Original subtitles

2013 oli raju ja vaikea vuosi.

Tämä vuosi oli vaikea meille kaikille.

1996 oli vaikea vuosi.

Päättynyt vuosi on ollut vaikea.

Meillä on ollut vaikea vuosi.

1981 on jälleen vaikea vuosi.

1976 oli vaikeampi kuin luulimmekaan.

1974 on todennäköisesti vaikea vuosi.

Hei, kaikki! Kerron, miksi tulimme tänne.

Haluamme tehdä lopun liikakulutuksesta.

Tämä teatteri tuhoaa planeetan!

Se tuhoaa ekosysteemejä ja ihmiskunnan. Kaikki ovat vaarassa.

Sen symbolina toimii Black Friday.

Olemme kuumempia kuin ilmasto!

Mistä on kyse? - He sulkevat tien.

Läpi ei pääse. Lisäämme tietoisuutta.

Päästäkää minut läpi. - Voimmeko puhua?

Ei nyt. - Black Fridaylla on vaikutusta.

Mieti sitä minuutin ajan.

Mietin jo. Päästäkää minut ohi!

Seis! Kyse ei ole sinusta. - Älä kuvaa.

Mieti tulevia sukupolvia. - Mitä he ovat tehneet puolestani?

Kuluttaminen ei tee onnelliseksi. - Mistä tiedät sen?

Kasva aikuiseksi ja saarnaa sitten. - Tosi hauskaa.

Pois tieltä! Älä kuvaa!

Minne olet matkalla?

Jonon kärkeen. - Kukaan ei mene sisään.

Haluatko tanssia? Mistä tässä on kyse?

Onko tämä valssi?

Paskaa, paskaa! Pois kuluttajapaska!

Lämpöä ja kuumaa, se tietää kuolemaa!

Lämpötila nousee! Olemme pulassa!

HUIJAREIDEN VUOSI

Hei. - Se on tuolla.

Näkemiin. - Näkemiin.

Päivää. Kyse on kaupoista. - Totta kai.

Aika loppuu pian. Ei kuvia tai videoita.

Hyvä on.

Teillä on alle viisi minuuttia aikaa.

Oletteko... - Herra Tissot, asianajaja.

Tulin myymään television. Osoite on oikea. Nobru94.

Nobru94 on luultavasti tuo herra.

Näyttö päättyy. Olkaa hyvä ja poistukaa.

Nyt voitte hoitaa sen.

Nobru94? Albert59 siitä ilmoituksesta.

Toin tilaamasi 50-tuumaisen television.

Se on tuolla. Yhä pakkauksessaan.

Sovimme hinnan, joten hoidetaan maksu. 300 euroa, eikö niin?

Hei, Bruno!

Onko ketään kotona?

Oletko kunnossa?

Minne sinä menet? - Kuolemaan rauhassa.

Ajanhukkaa. Miksi edes tulin?

Voi paska!

Oletko kunnossa?

Haloo? - Bruno?

Ei ole. - Oletko hänen kanssaan?

Lähellä. - Pyydä hänet puhelimeen.

Hän soitteli minulle. - Tuota...

Hän taitaa nukkua. Näyttää siltä.

Mitä tarkoitat? - Lattialla vatsallaan.

Lattiallako? - Kasvot lattiaan päin.

Mikä sinun nimesi on? - Albert.

Minä olen Henri.

Sanoiko hän mitään ennen kuin nukahti?

Ei. Tai kyllä. "Haluan kuolla rauhassa."

Ei ole totta. Kutsu ambulanssi.

Ei minulla ole aikaa odottaa sitä.

Selvä. Jää hänen luokseen. Tulen sinne.

Anteeksi mitä?

Pidä hänet hereillä ja puhu hänelle.

Mistä? En tunne häntä. - Juttele vain.

Ravistele häntä. Pystyt siihen, Albert.

Kuuletko sinä?

Katso minuun. Kuuletko?

Anteeksi nyt. Anna vain koodisi.

Hoidan kaupat, ja saat kuolla rauhassa.

Avataan tämä. Näetkö sen kunnolla?

Hymyile. Vähän vähemmän.

Mikä koodi on? Anna se.

Kerro nyt. Kolme?

Kolme ja sitten neljäkö?

Se tavallinen tarina. Hän otti lainan.

Sitten toisen. Talo kiinnitettiin.

Menot kasvoivat, tulot putosivat.

Sitä paikattiin kulutusluotoilla.

Sitten karhukirjeitä alkoi kasautua.

Apua pyydettiin suvulta ja ystäviltä. - Työtovereilta.

Aivan, työtovereilta. Paha kierre.

Ja toisinaan... Lainaa saa helposti.

Ei kysellä mitään. Rasti ruutuun, ei lueta pientä pränttiä.

Sitten saa rahaa. Jotkut ovat sellaisia.

Se on hullua.

Olen vapaaehtoisena järjestössä, joka auttaa ylivelkaantuneita.

Tapaan rahavaikeuksissa olevia ihmisiä.

Minusta tuntuu, että velat ja lainat -

ovat sinulle tuttu asia.

Voi upota niin, ettei kukaan huomaa.

Sitä vastaan voi kamppailla. - Miten?

Voi anoa velkojen anteeksiantoa.

On sääli, jos ei mene suojaan tuulella.

Hetkinen nyt. Pärjään kyllä.

Pärjään kyllä. Tunnen vain ihmisiä.

Se tapahtui heille, ei minulle.

Nyökkäilen, koska se on tuttua muiden kautta.

Minulla menee hyvin.

Tässä on korttini.

Ystäviäsi varten.

Voinko tutkia laukkunne? - Totta kai.

Tässä on liikaa. - Sehän on Guerlainin.

Merkki ei ratkaise. Olen pahoillani.

Niinpä tietysti. Uskomatonta!

Paljonko sinulla on? - 300.

Voi hitto, Albert. - Teen parhaani.

Ja paskat. Allekirjoitus. - Kiitos.

Posti on tuolla. - Kiitos, Sofiane.

Lähden nyt. Se on keltaisessa. - Kiitos.

Älä kiittele. Maksa vain velkasi.

Saanko ottaa sen? - Siitä vain.

Nähdään, Moussa.

Miten menee, Roger?

300:n arvoinen, saat 70:llä.

Anteeksi, väistäkää vähän.

Viimeinen kikka on helppo ja tehokas.

Anteeksi, myöhästyin. - Istu minun paikalleni.

Mihin jäinkään? - Vinkkeihin kaupassa.

Aivan. Tämä on hyvin tärkeää.

Ei supermarkettiin ennen lounasta.

Nälkäisenä ostaa aina liikaa. Tehkää ostokset aterian jälkeen.

Näette tulokset heti kassalla.

Lopetetaan työpajaperinteen mukaan toistamalla kolme kysymystä, -

jotka pitää esittää ennen joka ostosta.

Kuuntele tätä, Albert. Auttaako joku kokeneemmista?

Selvä. Hei, kaikki. Minä olen Bruno.

Tiedämme sen. Keskitytään mantraan.

Ai niin, mantra. Se on yksinkertainen.

Vedän syvään henkeä ennen ostosta.

Sitten sanon: "Tarvitsenko tätä?"

Ja... - "Tarvitsenko tätä todella?"

"Ja tarvitsenko tätä todella nyt?"

Kokeilin sitä tällä viikolla. Voinko kertoa äkkiä anekdootin?

Et. - Halusin ostaa uuden kuntopyörän.

Haluan pysyä kunnossa. Kysyin itseltäni:

"Tarvitsenko tätä todella nyt?"

Kun menin sitten myymälään...

Aivan. Kiitos, nähdään ensi viikolla.

Hän tekstaa loput. - Albert, jää tänne.

Hei sitten.

Saanko ne anteeksi? - Yritän keskittyä.

Aivan.

Sinulla on kokemusta kulutusluotoista.

Entä lainat ystäviltä ja sukulaisilta?

Laitanko nekin? - Kerro minulle kaikki.

Silloin voin auttaa. Haluan yleiskuvan.

Tässä ei ole mitään hävettävää.

Kerro vain. Minä kuuntelen.

Lainasin rahaa... perheeltäni.

Lainasin myös ystäviltä.

Vähän työkavereilta. - Entä naapureilta?

Kyllä, mutta maksoin ne velat.

Jos saan kulutusluotot anteeksi...

Niin. En voi taata mitään.

Täytetään hakemus ja tutkitaan asiaa.

Katsotaan, täyttyykö kelpoisuus.

Anteeksi, mutta yritän ymmärtää.

Onko kelpoisuus anteeksianto?

Ei ihan, mutta se tuo mahdollisuuksia.

Velkojen anteeksiantoon? - Juuri niin.

Asutko Sofiane Slimanin luona Bondyssa?

Hän on työkaverini. Posti menee sinne.

Asun missä milloinkin.

Tilanne on aika mutkikas.

Hän auttaa minua.

Hän auttaa minua.

Tällä hetkellä postini menee hänelle.

Onko kaikki hyvin?

Pitäisi kysyä sitä sinulta. - Ei hätää.

Olin alamaissa, mutta voin nyt paremmin.

Ai niin, kiitos. - Ei kestä.

Saitko paidan puhtaaksi?

Se on nyt puhdas. - Yrjösin sen päälle.

Tulkaa keskustelemaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Se on tuolla. - Tiedän sen.

Tuletteko molemmat sinne? - Toki.

Lähden nyt. - Odota. Juomaa ja oikeutta.

Ei kiitos. - Minä tarjoan, kiitokseksi.

Se on ilmainen paikka. - Ja sinä tarjoat.

Juuri niin.

Tule nyt. Ilahtuisin siitä.

Se on tuolla. - Näen kyllä nimen.

On tärkeää vähentää toiminnan kaupallistamista.

Pitää elää aidosti. Nyt kaikki on kaupallista.

Siitä tuli ainoa tapa katsoa maailmaa.

Puhun liikaa. Ehkä haluatte ilmaista olutta.

Älä loukkaa. Tulimme keskustelemaan.

Niin, sen takia me tulimme.

Et ole ensimmäistä kertaa täällä.

En ole käynyt täällä. - Etkö?

Minä olen. Viimeksi oli pistaasia.

Pientä purtavaa. - Ja oliiveja.

Missä ne ovat? - Se riippuu siitä, mitä saamme.

Teidän ideanne on loistava. - Kiitos.

Kaikki on ylijäämäruokaa. - Niinkö?

Nuo ovat naurislastuja.

Kuka niitä ostaa? - Ei kukaan.

Ne ovat pari kuukautta sitten vanhentuneita.

Ovatko ne vanhentuneita? - Ovat.

Kvinoa? - Kiitos, Tupsu. Lähden nyt.

Esittelen verkostomme puhujan.

Selviämme kyllä. - Tämä maistui oudolta.

Muka pari kuukautta, maaliskuu 2017!

Onko mitään, mikä ei ole vanhentunutta?

Ei hän. He ovat hulluja. Lähden nyt.

Odota. Tuolla on valkoviiniä ja juustoa.

Selvä, mutta ei sitten pitkään.

Jääkää tänne. Kaktus on oikea tähti.

Tulkaa lähemmäksi. Istukaa, jos voitte.

Voimme aloittaa, kun hän on valmis.

Hei. Tervetuloa amissikeskukseen.

Meitä kutsutaan siksi, eikä piitata -

kuudennesta massasukupuutosta.

Ihmiset ovat... - Anteeksi nyt tämä.

Arktis sulaa. Afrikan metsät tuhoutuvat.

Tulvat ovat yhä pahempia. Helteet ovat kuumempia ja yleisempiä.

Ennusteen mukaan on 45 astetta vuonna 2050.

Edes huomista säätä ei osata ennustaa. Miten sitten vuotta 2050?

Laitetaan ilmastointi kuten Dubaissa. - Hänen pitää kuulla Dubaista.

Maailmanloppu tulee, ja jatkamme vain.

Törmäämme seinään täysin sokeina.

Kerätään lisää tavaraa ja kulutetaan.

Ajattelemme vain itseämme.

Minä ja minun onneni! Olemme kuin lampaat!

Avataan silmät. Voimme muuttaa asioita.

Haetko juustoa? - En, palaan pian.

Saisinko kaksi olutta?

Maksa, mitä voit. Nollasta viiteen euroa.

Sitten maksan nolla euroa.

Kiitos. - Selvä.

Etsimme sydämiä, käsiä ja jalkoja.

Tämä helpottaa. - Antilooppi ja Tupsu.

Heillä on paljon ideoita.

Minä olen Antilooppi.

Tavaroiden keräämistä -

ja ylikulutusta varten meillä on idea.

Aloitamme karsintaoperaation. - Tupsu...

Siinä lahjoitetaan tai heitetään pois -

turhat kirjat ja vaatteet.

Kävivätkö he sinun luonasi silloin? Kun oli se asianajaja.

Keskitytään olennaiseen turhan sijasta.

Kun selittää asian kunnolla ihmisille, -

lahjoitetaan jopa arvokasta tavaraa.

Lähdetään. - Tämä on mielenkiintoista.

Oletko kiinnostunut siitä?

Tarvitsenko sitä? Kyllä.

Tarvitsenko sitä todella? Kyllä.

Tarvitsenko sitä todella nyt?

Kyllä!

Iltaa. Henkilöllisyystodistus, kiitos.

Missä Veronica on? - Hän on salissa.

Onko henkilöllisyystodistusta?

Kiitos.

KASINON PORTTIKIELTO

Tämä ei ikävä kyllä käy, herra Tomasi.

Tässä on osoitteet. Painostetaan heitä.

Heidän pitää antaa suunniteltua enemmän.

Tupsu! Jakakaa lehtiset. Kaktus ja Kvinoa vievät ne.

Selvä.

Paska idea. Pitääkö olla salanimet?

He kysyivät jo kolme kertaa. - No niin.

Miksi kutsumme teitä?

Sinulla oli hyvä nimi. Pidin siitä.

Albert? - Ei.

Se tekee sinusta liian vanhan.

Albert? Se on liikaa. - Niin on.

Jos valitset sen, kunnioitan sitä.

Voin olla Tipu. - Hienoa.

Hän on Bentso. - Ei. Se on väliaikainen.

Unohdan sen heti. Se voi muuttua.

Kaikki on valmista. Tuletko kanssani?

En, menen Tipun ja Bentson kanssa. - Bentso on väliaikainen nimi.

Selvä. Se muuttaa vähän suunnitelmaa.

He ovat uusia. Entä Seireeni?

Bentso? Näetkö minut Bentsona?

Se vain pälkähti päähäni.

Entä Xanax? Sekin tuli mieleen. - Tiedätkö, mitä sinä tuot mieleen?

Neljäs kerros on valmis. Entä nyt? - Nähdään autojen luona.

Arvasin, että meille sälytetään romut. Tässä menee selkä.

Putosiko jotain?

Pärjäättekö te? - Totta kai.

Vaatekaappi ja betonitaso seuraavaksi.

Lasketaan se alas. Varo sormiani.

Tuoksuu hyvältä.

Hyvää ruokahalua. - Kiitos.

Sitruunapiirakkaa. - Haluatko? Selvä on.

Hyvää ruokahalua. - Kiitos.

Juustot näyttävät hyviltä.

Haluatteko maistaa? - Ei töissä, kiitos.

Kiitos. - Haluan, että maistatte tätä.

Jo toinen kerta. - Hyvä on sitten.

Olette niin mukavia. - Haen Kaktuksen.

Jääkaapissa on piirakkaa. - Kiitos.

Nyt saa riittää. Saat olla Bulgurin ja Omena-Banaanin kanssa.

Minulle riittää. - Kuten haluat.

Kaksi miestä ja kuorma-auto. Ilmaiseksi.

Haluatko rahaa? Onko mitään tiedossa?

Ihan vain tiedoksi, arvaa lampun hinta.

Ei aavistustakaan. - Katso tätä.

350. Ja se pöytä ylhäällä? 560!

Aavistin sen.

Otitko piirakkaa?

En. - Otit piirakkaa.

Haistan sitruunan ja sipulin.

Älä yritä. Hönkäisit juuri päin naamaa.

Rauhoitu nyt. - En kestä tätä!

Älä hengitä tänne. Se on kamalaa.

Onko kaikki hyvin? - On.

Mikä hätänä? - Ei mikään.

Onko taas vaikeaa? - Ei.

Ajattelen poikaani. En ole nähnyt häntä aikoihin.

Miten vanha hän on? - Kahdeksan.

Hänen huoneensa on juuri tällainen.

Tyhjensin sen vähän aikaa sitten.

Tämä järkyttää minua. - Pää pystyyn nyt.

Hei. Mitä te teette?

Hän masentuu aina välillä.

Ymmärrän täysin, Bentso. Minuakin masentavat nämä rojut.

Kasvatamme pakonomaisia liikakuluttajia.

Juuri se masentaa häntä. - Lähdetään. Minäkin tulen hulluksi.

Näillä lapsilla ei ole tilaa hengittää.

Annoin veljenpojilleni lahjan jouluna.

Ei mitään paskaa, jolla leikitään hetki.

Katsoin heitä silmiin ja sanoin:

"Annan teille kaiken arvostukseni, -

huomaavaisuuteni ja rohkaisuni."

Sehän on...

Siinä on voimaa. - Se on oikea sana.

He varmaan innostuivat. - Et arvaakaan.

En unohda sitä, kun he halasivat minua.

Olin hyvin ylpeä.

Hieno anekdootti. Joulu kanssasi olisi hyvin erilainen.

Se houkuttaa. - Totta. Se on halpaakin.

Bentso. - Se on väliaikainen nimi.

Miten olisi energiaa lisäävä halaus? - Halausko?

Teen sen mielelläni.

Tuntuupa hyvältä.

Olen masentunut. En voi hyvin.

Minä en voi hyvin. - Ihanko totta?

Hän käy lääkärissä. - Mikä hätänä? Tule.

Onko tämä pilaa? En ole... Kaktus?

Minulla on masennuslääkitys. - Häivy!

Hän otti piirakkaa. - Enhän.

Tule sitten. - Hengityksesi lemuaa.

Tule nyt vain. - En sinun lähellesi.

Onko nyt halihetki?

Hyvä ajatus. - On töitä. Ei laiskotella.

Hän oli vähän masentunut.

Anteeksi, syy oli minun. Pudotin kaapin.

Oletko kunnossa?

Ei kai se murtunut? - Sano, jos sattuu.

Onko nyt parempi olo? - On.

Jatkanko minä? - Ei, mene rouvan luokse.

Satutin selkäni. Haluaako joku hieroa?

Teen sen myöhemmin. Tulemme kohta.

Selvä, jätän teidät rauhaan.

Puhutteko te minusta? - Emme.

Hän on aika hauras. Se liittyy...

Me kaikki olemme hauraita. - Tuen häntä.

Mieletöntä.

Miten minä...

Mietin asiaa ja löysin tämän.

Mikä se on?

Sehän on ihana, kiitos vain.

Ei ole silti tarkoitus, että annatte...

Tiedättehän? - Se on gascognenbassetti.

Mieheni rakasti sitä. Tämä on vaikeaa, kun siihen liittyy muistoja.

Se on erittäin arvokas minulle, mutta haluan luopua siitä.

Lapseni kieltäytyivät jo siitä.

Kumma juttu.

Kävin kauppakoulua vanhempien ansiosta.

Koko elämä oli suunniteltu. Työ, asuntolaina, pesukone.

Shoppailua sunnuntaisin. - Pelottavaa.

Kolmantena opiskeluvuotena luin ilmastonmuutospaneelin raportin.

Se oli kuin isku kasvoihin. Luitko sen?

Vain ensimmäisen. Tilanteen tajuaa pian.

Se on ikävä kyllä totta. - Anteeksi.

Jatka vain.

Katsoin videoita ilmastonmuutoksesta.

Se oli todellinen järkytys, -

joka muuttui aidoksi peloksi.

Valtavaksi ahdistukseksi. Ei ollut mitään, mistä pitää kiinni.

Vaivuin sitten tavallaan masennukseen.

Ymmärrän.

Masennus uhkaa lopulta kaikkia.

Se oli vaikea vuosi.

Olin nuori, asuin Avignonin lähellä enkä puhunut typerille vanhemmilleni.

Psykologiystävä ehdotti terapiaryhmää -

Tunne ja kollapsologia. Tiedätkö sen?

En, mutta olen käynyt Avignonissa. Eikö siellä tanssita sillalla?

Tarvitsen hakaneulan.

Ota tästä.

Otan yhden.

Minun pitää ottaa se toiselta puolelta.

Siitä vain.

No niin!

"On muutoksen aika."

Sen takia vastustamme kaupallistamista.

Jopa ihmisten välisissä suhteissa.

Ihmiset eivät kommunikoi enää.

"Mitä sinä myyt? Mitä ostat?"

Vastustamme sitä, koko järjestelmää.

Haluatko tuntea itsesi rikkaaksi, Bruno?

Se ajatus viehättää jonkin verran.

Luulin sitä sokeriksi. - Se on tuossa.

Mitä näet tässä?

Kymmenen egeä. Siis euroa. - Mitä näet nimellisarvon lisäksi?

Ota se.

Siltako?

Mitä näet tässä?

Ota se.

Toinen silta. Eikä se ole sama.

Koska se on goottilaista tyyliä. - Madeleine, pidän tästä pelistä.

Voin jatkaa tätä vaikka koko päivän.

Haluaisin nähdä 50 euron sillan.

Saanko? Katsotaan sitä.

Mitä mieltä sinä olet ilmastosta?

Pidän lämmöstä kuten useimmat. Aurinkoa ja rantatuoli.

Mikä vitsi. Osa ajattelee yhä noin.

Voinko kysyä jotain henkilökohtaista?

Haluatko sitoutua?

Sitoutua siis...

Mennä seuraavalle tasolle.

Kun puhuit sitoutumisesta ja tasoista, -

käsitin väärin.

Taas silta! Ihan hullua! En ollut huomannut sitä.

Kukaan ei huomaa enää mitään. - Sellaista se tosiaan on.

Olet nyt niitä harvoja, jotka tietävät.

Olen iloinen siitä. - Niin minäkin.

Nämä kaikkiko?

Rikkaudella ei ole arvoa. Vain asioiden arvostamisella.

Historioitsija Jean-Pierre Vernant sanoi, -

että kun ylittää sillan, joen -

tai rajan, jättää tutun paikan.

Siirtyy tutusta tuntemattomaan.

Oma itsensä on vain tuntemattomassa.

Sinä teit niin tullessasi tänne.

Ihmiset ovat siltoja.

Sinä olet silta, Bruno.

En tiennyt sitä.

Ota tuo.

Se on hyvin arvokas minulle.

Riittää jo. Entä nyt? - Minä hoidan sen.

Selkää särkee ja on nälkä. Mennäänkö syömään?

Ei. - Niin, koska ahmit aikaisemmin.

Kiitos, Albert. - Kiitos itsellesi.

Äidilleni. - Hän ihastuu varmasti.

Albert! - Tullaan.

Olen katsellut ympärilleni.

Sängyt, pöytä, leposohva, maljakot, valaisin ja rottinkituolit.

Hyvin valittu. - Kuusi sataa?

Jo valaisin on tonnin arvoinen.

Kuusi sataa ilman maljakoita? - Myyty.

Tämä sujuu loistavasti. Menen takaisin. - Selvä.

Laskin summat yhteen. Se ei ollutkaan niin huono idea.

Sinun osuutesi. - Näinkö paljon?

Ei hassumpaa!

Kiitos. Ai niin...

Mitä näet tässä? - Sillan.

Oletko nähnyt sen? - Ja ovet ja ikkunat.

En ollut koskaan huomannut.

Entä koira? - En oikein tiedä.

Madeleine oli ihana. En voi heittää sitä pois.

Katso silmiä. Kuin se olisi elossa.

Minä voin ottaa sen.

Oletko tosissasi? Kiitos.

Se olikin taakka. Huolehdi siitä hyvin.

Palaatko Pariisiin? - On hommaa täällä.

Et kai nuku täällä?

En toki. Kuvittele nyt sitä.

Tämä oli hauskaa. - Kiitos tästä.

Nähdään, Tipu. Se nimi sopii sinulle.

Nähdään, Bentso. Väliaikainen nimi.

Erittäin väliaikainen. Hei sitten.

Hei.

Minulla on kiire. Tässä se on.

Se oli laatikossasi. Onko tuo se? - On.

Olisin voinut tulla käymään. Näkisin Julesin.

Sovimme, että tuon sen. Emme puhu.

Totta, niinhän me sovimme.

Tämä on isällesi. En halua lähettää sitä.

Ensimmäinen askel.

Pieni askel. - Varmasti.

Hitaasti, mutta varmasti.

Loput tulevat... hyvin pian.

Tämä on sinulle.

Jules kertoi, että se loppui.

Mitä tämä on? - Vain pieni lahja.

Ajattelen sinua. Vain pieni lahja.

Ei paketoituna, mutta avattuna.

Tiedätkö, miksi se on avattu?

Minä avasin sen.

Ostin sen kolme päivää sitten, mutta kaipaan sinua niin, -

että tarvitsin sinun tuoksuasi.

Laitan sitä ranteeseen. Hengitän sinua.

Silloin tuntuu, että olemme yhä yhdessä.

Ei taas kukkia ja rakkaudentunnustuksia.

En sanonut rakastavani sinua, Claire.

Sanoin haistavani sinut. Se on eri asia.

Vähän samaa, mutta täysin eri asia.

Se on totta. Haistelen sinua.

Haistelen sinua ihan hulluna.

Olen aina tehnyt niin.

Teen niin jatkossakin. - Lopeta.

Minun pitää mennä.

Miksi ostit tuon? Oliko se kallis?

Paljonko? - Älä kysy, Marco. Se on lahja.

Viet sen takaisin. - Oletko tosissasi?

Älä osta tuollaisia, vaan maksa velkasi.

Päätämme sitten, mitä rahoilla tehdään.

Velkasi vähenee, ja me saamme jotain.

Mitä te teette?

Veljesi ei vie minulta kaikkea. - Nyt syödään kakkua.

Seuraava juttu. Herra Ambrosi, Bruno.

Päivää, herra tuomari. Olen muuttunut.

Menkää tangon taakse. - Toki. Anteeksi.

Päivää, herra tuomari.

Ensinnäkin olen täysin muuttunut.

En ole enää sama mies.

Tiedän oikein hyvin tekemäni virheet.

Pysäytän teidät tähän. Aikaa on vähän.

Ei yksityiskohtia, vaan tosiseikkoja.

Totta kai. Anteeksi, että keskeytän.

Teidän on tärkeää kuunnella.

Kertaan elämäni kolmessa minuutissa.

Teette päätöksen kahdessa minuutissa. Pyydän, -

että käytätte aikaa. - Menee enemmän kuin kaksi minuuttia.

Kuuntelen teitä.

Vaimo ja minä tulemme eri maailmoista.

Yritin varmistaa, ettei hän huomaa sitä.

Rakkaus tekee hulluksi. Lainasin rahaa.

Laina appiukolta oli huono ajatus, -

mutta hän ehdotti sitä itse. Hänelle 50 000 on pikkuraha.

Hän on hyvässä asemassa ja sikarikas.

En vasikoi, mutta on laitontakin puuhaa.

Se oli 64 000. - Sama juttu silti.

Hän on rikas. En halunnut...

Ymmärrän, että haluatte kertoa asiat, -

mutta sovellan lakia velkoihinne.

Ymmärrättekö sen?

Teidän pitää ymmärtää, että rakastuin.

Viimeksi kynsisakset ja linkkuveitsi.

Marco ja minä ihmettelimme lahjojasi.

Ja nyt täytetty koira!

Lähden nyt, Corinne.

Odota. Huomaan, että yrität.

Yrität oikeasti.

Me arvostamme ja rohkaisemme sinua.

Rohkaisemme maksamaan velkasi. Mitä?

Pari seteliä ei auta. - Onhan se jotain.

Haluamme jotain todellista.

Hei sitten, Marco.

Jotain todellista.

Hän on äreä. - Todellinen on tulossa.

Katso, tämä tuli pankilta.

Hain lainojen anteeksiantoa.

Odotan vastausta. Voin päästä veloista.

Yksi tyyppi järjestöstä auttaa minua.

Hyvä, jos velat perutaan. Me emme voi tehdä sitä.

Tiedän. - Marco haluaa...

Jotain todellista.

Tipu! Tiedän, että teet parhaasi.

Sano, jos voin auttaa jotenkin.

Olen ollut monta kertaa masentunut.

Ensimmäinen kerta oli vuonna 2007.

Oli ahdistusta ja paniikkikohtauksia.

Sitten aloitin masennuslääkityksen.

Sama toistui 2008. Luulin, että on aivokasvain.

Tutkimuksissa ei löytynyt mitään.

Pientä päänsärkyä, johon sain lääkettä.

Sitten oli masennus vuonna 2015, joka...

Kuunnelkaa. Ollaan rehellisiä.

Viisi vuotta sitten teidän velkanne annettiin anteeksi.

Kyllä.

Emme voi pyyhkiä kaikkea pois.

Ette näköjään oppinut mitään.

Lainoja on Ambrosan nimellä. Vaihdoitte yhden kirjaimen.

Tyypillistä. Epäilemme rehellisyyttänne.

Onko oikeuden päätökselle päivämäärää?

21. lokakuuta.

Asun kahden viikon kuluttua kadulla, -

mutta eihän se teitä liikuta.

Kaktus täällä. Tule luokseni kello 21.

Hyvä on!

En halua olla vaivaksi, -

mutta sanoit, että voin pyytää jotain.

Voisinko saada yhden Marcon paidan?

Olen menossa pankkiin.

Se on todellista. - Olette eri kokoa.

Ei se mitään. Voisit leikata hiukseni.

Teen töitä vain kampaamossa. - Haluan näyttää edustavalta.

Pieni siistiminen vain. Suostu nyt.

Katso tätä.

Hyvä on. Odota täällä. - Selvä.

Hei, Tipu. Tulit etuajassa.

Tulinko? - Ei se mitään. Tule sisään.

Otatko kahvia? - Mielelläni.

Omaperäinen tuo uusi kampaus. - Kiitos.

Kotisi on hyvin... karsittu.

Pikkuhiljaa. Yritän olla johdonmukainen.

Erittäin johdonmukainen.

Käy istumaan. - Selvä, mutta...

Minne?

Selvä, siis lattialle.

Voi hitto.

Vähän karua, mutta siihen tottuu.

Haluan pyytää anteeksi viime kertaa.

Olin tökerö. Se oli noloa.

Ei se mitään.

Haluan hyvittää sen. Ole hyvä.

Kiitos, mutta en voi ottaa sitä vastaan.

Ei se ole mitään. - En ota mitään uutta.

Aivan, ei mitään uutta. Vain käytettyä.

Avaa se. Katsotaan, pidätkö siitä.

Omaperäistä. En olekaan saanut harppia.

Merimiehet purjehtivat niiden avulla.

Selvä viittaus eksymiskauteeni.

Niin, selvästi. - Kiitos.

En osannut odottaa tätä.

Minulla on periaate. Jos jotain tulee, jotain myös lähtee.

Se on sääntö. On pakko asettaa rajat.

Jos sääntö on se... Mistä voisi luopua?

Tiedätkö mitä?

Otan vastaan lahjasi. - Entä se sääntö?

Voin ottaa kupin.

Tai lattialaudan.

Anna kätesi.

Anna se.

Pidätkö siitä? - Kovasti.

Odotatko seuraa?

Jalat ovat puutuneet.

Olen tosi huonossa kunnossa.

Voi paska.

Hei, Tipu. - Oletko sinä täällä?

Tukkasi on kuin Yvonne-tädilläni. Sopii kokouksen tunnelmaan.

Minkä kokouksen? - Vitsailin vain.

Käy istumaan, Tipu.

Soitin kaksi kertaa. Et vastannut.

Jos soitan aktivisteille ja he eivät vastaa, mitä pitää tehdä?

Tipu, mene avaamaan. - Selvä.

Se on tärkeä asia.

Mikä tuo sinut tänne? - Entä sinut?

Kokous. - Mitä hiuksillesi tapahtui?

Näytät Angela Merkeliltä.

Onko G20-kokous? Ei, näytätkin munkilta.

Onko ruokaa? - Salaattia, ei tuoleja.

Kamala nälkä.

Hyvää iltaa. - Eikö Veronica ole täällä?

Hän on vapaalla. Saanko henkilöpaperit?

Vain kymmenen minuuttia. Sisään ja ulos.

Olen pahoillani... - Viisi minuuttia.

Djib! - Herra Tomasi, tunnistan teidät.

Hyvä on!

Kuulimme uutiset. Kukaan ei yllättynyt.

Hallituksen ilmastosuunnitelma on vitsi.

Se on pahinta. - Kylläpä tämä kestää.

He haluavat esittää toimivansa.

He eivät silti tee mitään.

Se panee miettimään. He huijaavat meitä.

Meitä ei kuulla. - Voimme tehdä jotain.

Siksihän me olemme täällä.

Kiitos, että reagoitte heti viestiini.

Näin meidän pitääkin toimia.

Viesti ja tapaaminen, kuin muka treffit.

Sekoitamme tilannetta.

Toimintaa suunnitellaan koko maahan.

Haluan luoda ryhmän toimintaa varten.

Hieno asunto. - Se on upea.

Kyllästyitte adresseihin ja marsseihin.

Se touhotus ei muuta mitään.

Tavoite on selkeä. Tehdään hälytys.

Herätetään muut. Asiaa ei saa kieltää.

Tarvitsen vahvan ja yhtenäisen ryhmän.

Jos joku pidätetään, aina joku odottaa -

kakkujen, halausten ja lohdutuksen kera.

Lähdetään. Jalat puutuvat. - Odota.

Kuka lähtee mukaan?

Mitä? - Nosta käsi ylös.

Miksi? - Käsi ylös.

Loistavaa! Kiitos.

Hyvät naiset ja herrat! Mietitte, mitä teemme täällä.

Miksi pysäytämme liikenteen?

Olemme täällä tiedottaaksemme.

Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka kokee ilmastonmuutoksen.

Ja viimeinen, joka voi toimia!

Kuunnelkaa meitä! - Päivää, herra.

Pitää mennä töihin. - Ilmasto on tärkeä.

Maapallolla on rajansa.

Älkää vain katselko! Liittykää mukaan!

Lämpöä ja kuumaa, se tietää kuolemaa!

Lämpötila nousee! Olemme pulassa!

Lämpöä ja kuumaa, se tietää kuolemaa!

Lämpötila nousee! Olemme pulassa!

Olemme kuumempia kuin ilmasto!

Mennään nyt.

Miksi tuo paita? Kaikki riisuutuivat.

Tuo ei ole niin vaikuttavaa. - Olen ujo.

Tulkaa jo! - Hän ei riisu paitaansa.

Sinullakin on paita.

Huomaatko nyt vaikutuksen? - Kyllä.

Mennään sitten.

Laita housut jalkaan. Tuo on itsensäpaljastamista.

Viesti on silloin epäselvä.

Päinvastoin. Viesti on silloin selvä.

Sinä päätät. Paljas rinta käy minulle.

Laitan kalsarit jalkaan. Missä ne ovat?

Tämä on viherpesua!

Herätys! Muotiala on tappaja!

Ajatelkaa lapsiamme!

Senkin paskiaiset!

ALASTON TULEVAISUUS

MUODIN UHRIT

LIIKAKULUTUS = SUKUPUUTTO

Me kaikki olemme muodin uhreja!

Tulkaa.

Vasemmalle.

Tämä on väkivallaton protesti, jolla tuomitaan hallituksen hidastelu -

miljoonien lajien ja ihmiskunnan sukupuuton suhteen.

Miten tämä auttaisi?

Meillä on uusi visio yhteiskunnasta.

Nykyinen elämäntyyli aiheuttaa ongelmia.

Haluamme esitellä uuden elämäntavan.

Rohkaisemme tottelemattomuuteen.

Kasvutavoitteet ovat vain typeriä.

Se on typerää eikä edistä mitään.

Se on vain typerää. - Niin.

Eikö kaduta? - Ei lainkaan.

Ei hetkeäkään.

Siinä oli voimaa. - Todellakin.

Tämä on hurjaa. - Niin on.

Tavoite. - Maapallo!

LOPPU KUUDENNELLE SUKUPUUTOLLE

Sitten numero 17. Herra Albert Laprade.

Ensimmäinen hakemus keskuspankille.

Hän on töissä lentokentällä.

Kuukausitulot ovat 1 670 euroa. Ei maksukykyä.

Ennätykselliset 44 kulutusluottoa.

Kokonaisvelka on 86 000 euroa.

Hän pyytää anteeksiantoa tai jäädytystä.

Mieluummin anteeksiantoa. - Tietenkin.

Herra Galois edustaa velkojia. - Se on tosiaan jonkinlainen ennätys.

Hän väärensi palkkakuitteja niin, -

että niissä luki "lentoperämies".

Hän on tosiaan töissä lentokentällä.

Ja...

Koneiden ulkopuolella, ei sisällä.

Eikö hän ole lentäjä? - Ei ole.

20 kuukauden vuokrat ovat 44 000 euroa.

Hän muutti pois monta kuukautta sitten.

Sitten ovat vielä kulutusluotot.

Hänen menonsa ovat tuloja suuremmat.

Hän pystyy tuskin elättämään itsensä.

Haluaisin myös huomauttaa, -

että vuokraisännän mukaan hän esiintyi univormussa.

Lentäjänä. Tai siis lentoperämiehenä.

Äänestän hylkäyksen puolesta.

Tietenkin.

HYLÄTTY

Ystävät.

On iskettävä entistä kovempaa.

Kovempaa ja sinne, missä se tuntuu.

Pankkeihin, jotka sijoittavat -

öljyyn, kaasuun ja hiileen. Ne aiheuttavat ilmaston lämpenemisen.

Minkä verran ranskalaispankit sijoittivat niihin viime vuonna?

Sanokaa jokin luku.

200 miljardia? - Enemmän.

250 miljardia? - Enemmän!

300 miljardia? - Vähemmän.

Sano se nyt vain.

295 miljardia.

Ajatelkaa sitä. 295 miljardia!

Se on valtava summa.

Vain yksi instituutio pystyy estämään nämä sijoitukset. Mikä?

Ranskan keskuspankki? - Juuri niin.

Mitä se teki? Ei mitään! Se päinvastoin rohkaisi niitä.

Ehdotan, että iskemme itse ytimeen.

Henkilökohtaisesti ehdotan, -

että iskemme itse ytimeen.

Rahoitus... - Rahoitus.

Rahoitusjärjestelmän ytimeen, joka viljelee tuhoa.

Kylvää tuhoa. - Tuhoa kylvävä rahoitusjärjestelmä.

Se kylvää tuhoa katastrofiin asti.

Se on seuraava kohde. Keskuspankki.

Todella hyvä ajatus. - Kiitos.

Minun mielestäni. - Paljon kiitoksia.

Kuka lähtee mukaan?

Minä!

Onko muita?

Minä! - Onko muita?

Kyllä vain.

Kiitos. Kiitos planeetan puolesta.

Kiitos. - Hienoa. Tule tänne.

RANSKAN KESKUSPANKKI

Huomenta.

TAIKARAHAA, MYRKKYSIJOITUKSIA

Olemme kuumempia kuin ilmasto!

Kun sijoitatte, kärsii planeetta!

Avatkaa! - En saa henkeä!

Täällä on kaasua! Avatkaa!

He ovat hulluja. - Auttakaa meitä.

Tilintarkastaja Didier Bartouche.

Seuratkaa minua. Pitäkää kiirettä!

Tulkaa! - Päivää.

Täällä olette turvassa. - Voi taivas.

Hei, kaikki. Näittekö, mitä tapahtui?

Odotamme sen rauhoittuvan. - Anteeksi, nimeni on Dalliday.

Tilintarkastusvirasto, eteläinen osasto.

Clément.

Niin? - Kännykkänne soi.

Kuka soittaa tällaisessa tilanteessa?

Jeanine? Kyllä, olen sisällä.

Rauhoitu nyt. Missä sinä olet?

Missä olet? Kuluttajaluottokomiteassako?

Komitea...

Jeanine on ihan hermona.

Ei ole totta! Missä hän on?

Velkakomitean toimistossa. Avoimet jututhan ovat siellä.

Tiedän, missä se on. Voin näyttää.

Hienoa. Tuletteko mukaan? - Jään tänne.

Niinkö? Selvä.

Mutta... osaatteko antaa ensiapua?

Jos osaatte, lähtekää mukaan.

Voitte auttaa Jeaninea.

Tulen mukaan. - Hienoa! Lähdette mukaan.

Rouva ja Clément, nyt lähdetään.

Pysykää poissa ikkunoiden luota. Voi luoja! Hän hyperventiloi!

Olemme tulossa! Pitäkää kiirettä!

En pääse tämän kovempaa. - Juoskaa!

Teen parhaani!

Onko sinne pitkä matka? - Se on tuolla.

Odota. Mikä nimesi on? - Sidonie.

Kiitos, olit hyvin rohkea. Autoit ventovierasta.

Jos olisi aikaa, menisimme jäätelölle.

Eikö ole aikaa? - Ei. Tiedätkö mitä?

Mitä nyt? - He tulevat!

Palaa muiden luo. En voi jäädä luoksesi. Sidonie!

Mene muiden luokse. Juokse turvaan!

Juokse! - Älkää hyökätkö kimppuumme!

Juokse, Sidonie!

Se on täällä.

Voi hitto, tuolla he ovat!

Tule.

Mitä me nyt teemme?

Seuraa minua.

ARKISTO

Aloita tuolta.

Ne ovat vuoden mukaan. - Ja nimen.

Vuoden ja nimen. - Älkää vain katsoko, liittykää mukaan!

Entä Bentso ja Tipu? Tarvitsemme kuvia.

En tiedä. - Tuossa lukee "29 miljardia".

Tarvitsemme kuvan lehdistöä varten.

Tässä! - Löysitkö sen?

En löydä omaani.

Nyt löysin omani.

Onko minulla kaksi mappia? Hurjaa.

Sinulla on tosi iso. - Paljon työtä.

HYVÄKSYTTY

Hitto! Laitoin sitä liikaa.

Nyt se on "yväksytty". Raaputan sitä.

Ei sitä huomaa. - Se on ihan hyvä.

Puhalla tätä.

Puhalletaan myös minun.

Meidät on hyväksytty. - Hauska tutustua.

Samoin, Hyväksytty. Kaikki paikalleen.

En näe heitä. - Ei voi olla totta!

Käskimme tulla tänne. He katosivat!

Tuolla he ovat! Missä pirussa te olitte?

Tässä. - Menkää paikoillenne.

Totelkaa lakia ja hajaantukaa!

Kun sijoitatte, kärsii planeetta!

295 miljardia!

Saitteko kuvan koko viestistä?

Onnistuiko se? - Kyllä.

Me onnistuimme! Tulkaa alas!

Anna avaimet! - Odota hetki.

En löydä niitä. - Pilailetko?

Etsi niitä! - Niin teenkin.

Äkkiä nyt! - Hetkinen vain.

Etsi kovemmin! - En löydä niitä!

Kaipa jätämme heidät. - Mikä sotku!

Ei väkivaltaa!

Viimeinen varoitus ennen voimankäyttöä!

Tiedättekö mitä?

Me jäämme tänne. Tulkaa vain!

Emme tule alas. Tulkaa hakemaan!

Emme tule alas. Tulkaa hakemaan!

Jätetään heidät tänne.

Ei käy. Tule. - Mitä sinä teet?

Kaktus!

Tulkaa hakemaan! Kadotin avaimet.

Kadotin avaimet!

Tuhlaatte aikaanne. Ei ole avaimia!

Menkää pois!

Antakaa hänen olla.

Kantakaa minut. Onnistuuko? Varovasti.

Mitä tämä on? Kadotin avaimet.

Poliiseja kaikkialla! Ei oikeutta!

En mene tuonne! Poliisiväkivaltaa!

Poliisiväkivaltaa! Päästäkää irti!

Vapauttakaa ystävämme!

Nyt hän tulee.

No niin.

Bruno Jean-Patrick Ambrosi?

Albert Pierre Marcel Célestin Laprade?

Valentine Ségolène Jeanne de Cresquère?

Voimmeko lähteä? - Ette. Neidin kansio vain kasvaa.

Tähän menee jonkin aikaa. Palaan sitten.

Anteeksi. En tiennyt, että olet Albert.

Hänelle alias oli vain helpotus.

Hauska tutustua, Albert Pierre Marcel.

Muista Célestin. Se vasta onkin nimi.

Hauska tutustua, Valentine Ségolène...

De Cresquère. Sekin on hyvä nimi.

Pidän Albertista. - Célestin on parempi.

Pidän Valentinesta.

Kai tajuat, että kaikilla kolmella on -

surkea nimi?

Se oli yhtä helvettiä. Heillä oli kovat otteet.

Kaktus oli uskomaton.

Sinulla on vaikuttava paikka. - Karsin ylimääräiset tavarat pois.

Olet paras kaikista minimalisteista.

Pitää vain tunnistaa kaikki turha.

Muutan täältä ensi viikolla. - Miksi?

Tämä ei sovi enää. Etsin uuden kodin.

Yhteisössäni on vapaa huone. - Minun iässäni se on vaikeaa.

Riippuu vuokrasta. - Maksa, mitä haluat.

Se voisi toimia minulla.

Valentine, haluan sitoutua tähän.

Älä jäykisty.

Olen oppinut olemaan yrittämättä mitään.

Voisin vähitellen lähestyä sinua.

Pyyhkäistä ihoa ja haistella, mutta on parempi odottaa sitä sinulta.

En ole mikään idiootti, Albert.

Välillämme on jotain. - Mutta...

Mitään ei tapahdu.

Miksi ei? Etkö ole kiinnostunut minusta?

Olen toki, mutta...

Se ei ole tässä ongelma. - Mikä sitten on?

Sitä on vaikea selittää.

Haluni katoaa. Suljen pois tunteet.

En ymmärrä.

Yhdistän tunteeni todelliseen maailmaan.

Ilmaston lämpeneminen, romahdus...

Psykologi puhuu ilmastoahdistuksesta.

Tunnen olevani sekä uhri että tekijä.

Milloin se alkoi?

2016. Ensimmäinen Black Fridayni.

Ihmiset ryntäsivät kuin pedot tappelemaan -

taulutelevisioista.

Bentso, halaus vai omatekoinen leivos?

Leivos.

Halaus, mutta ihan nopeasti. - Hyvä on.

Onko asia selvä? - On.

Missä kätesi on? Ei! Ei takapuolta.

Ei tietenkään. - Ei sellainen käy.

Ei minulla ole mikään kiire.

Voin odottaa sinua.

Ehkä voisit valita päivämäärän.

Edes suunnilleen.

Pysyn toiveikkaana. Lähestyn sinua.

Roikun kielekkeellä. Jos voit auttaa...

Vaikka se olisi... Eikö se onnistu?

Kun maailma paranee. Ilma on puhtaampaa.

Pysäytämme kaupungit, suljemme kaupat.

Avaamme silmät. - Sitten se ei ole pian.

Näkymäni eivät ole hyvät.

Ei niin.

Ei! - Kyllä.

Olen sanonut siitä. Lopeta tuo. Se on pelkkä halaus.

Pidän sinusta kovasti. - Olen haalea.

Onko kuumaa? - Vähän. Paljon kylmää.

Vain vähän kuumaa.

Seireeni, tämä on jo pahoinpitely.

Tulkaa sisään. Aloitamme ihan kohta.

Menkää istumaan. Aloitamme nyt.

Tuskin maltamme odottaa. - Tehdään se.

Hyvä, Kroko!

Tavoitteena maapallo!

Ajatelkaa lapsiamme!

Minä olen tuossa!

Rohkaisemme... - Kvinoa!

Me näytämme alastoman totuuden!

Senkin paskiaiset!

Tipu! Tipu!

Odottakaa. Säästin parhaan viimeiseksi.

Odottakaa, rouva. - Haluan päästä läpi!

Pääset läpi 20 eurolla.

Oletko tosissasi? - Totta kai olen.

Osoitat sillä tukesi liikkeelle.

Anna hänen mennä. Vaimo synnyttää.

Avatkaa!

Luuletteko pelastavanne planeetan? Älkää unta nähkö. Älä kuvaa.

Totuus Tipusta.

Korjauslakalla? Keskuspankki kutsui minut paikalle.

Vain teidän papereitanne muutettiin.

Siihen ei vaadittu salapoliisia. - Tiesin, että pitää tehdä enemmän.

Olemmeko siis tunnelin pohjalla?

Emme, sillä tunnelin päässä on valoa.

Mutta täällä...

Täällä on toisin. Se loppuu nyt.

Anteeksi, etten säästele sanojani, -

mutta tulee aika, jolloin minä...

Korjauslakkaa!

Mitä aiot tehdä nyt? - En tiedä.

Anteeksi, voisinko päästä paikalleni?

Kiitos.

Matalaksi!

Entä nyt? - Odotetaan rauhallisesti.

Liikaa riskejä. - Odotetaan. Ole hiljaa.

Matalaksi!

Voi paska.

Nyt mennään!

Hitto!

Menkää sisään.

Miksi hän on täällä? - Ei mietitä sitä.

Oletteko mukana vai ette?

Ettekö te uskalla?

Sisään siitä.

Käytä tätä.

Mitä nyt? - Näytän uudelle terminaalin.

En tiennyt siitä. - Käymme pikaisesti.

Rocky kutsuu Tipua. Kuuluuko?

Niin, Tipu? - Lasti on valmis.

No? - Kiitorata kaksi, viisi minuuttia.

Kiitorata kaksi, viisi minuuttia. - Tulemme sinne. Kiitos.

Nyt mennään. - Pitäkää kiinni!

Onko se tuo? Olemme perillä.

Kaikki ulos. Se on tässä.

Nyt mennään!

Seis!

Seis!

Pysähtykää! Seis!

Me päätämme!

Menkää maahan! Minun taakseni!

Ei! Olemme väkivallattomia!

Olemme väkivallattomia!

Päästä irti!

Olen valmis, Albert. Voit mennä sinne. - Kiitos.

Nähdäänkö kokouksessa? - Kyllä.

Olen tässä vieressä. Huolehdin sinusta.

Sadia, sinua koskee sama kuin Marinaa.

Sovita menosi tulojen mukaan.

Toistan vielä, ja tämä koskee kaikkia.

Tärkeintä on muistaa, -

että tulot miinus kiinteät menot on yhtä kuin maksukyky.

Selvä on. Yksi pieni kikka -

on ostaessa muistaa tämä kysymys.

Tarvitsenko sitä? Tarvitsenko sitä todella?

Tarvitsenko sitä todella nyt?

Olin jo puhunut siitä.

Sehän on hyvä asia.

Lähden nyt. On budjettityöpaja nukutuslääkäreille.

Aivan, he odottavat sinua. Laitoin teidät huoneeseen 403.

Erinomaista. Tämä oli ilo, Valentine.

Näkemiin, Albert.

Sain hullun ajatuksen.

Ajattele, jos hän herää, näkee sinut -

ja torjuu sinut täysin.

On aina mukava puhua kanssasi. - Eikö olekin?

Kyllä se siitä, Tipu.

Asutko yhä yhteisössä? - En, tytöt muuttivat sääntöjä.

Ei voi maksaa nolla euroa neljä kuukautta. Kumma juttu.

Yövyn missä milloinkin. Tiedät kyllä.

Niin tiedän.

Onneksi yksi ryhmästä otti yhteyttä.

Tunnenko hänet? - Kyllä vain.

Todella hyvin. - Hei, Albert.

Seireenin oikea nimi on Solange.

Hei, Solange.

Tein leivoksia. - Hemmottelet häntä.

Kaktus on ajatuksissamme. - Kiitos.

Kaikki ovat tukenasi, Albert. - Kiitos.

Tulen pian. - Juttelet kaverisi kanssa.

Vain hetken. - Nähdään ulkona, rakas.

Tulen kohta.

Mitä? Mikä nyt on?

Asun hänen luonaan. Mitä?

Kuulinko sanan "rakas"? - Et.

Enkö? - Et tosiaankaan.

Hänhän sanoi: "Nähdään ulkona, rakas."

Elämme kai rinnakkaisissa maailmoissa. - Hän sanoi niin.

Neiti? Kuuletko minut?

Olet sairaalassa.

Osaatko sanoa nimesi?

Sadia? Missä Albert on? - En tiedä.

Etsi hänet. Hengitä ihan rauhallisesti.

Purista kättäni, jos kuulet minut.

Oikein hyvä. Hengitä ihan rauhallisesti.

Juuri noin. Ihan rauhallisesti.

Ei ole mikään kiire.

No niin. Hän heräsi.

Älä kerro hänelle liikaa. Haen lääkärin.

Ole lempeä hänelle.

Kaktus?

Tipu.

Tässä nyt näet. - Mitä?

Tässä nyt näet. Kaupungit ja myymälät ovat kiinni.

Ei autoja. Ei moottoripyöriä.

Jopa lentokoneet pysyvät maassa. Niin on kaikkialla maailmassa.

Mitä tarkoitat?

Sinähän halusit -

raikasta ilmaa ja suljettuja myymälöitä.

Siitä on tullut valtavirtaa.

Kansa on takanamme. He eivät lähde ulos.

Siinä nyt näet. Se on tapahtunut.

Ei tarvitse matkustaa Marsiin.

Ehkä meillä kahdellakin on mahdollisuus.

Miten olisi se valssi?

Äiti!

Maanmieheni Ranskassa ja ulkomailla.

Tulevat viikot ovat vaikeita.

Suomennos: Ilse Rönnberg Scandinavian Text Service