Original subtitles

Neljännesvuosisata Sternillä. Gerd Heidemann, arvon herrasväki!

Bravo!

Konrad Kujau!

Kuulkaahan neiti Stöckeliä valitusosastolta.

Elisabeth. - Thomas.

Makaat Göringin tyttären kanssa Göringin huvipurrella.

Olitko Waffen-SS:ssä?

Olet vastauksen velkaa!

En siedä tällaista, en edes sinulta!

Tarvitsen oikean skuupin.

Taidan kirjoittaa päiväkirjan.

Kirjoitin sellaista nuorena.

Ei, en kirjoita omaa päiväkirjaani.

Vaan Adolf Hitlerin päiväkirjan.

Se on sensaatiomaista!

Tämä on se skuuppi, Edda.

Skuuppi, jonka tarvitsen nyt.

Hitlerin päiväkirjatko?

Mitä? - Isäni sanoi aina:

"Führer tarvitsee kolme asiaa kirjoittaakseen."

"Paperia, kynän ja jonkun, joka osaa kirjoittaa."

Ei hän osannut kirjoittaa hyvin.

Ainakaan kädellä. Se on tunnettu fakta.

Ainakaan ennen operaatio Valkyyriaa. Eikä sen jälkeenkään.

Siksi... - Täyttä puppua.

On tuhansia kuvia ja kuvanauhoja,

joissa Führer kirjoittaa.

Säästä tyhmiltä vitseiltäsi.

Uskon... - Uskot, mitä uskot.

Ei kiinnosta, mitä sinä uskot.

Tärkeää on vain se, mitä tiedän.

Niin no...

Olen vain panosi. Mitä minä tietäisin.

Älä unohda, että olen natsipanosi.

Tiedän yhtä sun toista.

Kuulehan, Gerd.

Kun olemme sängyssä,

panetko minua vai isääni?

Mitä jos hän on oikeassa, eikä Hitler osannut kirjoittaa?

Sitten pitänee pyytää anteeksi.

Felix, tiedätkö mitä vastaan, kun joku kysyy, mitä teen?

Sanon olevani toimittaja.

Tiedätkö miksi? - En.

Koska olen toimittaja.

En usko kaikkea. Tutkin asioita.

Todistan vielä, että Hitlerin päiväkirja on olemassa.

Elisabeth.

Reagoin eilen huonolla tavalla.

Olen pahoillani.

Voimmeko puhua?

Minä...

Se tuli yllätyksenä.

Ja... Minä...

Se satutti.

Uskotko oikeasti, että olin Waffen-SS:ssä?

Nimesi on jäsenlistalla.

Elisabeth...

Kun Hitler nousi valtaan, olin seitsemän.

Olin kymmenen, kun vanhempani ilmoittivat minut Hitler-Jugendiin.

Vuonna 1943 perustettiin SS-panssaridivisioona Hitler Jugend.

Se tunnettiin vauvadivisioonana.

Moni ikäiseni poika värvättiin sinne.

Tai rakentamaan FlaKeja Wehrmachtille.

Ei sitä itse päätetty.

Eli olit siis SS:ssä.

Etkö ymmärrä, mitä yritän sanoa?

Vaikka olinkin SS:ssä, en tehnyt päätöstä itse.

Me olimme lapsia.

Olimme lapsia.

Meidät lähetettiin minne milloinkin.

Minut lähetettiin rakentamaan FlaKeja.

En ollut osa Waffen-SS:ää.

Olin pieni ja pelokas FlaK-apulainen,

joka oli kakkia alleen aina,

kun isoilla pyssyillä ammuttiin.

Haloo.

Herra Fischer?

Kenen kanssa puhun?

Heidemann Sterniltä soittaa taas.

Herra Heidemann...

Kuulehan. En pidä siitä, että soittelette minulle jatkuvasti.

Olen jo sanonut, ettei minulla ole teille mitään.

Voisitteko vain jättää minut...?

Kuuletteko tämän?

Rapinan.

Tiedättekö, mitä se on?

Puhelinlaskunne.

Sadan markan setelin kahinaa.

Arvatkaahan, herra Fischer,

montako satasen seteliä laukussani on.

Annan vihjeen.

Laukku on ääriään myöten täynnä.

Mitä siihen sanotte?

Ai mitäkö sanon?

Kädessänne lienee vain kymppi.

Olette oiva arvaamaan.

Laukussa on kuitenkin satasia.

Näkemiin.

Voi paska.

Jos hän olisi jo suostunut, tämä olisi vähemmän hauskaa.

Alan vähitellen innostua jutusta.

Kuka soitti?

Se Sternin pipipää taas.

Muka laukku täynnä satasia.

Laukku täynnä satasiako?

Paljonkohan se tekee yhteensä?

Vaikea sanoa. Riippuu laukusta.

Kenties kaksi miljoonaa.

Mitä?

Agnes.

Unohda se.

Riski on aivan liian suuri.

Ja siinä olisi kamalasti tekemistä.

Okei.

Mitä teet tänään?

Kylven.

Älä katso noin.

Väärentäminen on taidetta.

Ei liukuhihnatyötä.

Älä viitsi.

Olet vain laiska sika.

Niin.

Sitäkin.

Sodan lopuksi lentokone, jossa oli Führerin henkilökohtaisia papereita,

putosi lähelle Brammbachia.

Führer kuulemma raivostui,

kun kuuli turmasta.

Sinäkö uskot...?

Huhujen mukaan papereiden seassa oli myös päiväkirjoja.

Onko turmasta todisteita?

Ei vielä.

Se tarkoittaa sitten sitä,

että meillä on suunnitelma.

Mihin luulet olevasi menossa?

Aamutuopilliselle, kultaseni.

Aamutuopilliselleko? Tämä selvä.

Minä lähden siivoamaan.

Hei, Elisabeth.

Missä olit illalla?

Odotin sinua.

Niin.

Sellaista sattuu.

Harmi.

Juhlimme syntymäpäivääni.

Paljon onnea.

Elisabeth.

Joustavat työajatko?

Voit korvata sen.

Iltapäivällä kakkukahvit Café Kronmeyerissa.

Isoäitejä, isoisiä -

ja maailman parasta omenastruudelia.

Pääseekö sisään ilman hiusverkkoa?

Selvä. Neljältä Kronmeyerissa.

No niin.

Sulkekaa rajat, tervetuloa DDR:ään.

Ota. Ursel teki sen.

Ota.

Auto mahdollisesti lännestä. Lähden perään.

Kultarakas.

Konny, pitää lähteä taas pian.

Mihin?

Sain koe-esiintymisen.

Näyttelijättärenä.

Näyttelijättärenäkö?

Mistä lähtien sinä näyttelet?

Tästä lähtien.

Sanoit haluavasi laulajaksi.

Olen jo laulaja.

Et vain ymmärrä.

Ihminen on sitä, mitä tekee.

Pidän siitä.

"Ihminen on sitä, mitä tekee."

Tiedätkö mitä?

Tänään taidan olla -

miljonääri.

Evi!

Saisimmeko pullon samppanjaa? - Tulee.

Hienoa. Anteeksi, otammekin kaksi.

Entä pojat? Samppanjaa?

Mikä ettei.

Yksi lasillinen. Sitten pitää mennä.

Lisää listoja SS-sotilaista.

Hyvä. - Hyväkö?

Mitä hyvää siinä on? Emme etene lainkaan.

Mitä on löytynyt?

Pari miestä kertoo kahden kesken, että Tappert oli SS:ssä.

Kukaan ei puhu julkisesti.

Jos olen onnekas, löydän Tappertin näistä kuvista.

Tietenkin.

Aloittelijalla on tuuria.

Hetkinen, ei sanonta niin mene.

Miten se meneekään?

Löysitkö hänet?

Tappertin?

Elisabeth!

Löysitkö Tappertin kuvista?

En.

Ei se ollut hän.

Aloittelijan huonoa tuuria.

Totta kai. Tajuan kyllä.

Jos tulee töihin myöhässä, voi lähteä etuajassa.

Tulehan.

Milloin naisilla on PMS:ää?

Kolme viikkoa ennen kuukautisia ja viikko niiden jälkeen.

Seis siihen paikkaan.

Tulit selvittämään totuuden.

Kuuntele sitten.

Kyllä, olin SS:ssä.

Waffen-SS:ssä.

Olin 17-vuotias.

17!

Muistatko, kun itse olit 17-vuotias?

Annoimme värjätä tukan punaiseksi.

Pyöräilit ensi kertaa uima-altaalle pojan kanssa.

Kävimme Rolling Stones -keikalla.

Annoin syntymäpäiväksi naisten mopon.

Kun minä olin 17-vuotias,

kävimme sotaa kuudetta vuotta.

Ympärysvallat pommittivat kaupunkejamme.

Näimme nälkää. Palelimme.

Syntymäpäiväkseni pyysin äidiltäni lämmintä talvitakkia.

Kaiken, mitä tiedän rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä,

opin sinulta.

Tai niin luulin. - Opit sen minulta.

Valehtelit minulle.

Valehtelit toden teolla.

Tule tapaamaan minua kahdeksalta.

Miksi?

Minä kyselen, sinä vastaat.

Ei enempää tarinoita tai valheita. Ei omia totuuksiasi.

Vain oikea totuus.

KARL STROHMAIER LENTÄJÄ

Hän se on.

Karl Strohmaier.

Lentäjä, jonka kyydissä päiväkirjat olivat.

Oikeastiko?

Kuolinpäivä täsmää.

Ota kuva.

Selvä.

Pitääkö muutella jotakin? - Ei. Se on jo säädetty.

Onko valmista?

Ota vielä toinen varmuudeksi.

Oikein hyvä.

Pitää löytää joku, joka kertoo, mihin kone putosi.

Kyselen kyliltä.

Päivää.

Oletteko eksynyt?

En. Etsin sukulaista, joka on ilmeisesti haudattu tänne.

Ja mikä sukulaisen nimi on?

Ei ainakaan "Karl Marx".

Tulkaa sisään.

Tulkaa.

Näittekö sen itse?

En.

Kuulin pamauksen.

Ensin luulimme sitä pommiksi.

Sitten näimme liekit -

tuolla metsässä.

Mihin kone laskeutui?

Niin...

Mihin kone laskeutuikaan?

Ahne vanha hautausmaanhoitaja kertoi tarkan turmapaikan.

Kun tulee pimeää, menemme kaivelemaan.

Jos olemme onnekkaita,

löydämme ehkä jokusen osan koneesta.

Pidättekö pöydästä?

Pöydästäkö?

Se on oikein hyvä.

Pöytä.

Hienoa.

Mukava kuulla.

Tiedämme, mitä etsitte.

Kuinka?

Hautausmaan puutarhuri.

Mitä nyt?

No...

Kertokaahan te.

Bautzen? Siperia?

Herrat.

Olemme lähes kollegoita.

Keräätte tietoja, me keräämme tietoja.

Kenties -

voisimme auttaa toisiamme.

Mitä teillä on tarjota?

Okei.

Konny, annetaan olla.

Anteeksi, join turhan paljon samppanjaa.

Tai sitten ajatuksesi ovat muualla.

Se on päivänselvää.

Jos jatkat Hitler-päiväkirjojen parissa ja Sternillä,

sinusta tulee yhtäkkiä kuuluisa.

Ei.

Olet väärässä, Gabi.

Minun pitää pysytellä näkymättömissä.

Valitettavasti. - Siltikin.

Kaikki Saksassa lukevat, mitä olet kehittänyt.

Kaikkiko Saksassa?

Usko pois. Koko maailma lukee siitä.

Ei, Gabi. Se on aivan liian riskialtista.

Muistatko, koska tapasimme? - En.

Karnevaaleilla kolme vuotta sitten.

Kerroit olevasi kuuluisa maalari.

Kerroin olevani kuuluisa laulaja.

Kun molemmat kerskuvat, tilanne nollaantuu.

Halusit maalata minut.

Kerroit minulle Mona Lisasta, ja minä riisuuduin.

Se oli ehkä paras maalaukseni.

Missä se on nyt?

Jonkun natsin seinällä.

Sitten se oli sen arvoista.

Kuulostat aivan Agnesilta.

Olisit nähnyt hänen ilmeensä, kun hän kuuli rahoista.

En välitä rahoista.

En välitä siitäkään, teetkö sen vai et.

Selvä sitten.

Ymmärrän kuitenkin Agnesia.

Lupasin hänelle vaurautta. - Enhän.

Minulle lupasit maailmanmainetta.

Mitä sinä selität?

Hyvinhän sinulla menee.

Hyvin meni ennen sinua, hyvin menee sinun jälkeesikin.

Gabi...

Mitä haluat minusta?

Haluan olla muusasi.

Uschi Obermaierisi.

Olen todella hyvä Uschi.

Et kuitenkaan ole Mick Jagger.

Et edes Spider Murphy Gangin kakkosbasisti.

Jo riittää.

Vitsailet varmasti.

Painukaa kaikki helvettiin.

Helmut Schmidt on naistennaurattaja.

Tiesittekö, että hän vei rakastajansa Bonniin?

Nuoren nätin Helgan.

Tämä jätti miehensä ja lapsensa.

Nyt tämä kirjoittaa hänen puheensa.

Haluatteko kokeilla?

Entä te?

Mikseivät lehtenne kirjoita siitä?

Jos painaisimme sen,

kukaan ei enää suostuisi haastatteluun.

Ja ilman haastatteluja lehti ei myy.

Tiedättekö mitä?

Järjestelmämme eivät juuri eroa toisistaan.

Juon sille.

Ja ehkä syömmekin.

Gerda?

Vielä kierros olutta. Ja snapsit!

Tulee.

Hänelle jotakin syötävää.

Olen Gerd.

Olen Michael.

Felix.

Michael.

Hei.

Elisabeth. - Tule sisään.

Istu alas.

Missä kämppäkaverisi on?

Vanhempiensa luona.

Toukokuun 12. päivä 1981.

Lakitieteen professori Hans Stöckel kertoo SS-taustastaan.

Mitä tämä on? Kirjoitatko lehtijuttua?

Haluan tallentaa totuuden nauhalle.

Selvä. Eikö ole kysymyksiä?

Miksi olit SS:ssä?

Koska vanhempani tahtoivat niin.

Isoäiti sanoi, ettei välittänyt politiikasta.

Ei kukaan tietenkään välitä politiikasta.

Natsit olivat aina "muita".

Oliko muita syitä liittyä SS:ään?

Kyllä...

Paras kaverini Michael liittyi myös.

Leikimme lapsina sotaleikkejä.

Muutamaa vuotta myöhemmin käytiinkin oikeaa sotaa.

Tapoitko ketään?

En tiedä.

Minä ammuin.

Me kaikki ammuimme.

Olitko mukana sotarikoksissa?

Kyllä.

Olin mukana sotarikoksessa.

Michaeliin osui kaksi viikkoa ennen sodan loppua.

Häntä ammuttiin vatsaan.

Hän vuosi kuiviin sylissäni.

Hän itki ja huusi.

Hän tärisi kylmästä.

Hän aneli minua. Hänellä oli niin kova jano.

Siinä sotarikoksessa olin mukana.

Selvisin hengissä vain siksi, että paras ystäväni -

seisoi oikealla puolellani.

Luoti...

Luoti tuli oikealta.

Miksi salasit sen kaikki nämä vuodet?

Natsit varastivat lapsuuteni ja nuoruuteni.

En halua antaa heille uuttakin elämääni.

Meidän elämäämme.

Mitä nyt?

Nyt tiedän totuuden, jollet sitten valehdellut minulle.

Mitä teet tuolla?

Elisabeth, ole kiltti.

Sinun on paras lähteä.

Jos tämä tulee julki, se tietää loppua minulle.

Älä tuomitse minua.

Auta minua.

Pyhiinvaeltajien messun ja reliikkien siunaamisen jälkeen -

seurakunnan viralliset liput -

tuodaan pyhän Adelheidin patsaalle.

Konny, eikö hän lähettänyt minulle terveisiä?

Agnes, anna olla.

Olen todella väsynyt.

Oliko se niin väsyttävää?

Tiedät, että olen valmis tekemään kompromissin sen suhteen.

Mutta minullakin on tarpeeni.

Haluan, että elätät minua.

Haluan hienon talon, kauniin puutarhan -

ja auton, jolla voi ajaa talvellakin.

Selvä.

Yksi ei kuitenkaan tule tapahtumaan.

Se, että siivoan, kun panet.

Koska panet varmasti jatkossakin,

varmista, etten joudu enää siivoamaan.

Ja nopeasti, tai lähden.

Sunnuntaiaamuna...

Kun lähden, voit olla varma,

että nuoruutesi on ohi.

Jätä minut rauhaan!

Okei.

Thomas?

Teit taas oharit.

Café Kronmeyer neljältä.

Onko siihen syytä?

Natsit varastivat lapsuuteni ja nuoruuteni.

En halunnut antaa heille uuttakin elämääni.

Meidän elämäämme.

No johan.

Tenttasit häntä todella.

Mitä tarkoitat?

Hänhän on isäsi.

Juuri niin.

En itse ehkä olisi halunnut tietää.

Oletko tosissasi?

Emme olleet siellä.

Emme tiedä, millaista se oli.

Siksi kysyinkin.

Ei tarvitse kysyä.

On yhä syntymäpäiväni.

Siksi minä saan toivoa.

Minä toivon,

että menemme yhdessä juhlimaan.

Juhlitaan ja unohdetaan.

Unohdetaan kaikki yhdeksi illaksi.

Millainen mies sinä olet?

Tanssija vaiko mies, joka nyökyttää päätään tiskillä?

Grüne Witwe, kiitos.

Kiitos.

Toinen, kiitos.

Millä ansaitsin tuon?

Mennään tanssimaan. Tule.

Kaikki taas tyhjiä.

Kiitos.

Olkaa rehellisiä.

Jos voisitte estää sen,

ette kai antaisi sen Lindenbergin esiintyä.

Olet oikeassa.

Heittäisimme hänet muurin yli.

Paras ystäväni sai osuman kaksi viikkoa ennen sodan loppua.

Hän kuoli syliini.

Siinä sotarikoksessa olin mukana.

Älä tuomitse minua.

Auta minua.

Hei, isä.

Pyysit, että auttaisin.

Autan sinua.

Sinusta olisi tullut hyvä reportteri, Micha.

Jos haluat joskus vaihtaa puolta...

Tai päinvastoin.

Meillä olisi käyttöä kaltaisillesi.

Autahan.

Tarina on siis totta.

Uskomatonta. Kone putosi tänne.

Katso tätä.

Eikä.

Ei jälkeäkään niistä arkuista.

Eiköhän kone tyhjennetty saman tien.

Arkuissa oli varmasti vain roskaa.

Vanhaa roskaa.

Tai Führerin papereita.

Vanhaa fasistiroskaa siis.

Ei niissä ollut Stalinin vanhoja rakkauskirjeitä.

Jos saat sellaisia käsiisi, ota ihmeessä yhteyttä.

Kiitos.

Ilmoitan kollegoilleni rajalle.

Et joudu ongelmiin.

Gerd, harkitse vielä.

Meillä on enemmän länsisaksalaisia toimittajia kuin uskoisit.

Herra Strunz?

Tohtori Fischer, mistä moinen kunnia?

Tuntuu epämukavalta sanoa tästä taas,

mutta meidän on puhuttava kirjasta vielä.

Jos on kyse rahasta,

voimme mennä heti pankkiin. Saatte saman tien 5 000 markkaanne.

Eikä mitä. Muutin vain mieleni.

Mitä se tarkoittaa?

Ette voi muuttaa mieltänne nyt.

Vai tarjoaako joku enemmän?

Unohda jo se kirja, Herbert.

Hankitaan muut päiväkirjat.

Muut kirjatko?

Kirja päättyy kesäkuuhun 1932.

Varovaisen arvion mukaan,

koska Führer aloitti kirjoittamisen 1932 -

ja yksi kirja kattaa puoli vuotta,

päiväkirjoja pitäisi olla 27 kappaletta.

Olenko oikeassa?

Voihan se niinkin olla.

Sitten varmaan tiedätte... - Brammbach.

Strohmaier putosi Brammbachiin.

Siitä kerrotaan Hitlerin lentokapteenin elämäkerrassa.

Siinä tapauksessa...

Pitäkää hauskaa Brammbachissa.

Tämä on minun.

Olisi pitänyt olla kaupungintalolla kaksi tuntia sitten.

Agnes? - Mitä?

Stop.

Et mene enää siivoamaan.

Mikä on?

Konny?

Et enää ikinä.

Hyvä on.

Päivää. Fischer tässä.

Haluaisin puhua herra Heidemannille.

Hän odottaa puheluani.

Autopuhelimeenko?

Jättäkää hänelle numeroni.

Minä vastaan.

Tässä.

Niin?

Herra Heidemann?

Herra Fischer?

Kyllä.

Kyllä.

Saatan voida auttaa teitä.

Niinkö?

Niin.

Niin.

Näinkö on?

Kyllä vain.

Pitääkö laukkutarjouksenne yhä?

Mutta...

Onhan kyse useammasta kirjasta?

Tarjoukseni pitää toki yhä.

Tarvitsen kenties vähän todisteita siitä, että tiedätte, mistä on kyse.

Aivan. Tietenkin.

Jos kerran ne tarvitsette.

Mistä kyseiset kirjat tulevat?

Tilanne on se,

että sain ne itse DDR:stä.

Tarkemmin sanottuna Brammbachista.

Brammbachistako?

Otan pian yhteyttä.

No niin.

Enää pitää vain täyttää laukkusi.

Kun nukuit pois krapulaasi,

sovin tapaamisesta Michaelisin ja Dreierin kanssa.

Miksi Dreierin?

Kahden miljoonan on tultava jostakin.

Pitää sanoa...

Tämä juttu olisi kustantajalle äärimmäisen mielenkiintoinen.

Hitlerin päiväkirjako? - Niin.

Gerd on jo lukenut siitä osan.

Se, mitä luin, oli uskomatonta.

Mitä arvioisitte sellaisen kirjan maksavan?

Ne eivät ole halpoja.

Miten olisi 100 000 per kirja?

Tai vaikka 250 000. Pikkuhiluja meille.

Voimme paahtaa täysillä.

Erityisnumero, toinen erityisnumero.

Tuplataan levikki ja mainoshinnat.

Rahan puolesta se on kuin kolmitissinen nainen.

Sisällön puolesta se kuulostaa valtavalta paskakasalta.

Voin vakuuttaa, herra Michaelis,

että tämä kääntää kuvamme Hitleristä päälaelleen.

Kyse on aivan eri Hitleristä.

Ei ole mitään toista Hitleriä!

On vain yksi Hitler.

Hän murhasi miljoonia ihmisiä!

Vain sillä on väliä.

Niin kauan kuin vastaan sisällöstä,

Stern ei julkista Hitlerin päiväkirjoja.

Kustantajallakin on sananvaltaa.

Tähän asiaan sinulla ei ole nokan koputtamista.

Hoida halvatun mainoksesi. Anna minun hoitaa lehteni.

Varoitin sinua, Heidemann.

Tämä natsipaska maksaa sinulle ennemmin tai myöhemmin työsi.

Pyhä Michaelis.

Niin.

Arvon herrat,

onneksi täällä on kaksi pomoa.

Niin.

Kun toinen sanoo "ei",

tai pikemminkin huutaa sen,

toinen voi yhä kuiskata "kyllä".

Kyllä, haluan julkistaa päiväkirjat.

Tuokaa minulle kirjat. Teen teistä rikkaan.

Enkä vain hieman rikasta.

En "minulla on huvipursi" -rikasta.

Vaan "minulla on seitsemän huvipurtta" -rikkaan.

Huvipursi joka viikonpäivälle.

Voitte käyttää sitä natsipurtta huussina.

Michaelis ei tietenkään saa tietää siitä.

Sternin toimitus ei saa kuulla siitä.

Menkää.

Lennän huomenna Stuttgartiin tapaamaan herra Fischeriä.

Haloo?

Koska hän tulee?

Hetkenä minä hyvänsä.

Sanoit, että se on liian riskialtista.

Enää en ole sitä mieltä.

Mikä on muuttunut?

Tiedäthän sinä.

Uskon, että tähän asti -

olen vähätellyt itseäni.

Olen vähätellyt -

meitä.

Heidemann.

Herra Fischer?

Kyllä.

Mikä se on?

Pieni lahja yhteistyömme alkuun.

Edda Göringin kokoelmista.

Hän on valtamarsalkan tytär.

Voi hyvänen aika.

Ja tietysti hieman ennakkomaksua.

Tulkaa sisään.

No niin.

Tässä me nyt olemme.

Ei kai haittaa, että tungin tänne näin?

Kippis.

Olen Gerd.

Hauska tavata. Olen Konny.

Tekstitys: Jaana Pollitt