Original subtitles

Niklaksen velipuoli johtaa pohjoismaista uusnatsiliikettä.

Niklas ei kertonut kenellekään. Miksi?

Jos Niklas oli mukana natsijutuissa?

Kerro rehellisesti, onko Karitalla kaikki kunnossa.

Ei oo ongelmia.

Tuollaiset salaisuudet vaikuttaa yksikön yhteispeliin.

Siinä voi käydä huonosti.

Anteeksi, että oon ollut tunkeileva. Sulla on vaikeeta.

(Huokaa.) Ehkä mä itsekin oon...

Menes nyt siitä.

Mitä kuvittelet tekeväsi?

Mieluummin jengi on sulle velkaa kuin toisinpäin.

Tuosta on sulle haittaa. — Ei multa ole etsitty kamaa.

Älä anna aihetta etsiä. Miettisit koko kuvaa.

Okei. Koko kuvassa siitä ei ainakaan oo mulle haittaa.

Ne meinaa siirtää mut avolle.

Pyysin, ettei siirrettäisi.

Miksi? — Koska sä hölmöilet täällä.

Älä sä musta välitä.

Vartijat, apua! Apua! (Metallista pauketta.)

Hei, vartijat! — Tulkaa auttamaan!

(Huudot jatkuvat. Hälytysääni.)

(Palohälytys soi.)

Ana! Onko pyykkihuone tsekattu? — Vittu!

Ota sen avaimet!

Hei!

Osku, tuu. Mene!

Mene, Osku! — Seis!

Seis.

Mitä helvettiä? Nyt mennään!

Tuonne.

Teille ei oo tilaa! — Tästä ei neuvotella.

Anteeksi, siis...

Anteeksi, mitä vittua? — Oon pahoillani.

Missä sä olit? — (Leena:) Puhukaa te.

Sä tiesit tämän. Tiesit koko ajan.

(Niklas:) Ajattelin, että ilahtuisit.

Mitä vittua? Luultiin, että sä oot kuollut.

Tiedän. — Mitä sun päässä liikkuu? Tiesikö Sirén tästä?

Sirén ei liity tähän. — Mikä se velipuolen juttu on?

Mikä se nuori natsi on? Mikset puhunut ongelmistasi?

Kerron heti, kun oot hiljaa.

(Puhelin soi.)

(Karita:) Ritola. — Älä kerro musta.

Hei, kukaan ei saa tietää.

Moi. Kotona.

Tuli hirveä migreenipäänsärky. En oikeasti pysty.

Tommi voi ottaa vetovastuun.

Jes, moi. (Tuhahtaa.)

(Niklas:) Karkuri? — Viisi Riksusta.

Mä odotan täällä. — En mene mihinkään.

Kerrot kaiken. — Onko ne vaarallisia?

Älä vaihda aihetta. — Sori, Leo tulee kohta.

(Niklas:) Mä en katoa mihinkään, mä lupaan.

Että mä vihaan sua.

Mullakin oli sua ikävä.

Haluan kuulla, mitä mieltä ootte.

Meillä on muutakin mietittävää kuin sun työt. — Ai?

Luulin, ettei Suomessa oo mitään.

Ei hyvännäköisiä kundeja, kavereita, tekemistä.

Vääntelet kevyesti mun sanoja.

Kunhan ymmärrätte, että meidän ei oo pakko asua Suomessa.

Löydän duunia muualtakin. — Suomessa on hyvä yliopisto.

Niin, ja Sampsa on täällä.

Jos pitää taas muuttaa, haluaisin muuttaa himasta.

Ei tuu tapahtumaan.

Oon kohta 18. Monet muuttaa silloin.

Mikä edes muuttuisi? — Paitsi että en kyttäisi sua.

Enkö oo pitänyt itsestäni huolta?

Mäkin haluan muuttaa parin vuoden päästä.

Et... (Puhelin soi.)

Jes? Joo, okei. Mä tuun.

(Kuiskaa:) Siivotkaa. — Mikä tuon ongelma on?

Se ei osaa olla yksin. — Niinpä.

Luulin, että oot kipeenä.

En ollut vaan herännyt kunnolla. — Okei.

Eli aamuyöllä Riksun vankilasta karkasi viisi vaarallista vankia.

Pako oli suunniteltu, lakanoita poltettiin.

Evakuoinnissa vangit pahoinpiteli yhden vartijan kriittiseen tilaan.

Kuten arvaatte, kiinniottovaatimus on kova.

Ylärivin tunnette. Tupu, Hupu, Lupu.

Väkivaltarikollisia, elinkautiset henkirikoksesta.

Kokenein on ammattirikollinen Keijo Wahlberg, 60.

Avaatko vähän?

Öö... Aloitti omaisuusrikoksista lapsena, siirtyi huumekauppaan.

Luottomies, ei puhu kuulusteluissa.

Lojaali kuolemaan saakka. Todennäköisesti uusii rikoksia.

(Pertti:) Nuo neljä on tuttuja. Blondi on outolintu.

Nurkkala.

Oskari "Osku" Nurkkala, 27. Törkeä huumausainerikos.

Käräytti koko liigan. Ei vasikka, mutta hölmö.

Pysäytettiin auton takavalosta.

Poika oli hädissään, ja autosta löytyi avain pirivarastoon.

Miksi se oli autossa? — Liigapomot mietti samaa.

Nurkkala on ollut rundissa piilossa. Pääsi just yleiselle.

Entä etsinnät? — Partiot haravoi aluetta, kopterit ja koirat on.

Rajat valmiudessa. Pako ei oo vielä julkinen.

Nuo on vaarallisia. Otin kerran Tupua kiinni, se kävi päälle.

Siksi ne on saatava pian kiinni.

Santi ja Pertti, vinkkimiehet. Lori kamerat. Me Riihimäelle.

Hatkoista on neljä tuntia. Haluan ne tänään kiinni.

Onko jotain hukassa? — Ei, kun... auton avaimia.

Oliko jotain? — Eeli pyysi ryhmäpuhelua.

Se löysi jotain ruotsalaisista uusnatseista.

Tässä on karkurit etsittävänä.

Mikä saatana sua nyt vaivaa?

Tiedän, mistä on kyse.

Mitä tarkoitat? — Et halua mua Niklaksen paikalle. Mä ymmärrän.

Pitäisi vain suunnitella elämää.

Ei tämä liity suhun. — Vaan? (Puhelin soi.)

Moi, Lori. — Pakoauto on Ruskeasuolla.

Löysin kameroista vilauksen. Viisikko lähti keskuspuistoon.

Siitä on vartti. — Soitan kopterit.

Hoidetaan kehityskeskustelu kunnolla.

Karita Tulikorpi tässä.

Pue päällesi.

Näyttää kuin mulla olisi oikea työpaikka.

Eikö näytäkin? — Näyttää.

(Varikset raakkuvat.)

(Johtaja:) Porukka on järkyttynyt. Meidän vangit on vaarallisia, —

mutta että pahoinpitelee vartijan lähes kuoliaaksi.

(Tommi:) Miksi vain kaksi vartijaa tyhjensi osastoa? — Miehistövaje.

(Tommi:) Sama homma poliisissa.

(Johtaja:) Ankanpojat yritti pakoa ennenkin. Ravasivat rundissa.

Entä Wahlberg ja Nurkkala? — Ei aiempia pakoyrityksiä.

Nuorempi on niin märkäjalka, ettei tiedä mistään mitään.

Viihtyikö viisikko yhdessä?

Ei, ankanpojat on keskenään.

Wahlberg otti Nurkkalan suojiinsa.

Kuka paon takana voisi olla? — Wahlberg.

Se on tämän paikan aivot.

Oliko sulla vielä jotain? Karita?

Öhh... Ei. Sä varmaan kysyit kaiken oleellisen. Kiitos.

Kiitos.

(Karita huokaa.) — Onko jotain tapahtunut?

(Sirén:) Katsos, pitkästä aikaa. Joko sun pari löytyi?

(Karita:) Ei. — Et ilmeisesti enää etsikään.

Särmä herra löytyi tilalle. Äkkiä se edellinen unohtuu.

Mikä on vangin nimi? — JP Sirén. Häntä etsittiin, kun Niklas katosi.

Pääsi näköjään sairaalasta kotiin. — Voidaan puhua karkureistakin.

Vaikka ankanpojista. Mietitään hetki.

Perheettömiä kaikki, eli sinkkumiehiä.

Paitsi yksi. — Mitä tiedät siitä?

(Sirén:) Tupulla on uusi naisystävä.

Miksi kerrot mulle? — Ne pojat on mulle vähän velkaa.

Olisi kiva, jos palauttaisit ne tänne.

Miten luotat Siréniin? Se tuntui manipuloivalta.

(Karita:) Kannattaa tää tsekata. Karkurit haluaa panemaan.

(Tommi:) Se on kiintynyt suhun. Tuli Hannibal Lecter —viba.

Kuumotin sitä Niklaksesta. Olin varma, että se liittyi asiaan.

Nytkö oot varma, että ei liity?

(Ovikello soi.)

(Kolahdus.)

Karita Tulikorpi ja Tommi Pohjola KRP:stä. Koskee miesystävääsi.

(Nainen:) Nyt on huono hetki.

Meillä on oikeus kotietsintään. — Sen kuin tuutte. En avaa ovea.

Mennäänkö väkisin sisään? — Soita huoltomiehelle.

Entäs vinkkimiehet? Eikä hurtatkaan saaneet vainua?

Jes, palataan.

Miten viisi ukkoa katoaa? Niillä on oltava turvakämppä.

Rouva näki pelottavan miehen tunti sitten. Kaksi jäi ulos.

Se tunnisti kuvasta. — Soitan kopterit. (Puhelin soi.)

Sori. Nyt on huono hetki.

(Eeli:) Sun on kuultava tämä.

Äkta Norr, Niken velipuolen natsit.

Ne on tulleet maan alta.

Suunnittelee iskua, joka saa Utøyan näyttämään kevyeltä.

Ruotsissako? — Ei, vaan Suomessa. Kuun lopussa.

(Tommi:) Karita. — Okei.

Huoltomies tuli.

Milloin oot puhunut Tupun kanssa?

Tiesitkö pakosuunnitelmasta?

Hei! — Me tiedetään, että Tupu kävi täällä.

Mä en puhu mitään.

(Kolistelee.) Tämä oli tässä.

Mulla olisi vielä... — Tämä oli nyt tässä.

Alustavasti ei mitään. Se käytti Tor—verkkoa ja poisti...

Se tyhjäsi koneen, kun odotettiin. — Kyberosasto tutkii tarkemmin.

Me seistään tumput suorina, ja ukot on kohta Kiinassa!

Mikä tuolla on? — Tuommoinen se on aina.

Sun pitää vaan tottua.

(Lori:) Puhuit vissiin Eelin kanssa. — Sen suhteen ei nyt toimita.

Mitä, jos natsit toimii heti? — Mulla on päätäntävalta.

Et voi... — (Tommi:) Karkurit varasti auton!

Omistaja yritti ulos, tunnisti Tupun tatuoinnista.

Silminnäkijä näki aseen. — Soita Santille. Se tietää asekauppiaat.

(Vinkkimies:) Ei oo liikkunut aseita. — Ei mitään epätavallista?

Se, että jauhan tässä. Jatkossa rauhallisempi mesta.

Sori, on vähän tuli perseen alla. Mutta hei, kiitti.

Eikö ankanpoikia henkkarit kiinnosta?

Voi kiinnostaakin.

Kolmet on hommattu ja myyty pari tuntia sitten.

Leena, mun pitää nähdä Niklas. Tunnin päästä mun luona.

Se tietää avainpiilon.

Onko rajalta jo palattu? — Äh, liittyen mihin?

Pöllittyihin henkkareihin.

Kiitos, hei.

Missä Tommi ja Pertti? — Tutkii, mitä kautta ne lähtee maasta.

Soitettiin laiva—, juna— ja lentoyhtiöt. Ei natsaa.

Jos ne ajaa Ruotsiin tai Venäjälle. — Rajalla tutkitaan kaikki autot.

Jos ne hämää ja pysyy turvakämpässä?

Ne on hätäisiä. Ei ne mene mökille.

Entä pitkänmatkan bussit? Niillä pääsee Baltiaan tai Alpeille.

Mikä Tupun tyttöystävän nimi oli?

Palovcikova. Miten niin?

Jos ne menee Slovakiaan.

(Huokaa.) Tältä näyttää vapaus, jätkät. — Älä viitsi!

Kauanko se kestää? — Ihan vitun kauan.

Koska pääsee panemaan? — Sinä et pääse koskaan.

Se koskee teitä kaikkia. — Edessä on palautus Riksuun.

Miten löysitte meidät?

Pudotit Tupun naisen pihalle Bratislavan kartan.

Naapurin rouva näki ja ilmoitti roskaamisesta.

Missä loput karkurit on? — Tupu:) Meidänkö pitäisi tietää?

Hei, odota. Mitä, jos me jäädään kiinni?

Ei jäädä. — Mitä, jos... käy huonosti?

Helppo keikka. Se menee hyvin.

Minne Karita lähti? — Ei sanonut. Käski soittaa, jos tulee jotain.

Onko tässä joku suvantovaihe?

Aloitetaan. Ankanpojat väittävät, —

etteivät tiedä kahden muun motiivia paolle.

Ehkä ei ole motiivia. Tarttuivat tilaisuuteen.

Wahlbergilla oli enää alle vuosi. Nurkkala ensikertalainen.

Miksi ottaa riski? — Sitä konnat tekevät.

Lori, onko jotain?

Nurkkalan vanhemmat on alkoholisteja.

Se vietti nuoruutensa sijaiskodeissa.

Opettajan mukaan janosi hyväksyntää, mutta sössi aina.

Sitä pilkattiin. — Entä Wahlberg?

Heikosti kavereita siviilissä. Kaikki kuolleet tai linnassa.

Yksi löytyi. Sanoi, että Wahlberg oli äkäinen ja itsepäinen teininä.

Olisiko jotain ajankohtaisempaa?

Wahlbergilla oli poika. Kuoli 2009.

Kluuvin tapaus. Avohoitopotilas löi poikaa kirveellä päähän.

Siinä on motiivi paolle. Vanha suru nousi pintaan —

uuden oppipojan myötä.

Lähti kostamaan. — (Tommi:) Missä surmaaja on?

Tuomittiin Niuvanniemeen pakkohoitoon.

Mitä ihmettä?

Partiopoliisi näki karkurit trampoliinipuistossa.

Mitä saatanaa? Lähtisitkö trampoliinille haku niskassa?

En usko, mutta siellä ne on nähty. — (Pertti:) Mitä ne tekee?

(Santi:) Näyttää pitävän hauskaa. — Ei tässä oo järkeä.

(Lori:) Ei surmaaja oo Niuvanniemessä.

Vapautui kaksi viikkoa sitten. Asuu Kalliossa. — Lähetä osoite.

Pertti, mennään. — Eikö ilmoiteta Karitalle?

Ilmoitetaan, kun se tulee. Lähdetään estämään henkirikos.

Etkö oikeasti tiedä, missä Karita on?

Hyvinhän te pääsitte jäljille.

Saako täällä... polttaa?

Mitäs luulisit?

Joo, ei saa.

Kotoa poistuminen on mulle stressaavaa.

Niiden mielestä pärjään itekseni. En uskalla edes kauppaan.

Hoidetaan tämä nopeasti.

Voisiko Keijo Wahlberg yrittää kostaa sulle poikansa kuoleman?

Eikö sen tuomio lopu pian?

(Pertti:) Vuosi jäljellä. Onko se ottanut yhteyttä?

Ei. En mä sitä tunne. — Mutta tiedät tuomion pituuden.

Se kävi mun luona joku vuosi sitten. Oli kai lomilla.

Halusi puhua pojasta.

(Pertti:) Onko Wahlberg uhkaillut sua?

No...

Mun on vaikea saada kiinni koko jutusta.

Minähän sen pojan tapoin, en mä sillä.

(Ääni värisee.)

Mutta en osaa kertoa siitä mitään.

Ei Wahlberg sitä halunnut.

(Tommi:) Vaan?

Se halusi antaa anteeksi.

(Huokaa.) Aloita alusta.

(Puhelin soi.)

(Karita:) Ähh. (Soittoääni lakkaa.)

Miksi sä katosit? — Se oli hetken päähänpisto.

Sirén jätti mut tielle. Ajattelin, että voin suojella mun perhettä.

Rudolf Hagman ilmestyi paniikissa pari kuukautta sitten.

Se tiesi, että oon poliisi ja ollut Janin velipuoli muksuna.

Ajatteli, että mun on pakko auttaa. — Auttaa missä?

Se halusi eroon Äkta Norrista. Tajusi ryhmän vaarallisuuden.

Jani uhkasi sen henkeä. — Kerroitko Ruotsin poliisille?

Kerroin. Ne sanoi, että selvittäkööt välit keskenään.

Ehdotin, että Rudolf pysyisi ryhmässä keräämässä näyttöä.

Tai... en tiedä, mitä ajattelin. — Et voinut tietää.

Se jankutti, että on vaarassa. Uskoin liian myöhään.

Jani sai tietää yhteydenpidosta.

Miten Jani reagoi?

Prepaidista tuli tällaisia, aina vain pahempia.

Päässä jyskytti, että on suojeltava Leenaa ja Leoa. — Kerroitko niille?

Kerroin viikon jälkeen. Leo ei tiedä vieläkään.

(Karita:) Aloitte järjestää muuttoa.

Pitää kertoa Ritolalle.

Ja selvittää, mihin Jani aikoo iskeä. — Voin auttaa.

Mä en saa näkyä. Sitä vaihtoehtoa ei ole.

Terroriryhmä ehtii estää iskun. Kerro kaikki tarpeellinen.

(Huokaa.) Mun on pakko mennä.

Karita. — Niin?

Nyt vasta tajuan, miten yksin oon ollut.

Tämä löytyi Rajasaaresta.

Lillui vedessä lähellä sitä, mistä karkurit vei kalastusvehkeet.

Partiot syynää rantavesistöjä.

"Elä ku viimestä pävää. Se tulee kaikille."

Onhan tähän saatava tolkku.

Ne ei yritä maasta, vaan pyörii jossain trampoliinilla.

Mitä ne haluaa? Miksi? — Vinkkimiehetkin vain ihmetteli.

Oli vinkki jätskikiskasta. — Mikä se oli?

Purkki pistaasia viety. — Onko tämä joku vitsi, vai?

Nyt ideoita kehiin! Mikä ne oikein haluaa?

Veikkaan yhä samaa. Ei motiivia.

Ne vain tarttui tilaisuuteen.

Wahlberg osaisi kyllä piiloutua.

Ne hakkasi vartijan tämän takia. — (Lori:) Jos ne pelkää lisäkakkua.

Miksi ei mene piiloon? — Entä viesti? "Kuin viimeistä päivää".

Ihan kuin "bucket list". Lista toteutettavista asioista.

Tiedän kyllä. Karkaako joku vankilasta sen takia?

Haku julkiseksi. Ne pellet löydetään, vaikka menisi koko yö.

(Pertti:) Missä olit aiemmin?

Lounaalla.

Ensin ajattelet vain Niken katoamista ja Äkta Norria.

Nyt, kun saatiin kovaa dataa, sä heität hanskat tiskiin.

Paskat heitän hanskoja.

Meidän on puhuttava Ritolalle Niken yhteydestä Äkta Norriin.

Jos sulla on jotain mielessä, puhu. — Et sano Niklaksesta.

Perustele.

Mun on pakko ohittaa sut. Tää on liian iso juttu.

Odota!

Lupaatko, ettet kerro muille? — Ollaanko me ala—asteella?

En tietenkään kerro.

Niklas on elossa.

Sen henki on kyseessä.

Ei vittu.

Kukaan muu ei saa tietää. Lupaa se. — Totta kai lupaan.

On tämäkin käynyt hankalaksi. Olisi pitänyt kysyä käyttöohjeet.

Aijai, no niin.

Nyt ollaan iltapäivälehtien etusivulla. — Me ollaan julkkiksia!

"Riihimäen vankilasta karkasi torstaina viisi vankia..."

"Kolme on saatu kiinni." — Amatöörit!

"60— ja 27—vuotiaita miehiä etsitään yhä."

"Poliisi kaipaa yleisöhavaintoja."

Niihin ne turvautuu, kun ei itse saa kiinni.

Joku nuoremmassa karkurissa hiertää. Se on mokaillut.

Se tuntuu syrjäänvetäytyvältä. Miksi sellainen karkaa vankilasta?

Just nyt? Se ei sovi profiiliin.

Mites poistumisluvat?

Nurkkalalla on ollut lääkärikäyntejä vuoden sisään.

Aijaa?

Vankilanjohtaja ei maininnut. — Ei kai. Salaista tietoa.

Nuoremmalla karkurilla on haimasyöpä, eikä paljon elinaikaa.

Se on alle 30.

Eikö sitä voi hoitaa? — Se on levinnyt muihin elimiin ja luihin.

Siinä ei enää kemoterapiat auta.

Se kirjaimellisesti elää viimeistä päivää.

Kyllä mäkin lähtisin hatkalle, enkä homehtuisi rundissa.

Mistä sait tiedon? — Kysyin Riksusta.

Meidän pitää miettiä, mitä ne seuraavaksi tekee.

Ilmoitan Karitalle.

Onko sulla hetki? — Joo.

Kai ymmärrät riskit laittomissa tiedonhankintakeinoissa?

Me voidaan käsitellä sun huolia myöhemmin. — Ei, vaan nyt.

Lori sai tietoja, joita ei pitäisi saada.

Esimerkkejä on lisää. — Me toimitaan eettisesti.

Älä valehtele mulle.

Mun kaksi tytärtä luottaa siihen, että mä voin luottaa suhun.

Etkö väsy byrokratiaan?

Pyydetään Ranskasta virka—apua ja odotetaan puoli vuotta.

Lääkärit panttaa potilastietoja, vaikka sivullisia on vaarassa.

Jos puhut Ritolalle... — Ei.

Puhuit lääkäristä. Jos se onkin kohde?

Wahlberg ei aio kostaa avohoito— potilaalle, vaan tämän lääkärille.

Hei. Itse sanoit, että tämän jälkeen on parempi olo.

Keskusrikospoliisista, hei. Tapaamme Jouko Savonlahden.

Alkaisikohan ne täällä riehua?

Paljon sivullisia, kohteella on apu lähellä.

Ei niillä oo enää mitään menetettävää.

Hän löytyy osastolta B, viides kerros. Huone on 504.

Kiitos! — Kiitos.

Mennään portaita.

Karita. — Seis, poliisi!

Pohjola KRP:stä. Lähetä vapaita partioita Meilahden sairaalaan.

(Poliisisireeni soi.)

Ei... — Mä en aio antautua.

En niin ajatellutkaan.

(Keijo:) Otetaan vene.

Poliisi! Pysähtykää!

100—119 pyytää lanssin Sibeliuspuistoon. Ampumahaava.

Keijo! Keijo!

Jättäydyitkö kiinni, saatana? — Keijo, kuka sua ampui?

Rauhoitu. — Kuka vittu sua ampui?

Sun kaveri selviää kyllä, ei hätää. — Osku, kuuntele.

(Puhelin piippaa.) — (Keijo:) Tällaista paskaa sattuu elämässä.

Se on hyvä poika. — Mennään.

Ei tässä oo hätää.

(Tommi:) Onko kaikki okei?

Joo, on.

Oliko meistä edes vastusta?

Enemmän kuin arvaat.

Jos se ei näy kameroista, minä löin vartijaa, ei Keijo.

Se yrittää ottaa siitäkin syyt niskoilleen.

Miten sä voit? — Meinaatko mun syöpää?

(Huokaa.) Siinähän se.

Tappaa silleen hiljalleen.

(Tommi:) Miksi menitte sairaalaan?

Halusiko Wahlberg kostaa lääkärille? — Häh? Kelle?

Ei me mitään sellaista meinattu. — Vaan?

Keijo opetti, että aina pitää pyytää anteeksi.

Mä satutin sitä vartijaa.

Me ei löydetty sitä sieltä.

Sitten te tulitte ja...

Miksi edes otitte hatkat?

Keijo halusi, että koen asioita, mitä en oo kokenut.

Semmonen... bek... — bucket. Bucket list?

Niin.

(Tasainen piippaus.)

Haluan pyytää sulta anteeksi.

Mä... en tarkoittanut lyödä niin kovaa.

En halua selitellä sitä mitenkään.

Oon tosi pahoillani.

Sä teit vain sun työtä.

(Koputusta.) Tuu sisään.

Tein mun päätöksen.

Otan paikan vastaan yhdellä ehdolla.

Toimintatapojen on pakko muuttua. — Mitä tarkoitat?

Näen liikaa kyseenalaisia tilanteita.

Käytännöt pitäisi olla selvät. Ne on mitä sattuu.

Kokoonpanokin pitäisi miettiä uudestaan.

Ymmärrän.

(Puhelin piippaa.)

Jani oli ihan kiva, tavallinen nuori.

Vähän hiljainen ja vetäytyvä.

Nyt se haluaa puolet ihmisistä maailmankartalta. — Miksi?

Mites karkurit? — Kiinni kaikki.

Muutin mun mieltä. Tuun esiin. Kerrotaan Ritolalle.

Me hoidetaan tämä itse.

Se on prepaid. Ei tietoa myyntipaikasta tai ostajasta.

Sen on pakko olla Jani. Mikä on suunnitelma?

Vastataan samalla mitalla.

Kuka sä oot? — Onko sun iskä kotona?

Ei, kun se on pitkällä matkalla. — (Leena:) Kuka siellä on?

Jani—setä tuli käymään.

Tekstitys: Jenni Rajala www.sdimedia.com