Original subtitles

Joka päivä kaikkialla he auttavat pelastamaan henkiä. Sairaanhoitajat.

Yksikään sairaala ei toimi ilman heitä.

Mutta toisinaan he eivät ole sitä, miltä vaikuttavat.

Tässä sarjassa kerrotaan sairaanhoitajista, jotka tappavat.

Se oli outo tutkimus.

ENT. RIKOSYLIKOMISARIO

Ja poliisin näkökulmasta -

todennäköisin henkilö, joka olisi voinut tehdä jotain, oli hoitaja.

Mutta hoitajia ei epäillä.

Kukaan ei epäile sairaanhoitajaa, eivätkä hoitajat epäile toisiaan.

Vuonna 2016 tuli kuluneeksi 25 vuotta rikosten sarjasta, joka aluksi hämmensi -

ja sitten järkytti syvästi Ison-Britannian lääketieteellistä yhteisöä.

Neljä lasta murhattiin.

Toiset jätettiin taistelemaan hengistään.

Englantilaisen sairaalan osastolla 4. Voisiko se olla mahdollista?

Yrittikö sairaanhoitaja järjestelmällisesti murhata potilaita?

En tehnyt mitään. Syötin hänet, koska olin vuorossa.

NÄYTELTY REKONSTRUKTIO

Hän halusi ruokaa, joten syötin hänet.

Vihjaammekin,

että saatoit antaa hänelle jotakin, joka sairastutti hänet,

ruoan mukana.

Hän oli kunnossa, kun lähdin.

Erityisoikeuksilla saadun kahdeksan tunnin haastattelumateriaalin,

rikostutkintaa johtaneiden poliisien lausuntojen -

ja tositapahtumia jäljittelevien näyteltyjen rekonstruktioiden avulla -

tämä ohjelma kertoo sairaanhoitaja Beverley Allittin hyytävän tarinan.

...ellei se ollut pistos.

Hänellä ei ollut mitään, mikä vaatisi pistosta.

Hän ei tarvinnut ruiskeita.

Ei virallisesti.

Ei laisinkaan.

Tapahtumien keskellä järkyttyneet rikostutkijat -

kuulustelivat juonikasta hoitajaa.

Tunnustaisiko hän?

Oliko hän sairaanhoitaja, joka tappaa?

Jos katsomme päiviä, joina hän sai hypoklygeemisia kohtauksia,

NÄYTELTY REKONSTRUKTIO

yksi yleisin yhteinen tekijä on se, että sinä olit paikalla.

- Kun, et ole paikalla... - Sitä ei tapahdu.

Sitä ei tapahdu.

Hän sai kohtauksen 24. päivä -

vain puoli tuntia lähtösi jälkeen.

Granthamin sairaalan osastolla 4 tapahtuu dramaattisia asioita.

Hoitaja Beverley Allitt on Paul Cramptonin kehdon vierellä.

PAULIN ISÄ

Paul joutui sairaalaan ilmatiehyttulehduksen takia.

Paul Crampton tuotiin sairaalaan hengitystiesairauden takia.

LÄÄKÄRI

Minä huolehdin hänestä viikonlopun ajan.

Olin tietysti huolissani lapsen joutumisesta sairaalaan,

mutta en epätoivoisesti.

Se oli varotoimenpide keuhkotulehduksen takia.

Hän oli vasta viisikuukautinen.

Jos brittilääkäri Ellie Cannon olisi ollut Paul-vauvan yleislääkäri,

hän ei olisi ollut kovin huolissaan.

Lapset, joilla on keuhkotulehdus, paranevat yleensä hyvin.

YLEISLÄÄKÄRI

Hoitokeinot ovat hyvät -

eikä keuhkotulehduksen saanut lapsi yleensä sairastu vakavasti.

Kun viikonloppu oli lähestymässä,

meille kerrottiin, että hän pääsisi sairaalasta -

parin päivän sisään, joko sunnuntaina tai maanantaina.

Minusta hän voi melko hyvin.

Hän ei tuntunut olevan vaarassa,

ja hän olisi voinut lähteä kotiin.

Rutiinitapaus siis pienessä sairaalassa.

Ei syytä huoleen.

Kävelin sairaalaan hyvällä tuulella.

Lapsi oli parantumassa,

hänet päästettäisiin pian kotiin.

Kävelin sairaalaan -

suoraan kaaoksen keskelle. Ihmisiä ryntäili kaikkialle.

Paul oli siinä vaiheessa uskoakseni hoitajan sylissä.

Hän oli kylmä, harmaa ja kostea. Selvästi huonossa tilassa.

Hän oli todella huonossa tilassa.

Jälkeenpäin sain tietää,

että hänen verinäytteestään ilmeni alhainen verensokeri.

Alhainen verensokeri ei ehkä kuulosta vakavalta, mutta se on sitä.

Kehon solut tarvitsevat sokeria toimiakseen.

Kaikki kehon solut, aivosolut, sydämessä olevat solut.

Jos verensokeri laskee liian alas,

mikään kehon normaaleista ruumiintoiminnoista ei toimi.

Päivän pelastajana, kirjaimellisesti, on sairaanhoitaja.

Hänen nimensä on Beverley Allitt.

Allitt oli silloin paikalla -

ja hän sanoi: "Lapsella on hypo".

Opin myöhemmin, että hän tarkoitti hypoglykeemistä tilaa.

Allittin nopea ajattelu varmisti, että tilanne voitiin hoitaa nopeasti.

Hypoglykemiaan oli helppo hoito.

Paul vietiin hoitohuoneeseen.

Hänelle annettiin glukoosia hypoglykemiakohtauksen pysäyttämiseksi,

ja hän toipui nopeasti.

Seuraavana aamuna, kun palasin, se oli sunnuntai,

tein kierroksen,

ja hän oli taas normaalissa kunnossa, iloinen ja eloisa.

Oletko vastuussa Paulille torstaina tapahtuneesta?

Paulin tilan äkillinen heikentyminen oli mysteeri.

Merkittävässä uudessa löydössä -

Allittin kuulustelujen ääninauhat -

löydettiin kokonaisuudessaan.

Ne paljastavat mittelön tutkijoiden -

ja vakuuttavan, hurmaavan nuoren hoitajan välillä.

...Paulin äidille.

Minä ja Jill Ramsey puhuimme äidille.

Tarkistin verensokeriarvot, ja ne olivat kunnossa.

Glukoosihoitoa jatkettiin.

Nauhoilta voi kuulla vaihtelevat tunnelmat kuulustelussa,

jota johtivat Lincolnshiren poliisissa palvelleet kaksoisveljet.

Tehtävä oli selvä alusta asti.

Kuinka he saisivat tunnustuksen henkilöltä,

joka kykeni niin vaivattomasti välttämään vastuun rikoksestaan.

Olivatko vanhemmat paikalla?

Toinen heistä oli, ensimmäisenä päivänä.

Äiti oli varmasti siellä...

Äiti oli siellä aamulla,

mutta hänen täytyi kai lähteä tekemään jotakin kotiin,

joten isä tuli paikalle. He vaihtoivat vuoroa.

Pulmallisten todisteiden vuoksi vain tunnustus takaisi tuomion.

Kenties hän oli syytön.

Olitko Paulin kanssa sinä päivänä yksin?

En yksin. Fysioterapeutti oli paikalla. Hänen äitinsäkin oli siellä.

Ellei hän käväissyt kahvilla tai muuta vastaavaa.

Ja miten kuvailisit hänen sen päiväistä tilaansa?

Hän oli kunnossa.

Hän oli tiputuksessa verensokerin takia -

ja hän hymyili.

Hän oli selvästi pirteämpi kuin nähdessäni hänet lauantaina.

Hän oli paljon iloisempi.

Mutta hän ei pysynyt iloisena kauan.

Luvassa oli vielä lisää selittämättömiä muutoksia ja traagisia käänteitä.

Lähdin osastokierroksen jälkeen kotiin.

Sunnuntaiyönä sain taas soiton aamun pikkutunteina.

Jälleen kerran tilanne oli yllättävä ja huolestuttava.

Palasin sairaalaan. Vauva oli taas huonossa kunnossa.

Oliko lapsen äiti siellä?

Kyllä, hän oli huoneessa.

Olitko sinä päivänä yksin Paulin kanssa?

Sinä aamunako?

En usko. En ollut.

Etkö laisinkaan? Jätettiinkö häntä yksin sinä päivänä?

Aamullako?

Varmaankin, jos hänen äitinsä kävi kahvilla tai piti tauon.

Tai hän saattoi käydä aamiaisella jossakin vaiheessa.

Mikä ikinä saikaan Paul Cromptonin niin sairaaksi, ei hellittänyt.

Paul sai vielä kaksi hypoglykemiakohtausta.

Yhden maanantaina ja viimeisen torstaina.

Osastolta tuli taas soitto. Paulin tila oli taas romahtanut.

Paul olisi kuollut ainakin kahdella kertaa tapauksista,

ellemme olisi antaneet hänelle tarvittavaa glukoosia.

Paul vietiin välittömästi erikoissairaalaan.

Se oli rankkaa aikaa Davidille ja hänen vaimolleen Kathille.

Mutta avulias, joka kerta tunnollisesti vuorossa ollut hoitaja -

ilmoitti heidän poikansa sairastuneen vakavasti.

Kath meni hänen mukaansa,

ja sairaanhoitaja Beverley Allitt tarjoutui Kathin seuraksi -

ja lähti hänen mukanaan ambulanssilla.

Hypoglykemialle on useita mahdollisia syitä.

Tyypillisimmin se ilmenee, kun diabeetikot saavat liikaa insuliinia.

Insuliini on luonnollinen aine, jonka ihmisen keho tuottaa haimassa.

Se säätelee sokerin määrää verenkierrossa.

Mutta Paul kärsi hengitystietulehduksesta,

hänellä ei ollut diabetesta.

Joten hänelle ei olisi pitänyt antaa insuliinia.

Mutta juuri niin näytti kuitenkin tapahtuneen.

Paul Cramptonille oli tapahtunut asioita, joita ei olisi pitänyt tapahtua.

Insuliini, ilman tarpeellista määrää glukoosia elimistössä,

olisi tappanut hänet.

Yksi mahdollinen syy selittämättömän alhaiseen verensokeriin -

oli niin sanottu "insuliinin tarkoituksenmukainen annostelu."

Mutta kukaan ei ikinä epäillyt sitä.

Insuliinin tarkoituksenmukainen annostelu potilaalle, joka ei tarvinnut insuliinia.

Oliko se mahdollista? Myrkyttikö joku potilaita?

Jotain outoa tapauksessa oli.

ENT. RIKOSKOMISARIO

Paul Cramptonin tapauksen selvittäminen -

olisi ratkaiseva tekijä Granthamin sairaalan tapahtumien paljastamisessa.

Tämä haastattelu äänitetään.

Olen Neil Jones, Granthamin poliisin rikoskomisario.

Kertoisitko koko nimesi, kiitos?

Beverley Gail Allitt.

Selvä.

Sinun ei ole pakko sanoa mitään,

jollet halua. Mutta kaikkea sanomaasi voidaan käyttää todisteena. Ymmärrätkö?

- Kyllä. - Aivan.

Kysymme seuraavaksi vielä tarkemmin Paulista.

Käymme asiaa läpi ja kysymme vielä myöhemmin lisää.

- Vuorosiko siis loppui kello yhdeksän? - Kyllä, iltayhdeksältä.

Mitä muihin tehtäviisi kuului?

Olisin ehkä ottanut verensokeriarvot,

mutta sitten Bessie tuli syöttämään häntä tuttipullolla.

Hän oli tosi nälkäinen ja joi kaiken välittömästi.

Beverley Allitt oli tyyni paineen alla, vakuuttava, jopa miellyttävä.

Oliko hän sitä, mitä antoi ymmärtää,

viaton sairaalamysteerin keskelle päätynyt osallinen?

Olin jokaisena kertana vuorossa.

Pidättekö minua niin tyhmänä, että vain jatkaisin sitä?

En tiedä, kuinka tyhmä olet, kaiken huomioon ottaen.

Huhtikuussa vuonna 1991 Lincolnshiren terveydenhuollon johto oli ymmällään.

Sarja selittämättömiä tapauksia -

oli tapahtunut Granthamin sairaalan lastenosastolla,

eikä ilmiselvää selitystä ollut.

Poliisille tehtiin ilmoitus.

Kahdeksan viikon aikana oli sattunut 26 tapausta.

Useita eri lapsia koskevat tapaukset vaikuttivat epäilyttäviltä.

Vaikutti siltä, että joku ulkopuolinen henkilö oli sekaantunut asiaan.

Sairaalassa huolestuttiin asiasta niin paljon,

että kaikki odotushuoneet ja käytävät desinfioitiin.

Osastoille sijoitettiin ylimääräisiä välineitä -

mahdollisten tilanteiden varalta.

Granthamin sairaalassa oli viimeisten neljän vuoden aikana -

ollut vain yksi tai kaksi kuolemantapausta sillä osastolla.

Yhtäkkiä kahdeksan viikon sisällä sattui 26 tapausta,

joissa neljä ihmistä kuoli.

Sen myötä oli selvää, että jokin oli vialla.

Sairaala ei löytänyt syytä tapahtumille,

joten poliisi pyydettiin tutkimaan asiaa.

He tarvitsivat ulkopuolisen näkemyksen tapahtuneelle.

Yhteen traagiseen ja erikoiseen tapaukseen liittyi Becky-niminen tyttövauva.

Hänellä oli maha-suolitulehdus, joka ei ole hengenvaarallinen sairaus.

Jos lapsella on maha-suolitulehdus,

on täysin odottamatonta, että hänelle kehittyisi hypoglykemia -

tai että hänen sydämensä pysähtyisi.

Se olisi hyvin epätavallista.

Mutta tyttövauvalle tuli hypoglykemia.

Illalla puoli kahdeksalta hän joutui teho-osastolle.

Hänen silmänsä värähteli.

Kahden lääkärin mukaan hän oli hengissä ja tarvitsi lääkitystä.

He lähtivät keskustelemaan tarvittavasta lääkityksestä.

Heidän palattuaan kymmenen minuutin kuluttua tyttö oli kuollut.

Tapahtuneelle kaivattiin kipeästi selitystä,

joten lääketieteelliset tutkijat ottivat Beckystä verinäytteen.

Becky kuoli tapaturma-asemalla.

Se verinäyte, monien kuukausien päästä,

osana poliisin laajaa rikosteknistä tutkimusta -

päätyi poliisille.

Näyte analysoitiin, ja siitä löytyi valtava määrä insuliinia.

Mutta heti Becky-vauvan traagisen kuoleman jälkeen -

lääkärit epäilivät hänen mahdollisesti kuolleen infektioon.

Jos näin oli, oliko hänen kaksoissiskonsa Katie myös vaarassa?

Tästä syystä Katie tuotiin sairaalaan,

jossa hän poti selittämätöntä sairautta,

joka aiheutti hänelle pysyvän aivovaurion.

Jotain on aina sattunut.

Lastenosastolla ei odota tapahtuvan mitään sellaista.

Lastenosastoa pidetään mukavana paikkana.

Sitä huolehtii lapsista ja näkee heidän parantuvan.

Heidän ei ajattele voivan...

On rankkaa nähdä vauvan tulevan osastolle ja sitten kuolevan.

Minusta se on rankkaa. Järkyttävää.

On hyvin surullista, että Beckyn vanhemmat -

tekivät Beckyn kuoleman jälkeen -

Beverleystä Katien kummitädin.

Se kertoo hyvin siitä,

kuinka syvästi he luottivat Beverleyhin.

Oli siis jotakin,

joka viittasi jopa vanhempien olleen vakuuttuneita siitä,

että Beverley oli kuin kummitäti.

Entä Katie Phillips?

Olemme puhuneet siitä.

Sanoitko siis olevasi hänen kummitätinsä?

Kyllä, olen hänen kummitätinsä.

Olit siis varmasti läheisempi sen lapsen kanssa kuin muiden.

Kyllä, mutten halunnut olla läheinen. Perhe on melko outo.

Syy siihen, että he pyysivät minua kummitädiksi,

on erikoinen.

Mitä tarkoitat?

Perheen isä on outo sen suhteen, kuka saa huolehtia tyttärestä.

Hän sanoo jatkuvasti: "Hän ei saa huolehtia tytöstä."

"En halua heidän hoitavan häntä."

Isä ei halunnut Janet Woodsia hoitajaksi.

Mutta johtuuko se toisen lapsen kuolemasta?

En tiedä. En tiedä siitä mitään.

Becky ja Katie Phillipsin vanhemmat olivat yhä pimennossa siitä,

mikä oli aiheuttanut tapahtuneen.

Heille Beverley Allitt oli ollut luotettava sairaanhoitaja.

Lastenosaston kuolemantapaukset ja vakavat sairastapaukset -

olivat alkaneet helmikuussa vuonna 1991.

Sairaanhoitaja Allit jatkoi työssään saman vuoden huhtikuuhun asti.

Becky ja Katie Phillipsiin kohdistuneet rikokset tapahtuivat 5. ja 7. huhtikuuta.

Beverley Allitt jatkoi työtään vielä useiden päivien ajan sen jälkeen.

Ei ollut mitään tiettyä kaavaa,

joka olisi helpottanut elämäämme.

Kayley Desmond oli yhtäkkiä saanut sydänkohtauksen.

On muistettava, etteivät lapset saa sydänkohtauksia.

He eivät viihdy huonojen elämäntapojen parissa.

Vauvojen sydämet ovat hyviä ja turmeltumattomia.

Yhtäkkiä he saavat sydänkohtauksia.

Patologit saivat myöhemmin selville syyn Kayleyn sydänkohtaukseen.

Todistusaineisto osoitti jälleen pahanilkiseen tekoon.

Jos verenkiertoon pumppaa ilmakuplan,

syntyy ilmaembolia,

jossa ilmaa kulkeutuu sydämeen ja sydän pysähtyy.

Osastolla ei voinut enää kävellä vapaasti.

Tavallisesti lastenosastot -

olivat avoinna perheille, ystäville ja toisinaan jopa toisille lapsille,

jotka saattoivat tulla vierailemaan pienten potilaiden luokse.

Kaikki se loppui. Oli kyse vakavasta ongelmasta.

Kun tapausten määrä oli kasvanut,

osaston henkilökunta alkoi epäillä Beverley Allittia,

joka näytti olevan aina paikalla ongelmien ilmetessä.

Sairaanhoitajat alkoivat huolestua -

ja etääntyivät Allittista.

Siitä huolimatta he eivät voineet uskoa sairaanhoitajan voivan tehdä sellaista.

Ja siksi aloittaessamme tutkinnan -

tulimme paikalle vihollisena.

Jokainen hoitaja oli liikuttunut. Jokainen tunsi syyllisyyttä.

Tutkijat kiinnittivät heti huomiota Beverleyyn.

Nuori sairaanhoitaja havaittiin nopeasti.

Hänet havaittiin kartoittamalla hänen työtehtäviään.

Huomasimme, että hän oli ainoa, joka oli ollut paikalla,

jokaisen uhriksi joutuneen lapsen kohdalla.

26 tapausta, 13 lasta.

Hän oli ainoa paikalla.

Olin ottamassa jääkaapin avainta.

Etsin sitä, mutten löytänyt.

Tiedän sen olevan hassunmallinen avain.

En löytänyt sitä avainnipusta.

Lähdin hakemaan avainnippua.

Pyysin Margaretia etsimään sitä, mutta hän ei löytänyt.

En sittemmin kuullut asiasta.

En tiedä, mitä kävi.

Hän lavasti toisia syyllisiksi.

Voisi jopa sanoa, että hän manipuloi tapahtumia.

Hän pyysi ihmisiä poistumaan.

Claire Peck esimerkiksi tarvitsi intubaation, hänellä oli astma.

He tarvitsivat putkia.

Hän lähetti toisen kokeneemman sairaanhoitajan -

pois osastolta hakemaan intubaatioputkea -

ollakseen yksin Clairen kanssa.

Yleisin myrkytystapa -

näytti olevan insuliinin antaminen potilaille.

Insuliinia pidettiin turvallisessa paikassa lukitussa jääkaapissa,

mutta jääkaapin avain oli kadonnut.

Mistä olisin saanut insuliinia?

Työskentelet paikoissa, joissa insuliinia on saatavilla.

Miten olisin voinut, kun minulla ei ollut avainta?

Miksi luulet kadonneen avaimen aiheuttavan niin paljon huolta?

En tiedä.

En edes tiedä, kuinka monta insuliinilaatikkoa jääkaapissa oli.

Mutta tiesitkö insuliinin olevan siellä?

Tietysti tiedän, että siellä on insuliinia.

Poliisi keskittyi Paul Cramptonin tapaukseen.

Se vaikutti kaikkein poikkeuksellisimmalta.

He uskoivat, että sen ratkaiseminen -

paljastaisi muutkin osaston mysteerit.

Meidän oli selvitettävä tapausten syy -

ja se, miksi ne sattuivat Paul Cramptonille.

Halusiko joku satuttaa häntä?

Vai oliko sairaalassa jotain myrkyllisiä materiaaleja,

joista Paul Crampton sai oireita, tai jotain ulkoa kulkeutunutta,

mikä ei ollut kyseessä.

Kaikki piti eliminoida.

Näytös pääsi alkuunsa.

Joukko vahvasti Beverley Allittia epäileviä rikostutkijoita -

sekä sairaanhoitaja, jolla tuntui olevan vastaus hankaliinkin kysymyksiin.

Luvassa oli mittelö, jota poliisin näkökulmasta vaikeutti se,

että sekä potilaiden vanhemmat että osa kollegoista -

pitivät hoitaja Allittia sankarina.

Muut hoitajat kuvailivat häntä enkeliksi,

pelastajaksi.

Hän vei vauvoja Queen's Medical Centeriin,

kun ne sairastuivat.

Poika oli kunnossa.

Hän oli tiputuksessa...

Hän oli hurmaava.

Silti hän asetti itse itsensä siihen asemaan.

Hän kertoi tilanteista,

joissa lapset olivat kuolemassa tai vakavasti sairaita.

Hän järjesti heille heti apua.

Hän oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan,

ja sanoi aina oikeat asiat.

Jos poliisi oli oikeassa, kuka ikinä potilaita myrkyttikään,

omasi pääsyn kaappeihin, joissa lääkkeitä säilytettiin.

Beverley Allittilla ei ollut oikeutta päästä kaapeille,

mutta ratkaiseva kaapin ja jääkaapin avain oli kateissa.

Avaimen paikantamisesta tuli tärkein osa tutkintaa.

Avain on kateissa,

ja hoitaja, jolla se oli viimeksi, on varma, että se oli hänellä,

koska hän tarvitsi sitä osastolla.

Hän luovutti ja kuittasi avaimen toiselle henkilökunnan jäsenelle.

- Avain on voinut kadota vain silloin... - Kun se oli minulla.

Kun se oli sinun käsissäsi.

- Mutta se ei ollut siellä. - Anteeksi?

Se ei ollut siellä.

- Se puuttui nipusta. - Niinkö?

En tietenkään katsonut nippua, kun hän antoi avaimet, mutta...

Ei sellaista tule tehtyä. Sitä vain jatkaa töitään.

Kun menin jääkaapille, katsoin enkä löytänyt sitä.

Mutta tiedämme sen olleen siinä kahdeltatoista, vai mitä?

Koska poika tarvitsi silmätippansa.

Se oli silloin tallessa.

Beverley Allitt oli alusta asti avulias.

Hän ei saanut enää työskennellä osastolla 4,

mutta häntä ei pidätetty.

Epäilty myrkyttäjä oli vapaalla jalalla.

Olivatko suojattomat potilaat ainoita, jotka olivat vaarassa?

Hän antoi pojalle tämän isoäidin tabletteja.

Verensokeri laski, ja hän pyörtyi.

Kuka poliiseja vastassa oleva nainen oikein oli?

Beverley Allitt oli aina halunnut olla sairaanhoitaja.

80- ja 90-luvun Isossa-Britanniassa -

ammattiin oli tri Ellie Cannonin mukaan helpompi päästä kuin nykyisin.

Sairaanhoitajaksi ei ollut vaikea päästä 70- ja 80-luvuilla.

Maaseuduilla, kuten Lincolnshiressä, jossa Beverley Allitt työskenteli,

oli usein pulaa henkilökunnasta,

joten tehtävään hyvin sopivia hoitajia otettiin mielellään -

osastolle töihin.

Silloin oletettiin,

että sairaanhoitajan työ oli naisille kutsumus,

koska he olivat huolehtivaisia.

Varsinkin, jos päätti työskennellä lastenosastolla -

ja hoitaa hyvin hauraita potilaita.

Sairaaloissa ei ollut sellaisia turvallisuustoimia kuin nykypäivänä.

Ilman tarkkaa taustojen tutkimista -

sairaalan johtajat eivät voineet tietää Allittin arvaamattomasta käytöksestä,

jota oli ilmennyt aiemmilla työpaikoilla.

Hän oli tehnyt omituisia asioita itselleen.

Hän oli katetroinut itsensä -

ja täyttänyt rintansa vedellä.

Hän oli laittanut kuumaa vettä suuhunsa, viillellyt jalkojaan.

Sängyssä oli ollut ulosteita.

Hän oli tehnyt useita huomiota herättäviä asioita.

Ei vain sairaalassa, vaan myös kotona,

lomamatkoilla ja muissa ympäristöissä.

Hoitokodissa, jossa hän oli työskennellyt,

oli tapahtunut asioita, joita ei olisi pitänyt tapahtua.

Keittiön pannuilta löytyi ulosteita,

oviin oli tuhrittu kuukautisverta, pieniä juttuja...

Missä ikinä Beverley olikin, jotakin tapahtui.

Ja sellaiselle naiselle oli luotettu tehtävä lastenosaston sairaanhoitajana.

Loppujen lopuksi osasto 4:stä oli tullut vankila.

Siellä tarvittiin salasanoja.

Oviin oli laitettu turvalukot.

Kaikki se tapahtui hyvin lyhyen ajan sisällä, kahdeksassa viikossa.

He olivat tapahtumista hyvin huolissaan -

ja yrittivät pysäyttää ne.

Allitt pidätettiin -

kun tutkimusten alusta oli kulunut noin neljä viikkoa.

Neil haastatteli häntä kahdeksan tunnin ajan,

eikä hän ikinä myöntänyt mitään.

Sinut pidätettiin tänä aamuna -

ensinnäkin epäiltynä sairaalan avaimen varastamisesta,

palaan siihen pian...

Mutta toisekseen, epäiltynä yrityksestä murhata Paul Crampton.

Hän oli vauva, joka oli osastolla 20. maaliskuuta alkaen.

Muistatko lapsen olleen osastolla?

Kyllä, muistan.

Ajattelimme alkuun, että nuori hoitaja olisi epävarma.

Voisimme haastatella häntä.

Hän haluaisi todennäköisesti myöntää tekonsa päästäkseen paineesta.

Emme ikinä kuvitelleet, ettei hän tunnustaisi.

Rikostarkastaja, veljeni ja minä kävimme pitkän keskustelun siitä,

mitä meidän pitäisi tehdä,

ja halusimme kovasti haastatella häntä mahdollisimman pian.

Käydään asiaan. Aloitetaan avaimesta.

Tämän vuoden 14. maaliskuuta -

vaarallisten lääkkeiden kaapin avain katosi.

Ei, se oli jääkaapin avain. Jääkaapin avain katosi.

Samassa avainrenkaassa oli vaarallisten lääkkeiden kaapin avain,

jääkaapin avain ja noin 15 muuta avainta.

Niin, koko avainnippu.

Koko avainnippu katosi.

Ei, muistan pelkän jääkaapin avaimen kadonneen.

Hän ei jättänyt mitään paljastavia merkkejä.

Hänen teoilleen ei myöskään ollut silminnäkijää.

Mutta muistat, että lääkkeitä pidettiin jääkaapissa osastolla.

- Eikö niin? - Kyllä.

Lääkekaapin avain oli kadonnut.

Viimeinen henkilö, jolla se oli ollut, oli Allitt.

Emme ikinä löytäneet avaimia.

Kertoisitko minulle vielä omin sanoin kaiken,

mitä muistat sen avaimen katoamisesta.

Ja vielä tarkennukseksi,

voisitko kertoa, missä avainta pidettiin,

ja missä kohdin avainrengasta se oli.

Avainta siis pidettiin avainrenkaassa, jossa oli iso joukko muita avaimia.

Siinä oli lääkekärryjen avain, jääkaapin avain -

ja lukuisia muita avaimia, joita en ikinä käyttänyt.

Kuka on vastuussa avainnipusta?

Henkilöstön vuorossa oleva ylempi toimihenkilö.

Kun tapasin hänet, ja tapasin hänet useaan otteeseen,

sain hänestä sellaisen vaikutelman, että hän oli hyvin kylmä ja laskelmoiva.

Hän ei ollut lämmin ihminen.

Hän ei yrittänyt päästä lähelle. Hän oli diktatorinen.

Hän kertoi sitä ja tätä.

Muistatko helmikuun 14. päivän?

Muistan.

Voitko kertoa sen päivän olosuhteista?

Apulaisosastonhoitaja -

pyysi apuani iltapäivän lääkkeiden annossa -

noin kello viiden maissa.

Pääsimme varmaankin huoneen 3 tai 4 kohdalle,

kun hän pyysi minua hakemaan jääkaapista tippoja.

Silmä- ja korvatippoja.

Hän antoi minulle koko avainnipun.

Menin jääkaapille, päästyäni sinne huomasin,

ettei avainta ollut.

Se oli kadoksissa.

En olisi edes saanut käyttää avaimia.

Minulla ei ollut siihen oikeuksia.

Kerroin apulaisosastonhoitajalle, joka kertoi vastaavalle hoitajalle.

Ja sitten, minun käsitykseni mukaan,

vastaava hoitaja haki vara-avaimen, ja siinä se.

Haastattelut jatkuivat ilman, että Allitt olisi taipunut.

Häntä ei voitu pitää pidätettynä ikuisesti.

Tapausta oli hyvin vaikea todistaa.

Olimme maallikkoja. Emme tienneet mitään lääkkeistä.

Meidän täytyi pyytää neuvoa ja sitten yhdistellä asioita.

Siihen meni aikaa.

Hänet vapautettiin takuita vastaan.

Sitten hän muutti asumaan ystävänsä luo.

Kaikista Beverley Allittiin liittyvistä merkillisistä tapauksista -

seuraavaksi tapahtunutta on ehkä vaikein ymmärtää.

Takuita vastaan vapautettuna, mutta ilman harhaluuloja siitä,

että hän oli pääepäilty osasto 4:n tapahtumiin,

Allitt sekaantui eriskummalliseen tapaukseen, johon liittyi koira,

diabeetikkovanhus ja teini.

Heitä kaikkia yhdisti yksi asia.

He viettivät aikaa Beverley Allittin kanssa.

Hänen kanssaan työskennellyt hoitaja -

antoi hänelle luvan majailla siinä osoitteessa.

Hän joutui lähtemään kotoaan.

Media oli tietysti kiinnostunut asiasta ja sen sellaista.

Hän muutti väliaikaisesti Peterborough'in.

Mutta hän ei lopettanut.

Sitten...

Siinä talossa asui äiti, isä ja isoäiti.

Talo sijaitsi Peterborough'ssa. Allitt majaili siellä.

Isoäiti oli diabeetikko, joka otti tabletteja.

Ja yhtäkkiä Jack, terrieri, oli pihanurmikolla,

sen suu vaahtosi ja se kieri ympäriinsä. Allit oli antanut sille tabletin.

Pari päivää myöhemmin hän tarjosi talossa asuneelle 17-vuotiaalle pojalle,

Jonathan Jobsonille, mustaherukkajuomaa.

Pinnalla oli hieman jauhetta, mitä poika ei oikein ymmärtänyt,

mutta hän vain joi sen.

He menivät ostoskeskukseen, hän pyörtyi. Hänellä oli hypoglykemia.

Allitt oli antanut pojalle isoäidin tabletteja,

hänen verensokerinsa laski, ja hän pyörtyi.

Hän osasi huijata ihmisiä. Hän oli hyvä puhumaan.

Ja olen varma, että hänen kanssaan asuneilla ihmisillä -

ei ollut aavistustakaan sen naisen pahuudesta.

Tapahtunut kiinnosti poliisia,

joka kokosi juttua uskoen,

että viileä ja laskelmoiva sairaanhoitaja Allitt -

huomaisi jutun olevan niin vahva, ettei hän voisi kieltää sitä.

Minun täytyi antaa pistokset valvottuna.

Vain valvottunako?

Kahden ihmisen pitää olla tarkistamassa.

Yleensä yksi tulee mukaan antamaan pistosta.

Henkilökunnan vuorolista ei ollut ainoa seikka, joka osoitti häneen.

Poliisi tarkisti vierailijalistoilta ja työntekijätaulukoista kaikki,

jotka kävivät osastolla 4.

Selvitimme tietoja ihmisten ostamista lounassämpylöistä -

ja muusta yhdistääksemme heidät paikkoihin, joissa he olivat olleet.

Pala palalta saimme selvitettyä, missä jokainen oli ollut,

jokainen lapsi, jokainen työntekijä,

jokainen hoitaja ja jokainen lääkäri, jokaisena minuuttina.

Yhdistääksemme heidät eri paikkoihin hetkinä, joina lapset saivat kohtauksia.

Oli hyvin oleellista, että Allitt oli se, joka oli aina siellä.

Pidin lounastauon noin 20 vaille yksi.

Osaatko sanoa tarkalleen, milloin söit lounaasi torstaina?

Palasin saliin noin kello 13.10 tai 13.15.

Miten muistat sen?

Muistan sen, koska osastonhoitaja opasti vuoroon saapuneita,

ja se tehdään aina klo 13.

Kuulusteluhuoneen ulkopuolella selvisi muita seikkoja.

Vapaapäiväkirja oli kateissa.

Erilaisia pieniä tutkimuksia tehtiin ympäri sairaalaa.

Kokosimme palapeliä,

ja se kaikki oli Bev Allittia vastaan.

Niistä asioista meidän piti kuulustella häntä.

Todistusaineiston kasvaessa -

murtuisiko Beverley Allitt paineen alla kuulusteluhuoneessa?

Niistä potilaista, jotka on siirretty Queen'sin sairaalaan,

- oletko vieraillut yhdenkään luona? - En.

- Oletko aivan varma siitä? - Olen varma.

Kysyn uudestaan.

Niistä potilaista, jotka ovat olleet Granthamin sairaalassa,

ja jotka on siirretty Queen'siin tai muihin Nottinghamin sairaaloihin,

oletko vieraillut yhdenkään luona?

En.

- Hoitamiesi potilaiden? - En.

Beverley Allitt oli pääepäilty Granthamin sairaalan osasto 4:n tapauksissa,

jotka olivat johtaneet neljän lapsen kuolemaan,

ja toisten vakaviin ruumiillisiin vahinkoihin toukokuussa 1991.

Kaikissa 24 tapauksessa hän oli ainoa mahdollinen syyllinen.

Pystyimme todistamaan, että se oli epätavallista.

Että ne asiat oli aiheutettu uhreille.

Kukaan ei voinut sanoa, että kalium oli päätynyt elimistöön -

muulla tavalla kuin pistämällä.

Hän oli ainut, joka olisi voinut tehdä sen.

Poliisi palasi aina uudelleen Paul Cramptonin tapaukseen.

Paul parantui täysin,

mutta vasta, kun hänet oli lopullisesti siirretty pois osastolta 4.

En tiedä, kävinkö päivällisellä jonkun kanssa, mutta varmasti...

Kuulusteluhuoneessa tutkijoiden ja hoitajan välinen mittelö -

keskittyi avaintapahtumiin.

Olit työvuorossa, kuten sanoit...

Olit lounastauolla, ja yhtäkkiä hän sai kohtauksen.

Ja sitten sunnuntaina hän sai kohtauksen, kun lopetit vuorosi kello 13.

Hän sai kohtauksen noin puoli kolmelta.

- Juuri lähdettyäsi. - Kyllä.

Selvä.

Ja sitten palaamme edeltävään päivään.

Hän sai kohtauksen 23. päivä -

noin kello puoli seitsemän.

Tapahtuiko se puoli seitsemältä?

Ei, viideltä.

Menin huoneeseen, ja hän itki. Se tapahtui noin kello 17.20 tai 17.30.

Kuulusteluhuoneessa -

tutkijoiden ja hoitajan välinen mittelö keskittyi avaintapahtumiin.

Oli harvinaisen onnekasta,

että Paul Cramptonilta oli otettu verinäyte -

juuri ennen kuin hän lähti osastolta 4 erikoissairaanhoidon yksikköön,

ja uudestaan muutamaa tuntia sinne saapumisensa jälkeen.

Asiantuntijan tekemät vertailut kahden testin välillä -

antoivat todistusaineistoa, jonka poliisi toivoi olevan ratkaisevaa.

Hän palasi ja sanoi: "Paul Crampton, jotain on tapahtunut."

He olivat tehneet verikokeen -

ja löytäneet suunnilleen 500 milliä insuliinia vauvan elimistöstä.

Se vastaa kokonaisen ruiskun edestä insuliinia.

Oli ilmiselvää, että jotain oli tapahtunut.

Verikokeita tehtiin lisää.

Lopulta selvisi, että hänen elimistössään oli 43 000 yksikköä insuliinia.

Se oli suunnaton määrä.

Kyseessä oli selvästi murhatutkimus,

mahdollinen murha, josta pieni poika selvisi.

Pyritkö parantamaan vakuuttavuuttasi osastolla -

tai yrititkö näyttää olevasi paras?

Sinä olit se, joka löysi lapset tai auttoi heitä, kun...

Minulla ei ole mitään todisteltavaa. Haluan vain olla apulaisosastonhoitaja.

Haluan olla apulaisosastonhoitaja. Siinä kaikki.

Ainoa syy pojan selviämiseen on se,

että Allitt havaitsi ongelman todella nopeasti -

ja ilmoitti kokeneemmille hoitajille, jotka eivät silloin uskoneet sitä todeksi,

koska poika oli sairaalassa astman takia,

ja hän sanoi pojan saaneen hypoglykeemisen kohtauksen.

He tekivät testin, ja tosiaan, verensokeri oli alhainen ja insuliinitaso korkea.

Allitt tunnisti, mikä Paulilla oli, joten he pystyivät hoitamaan häntä,

annostelemalla hänelle glukoosia ja tasoittamalla insuliinin määrää.

En tehnyt mitään. Syötin hänet, koska olin vuorossa.

Hän halusi ruokaa, joten kävin syöttämässä hänet.

Vihjaammekin,

että saatoit antaa hänelle jotakin, joka sairastutti hänet, ruoan mukana.

Ellei se ollut pistos.

Hänellä ei ollut mitään, mikä vaatisi pistosta.

Hän ei tarvinnut ruiskeita.

- Ei virallisesti. - Ei laisinkaan.

Ehkä epävirallisesti?

Ei. Minulla ei ollut avaimia.

Mary Reed oli töissä. Hänellä oli avaimet.

Minä en tarvinnut niitä.

Kun poliisi alkoi epäillä Allittia murhaajaksi,

he ottivat yhteyttä Paul Cramptonin isään.

Hän kertoi minulle,

että poliisilla oli syytä uskoa,

että Paulin kohtaukset olivat seurausta väärästä lääkkeiden annosta.

Muistan sanani lähes täydellisesti,

koska taisin sanoa seuraavaa: "Se selittäisi paljon, vai mitä?"

Yritän sanoa, että avain on kateissa.

Sen lääkekaapin avain, jossa insuliinia pidettiin.

Sanoit lapsen olleen terve ja hyvässä kunnossa.

Oletko siis yllättynyt, että hänelle kävi niin?

Että hän sai yhtäkkiä yliannostuksen insuliinia.

Olen.

Mutta hän oli hyvin vakuuttava. Hän puhui itsensä tilanteesta.

Hän ei hätääntynyt.

Hän kävi jokaisen lapsen läpi. Hän minimoi osallisuutensa.

Hän lavasti muita ihmisiä ja etäännytti itsensä heistä.

Hän oli hyvin manipuloiva.

Verinäytteet on tutkittu,

ja tiedämme, että niissä oli yliannostus.

Hänelle annettiin yliannostus insuliinia.

En tiedä siitä mitään.

Silti olit mukana kaikissa kolmessa tilanteessa.

Kun lähdit yhdeltä,

olisit ehtinyt antaa pistoksen -

ja se olisi alkanut vaikuttaa.

Koska aineella kestää puoli tuntia vaikuttaa.

Hänen äitinsä oli huoneessa.

Huoneessa ei ollut silloin ketään.

Se oli ratkaiseva hetki. Beverleyn voitaisiin todistaa -

olleen yksin Paul Cramptonin kanssa, kun tämä myrkytettiin.

Rikostutkijoille Beverley Allitt oli sairaanhoitaja, joka oli tappanut.

Minä en voinut uskoa hetkeäkään,

että oman henkilökuntamme joukossa oli murhaaja.

Se aiheutti järkytystä. Se aiheutti epäuskoa.

Tunsimme olomme täysin syyllisiksi,

koska se mustamaalasi koko ammattikuntamme -

ja koska emme olleet huomanneet sitä,

vaikka työskentelimme yhdessä.

Tunsimme itsemme todella syyllisiksi ja surullisiksi.

Allittia syytettiin neljän lapsen kuolemasta,

ja muiden vahingoittamisesta.

Valamiehistö sai päättää, oliko hän syyllinen.

Oikeudessa ei ollut epäilystäkään, että asiantuntijoiden esittämät todisteet,

graafiset esitykset, joilla selitettiin,

kuinka aine oli päätynyt elimistöön,

ja mitä sen vaikutukset olivat...

Ei ollut epäilystäkään siitä, että Bev Allitt oli tehnyt sen.

Mikä hänen motivaationsa oli?

Osittainen selitys saatiin myöhemmin,

kun todettiin, että käytökseen vaikutti -

harvinainen syndrooma.

Välillinen Münchhausenin oireyhtymä.

Välillinen Münchhausenin oireyhtymä on psyykkinen sairaus,

jota sairastava aiheuttaa sairauksia tai niiden oireita muille,

yleensä holhottavinaan oleville haavoittuvaisille ihmisille.

Jos ihmisellä on Münchhausenin oireyhtymä,

hän aiheuttaa sairauksia ja niiden oireita itselleen.

Mutta sairauden välillisessä versiossa sitä tehdään muille.

Tietysti vielä jollekin alttiille, kuten omassa hoidossa olevalle lapselle.

Osasto 4:n tapahtumista on kulunut yli 25 vuotta.

Voisiko niin käydä uudestaan?

Menneistä on opittu.

Turvatoimenpiteet ovat nykyisin iso osa terveydenhuollon ammattilaisen elämää.

Lisäksi tarkistuksia ja arvioita tehdään jatkuvasti -

Beverley Allittin kaltaisten tapausten seurauksena. Toimenpiteet ovat tiukat.

Henkilökunnan taustat tarkistetaan huolellisesti.

Tarkastuksia tehdään osastoilla ja ennen henkilöstön palkkausta.

Beverley Allittin kahdeksan tunnin kuulustelu -

ei ikinä tuottanut tunnustusta.

Valamiehistö totesi hänet syylliseksi todistusaineiston perusteella.

Sitä koonneille kaksoisveljille tapaus jäi ainoaksi yhteiseksi työjutuksi -

30 vuoden uran aikana Lincolnshiren poliisissa.

Heillä oli selkeä näkemys Beverley Allittista.

Hän oli laskelmoiva, paha nainen. Siitä ei ole epäilystäkään.

Hän tiesi tarkalleen, mitä teki. Hänellä oli alan koulutus.

Ei hän tehnyt niitä asioita tietämättömyyttään.

Hän etsi lääkkeet käsiinsä.

Hän keksi erilaisia metodeja.

Hän pisti Kayley Desmondin verenkiertoon ilmaa, joka pysäytti tämän sydämen.

Se oli laskelmoitu teko, ei riski.

Se oli laskelmoitu aie murhata lapsi.

Claire Peckille hän antoi kaliumia.

Kahdelle muulle lapselle hän antoi insuliinia.

Hän puristi hapenantolaitteiden letkuja -

estäen heitä selviytymästä.

Hän tiesi tarkalleen, mitä teki.

Hän oli häijy, hän oli laskelmoiva -

ja tiesi tarkasti, mitä halusi.

Luulen, että hän halusi tehdä sen omista itsekkäistä syistään.

Kukaan ei voi olla liikuttumatta tapauksesta, jossa on kuolleita lapsia.

Vielä kauheampaa tapauksessa on se, että heitä hoitanut henkilö -

on vastuussa niistä kuolemista.

Jos minulta kysytään, se nainen ei ollut edes ihminen.

Eikä minulla ollut tarvetta ajatella,

että hän olisi ollut millään lailla mukava ihminen.

Kun hänet tuomittiin, myönnän, että odotin, että hänet tuomittaisiin.

Mutta kuten kaikki muutkin, olin ikionnellinen siitä,

että hänet tuomittiin ainakin neljästä murhasta.

En yllättyisi, vaikka hän olisi tehnyt muutakin menneisyydessään.

Lääkäri Charith Nanayakkara ei ole ikinä hyväksynyt,

että Allittilla olisi ollut Münchhausenin oireyhtymä.

Hänen näkemyksensä mukaan Allit oli vain kavala murhaaja.

Kaikkein turhauttavinta ja raivostuttavinta on se,

että on olemassa sairaanhoitaja,

joka esitti sairaanhoitajaa, mutta olikin kylmäverinen murhaaja.

Vuonna 2007 muutoksenhakutuomioistuimessa kuultiin Allittin anomus,

joka koski hänen vähimmäisrangaistuksensa pituutta.

Uhrien perheenjäsenet olivat olettaneet,

että hän olisi ainakin 40 vuotta telkien takana.

Muutoksenhakutuomioistuin sen sijaan määräsi hänelle 30 vuotta.

Vuonna 2021, sairaanhoitaja Beverley Allitt,

joka on elossa ja tietojen mukaan voi hyvin,

pääsee ehdonalaiseen vapauteen.

Käännös: Irmeli Rapio