Original subtitles

Ken...

Älä.

Lopeta!

Ken?

Ken, minä tässä.

Ole kiltti, herää!

Rakastan sinua.

Kiitos.

Mitä sanot?

- Montako ottoa? - Se oli numero 42.

Sinun piti juuri kuolla.

- Niin. - Olitko oikeasti peloissasi?

Olin. Kaivoin sen esiin...

- Sinä siis vain näyttelit? - Niin.

Ei sitä pidä kaivaa esiin. Sen pitää tulla luonnostaan.

Niin. Mitä tarkoitat sanoessasi "luonnostaan"?

Haluan aitoa kauhua. Kasvojesi pitää väristä.

Tiedätkö, miksi näytät niin teennäiseltä?

Koska koko elämäsi on valhetta. Sinä vain valehtelet.

Etkö voi riisua tuota valheiden naamiota?

- Menet liian pitkälle. - Häivy, senkin paska.

Tämä on minun teokseni.

Olet purnannut harjoituksista saakka.

Hei, pidetään tauko.

Voidaanko pitää puolen tunnin tauko, ohjaaja?

Hän on tavallista pahemmalla päällä.

- Haukkaan raitista ilmaa. - Selvä.

- Oletko kunnossa? - Ei tässä hätää.

Puhu hänen kanssaan.

Miten voit?

Mikä häntä vaivaa? Ihan hullu.

- Ei. Olen vain huono näyttelijä. - Etkä ole.

- Montako kertaa se pitää sanoa? - Minä teen parhaani.

Ole rajumpi käydessäsi kimppuuni.

Saanko tulla illalla?

Kaipaan kuumaa kylpyä. Kylvetäänkö yhdessä?

- Olkaa hyvä. - Kiitos.

Istu.

Jestas. Kaikkiaan 42 ottoa.

- Olen pahoillani. - Älä ole. Hän on hullu.

Tämä on oikea kirves. Sehän on hengenvaarallista.

Mitä nyt?

Ohjaaja käski ottaa kaikki tekoveret ja mennä katolle.

Miksi katolle?

En minä tiedä. Ehkä hän kaataa veret päälleen jaksaakseen jatkaa.

- Siis mitä? - Onko hän aina tällainen?

Ei, tänään on erityisen paha päivä.

Hän on niin elokuvan pauloissa.

- Ja on ottanut velkaa. - Jopa jotakin. Velkaa?

- Harjoittelen itsekseni. - Ei, ota rauhallisesti nyt.

Rentoudu vähän.

Istu alas.

Olet ahkera.

Kuka tämän paikan muuten keksi? Täydellinen kauhuleffaan.

Ohjaaja kiersi ympäri Japania löytääkseen sen.

Täällä on aito tunnelma.

Koska paikan yllä on aito kirous.

Mitä?

Se on pelkkä huhu, sellainen, joita löytää netistä.

Virallisesti paikka rakennettiin vedenpuhdistamoksi,

mutta Japanin armeija käytti sitä jonkinlaisiin kokeisiin.

- Kokeisiin? - Ihmiskokeisiin.

- Mitä tarkoitat? - Vaikkapa kuolleista herättämiseen.

Siis...

- Voi olla. - Mitä?

- Mutta ei siinä vielä kaikki. - Eikö?

Se säikäytti.

Hyvä ajoitus. Tuuliko se oli?

- Nao. Onko sinulla harrastuksia? - Harrastuksia?

- Omituinen kysymys. - Yritetään saada aika kulumaan.

Ei se oikea harrastus ole, mutta opettelen itsepuolustusta.

- Itsepuolustusta? - Niin.

Työskentelen paljon teidänlaistenne nuorten kanssa.

Joskus opetan heitä, kun jää aikaa.

- Ahaa. - Ahaa.

Näytä jotain.

- Jos joku tulee edestä. - Edestä?

- Näin. - Au!

- Noin se tehdään. - Hienoa!

- Entä takaa? - Hyvä on. Tartu minuun takaa.

Selvä, anteeksi vain.

- Sainpas sinut. - Pum!

- Vau, pääsit irti. - Hienoa.

- Sanoitko "pum"? - Joskus sillä on suuri merkitys.

- Pääsit tosi helposti irti. - Hienoa!

Hitto, kun säikäytit.

Onko sinut meikattu?

Voisit olla näyttelijä.

Haluatko roolin? Minä kuvaan.

Kuinka oikein voit?

Mitä?

Oletteko nähneet tätä rekvisiittaa?

Näyttääpä aidolta.

Ällöttävää.

Se on hyvin tehty.

Kuka sinusta teki zombien? Ohjaajako?

Mitä? Hän kuoli.

Nyt tajuan. Se on hänen kätensä.

Hetkinen, onkohan täällä piilokamera jossain?

Nyt riittää tämä leikki. Kaiva se käsivarsi esiin.

Käsi on irti.

Hän kuoli. Oikeasti.

Mitä tämä on? Inhottavaa.

Voiko tämä olla...

Ei voi.

Mahdotonta.

En suostu uskomaan.

Tätä ei tapahdu!

Ohjaaja?

- Mitä sinä teet? - Kuvaan, tietenkin.

Etkö tiedä, mitä täällä tapahtuu?

Hei!

- Näin luodaan elokuvaa. - Olet sairas!

Aitoa luovuutta. Ei fiktiota, ei valheita. Tämä on totta.

Jatketaan kuvaamista. Älä sulje kameraa.

- Älä sano, että sinä teit tämän. - Mitä?

Hyvin arvattu.

- Minä levitin verta. - Verta?

Onko tämä mahdollista. Oliko se tarina totta?

Mistä te puhutte?

Se oli tähän aikaan viime vuonna.

Helteisen kuuma kesä.

Kirjoitin tätä käsikirjoitusta yöt ja päivät.

Sitten netissä alkoi levitä huhu.

Minne sinä olet menossa?

- Minä vain... - Vain?

- Odota. Mitä vain? - Vain...

- Mitä? - Tulen kohta takaisin.

- Ulkona on hirviöitä. - Niin, sinne voi olla vaarallista mennä.

- Mutta minä vain... - Mikä sinua vaivaa? Mitä vain?

- Kunhan vain! - Yamagoe!

Voi ei!

Päästä irti! Irti!

Jatka kuvaamista. Anna pyöriä.

Odota!

- Oletko kunnossa? - Ei hätää.

- Entä sinä? - Olen. Entä sinä?

- Ihan kunnossa. - Oletko kunnossa?

- Olen. Juurihan hän kysyi. - Aivan.

Entä sinä?

Olen kunnossa.

Sitten kaikki ovat kunnossa. Se on hyvä.

Kaikki kunnossa. Hienoa!

Hienoa, että olemme kunnossa. Eikö totta?

Tuo on turhaa. Täällä ei ole kenttää.

Nao. Se, mistä ohjaaja puhui.

Onko se sama huhu?

"Se herää, kun lausuu veriloitsun."

- Mitä? - Sellainen huhu kiersi.

- Mikä se? - Selitän myöhemmin.

Lähdetään. Otetaan auto.

- Mutta entä hirviöt? - Onko parempaa ehdotusta?

Meitä ei täältä kukaan pelasta.

Mikä "se" on?

Mitä helvettiä tässä paikassa tapahtuu?

Mitä he-helvettiä-

tässä pa-paikassa tapahtuu?

Minä täällä. Avatkaa!

Odottakaa.

Minä täällä vain. Ei mitään hirviöitä.

Kolmosella?

Yksi, kaksi...

- Kamera käy. - Mitä helvettiä?

Tämän minä haluan nähdä. Sillä lailla.

Juuri näin. Aivan mahtavaa.

- Tönäise hirviö tänne. - Niin aitoa!

Aivan sairaan hienoa.

Oikein sinulle, saatanan hirviö.

Noin juuri. Siinä on oikea ilme. Aivan tyylipuhdasta.

Tästä tulee sairaan hyvä.

Juokse autolle. Minä lyön hirviöt kuoliaaksi.

Reitti selvä. Juoskaa!

- Ei ole avainta. - Kenellä se on?

- Ehkä Kasaharalla? - Kasahara!

Kasahara!

- Kasahara... - Kamera käy.

Laukku. Ehkä avain on laukussa.

Siinä, hirviö. Nappaa lehmä.

- Chinatsu! - Päästä irti.

Ulos vain. Kamera käy.

Ko! Nao!

Ei!

Chinatsu!

Nilkkani nyrjähti.

- Missä Nao on? - Ei hätää. Tuolla sisällä.

Nao, minä täällä. Avaa ovi.

- Nao, avaa ovi! - Ole kiltti.

Äkkiä.

- Minä sain avaimen. - Hetkinen.

Saitko pureman?

En ole varma.

Se voi olla naarmukin.

- Nao. - Älä huoli, ymmärrän kyllä.

- Ihan vain varmuuden vuoksi. - Rauhoitu.

Olen täysin rauhallinen.

Ei!

Pum!

Apua!

Kamera käy!

Pois tieltä.

Lopeta jo.

Lopeta.

- Nyt saan sinut! - Lopeta.

Pysähdy.

Älä pelkää, tämä on vain varmuuden vuoksi.

- Lopeta. - Ei mitään hätää.

- Nao! - Mitä sinä haluat?

Ai, tuo sattuu.

Murrat käteni.

Olen tosissani. Sulje kamera.

Älä tule lähelleni.

- Ala painua täältä. - Miksi?

- Lähde pois luotani. - Chinatsu!

Kirves. Mikä onni.

Ko?

Au.

Ko!

Ko!

Ko. Sinäkin.

Mikä tuo on?

Ko...

Lopeta, ole kiltti.

Sillä lailla!

Siinä se ilme on. Osaathan sinä.

Sitten huipennus. Otetaan viimeinen hemmetin otto.

Ko...

Ole kiltti.

Lopeta!

Ko.

Ko, minä tässä.

Ole kiltti.

Herää!

Ko?

Ko!

Voi sinua.

Lopeta.

Ole kiltti.

Rakastan sinua.

Hei, mitä helvettiä. Pysy käsikirjoituksessa.

Hemmetti sentään. Lopeta!

Kiitoksia.

KUUKAUTTA AIEMMIN

Nyt on hyvä.

- Okei. - Oliko se okei?

- Oli hyviä ilmeitä. - Mutta replat menivät väärin.

- Siinä on kertojaääni. - Selvä, ymmärrän.

Sitten kyyneleet. Katso ylös.

Mikä kohtaus? Miksi itken taas?

- Kamera käy. - Silmätipat annettu.

Olkaa hyvä.

- Siitä on aikaa. - Voidaanko puhua myöhemmin?

- Higurashi-san, menikö hyvin? - Kyllä vain.

Higurashi-san, mikä teidän genrenne on?

Useimmiten draamadokumentit.

Ja karaokevideot. Teen paljon kaikkea pientä.

Kuinka se nyt sanotaankaan?

Sanon aina olevani "nopea, halpa ja keskinkertainen".

- Aivan. - Kuulostaa hyvältä.

- Hän voisi olla hyvä. - Ihanko totta?

Zombielokuva?

Avaamme zombikanavan elokuussa,

ja haluamme aloittaa erikoisohjelmalla.

Voitteko vähän täsmentää?

Indiezombileffan kuvauksissa kuvausryhmän kimppuun käy aitoja zombeja.

He panikoivat ja tappelevat zombeja vastaan.

- Se on selviytymistarina. - Ymmärrän.

- Sitten on kaksi coolia juttua. - Coolia?

- Ensinnäkin se on suora lähetys. - Reaaliajassa?

Puoli tuntia kello yhdeltä.

- Ja kaikkein coolein... - Niin?

- Yksi otto. - Yksi otto? Siis...

Yhdellä kameralla. Yksi otto, ei leikkauksia. Sama kamera koko ajan.

Suora zombieleffa yhdellä otolla?

Eikä olekin coolia?

Ahaa! Ei, jestas sentään.

Eihän kukaan tee mitään niin hullua!

Mitä? Emme laske leikkiä.

Olemme täysin tosissamme.

Mitä?

Onnistuuko se sinulta?

ITSEPUOLUSTUSTA NAISILLE NRO 42: PUM-LIUKU

Nosta kädet ylös ja mene kyykkyyn selkä suorana.

Nyt sanot...

- Pum! - Kovan ääneen. Se on juju.

Pum säikäyttää päällekarkaajan, ja niin pääset otteesta.

Pum.

Miksi he sinua kysyivät?

Kukaan ei ollut suostunut, koska se on mielisairas projekti.

- Sinä siis suostuit? - Niin.

Tiesin sen. Olet liian heikko sanomaan ei.

- Tulen myöhään kotiin. - Iltaruokaa?

- Ei. - Hei, Mao.

- Minä menen. - Nähdään.

Miten uuden tiimin kanssa?

- Onhan sinulla vapaapäivä? - On.

- Voitko vahtia häntä puolestani? - Mitä?

Haluan aitoja kyyneliä.

Tajuatko? Ei pidä turvautua tällaisiin tekoratkaisuihin.

Oletko koskaan itkenyt pettymyksestä?

Koulun viimeisessä korisottelussa.

Ohjaaja sanoi, että tässä voi käyttää silmätippoja.

- Valitan, mutta tämä on taistelukenttä. - Taistelukenttä?

Hän käy taistelua. Äidin ei pidä puuttua asiaan.

- Mutta minä kuulin... - Anna olla, Mao.

- Sitten aloitetaan. - Tämä on tärkeää.

Ei ole aikaa.

Älä tuosta noidasta piittaa.

- Minuako tarkoitat? - Anteeksi, mutta ymmärtäkää nyt...

Ei, me lähdemme.

Ei, kiltti rouva. Tänään pitää tulla valmista.

Olen hyvin pahoillani hänen sanoistaan.

Ihan yksi kerta vain? Anteeksi.

Hän on todella hyvä työssään. Ongelma on hänen luonteensa.

- Hän ei sovi ryhmäämme. - Ei, ymmärrän sen.

- Asia siis selvä. - Pyydän anteeksi.

Minusta saisit opetella tekemään kompromisseja.

Muutat pian kotoa. Sinun on elätettävä itsesi.

Tiedän, että haluat hyvää jälkeä.

Mao.

Taizo itki sairaalan katolla.

Hän kyynelehti ensi kertaa elämässään.

Silmätippojen avullako?

Taizo Kusakabe, yksinäinen yrittäjä.

Tänä iltana hän kertoo itkustaan.

- Saako vaihtaa kanavaa? - Saa toki.

Voitko kertoa mielipiteesi ohjaajalle kuvauksissa?

No jaa...

KAZUAKI KAMIYA, NÄYTTELIJÄ

Jos elokuva vaatii sitä.

- Otathan tämän nauhalle, äiti? - Toki.

- Kuka hän on? - Tämän hetken suosikki.

Onko jotain genreä, jota haluat kokeilla?

Seuraava rooli on haaste.

En saa paljastaa liikaa.

Saanko kertoa? Hyvä on.

Siitä tulee verinen.

Verinen? Siis kauhuleffa?

EHDOLLA ROOLIIN KAZUAKI KAMIYA

Saatte nähdä sitten.

Kiitos.

ENSIMMÄINEN LUKUSALI

Zombileffat ovat aina kiinnostaneet minua.

Olen suuri fani ja olen aina halunnut tehdä töitä kanssasi.

- Olenpa minä imarreltu. - Voisitko tehdä...

- Aivan! "Aikan rakkaussäde!" - Ihanaa.

NÄYTTELIJÄN ROOLISSA: KAZUAKI KAMIYA

Tarina käsittelee rasismia hienovaraisesti.

- Niin, ehkä. - Minä huomasin sen.

KUVAAJAN ROOLISSA: MANABU HOSODA

Ellen juo, alan täristä.

Ymmärrän.

TAITEELLISEN JOHTAJAN ROOLISSA: HIROSHI YAMANOUCHI

- Miksi se käsittelee rasismia? - Anteeksi, yritän keskittyä.

- Selvä, anteeksi. - Anteeksi.

Onko tämä kovaa vettä?

ÄÄNITEKNIKON ROOLISSA: SHUNSUKE YAMAGOE

Voin juoda vain pehmeää vettä.

Muuten tulee paha ripuli. Sanoin siitä sähköpostissa.

- Anteeksi. - Lähetin postia.

"Haluan nähdä aitoa pelkoa. Kasvojesi pitää väristä."

OHJAAJAN ROOLISSA: DAIGO KUROOKA

Anteeksi, että myöhästyin.

- Hauska tavata. - Hei vain.

- Mitä? - Anteeksi, mieheni on matkalla.

EHOSTAJAN ROOLISSA: MAI AIDA

- Ja managerillani on kiireitä. - Autanko minä?

- Ei huolta, hän on hiljainen. - Tule mukaan.

OHJAAJA: TAKAYUKI HIGURASHI

"Sinun piti juuri kuolla."

- "Niin." - "Pelkäsitkö tosiaankin?"

"Kyllä, kaivoin sen esiin."

- "Sinä siis vain näyttelit?" - "Niin."

"Niin."

"Ei sitä pidä kaivella. Sen on tultava luonnostaan."

"Niin. Mutta mitä tarkoitat sanoessasi "luonnostaan'?"

"Haluan aitoa pelkoa. Kasvojesi pitää väristä!"

"Menet liian..."

"Menet liian pitkälle."

- "Ei, pidetään tauko." - Pidetäänkö tauko?

Okei, pidetään tauko.

Eikä tämäkään toimi. Oksennuksen peitossa?

Haluan uusia haasteita, mutta ohjelmatoimisto ei anna.

- Ei poptähden päälle saa oksentaa. - Ei oksennus tietenkään ole aitoa.

- Tiedän minä sen. - Hyvä on, ei oksennusta.

Anteeksi. Ei se minua haittaa, mutta ohjelmatoimisto.

- Ymmärrän. - Hyvä.

- Saanko kysyä jotain? - Kyllä.

Taiteellinen johtaja-zombi lyö siis ehostajaa?

- Niin. - Voiko zombi käyttää kirvestä?

Kyllä.

Zombeilla ei ole tahtoa. Kirvestä käyttääkseen pitää olla oma tahto.

Tuota, zombeja on monenlaisia, joten on mahdollista...

- Anteeksi, mutta puhuin ohjaajalle. - Selvä.

- Minä mietin asiaa. - Tehkää se.

Mitä nyt? Tilulii!

He juovat kahvia ja juttelevat.

Ensimmäinen zombi tulee sisään, taiteellinen johtaja.

Sinä ryntäät sisään, ja nämä kolme panikoivat.

Sitten tulee kuvaajazombi, Hosoda-san.

Sinäkin menet heidän kimppuunsa, ja saat heidät vielä enemmän paniikkiin.

- Taniguchi-san. - Niin?

Kun zombit ilmestyvät, eikö olisi coolia zoomata nopeasti sisään ja ulos näin?

Ihan hölmö idea.

Se on coolia, koska se on hölmöä. Lähäri, lähäri.

En ymmärrä, enkä aio tehdä sitä.

Onko kaikki hyvin?

Pitkä otto käsikameralla, ja selkäni on kipeä.

- Olen hyvä kuvaamaan käsivaralla. - Minä sanoin jo ei.

Et ole valmis siihen.

- Osaan kässärin ulkoa. - Ei.

Olemme harjoitelleet pum-liukua. Tässä on siitä yksi versio.

- Äiti. - Niin?

- Eikö sinun pitäisi aloittaa taas? - Mikä?

Näytteleminen.

Muutan pian pois kotoa. Saat tehdä, mitä huvittaa.

Lasket leikkiä!

- Luet aina hänen kässäreitään. - Ajankulukseni.

Vai ajankuluksi.

Miksi katsot tätä? Mitä puolustat keneltä?

- Ajanviete sekin. Harrastus. - Itsepuolustus ei ole harrastus.

Oikeasti minulla alkaa käydä harrastukset vähiin.

Kyllästyt liian helposti, äiti.

Olet harrastanut joogaa, pari-ja havaijilaistanssia, ja nyt itsepuolustus.

No, nyt olen siinä vaiheessa,

että etsin jotain kaikkinielevää.

- Eikö näytteleminen ole sellaista? - Se on liiankin kaikkinielevää.

Moni hyvä näyttelijä on tuollainen. Se ei ole huono piirre.

- Yrittäisit taas... - Et ole nähnyt minun näyttelevän.

- Etkö halua taas kokeilla? - Anna nyt jo olla, jooko.

Hän ohjaa TV-elokuvan.

Vai niin. Ei ihan jokapäiväistä.

Ja tiedätkö mitä? Kamiya.

- Hän on mukana. - Mitä?

- Nao, rauhoitu. - Olen aivan rauhallinen.

Taiteellinen johtaja tulee takaa.

Ota kirves ja iske se hänen päähänsä.

Noin, kiitos.

Eikö vieläkään vakuuta?

Nykyään jotkut zombit ampuvat konekiväärillä.

- Ajattelet liikaa. - Anna minun miettiä.

Juuri tuota tarkoitan.

Mutta tämä on yksi parhaista kohtauksistani leffassa.

- Minä puhun hänet ympäri. - Ole hyvä ja tee se.

Saanko taas ensimmäiseen kohtaukseen silmätippoja?

Etkö osaa itkeä oikeasti?

Kyllä varmaan, mutta olisi turvallisempi olo.

Ottoa ei voi uusia, joten niin on parempi.

- Olkoon sitten. - Hienoa.

Onko kuvauspaikalla vessat?

Vuokraamme bajamajat.

Haluan tietää lukumäärän ja paikan mahdollisimman pian.

Asia selvä.

Laitoin siitäkin postia.

- Anteeksi. - Laitoin postia.

- Olen pahoillani. - Tiesitkö siitä?

- Olen pahoillani. - Kysyin tiesitkö siitä.

Mene vähän kyykkyyn.

Sillä lailla. Pysy siinä.

Tosi hyvä.

- Värikkäitä hahmoja, vai mitä? - Älä sinä puhu mitään, Hosoda.

Anteeksi se viimeinen. Lopetin juomisen.

- Ihanko totta? - Kunnes kuvaukset ovat ohi.

- Onko varma kanssa? - Viina on ikävä pahe.

- Kuka hän on? - Tyttäreni.

Kun alkaa vapinat, katson kuvaa saadakseni tahdonvoimaa.

Tytär on katkaissut monta kertaa välit viinan takia.

Niinkö?

Viime vuonna sain hänet taas suostumaan tapaamiseen.

Hetken tullen olin aivan hermona ja aloin ryypätä.

- Voi ei. - Sammuin, enkä päässyt paikalle.

- Ihan hölmöä. - Eikö olekin. Elämäni tarina.

Mutta on se hassuakin.

Haluan, että hän voi olla ylpeä minusta.

- Se ei ole helppoa. - Totta puhut.

Mutta Hosoda.

Ei sen takia itkeä tarvitse.

Onko kuvauksissa noin rankkaa?

Mitä asiaa?

- Saanko pyytää palvelusta? - Millaista?

No...

- Huomenta. - Huomenta.

- Karmiva tunnelma. - Eikö olekin.

- Ryhdytään hommiin. - Jep.

- Minä nostan. - Tee se.

- Miltä näyttää? - Ei hullumpaa. Toimii.

- Pidä siitä kiinni. - Selvä.

Aloitetaan kaukaa ja mennään lähelle.

- Alhaaltako? - Niin.

Sitten aloitetaan.

- Anteeksi tungetteluni. - Ei mitään. Pitää nähdä mies työssään.

Aivan.

- Kuulin, että haluat ohjaajaksi. - Niin hän haluaakin.

Tulee isäänsä.

Lapset ottavat vanhemmista mallia varttuessaan.

Väisty nyt.

Niin se on.

Pikkuvirheistä ei piitata. Jatketaan vain.

Kuva menee poikki vasta lopussa, ellei mikään mene mönkään.

Olkaa siis varovaisia, ja miettikää tekemisiänne.

Katso, komealta tuottajalta.

- Kiitos. - Mistä se on?

- Hyvää Niigatan sakea. Juodaan myöhemmin. - Myöhemmin.

Pane piiloon siksi aikaa.

YAMAGOEN PULLO

- Ovatko Kurooka ja Soda tulleet? - Juuttuivat ruuhkaan.

- Etkö saa heihin yhteyttä? - Tulevat varmaan pian.

Soita uudestaan.

Higurashi-san.

Kolari? Ovatko he kunnossa?

Kolari oli lievä, vammat eivät ole pahoja.

- Olivatko he samassa autossa? - Heillä on varmaan suhde.

- Sehän on pettämistä. - Niin on.

- Mene katsomaan muita. - Selvä.

Heipä hei.

Heidät pitää poistaa listalta.

- Perutaanko ohjelma? - Ei se käy.

- Ratkaiskaa se jotenkin. - Miten?

Mitä kello on?

11.00. Kaksi tuntia aikaa.

Voitko kirjoittaa uusiksi?

- Se on yksi otto. Ei se onnistu. - Etsitään toiset tilalle.

Tokiosta kestää autolla kaksi tuntia. Kukaan ei ehdi.

No, tätä ei silti voi perua.

Higurashi?

Oletko tosissasi?

Minä näyttelin vähän lukiossa.

- Hetkinen nyt. - Ketä muutakaan on?

Kuka muu on sopivan ikäinen ja osaa kässärin?

Hyvä. Tehdään niin.

Mutta hetkinen nyt. Kuka näyttelee ehostajaa?

Mitä?

- Hän oli ennen näyttelijä. - Oho.

- Ja lukee salaa hänen käsiksiään. - Älä nyt.

- Osaatko vuorosanat? - Melkein.

Olen lukenut sen yli sata kertaa. Mutta en minä voi...

Asia on sovittu.

Hetkinen.

- Ei tosiaankaan. - Miksei?

Et tiedä, millainen äiti oli. Olen saanut selitellä paljon.

- Ei se oikeasti käy. - Ei ole muitakaan.

Ei äitiä. Ehdottomasti ei.

Ei minun kannata.

Ei tosiaankaan kannata.

Hauska tavata!

Tämä pitäisi perua. Taiteellisista syistä.

Tämä on televisiota, ei taidetta.

Katsojat odottavat meitä. Se on pakko lähettää.

- Minä pyydän. - Vaikka se onkin vain televisiota...

Sinä tiedät tämän jo, mutta halusin vain sanoa, että ohjelma on sinun.

Sinä olet sen tähti.

Tästä tulee loistava.

Lupaan sen.

- Mitä nyt? - Hetkinen. Palaan pian.

- Kuinka sitä voidaan? - Anna olla.

- Olen pahoillani. - Ei mitään.

On hauskaa, että ohjaaja näyttelee ohjaajaa.

Mutta älä arastele olla raju. Olet liian kiltti.

- Hyvä on. - Hienoa.

Kuunnelkaapa nyt!

Pian aloitetaan.

Sanon vielä kerran, että otamme kaiken yhdellä otolla-

ja tämä on suora lähetys.

Kun kamera käy, paluuta ei ole.

Tehdään parhaamme.

Lasken kymmenestä alas. Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän,

kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi...

No niin, aloitetaan. Pankaa parastanne.

Ken, kiltti...

Herää!

Rakastan sinua.

Kiitos.

Mitä sanot?

Monesko otto se oli?

Numero 42.

Olit juuri kuolemaisillasi.

- Niin. - Pelkäsitkö tosiaankin?

Hienoa. Hän on ehta näyttelijä.

Ei sitä pidä kaivaa esiin. Sen on tultava luonnostaan.

Niin. Vaikka mitä tarkoitat...

Haluan nähdä aitoa pelkoa. Kasvojesi pitää väristä.

Tiedätkö, miksi näytät teennäiseltä?

Koska koko elämäsi on valhetta. Et muuta kuin valehtelet.

Etkö voi riisua valheellista naamiotasi?

- Hän improvisoi. - Mitä?

Häivy, senkin paska!

Tämä on minun teokseni.

Olet purnannut harjoituksista asti.

Pidetään tauko!

- Mahtava ilme. - Niin on. Se tulee sydämestä.

- Väistä. - Hyvää työtä.

Anteeksi, se tempasi mukaansa.

Anteeksi. Älä häiritse heitä.

Hosoda ei ole täällä.

- Minuutti hänen kohtaukseensa. - Mitä helvettiä? Mitä tämä on?

Hosoda!

Hosoda! Hosoda!

Haisee viinalta.

Kylttiä peliin.

Mitä sinä puuhaat?

Odota, Hosoda.

Ehkä niin!

- Mutta tarina ei pääty siihen. - Eikö?

TULI ONGELMA. IMPROVISOIKAA.

Kylläpä pelästyin.

Mikä ajoitus. Tuuliko se oli?

- Nao. Onko sinulla harrastuksia? - Harrastuksia?

- Omituinen kysymys. - Koetetaan saada aika kulumaan.

Se ei ole oikea harrastus, mutta opettelen itsepuolustusta.

- Vai niin? - Kyllä.

Pum!

- Vau, pääsit irti. - Hienoa!

Mitä he tekevät? Toimiiko tuo?

- Pääsit helposti irti. - Mahtavaa.

Ohjaaja, mitä tapahtuu?

Hitto, että pelästytit.

Onko sinut meikattu?

Voisit olla näyttelijä. Haluatko roolin? Minä kuvaan.

Miten oikein voit?

Mitä nestettä se oli?

Eikö ole pyyhkeitä?

Kamala lemu.

- Eikö ole pyyhettä? - Ei.

- Mitä tämä on? Inhottavaa! - Tosi aito tunnelma.

Tuohon me pyrimme.

- Aloitetaanko pian? - Aloitimme jo.

Nyt sisään, Higurashi.

Minne sinä menet? Menet pian sisään.

Tähän aikaan viime vuonna. Helteisen kuuma kesä.

Kirjoitin tätä käsikirjoitusta yötä päivää.

Yhtenä päivänä netissä levisi huhu.

Hei, minne sinä menet?

- Minä vain... - Vain mitä?

- Hetkinen. Vain mitä? - Vain...

- Oliko tämä kohtaus mukana? - Ei. Mitä tämä on?

- Ulkona on hirviöitä. - Niin, ulos on vaarallista mennä.

- He improvisoivat. - Oletko tosissasi?

Mikä sinua vaivaa?

- Ai sentään. - Kunhan vain!

- Yamagoe! - Hän sanoi oikean nimen.

Pysäyttäkää hänet.

Ei, lopeta.

Taas yksi pois kuviosta. Alkaa käydä jännäksi.

- Onko kyltti valmis? - On.

TILAPÄINEN HÄIRIÖ

Jatka kuvaamista. Anna pyöriä.

Hän katsoi kameraan.

Mikä sinun on, Yamagoe?

- Se tulee ulos. - Mikä?

Kakka.

Tästä tulee mokapätkä.

- Oletko kunnossa? - Olen. Entä itse?

Jankkaavat samaa kysymystä.

- Eikö se toimi ilman Yamagoea? - Ei tarinan kannalta.

Pitää keskeyttää.

Jos Yamagoesta tulee zombi, voimme jatkaa sivulta 17.

Katso tätä, täti.

Sivulta 15 sivulle 16. 11. rivi. Hypätään tähän replaan.

- Pidä kiirettä, täti. - Toimiiko se?

- Rivi 11, minähän sanoin. - Kyllä se voi toimia.

Päätä nyt jo.

- Hyvä on, tehdään se. - Täti, kyltti!

Hyvä, että olemme kaikki kunnossa. Vai mitä?

HYPÄTÄÄN REPLAAN "MITÄ TÄMÄ ON"

YAMAGOE TULEE TAKAISIN ZOMBINA!

Ei auta. Täällä ei ole kenttää.

- Anteeksi. Emme ehdi vessaan. - Ei se mitään.

Anna mennä. Ei ole aikaa odottaa.

- Lakkaa itkemästä. Pidä kiirettä. - Minä pidän.

Missä Yamagoen pää on? Onko joku nähnyt päätä?

- Täti! - Löysitkö sen? Heitä tänne!

Oletteko nähneet Hosodaa?

- Kuules nyt. - Aloitetaanko?

Nouse. Hoida sinä tämä.

- Nyt keskitytään loppuun. - Kuka hän on?

Aloittakaa.

Tätä minä halusin. Sillä lailla.

Tönäise hirviö tänne.

Aivan sairaan hyvä.

Helvetin hirviö!

Siinä se ilme on. Aivan tyylipuhdasta.

Aivan sairaan hyvä leffa.

Juoskaa autoon. Minä isken hirviöt hengiltä.

Tänne.

- Ei ole avainta. - Kenellä se on?

- Ehkä Kasaharalla. - Kasaharalla?

Kasahara!

- Aloittakaa. - Avain voi olla tuossa laukussa.

Anna tulla, hirviö. Ota tuo lehmä.

Ulos siitä. Kamera käy.

Mitä?

Mitä tuo on?

Se liikkuu. Koko ajan jotain.

Tosi hölmöncooli tyyli. Vaihtuiko kuvaaja?

- Mitä on tekeillä? - Sinun vuorosi.

Sinä löit minua. Edes isäni ei ole lyönyt minua.

Hän sanoi, että sinun vuorosi. Pentu.

Kuulit kyllä. Liikettä kinttuun.

- Onko kaikki hyvin? - Mitä?

- Rauhoitu. - Olen täysin rauhallinen.

- Äitisi on mahtava. - En ole ennen nähnyt hänen näyttelevän.

- Miksi hän lopetti? - Hän uppoaa rooleihinsa täysin.

Ei välitä vuorosanoista. Kerran hän mursi tähdeltä käden kuvauksissa.

Sitten hän lopetti uransa. Tai hänet pantiin hyllylle.

- Aito näyttelijä, siis. - Onko se hyvä juttu?

- Nao... - Älä pelkää. Minä ymmärrän.

- Ihan varmuuden vuoksi vain. - Rauhoitu.

Olen täysin rauhallinen.

Ei!

Pum!

Hän ei noudata kässäriä. Higurashi-san!

Antaa zombin pysäyttää hänet.

Mitä nyt? En ymmärrä.

Rauhoittukaa, rouva.

Apua!

Otto!

Pois tieltä.

Älä minusta välitä. Hänet pitää pysäyttää.

- Nyt minä sinut nappaan. - Lopeta!

- Lopeta! - Ei mitään hätää.

- Mitä haluat? - Ai! Mursit käteni!

Olen tosissani. Sulje kamera.

Pum!

Pum!

Anteeksi, kulta.

Maistapa tätä. Saatanan idiootti!

- Eikö tämä mene liian pitkäksi? - Mitä?

Luojan kiitos.

- Häivy tiehesi. - Mitä?

- Häivy luotani. - Chinatsu!

- Kiitos. - Se tapahtui ihan itsestään.

En osaa ajatella ollenkaan.

- On hyvä, ettei ajattele liikaa. - Loppukohtaukseen tarvitaan kirves.

Hän saa poimia sen vajan edestä. Sama se, pane vauhtia.

POIMI KIRVES VAJAN EDESTÄ

Kirves. Kävipä tuuri.

- Ei ole nosturia. - Mitä?

Se on rikki.

Vaihda kuvakulmaa.

Pitää päästä neljään metriin. Verimerkin, huipennuksen tähden.

Veriloitsu herättää zombit. Etkö lukenut kässäriä?

Hmm. Poistetaan se kohtaus.

- Hetkinen nyt. - Emme ehdi.

- Viisi minuuttia aikaa. - Niin?

- Kohtaus on vietävä loppuun. - Ei kukaan katso loppuun asti.

Totta helvetissä katsoo!

- Kuka muka? - Pyydän anteeksi.

Minä suutahdin.

Higurashi-san.

Tämä on vain TV-ohjelma, ei mikään taideteos.

Vie vain ohjelma loppuun. Keskinkertainen riittää.

Asia selvä.

Jätetään nosturi pois.

Zoomataan ulos tytön jalasta, ja sitten lopputekstit.

Mene kertomaan kuvaajalle.

Odota!

Moniko teistä on vapaana?

Ko?

Ko.

Sinäkin?

Mikä tuo on?

- Mikä se on? - Nosturi.

Ko.

Älä, ole kiltti.

Sillä lailla. Siinä se ilme tuli. Osaathan sinä.

Huipennuksen aika. Nyt se hemmetin viimeinen otos.

Ko.

Älä.

Lopeta.

Älä, Ko! Minä tässä.

Ole kiltti.

Herää!

Ko.

Minä pyydän.

Lopeta!

Ole kiltti.

Rakastan sinua.

Mitä helvettiä. Pysy kässärissä.

Anna minun jo lopettaa!

- Osaathan sinä. Hyviä kyyneliä. - Mitä?

Ja nyt huipennus.

15 sekuntia loppuun.

10, 9, 8, 7,

6, 5, 4, 3,

2, 1.

Kiitos!

Pelkäsin, miten se sujuu,

mutta eetteriin meni ilman ongelmia. Suuret kiitokset.

Saamme vielä paljon töitä.

Haluaako joku ryypyn?

Sitten mennään.

Valmiina.

Aloittakaa!

Tekstitys: Sami Siitojoki

Kiitos!