Original subtitles

Yli tuhat vuotta sitten -

- köyhä intialainen tyttö löysi arvokkaan jalokiven.

Jalokivi oli käärmeiden täyttämässä luolassa -

- mutta sen voima antoi tytölle rohkeutta.

Tyttö kantoi jalokiveä mukanaan, ja se toi valoa maailmaan.

Moni yritti varastaa jalokiven tytöltä onnistumatta siinä.

Sanottiin, että vain naiset voivat koskettaa sitä.

Jos mies ottaa jalokiven käteensä -

- kobra puree häntä kuolettavasti.

Jalokiveä säilytetään Jalokiven Temppelissä -

- ja se otetaan esiin vasta sitten, kun joku uusi nainen -

- on tarpeeksi arvokas nimitettäväksi Jalokiven Vartijaksi.

- Vihaan käärmeitä! - Sinun pitää lähteä kouluun.

- Ei nyt. Mene pois. - Tule!

Ei nyt.

Isä, Iqbal ei nouse!

- Iqbal? - Vähät koulusta.

Hei! Nyt ylös. Oletko unohtanut, että Fatwa-täti on tänään tv: ssä?

Iqbal!

Intian presidentti on vahvistanut, että Fatwa Farooq -

- on nimitetty Jalokiven Vartijaksi...

Hänet pitäisi nimittää Intian ärsyttävimmäksi tädiksi.

Hei, se on suuri kunnia.

Jalokiven vartijaksi on nimitetty kautta aikojen 15 naista.

Nyt presidentti nimitti Farooqin -

- tämän intialaisten tyttöjen koulutusta tukevan työn perusteella.

Hän on siis kova tyyppi. Minä menen nyt. Nähdään.

- Nähdään! - Skype soi, isä.

Tyypillistä Fatwa-tätiä. Hän haluaa varmaan kehuskella.

Hei, Nazim! Näittekö minut tv: ssä?

Näimme. Hieno titteli.

Olen nyt kuin Tanskan kuningatar.

- Saatte olla ylpeitä minusta. - Onneksi olkoon.

- Katsokaa tänne, pojat. - Onneksi olkoon, Fatwa-täti.

Toivottavasti tulette katsomaan seremoniaa.

Se olisi mahtavaa, mutta meillä on yhdistyksen kokous -

- ja lapsilla on koulua.

- Mitä tarkoitat? - Se on täysin mahdotonta.

Kyllä me voimme anoa vapaata koulusta.

Minä en voi. Osallistun fysiikan ja kemia Tanskan-mestaruuskisoihin.

- Me muut voimme lähteä lomalle. - Ajoitus on huono.

Minä haluan Intiaan ja uimaan Fatwa-tädin altaaseen!

Iqbal on oikeassa. Meidän pitäisi lähteä Intiaan juhlistamaan asiaa.

Tulisin siitä todella iloiseksi.

- Se on hänen suuri päivänsä. - Suostu nyt, kulta.

- Sano kyllä, isä. - Niin, suostu nyt, isä.

- Tietenkin me tulemme. - Jes!

Olen niin iloinen, että sydämeni pulppuaa yli!

Näin sitä vaihdetaan koulunkäynti palmuihin ja uima-altaaseen.

Luksusta.

- Odotatko poikaystävääsi? - Iqbaliako?

- Olemme vain kavereita. - Niinhän sinä nyt sanot.

Sen ikäisiä poikia kannattaa varoa, etenkin etelämaalaisia.

- Hei, Sille. - Iqbal, varo vähän!

Yritän pitää Tanskan siistinä.

Sori, Wibrandt.

- Huomenta, Wibrandt. - Tyypillistä. Levitätte sotkun.

Et voi kasata kaikkea talon sisäänkäynnin eteen.

- Lähdet kuulemma Intiaan. - Niinkö?

Joo. Fatwa-täti nimitetään Jalokiven Vartijaksi.

- Olen aina haaveillut Intiasta. - Kukapa ei haaveilisi jostain?

Mukavaa päivää teille. Kertokaa terveisiä Jalokiven Vartijalle.

Pääset minusta eroon viikoksi, Wibrandt.

Iqbal, ei noin saa sanoa, ei edes leikillään.

Iqbal lähtee Intiaan.

Sehän on vuoden paras uutinen.

Iqbal, tänne päin.

Ai niin, menemme kirkkoon.

Nähdään!

Huolimatta siitä, uskooko Jumalaan vai ei -

- tanskalainen kulttuuri perustuu kristinuskoon.

Kirkko on monille paikka, jossa suoritetaan rituaaleja.

Sellainen on esimerkiksi kaste.

Osaatteko nimetä muita rituaaleja?

- Iqbal? - Välitunti?

Kirkollisia rituaaleja. Toivon, että olisit tehnyt läksysi -

- mutta ilmeisesti jätit aivosi välitunnille.

Ota virsikirja pois pään päältä ja tule tänne.

- Mikä konfirmaatio on? - Kasteen hyväksyminen.

Mietihän vielä, Iqbal. Se luki läksytekstissä.

Konfirmaatio tarkoittaa sitä, ettei ole enää lapsi.

Se merkitsee vastuun ottamista. Siinä siirrytään aikuisuuteen.

Mitä silläkin tekee?

Miten moni teistä on kastettu ja miten moni pääsee ripille?

Iqbal, sinä jäät paitsi kaikista juhlista ja lahjoista.

On ihan luonnollista, ettei Iqbal pääse ripille.

- Hänen perheensä on Intiasta. - Iqbal on tanskalainen.

Intiassa ei päästä ripille. Iqbalilla on erilaiset perinteet.

- Siksi Iqbal ei pääse ripille. - Pääsen kyllä, jos haluan.

Et ole tarpeeksi kypsä aikuisten päätöksiin.

Miksi sinä sitten olet päässyt ripille?

Älä puhu minulle noin.

Älä sinä puhu minulle kuin pikkulapselle.

Hyvä on. Näytä kaikille, miten kypsä olet. Vie virsikirjat paikoilleen.

- Oletko tarpeeksi vanha siihen? - Okei.

Konfirmaatio ei ole enää niin tärkeä kuin ennen vanhaan.

Ennen oli vaikea päästä opiskelemaan, jos ei ollut päässyt ripille...

Annoin sinulle murusen vastuuta, mutta et selvinnyt siitäkään.

Pois aikuisen edestä.

Meidän täytyy etsiä sammutin.

Toivottavasti palat...

Se palaa! Katso!

Iqbal!

Iqbal, tämä ei ole ensimmäinen kerta.

- Se oli terrori-iskuyritys. - Sinähän sen sytytit.

- Hän yrittää syyttää minua. - Sinä sen sytytit!

Kiitos!

- Iqbal, et ole enää lapsi. - Niin.

Et ota vastuuta oppimisestasi. Ja tämä oli viimeinen pisara.

Pisara? Poikahan on oikea ongelmatsunami.

Iqbal, tiedät itsekin, montako kertaa olet joutunut vaikeuksiin.

- Sinun täytyy vaihtaa koulua. - Mitä?

- Potkitaanko minut pihalle? - Voimme lukita sinut sisällekin.

Uskon, että alusta aloittaminen olisi hyväksi meille kaikille.

Soitan vanhemmillesi.

- Hyvä. Vihaankin tätä koulua. - Iqbal!

Se on myös omaksi parhaaksesi. Toivottavasti löydät hyvän koulun.

Onnea matkaan.

Pärjäile.

Meidän täytyy varoittaa muita kouluja.

- Minä hoidan tämän itse. - Tietenkin.

Miksi sitten istut siinä vielä? Tarvitsetko sinäkin uuden alun?

Niin... En.

Hyvä. Katson jotain opetusjuttuja.

- Isä, se ei ollut minun syytäni. - Eihän se ikinä ole.

- Mutta aina sinulle sattuu jotain. - Jeppe sytytti sen kirjan.

Jos osaisit käyttäytyä, tällaista ei tapahtuisi.

- Mieti nyt vaikka Tariqia. - Tariq nyt on Tariq.

Meidän täytyy puhua kunnan kanssa. Sinä leimaudut kelvottomaksi.

Lopeta! Lähdemme nyt Intiaan ja ratkaisemme tämän sen jälkeen.

- Häntä ei pitäisi palkita matkalla. - Mitä? Minä lähden mukaan Intiaan.

- Sinä jäät kotiin. - Olen haaveillut sinne pääsemisestä.

Olet haaveillut pääseväsi pois koulusta, ja nyt se onnistui.

Kun palaamme kotiin, etsin sinulle uuden koulun.

Et siis usko, että voisin itse löytää itselleni uuden koulun.

Olen vaikuttunut, jos et joudu vaikeuksiin meidän poissa ollessamme.

- Nazim! - Lähdemme Intiaan ilman sinua.

Mene autoon. Pärjäilkää nyt!

- Hyvin se menee, äiti. - Löysin liput!

Rauhoitu, Nazim. Lento lähtee vasta 5 tunnin kuluttua.

- Haluan olla hyvissä ajoin. - Nazim?

Kuuntele, Iqbal. Tämä on omaksi parhaaksesi.

Jos minulla olisi rahaa, olisin ostanut hänelle lipun.

- Ei tässä ole kyse rahasta. - Olet yhtä itsepäinen kuin isä.

Kyse on siitä, että Iqbal jäi pois koulusta.

Puhutaan siitä, kun palaamme kotiin.

Jos haluatte jäädä sinne, voin kyllä vuokrata asunnon muille.

Näet Intian sitten joskus toiste.

Vai että jäi pois koulusta.

Minä en sitten halua mitään tappeluja pihalleni.

Hei.

Piristyhän nyt.

Hei, minäkin sain potkut koulusta. Se teki minulle vain hyvää.

Isä ei usko minuun. Hän sanoo, että minun pitäisi ottaa vastuuta.

Niinhän sinun pitääkin. Näytä vanhemmillesi, että osaat.

- En tiedä, mitä voisin tehdä. - Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

- Setä, olet nero. - Niin... Mitä?

- Voin käydä koulua Intiassa. - Haluako käydä koulua Intiassa?

Minähän olen myös intialainen. Fatwa-täti tietää kaiken kouluista.

Sehän on hyvä idea. Soitanko Fatwa-tädille?

- Tarvitsemme rahaa lentolippuun. - Minä olen aivan auki.

Mistä sitten saamme rahaa?

- Hei, sain idean. - Mitä?

Wibrandtko? Miten muka saisimme rahaa häneltä?

Onko valmista? Setä?

- Megavalmista. - Yksi, kaksi, kolme, neljä!

Se pieni apina...

- Mitä tämä meteli on? - Bändi harjoittelee vieraita varten.

- Mitä vieraita? - Kutsuin 500 ihmistä Facebookissa.

Hetkinen! 500?

- Mikset lähtenyt Intiaan? - Perheellämme ei ollut varaa.

- Hetkinen! Onko kyse siis rahasta? - On.

- Sinä lähdet Intiaan. Minä maksan. - En voi ottaa rahoja vastaan.

On aika teurastaa Øffe. Odota tässä.

- Teurastaa Øffe? - Kaksi minuuttia.

Mitä nyt?

- Hän aikoo teurastaa Øffen. - Kuka on Øffe?

Noin. Tässä on rahat lippuun.

Ota ne.

Odottakaa minua!

- Mitä sinä täällä teet? - Wibrandt antoi rahat lippuun.

Wibrandtko? Kunnon mies.

Käyn koulua Intiassa.

Et pärjää tanskalaisessa koulussa. Miten muka pärjäisit Intiassa?

Olet aina kehottanut ottamaan vastuuta.

Sanoit, että saan etsiä uuden koulun itse.

- Niin sinä tosiaan sanoit. - Pitää tarkoittaa sitä mitä sanoo.

Hyvä on, mutta tästä keskustellaan vielä.

- Tariq tulee. - Mitä sinä täällä teet?

Minulla on asiaa Sillelle. Ostin lipun sinullekin.

Ostitko sinä lipun minulle? En voi ottaa sitä vastaan.

- Olet aina haaveillut Intiasta. - Oliko sinulla rahaa?

Olin säästänyt ne Sillen rippilahjaan.

- Mitä sanon äidilleni? - Asia on järjestyksessä.

Olet niin suloinen, Tariq. Kiitos.

Mitä kellossasi tapahtuu, Doctor Love?

Sydämeni vain sykkii Sillelle.

- Ota se. - Sinun kellosiko?

Sen avulla näen, jos teet jotain tyhmää.

- En minä tee mitään tyhmää. - Etkös sinä ole Iqbal?

Terveisiä kaikille ystäville!

- Muistakaa facetimettaa! - Muistetaan.

Täällä on aivan mahtavaa.

- Hän luuli minua intialaiseksi. - Niin. Varo!

Vihaan käärmeitä.

Näetkö saman kuin minä? Rista-pyöryköitä.

- Maistan nyt Intiaa. - Nazim...

- Onpa hyvää! - Mahasi menee sekaisin.

- Tämä on hyvää. - Tuo päättyy vielä huonosti.

- Farooqin perhe! Farooqin perhe! - Tule.

Namaste. Tervetuloa Intiaan.

Isä!

Ne chilipallot olivat vahvoja. Missähän on lähin vessa?

- Minähän kielsin syömästä niitä. - Tiedän.

- Onpa värikästä. - Täällä sinä olet erilainen.

- Tunnen olevani kalpea. - Minä taas sulaudun joukkoon.

- Mitä nyt? Tiellä on lehmä! - Voi ei...

Intiassa lehmä on pyhä, joten meidän täytyy pysähtyä.

Mikset aja sen ohi?

Delhissä ei tunneta sanoja "miksi", "mutta" ja "jos".

Menemme vain virran mukana.

Siistiä. Rakastan Intiaa jo nyt.

Siisti allas. Tulemme hengaamaan siellä paljon.

- Onko sinulla vessapaperia? - Ei.

Hei, Fatwa-täti.

Hei, perhe! Tervetuloa palatsiini.

Ja tervetuloa seremoniaan.

- Onpa sinusta tullut iso. - Niin sinustakin.

Hänellä on tanskalainen huumorintaju.

- Kiitos, että sait Iqbalin kouluun. - Se oli yllätys.

Lopeta.

Minun täytyy kiskoa hänet ylös, koska sinä et tee sitä.

- Olet tainnut syödä rista-pyöryköitä. - Onko täällä vessaa?

Se on sisällä oikealla.

- Anteeksi. - Dindua, odota vähän.

Ette halua enää palata Tanskaan. Muualla hyvä, kotona juhlat.

Ei se sanonta ihan niin mene.

Namaste.

Abhaya on oppaasi. Hän auttaa sinua koulussa.

- Tervetuloa Intiaan. - Puhutko tanskaa?

Vanhempani olivat töissä Intian lähetystössä Kööpenhaminassa.

- Nyt asumme taas täällä. - Hieno homma, Egon.

- Rakastamme Olsen-elokuvia. - Nice.

Älä puhu noin. Kuuntele Abhayaa.

Hän opettaa sinut kuuntelemaan opettajaa ja tekemään läksyt.

Nyt minä pyydän kokkia tekemään herkullista ruokaa.

- Mitä nyt? Sykkeesi on nopea. - Minun sykkeenikö?

Kello on liitetty puhelimeeni. Sydämesi hakkaa nopeasti.

- Tässä on professori Tariq. - Hei! Harmi, ettet tullut tänne.

Namaste. Puhut hyvin tanskaa. Ilmeisesti sinulla on korkea ÄO.

Kiitos.

- Mitäs pidätte Intiasta. - Sinä olet nice. Siis se on nice.

Siis Intia on nice.

- Mennäänkö muiden luokse? - Joo.

Jalokivi on lukkojen takana. Vain 15 ihmistä on koskettanut sitä.

Iqbal, se on aivan mieletöntä.

Sanotaan, että jalokivessä on taikavoimia.

- Vain naiset voivat koskettaa sitä. - Odota. Joku koputtaa.

- Hei. Saanko lainata hammastahnaa? - Totta kai.

- Se oli vain Sille. - Onko hän iloinen?

Tietenkin on. Sinä annoit hänelle matkan lahjaksi.

Sykkeesi on taas nopea. Mitä siellä tapahtuu?

- Täällä on vain niin hienot maisemat. - Taidat nähdä Abhayan.

Selvä homma. Sykkeesi kohoaa aina kun mainitsen Abhayan.

- Hei, en ole rakastunut. Öitä. - Jutellaan lisää aamulla.

Huomenta, Iqbal! Aika lähteä kouluun.

Minulla on kauhea jetlag.

Et ole nyt mikään tanskalainen piipittäjä. Pue tämä päällesi.

- Koulupukuko? - Tietenkin.

Tänään on suuri päivä. Aamu on päivän jalokivi.

Oletko valmis ensimmäiseen koulupäivääsi?

En osaa tätä. Sille!

Vasen oikean yli.

- Auta vähän. - En ole varma, osaanko.

Kokeile Windsor-solmua. Häntä oikealle ja vasen pää sen yli.

- En ole koskaan ennen myöhästynyt. - Iqbal!

Iqbal on tulossa. Hän vain...

Mitä? Nukkuuko hän?

Iqbal, kunnon poika, on valmis.

- Minulla on nälkä. - Ei. Et saa myöhästyä koulusta.

Nyt ei olla Nørrebrossa. Kouluun siitä!

Solmio.

Hyvä, Abhaya. Koulussa täytyy näyttää siistiltä.

Sille, huolehdi sinä siitä, että Iqbal tulee koulun jälkeen tänne -

- hyvissä ajoin ennen seremoniaa.

- Minä huolehdin. - Tule.

- Hyvää huomenta, opettaja. - Hyvää huomenta.

Onko kaikki hyvin? Istukaa.

Tänään puhumme Intian historiasta ja...

- Abhaya, olette myöhässä. - Anteeksi. Se on minun syytäni.

Jos myöhästytte vielä, teidät erotetaan koulusta.

Luokassa on uusi oppilas. Hän tulee Tanskasta.

Hänen nimensä on Iqbal Farooq. Toivottakaa hänet tervetulleeksi.

Tervetuloa, Iqbal.

Miten sanotaan "kiitos, opettaja"?

Nyt luemme...

- Mitä nyt? - Sanoit "kiitos, maanviljelijä".

- Tarkoitin sanoa "kiitos, opettaja". - Ei se mitään.

Tiedätkö, mikä on Tanskan asukasluku?

Montako asukasta...

7... Ei, vaan 8 miljoonaa.

Ei. Tietääkö joku muu?

Sinä.

Tanskassa on 5 748 000 asukasta ja yli 400 saarta.

Oikein. Käy istumaan.

- Palataan sitten historiaan... - Aivan. Unohdin sen.

- Olen ensimmäistä kertaa Intiassa. - Älä keskeytä.

Kun minä puhun, sinä kuuntelet. Ja teet läksyt joka päivä.

Kerron siis tänään Intian historiasta...

- Mitä nyt? - Iqbal myöhästyi koulusta.

Sitten hän vastasi kysymykseen väärin ja keskeytti opettajan.

Meidän täytyy auttaa häntä.

- Hänen täytyy kyllä yrittää itsekin. - Ei hän suostu.

- Miten meni? - Huonosti.

- Minulle naurettiin. - Mennään pois täältä.

Meidän täytyy saada yksi pelaaja lisää.

- He pelaavat toista luokkaa vastaan. - Minä voin pelata.

- Meidän pitää lähteä. - He pitävät minua surkimuksena.

- Hei, minä voin pelata! - Osaatko? Hyvä. Tule sitten.

- Entä se seremonia? - Jalkapallo on minun heiniäni.

Iqbal, ei se ole jalkapalloa. He pelaavat krikettiä.

Anna mennä, Iqbal. Osaat kyllä.

- Ole valmiina, Iqbal. - Lyö pallo koko kentän poikki!

- Anna mennä! Meidän täytyy voittaa! - Myöhästymme seremoniasta.

Haloo?

- Nyt he tietävät, kuka minä olen. - Olemme myöhässä.

- Meidän täytyy lähteä seremoniaan. - Miksi olet noin äkäinen?

Tänään on Fatwan suuri päivä. Sinä ajattelet aina vain itseäsi.

Tule nyt!

Et pääse sisään tuossa asussa.

Oletteko te pojan sukulaisia? Hän on pukeutunut huonosti.

Niin, hän on tuhma poika, mutta tämä on minun suuri päiväni...

Rouva Farooq!

- Me olemme valmiita. - Me emme valitettavasti ole.

- Mikä hätänä? - Katsokaa nyt hänen vaatteitaan!

Ei hätää, me hoidamme asian. Tule mukaan.

Mitä nyt tapahtuu?

- Nyt Iqbal on valmis seremoniaan. - Kiitos.

Aina palveluksessa.

Ja nyt Vartijaksi valittu saa hakea jalokiven -

- ja esitellä sen presidentille ja kansalle. Tulkaa.

- Mitä hän sanoi? - Haemme jalokiven Fatwan kanssa.

Fatwa näyttää sen presidentille ja kansalle.

- Siistiä. - Sinun sietää olla kiitollinen.

Poliisipäällikkö Puha antoi sinulle hienon asun.

- Onko hänen nimensä Puha? - Se on hieno nimi. Shikhen Puha.

Sikke Puha?

Tänne päin.

- Onpa se kaunis! - Mieletön!

Ajatella, että perheemme saa kokea tämän. Tämä on suuri kunnia.

Pyhä hetki on koittanut.

Rouva Farooq, ottakaa jalokivi.

Mitä nyt? Mitä valoille tapahtui?

Perääntykää!

- Perääntykää. - Mitä tämä on?

Perääntykää, olkaa hyvät.

Perääntykää.

- Missä jalokivi on? - En minä tiedä.

- Tutkikaa heidät. - Luuleeko hän meidän ottaneen sen?

Tämä on väärinkäsitys.

Tämähän on aivan älytöntä.

Teidät on pidätetty.

Miten se päätyi sinne?

- Mitä sinä olet mennyt tekemään? - En todellakaan tiedä!

Isä?

Tämä on skandaali.

Skandaali... Häpeä...

Nöyryytys!

- Mitä siellä tapahtui? - Minua tönittiin pimeässä.

Minä olen syytön!

Isä!

Ei se niin voi mennä. Meidän täytyy voida tehdä jotain.

Nyt se alkaa.

"Komisario Puha pidätti Tanskan kansalaisen Nazim Farooqin."

"Tämä voi saada 30 vuoden tuomion."

Tämä ei ole reilua! Isäni ei ole varas!

Olen syytön!

Kukaan ei auta, koska veljeni on varas.

- Miten voit uskoa hänestä sellaista? - Jalokivi oli hänen taskussaan.

- Miksi hän olisi varastanut sen? - Tullakseen rikkaaksi.

Huono juttu, Nazim!

- Jonkun täytyy auttaa meitä. - Tanskan lähetystö.

- Hyvä idea. - Minä etsin yhteystiedot.

No niin...

Miksi lähettiläs halusi tavata täällä?

Päivää. Farooqin perhe, oletan.

Päivää. Lähettiläs Mønsted.

- Eikös Jeppekin ole Mønsted? - On. Mies näyttääkin häneltä.

- Oletko jotain sukua Jeppelle? - Veljeni nimi on Jeppe Mønsted.

- Tunnetko hänet? - Joo.

- Hän on... tai siis oli opettajani. - Niinkö? Ikävä kuulla.

Niinpä niin...

Olemme diplomaattiperhe, mutta Jeppe ei ole kovinkaan diplomaattinen.

Niin...

Nyt hän on sitten opettajana Nørrebrossa. Voiko pahempaa ollakaan?

Me asumme Nørrebrossa.

Niinkö? Sehän on oikein mukava paikka.

Puhutaan nyt minun veljestäni. Hän on rikollinen.

- Mitä sinä voit tehdä asialle? - Teen kaikkeni.

- Ja vielä vähän päälle. - Mieheni on syytön.

Nyt voi vaikuttaa huonolta, mutta voisi olla huonomminkin.

Mitä tarkoitat?

Jos herra Farooq tunnustaa, rangaistus on lievempi.

- Lievempi? Siis niin kuin sakkoja? - Ei.

- Hän voi selvitä 15 vuoden tuomiolla. - 15 vuoden?

Minä olen ollut täällä jo 17 vuotta. Aika menee nopeasti.

Isä ei voi joutua vankilaan asiasta, jota hän ei ole tehnyt.

- Tämä on kansainvälinen kriisi. - Me hoidamme asian.

Juuri siksi olemme nyt täällä. Järjestämme vierailuluvan.

Missä ne hakemuslomakkeet ovat? Pyysin niitä.

Siinähän ne ovat.

Voi ei, byrokratiaa!

- Noiden täyttämiseen menee päivä. - Tai monta vuotta.

Kerran saimme täytettyä ne kolmessa tunnissa.

- Aloitetaan, Fatwa. - A7... H4... Tässä.

Ole hyvä.

A31.

Se menee tuonne.

Nopeasti nyt.

Farooqin perhe, teille on myönnetty 15 minuutin tapaaminen.

Vain 15 minuutinko?

15 minuuttia on jo diplomaattinen ihme.

- Isä! - Hei, isä.

- Miten menee? - Onpa mukava nähdä teitä.

- Voiko joku auttaa minua? - Miten saatoit tehdä minulle niin?

- Omalle siskollesi! - Lopeta jo, Fatwa.

Häpäisit koko perheemme.

- En voi mennä enää minnekään! - Minähän olen syytön.

- En usko sinua. - Miksi muka varastaisin?

Olet kai kyllästynyt köyhään elämään Tanskassa.

Varastit jalokiven tullaksesi rikkaaksi.

- Pilaat aina kaiken! Kaiken! - Fatwa, usko nyt minua.

Minua huimaa. Haluan pois täältä.

Älä hänestä välitä. Mitä nyt tapahtuu?

Asianajajani sanoi, että minun pitäisi tunnustaa.

Voiko lähetystö auttaa minua?

He auttavat, mutta siihen menee aikaa.

Eikö täällä ole tietokonetta?

Ei valitettavasti. Onneksi minulla on teidät.

Tapaamisaika on lopussa.

- Olet ajatuksissamme. - Nähdään, isä.

Tule, kulta.

Isä... Anteeksi, että ylipuhuin sinut lähtemään Intiaan.

Ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää.

- Minä uskon sinua. - Kiitos.

Tule.

Anteeksi, etten uskonut sinua, vaan Jeppeä.

Kai sinä tulet pian kotiin?

Jos joudun jäämään vankilaan, lupaa minulle -

- ettet mene aina siitä, missä aita on matalin.

Lupaatko, Iqbal?

Tapahtuipa mitä tahansa, rakastan sinua.

- Jos hän tunnustaa, hänet tuomitaan. - Tiedän.

- Kaikki on minun syytäni. - Miten niin?

Minä ylipuhuin isän lähtemään Intiaan päästäkseni itse pois koulusta.

Miksi halusit päästä pois koulusta?

Opettaja piinasi minua koko ajan, tunnit olivat tylsiä -

- saimme läksyjä... Tiedäthän sinä.

Miksi sitten halusit intialaiseen kouluun? En ihan ymmärrä.

Se on pitkä juttu.

Katso.

- Onko tuo koulu? - On.

- Heitäkö Fatwa-täti auttaa? - Niin.

Sen takia hänestä tuli Jalokiven Vartija.

Isä on oikeassa. Ajattelen aina vain itseäni.

Minun ei olisi pitänyt yllyttää isää lähtemään Intiaan.

Jos olet tehnyt jotain väärää, sinun täytyy hyvittää se. Tule.

Meidän täytyy voida tehdä jotain.

En usko, että saamme isän pois vankilasta täyttämällä papereita.

Isä on syytön. Meidän täytyy todistaa se.

Meidän täytyy selvittää, miten jalokivi päätyi hänen taskuunsa.

- Voitteko järjestää rekonstruktion? - Hyvä idea.

No niin, Sille. Sinä olet nyt isä. Abhaya, sinä olet Fatwa.

Tuoli on äiti ja Dindua. Minä olen varas.

Tämä on jalokivi.

- Se on tässä. Mitä sitten, Tariq? - Mitä siellä tapahtui?

- Valot alkoivat välkkyä. - Ne sammuivat.

Joku pani jalokiven isän taskuun, kun tuli pimeää.

- Ja sitten kaikki syyttivät isääsi. - Miksi joku halusi tehdä niin?

Isän taskussa ollut jalokivi ei ollut välttämättä aito.

- Niitä oli kaksi, aito ja väärennös. - Aivan!

Joku pani väärennöksen isän taskuun ja varasti aidon.

Katsokaa. Tämä on väärennetty jalokivi. Se on taskussani.

Valot alkavat välkkyä. Sitten tulee pimeää.

Otan aidon jalokiven ja panen sen taskuuni.

Otan väärennetyn jalokiven ja panen sen isän taskuun.

Aito jalokivi on varkaan omassa taskussa.

Niinpä. Varas sai jalokiven, mutta kaikki syyttävät isää.

Mutta kuka sen teki?

- Entä ne vartijat? - Meidän täytyy jututtaa Puhaa.

Hän ei tehnyt sitä. Isäni ei ole varas.

Ehkä joku pani väärennetyn jalokiven isän taskuun.

Ymmärrän kyllä, että haluat auttaa isääsi -

- ja hän on varmasti ylpeä siitä.

Mutta olen pahoillani... Isäsi varasti jalokiven.

Ei varastanut! Saammeko nähdä valvontakameran videon?

- Onko se teillä? - Tietenkin on. Tässä.

Olen itse katsonut sen läpi, eikä ole epäilystäkään siitä -

- että varas on isäsi. Katso itse.

Perääntykää!

Seis!

Mitä tapahtui? Mitä kuvalle tapahtui?

Kuvassa ei ole mitään vikaa.

- Se välkkyi. - Sähköt kai palasivat.

Hän ei valehtelisi huvikseen.

- Mitä videolle tapahtui? - Rauhassa nyt, ystäväiseni.

Älä leiki Sherlock Holmesia.

Olkaa nyt kilttejä lapsia ja menkää kotiin.

Antakaa poliisi hoitaa työnsä.

Mikäs tämä on?

Ostakaa itsellenne jäätelöä. Pitäkää hauskaa. Hyvästi.

Tule, Iqbal.

Hän yritti huijata meitä videolla.

Puha on korkea-arvoinen poliisi.

Emme nähneet isän ottavan jalokiveä. Puha haluaa eroon meistä.

- Lähdetään perään. - Ei, Iqbal.

Tulkaa nyt!

Taksi!

Menkää matalaksi.

- Selvitetään, onko jalokivi tuolla. - Murtautuminen on rikos.

Rauhoitu. Yritä nähdä, montako vartijaa siellä on.

- Mitä näet? - Kaksi vartijaa. Sisällä on lisää.

- Teidän pitää kiivetä muurin yli - Tietenkin.

- Minä tulen mukaan. - Ei. Jää tänne ja hämää vartijoita.

Tule.

Anteeksi. Tiedättekö, missä olisi kahvila?

Kyllä, tuosta tuonne ja...

Lentolippu New Yorkiin.

- Mutta ei jalokiveä. - Sen on pakko olla täällä.

Joku tulee!

Jalokivi!

- Hän lähti. Päästä irti. - Hyvä on.

Kuka nämä kaikki lukee?

Kolme ministeriä ja neljä hallitusta.

On tärkeää, että kaikki on oikeassa järjestyksessä.

Nyt meiltä puuttuu enää yksi leima.

Paperit!

- Isä on syytön! - Mitä?

Kaiken takana on Puha. Tarvitsemme nyt Fatwan apua.

- Fatwa-tädinkö? - Selitän myöhemmin. Tule!

Meidän täytyy ylipuhua hänet.

Oikea järjestys! Ei!

Ei!

Iqbal!

- Fatwa-täti? - Sinäkö siinä, Iqbal?

Minä en ole hereillä.

- Minun täytyy puhua kanssasi. - Päätäni särkee.

Isäsi aiheutti skandaalin.

Ei se ole isän syytä. Puha sen jalokiven varasti.

Mitä? Tulet tänne ja syytät kaikesta korkea-arvoista poliisia?

Näin jalokiven hänen toimistossaan.

Oletko siis isäsi kaltainen rikollinen? En usko sinua.

Usko sitten minua. Iqbal ja hänen isänsä eivät ole rikollisia.

- Oletko sinäkin sekaantunut tähän? - Iqbal puhuu totta.

- Jalokivi on Puhalla. - Hän pani väärennöksen isän taskuun.

Puha aikoo poistua maasta jalokivi mukanaan.

Onko siis suuri Puha pettänyt minut ja koko Intian?

Tulen hulluksi! En voi uskoa tätä todeksi.

Fatwa-täti...

Kun olit viimeksi Tanskassa, käskit minun kuunnella sydäntäni.

Nyt sydämeni sanoo, että isä on syytön.

Mitä sinun sydämesi sanoo?

Sydämeni sanoo...

että minun pikku Nazimini...

Hän on ollut aina kunnon poika.

Sanoimme häntä Pikku-Gandhiksi.

Häntä kiusattiin koulussa. Kun hän sai selkäänsä isoilta pojilta -

- minä puin nyrkkiäni, ja ne tyhmät pojat juoksivat karkuun.

- Siistiä! Olit isän henkivartija. - Niin, olin veljeni vartija.

Ja nyt olet Jalokiven Vartija ja autat saamaan isän pois vankilasta.

Kyllä, Iqbal. Kyllä.

Päärynä ei putoa kauas puusta. Olet ihan kuin minä.

Huomaan, että... Nyt minun täytyy olla paha tyttö.

- Hoidan Nazimin pois vankilasta. - Minulla on suunnitelma.

Meidän on saatavat aito jalokivi käsiimme.

Puha pitää sinä aina mukanaan. Meidän on saatava hänen vaatteensa.

Se on vaikeaa. Tarvitsemme tietyökyltin, värijauhetta -

- vaatekaupan, koululuokan ja pyhän lehmän.

Heitämme värijauhetta Puhan vaatteille.

Fatwa-täti vuokraa vaatekaupan, jotta äiti voi olla valmiina siellä -

- kun Puha tulee ostamaan uutta takkia.

- Minä haluan vaikean tehtävän. - Sinä saat olla lehmäkuski.

- Hommaa jostain pyhä lehmä. - Lehmä?

Tulehan nyt. Tule nyt, pikku lehmä.

- Fatwa Farooq, suuri lehmäkuski. - Nimenomaan.

Puha lähtee kotoa kuudelta.

Sille ja Abhaya johdattavat hänet kiertotielle.

Mitä ihmettä?

Kun näet Puhan, pudota värijauhepussi.

Me kaksi nappaamme Puhan.

Mitä ihmettä tämä nyt on?

No niin, nyt me tukimme tien.

Tulkaa!

- Puha on tulossa. - Onko lehmä hallinnassa?

Tule nyt, lehmä. Saat vaikka kaiken kultani.

Mitä hel...

Ei, ei, ei! Mitä täällä tapahtuu?

Tule nyt.

Juuri noin.

Niin, osaat kyllä.

Anteeksi. Tämä on pyhä lehmä. - Minulla on kiire lentokentälle!

- Lehmää täytyy kunnioittaa. - Pidätytän teidät kummatkin!

Loistavaa yhteistyötä.

Minun on päästävä lentokentälle!

- Namaste! - Tarvitsen uuden puvun.

- Missä voin vaihtaa vaatteet? - Sisällä.

- Missä? - Tuolla.

Näetkö jotain, Tariq?

Hän riisui takin. Se on tuolilla.

Mitä...

Hei!

Pois tieltä!

- Iqbal, mitä nyt? - Tavataan autolla! Juoskaa!

Pois tieltä!

Nyt sinä jäit kiinni.

- Minne päin? - Tänne.

Ovi auki!

Jes!

Tulkaa nyt. Vauhtia!

Odota...

Iqbal!

- Lähdetään perään. - Osaatko ajaa tällaista?

- Näetkö autoa? - En.

Pidä kiinni.

Puhelin!

- He pääsevät pakoon. - Etkö voi ajaa kovempaa?

He ajavat Kobraluolalle.

Erittäin paha.

Tariq soittaa. Haloo?

- Tiedättekö, missä Iqbal on? - Olemme nyt poliisin kanssa.

- Hän ei vastaa. Soitan Sillelle. - Selvä.

Nyt riittää!

Ulos sieltä!

Tapan sinut!

- Missä te olette? Näkyykö Iqbalia? - Ei näy.

- Apua! - Se oli Iqbal.

Aja!

- Ylös siitä! - Poliisi ottaa sinut kiinni!

Minä olen poliisi, senkin idiootti. Anna se jalokivi tänne!

Rauhoitu. Saat jalokiven.

Hyvä poika.

Mitä sinä menit tekemään? Minä...

Olen täällä! Apua!

Ei... Ei...

Hyvästi, herra Iqbal Farooq.

Apua!

Ei... Käärmeitä...

Apua!

Tuo on Fatwan auto.

Katso! Tuolla on Puha!

- Hän lähtee! - Missä Iqbal on?

- Iqbal! - Olen täällä alhaalla!

Apua! Apua!

Auttakaa minut ylös täältä! Täällä on käärmeitä!

Pidä käärmeet kaukana tällä.

- Hankkikaa köysi! - Voimmeko käyttää jotain köytenä?

- Entä riksa? - Hyvä idea.

- Onko siellä mitään? - Ei.

Entä tuo?

- Tulkaa nyt! - Löysimme köyden.

- Tariq? - Löysittekö Iqbalin?

- Hän on käärmeluolassa. - Onko häntä purtu?

- Ei ole. Löysimme köyden. - Nyt se on valmis!

- Onko se kunnolla kiinni? - On. Tule ylös.

- Näen jalokiven. - Anna sen olla!

Iqbal! Tule nyt ylös sieltä!

- Haluan todistaa isän syyttömäksi. - Ei, Iqbal!

- Se on myrkyllinen kobra! - Mitä minä nyt teen?

Et saa liikkua!

- Tariq, mitä me nyt teemme? - Heitä minut alas.

Valaise sen silmiä ja vilkuta valoa.

Liiku hitaasti taaksepäin.

Se auttoi! Käärme perääntyy!

- Mitä sinä oikein odotat? - Otan sen mukaani ylös.

- Mitä sinä teet? - Vain naiset voivat koskea siihen!

No niin...

- Oletko kunnossa? - Joo.

Katsokaa. Sain sen.

Nyt saamme isän vapaaksi.

- Miksi te huudatte? - Kobra puri Iqbalia!

Hän ei saa liikkua. Hän tarvitsee vastamyrkkyä.

- Meillä ei ole sellaista. Mitäs nyt? - Pankaa käsivarteen kiristysside.

Solmio!

- Hänen sydämensä lyö nopeasti. - Miten saamme myrkyn ulos?

Myytin mukaan myrkyn voi imeä pois. En tiedä, onnistuuko se oikeasti.

- Minä teen sen. - Ei! Sille, voit kuolla siihen!

Sylje myrkky pois, Sille!

Iqbal?

Iqbal, herää nyt. Herää, Iqbal.

Me kaksi ikuisesti, vai mitä?

Ei! Iqbal!

Herää nyt, Iqbal.

- Sille? - Sydän lyö taas! Hän on elossa!

Iqbal!

- Suutelitko minua? - Oli pakko.

- Oletteko kunnossa? - Tulkaa äkkiä!

Iqbalia puri kobra!

Hakekaa lääkäri!

Jalokivi. Ota jalokivi.

Koko Intia kiittää teitä.

Päästä irti!

He löysivät Puhan.

Päästä irti! Minä sinun nimesi on?

Erittäin paha mies.

Ilkeä Puha.

Intian Jalokiven uudet vartijat.

- Olemmeko me nyt Vartijoita? - Kyllä.

- Koko Farooqin perhe on. - Siistiä!

Iqbal, pääset mihin tahansa kouluun Intiassa.

Kiitos, Fatwa-täti, mutta taidan etsiä itselleni koulun Tanskasta.

- Entä entinen koulusi? - Kävisin mieluiten sitä, mutta...

Äiti ja minä puhuimme heidän kanssaan.

- Mitä he sanoivat? - Saat vielä yhden tilaisuuden.

Oikeastiko? Kiitos, isä.

- Iqbal! Iqbal! Iqbal! - He hurraavat sinulle.

- Emme olisi selvinneet ilman sinua. - Oli kiva olla avuksi.

Oli tosi siistiä tutustua sinuun.

- Nyt minun kai täytyy... - Iqbal?

Sinun ei tarvitse sanoa mitään. Kunhan vain palaat joskus Intiaan.

- Palaan varmasti. - Rakas pikkuveljeni!

- Toivottavasti tulet toistekin. - Oli kiva tavata.

Samoin, Sille. Olet ihan huippu tyyppi.

Todellista tyttövoimaa.

- Näkemiin sitten. - Nähdään.

- Kiitos, että pelastit henkeni. - Eipä kestä.

- Haluatko vielä istua vieressäni? - Kenen muunkaan? Hölmö.

Meistä tuli Intian Jalokiven Vartijoita!

Ja minä voitin Tanskan-mestaruuden fysiikassa ja kemiassa!

Paska maa.

Suomennos: Saara Närhi sdimedia