Original subtitles

Downloaded from YTS.MX

Official YIFY movies site: YTS.MX

Disneynaturen "Tiger" kertoo tarinan nuoresta naarastiikeristä,

joka kasvattaa neljää poikastaan Intian viidakoissa.

Elokuvassa näemme, mitä tapahtuu,

kun nuo poikaset jättävät äitinsä -

ja lähtevät etsimään omia reviirejään.

Tiikerien lukumäärä on kaksinkertaistunut -

15 viime vuoden aikana niiden asuttamalla metsänsuojelualueella.

Ja nyt niiltä on loppumassa tila.

Joten nuorten tiikerien on jätettävä nämä eläinsuojelualueet.

Ja astuttava uuteen maailmaan,

jonka ne jakavat ihmisten kanssa.

Edessä on monia haasteita,

mutta osa tiikereistä oppii sopeutumaan.

Onneksi on ihmisiä, jotka yrittävät auttaa niitä.

Disneynaturen "Tigerin" kuvausten aikana -

kuvausryhmä työskenteli poikkeuksellisen omistautuneen ryhmän kanssa -

etsien keinoja, joiden avulla ihmiset ja tiikerit voivat elää sopusoinnussa.

Ne ovat maailman rakastetuimpia eläimiä.

Majesteettisia,

mutta vaikeasti tavoitettavia.

On tarpeeksi vaikeaa nähdä tiikeriä,

saati sitten kuvata niitä.

Disneynaturen "Tigeria" varten -

kuvausryhmä vietti yli 1 500 päivää Intian viidakoissa -

kuvaten yli viisi vuotta.

Heidän kärsivällisyytensä kannatti.

He kuvasivat osan tiikerin elämän harvinaisimmista hetkistä.

Joidenkin kohtausten kuvaamista varten ryhmä teki ylimääräisiä ponnisteluja.

Tiikerin suunnatessa juomaan -

ryhmä piipahtaa tarkistamaan etäkameransa.

Se on jännittävä hetki,

mutta sen arvoinen.

Se kieriskelee kuin kissanpentu.

Se on uskomatonta.

Osa muista eläimistä saattaa käydä liian tuttavalliseksi.

Anteeksi.

Anteeksi, hra huppuviidakkoharakka.

Piilokamerat on suunniteltu kestämään ainoastaan tiikereitä.

Tämä kamera koki kovia kärsän käsittelyssä.

Joo, vähän teippiä ja toimii taas.

Kaksi monista kuvausryhmän jäsenistä -

ovat intialaiset elokuvantekijät Pooja Rathod -

ja Kalyan Varma.

Tiikerit ovat luonnostaan salaperäisiä.

Näyttäytyvät vain, jos haluavat tulla nähdyiksi.

Tiikeri on kuin haamu metsässä.

Sen näkee hetken ajan,

ja sitten se naamioituu niin kauniisti.

Ja raitojensa ja liikkumistapansa ansiosta -

se voi kadota niin nopeasti.

Kuvatakseen tiikereitä ne on ensin löydettävä.

Useina päivinä niitä ei näe.

Pitää odottaa sitä täydellistä hetkeä,

olla siellä, kamera käynnissä ja oikea kuvauskulma.

Tiikerit ovat mielestäni vaikeimpia kuvattavia.

Pooja ja Kalyan ovat kuvanneet yhtä naarastiikeriä useita päiviä -

ja ovat ansainneet sen luottamuksen.

Tuolla on yksi poikanen ja emo on alhaalla.

Katselemme naarastiikeriä, jonka poikaset ovat tuossa.

Se päästi meidät lähelle, mikä on hyvin epätavallista naarastiikerille,

koska ne ovat yleensä salaperäisiä ja erittäin varovaisia, kun poikaset -

ovat noin nuoria. Ne ovat noin 6-8 kuukauden ikäisiä.

Poikaset leikkivät, eikä sitä haittaa meidän läsnäolomme yhtään.

Se on erittäin jännittävä hetki.

Ja on hienoa istua tässä -

niiden nukkuessa aivan edessämme.

Mutta miettikää sen tekemän työn määrää.

Sen on saalistettava, sen on ruokittava kaikki nämä poikaset.

Se on todellakin superemo.

Emon näkeminen poikasten kanssa luonnossa ja läheltä on niin harvinaista.

Se on etuoikeus.

Kuvausryhmä on seurannut poikasten kasvua silmiensä edessä kahden vuoden ajan.

Aluksi niiden liikkuminen on hieman epävakaata.

Kasvaessaan isommiksi ne oppivat viidakon tavat.

Niille selviää, mitä eläimiä ne voivat saalistaa,

ja mitkä eivät ole vaivan arvoisia.

Tämä ainutlaatuinen kuvamateriaali -

tarjoaa intiimeimmän koskaan kuvatun vilauksen tiikerin perhe-elämästä.

Poojalle ja Kalyanille vaikein hetki on poikasten lähteminen omille teilleen.

18 kuukauden ikäisinä niiden on aika lähteä emonsa luota -

ja löytää oma reviirinsä.

Kun kameraryhmä kuvaa tiikereitä -

ja seuraa tiettyä poikasta niin kauan,

on todella vaikeaa olla kiintymättä siihen poikaseen.

Kun näkee poikasen kahden kuukauden ikäisenä -

ja sitten näkee sen kasvavan melkein puolentoista vuoden ikäiseksi -

ja sitten eräänä kauniina päivänä se poikanen lähtee.

Tunteet ovat pinnassa.

Toivon todella, että se selviää minne se meneekin.

Uutta reviiriä etsivien nuorten tiikerien määrä on kasvussa.

Lisääntyneen suojelun ansiosta -

tiikereitä on nyt yli 3 600 54 suojelualueella,

mutta niissä on rajallinen määrä tilaa,

joten kolmasosan Intian tiikereistä on asuttava suojelualueiden ulkopuolella.

Siellä on vähemmän saalistettavaa, mutta runsaasti helppoja aterioita.

Ja se on huono uutinen maanviljelijöille.

Heitä voidaan auttaa yksinkertaisilla keinoilla,

ja eräs henkilö on halukas yrittämään.

Tri Bilal Habib Intian villieläininstituutista -

on Disneynaturen "Tigerin" tieteellinen neuvonantaja.

Hän on arvostettu tiikeriasiantuntija ja rakastaa ongelmien ratkaisemista.

Bilal on tullut Keski-Intian Maharashtraan,

Tiikerimaan ytimeen.

Täällä on paljon konflikteja.

Karjaa tapetaan paljon.

Ja tämä karja on itse asiassa näiden kyläläisten elinehto,

koska se on heidän elantonsa.

Tänään Bilal testaa uusinta ideaansa,

kunhan pääsee ensin liikenteen läpi.

Epätavallinen lähestymistapa -

auttaa vähentämään tiikereille menetetyn karjan määrää.

Joskus keino siirtyä eteenpäin löytyy katsomalla taakse.

Bilal ja hänen tiiminsä maalaavat lehmien takapäihin silmät -

yrittäen samalla välttää potkut.

Ole varovainen.

Ole varovainen.

Maalaa kirkkaaksi punaisella.

Piirrä musta piste silmän sisälle,

jotta se näyttää lehmän silmältä.

Näinkö?

Meillä kaikilla on erilaisia ideoita.

Toiveena on, että silmät saavat tiikerit luulemaan, että niitä katsotaan.

Bilal ja hänen tiiminsä on nyt maalannut satoja takapäitä -

ja se näyttäisi toimivan.

Hyökkäysten määrä on laskenut dramaattisesti.

Eräässä kylässä oli erittäin aktiivinen tiikeri -

ja ihmiset ovat menettäneet karjansa tälle kyseiselle tiikerille.

Maalattuamme karjalle silmät tiikeri siirtyi heti muualle.

Tiikeri luultavasti tajusi, että siellä on karjaa, joka näkee molemmilta puolilta.

Joka näkee edestä ja takaa.

Ja seuraavan kerran, kun menimme siihen kylään,

kaikki toivat karjansa maalattavaksi.

He sanoivat: "Maalatkaa karjamme. Se on hyvä. Se auttaa."

Bilal suunnittelee nyt laajentavansa tämän yksinkertaisen idean koko Intiaan.

Viimeiset kymmenen vuotta -

Bilal on ollut mukana myös toisessa projektissa,

mutta aivan eri mittakaavassa.

Hän on tullut Disneyn kameramiehen, Kalyanin,

ja etäkamera-asiantuntijan, Suman Rajun, kanssa tarkistamaan sen edistymistä.

Kaikki alkoi vuosikymmen sitten,

kun Bilalia pyydettiin ratkaisemaan suuri ongelma.

Uutta reviiriä etsivien nuorten tiikerien -

on vaikea löytää reittinsä suojelualueiden välillä,

sillä etäisyyttä on usein satoja kilometrejä.

Ne kohtaavat useita esteitä matkansa varrella,

mutta yksi este on kaikista vaikein…

Moottoritiet.

Yli sata vuotta sitten rakennettu -

NH44 on Intian vanhin moottoritie,

joka on koko maan pituinen.

Meillä on teitä.

Meillä on paljon liikennettä,

mikä tekee näiden eläinten liikkumisen -

paikasta toiseen mahdottomaksi.

Jotkut tiikerit matkaavat tuhansia kilometrejä,

mutta kohdatessaan moottoritien -

niiden on käännyttävä takaisin.

Bilalin ratkaisu oli yksinkertainen.

Tien kohottaminen, jotta tiikerit voit kulkea sen alta,

mikä luo ekologisen käytävän.

Rakentaminen maksoi 2,5 miljardia dollaria.

Se on maailman suurin ekologinen alikulkukäytävä,

jossa on yhdeksän kohotettua aluetta.

Ja se pelastaa lukemattomien tiikereiden elämän.

Seisoessani tässä ja katsoessani noita massiivisia rakenteita,

jonka maamme on rakentanut tiikereille,

jotta ne voivat kävellä metsän toiselta laidalta toiselle,

se nostaa tunteet pintaan.

Kalyan ja Suman ovat kuvanneet tiikereitä läheltä -

alikulkukäytävää käyttäen.

- Uskomatonta, eikö olekin? - Joo.

Nyt yli 200 tiikeriä kulkee alikulkukäytävää pitkin joka vuosi.

Kuvitelkaa, että ajoneuvot ajavat tiellä -

ja tiikerit liikkuvat näiden ajoneuvojen alapuolella,

eivätkä kuorma-autokuljettajat tai tiikerit tiedä -

olevansa samassa paikassa samaan aikaan.

Se oli se unelma.

Ja se on uskomatonta.

- Luulen, että se käveli tätä polkua. - Aivan samaa polkua.

Pooja on tullut auttamaan Sumania kuvaamaan aivan erityistä naarastiikeriä.

- Uskomaton tähystyspaikka sille. - Ehdottomasti.

Ja tämä on paras paikka kameralle.

Tästä tiikeristä tekee epätavallisen se,

että se asuu kaupungissa.

Bhopalissa Keski-Intiassa.

Se on koti 2,5 miljoonalle ihmiselle.

Kuten mikä tahansa moderni kaupunki, se on meluisa, vilkas metropoli päivisin.

Mutta kun valtaosa kaupungin asukkaista suuntaa kotiin, eräs toinen suuntaa ulos.

Keskelle kaupunkia ulottuvalla metsäalueella -

nuori naarastiikeri partioi reviiriään.

Seitsemän vuoden aikana, jotka se on asunut täällä,

se on keksinyt, miten elää ihmisten keskuudessa.

Tämä naarastiikeri on oikeastaan kaupungin asukas,

mutta se on näkymätön asukas.

Se ylittää aitoja, kävelee teillä, käyskentelee viljelysmailla,

mutta kukaan ei koskaan näe sitä.

Ja se osoittaa uskomatonta sopeutumista.

Se on kehittänyt kyvyn vältellä ihmisiä -

ja on uskomatonta, että kaikkien näiden vuosien aikana -

se ei ole satuttanut ketään ja se vain elää elämäänsä.

Naarastiikeri kulkee vain öisin -

ja palaa luolaansa, ennen kuin kaupunki herää eloon.

Suman on seurannut tätä naarastiikeriä kaksi vuotta.

Hänen aineistonsa auttaa metsäosastoa ymmärtämään, miten se elää.

Sumanin toi tänne -

ajatus kaupunkitiikerin elämäntyylin dokumentoinnista.

Katso, minä kävelen.

Joo, istu tuonne, jotta voimme ottaa kuvan.

- Kävelen tänne. - Joo.

Bhopalissa on erityinen paikka tiikerille.

Missään muualla tiikeri ei voisi muuttaa niin lähelle ihmisiä.

Tämä on todella kiehtovaa.

Moderni kaupunki ei ehkä vaikuta "tiikerin elinpaikalta,"

mutta Bhopalissa on kaikkea, mitä tiikeri tarvitsee.

Se on Ratapanin eläinsuojelualueen vieressä,

missä se voi saalistaa ja suojautua.

Siellä on tekojärviä, joten naarastiikeri ei kärsi janosta.

Ja se nukkuu kaupungin yläpuolella olevien kukkuloiden hiekkakiviluolissa.

Niin kauan kuin se ei satuta ketään,

sen ihmisnaapurit jakavat mielellään kotinsa naarastiikerin kanssa.

Luulen, että Bhopalin ihmiset ovat ylpeitä tiikeristä.

Se on erikoista, koska se on petoeläin,

ja kaikkialla muualla niitä pelätään.

Täällä ollaan ylpeitä siitä, että se on heidän takapihallaan.

Kaupunki rakastaa naarastiikeriä ja ottaa suuria askeleita sen suojelemiseksi.

Metsäosasto on palkannut 40 ihmistä pitämään sitä silmällä.

Joka ilta sen reviirin tiet suljetaan, jotta se voi kulkea turvallisesti.

Valvontakameraverkosto seuraa sen liikkeitä.

Meillä on tiikerin sijainti.

Operaatiosta vastaa osaston metsäpäällikkö, Alok Pathak.

Kyllä, aseta kamerat sinne.

Rakastan naarastiikeriä todella paljon.

Sanoisin, että se on erittäin herkkä, mukava ja kaunis.

Bhopalin ihmiset ovat erittäin ylpeitä ja erittäin tyytyväisiä,

että lähistöllä on tiikereitä.

Luulen, että yritämme asettaa kameran tähän.

Pooja ja Suman asettavat nyt lisäkameroita eri puolille reviiriä -

nähdäkseen, onko naarastiikerillä poikasia.

Koko kaupunki toivoo kuulevansa pienten tassujen tepsutusta.

Kaikkialla Intiassa tiikerillä on erityinen paikka ihmisten sydämissä.

Useille ihmisille Intiassa -

tiikeri, jota kutsutaan myös Waghobaksi, on Dev, mikä tarkoittaa jumalaa.

Useat ihmiset palvovat sitä, varsinkin maaseuduilla,

sen vahvuuden ja voiman vuoksi, ja koska se hallitsee metsää.

Tiikerit ovat asuneet ihmisten kanssa tuhansia vuosia.

Niitä ihaillaan kuin kuninkaallisia -

ja juhlitaan järjestämällä festivaaleja.

Tämä yhteyden ansiosta ihmiset ja tiikerit voivat elää rinnakkain.

Luulen, että Intia erottuu muista maailman kansoista siinä,

miten maan ihmiset suvaitsevat villieläimiä,

varsinkin tiikereitä.

Suojelualueiden reunoilla elävät tiikerit oppivat pian välttämään ihmisiä.

Päivällä ne lepäävät näkymättömissä.

Jos ne kuulevat jonkun tulevan, ne pysyvät piilossa.

Ne tulevat ulos vain iltahämärässä, kun ihmiset ovat lähteneet.

Tiikerit eivät katso ihmisiä saaliina.

Itse asiassa ne pelkäävät ihmisiä, kaikkia kahdella jalalla seisovia.

Ne pelkäävät heitä.

Mutta traagisia onnettomuuksia tapahtuu.

Kun kyläläiset työskentelevät myöhään metsässä,

nuori kokematon tiikeri saattaa erehtyä luulemaan niitä saaliseläimiksi.

Kun ihminen on kyyryssä,

se näyttää tiikerin näkökulmasta saaliseläimeltä.

Lähes kaikki tiikerien aiheuttamat ihmiskuolemat ovat tapaturmaisia.

Joissain osissa Intiaa tiikerien lukumäärien kasvu -

aiheuttaa dramaattisen nousun hyökkäyksissä.

Tiikerien lukumäärän kasvu on hyvä uutinen.

Se on suojelun menestystarina maailmalle.

Mutta usein ihmiset maksavat hinnan tiikerien lukumäärän noususta.

Pelissä on ihmisten osoittama vuosia kestänyt -

suvaitsevaisuus näitä tiikereitä kohtaan.

Kuvatessaan tiikerien suojelualueen reunoilla -

Pooja ja Kalyan ovat todistaneet ihmisten ponnisteluja,

jotta sekä kyläläiset että tiikerit olisivat turvassa.

Kokoontukaa.

Metsäosaston ensimmäinen toimintatiimi -

kutsutaan ensimmäisenä, kun kyseessä on ongelmatiikeri.

Metsänvartija Shital Thakre on tehnyt tätä työtä kuusi vuotta.

Tänään hänen tiiminsä on kutsuttu kylään, jossa joku on tapettu.

Kun saamme puhelun kylästä,

menemme paikalle katsomaan, mitä on tapahtunut.

On hirvittävää kuulla, että tiikeri on tappanut naisen.

Ensimmäinen toimintatiimi on kutsuttu tunnistamaan ongelmatiikeri,

jotta se voidaan pyydystää ja vangita.

Koska tiikeri on yhä lähistöllä, Shitalin tärkein tehtävä on pitää ihmiset turvassa.

Maatilojen poikki kulkee villieläimiä.

Joten älkää olko myöhään maatiloilla tai menkö metsään.

Tällä alueella, Tadoban kansallispuiston laitamilla,

tiikerien lukumäärä on nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Tämä ei ole yksittäistapaus,

näitä on useita.

Jos jossain on tapaturma,

meidän on valmistauduttava ja mentävä heti paikalle.

Meidän on oltava valmiina vuorokauden ympäri.

Tiikerit ovat aktiivisimpia yöllä.

Shital ja tiimi tutkivat lähialuetta -

toivoen ajavansa tiikerin pois kylästä.

Se on vaarallista työtä.

Kiinnitä huomiota taakse.

Heidän on tunnistettava, mikä tiikeri on kyseessä.

Rakesh, tiimin biologi, tutkii etäkameralla otettuja kuvia.

Kuusi.

Jokaisella tiikerillä on ainutlaatuiset raidat.

Niitä vertailemalla hän näkee, että kyseessä on nuori urostiikeri nimeltä P2.

Mennään.

Tiimin läsnäolo yön yli auttaa kyläläisiä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi.

Tiikerien kasvava lukumäärä kasvattaa pelkoa.

Tilaa on rajallisesti -

ja ongelmat tulevat lisääntymään.

Haluamme auttaa ihmisiä ymmärtämään,

että tiikerit eivät yleensä tapa ihmisiä.

Ne ovat tapaturmia.

Yritämme varmistaa, että näin ei tapahdu tulevaisuudessa.

Shital elää yksin, kaukana kotoa.

Tällaisina aikoina hän kaipaa perhettään enemmän kuin koskaan.

Hei.

Miten on terveytesi laita?

Kaikki on hyvin.

Tule kotiin. Äiti on tehnyt sabzia.

Milloin tulet kylään?

Kyllä. Minä tulen.

- Hei hei. - Hei hei.

Shitalin perhe haluaa hänen palaavan kylään,

mutta hänellä on vahva kutsumus tähän työhön.

Rakastan työtäni metsässä.

Tykkään olla yhteydessä viidakkoon, eläimiin ja ihmisiin.

Joten haluan toistaiseksi jatkaa elämistä yksin.

Shital on ylpeä ollessaan yksi harvoista naisista tässä työssä.

Haluan kehottaa naisia toteuttamaan unelmansa.

Jos he haluavat metsänvartijaksi tai joksikin muuksi,

heidän pitää pyrkiä siihen.

Palataksemme kylään,

Shitalilla ja hänen tiimillään on paineita poistaa ongelmatiikeri.

Ja kun pitää pyydystää tiikeri,

paikalle kutsutaan villieläinlääkäri, tri Ravi Khobrogade.

Kun hän ei pyydystä tiikereitä,

Ravi huolehtii hoitolassaan orvoista eläimistä,

kuten tästä huulikarhun pennusta.

Meidän on kasvatettava se.

Juuri nyt käyttäydymme kuin emo.

Kun puhelinsoitto tulee,

Ravin on koottava nopea pelastustiiminsä.

Heitä on pyydetty rauhoittamaan ongelmatiikeri P2 -

ja viemään se pois kylästä.

P2 on heidän viideskymmenes pyydystämänsä tiikeri, jos se löytyy.

Meidän on ajateltava kuin tiikeri.

Tämä on tärkeä opetus, jonka olen oppinut tiikereitä pelastaessa.

Minun on tiedettävä, mikä on tiikerin seuraava askel.

Ravi ja hänen tiiminsä etsivät yksittäistä tiikeriä nimeltä P2.

Se on liikkuva neula valtavassa heinäsuovassa.

Suunnitelmana on pyydystää P2 ja vangita se,

mutta se ei tule olemaan helppoa.

Kaksi päivää myöhemmin Ravi kuulee P2:n tappaneen lehmän maatilan laidalla.

He aikovat tarkkailla maatilaa toivoen, että P2 palaa syömään.

Ravin assistentti Ajay käyttää tainnutusasetta tiikerin rauhoittamiseksi.

Selvä. Valmis.

Ravi ja Ajay asettuvat paikalle yöksi.

Tiikeri on aina nokkela,

siksi se on viidakon kuningas.

Joten meidän on mietittävä voittaaksemme niiden nokkeluuden.

Nyt me vain odotamme ja katselemme ympärillemme.

Odotus oli pitkä,

eikä se tuottanut tulosta.

Viime yö oli liian rankka meille.

Eikä tiikeri tullut.

Joten katsotaan.

Yritämme uudelleen.

Yritämme uudelleen ja uudelleen, onnistumme vielä.

Viikkoa myöhemmin tiimiä onnistaa.

P2 on nähty, ja he kiirehtivät paikalle.

Ajay, näetkö tiikerin tuolla?

Vihdoinkin he näkevät ensivilauksen P2:sta.

Nuolen on osuttava takaosaan,

joten heidän on odotettava, kunnes se on oikein päin.

Voimmeko ampua?

Näen tiikerin, mutta pää on tänne päin.

Se on riskialtis laukaus.

Ei ammuta ellemme saa sitä oikein päin.

P2 livahtaa takaisin metsään.

Voi luoja.

He menettivät tilaisuutensa.

Mutta yön aikana etäkamera on ottanut tuoreen kuvan.

Tiimi seuraa jälkiä.

P2 on vain 18 metrin päässä.

Sen pitää vain kääntyä ympäri.

Napakymppi.

Se painaa noin 227 kiloa,

joten tarvitaan koko tiimin apua P2:n kantamiseksi kuljetuslaatikkoon.

Se on suuri helpotus Ravin tiimille.

Ja tervetullut näky kyläläisille.

Herätimme sen ja nyt sillä on mukava, rentoutunut olo.

Se on erittäin hyvä tiikeri, se on noin kaksi ja puolivuotias.

Se on nuori ja uros ja valtavan kokoinen uros.

Näette kyläläiset, he ovat erittäin iloisia,

koska he ajattelevat, että he ovat ratkaisseet ongelman.

Yhteisö tulee ulos katsomaan tiikerin lähtöä.

Kolmetuntisen matkan aikana hoitolaansa -

Ravilla on ristiriitainen olo.

Minusta tuntuu todella pahalta, kun laitan tiikerin häkkiin.

Kun näin tiikerin pellolla, ammuin sitä nuolella, ja lähetän sen eläintarhaan.

Silloin tiimimme on erittäin surullinen,

että päätämme tietyn yksilön vapauden.

Hoitola on väliaikainen paikka P2:lle.

Ravi yrittää nyt löytää sille pysyvän kodin eläintarhasta.

P2 ei palaa enää koskaan vapauteen,

mutta sen uudelleensijoitus auttaa paikallisia sietämään tiikereitä.

Ei kaukana, Tadoban kansallispuiston itälaidalla,

jotkut toiset tiikerit muuttavat myös uuteen kotiin,

mutta täysin eri syystä.

Bilal suunnittelee tiikerien paritusta.

Hän toivoo saavansa täältä viisi naarasta -

ja esittelevänsä ne mahdollisille kumppaneille.

193 kilometriä pohjoiseen, Nagziran kansallispuistossa,

tiikereiden lukumäärä on kasvussa, mutta ne ovat enimmäkseen uroksia.

Urostiikereiden on helpompi tulla tänne kaukaisista metsistä kuin naaraiden.

Mutta ilman naaraita kanta on tuhoon tuomittu.

Bilalin suunnitelmassa on toinenkin etu.

Hän vie naarastiikerit pois alueelta, jossa on paljon ihmisiä.

Kaikki siis hyötyvät.

Jos onnistumme saamaan ainakin viisi, kuusi naarasta -

tältä tietyltä alueelta sille toiselle alueelle, se on hyvä asia kaikille.

Tiikereiden ja ihmisten hyväksi.

Se on kunnianhimoinen ja visionäärinen idea,

mutta ensin heidän on löydettävä oikea tiikeri.

He etsivät tarkoituksella ujoa naarastiikeriä,

joka välttää ihmisiä ja heidän karjaansa.

Mutta ujo tiikeri on vaikea pyydystettävä.

Eläinlääkäri Ravi ja hänen tiiminsä ovat paikalla pyydystämistä varten.

Tiikeristä on selviä merkkejä…

Tämä on naaraan tassunjälki.

…mutta se pysyy katseilta piilossa.

Usean päivän ja yön etsinnän jälkeen -

tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi.

Jos he eivät onnistu pyydystämään ensimmäistä naarasta,

koko paritusprojeksi epäonnistuu ennen kuin on edes alkanut.

Ne ovat niin ujoja.

Vaikka ne lepäisivät kymmenen metrin päässä,

niitä on vaikea huomata.

Joten se tekee niiden jäljittämisen ja pyydystämisen erittäin vaikeaksi.

Voi mennä kuukausia ennen kuin Bilalilla on naarastiikeri, jonka siirtää.

Pooja ja Kalyan todistavat toista tiikerien lukumäärän kasvun vaikutusta.

Suurempi määrä tiikereitä taistelee reviiristä.

Tämä nuori tiikeri on osunut valtavan uroksen reitille.

Vanhempi tiikeri tekee selväksi, että ne eivät ole tervetulleita.

Toinen osapuoli yleensä perääntyy,

mutta joskus häviäjä voi loukkaantua pahasti.

Pooja ja Kalyan ovat löytäneet haavoittuneen uroksen.

Heidän materiaalinsa auttaa metsänvartijoita tunnistamaan tiikerin,

kun he ilmoittavat asiasta.

Katso oikealle.

Olen suurentanut äärimmilleen, näen haavan.

Se nuolee juuri haavaa.

Se ontuu, voi luoja.

Se taitaa olla pahoin loukkaantunut.

Se ontuu tällä hetkellä ja sillä on todella paha vamma,

joten olen todella huolissani siitä, koska täällä on paljon tiikereitä -

eikä se pysty taistelemaan tai lähtemään selviytyäkseen.

Se nuolee haavojaan,

mutta jos ne eivät parane se on suuressa vaarassa,

koska sillä on vain kaksi vaihtoehtoa.

Toinen on, että se ei pysty saalistamaan ja kuolee nälkään.

Ainoa vaihtoehto on, että se alkaa syömään helppoa saalista eli karjaa.

Ja se on ihmisten ja villieläinten välisen konfliktin alku.

Ja yleensä se ei pääty hyvin tiikerien osalta.

Metsänvartijat pitävät nyt tiikeriä silmällä -

ja tuovat sen tarvittaessa Ravin hoitolaan.

Raville tiikerien lisääntyminen tarkoittaa enemmän poikasia huolehdittavaksi.

Tänään hän huolehtii naarastiikeristä, joka on joutunut eroon emostaan.

Se on noin viisi tai kuusi kuukautta vanha.

Mutta tarkkaillessamme sitä pellolla se on kuihtunut, nestehukkainen ja heikko.

Siksi pelastimme sen pellolta -

ja seuraamme, etsimme naarasta,

jotta poikanen palaa naaraan luokse,

ja se pysyy luonnossa.

Se on onnellinen loppu naaraspoikaselle.

P2:n osalta on hyviä uutisia.

Ravi lähettää sen pian uuteen kotiin.

Se menee yhteen maailman suurimmista eläintarhoista, Nagpurin kaupunkiin,

jossa se jakaa aitauksen naarastiikerin kanssa.

P2.

P2, mitä kuuluu?

Ei huolta,

pääset suureen aitaukseen ja siellä on myös naaras.

Sitten nautit elämästä.

Joten ei huolta.

P2 on onnekas.

Noin puolet suojelualueilta lähteneistä tiikereistä ei selviä.

Naarastiikeri on löytynyt kuolleena ja tuotu Ravin hoitolaan.

Hän vahvistaa kuolinsyyn ja suorittaa tuhkauksen.

Hautajaisriitit heijastavat jokaisen tiikerin kunniaa ja kunnioitusta.

Tämä on erittäin synkkä päivä meille kaikille.

Koska menetimme täysikasvuisen naarastiikerin niin -

uskomattomasta syystä kuin sähköisku.

Sellaista ei pitäisi tapahtua.

Sähköisku on tiikerien suurin kuolinsyy.

Peltojen ympärille asetetaan usein sähköaitoja -

estämään villipeuroja ja villisikoja syömästä satoa.

Mutta tiikerit eivät näe lankoja ennen kuin on liian myöhäistä.

Yksi naaras voi saada neljä poikasta vuodessa.

Joten voitte kuvitella menetettyjen villitiikerien määrän.

Lepo.

Asento.

Tiikerikuolemien välttämiseksi tulevaisuudessa -

seuraavan sukupolven tulee ymmärtää niistä lisää.

Shital ja Rakesh ovat tulleet koululle Tadoban kansallispuiston laidalla.

He ovat tulleet kertomaan lapsille tiikereistä -

ja opettamaan heille, mitä tehdä, jos he kohtaavat tiikerin.

Oletteko koskaan nähneet tiikeriä?

Kyllä.

Mitä teette, jos näette tiikerin?

Juoksetteko?

Jos juoksette, se luulee, että olette sen saalista.

Metelöikää ja pysykää paikallanne.

Näettekö tiikerin?

Emme.

Näittekö sen? Missä se on?

Näittekö sen?

Kyllä.

- Mitä näette? - Tiikerin.

Juoksiko se pakoon?

Shital toivoo, että lapset välittävät turvaohjeet -

ystävilleen ja perheilleen.

Kun selitämme sen lapsille koulussa,

he selittävät sen vanhemmilleen.

Joten tämä viesti leviää.

Ja ihmisten ja eläinten konflikti pienenee.

Oppitunti on ohi, luokka suuntaa ulos, tuhoutuneeseen metsään -

auttaakseen istuttamaan alueelle puita.

Kun nämä kasvit kasvavat puiksi,

villieläimet voivat levätä niiden varjossa.

Oppilaat, haluatteko metsänvartijoiksi kuten Shital?

Kyllä.

Kyllä.

- Tuntuuko hyvältä istuttaa puu? - Kyllä.

Kun ohitatte tämän puun, muistatte istuttaneenne sen.

Kuuden kuukauden yrittämisen jälkeen Bilal onnistuu saamaan naarastiikerin.

Se on matkalla Nagziran luonnonpuistoon tapaamaan yksinäisiä uroksia.

Jos se pariutuu jonkun kanssa, se auttaa eläinten lukumäärän kasvussa.

Oman reviirin etsimisen sijaan -

se valitsee helpon tavan, menee kyydillä.

Nagzirassa sillä on paljon tilaa -

ja todellinen mahdollisuus tavata kumppani.

Selvä, viisi tai kuusi tulkaa nopeasti. Emme voi haaskata aikaa.

Naarastiikeri on rauhoitettu.

Bilal ja eläinlääkäritiimi voi tehdä sille terveystarkastuksen -

ja asettaa GPS-pannan ennen kuin se vapautetaan.

Pannan avulla Bilal pystyy seuraamaan tiikerin liikkeitä,

kun se alkaa tutkimaan uutta reviiriään.

Se pysyy kiinni seuraavan vuoden,

ja sitten se laukaistaan etänä irtoamaan itsestään.

Eläinlääkäri Ravi on valmis tutkimaan tiikerin terveydentilaa -

ja varmistamaan, että sen voi vapauttaa.

He tarkistavat sen painon ja mitat,

ja lisäävät ne tiikereiden kasvavaan tietokantaan.

Se on nuori, olette nähneet sen hampaat.

Ne ovat hohtavan valkoiset ja tuossa on pieni ura,

mikä viittaa, että se on noin kaksivuotias.

Joten se on juuri siinä iässä,

kun se lähtee etsimään reviiriä -

ja etsii kumppania ja sitten kasvattaa omat poikasensa.

Se on ensimmäinen projekti laatuaan Intiassa -

ja se herättää paljon huomiota.

Tiikerin vapauttaa osavaltion metsäministeri.

Tämä on periaatteessa viimeinen päivä, voimme kutsua hääpäiväksi.

Näette, kaikki ihmiset ovat erittäin tyytyväisiä.

Koska esittelemme naaraan alueen uroksille.

Viiden vuoden suunnittelu on ollut tätä hetkeä varten.

Kymmenen minuutin kuluttua se päästetään vapauteen.

On aika vapauttaa naarastiikeri uuteen kotiinsa.

Teimme sen vihdoin.

Koska se tuli juuri ulos häkistä, se on todella iloinen,

koska se menee luontoon.

Tämä on sille taivas.

Se voi saada suloisia tiikerinpoikasia, joten se nauttii.

Tämä on sille toivon paikka, jossa sillä on suurempi mahdollisuus lisääntyä,

saada oma reviiri, saada oma jälkikasvu.

Saada oma koti.

Se on todella hieno tunne, mutta todellinen työ alkaa huomenna,

kun se alkaa tutkia reviiriä, jossa se ei ole koskaan ollut.

Seuraavien kuukausien aikana, Bilal ja tiimi seuraa tiikeriä kellon ympäri.

Pannan signaalien avulla he seuraavat sitä maastossa -

ja avaruudesta käsin -

kartoittaen sen jokaisen liikkeen.

Naarastiikeri asettuu hyvin alueelle.

Se ei ole eksynyt kyliin.

Ja sillä on seuraa.

On kulunut neljä kuukautta ja tällä naaraalla menee erittäin hyvin.

Se on vakiinnuttanut reviirinsä.

Se on nähty monesti uroksen kanssa.

Joten toivomme, että se on paritellut pari kertaa.

Ja toivomme, että tulevaisuudessa se synnyttää,

sillä on poikasia tällä uudella reviirillä.

Toistaiseksi kaikki hyvin.

Siirto on onnistunut.

Seuraavan vuoden aikana -

tänne tuodaan neljä naarasta lisää -

auttamaan lukumäärän kasvussa.

Tämä oli unelma ja se on toteutunut.

Ja jatkamme näiden tiikereiden seuraamista Nagzirassa -

ja katsomme, millainen lukumäärä on seuraavan viiden, kymmenen vuoden päästä.

Ravi on tullut katsomaan P2:ta uudessa kodissaan, Gorewadan eläintarhassa,

joka on yksi maailman suurimpia.

P2:lla on nyt valtava luonnonmukainen aitaus,

ja pian sen seuraan liittyy uusi naaras.

On erittäin hyvä aamu,

koska olen erittäin iloinen nähdessäni P2-tiikerin.

24 hehtaarin aitaus on oikein hyvä tila tiikerille.

P2:lla on uusi rooli -

tiikerien lähettiläänä.

Kaikki voivat käydä katsomassa sitä.

Ja kaikki voivat tuntea sen.

Jos näkee tiikerin hetken aikaa, sitä ei unohda koskaan.

Koska se on niin kaunis, niin majesteettinen.

P2 ei ehkä koskaan palaa luontoon,

mutta se auttaa innoittamaan seuraavaa sukupolvea -

välittämään tiikerien tulevaisuudesta.

Pooja ja Kalyan haluavat myös innoittaa ihmisiä ajattelemaan tiikereistä toisin.

He ovat tulleet kylään lähelle Tadoban tiikerien suojelualuetta.

Useilla täällä olevilla on väärinkäsityksiä tiikereistä.

He pitävät niitä ihmissyöjiä ja luulevat niiden haluavan tehdä pahaa.

Pooja ja Kalyan ovat tehneet lyhytelokuvan,

jonka he esittävät ensimmäistä kertaa.

300 hengen yleisö on kerääntynyt esitystä varten,

mukaan lukien metsänvartija Shital ja hänen tiiminsä.

Hei.

- Hei. - Hei.

Hei, nimeni on Pooja.

Ja aion näyttää teille lyhytelokuvan tiikereistä.

Tämä elokuva välittää teille viestin tiikeriltä.

Joten haluatteko katsoa tämän tarinan?

Kyllä!

- Selvä. - Selvä, aloitetaan.

Tarina kerrotaan paikallisella Marathin kielellä -

tiikerin näkökulmasta.

Päivät kuluvat ja me kasvamme suuremmiksi ja vahvemmiksi.

Kyläläiset -

näkevät ensimmäistä kertaa kuvia tiikeriperheen elämästä.

Olemme valmiita seuraamaan emon seikkailuja.

Elokuva näyttää poikasten sopeutumisen viidakkokotiinsa -

ja niiden kohtaamat haasteet niiden kasvaessa.

Elokuva antaa myös kyläläisille vinkkejä, miten pysyä turvassa metsässä.

Jos teidän on tultava metsään, kävelkää ryhmissä ja metelöikää,

jotta tiedän läsnäolostanne ja voin vältellä teitä.

Olen todella häkeltynyt.

Katsoessani yleisöä, katsoessani, miten syventyneitä he olivat.

Elokuvaa katsomaan tulleilla ihmisillä on todellisia ongelmia.

He kohtaavat tiikereitä päivittäin.

Jos tämä elokuva pelastaa yhden elämän, olemme tehneet työmme.

Kiitos, kun tulitte.

Tapaamme pian. Kiitos.

Ja viesti leviää.

Joissain paikoissa uusi asenne tiikereitä kohtaan luo yllättäviä mahdollisuuksia.

Bilal on matkalla kohti Alijanjan kylää.

Yhteiselo on mahdollista vain, jos tämä on taloudellisesti hyödyllistä -

paikkallisille ihmisille,

jotka jakavat maisemansa näiden suurten petoeläinten kanssa.

Ovellaan olevien villieläinten kanssa tappelun sijaan -

yhteisö täällä ottaa sen lämpimästi vastaan.

Intian ensimmäisessä villiinnyttämisprojektissa -

maanviljelijöille maksetaan siitä, että he pitävät karjansa pois ruohotasangoilta.

Tämä rohkaisee villieläimiä,

mikä luonnollisesti houkuttelee tiikereitä,

jotka tuovat paikalle turisteja.

Alueellamme on neljä naarastiikeriä.

Niillä kaikilla on poikasia.

Ja niiden isä on urostiikeri nimeltä Chota Matka.

Paikallinen opas, Arvind, ansaitsee nyt elantonsa -

viemällä turisteja luontokävelyille tähän maisemaan.

TABORA STAR -OPAS

Kuningaskalastaja!

Pieni ekomajoitus luo työpaikkoja myös paikallisille ihmisille.

Ansaitsemme hyvin ja kylän kaikki perheet ovat tyytyväisiä.

Emme aiheuta vahinkoa metsälle -

ja tulevaisuudessa suojelemme metsää, koska se on elantomme.

Bilal on auttanut siitä asti, kun projekti alkoi vuonna 2015.

Hänestä on hienoa nähdä, miten asenteet villieläimiä kohtaan ovat muuttunut.

Kuvitelkaa, kun tämä ei ollut luonnonsuojelualue.

Maanviljelijät yrittivät suojella tätä maata satoa tuhoavilta peuroilta.

Joten niitä pidettiin tuhoeläiminä.

Tänään sama maanviljelijä haluaa nähdä peuran maillaan,

koska se tuo lisää rahaa.

Eli näin maisema on muuttanut tuhoeläimen voimavaraksi.

Mitä enemmän peuroja,

sitä enemmän tiikereitä.

Tässä kylässä nykyinen tiikerien lukumäärän kasvu on aihe juhlaan.

Tiikerien lukumäärän kasvaessa myös turistien määrä kasvaa.

Se on hyvä meille.

Nyt meille maksetaan hyvin.

Tämä on ensimmäinen esimerkki viljelysmaan villiinnyttämisestä -

lähellä suojelualuetta Intiassa.

Jos tämä menestyy,

Intiassa voi olla satoja luonnonsuojelualueita.

Bhopalissa, kaupunkitiikerin kotikaupungissa,

Pooja ja Suman tarkistavat etäkameransa.

Tule vain auringonlaskun jälkeen.

He toivovat näkevänsä ensimmäiset kuvat sen poikasista.

Katsotaan, mitä saimme.

Joo.

- Voi luoja. - Siinä on emo.

Poikaset seuraavat.

Ensimmäinen poikanen tulee ulos.

Vau.

Kaupunkitiikerillä on neljä poikasta, ne ovat nyt noin viiden kuukauden ikäisiä.

Voi luoja, yksi toisensa jälkeen.

Kaikki tunkevat päänsä aidan läpi.

Se vain mahdutti itsensä. Ei, se on liian iso.

Niin, niin suloinen.

Se opettaa niille, miten tulla aidasta.

Eikö olekin ihastuttavaa?

Ja ne ovat nopeita oppimaan.

Ne näyttävät terveiltä.

Niin, todella terveiltä.

Saimme kaunista materiaalia.

Bhopalin naarastiikeri kasvattaa kaupunkitiikerien seuraavan sukupolven.

Ne oppivat nyt, miten pärjätä kaduilla.

Se kasvattaa näitä neljää poikasta -

ja näyttää niille reviirinsä.

Se näyttää, missä saalistaa,

mistä ne löytävät vettä.

Se näyttää näille poikasille, miten liikkua maisemassa,

miten pysyä salaperäisenä, eikä näyttäytyä ihmisille.

Näyttää, miten selviytyä kaupungissa.

Se on loistava emo.

Eikä etäkameraan ilmesty ainoastaan poikaset.

Bhopalissa on kaikenmuotoisia ja -kokoisia salaisia asukkaita.

Osa naapureista voi olla piikikkäitä.

Jotka eivät kunnioita yksityisyyttä.

Yöllä kaikki eläimet ovat liikkeellä -

ja yrittävät ehtiä kotiin ennen aamunkoittoa.

Parempi pysyä emon perässä.

Jotkut ovat luonnostaan uteliaita,

varsinkin tiikerin poikaset.

Hups.

Poikaset jatkavat oppimista emoltaan,

kunnes niiden on aika etsiä omat reviirinsä.

Jonain päivänä ne näyttävät poikasilleen, miten selviytyä lähellä kaupunkia -

ja tieto kulkee sukupolvelta toiselle.

Minusta tuntuu, että Intia tarvitsee sitä tulevaisuudessa.

Tiikerit näyttävät sopeutuneensa elämään ihmisten keskellä.

Ja se näyttää meille, miten tiikerit pystyvät siihen.

Se on tulevaisuuden toivo.

Viiden vuoden kuvaamisen jälkeen -

Disneynaturen kuvausryhmän on aika pakata ja lähteä kotiin.

He lähtevät tietäen, että Intian tiikerit ovat nousussa.

Ja niiden siirtyessä ihmisten asuinalueille -

osa tiikereistä näyttää, miten on mahdollista kukoistaa ihmisten maailmassa.

Se on haaste.

Ja ne tekevät sen kauniisti.

Ne tekevät sen mitä upeimmalla tavalla. Asuvat ihmisten kanssa.

Ja ihmiset tekevät myös osansa -

varmistaakseen, että tämä ainutlaatuinen suhde kestää tulevaisuudessa.

Luulen, että ihmisten keskellä on aina tilaa -

elää tiikereiden kanssa,

jakaa maisema näiden upeiden lihansyöjien kanssa.

Käännös: Kirsi Markkula