko päivän Ottoa. En voinut rauhoittua.

Yhtenä aamuna kuulin auton äänen.

Se oli postiauto.

Ajattelin: Jos minä juoksen, siellä on jotain minulle.

Onko sinulla jotain minulle? Olen Ana Lopez.

Anna siellä olla jotain minulle.

Se on Australiasta.

Hei, Ana.

Hei, äiti.

Australia on ihanteellinen paikka aloittaa uudestaan.

Unohda Pohjoinen ja tule tänne asumaan äitisi kanssa.

Ensin tahdon sanoa sinulle...

Mikä se on?

Ajattelen sinua kovasti. Joka päivä enemmän ja enemmän.

Enemmän kuin koskaan. Anteeksi.

Nyt sinä kuulostat ihan äidiltäni.

Äitisi on tulossa vanhaksi.

Ja hyväksi.

Oli jo aikakin.

Oikein hyvä. Fantastista.

Álvaron isä on oikein onnellinen, että hän tapasi sinut.

Hän kutsuu sinua pojantyttärekseen. Hän on onnellinen.

Olet tuonut lämpöä hänen taloonsa taas.

Hänen nimensä on Otto, mutta sinä varmaan tiesitkin sen.

Tietysti.

- Mutta tiesitkö että Otto oli lentäjä? - Mikä Otto?

Se tarina saksalaisesta lentäjästä joka hyppäsi laskuvarjolla...

Kuule, unohda se.

Veljesi otti sen tarinan niin tosissaan että hänestä tuli lentäjä.

Sen kuulimme eräältä joka on lentänyt hänen kanssaan.

Me emme tiedä missä hän on töissä mutta ei sillä ole merkitystä.

Hän elää pää pilvissä.

Lentäjä Otto. Totta kai.

Napapiiri.

Kuinka tämä matka päättyy?

66 astetta, 33 minuuttia, 40 sekuntia, Pohjoinen.

2 astetta, 55 minuuttia, 5 sekuntia, Itä.

Tänä yönä ei tule olemaan auringonlaskua.

Siinä espanjalaisessa lentokoneessa on täytynyt olla jotain minulle.

Kelle muulle?

Odotan täällä niin kauan kuin täytyy.

Odotan suurinta onnea elämässäni.

Olen kohdannut monta erilaista onnea.

Onni kulkee läpi elämäni kuin jatkuva nauha.

On hyvä että elämä kulkee kehänä.

Mutta minun koostuu yhdestä kehästä, eikä edes ehjästä.

Kaikkein tärkein puuttuu.

Olen kirjoittanut hänen nimensä niin usein mieleeni.

Täällä, tässä hetkessä, en voi avata mitään.

Olen yksin.

Onko sinulla mitään minulle?

Okei sitten, olen väsynyt.

Menen kotiin.

Syön pian lounasta.

Kuulitko siitä Espanjan lentokoneesta?

Viime yönä eräs airutkone syöksyi maahan Pohjois-Suomessa.

Kuoliko joku? Tiedätkö lentäjän nimen?

Oletko menossa Rovaniemelle?

- Kaikki mitä on jäljellä on kaupungille. - Voinko ajaa kanssasi?

Ole hyvä.

- Kiitos. - Eipä kestä.

- Mistä olet kotoisin? - Espanjasta.

Mikä on nimesi?

Aki.

Minä olen Otto.

- En tule koskaan unohtamaan tätä. Kiitos. - Eipä kestä.

- Onko sinulla tupakkaa? - Ei.

Ei haittaa. Loppu sujuu hyvin.

Kiitos.

Ei kestä.

Tunnetko espanjalaisen naisen, Anan?

Tiedätkö missä hän asuu?

Tuolla.

Hyvästi.

Kiitos. Oi, eipä kestä.

Hän ei ole siellä juuri nyt.

- Eikö? - Ei, näin juuri autossa.

Me ajoimme ohi tiellä.

- Minne hän oli matkalla? - En tiedä.

Se oli postiauto.

Onko Ana lähetti? Kuten minä?

Ei, hän oli lähetin kanssa. Rovaniemi on tuossa suunnassa.

Anan silmät.

Kiitos.

Mitä on tapahtunut? Käännä se minulle.

Rauhoitu. Ei sillä ole oikeastaan mitään väliä nyt.

Täällä on joku joka haluaa tavata sinut.

Oi? Kuka se on?

- Kuinka sinä tulit tänne? - Laskuvarjollani?

Sinä olit siinä koneessa.

Se on hän, eikö olekin? Saksalainen lentäjä.

- Sama joka poltti vaarisi kanssa. - Totta.

Otto Anan silmissä.

Musiikki rauhoittaa sinut.

Voitko hiihtää mäelle?

Otto asuu tuolla.

Isäni muistolle.