Original subtitles

Matkustaminen on nykyään helppoa ja nopeaa.

Jos aina lennämme, emme koe, mitä matkaaminen voi tarjota.

Tämä on Marokko.

(Ernest:) Marrakechistä Suomeen lentää kuutisen tuntia.

(Ernest:) Mitä jos matkan kulkee maata pitkin?

(Ernest:) Kuusi paria aikoo tehdä niin.

(Ernest:) He matkaavat Afrikasta kotiin viiden eri kohteen kautta.

Tarvitsette lentävän maton!

(Ernest:) Käytössä on lentolipun verran rahaa.

Luoja toivoo, ettemme ole vikoja. -Toivoa sopii.

Nyt on kiire!

(Ernest:) Ei kännyköitä tai luotto- kortteja. -Kohta ollaan broke.

Heillä on rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

(Ernest:) Kaikilla on yksi selkeä tavoite: saapua maaliin voittajana.

Olen ylpeä sinusta. - Niin minäkin sinusta.

(Ernest:) Hermoja raastavia hetkiä.

Kaikki on loppuunmyyty.

(Ernest:) Suuria tunteita ja jännitystä.

Miksi valitsimme tämän reitin?

(Ernest:) Jokaisella etapilla viimeinen pari on vaarassa pudota.

"Viimeinen pari ei jatka matkaa."

(Ernest:) Kuka pareista lopulta ylittää maaliviivan voittajana?

Me ollaan menossa y-ti-meen.

(Ernest:) Tervetuloa matkalle.

(Ernest:) On finaalin aika. Jutta ja Juha johtavat kilpailua -

neljällä ja puolella tunnilla.

(Ernest:) Juhalla ja Jalolla on vähän enemmän rahaa, -

joten tilanne voi kääntyä nopeasti täysin päälaelleen.

Jes. Nyt nähdään. Mä kyllä tiedän tämän. -Niin mäkin. Mä toivon.

Ja se on... Me mennään kotiin!

(Ernest:) Viimeinen etappi vie Krakovasta Helsinkiin.

(Ernest:) Jos finalistit pääsevät maaliin asti, -

ovat he kulkeneet lähes 7 000 kilometriä maata ja merta pitkin.

(Ernest:) Kilpailijat voivat valita joko itäisen tai läntisen reitin.

(Ernest:) Reitti Baltian kautta on nopeampi, -

jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Otetaanko juna, bussi... Me tiedetään reitti suunnilleen.

Varsova... -Otetaan taksi asemalle.

Himaan, rakas! -Jes!

Ehditäänkö junaan? -Kello on 56, ja 13 yli lähtee.

En tykkää hermostuneesta tunteesta. -En mäkään.

(Jutta:) Meillä ei ole hätää. -Mutta siltä tuntuu.

Niin. Tuntuu, että on hätä. Ja mikä silloin auttaa? Hengitä.

(Jutta:) Täällä, Juha! Eikö se ole tämä?

Kuvittelen olevani zen-mestari, ja säkin kai luulet niin.

Haluamme silti voittaa!

(Jutta:) Onkohan liput kalliimmat, jos ostaa junasta?

Onko se meille sellainen back-up, että jos emme olekaan hyviä, -

voimme sanoa, ettemme edes lähteneet voittamaan?

Pitäisikö käydä sisältä ostamassa? -En mä enää lähde.

(Jutta:) Mutta jos se automaatti on siinä ihan alhaalla...

Sulla on kaksi minuuttia aikaa.

(Juha:) Jos olet aikakoneella liikenteessä, voit mennä.

Totuus on se, että me painetaan sata lasissa, -

ja me ollaan pirun hyviä tässä hommassa.

Me tehdään kaikkemme, että voitetaan.

(Juha:) Varsovasta Bialystokiin. -Olen vapaaehtoinen kyselemään.

Auttaisitko mua näillä laseilla vai ilman?

Ihminen, jolla on silmälasit ja kauluspaita, on aina luotettavampi.

Onko sulla kauluspaita? -Auttaisitko, jos tulisin tuosta ovesta?

Pyytäisin sua vaimokseni, jos tulisit.

Uu... Tulen kohta kera tiedon. -Anna mennä. Olen ylpeä susta.

(Juha:) On tämä matkanteko raskasta. Oijoi...

Anteeksi, puhuuko joku englantia ja voisi auttaa minua?

(Ernest:) Juha ja Jalo lähtevät Krakovasta takaa-ajoon.

"Viimeinen kohteenne on Helsinki."

Ei yllätyksiä tällä kertaa.

Ei olla vedonlyöjien ennakkosuosikki tällä takamatkalla.

Asemalle.

Mistä sitä koskaan tietää, jos Larmien bussista puhkeaa kumi.

Yhtäkkiä olemmekin ykkösiä ekaa kertaa koko kisassa.

Täysin mahdollista. -Niinpä.

Anteeksi, missä on juna-asema? - Mistä saa junalippuja?

Teidän pitää mennä portaat ylös.

Portaat ylös. Ylös ja alas?

(Jalo:) Tuolla on railway tickets!

(Jalo:) Ei onnistu. (Juha:) Ei näy automaatteja.

(Jalo:) Tiskeille on jono.

Onko se kuitenkin tuolla? -Täällä.

(Jalo:) Täällä!

(Ernest:) Juha ja Jalo ehtivät Varsovan-junaan, -

ja Jutta ja Juha ovat jo saapumassa perille kaupunkiin.

Hei!

(Juha:) Tavattiin Varsovan-junassa huikeat tyypit: Darius ja Bart.

Nyt olen turisti omassa maassani. - Aivan.

Saatiin junassa kaikki mahdollinen apu.

(Juha:) Ne löysivät bussiyhteyden, josta emme olleet kuulleetkaan.

Tervetuloa Varsovaan! - Kiitos.

Tämä on iso kaupunki.

Halaamme aina sydämen puolelta. - Kiitos paljon avustanne!

Onnea kisaan. - Kiitos kaikesta avusta.

(Juha:) Haaveilimme, että pääsisimme Bialystokiin, -

mutta sitten olikin mahdollista päästä Augustowiin.

Oppaan mukaan siellä on yöpaikka.

Siis arvaa mitä. Tämän päivän kokonaissaldo...

Rahaa on kulunut 75 euroa, ja olemme tulleet Puolan halki.

(Jutta:) Mieti, jos normaalioloissa sut tiputettaisi Puolaan, -

ja sanottaisi, että pitäisi hoitaa... -Ei onnistuisi.

Mitä Larmit sanoo? Kyllä muuten voi tehdä.

(Ernest:) Juha ja Jalo seuraavat tiukasti Larmien kintereillä.

Big city hustle. (Juha:) Stalinin hammas. Tiesit rakennuksen nimen.

(Jalo:) Olen käynyt tuolla ylhäällä.

(Juha:) Jonkin verran väkeä on menossa junaan, -

eikä meillä ole paikkoja. Huhhuh.

(Ernest:) Jutta ja Juha pääsivät Augustowiin, -

ja heitä odottaa ilmainen yöpaikka Piotrin luona työntekoa vastaan.

Hei! Minä olen Jutta. Hauska tutustua.

Juha. - Tervetuloa.

Hauska tutustua.

(Ernest:) Jutta ja Juha lähtevät saman tien auttamaan Piotria.

(Ernest:) Ensin käydään panimolla, jossa valmistetaan hunajaviiniä.

Valmistamme täällä hunajaviiniä. Hunajasimaa.

Se on perinteikästä. - Erittäin perinteikästä.

Sekoitamme hunajaa ja vettä, ja annamme seoksen käydä -

puoli vuotta tai vuoden, reseptistä riippuen.

Kippis.

Tosi pehmeä. -Ei maistella kaikkia.

Ei juoda enempää. - Pitää lähteä töihin.

Unohdimme, että tulimme töihin emmekä juomaan.

(Ernest:) Seuraavaksi mennään tarkistamaan mehiläispesät.

(Ernest:) Mehiläiset ovat aggressiivisia, -

ja Piotr tarvitsee jonkun turvaksi siltä varalta, että saa pistoksia.

(Jutta:) Käki kukkuu kuin Suomessa.

(Jutta:) On mahtavaa, että olemme pystyneet heittäytymään siihen, -

että se hetki on tässä.

Mistä saa edullista ruokaa tai mihin päänsä kallistaa.

(Jutta:) Olen hämmentynyt, koska perhe on mulle hirveän tärkeä -

ja rakastan arkea kotona.

Mietin, miten pystyn olemaan erossa siitä, -

mutta tämä on sujunut hyvin, koska nämä kokemukset...

Elän kummallisessa maailmassa, ja vain hämmästelen näkemääni.

(Jutta:) Onko pesä puun sisällä? (Juha:) On.

(Juha:) Uu...

OK, en aio tulla sinne ylös. - Etkö? Sitten ne tulevat alas.

Älä tee noin!

(Jutta:) Hyi, mullakin on. Lähden menemään. -Älä hätäile, Jutta.

(Jutta:) Tule pois. Se on kiinni siinä.

Onko se kiinni?

Pienempi ja tummempi. Noin 75 % toisen mehiläisen koosta.

Jos saisi kymmeniä pistoja, se voisi olla vaarallista.

Kaikilla on rajansa.

Jos saa liian monta pistoa, voi tulla anafylaktinen shokki.

Ei voi tietää, tarvitaanko pistoja 10, 15 tai 50 -

vai enemmän tai vähemmän.

Kiitos tästä kokemuksesta!

Karma taisi kostaa vaimolle, joka kuittaili hyttysenpuremistani.

Suomessa en välitä mehiläisistä, jos niitä on yksi.

Hei!

Millaista oli? - Hurjaa.

Tuliko pistoja? - Muutama.

Päivä alkoi jännittämisellä ja sutimisella, -

mutta matkalla tuli ihania ihmisiä, vieraanvaraisuutta -

ja sydämellisyyttä. Yhtäkkiä me nukutaan ihanan ihmisen kotona -

ja ollaan kiitollisia siitä, miten kaunista ja ihanaa kaikki on.

Kiitos vieraanvaraisuudestanne. Arvostamme sitä kovasti. - Kiitos.

(Ernest:) Jutan ja Juhan kilistellessä Augustowissa -

tapahtuu jotain merkittävää:

Juha ja Jalo löytävät tiensä lähelle Liettuan rajaa Suwalkiin.

(Ernest:) Vaikkeivat sitä itse tiedä, he kiilasivat juuri ykköspaikalle.

Suwalkin ilta. Tai yö melkein.

Näyttää vähän Hämeenlinnan asemalta.

Tultiin niin pitkälle kuin Puolan raiteita riitti. Ne päättyivät tähän.

Iltakin ehti tulla. (Jalo laulaa:) This is the end.

My only friend, the end.

(Jalo:) Ei ihan taksialuetta. -Jos vedän vielä otsalampun päähän...

(Jalo:) Jukolan viesti. -Suwalkin kaduilla.

(Jalo:) Saimme junassa apua. -Löydettiin Centro Apartment.

Joku semmoinen. (Juha:) Kolejowa, sitten Utratan yli, -

käännytään Teofila Noniewiczalle, sitten Ludwika Warynskiegolle, -

ja sitten saavutaan osoitteeseen 65 Wesola.

Ihan peruslähestyminen. (Naurua.)

(Jalo:) Älä paahda. Mä yritän.

(Juha:) Älä hidastele. Ei muuten päästä sinne ikinä. (Jalo kiroilee.)

Kolejowa. Onko se oikein?

(Juha:) No mulla lukee Kozelowia.

(Juha:) Olen miettinyt, miten helppo nykymaailma on, -

ja jännitys on melkein suljettu pois.

Ei ole samaa seikkailua, kun näkee GPS:stä, missä menee, -

ja hotellit varaa etukäteen. Kaikki on selvää.

(Juha:) Ei ihan lyhyet etäisyydet. Mittakaava puuttuu.

(Molemmat nauravat.)

Jokaista kaupunkia kohtaan on odotus, -

kun kännykästä näkisi, jos jokin on paska paikka.

(Jalo:) Nyt tullaan kaupunkiin, otetaan kartta -

ja mennään keskustaan. Se on aina yhtä kiinnostavaa.

(Juha:) Jokainen kaupunki on tutkimaton lehti, -

kääntämätön kortti. Kun saapuu jollekin vieraalle asemalle -

ja lähtee summamutikassa etsimään hotellia, -

niin siinä on aika kiva tunne.

(Juha:) Katso, Jalo. (Jalo:) Jee!

(Jalo:) Wesola. (Juha:) Suunnistus onnistui itse piirretyllä kartalla.

Radlerit. Yleensä on ollut olutta.

Kai me ollaan raitistuttu matkalla. Sitten on pitsaa.

(Taustalla kuuluu kanojen ääntä.) Kiekaisepa nyt, kaveri.

No ei. (Kukko kiekaisee.) Kiitti.

(Ernest:) Jutta ja Juha lähtevät jatkamaan matkaa Augustowista -

ja saavat Piotrin pojan Henrykin oppaaksi bussipysäkille.

Oli todella mukavaa. - Kiitos paljon.

Kiitos. - Kiitos koko perheen puolesta.

(Jutta:) Me ollaan oltu nyt 12... (Juha:) Anna, mä arvaan.

(Juha:) Rupesit laskemaan tunteja. (Jutta:) Olimme täällä 14 tuntia.

(Juha:) Tähän meni tunteja, mutta saimme ihanan illan.

Kiitos. - Kiitos.

Sinulla on hyvä sydän. Olet ihana. - Kiitos, kiitos, kiitos!

(Jutta:) Istumme täydessä bussissa. Ollaan 20 minuuttia myöhässä.

Edessä on seitsemän tunnin matka, ja täällä tuplabuukkaus.

Katsotaan, miten tilanne ratkeaa. -Arvaa, miten.

Ne seisovat käytävällä seitsemän tuntia. Bussi lähti liikkeelle.

(Ernest:) Juha ja Jalo lähtevät liikkeelle johdossa Suwalkista.

Mitä pidät Suwalkista?

(Juha:) Se oli jännittävämpi yöllä. Nyt se on tylsä.

Krakovasta lähdettiin vähän häntä koipien välissä.

Ero tuntui tavoittamattomalta, mutta eka päivä oli tosi hyvä.

Meillä on liput Marijampoleen. Siitä eteenpäin ei ole lippuja.

On masentavaa, jos lennämme ulos bussista, joka menisi Tallinnaan.

Tällainen pätkä nyt saatiin. -Voi olla, että anellaan kuskilta vielä.

Hei. - Hei, miten voin auttaa?

Meidän pitäisi päästä Riikaan, tai jopa Tallinnaan asti.

Tiedämme, että tämä bussi on tulossa.

Bussi lähtee 11.25 laiturilta 8. Onko teillä liput?

Pystyimme eilen ostamaan liput vain Marijampoleen.

Kaikki paikat oli myyty siitä eteenpäin.

Onko mitään mahdollisuutta päästä Kaunasiin tai Riikaan?

Kaikki liput on myyty. - Selvä.

Ehkä joku ei ole noussut bussiin -

ja siellä olisikin tilaa Kaunasiin asti.

Ehkä kannattaa jutella kuskille. - Onnea!

Tuolla on paljon ihmisiä, jotka haluavat samaan bussiin.

On paljon ihmisiä, jotka haluavat samaan bussiin.

Soiteltaisiinko? (Jalo:) Vaikka.

(Juha ja Jalo soittavat.)

Joskus matka on pitkä. Silti kotiin se vie.

(Juha laulaa:) Koluttava on kylät. Joka ikinen tie.

(Juha laulaa:) Reissun päällä mä oon, reissu on kohtalo.

Enää kaksi maata meidän ja Suomen välissä.

(Juha laulaa:) Reissun päällä mä oon, reissu on kohtalo.

Milloin lähtee seuraava Kaunasiin?

Otetaan Riika-Pärnu, jos saadaan.

Meillä on tämän verran Helsingissä.

(Juha laulaa:) Marrakechistä lähdettiin.

(Juha laulaa:) Kohti Gibraltarii.

(Juha laulaa:) Sitten matka jo veikin meidät Portugaliin.

(Juha laulaa:) Puolen Euroopan halki. Päädyttiin Venetsiaan.

(Juha laulaa:) Bussi kulkee kohti pohjoista. Toivottavasti Suomeen.

Ja tämän kauemmas ei pääse?

(Juha laulaa:) Reissun päällä mä oon, reissu on kohtalo.

(Juha:) Aikamoinen Via Dolorosa tämä Via Baltica.

(Juha laulaa:) Reissun päällä mä oon, reissu on kohtalo.

(Juha laulaa:) Reissun päällä mä oon, reissu on kohtalo.

(Soitto huipentuu.)

(Juha:) Ei ole monta minuuttia. (Jutta:) Piti olla tunnin vaihto.

(Ernest:) Jutta ja Juha ovat taas kirineet kärkeen ja Riikaan.

(Ernest:) He aikovat suunnata yöksi Pärnuun.

(Jutta:) Ei näy mitään.

Oletteko menossa Flixbusilla Pärnuun? - Olemme.

Se ei ole vielä saapunut. - Selvä. Kiitos.

(Jutta:) Huhhuh. -Siinä lukee 18.40.

Hupeneepi, hupeneepi. -Pohja näkyy. Pohja näkyy.

(Juha:) Näillä Hesaan.

Vähän on syke koko ajan koholla, kun yrittää varata yhteyksiä.

Tiedättekö, miten paljon bussi on myöhässä? - Emme.

Mutta sen pitäisi lähteä... - 18.40.

Nyt toivotaan, että ihanat uudet ystävät Mandy ja Gibson -

löytävät meille huomisaamuksi bussin.

Muuten me ollaan pussin pohjalla. Toivotaan, toivotaan.

Kaksi matkustajaa, 20 euroa. - Onko siellä tilaa?

Taitaa olla. - Saimme liput aamuksi!

Ihan mahtava juttu kisaa ajatellen. Jes! - 8.15.

Me teimme sen! - Sinä teit sen!

(Jutta:) Olen ollut hyvä matkakumppani Juhalle, -

koska olen toiminnan nainen ja saan asiat tapahtumaan.

Tiedän, että varsinkin alkureissusta oli hetkiä, -

kun en pystynyt olemaan paikallani.

Ekoilla etapeilla aloin itsekin väsyä omaan vauhtiini. (Läähättää.)

En pystynyt itsekään itseni perässä.

(Jutta:) Tuntuu, että sain aika hyvin tasoitettua sitä reissun aikana.

En kai mä enää niin rasittava ole, vai olenko? -Et ole.

Kiitos! - Kiitos, kiitos!

(Ernest:) Juha ja Jalo pääsevät Riikaan -

taitettuaan 370 kilometriä neljällä eri bussilla.

Viimeistä kertaa tätä. -Melkein on haikeaa, muttei ihan.

Olen myös ihan onnessani. -Joo. Todellakin.

(Juha:) Ehkä se alkaa riittää. (Jalo:) Onpa majesteettinen.

(Juha:) Reissun tarkoitus on ollut mieletön yhteinen aika.

Ei ole ikinä oltu näin pitkää aikaa.

Eikä tulla olemaankaan. -En ehkä haluakaan.

Voi olla. Ainutkertainen on hienoa siksi, että se on ainutkertaista.

Katso, millainen tunneli. Se jatkuu täältä.

Kääntyy kohti tuota monumenttia. (Jalo:) Ihan helkkarin hieno.

(Juha:) Ollaan viikkokausia yhdessä reissussa ja koetaan uusia asioita.

Kyllä se on tämän tarkoitus. Hienoa, että tämä oli pitkä reissu.

Täällä on monumenttia monumentin perään. Baltian Pariisi.

Eikös tuossa lue... Jee! -Jee!

(Juha:) Viimeinen majapaikka löydetty itse piirretyllä kartalla.

(Ernest:) On viimeinen kilpailupäivä.

(Ernest:) Pystyvätkö Riiasta lähtevät Juha ja Jalo -

ottamaan Pärnusta lähtevien Jutan ja Juhan etumatkan kiinni?

Ei melkein malttanut nukkua, ettei vaan missaa bussia.

(Juha:) Ehkä Larmienkin oli hankala päästä Puolasta.

Saatetaan olla ykkösenä tai kakkosena. Eihän tässä tiedä.

Kiitos paljon!

(Jutta:) Onko tennarinnauhat kireällä? Tänään juostaan.

Olen niin jännittynyt, että oikeasti kropassa kihelmöi. Tiedätkö? -Joo.

Huh. -Mä en halua rauhoittua.

En mäkään. Haluan intoilla. Tämä on vika loppukiri.

(Jutta:) Meillä on niukin naukin rahaa taksiin ja laivalippuihin.

Nyt koeponnistetaan rouvan lonkat viimeistä kertaa tällä reissulla.

Irtoaako vielä Boltin kaltaisia suorituksia vai ei?

Me ollaan kolme minuuttia etuajassa. -Ei haittaa yhtään.

(Juha:) Ekana jonossa. -Jep.

(Juha I:) Taxi?

(Juha:) Taksit on toisella puolella.

(Juha:) Nyt on kiire satamaan.

Viking Linen terminaaliin. - Yritä ajaa nopeasti.

Hei, mä löysin euron! (Juha:) Jes!

(Juha I:) Ihan pirun vähän aikaa. Yritetään bussiasemalta satamaan.

En tiedä, kauanko tästä ajaa sinne. -Jaksa toivoa. Älä ole pessimisti.

(Jutta:) Kuinka monta minuuttia?

Kymmenen. - Selvä. Hyvä.

Meillä ei ole vielä lippuja. Saa nähdä.

(Juha:) Kunpa valo vaihtuisi. Ai saakeli, kun menee tiukalle.

Kiitos paljon. Kas tässä.

Kiitos! Mukavaa päivää.

Juha. Uu... -Uu...

(Juha:) Kymmenen minuuttia!

Hei. Tarvitsisimme XPRS-liput.

Me saadaan nämä liput ja ehditään. Kuulutus oli, että 10 minuuttia.

Ei ole totta. Miten tämä menee näin? Olet kyllä sellainen...

Sä olet kyllä... Uu... -Aina pitää uskoa.

(Jutta:) Nyt tiedän, että me ollaan annettu kaikkemme.

Jos ne I:llä alkavat tyypit... -Tämän paremmin tätä ei voi hoitaa.

Ei voisi. Tämä on jotain ihan uskomatonta.

(Juha:) On taas taistelijamoodi päällä. Nyt taistellaan voitosta.

Jännä reissu kyllä. Oliko samanlainen kuin ajattelit?

Joo. Oli. -Joo ja ei. Sulla oli joo.

Löysitkö itseäsi? -En. Tässähän mä olen vaan kisannut.

Kyllä kisatessakin löytää itsestään uusia puolia.

En mä ole oppinut millään tavalla tuntemaan itseäni.

Oikeasti? -En tunne ollenkaan itseäni.

(Juha:) Se onkin iso haaste. -Koko ajan vedettiin joka suuntaan.

Se vain sotkee. -Se vaan sotkee mun minäkuvaa.

Miten musta voisi tulla tietoisempi, että tiedän, mitä teen? -Voi ei...

Kaikki on hyvää kokemusta tulevaan. Minäkuva jalostuu siitä.

Jalostuu. -Nimenomaan.

Jos teen seuraavan reissun, otan lyhyemmän matkan -

ja pidempiä paikassa pysymisiä.

Krakovassa sanoit, että voit olla yhden päivän kaupunkilomalla.

Sitten et enää keksi tekemistä.

Niin mitä oikein haluat? Liikkua vai olla paikallaan?

Et selkeästi tykkää kummastakaan.

Ehkä olen kroonisesti tyytymätön, mutta kuitenkin aika onnellinen.

Tykkään kyllä liikkua. Olet oikeassa. Siinä tämä sopi mulle.

(Juha:) Etapeilla pysähtyminen alkoi ahdistaa.

Vaikka eteenpäin pääsi mikroaskelin, niin pääsi kuitenkin.

Eteenpäin. Aina eteenpäin. -Slogan.

Yksi oppi, mikä reissusta tuli, on pala kerrallaan, bussi kerrallaan.

Se on sama oppi kuin kirjoittamisessa.

Romaanikin tehdään sivu kerrallaan.

Se ei ole uusi asia, mutta se piti palauttaa mieleen. Mieli karkailee.

Nythän täytyy pysähtyä. Helsingistä ei jatketa eteenpäin.

Pitää alkaa taas elää elämäänsä.

En tiedä, onko se niin diippiä. Sen kun tekee vaan. Mä odotan sitä.

Jännä fiilis, kun odottaa ihan sikana, että pääsee kotiin, -

ja samalla tosi haikea. -Mulla on myös.

Tavallaan ikävä lapsia, kissoja ja kotia, -

mutta toisaalta ei haluaisi, että tämä päättyy.

Tosi jännittynyt fiilis, kun Helsinki alkaa lähestyä.

On tullut kelailtua, ollaanko ykkösiä vai kakkosia.

(Jutta:) Reissu on ollut niin järkyttävän hieno -

ja täynnä elämyksiä, että on lopputulos mikä tahansa, -

olen tosi onnellinen, mutta maistuisihan voitto aika makealta.

Tilanne on se, että on matti kukkarossa. Ei pennin jeniä.

On ehkä yksi ryppyinen seteli ja pari kolikkoa.

Toivon, ettei Helsingissä odota enää mikään kallis kyyti.

(Ernest:) Loppusuora häämöttää, ja parit ovat Helsingissä.

"Viimeiset metrit ovat edessä."

"Uspenskin katedraalin takana on ravintola Sipulin talvipuutarha."

Uspenskin katedraali on Skattalla. Tuossa lähellä. Lähdetään tuonne.

(Jutta:) Kävelläänkö vai bussilla?

Se on kyllä tosi lähellä. Rynnitään vaan.

(Jutta:) Mikä on lähellä? Kilsa? -Tyyliin... No joo.

Ravintola Sipuli, Katajanokka. Riittääkö kaksikymppiä?

Tuossa olisi taksi. Otetaan!

Se on niin lähellä. Miksi otettaisi?

Meillä on kymppi rahaa! Mennään niin pitkälle kuin sillä pääsee.

Ei ketään. (Jutta:) Voi paska.

(Juha:) Jaksatko? Haluatko, että otan rinkan? (Jutta:) En halua!

Kiitos. Siinä kaikki rahat, mitä meillä on.

(Jalo:) Ihan hölmö fiilis, kun on Suomessa.

"Tervetuloa kisan viimeiseen kohteeseen."

"Vielä kerran on aika kirjata nimet kirjaan."

"Seuraava sivu kertoo, kumpi pareista on voittaja."

On sun kunniatehtävä avata se.

(Juha huutaa ilosta.)

(Naurua.)

Eikä!

Onneksi olkoon. -Kiitos. Onneksi olkoon.

Me voitettiin tämä. Tajuatko sä?

En muista, koska olisin ollut näin iloinen.

Mä pursuilen ilosta ja olen superkiitollinen.

Sitten olen oikeasti tosi ylpeä mun vaimosta. Olen superylpeä susta.

Ja mä sinusta. Me vain oltiin niin huikea...

Huikea tiimi. -Oltiin vissiin aika ylivoimainen tiimi lopulta.

(Ernest:) Tervetuloa Suomeen. -Kiitos. Eikä!

(Juha:) En mä kestä!

Moi, kulta. Me voitettiin.

Kaksoset oli vastassa. Se tunne, kun näki...

Poikakin on kasvanut. Se on pidempi kuin sinä. Se on venähtänyt ohi.

Olisitteko uskoneet, kun lähditte liikkeelle Marokosta -

ilman kännyköitä ja luottokortteja ja mukana rajattu määrä käteistä, -

että te kaksi palaatte Suomeen ensimmäisinä?

Tiedettiin, että meillä on hyvä... -Pälä pälä.

Ei me olisi uskottu, että voidaan oikeasti voittaa. (Juha:) Ei.

(Ernest:) Mikä voiton salaisuus oli?

(Jutta:) Meillä oli alussa hyvä taktiikka. Päätimme, -

että poltetaan rahaa, jos on pakko.

(Jutta:) Sen jälkeen alettiin tosi tarkoiksi rahasta.

Meillä on käynyt usein hyvä tsägä. Ventovieraat ovat halunneet auttaa.

Varmasti meille molemmille palautui usko ihmisten hyvyyteen.

(Jutta:) Kyynisessä maailmassa ajattelee, ettei apua saa, -

mutta me näimme, että apua todellakin saa.

(Juha:) Oli uskomatonta nähdä, millaista iloa auttaminen tuo.

En tiedä, olisinko uskaltanut luottaa siihen kyynisyyden vuoksi.

Täällä pitäisi pärjätä itse ja paremmin kuin muut.

Ei se ole niin. Me jeesataan toisiamme, kun on tarve.

Onneksi olkoon. Te olette voittaneet "Race Across the World Suomen".

Jee!

(Juha:) Viimeinen kerta.

Yhden aikaan! Miten?

Tehtiin erittäin kunniakas suoritus. Kovempaa ei päästy.

(Juha:) Jos kuudes etappi olisi viimeinen luku, -

tämä on kirja, jossa sankarit eivät saa kirkkainta maljaa, -

mutta he yrittävät kaikkensa, ja se on heidän sankaruuttaan, -

johon lukija pystyy eläytymään.

(Ernest:) Tervetuloa Suomeen. -Meillä on vastaanottokomitea.

(Aplodeja.)

Tervetuloa Suomeen.

Väsyneitä miehiä. Heippa. -Repaleisessa paidassa.

Reissussa rähjääntyy. -Se on vähän niin.

Vajaa kuukausi sitten seikkailuun lähti kuusi paria.

(Ernest:) Vain kaksi paria pääsi koti-Suomeen asti.

(Ernest:) Miltä tuntuu olla toinen? -Siistiä.

Olen ylpeä tästä saavutuksesta.

(Ernest:) Marokosta lähti ja perille saapui isä ja poika.

Onko teidän suhteessa tapahtunut jotakin? -Ei.

(Naurua.)

Suoraan kysymykseen suora vastaus. -Ei tullut yllätyksiä.

(Juha:) Meidän tiimi toimi hyvin yhteen.

Me tapeltiin vähemmän kuin kotona. -Se on hieno saavutus.

Matka oli stressaava, joten se kertoo jotain hienoa suhteestanne.

Teidän pitää olla todella ylpeitä itsestänne.

Toinen sija "Race Across the World Suomessa". Onneksi olkoon. -Kiitos.

Annetaanko aplodit?

(Ernest:) "Race Across the World Suomen" voittajat ovat selvillä.

(Ernest:) Kuusi paria lähti Marokosta ja kulki Gibraltarin, -

Pinhaon, Chamonixin, Muranon ja Krakovan kautta kotiin.

Me ollaan eka! (Ernest:) Matkalla koettiin onnea ja epätoivoa, -

lukemattomia mieleenpainuvia kohtaamisia, -

huikeita maisemia ja loputtomalta tuntuvia viliseviä kilometrejä -

maata ja merta pitkin matkaten.

Se oli siinä. (Ernest:) Matkalla koettiin unohtumaton seikkailu -

itselle tärkeän ihmisen kanssa.

(Ernest:) Osa pareista jäi matkan varrelle, -

mutta seuraavassa jaksossa koolla ovat kaikki kuusi paria -

muistelemassa matkaa ja jakamassa sen parhaita hetkiä.

Me matkustetaan niin nopeasti ja mukavasti, että ihmisyys häviää.

Ihmiset ovat kohdattavissa, kun menee maita pitkin. Se on elämää.

Tekstitys: Laura Kotiaho Iyuno