Original subtitles

Niklas ravasi salaa Tukholmassa. Miksi?

Etsin ystävääni Niklas Dahlqvistia.

Hän katosi. Hagman tietää jotain.

Mitä tapahtui? — En tiedä. Mut erotettiin.

Kuka johtaja on nyt? — Pitäisi sun tietää. Suomenruotsalainen.

Niklaksen velipuoli johtaa pohjoismaista uusnatsiliikettä.

Niklas ei kertonut siitä kellekään. Miksi?

(Henkäisee.) Arttu!

Mistä sä ilmestyit?

No mistä? Linnasta.

Hyvää synttäriä.

Häh? No kiitos vaan.

Mitäs muuten? — Paskaako tässä.

Ei kai olla nähty sitten Liisa—serkun hautajaisten.

Niin. — Jospa nyt kysyn suoraan.

Miksi sä oot täällä? Et oo ongelmissa tai mitään?

Pitäisikö olla?

Auttaisi, jos olisit vähän pehmeämpi joskus.

Oo itse pehmeä, jos istut jostain, mitä et tehnyt.

Tiesin, ettet säkään usko.

Kelasin vaan, että olisi kerrankin erilaista.

Että joku teistä kuuntelee, eikä heti tuomitse.

Ei se oo paljoa vaadittu.

Eihän? Ukki?

(Kuorsaa.)

(Hälytysajoneuvoja.)

(Leena:) Tiesin kyllä, että Niklaksella oli velipuoli.

Olitko tavannut Janin? — En.

Niklas mainitsi sivumennen. Ei ne olleet läheisiä, eikä sukua.

Nikke oli pieni, isä kuollut. Äiti tapasi ruotsinlaivalla Larsin.

Se oli salamarakastuminen. Ne muutti yhteen.

Larsin poika muutti mukana.

Ne olivat uusioperhe. — Joo. Jani oli Nikkeä nuorempi.

Ei ne kauheasti viettäneet aikaa yhdessä.

Miksei se kertonut mulle?

Ehkä se ei pitänyt sitä tärkeänä.

Lars alkoi pettää Niken äitiä, joka ei sitä kauaa katsellut.

Lars ja Jani muuttivat. Nikke ei kuullut niistä.

(Karita:) Minkä ikäinen Niklas oli? — Viisitoista varmaan.

Jos ne kuitenkin oli yhteydessä, ennen kuin Niklas katosi?

En usko. — Jos se ei vaan kertonut.

Onko sillä enää väliä? — Onhan sillä väliä!

Nikellä oli kuva Janin järjestön jäsenestä, joka on nyt kuollut.

En voi auttaa. — Et. Pakkaat Niken laatikoihin kuin sitä ei olisikaan.

(Ovi käy.) Moi, Karita. — Moikka, Leo.

Miten menee? — Ihan hyvin.

Puhuttiin sun isästä. Sulla on varmaan kova ikävä.

Joo, mutta ei kauaa.

Se on vaan pitkällä matkalla.

Matkalla?

No mutta... Mä jätän teidät.

Jos tulee mitä vaan, ota yhteyttä.

Moikka, Leo! — Moikka, Karita!

Leena ei oo kertonut Leolle katoamisesta.

Mitä itse sanoisit?

(Pertti:) Mitä muuta me Janista tiedetään —

kuin että se asui skidinä Niken kanssa.

Isä kuoli pari vuotta sitten, äiti lapsuudessa.

Ei biologisia sisaruksia. Osoite Ruotsissa, ei tavoiteta.

Oliko sulla jotain, Eeli? — Yllättävän vähän.

Yleensä jengin nettijälki kertoo paljon.

Poliittinen kanta, uskooko Jumalaan...

Lempikarkki. Lönnbergiltä ei löydy edes pankkitiliä. — Miten?

Hoitaa asiat kasvotusten, käteisellä. Ei anna osoitetta.

Ei käy lääkärissä, virastoissa. Piilossa pysyy, jos halua.

(Karita:) Löysitkö mitään? — Kävi peruskoulun Suomessa.

Jotain yleisurheilutuloksia.

Mielipidekirjoitus luonnonsuojelusta.

Vaahtosi vierasperäisten lajien invaasiosta Suomeen "92.

Järjestön entinen pomo puhui inttitaustasta.

Valmistui aliupseerikoulusta 1998. Oli töissä armeijalla Ruotsissa.

Muutti sinne 2008. Kaksi vuotta siitä se irtisanoutui.

Tai sai kenkää, en tiedä.

Olihan tuossa jotain. — Ei yhtään mitään, mistä epäillä rikosta.

Paitsi yksi juttu. — No?

En mä tiedä, ei se varmaan oo mitään.

(Karita:) Sano nyt.

Jos Niklas oli mukana natsijutuissa? — Paskaa!

(Puhelin soi.) Rauha. Vastaatko tuohon?

Tulikorpi.

Okei. Jes, moi.

Meillä on karkuri.

Hei, ei olisi pitänyt sanoa. Ei se tietenkään sotkeudu skinipaskaan.

Arttu Koponen, 32, —

jätti palaamatta Keravan vankilaan isoisän luota.

Sai nilkkapannan irti, iski sen ukolle ja pölli lompakon.

Istunut elinkautista murhasta kolme vuotta.

Alla pahoinpitelyjä, uhkailuja ja huumausaineita.

Kenen murhasta? — Krister Blommendahl, 65, ravintoloitsija.

Karkuri oli sen diileri. — Diileri? Ei näytä herskanistiltä.

Kokaiinia, piriä, stimulantteja. — Eikö se ole alalla yleistä?

Maksuvaikeuksia, Koponen uhkaili. Lopulta tappoi kokin ravintolassa.

Ase oli uhrin laiton revolveri, jonka se hankki kai suojaksi.

Olisiko hengissä ilman sitä? — Niinpä.

Karkuri kiistää murhan, mutta näkyy ravintolan kameroissa.

Lori, tutki karkuria. Selvitetään paon motiivi ja siten olinpaikka.

Santi ja Tommi, karkurin sisko ja kantapaikka.

Me käydään uhrin leskellä. — Okei.

Onko kysyttävää? Hyvä.

Veljesi oli ennen pakoa huonolla tuulella. Sen valitus hylättiin.

Hyvä. Parempi, kun otatte sen kiinni.

(Santi:) Veljesi vetosi olevansa syytön. — Vitut on syytön.

Kun olin viisi, se poltti meidän kissan hännän.

Kun mutsi näki, veli kielsi kaiken. Mä sain remmistä.

Ootko kuullut siitä mitään? Missä se voisi olla?

Katkaisin välit. Parempi, ettei se tiedä, missä asun.

Riehunut kyllin monesti piripäissään oven takana.

Millainen perhe teillä oli? — No...

Meidän iskä oli juoppo.

Saattoi tehdä mitä tahansa kännissä.

Ryyppykaverit tappoi sen, kun olin pieni.

Mutsi oli helpottunut, koska Arttu puhui jo, että tappaisi iskän itse.

Minkä ikäisenä? — 14.

Se meni siitä pian lastenkotiin.

(Santi:) Onko parempia kausia? — Ei.

Voisiko se kantaa kaunaa niille, jotka todisti sitä vastaan?

Ihan varmasti.

(Leski:) Miten vankilasta voi karata noin vaan?

Koponen oli lomilla, ei palannut. — Lomilla?

Murhaaja pääsi humputtelemaan?

Isoisä oli sairas. (Koira räksyttää.)

Diana. Se on niin seurankipeä.

(Koira räksyttää yhä.)

Voin viedä hänet ulos, jos häiritsee.

Ei tarvi. — Kiitos mielellään, jos mahdollista.

Tule, äidin kultamussukka.

(Koira vinkuu.)

Mä oon allerginen. — (Pertti tuhahtaa.)

(Ovi käy. Askeleita.)

Kiva nimi se Diana. — Niin. Walesin prinsessan kunniaksi.

Upea nainen. Traaginen elämä.

Mun kissan nimi on Dolly, Dolly Partonin mukaan.

Upea nainen hänkin. Mitä, jos diileri velkoo pian mua?

Me voidaan asettaa partio oven eteen vahtiin.

Sun ei tarvitse pelätä.

(Leski:) Se olisi helpotus. Eihän mulla ole edes säästöjä.

Noilla tienaa, mutta ei jää ylimääräistä.

Ootko kirjailija? — Romanttisia dekkareita.

Mulla on melkein 2 000 lukijaa blogissa.

Oho. — (Ylpeänä:) Joo.

Ota vaan se. Se on mun viimeisin.

Kiitos. Pistänkin heti lukuun. — (Karita:) Okei, noh...

Sä flirttasit leskelle. — Enpäs. Olin kohtelias.

Oon miettinyt, kuka noita kirjoittaa.

Aiotko lukea tämän? — No en... Ai saatana!

Ei helvetti.

Millainen hirviö tekee tällaista viattomalle eläinparalle?

Diana on ollut mun tuki ja turva Kristerin kuolemasta lähtien.

Koponen löytyy kyllä. Partio vahtii kellon ympäri.

Pääseehän se joskus vankilastakin! Mitä sitten?

(Leski:) Harri! Harri!

Harri!

Harri, luojan kiitos! Katso, mitä Kristerin murhaaja teki Dianalle.

Ootko kunnossa? Oon Harri Lukki, Ursulan perhetuttu.

Asun lähellä. — Pitäisitkö hänelle hetken seuraa?

Se auttaisi meitä. — Totta kai.

Kiitos. Me palataan asiaan.

Näkemiin.

Onko Kristerin murhaaja vapaalla? — Karannut.

Etsii kaikkia niitä, jotka pani sen vankilaan.

Oliko Harrissa jotain outoa?

Ootko mustasukkainen? — En. Sopivasti se osui paikalle.

Käskin partion vahtia tilannetta varmuuden vuoksi.

Eli Koponen lähti tunti sitten? — Jep. Oli tuubassa jo tullessa.

Pauhasi, että on oikeusmurhan uhri. — Mihin se lähti?

Puhdistamaan nimensä. — Miten?

Se uskoi, että hänet lavastettiin syylliseksi murhaan.

(Tommi:) Tarkensiko sitä? — Ei. Pirun kipakkana se oli.

(Tommi:) Kiitos.

Menikö karkuri tästä listimään lesken koiran?

Outo tapa osoittaa syyttömyys. — Uhitteli poliiseille.

Tsekataan, tietääkö Lori jotain. Ehkä karkurilla on joku turva.

(Humalaista riitelyä.)

Saatanan kukkakeppi, tapan sut. — Hei! Jätkät!

Eikö toi oo... Arttu Koponen!

Lopeta! Poliisi! Laita keppi helvettiin!

Seis, tai poliisi käyttää sähköä. — Älä sohi sillä. Mitä vit...

Ootko joku erityispoliisi?

Rikosylikonstaapeli.

Olisi sulle vähän asiaa.

Kuuntele. Mä en tehnyt sitä.

Ai hakannut tuota? — Totta vitussa hakkasin.

En tappanut Blommendommelia. Mut lavastettiin.

Entä se koira? — Mikä vitun koira?

Missä olit tunti sitten? — Tuossa pusikossa. Otin päikkärit.

(Sireeni ulvahtaa.) Teidän kyyti tuli.

Lähtikö sun ystäväsi jo? — Harrilla oli kiireitä.

Älä meidän takia keitä kahvia. Ilmoitamme vain kiinniotosta.

Ei tästä ole vaivaa. Olin vaan vähän shokissa.

Tietysti kiitollinen, että se saatiin kiinni.

On niin turvaton olo, kun elää yksin.

Varsinkin nyt, kun Diana...

Oon todella pahoillani.

Jos Dollylle tapahtuisi jotain, olisin todella hajalla.

Niin. Jotkut nauraa, jos eläimeen kiintyy kuin ihmiseen.

Sehän on luonnollista. Niiden rakkaus on pyyteetöntä.

Mennäänkö? — Sovin, että jäädään hetkeksi.

(Puhelin soi.) Anteeksi.

Ei mitään. — (Karita:) Joo?

Luen tässä Blommendahlin murhan pöytäkirjaa.

Tapausta tutkittiin 2016 lokakuussa Pasilassa. — Niin?

Mitä tapahtui, mistä puhuttiin Lontoossa asti? — Ahaa!

Sisäinen tutkinta virka—aseman väärinkäytöstä. Kova resurssipula.

Voi olla. Mitä sä sitä nyt tutkit? Karkuri on kiinni.

Mitä, jos jotain jäi huomaamatta? — (Karita ähkäisee.)

Puhutaan siitä myöhemmin.

Kiitos kahvista. Joo. — Kiitos teille.

Helpotti, kun sai jutella. — Totta kai.

(Karita rykäisee.)

(Pertti:) En voinut tönäistä surevan lesken kättä pois.

Etkö tapaile nuorisokodin johtajaa?

Ei olla käyty vielä sitä keskustelua. — Mitä?

Että saako tavata myös muita.

Pertti! — Hei, se on nykyaikaa.

Tämmöiset asiat pitää sopia ihmissuhteissa.

Ilmoituksesta kiinniottoon kului neljä tuntia. Helvetin hyvin.

Olisiko mahdollista, että karkuri olisikin syytön murhaan?

Olisi. Mutta miksi?

Murha tutkittiin hutiloiden.

Karkuri vannoo syyttömyyttä sinnikkäästi.

Muita tekijöitä tai motiiveja ei tutkittu kunnolla.

Lesken todistus painoi paljon.

Koirajuttu sattui sopivasti, kun poliisi oli paikalla.

Leskikö sen olisi lavastanut?

Te tapasitte häntä. Millainen hän oli?

Peloissaan. — Eksentrinen.

Se oli kirjailijaseminaarissa Hämeenlinnassa murhan aikaan.

Hotellilta vahvistettiin. — Jos se palkkasi torpedon.

Epäilyttävämpi oli se ukko Ursulan tontilla.

Mikä ukko? — Harri Lukki, perhetuttu.

Pitäisikö meidän katsoa tätä?

Tehtävänne ei ole vanhojen juttujen tarkistelu, —

vaan karkurin kiinniotto.

Mutta... — Anna tiedot tutkinnalle. Ne tutkii, jos on tarpeen.

Maistuuko kahvi? — Joo.

(Pertti:) Lue se.

Sulla on varmaan nälkä. — Ei oo.

Voitaisiin katsoa sitä uutta lounasmestaa.

Jos vaikka keksittäisiin jotain.

Tätä ei saisi sanoa. Kristerillä on pyhimyksen maine, —

mutta se oli vittumaisin pomoni koskaan.

Millainen se oli työnantajana?

Oli suosikkeja ja ei—suosikkeja. Arvaatte, kumpiin meikä kuului.

Nuoremmille lissuille se jaksoi lirkutella.

Oon kuullut, että heiltä irtosi.

Osaatko kertoa Blommendahlin piireistä?

Kenen kanssa se ei olisi pyörinyt? Se käytti liivijengin ruokatukkua.

Sen tappanut diileri ravasi aina täällä.

Kerran keskeytin niiden kaupat.

Krisu ei edes peitellyt, että veti pulveria.

Millainen diileri oli? — Ihan seinähullu.

Näitä tarinoita kyllä riittää.

Kerran, kun diileri tuli, sillä oli joku punainen laukku.

Se kaivoi sieltä ihan mielettömästi jotain...

(Karita:) Mikä tarinatuokio. Virhearvio.

Aina ei vainu osu. — Hei! Miten en ajatellut.

Täällä oli töissä yksi Harri, joka lopetti ennen murhaa.

Sillä ja Kristerillä oli selkkaus. En tiedä, mistä.

Mikä Harrin sukunimi oli? — Joku... Vekka tai Lekka.

Eihän se ollut Lukki? — Oli!

Ensin ne oli hyvissä väleissä, sitten ei olleet. Harri lopetti.

Pari kuukautta siitä Krister oli kuollut.

Jos multa kysytään, se Harri oli pikkaisen omituinen.

Olin mä Kristerin ravintolassa töissä. En enää vuosiin.

Oliko teillä ongelmia? — Ei. Mä...

Kaipasin vaihtelua. Irtisanouduin. (Ääniä tietokoneelta.)

Eli olitte hyvissä väleissä ennen hänen kuolemaansa? — Joo.

Tunsitko Arttu Koposta, joka tuomittiin murhasta? — Ei, en.

Kuvaile sun suhdetta Ursulaan, Kristerin leskeen.

Meillä on asialliset, ystävälliset välit. Ei erityisen läheiset.

(Tommi:) Onko näin? Kenties kiinnostuit Ursulasta —

ja Krister oli tiellä.

Ei, ei.

Tai, no...

(Huokaa.) Oli Ursula mun perään, mutta... — Mutta mitä?

Ei mua kiinnostanut.

No niin. Jos tämä oli tässä... — Voitaisiin käydä vielä...

Hei, seis!

Hei! Seis!

(Harri:) En oo tehnyt mitään väärää.

Tuu pois sieltä. — Mä...

En oo ikinä vahingoittanut ketään. Mä...

Tää ei oo sitä, miltä tää näyttää.

Miltä tää sitten näyttää?

En mä tarvitse mitään oikeusavustajaa.

Mulla ei oo mitään tekemistä Kristerin kuoleman kanssa.

Vain pakkomielle pikkulapsista.

Ei se tee kenestäkään tappajaa. — Rikollisen tekee, jos jaat kuvia.

Sun läppäri ja kännykkä on tutkittavana.

En oo ikinä koskenut lapsiin.

Mä vaan...

...rakastan niitä.

(Karita nieleskelee.) Mä voin puhua sun puolesta tutkijalle, —

jos kerrot kaiken Blommendahlin kuolemasta. — En tiedä mitään.

Mitä sun ja Kristerin riita koski? — Sitä, että se oli täysi paska.

No...

Petti Ursulaa. Vähätteli sitä. Alisti. Mä sanoin siitä.

Miten se suhtautui? — Nauroi päin naamaa.

Otin loparit. Sain paikan kivemmasta ravintolasta.

Pikaruokalasta, jossa käy lapsia.

Ehkä Krister sai tietää sun taipumuksista.

Hoidit sen päiviltä. — Ei!

Kerro vielä, missä olit murhan aikaan.

(Koputusta.)

Karita, tuutko käymään?

Kuka tuo ihminen on? — Harri Lukki.

Sillä oli riitaa murhatun kanssa. — Onko se tehnyt jotain laitonta?

Lasten sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien hallussapito.

En oo koskaan epäillyt sun toimintaa.

Mitä helvettiä tämä on? Tuo kuuluu tutkinnalle.

Etsintäkuulutettuja on kyllä.

Se nyt on kuulusteluhuoneessa... — Niin? Anna se dekkareille.

Tuossa ei oo järkeä. — Nyt!

Ei oo totta! — Olisit sanonut, että se oli yhteinen idea.

Tehdään raportit ja lähdetään bisselle. — Ei pysty.

Menen tyttöjen kaa johonkin Deadmau viisi —konserttiin.

Deadmaus. Vitonen on niinku S. — Just se.

Tarkistin Harrin alibin. Se oli kaverinsa syntymäpäivillä.

Näkyy kameralla. Ei käynyt edes vessassa.

(Puhelin piippaa.) — Saatiin sentään pedari kiinni.

Otetaan sille. Vai mitä, Pertti? Bisselle. — En mä...

Mun pitää skipata.

(Pertti:) En tiedä, oliko tämä hyvä idea.

Niin. Teillä on ne säännöt. — Niin.

Onko se isokin paisti?

(Pertti huokailee nautinnollisesti.)

Tuoksuu lupaavalta.

Lähetkö oluelle? Onko kesken? — Aika pahaa kamaa.

Jotain pehmopornoako? — Sitäkin.

Nainen valittaa liitostaan ja toivoo miehensä kuolemaa.

Murhaako se miehensä ja lavastaa huumediilerin? — Ei.

Mies kuolee sydäriin. — Jos maltat, tuu kantikseen.

Tää on todella hyvää.

Sä oot loistava kokki.

Mä oon aina tykännyt kokata.

Sulla oli sitten miehesi kanssa yhteisiä intressejä.

Ei Krister arvostanut mun kokkauksia.

No? — Niin.

Sen mielestä mun "pöperöt" oli syöntikelvottomia.

Hänhän kävi koulut Brennessä ja Kataloniassa.

Ei hyväksynyt amatöörejä keittiöön edes kotona.

Ei se aina ollut semmoinen.

Oikeastaan se oli aika ihana.

Silloin, kun oltiin nuoria ja mä olin vielä nätti.

(Pertti:) Olethan sä vieläkin.

Se johtui huumeista.

Ainahan se käytti, mutta sitten se riistäytyi käsistä.

Siitä tuli ihan maaninen.

Sillä oli... naisia. — (Tuhahtaa.) Mulkku jätkä.

Minähän tyhmä olin, kun en lähtenyt.

Mä purin pahan mieleni noihin kirjoihin.

Hupsuja päiväunelmia. — Eihän unelmat ole hupsuja.

Ne antaa toivoa, että elämällä on vielä annettavaa.

(Huokaa.)

Sun pitää nähdä tämä!

Ursula vaihtoi heidän nimensä "97 Finnilästä Blommendahliksi.

Finnilä ei kai nimenä myynyt kirjamarkkinoilla.

Se oli yrittänyt. Se julkaisi omakustanteen.

Oli vaikea löytää. Ei mitään linkkejä eikä hakutuloksia.

Eeli löysi tämän suljetusta blogista.

Katso yhden tarinan nimi.

"Miten murhaat miehesi?" Leski kirjoitti novellin aiheesta.

Alibina nainen oli lähikaupungissa häissä. — Ursula oli seminaarissa.

Se varastaa ystävän auton, ajaa täysiä Helsinkiin, —

tappaa miehen sen omalla puukolla ja ajaa takaisin.

Entä karkuri? Sehän nähtiin murhapaikalla.

Nainen huijasi tukkukuskin paikalle murhan aikoihin.

Se on kuitenkin vain tarina. — Arvasin, että sanot noin.

Ursula ajamassa Hämeenlinnasta Helsinkiin —

miehensä murhapäivänä.

Joo. — Oon säästänyt erityistilanteisiin.

(Pertti:) Ai, jaha?

Ole hyvä. — Aha, kiitos.

Makeaa. — Juuri sopivaa.

Ootko ollut naimisissa?

Ei oo sattunut sopivaa kohdalle. — Ai jaa? Ootko kranttu?

Ehei. Kukaan ei halua miestä, joka voi kuolla virantoimituksessa.

Niin, mä voisin halutakin.

Komean poliisin kotiini hääräämään. — Noh, noh.

Mitä? Etkö viihtyisi?

Kyllä varmaan... — Mutta mitä?

Mutta... sä oot asiakas.

Ja mulla on tavallaan naisystävä.

Tavallaan? — No ei, kun ihan oikeasti.

Mutta tulit silti.

En halunnut, että oot yksin.

Ai jaa? Tulit säälistä.

Ei, en tietenkään.

Ursula, sä oot hieno nainen.

Kuka vain olisi onnekas... — Ei se mitään! Oon tottunut.

Kristerille en kelvannut. Harri kavahti, jos koskin.

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä näkymättömämpi oon.

Et varmaankaan ymmärrä sellaista.

Ootko lukenut tutkimusta, jonka mukaan jokainen mies —

iästä riippumatta haluaa parikymppisen kumppanin?

Onko sun tyttöystävä joku teinityttö? — Ei.

Että mua... Että pistelee vihaksi tuommoinen.

Oikein kun tönitään, niin...

Sitten vaan napsahtaa. Mm, mm.

(Naurahtaa häijysti.)

Krister kyllä ansaitsi sen.

Enkä mä kadu yhtään.

Annoin tiedot tutkinnalle. Ne hakee Ursulan heti aamusta.

Tosi hyvää työtä.

(Puhelin soi.) Moi, Pertti.

Haloo? Ootko siellä?

Taskupuhelu? — Hmm.

Sanoiko Pertti, mihin se oli menossa?

Ota tuo.

Mitä, jos kertoisit tarinasi asemalla?

Haluat vain musta eroon. — En.

Olen oikeasti pahoillani, että olen varattu ja tilanne on tämä.

Sä olet ainutlaatuinen nainen.

Entä, jos soitan mun kollegan tänne? — Ai sen naisen?

Onko sekin sun tyttöystävä? — Ei, ei.

Oonko mä susta niin vastenmielinen? — Et.

Sano suoraan. — Ursula, ei.

Et ole. Sä olet ihana, Ursula.

Ihana nainen. — Älä koske muhun.

Ai perkele, ai saatana!

Ursula Blommendahl!

Karita Tulikorpi KRP:stä, avaa ovi!

(Koputtaa.)

Ursula, tuutko avaamaan?

Karita Tulikorpi karkuriyksiköstä. Tukea tarvitaan.

Laurinlahdenkatu 26. Sisällä poliisi, jonka henki vaarassa...

(Pertti:) Viimeinen kerta, kun jään mimmin luo illalliselle.

(Pertti ähkäisee.)

Se oli täydellinen murha... melkein.

Mikä sun kirjoittamassa novellissa perustuu tositapahtumiin?

Kaikki. — Kertoisitko omin sanoin?

Mä lähdin seminaariin Hämeenlinnaan.

Kaikki oli tarpeeksi humalassa.

Otin mun ystävän auton ja ajoin Helsinkiin.

Murhasin Kristerin. — Entä Arttu Koponen?

Laitoin viestin aamulla Kristerin kännykästä.

Pyysin tapaamaan.

Se tuli ja huusi ulkona aikansa.

Lähti sitten pois. Hölmö.

(Santi:) Miksi tapoit sun miehen?

Se ei rakastanut mua.

(Ritola huokaa.)

En tajua, mitä kaikkea naiset tekee miesten takia.

Tuokin saa varmasti elinkautisen.

Sitä on nöyryytetty ja halveksittu vuosia.

Se rikkoo ihmisen.

(Santi:) Entä koira? — Se oli virhe.

Mutta toisaalta nyt ei tarvi miettiä, mihin sen laittaisin.

Keissi on niin dadaa, ettei tätä voisi keksiä. Kuka sen tajusi?

Lori. Tommilla oli vainu, että joku mättää.

Se on hyvä dekkari. — Niin on.

Ei yhtä hyvä kuin Niklas.

(Huokaa.) Kyllä mä tiedän, ettei Niklas tuu takaisin.

Ja että katoaminen voi jäädä mysteeriksi.

Ajatteletko oikeasti noin, vai sanotko niin mun takia?

Pakko mun on joskus se hyväksyä.

Katsos, Pertti! Onko kaikki kunnossa?

Älä nyt säkin aloita.

Pääsit jo sairaalasta. — Joo.

Tästä ei sitten ala legenda, etten pitänyt naista aisoissa.

Ajattele, jos olisi osunut sydämeen. — Ei osunut.

En nähnyt, että naisen mieli oli niin järkkynyt. — En mäkään.

Oon miettinyt sitä, mitä Eeli sanoi Niklaksesta.

Aiemmin olisin pitänyt sitä paskapuheena.

Ehkä en tuntenut Niklasta yhtään.

En usko hetkeäkään, että Niklas olisi natsiporukoissa.

Miten voit olla varma? — Hei.

(Askelia portaissa.)

(Tommi:) Onko kaikki hyvin?

Kuulin, kun puhuitte Niklaksesta.

Se oli henkilökohtaista.

Nuo salaisuudet ei kuulu työhön. Se vaikuttaa yksikköön.

Pahimmillaan käy huonosti. — Me ollaan ammattilaisia.

En hetkeäkään epäile sitä. Sun ajatukset oli tänään muualla.

Niklaksen menetys on raskasta varsinkin, jos et päästä siitä irti.

Olin tuhota itseni vastaavalla.

Meni monta vuotta huomata, että edes tein niin. Ole fiksumpi.

Susta välitetään täällä. — Tiedätkö...

En pysty ottamaan tuota vastaan nyt. — Mä menen.

Mieti, mitä mä sanoin.

Tommi!

Hei! Ootko miettinyt yksikköön jäämistä?

En vielä. Ilmoitan pian.

Kerro rehellisesti, onko Karita kunnossa.

Miten niin? — Kerro nyt vaan.

En oo huomannut mitään ongelmia.

Jos huomaat, kerro ensin mulle. — Joo.

Hyvä.

(Karjaisee ja itkee ääneen.)

(Puhelin soi.)

Hei, Leena. — Anteeksi, kun soitan tähän aikaan.

Onko jotain sattunut? — Tulisitko käymään? Nyt heti.

Hei! — Moi.

Onko Leo... — Kaverin luona yötä.

Anteeksi, että oon ollut tunkeileva. Sulla on vaikeeta.

(Huokaa.) Ehkä mä itsekin oon ollut...

Tekstitys: Jenni Rajala www.sdimedia.com