Original subtitles

Helsingin vankilasta karkasi kaksi miesvankia ambulanssilla.

Onko tämä haava tehty tark...

Tilanne kääntyi sulle ikäväksi. Käyttäydy vain normaalisti.

46 tuntia, että jälki kylmenee.

Se on syytön! — Kuka meistä on täysin syytön?

Ota mut tilalle.

Auto löytyi hylättynä. Ei jälkiä karkurista eikä Niklaksesta.

Missä mun kollega on?

Auto oli tyhjä. — Sinne mä sen jätin.

Kädet ylös! Mitä vittua teit sille?

(Kaksi laukausta.)

Mitä siellä tapahtui? — Niklas löytyy kyllä.

Tarvin tuuraajan karkuritiimiin.

Kiinnostaisiko? — Kuka sitä johtaa?

Okei, oon tulossa.

(Kaupungin ääniä.)

Se olisi 790 euroa. — Kiitos.

Mi... Mihin se nyt katosi?

Voin pyytää tähän toisen kassan. — Ei mulla ole kiire.

Mulla oli lompakko ihan just.

Maksoin samppanjabaarissa.

Ehkä se jäi sinne. — Ei.

Oon aivan varma, että laitoin sen takaisin tänne.

(Hymähtää.) Sen on joku vienyt.

Mä soitan vartijalle.

(Ähkäisee.) Siellä oli ajokortti ja kuvat lastenlapsista.

Mullakin sydän takoo, kun lompakko häviää.

Toivottavasti se löytyy.

Vartija on tulossa.

Voin ottaa teidät toiselle kassalle. — Voi, kiitos.

Ottaisitko hintalaput samalla pois?

(Asiakas:) Laitoin kyllä lompakon laukkuun. Olen aina huolellinen.

(Vartija:) Entä taskut? — En laita taskuun mitään arvokasta.

Moi! — Sori, kun kesti.

Kiitti, kun kerkesit koukkaamaan tätä kautta.

Tässä Niklaksen luuri. Näytteet on otettu, ei tarvita sitä enää.

Okei.

Karkuri on Helena Ranta, 45, identiteettivaras, —

joka huijasi lähes miljoonan. Jäi kiinni pankkitilipetoksesta.

Kiitos. Todella taitava.

Tyhjensi tilejä eri identiteeteillä, teki kasinotilejä.

Nosti pankissa kymppitonneja väärällä passilla.

Karkurilla on ex—mies Josef ja 13—vuotias poika Rami.

Eivät tienneet touhuista.

Ritola! Kuka tuo on, ja miksi se vetää mun briiffiä?

Mä pyysin. Tommi tuli tuuraamaan Niklasta.

Me ei tarvita tuuraajaa.

Kyllä tarvitsette.

Tommilla on kokemusta Euroopan FAST—joukoista —

ja viimeisimmäksi MI6:sta.

Onnea etsintään.

Ei kai haittaa, että syön tätä? — Kyllä vähän haittaa.

No sitten. Helena Ranta, älykäs kameleontti.

Ei kadu rikoksiaan. Hänestä tyhmiä saakin huijata.

Anoi lomaa tekaistuihin hautajaisiin.

Kutsu tuli osoitteesta, joka ei ole enää aktiivinen.

Kolme tuntia sitten Stockalla pölli luottokortin —

ja palautti käytön jälkeen omistajalle.

Onko tuo sama nainen? — Totta kai on.

Taitava. Voi livahtaa Schengen—koneeseen.

Katson lento— ja juna—asemien kamerat.

Tutki, minne Helena meni Stockalta.

Lähetä tuo kutsu cyber—osastolle.

Käy läpi kaikki, joiden identiteettiä Helena käytti.

Sulle ystävät, sukulaiset, harrastukset. — Entä mä?

Tuut mun mukaan.

Vaikka näyttää siltä, en höpötä niitä näitä.

Haen mielikuvaa karkurin alkuperäisestä rikoksesta.

(Pertti:) Karita! — Mene edeltä.

Katsoitko kuvia nuoresta sällistä Niklaksen kännykällä?

Joo. En tunne sitä. — Kuka se sitten on?

Joku vinkkimies. — Jonka kuvia Niklas vaalii kännykällään?

Katso, mitä saat selville. Ihan meidän kesken. — Okei.

(Koira haukkuu.) Oliko sillä johtolanka? — Ei.

Herra on hyvä.

Et tuntenut häntä. — Tapasin vasta käräjillä. Virnisti, kun näki mut.

Miten se huijasi? — Käänsi osoitteen, vei työpostit.

Perusti tilin, jolle siirsi rahat ja nosti ne.

Pankissa ei tajuttu. — Etkä sinä.

En tiennyt! Huomasin, kun firman tili oli tyhjä.

Jouduitko korvausvastuuseen? — Huomasin liian myöhään.

En voinut todistaa, etten vienyt rahoja.

Tuskin se sun identiteettiä käytti? — Tyttären.

Hän on mun kampanjapäällikkö.

Eduskuntaan? — Tarkoitus olisi. Rahat vietiin kampanjatililtä.

Mitä firma tekikään? — Konsultoi.

Julkisuuden henkilöitä, jotka ovat vaikeuksissa.

Eli jos lätkätähti jää kiinni kokkelia taskussa, sä neuvot, —

miten pysyä koko Suomen kultapoikana. — Jotain semmoista.

Jos toimii Väyrysellä, toimii mullakin. Saat omaksi.

Poliisi ei voi ottaa lahjoja. — Niin, aivan. Ei vilunkipeliä.

Rehellinen valinta.

(Ovet pamahtavat.) (Karita:) Mitä selvisi?

(Pertti:) Äijä jakoi vaaleissa viiniä ääniä vastaan.

Syytettiin lahjonnasta. — Kiitti.

Rannan uhrit on rikollisia. Korruptiota, verovilppiä.

Ai että Ranta on Robin Hood? — Itselleen se vei.

Silti otti vain niiltä, joilla se ei tunnu.

Ranta toimi kuin kuka tahansa varas. Itsekkäästi oma etu edellä.

(Karita:) Mistä asti tunnet Helenan? — Lukiosta.

Muut on jääneet, mutta Hellu ei.

Tuntuuko se yksisuuntaiselta? Että Ranta vain ottaa.

Hellu on aina ollut mun tukena.

Mun eksän mielestä Hellu oli narsisti.

Sanoin kundille, että se on hyvää itsetuntoa.

Ego ei kestä vahvoja naisia. Nostan penkistäkin enemmän.

Tiesitkö huijauksista? — En tajua, miksei se kertonut.

Miksi Hellu teki sitä? Se tienasi hyvin.

Mitä olisit tehnyt asialle? — En tiiä.

Minne ystäväsi karkasi? — Se on sellainen.

Hakee jännitystä välillä. Pojan syntymä rauhoitti.

Jos joku tietää, missä Hellu on, niin Rami.

(Josef:) Ei Helena ole yhteydessä. — Mitä, jos jotain on sattunut?

Äiti on kunnossa. — Mistä tiiät?

Mikään tässä ei viittaa rikokseen.

Käyttikö Helena teidän älylaitteita lomillaan? — Läppäriä.

Välillä mun kännykkää. — Selvä. Me tarvitaan ne.

Viimeksi, kun Helena soitti, se kyseli vain Ramista.

Poika oli ulkona. Ei päässyt puhelimeen.

Sanoiko Helena, sattuiko vankilassa jotain?

Ei. — Onko sulla kuvaa äidistä?

(Kitaran näppäilyä.)

Soitatko kitaraa? — Äiti opetti.

Äidistä musiikki on tie ihmisen sieluun.

Soittaminen aiheuttaa aivoissa karnevaalin.

Vähän kuin aivojen kokovartalotreeni.

Sulla on viisas äiti.

Tuo oli ennen kuin se joutui vankilaan.

Mitä ajattelet siitä?

Ootko vihainen? — Vähän.

Haluaisit varmaan äidin kotiin. — Ei isä halua sitä tänne.

Se on Chico. Se jäi auton alle. — Mä oon pahoillani.

Löytyyhän äiti kunnossa?

Me tehdään kaikkemme, että se löytyy.

Ei tämä kukaan sukulainen ole? Tai tuttu?

Ei... Liittyykö tuo mies Niklaksen katoamiseen?

No, ei me tiedetä. Halutaan vaan kääntää jokainen kivi.

Miten Leo voi?

Ei syö, ei nuku.

En mäkään.

Tämmöistä olisi pitänyt osata odottaa, kun nai poliisin.

Mulle Nikke on haavoittumaton. Järkevä. Miettii aina ensin.

(Huokaa.) Puolet poliisivoimista on etsimässä sitä.

Naapurimaistakinko?

Mietin lähinnä Tukholmaa.

Siellähän Nikke on nyt ravannut työtehtävän takia.

Vai? — Joo, on.

Kyllä me etsitään naapurimaistakin.

Ei Nikellä oo hakuja Tukholmassa. Siellä oltiin vuosi sitten.

Silloin oli koko tiimi mukana. — Okei.

Kiitti. — Mm.

Nyt kannattaa keskittyä rajoihin. Ei karkuri jää maahan.

Ei se jätä lastaan. — On Ramilla isä.

Jos on älliä, se antaa pojan olla. — Sulla ei varmaan oo lapsia.

Sullako on?

Sori tuo, mä... Okei, siis...

Mietitään, mitä meillä on.

Karkuri nauttii, kun huijaa tyhmiä, korruptoituneita, moraalittomia.

Lojaali ystävä, rakastava äiti.

Pako ei jotenkin istu siihen.

Ystävä sanoi, että Ranta tykkää jännityksestä.

Siksi se varmaan alkoi huijata.

Löytyykö mitään? — Tiesitkö, että lakuista voi saada sydärin?

(Kuiskaa:) Mitä vittua? — Älä huoli.

Tili, josta kutsu tuli kuului pikkuserkulle.

Nainen ei tiennyt asiasta, ja isoäiti on voimissaan.

Eli Helena avasi tilin pikkuserkun nimissä. Ehkä lomilla.

Viestejä on lähetetty vain, kun Helena on ollut vankilassa.

Ei vangit pääse nettiin. — Suomen vankiloissa on viriketoimintaa.

Autonkorjausta ja kokkausta, ei mitään netissä.

Mutta kuka toimintaa vetää?

Ei me mitään läppäriä käytetä. Ristipisto on käsillä tekemistä.

Pyysikö Helena käyttää sun kännykkää? — Pitää olla lujana.

Vähän kuin lasten kanssa.

Eiköhän tämä ollut tässä. — Hyvää yötä.

Hyvää yötä! — Hei, odota vähän!

Miten kuvailisit Helenaa, jos se ei olisi vanki? — En mä tiiä.

No, mukava nainenhan se on. Tosi taitava käsitöissä.

(Karita:) Jos tilanne olisi toinen, voisitteko olla ystäviä?

(Puhelin soi.) Sori, anteeksi.

Mitä selvisi? — (Eeli:) Hioisit ihmissuhdetaitoja.

Kiittäisit tai...

Siinä on jo kiitosta, että otin sut töihin enkä laittanut istumaan.

Tsiisus! Relaisit vähän.

Aikalokin mukaan hautajaiskutsu lähti Helenan mailiin, —

kun Risto Raitti —niminen mies käytti liittymäänsä vankilassa.

Risto Raitti? — Jep. Hellu kai pääsi kännykälle.

Jep, kiitos.

Joudunko mäkin nyt vankilaan? — Riippuu, mitä oot tehnyt.

En yhtään mitään. — Jos aloitat ihan alusta.

Helena tuli meidän... Tai mun työpajaan.

Hän oli heti niin mukava.

Se kehui mun ristipistotauluja. Ei oo ikinä nähnyt kauniimpia.

(Tuhahtaa.) Ja sä uskoit. — Helena osaa olla uskottava.

Mitä tapahtui? — Se puhui paljon pojastaan Ramista.

Miten sillä on ikävä sitä.

Ja miten vähän vangit saa nähdä lapsiaan lomilla.

(Ääni alkaa väristä.) Mua sitten säälitti. Mä...

Kun on omia muksujakin.

Tuntuisi hirveältä, jos ei näkisi niitä kuin lomilla. — Voi jeesus.

Annoit sun kännykän Helenalle. — Se meilasi pojalleen.

Kuinka monesti se tapahtui? — Ehkä... Ehkä viisi kertaa.

Ehkä viisi? — Kenties kymmenenkin, tai...

Mut mä en tiennyt, että se suunnitteli pakoa.

Se ei vihjannut sanallakaan niin.

Sut pyydetään myöhemmin kuulusteluun.

Mutta tässä on vielä yksi juttu.

(Huokaa.) Vuokrasin auton vaimon luottokortilla, —

jotta Helena pääsisi hautajaisiin.

Auto on tänä iltana noudettu.

(Karita huokaa syvään.) Mitä meillä on?

Tutkin 12 tunnin aikana kadonneet kortit ja passit.

Mikään ei ole karkurilla.

Vinkkimiehet ei tienneet mitään. Ranta ei luota alamaailmaan.

Entä teleliikenne? — Läheiset ei oo auttaneet. Ei outoja puheluita.

Sitten ei oo kuin auto. Sekin katosi kuin pieru Saharaan.

Mikä ukko tuo on? Tunnetko entuudestaan?

En tiiä kuin että se on kehuttu ja pätevä.

Sitä ärsyttää roskaruoka. — Salaileeko karkurin poika?

Sitä Tommikin mietti. Laitetaan se seurantaan.

Paikallispoliisille tuli valitus huppupäästä koulun lähellä.

Ilmoittaja epäili pedariksi.

Häke pisti C—kiireellisyyteen. Eivät mene heti.

Koulun nimi pisti korvaan. Kattokaa.

Karkurin poika käy tuota koulua. Tarkistin. Se on nyt tunnilla.

Milloin tarttui kuviin? — Kuusi minuuttia.

(Kovaäänistä riitelyä.)

Me paikannettiin Helena Ranta.

Hei, seis! Poliisi!

(Renkaat vinkuu.) Poliisi!

Pohjola, tehtävä partioille.

Auto oli törmätä jalankulkijaan, poistuu kohti keskustaa.

Land Rover, musta. Tummennetut takalasit. Kilvet sotkettu.

Mitä tapahtui? — Ne vei sen pojan.

Se näpräsi kännykkää ajatuksissaan. Rami.

Keskellä pihaa. Yhtäkkiä tuli musta auto ja huppupäinen mies.

Nappasi pojan autoon.

Mä yritin estää. — Näitkö varmasti miehen?

Mustat vaatteet ja lippis. En nähnyt muuta.

Pohjola, tehtävä kaikille partioille muutettu 200:sta 081:ksi.

Oletettu kaapattu henkilö Rami Ranta, 13.

Pojan äiti on karkuri. On seurattu häntä.

Tilastollisesti kaappari on oma isä tai äiti. Ehkä on huoltajuuskiista.

Mitä, jos Ramin vei vieras? — Jammu—setäkö?

Joku, joka kantaa kaunaa perheelle.

Sopivasti, kun karkuri on nähty koululla.

Karita.

Jos haluat, että otan johdon operaatiossa, se käy.

Miksi haluaisin? — Sun ajatukset on sun kadonneessa parissa.

Osaan keskittyä kahteen asiaan, kiitos.

Löysin karkurin.

Onko mitään pojasta? — Ei. Lori, dekkarit ja kopteri jäljittää autoa.

Entä karkuri? — Puhelinvarkauksia on ollut 10, kaikki keskustassa.

Onko kortteja käytetty? — Tilit tyhjäksi.

Lisäksi kameroissa aina sama tekijä.

Paljonko se on vienyt? — Vajaan 10 000.

Ohoh! Pikkusummia verrattuna aiempiin.

Sepä siinä. Aiemmin uhrit oli kaikki rikollisia.

Nyt se vie tavallisilta ihmisiltä. — Se on kuvissa yksin.

Missä poika on, jos Ranta on sieppari?

Mietitään nyt. Hmm.

Miksi karkuri on hätäinen? — Se tarvii rahaa, nopeasti.

Mihin? — Jotta pääsee maasta Ramin kanssa.

En usko. Sen toimintaa ajaa muu kuin jännitys tai vapaudenhalu.

Syyllisyys. Viha. Pelko. — Pelko mistä?

Että joku tekee sen pojalle jotain. Joku kaappasi Ramin.

Siis karkuri kerää rahaa ostaakseen pojan vapaaksi. — Niin.

Kuka se olisi? — Mikään ei viittaa perheen uhkailuun.

Ei viestejä, ei mitään.

Chico! Se koira.

Miksi en saa etsiä Ramia?

Parempi, että oot täällä, jos Rami tuleekin kotiin.

Ramin koira. Milloin yliajo tapahtui?

Mi... Mitä merkitystä? — Se voi auttaa löytämään Ramin.

Kaksi kuukautta sitten.

Helena avasi silloin sen meilitilin.

Mitä Rami sanoi, että tapahtui?

Sanoi vaan, että auto ajoi kovaa.

Musta maasturi.

Että ihan kuin olisi tahallaan yrittänyt osua.

Teittekö rikosilmoituksen?

Tietenkin. Mutta ei tekijää löydetty ikinä.

Koira tapettiin varoitukseksi. Rami kaapattiin, kun Ranta ei totellut.

(Pertti:) Kuten maksanut takaisin huijaamiaan rahoja.

Kuka tappaa teinipojan koiran ja vie pojan? — Huumehörhöt.

Tai ihmiskauppiaat? — Liikaa riskejä.

Anteeksi.

Mä voin kertoa, kuka Ramin vei.

Halusin suojella Ramia.

(Tommi:) Keneltä?

Oletan, että haluat meidän apua. Sitten sun pitää kertoa kaikki.

Huijaan rahaa vain niiltä, jotka ansaitsee sen.

Yksi kohde ei kertonut poliisille, että vein melkein puoli milliä.

Kasper Byckmann?

Liikemies, kansainvälisiä suhteita Saudeihin.

Erikoisalana laiton asekauppa.

Tuttu kaveri, tiedän tuon.

Tuosta ei ole mitään konkreettista näyttöä. — Mulla on.

Se piti papereita kassakaapissa. Menin siivousfirman kautta.

Sain tunnukset aiemmin sen koneelta. — Tietääkö se?

Entä rahat? — Lahjoitin hyväntekeväisyyteen.

No, loput tuhlasin vintage—Mustangiin.

Se on uhkaillut kaksi kuukautta. Se tekee mitä vaan, jos...

Uskon, että tiedän, missä se on.

Kerron teille, jos otatte mut mukaan.

Sä pysyt täällä. Menet vankilaan, kun Rami löytyy. — Ei käy.

Mulla on rahaa. Vaihdan ne ja paperit Ramiin.

Rahat palautetaan omistajille.

Kyllä olen varma. Jos annatte minulle osoitteen, —

saatte hänet päivän päätteeksi. Kiitti. Jään velkaa.

Ei karkuria oteta mukaan. — Entä osoite?

Kartoitetaan kiinteistöt. — Ei ehdi.

Sain osoitteen. Lontoossa on seurattu Byckmannia pari vuotta.

Ne tietää, mitä sen kiinteistöissä tapahtuu nyt.

Suomessakin? — Tietäisit vaan.

Asekaupasta tarvittiin näyttöä. Mitään ei löytynyt, paitsi nyt.

Mistä tiedät, että satama on oikea osoite?

Pari tuntia sitten nähtiin kolme aseistettua miestä ja poika.

Ei näy liikettä. — Katsoitteko kaikkialta?

Alue on tarkistettu.

Onko tieto täysin varma?

Sitten pysytään asemissa.

Ja tehdään mitä? — Odotetaan.

Näkyykö mitään? — (Pertti:) Noup.

(Santi:) Ei täälläkään. — Mitä, jos Ranta hämäsi?

Sillä on poika jemmassa. Usutti meidät tänne pelatakseen aikaa.

Jäämällä ite kiinni. — En minä tiedä. Ehkä sillä on joku apuri.

Ehkä Byckmann uhkaili perhettä, mutta menisikö se näin pitkälle?

(Santi:) Nyt lähestyy tumma maasturi.

Valmius. Varaudutaan voimankäyttöön.

Missä Byckmann on? — Hakekaa poika.

Odota.

Mun kolmosella. Yksi, kaksi, kolme, mene!

(Sireenit soivat, moottorit pauhaavat.)

Poliisi! Kädet näkyville!

Kädet näkyville! Maahan! — Laskekaa aseet!

Maahan!

Maahan! Maahan!

Maahan!

Yksi lähtee karkuun! — Byckmann, pysähdy!

Valmis! Kädet selän taakse!

Kasper Byckmann, otan sut kiinni epäiltynä —

törkeästä vapaudenriistosta, ampuma—aserikoksesta, —

sekä rahanpesusta.

Haluan soittaa mun lakimiehelle. — Kai se osaa englantia?

Poliisin tietojen perusteella käräjät käydään Lontoossa.

Siellä annetaan hiukan kovemmat tuomiot kuin täällä.

(Tommi puuskaisee.) — Hyvää duunia.

Kiitos!

Mitä? — Ei mitään, hyvinhän se meni.

Tarkoittaako tuo, että saan jäädä tiimiin?

Ehkä. Tuuraamaan.

(Pertti:) Miten olisi yksille tämän jälkeen? — Todellakin.

(Ovikello soi.)

Moi, oot varmaan Rami. — Joo?

Äidiltäsi terveisiä.

Tämän nimi on Polli. Se on sulle.

(Pentu vikisee.)

Moi, Polli. Moi.

(Henkäisee.) Moikka.

Onko tää oikeasti mulle?

(Pertti:) Mietin vaan, jos Niklas sääti jotain, mistä ei kertonut...

Siis kuten mitä? — No jotain. En mä tiedä.

Mitä se ravasi koko ajan Tukholmassa?

Niklas oli rehellisin ihminen. Ei se tekisi hämärähommia.

(Puhelin soi.)

Karita.

(Ritola:) Niklaksen katoamis— paikan veri on tutkittu. — Ja?

Veri on Niklaksen.

Karita, meidän pitää ajatella... — Kiitti.

Lähtikö Karita jo? — Mmm.

Okei... Harmi, ettei Tommi tullut.

Äsh!

Hyvä tyyppi se on. Salaiseen poliisiin ei joka ukko pääse.

Niin, joo. Ei vaan kerro itsestään mitään.

Kuten et kyllä sinäkään.

Mitä sä haluut tietää?

No... Koska tulit Suomeen?

Viisivuotiaana. Jyväskylä.

Entä sun vanhemmat? Onko ne... — Ai elossa? On.

Muut lähisukulaiset on kuolleet tai kadonneet.

Faija lääkäri, mutsi opettaja.

Mitä ne tykkää siitä, että susta tuli kyttä?

Ne on helvetin ylpeitä.

(Nauravat ääneen.)

(Nainen:) Irti, hullu! — Ei, nyt sä et mene minnekään! Kuuntele!

Mun on puututtava. Ootko kunnossa? — On se.

Kysyin häneltä. — Psyko pahoinpiteli, pidätä se.

Eikö niin, faija?

Christell on mun tytär. Se oli trendikapakassa alaikäisenä.

Nyt se pitää mua maailman paskimpana isänä.

Mä vaan nyt...

Tuo huutaminen ei ehkä auta. — Se oli tyhmää, kiitos.

Voidaanko mennä? On nälkä. — Joo.

Missä te olitte? On niin nälkä. — Kysy siskoltasi.

Entä salaatti? — (Christell:) Halusin pitsaa.

(Sisko:) Suomessa on paskat pizzat. — Paskemmat salaatit.

(Christell:) En jaksa aina syödä salaattia.

Otit vielä näin paskat täytteet. Sait valita ite.

Mistä voin tietää? En mä niitä valinnut. — Miksi tällaisia?

Viime viikko syötiin, mitä sä halusit.

(Pertti:) Haloo? — (Huokaa.)

Niklas halusi kertoa jotain ennen kuin katosi.

Jotain tärkeetä. En ehtinyt kuunnella.

(Pertti:) Eli? — Jos ootkin oikeassa.

Jos se hommasi jotain epämääräistä.

Sillä oli niitä puheluitakin prepaid—numeroista.

Kuka sille soitteli?

(Pertti:) Selvitetään se, yhdessä.

Okei.

Autatko? — Maksatteko te?

Ei. — Miksi sitten auttaisin?

Koska arvostat Karitaa ja oot sille velkaa.

(Ynähtää myöntyvästi.)

Etsi hänet. — Eikö tämä ole teidän supertunnistajan hommia?

Me ei saada tutkia Niklaksen katoamista.

Lori ei tiedä mitään.

(Vetää henkeä.)

Okei.

(Avain kääntyy lukossa.)

Poliisi! Jos asunnossa on joku, tule esiin kädet näkyvillä!

Tekstitys: Jenni Rajala www.sdimedia.com