Original subtitles

(Pertti:) Näitkö kuvat Niklaksen kännykällä?

Ota selvää, meidän kesken.

Nikke ei poistanut paikannusta. Osa kuvista on Tukholmasta.

Niklas ravasi Tukholmassa meiltä salaa. Miksi?

(Ovi käy.)

(Karita:) Poliisi! Tule esiin kädet näkyvillä!

Karita, paska se Niklaksen juttu. Ettei resurssit riitä. — Mitä sanoit?

Etsinnät on ohi. Ei ole, mihin jatkaa. — Et voi tehdä tätä.

Lupaan, että me Pertin kanssa ei luovuteta ikinä.

Karita. —Tämä on hirveä tilanne teille.

Mä halusin, että etsinnät lopetetaan. — Miksi?

Älä herätä turhaan toivoa löytymisestä.

Jos yhtään tiedät, missä se on, tai edes aavistat, haluan tietää.

Kysyn viimeisen kerran. — (Huokaa raskaasti.)

Ollako vai eikö olla? Kas, siinäpä tyhmä kysymys.

Oleellisempaa olisi kysyä, ollako vapaa fyysisesti —

vai vanki henkisesti?

Joskus irti päästäminen on ainoa tie vapauteen.

Niin kuin... Niin kuin...

Niin kuin... (Tömähdys.)

Ikaros! — Akai, kaksi minuuttia.

Pitäisi päästä vessaan. — Ahaa. Mene äkkiä.

Kalle, hyvin se menee. Tämä on vasta läpimeno.

Loistavaa. No niin, hyvä.

Oho, olit nopea! Pääsisit ennätystenkirjaan. — Oon jo.

Ollako vai eikö olla? Kas, siinäpä tyhmä kysymys.

Oleellisempaa on kysyä, ollako vapaa fyysisesti —

vai vanki henkisesti?

Joskus irti päästäminen on ainoa tie vapauteen.

Kuin Ikaros, on meidänkin kurotettava kohti taivaita —

ja pidettävä jalat maassa vasten kylmää kiveä.

Vain siten voi ihminen olla kahleistansa vapaa.

(Aplodit yleisöstä.) Todella hyvä! Sitten kumarrukset.

Hyvä! Se oli loistava.

Missä Akai?

(Minna:) Missä Akai on?

Voisitko sulkea sen verhon? Hei.

(Karita:) Eikö Niklas sanonut mitään?

Eikö se puhunut mitään autossa? Seurasiko teitä joku?

Te. — Joku muu.

Jos Niklas kyllästyi teidän hommiin.

Halusi tauon, mutta ei tiennyt, miten ilmoittaa sulle.

Tapoitko sen? — Vittu sadannen kerran en!

Kun mä sen näin, se oli elossa. Enempää mulla ei oo.

(Puhelin soi.)

Kerro, Tommi. — Meillä on karkuri.

Mä tuun. — (Sirén:) Ne verhot.

Hei... — Autan sua, jos autat mua.

(Ovikello soi.) Vittu.

Moi, kulta! Äiti täällä.

Tadaa!

Noh. — Mä tein jo ruokaa.

Ei kukaan nuudeleilla elä.

Hyi jessus!

Ei, kun Pulla. — Onko tuo sun hamsteri?

Se kuoli vanhuuteen. Haluan kunnioittaa sen muistoa.

Etkö voisi harrastaa vaikka akvarellimaalausta? — En.

Ootko muistanut levätä? — Aina, kun ehtii.

Hei, sun pitää olla varovainen.

Mä tarkkailen mun autonomista hermostoa ja seuraan sykeväliä.

Huolehdin parasympaattisesta hermostosta. Teen kuten pitää.

(Puhelin piippaa.)

Mun pitää mennä.

Ethän sä ehtinyt syödä ollenkaan.

Hei.

Lori! — Kiitos.

En mä tarkoittanut olla tyly. — Mä tiedän.

Oot rakas. — No niin sinäkin.

Äidin pikku...

(Huokaa.) ...kulta.

(Karita:) Ollaan ajoissa. Pako oli tunti sitten teatterilla.

Vankilateatteripäivät. Viisi vankia näyttämöllä, yksi lähti.

Akai Ruymoto. Tunnen tuon budopiireistä. Se opetti mua.

Yllätyin, kun se lopetti. — Joutui linnaan.

Isä Japanista, äiti Suomesta.

Tuli teininä äidin kanssa Suomeen.

Pidätettiin palkkamurhasta 8 vuotta sitten. Ei aiempia pakoja.

Se on lajin kärkeä. Opetti maailmalla.

Kuinka hyvin tunnet sen?

En salin ulkopuolelta, mutta jotkut sieltä tunsivat sen paremmin.

Voisitko sä jututtaa niitä? — Mun pitää tutkia kamerat.

Laitetaan tunnistusohjelma. Ehkä budotyypit puhuisivat sulle.

(Santi:) Voin tulla mukaan.

No mut mahtavaa! Selvittäkää, auttaisiko joku niistä karkuria.

Mä ja Tommi selvitetään paon motiivia.

Jäänkö mä yksin istumaan? — Sulle on oma karkuri.

(Pertti:) Okei.

Kukas tämä on? — Sebastian Nummi. Oli vankikuljetuksessa.

Kuljetuksen toinen vanki paljasti Harry Potterin lopun.

Nummi kuristi kaverin ja pakeni. — Haha, Harry Potter!

Kas, kun ei Viisikko. — Sano muuta.

Kameroiden mukaan se on Ruotsin—laivassa.

Laiva lähtee tunnin päästä. Sulla on kiire. — Miksi mulla?

Eikö vartijat hoida? — Vahdit, että kaikki sujuu.

Aha. Nyt tajuan. Paskanakki, koska sössin viime keikan.

Sitäkin. Tämä liittyy Niklakseen.

Ota Tukholmassa selvää kundista, jonka kuva oli kännykässä.

Ehkä sillä on entisyyttä tai on seurannassa.

(Japaniksi:) Yksi, kaksi. (Puumiekat kalisevat.)

Kolme, neljä.

Viisi, kuusi.

Kengät. Tatamia täytyy kunnioittaa.

Harrastin karatea. — Mikä sun vyöarvo oli?

Valkoinen. Lopetin viikon jälkeen. Ihan liian totista.

(Japania.)

(Ohjaaja japaniksi:) Kumarrus senseille. Kiitos.

Mitä me odotetaan? — (Ryhmä:) Kiitos!

Hei! Sähän olit Akai Ruymoton seminaarissa 24.3.2012. — Joo?

Mistä tiedät? — Mäkin olin. Olit Akain lähipiiriä.

No, joo.

Olisi kysyttävää.

Käytiin bissellä, ei sen kummempaa.

Ei se puhunut itsestään tai asioistaan.

Tiesitkö sen rikoksista?

No en.

Et silti vaikuta yllättyneeltä.

Joudunko kuseen, jos...

oon tavallaan ehkä vahingossa osallisena yhdessä rikoksessa?

En voi vastata, jos et kerro.

Kun avauduin Akaille, että mun poikaa koulukiusattiin, —

seuraavana päivänä kiusaajalta meni kylkiluu.

Kuulemma skeitatessa.

Mä luulen, että Akai oli sen takana.

Se on silleen kunnian mies.

Pitää omiensa puolta ja arvostaa perhettä.

Hakkaa pikkupoikia. Tosi sankari.

Oliko kukaan sille läheinen? Tyttö— tai poikaystävä?

Äiti. Siitä se puhui tosi kauniisti.

Se todennäköisesti pakeni kattorakenteisiin ja sieltä ulos.

Se on ihan ninja. Voltteilee kuin hämähäkkimies.

Jos se on yhä kattorakenteissa? — Tutki itse. Paikka on koluttu.

En ymmärrä! Tätä on tehty vuosia. Kukaan ei oo yrittänyt paeta.

Akai Ruymoto istui elinkautista.

Miten hän pääsi teatteritoimintaan?

Akain kanssa ei ollut ongelmia. Se on esimerkkivanki.

Ei liiku jengeissä, ei riko sääntöjä.

Semmoinen oman tiensä kulkija. — Todellakin.

Tämä oli meiltä virhe.

On silti väärin, että kovimman turvaluokan vangit —

saa vähiten kuntoutustoimintaa.

Jos oot istunut rundissa 20 vuotta, —

turha luulla, että sieltä tullaan kunnon kansalaisena.

Onko vihamiehiä? — Ei. Täälläkin se tuli toimeen.

Ei se kovin sosiaalinen ole, mutta asiallinen. Kohtelias.

Kävikö vierailijoita? — Äiti kerran viikossa.

Lopetti kaksi kuukautta sitten. — Miksi?

En tiedä. Akai otti sen vakavasti.

Se oli syömättä viikon.

Ammattitappajalleko äitiä ikävä? — Tarkistetaan se. Mitä?

Sirén, jonka paossa Niklas katosi. Sekin pyrki muka siskolleen.

En silti luule murhaajia pehmoiksi.

Jätetäänkö äiti tarkistamatta? — Ei.

(Äiti:) Satuttiko poika ketään? — Ei.

Miksi kysyt sitä? — No, murhastahan se istuu.

Kävit säännöllisesti. Lopetit pari kuukautta sitten.

Miksi? — Tämän kanssa liikkuminen on semmonen show.

Menot on jääneet.

Voisiko pako liittyä vierailujen loppumiseen?

Tuskin. On me puhuttu puhelimessa.

Vankilan tietojen mukaan vain kerran kuukauteen.

Voisiko poika pyrkiä isän luo Japaniin?

Kai sekin on mahdollista. Miten se pääsisi rajan yli?

Pimeästi saa asiakirjoja ja vaikka mitä. — Niin...

Jos joku tietää, miten semmoinen hankitaan, niin Akai.

Isäänsä tullut siinäkin.

Mitä tarkoitat? — Isänsä on rikollinen.

Se kuuluu siihen... Japanin mafiaan.

Yakuzaan? — Mm. Siksi me lähdettiin.

Ne piti yhteyttä. Akai ihaili isäänsä.

Eikö se niin mene? Pojista tulee isiensä kaltaisia, —

vaikka isät olisivat mimmoisia hirviöitä.

Onko antaa yhteystietoja isälle Japaniin? — Ei oo.

Mitäs luulet? — Eihän se kaikkea kertonut.

Ei. Laitetaan tarkkailuun.

Ehkä karkuri tulee tänne, tai äiti menee tapaamaan poikaa.

Anteeksi! Olisiko sulla pieni hetki aikaa?

Joo.

Ootko huomannut asiakkaassa nyt mitään outoa?

En ehdi katsoa. On kiire.

Annan vain lääkkeitä. Sitten menen seuraavalle.

Ymmärrän. Yllätyit, kun hän valitti liikkumista.

Niin. Se ei ole totta.

Arjan tila on vakaa. Kuljetukset helppoja.

En tiedä, miksi hän narrasi.

Anteeksi. — Joo?

Voiko äidillä ja pojalla olla välirikko?

Mun pitää oikeasti mennä. — (Karita:) Kiitos!

Mitäs sitten? — Koitetaan saada yhteys isään.

Miksi en voinut jäädä autoon? — Miksi jäisit?

Tajusitko jo pienenä, että muistat jokaiset kasvot, jotka näet? — Joo.

Varmaan aika siistiä.

Ei ikinä noloja tilanteita, missä esittelee itsensä jollekin kahdesti.

Ei, vaan esittäytyy jollekin, jonka näki 10 vuotta sitten —

kadulla, hammashoitajana tai mainoksessa.

Se luulee, että oot hullu stalkkeri.

Astukaa peremmälle.

Milloin Ruychi Ruymoto kävi viimeksi Suomessa?

2008, kaksi viikkoa. Hän tapasi poikansa.

Entä sen jälkeen?

Voisiko hän käydä väärennetyllä passilla?

Se on mahdollista.

Epäilen. Hän oli seurannassa, sillä kuului rikollisorganisaatioon.

Tiedättekö osoitetta tai numeroa?

Ette tarvitse niitä. Hän menehtyi autokolarissa viisi vuotta sitten.

Okei. Kiitti, Santi.

En ihmettele, vaikka sulla olisi rottiakin täällä.

Karkurin isä ei liity pakoon.

Voihan se silti yrittää ulos maasta. — Miksi nyt?

Ehkä tuli tilaisuus. Tai voihan sillä olla kohde. — Kuka se olisi?

(Kaataa juomaa lasiin.)

(Ovikello soi.)

Moi. — Moi?

Olisiko sun isä kotona?

Miksi äiti valehtelee, ettei pääse poikansa luo?

Ehkä se halusi katkaista välit. Poika on kylmäverinen tappaja.

Vähän suoraviivaista päättelyä.

Mikä se sitten olisi? — Olosuhteiden muovaama mies.

Haluaa, että isänsä on ylpeä. — Ai olosuhteiden uhri?

(Puhelin soi.) Bianca soittaa.

Mä pidän uhria uhrina. En tappajaa.

Moi, Bianca! — Täällä on sun työkaveri.

KRP:stäkö? — Lontoosta. Sillä on asiaa.

Minkä niminen? — Akai. Aasialainen, pitkät hiukset.

Karkuri on meillä, käänny.

(Tommi:) Vastaa vain joo tai ei. Onko mies sisällä? — Ei.

Onko se ulkona? — Joo.

Onko ulko—ovi lukossa? — Ei.

Onko Christell kotona? — Ei. Mitä nyt?

Kuuntele tarkkaan. (Puhelu katkeaa.)

(Karita:) Mitä? — Katkesi. Saatanan saatana.

(Karita kaasuttaa.)

Tämä on vastaaja. Jätä... — Meni vastaajaan.

Saatanan saatana.

(Karita:) Partio on tulossa, haluatko odottaa? — En. Bianca!

Bianca! — Mitä sekoilet?

Missä se mies on? — Lähti.

Ootko kunnossa? Sun kännykkä sammui. — Akku loppui.

Mitä se halusi? — En tiiä. Se kyseli susta ja lähti, kun soitin sulle.

Kuka se on? — (Huokaa.) Rikollinen.

Oliko se tämä?

Joo, luulen. En oo satavarma.

Sä oot kunnossa. — Joo.

Anteeksi. Mä pelästyin. — Ei se haittaa.

Vartijat haravoi aluetta. Se taisi päästä pakoon. — Joo.

Miksi se tuli? — Väitti olevansa Lontoon tuttu.

Se tiesi sun taustasta.

Joo...

Olin monta vuotta MI6:ssa töissä ja viihdyin.

Sitten joku laittoi mun ja tiimini henkilötiedot, —

osoitteet...

...lasten nimet ja kuvat nettiin.

Päätin, että me muutetaan Suomeen.

Joku on päättänyt kostaa.

Palkannut tappajan. — Mitä muutakaan tämä on?

(Karita:) Paon motiivi voi olla päästä käsiksi Tommiin.

Onko tallenteita Tommin kodin läheltä? — Ei. Se on kuin ninja.

Tai kummitus. — Tommi ja tytöt pysyvät KRP:llä.

Me muut selvitetään iskun tilaajaa. — Ei.

Toimin houkutuslintuna. Napataan se verekseltään. — Ei käy.

Teen tämän yksin tai teidän kanssa.

Sori, kanttiinissa ei ollut muuta.

Kauanko pitää olla täällä? — Kunnes vaara on ohi.

Miksi se mies on isän perässä? — Me selvitetään sitä.

Lupaan, että koitetaan saada se nopeasti kiinni.

Yrittikö se tappaa mut? — Hei.

Sä oot turvassa täällä. — Entä isä?

Isä myös. — Se osaa pitää itsestään huolen.

Se on vähän semmoinen... superihminen.

Niin. Paitsi luulee tietävänsä parhaiten.

Sellainen se vähän on. (Puhelin värisee.)

(Huokaa.) Teidän eteen se tekisi mitä vain.

(Karita:) Moi, Pertti.

(Pertti:) Olin yhteydessä Tukholman poliisiin.

Lähetin kuvat Niklaksen puhelimesta.

Menen aamulla jututtamaan.

Entä sun karkuri? — (Nauraa.) Sebastian Nummi.

Kännissä kuin ankan jalka. Hakkaa kolikkonsa hedelmäpeliin.

Ei selkeästikään kaikki muumit samassa veneessä.

Okei, hyvä. Hoida homma.

Hei, katsos! Sankari!

Eipä mitään. Oot tutun näköinen. Ollaanko me tavattu?

En usko. — Ei, kun hei.

Muistutat yhtä Dostojevskin kirjan hahmoa. — Ai jaa, mikä kirja?

Idiootti. Mestariteos, ootko lukenut? — En.

Tosi jännä. Varsinkin loppu.

Siinä, missä se... — Älä vittu paljasta loppua!

Sori. Hyvää illan jatkoa.

Vähän tyylitajua! — Joo...

No niin. — Mitä? Vähän pari sanaa vaihdettiin. Hei!

En mä tehnyt mitään!

(Television ääniä.)

(Lori:) Hei kapteeni Amerikka, onko kovakin sarja?

Älytön. Ne riitelee kolme jaksoa, pettikö toinen sen puolisoa —

vaikka kaikki tietää, että kumpikin petti ja kenen kanssa.

Kohta alat seurata Kardashianeja ja niiden mykkäkouluja. — Keiden?

Unohda.

Hei Lori, mä yritän nukkua vähän.

Voi olla, ettei karkuri tuu, kun se näkee, että joku valvoo.

Herätä, jos kuorsaan. — (Lori:) Okei.

(Ähkäisee.)

Miten tytöt voi? — Väsyneitä ja kärttyisiä.

Hyvä.

Onko sulla läheinen suhde sun isään?

Onko tämä joku lähentymisyritys?

Vaikka niin.

Puhutaan mieluummin susta. Miksi teet tätä työtä?

Haluan rikolliset kiinni, jotta mun perhe on turvassa.

Jaloa. — Mitä tarkoitat?

Noin kaikki sanoo. Oikeasti kiinnostaa valta.

Se, että voi päättää toisen elämästä. — Kerro toki lisää.

No vaikka sä. Olit salaisessa palvelussa vuosia.

Nyt teet 12—tuntisia päiviä ja käyt himassa kääntymässä.

Et tee tätä siksi, että arvostat perhettäsi.

Tiedätkö edes tytärtesi elämästä? Viihtyykö ne?

Ajatteleeko ne äitiään? Haluaisivatko ne vain pois?

(Huokaa.) Aika nihilististä kamaa.

Mutta totta. — Hei, sä et tiedä musta mitään.

Sori. — Ei, se on ihan okei. Oot vielä nuori.

Perun sanani. Älä herätä, jos kuorsaan.

Herätä, jos joku yrittää tappaa.

(Huokaa.)

(Lori:) Tommi, joku on ovella!

Se on sisällä. Mä hälytän tuet.

(Mies:) Mitä hittoa?

Kuka helvetti sä oot? — Chis... Christellin poikaystävä.

Hauska tavata.

Miksi et kertonut poikaystävästä? — Et kysynyt.

Miksi sillä oli avaimet?

Annoin luvan tulla nukkumaan, jos on liian kännissä kotiin.

Parempi, että ootte yön täällä. — Ei, mulla on koe.

Taas tätä paskaa. Sanoit, että kaikki muuttuu.

"Perhe tulee edelle." Vittu, just joo. — Hei!

Ei kiroilla. — Tuota se mieskin sanoi. Karkuri.

Mitä? — Että perhe menee edelle.

Se tuli, koska kävit sen mutsilla.

Käynti oli uhkaus, koska käytiin äidillä.

Vaikka mun poika on rikollinen, en voi kääntää sille selkääni.

Onko sulla lapsia? — Ei.

Mulla on. Kaksi tytärtä. — Sitten ymmärrät.

Vaikka lapset tekisivät mitä, rakastat niitä silti.

Just nyt mun lapset on peloissaan.

Sun poika kävi mun kotona.

Lähestyi mun 15—vuotiasta tytärtä.

Nyt tytär pelkää, että se, sen sisko ja mut tapetaan.

Jos vaan kerrot, mitä tiedät, —

niin kukaan muu ei kuole turhaan.

Lääkäri suositteli mulle ilmastonvaihdosta.

Kun Suomessa on niin kylmää ja kuivaa.

Mulla keuhkot ja iho kärsivät.

Henki ei kulje ja...

Mitä sun poika ajatteli? Mitä hän ajatteli sairaudesta?

Että mun pitää muuttaa.

Että se tulee perässä, kun pääsee vapaaksi.

Eihän mulla ole varaa. — Se päätti hankkia rahat.

Mä sanoin, että jos se tekee jotain rikollista, mä en...

En puhu sille enää. Lakkaan käymästä. Ei se uskonut.

Eli se otti jonkun keikan.

Varmaan.

Ei kai se muuten olisi karannut.

(Karita:) Mitä löytyy? — (Santi:) Rikollisia, joista on palkkio.

Vanessa Santala, prätkäjengi— pomon eksä. Tapailee vastustajaa.

Ne pelkää, että mimmi jakaa salaisuudet.

Hannes Gröhn, lakimies. Jäi kiinni veropetoksesta ja rahanpesusta.

Sai lievemmän tuomion, kun suostui yhteistyöhön.

Lauloi monesta kovasta tekijästä.

Istui tuomionsa eristyksessä.

Sitten on Kimi Suntio. Vasikoi rikoskumppanin.

Yleensä useampi haluaa jonkun hengiltä ja maksaa yhdessä.

Jututetaan jokaista.

En puhu mun miehestä. — Ei haluta tietoja.

Vanessa. Me selvitetään, yrittääkö sun eksä sut hengiltä.

Pidän huolen itsestäni.

Kuka vain pääsee kimppuusi. — Isken silmät sisään.

Harkitsisit hotellia, varmuuden vuoksi.

Odota, Santi. — Tämä on periaate.

En anna sille pellelle valtaa alkamalla pelätä.

Jos muutat mielesi, soita.

Laitan tarkkailuun. — Löytyikö mitään?

(Santi:) Rahanpesijä Gröhn löytyi kuolleena Grand Hotelista.

Kiitti. Mennään.

Hyvä. Ota vielä myötävalosta. Kiitos.

Moi! Kiitti, kun soitit.

Maikki Kurkela eteläisestä piiristä. — Karita Tulikorpi.

Mitä tapahtui? — Naapuri kuuli meteliä, kutsui poliisin.

Gröhn löytyi päähän ammuttuna. Kuoli välittömästi.

Katsoitteko valvontanauhat? — Ei löytynyt mitään.

Pyysin teille linkit. Voitte katsoa itse.

Jos se tuli ikkunan kautta? — Niitä ei saa auki.

Lyön vetoa, että se livahti kokonaan.

Rahat on Cayman—saarilla. Mutsi tulee perästä.

Ne paikansi sen.

Etsittekö jo pitkään? — Eilisestä. Se karkasi teatterista.

Olin just soittamassa. Ette ikinä usko.

Akai oli koko ajan piilossa teatterin katolla. Se tuli itse alas.

Miten voi olla? Paikka tarkistettiin. — Ei niin hyvin.

Missä se on nyt? — Tuolla.

Vangit olivat lyöneet vetoa, miten kauan se voi olla piilossa.

Saanko hetken?

Akai ei koskaan häviä vetoa. — Et kai sä uskonut?

Akai on aika vekkuli kaveri.

Jos ikinä enää vierailet mun perheen luona, —

pidän huolen, että sä katoat.

Akai saattoi tappaa puoli tuntia sitten ihmisen Grand Hotelissa.

Ei. Se löytyi 20 minuuttia sitten. Ei sieltä pääse 10 minuutissa.

Sun äitisi hautaa tyhjän arkun.

Tommi. — Onko selvä?

Tommi. — Niin?

Miksi tulit takaisin? — Olin täällä koko ajan.

Mä tiedän, miksi.

Jos lähtisit maasta, et näkisi sun äitiä enää.

Nyt, kun hoidit keikan näin, sulle ei tuu lisää kakkua.

Mitä luulet, tuleeko äitisi katsomaan?

Onko äiti ylpeä pojasta, joka tappoi toisen äidin lapsen?

Ei tämä jää tähän.

KRP jatkaa tutkimusta, kunnes meillä on pitävä näyttö murhasta.

Löytyikö tätä kaveria rekisteristänne?

Kävimme kaikki tunnistussoftat läpi.

Niistä ei tullut osumia.

Eikö edes passikuvaa?

Okei. Kiitos silti.

Sitten kokeilimme uudestaan.

Myös seurannassa olevien ryhmäkuvat.

Ja? — Tässä.

Uusnatseja. — Äkta Norr.

Paikallinen, äärioikeistoa tukeva järjestö.

Tässä on etsimänne nuori mies.

Rudolf Hagman.

Moikka! — Moikka!

(Huokaa.) — Lähdetkö bisselle?

Ei oo sellainen fiilis.

Näyttöä löytyy. Se jää kameraan, vaikka olisi kuinka kummitus.

Lori lähti jo. — Hmh.

Hei, mikä sen juttu on?

Mikä juttu?

Miksi se vihaa ihmisiä? Sanoit niin, kun aloitin.

Viha on ehkä liian voimakas sana. — Mikä on parempi?

Pelko.

Helsinkiläisestä hotellihuoneesta löydettiin tänään surmattu mies.

Poliisi on niukkasan... (TV napsahtaa kiinni.)

Ravaat täällä ahkeraan. — Rudolf Hagman.

Äärioikeistoryhmästä Äkta Norr. Onko tuttu?

En vietä aikaa tuollaisten kanssa.

Mutta voin ottaa selvää.

Mitä se maksaa? — En mene enää vankilaan.

En voi vaikuttaa siihen. — Voit puhua syyttäjälle.

(Puhelin piippaa.)

Moi. — Moi!

Hienoja. — (Lori:) Eikö?

(Karita:) Noh?

Mietin, ettei voi olla, että Akai ei jäänyt mihinkään nauhalle.

Se välttelee turvakameroita, mutta entä yllättävät kamerat?

Kävin läpi hotellivieraat. Jos joku otti selfieitä —

ja se olisi taustalla. Ei napannut.

Sitten katsoin, ottiko joku kuvia hotellin ulkopuolelta. Ei.

Sitten mietin, oliko hotellilla tapahtuma.

Siellä sivukabinetissa oli kokous.

Extreme Ironing. — Siis mikä?

Englannissa 1997 joku ei osannut päättää, —

silittääkö vaatteet vai kiipeääkö vuorelle. Teki molemmat.

Harrastus levisi. Ne pitää kisojakin.

Oli miten oli, ne kokoontuu joka vuosi ja ottaa kuvan osallistujista.

Kuin Ruotsin—laivalle mennessä.

Tosi hyvää työtä.

Tekstitys: Jenni Rajala www.sdimedia.com