Original subtitles

Rakas Ale,

toissa päivänä minulle tapahtui outo asia.

Kävelin kadulla ja näin henkilön, jota luulin sinuksi.

En tiedä, miltä näytät nyt.

Miten voisin?

Siitä on liian kauan, kun näimme toisemme.

En kuitenkaan ole varma, miksi -

olin vakuuttunut siitä, että se olit sinä.

En voinut vastustaa. Seurasin häntä.

Kävelin hänen perässään baariin.

Mutta ihmisiä oli liikaa, ja kadotin hänet.

Seisoin tuolilla ja etsin häntä.

Tai siis -

etsin sinua.

Mutta et ollut enää siellä.

Hei. - Hei.

Lopulta en lähtenyt.

Huomaan sen.

Minun pitää jäädä vähäksi aikaa.

Halusin kertoa kasvotusten.

Nämä

Nämä viime päivät ovat olleet monimutkaisia.

Kotona on herkkä tilanne.

Ja sitten -

olin juuri aloittanut uuden työn, joten se oli hankalaa,

mutta onnistuin siinä.

Ja nyt olemme molemmat täällä.

Samassa kaupungissa.

Haluaisitko, että... - Että?

Haluaisitko, että tapaisimme taas?

Minun pitää mennä.

Odota. - Ei.

Kun tulin kotiin, tapahtui jotain vielä oudompaa.

Aloin kiihottua -

tavalla, jota minulle ei ollut ennen tapahtunut.

Tavalla, joka pelottaa minua vähän.

Tule. - Mitä sinä teet?

Ajatteletko koskaan minua sillä tavalla, Ale?

ONE LOVE

Aikalisä!

Hei, Ale! Tervetuloa.

Sanoin aikalisä! Aikalisä!

Sanoin aikalisä.

Mitä sinä teet?

Äitisi kutsui minut Feden juhliin.

Auta minua. He ovat tappaneet minut jo kymmenen kertaa.

Kenen puolella olet?

Varo, tämä on kapinallisten johtaja.

No? - Olen aina häntä vastaan.

Haaste vastaanotettu!

Riccardo, kielsin aseet. - Mitkä aseet?

Meillä ei ole aseita.

No niin, lapset. Kakku tulee. Hei, Ale.

Autatko minua? - Kyllä.

Siivosin huoneen kaapin. - Kiitos.

Miten hän voi? - Hän vaikuttaa iloiselta.

Hän tykkää, kun talossa on lapsia. - Se on uutta.

Voitko ottaa tämän? - Voin.

Haen kakun.

Eikö olekin kiva kuva?

Lapseni Tiziano ja Pietro. Ja sinun Fede.

Lähetätkö sen myöhemmin? - Lähetän ne kaikki myöhemmin.

Lapset, popcornia.

Kyllä! - Kyllä!

Juotko teetä kanssamme? Se on tosi hyvää. - Kyllä.

Teetä Alessandrolle.

Kiitos.

Varo, poltat itsesi.

Entä keksit? Kiitos.

Yksi minulle ja yksi Alelle.

Millaisia ne ovat?

Hyviä. - Oikein hyviä.

Äiti, kuule.

He kertoivat lääkäristä, spesialistista.

Jos haluat, voimme mennä yhdessä. Voin viedä sinut sinne.

Ale, sinä se päätit jäädä tänne.

Mutta

Onko se hyvää? - Tämä tee on herkullista.

Lupaatko edes harkita asiaa?

Lapset, kakku on valmis!

Kakku!

Kolme, kaksi, yksi.

Paljon onnea vaan. - Paljon onnea vaan.

Paljon onnea vaan. - Paljon onnea vaan.

Ehkä seuraamasi tyyppi olinkin minä.

Olin Bolognassa äitini luona viikonloppuna.

En koskaan kerro sinulle, kun olen siellä,

koska minusta tuntuu, että rikon sopimuksemme.

Vaikka houkutus kertoa on suuri.

Mutta vastustan aina.

Mutta kyllä, joskus ajattelen sinua sillä tavalla.

En ole puhunut siitä, mutta koska otit sen puheeksi,

kerron salaisuuden.

Olin Skotlannissa tutkimassa paikkoja.

Tapasin siellä kollegan.

Sinä iltana rakastelimme.

Kuvittelin, että se vieras henkilö olit sinä, Anna.

Onko se niin kamalaa?

Haloo?

Ale? - Ricky!

Ale, he eivät päästä minua. - Ketkä?

Isäni! Hän on tosi vihainen.

Autonko takia? - Mitä luulet, neropatti?

Vahinkojen arvioidaan olevan neljä miljoonaa liiraa.

He sanoivat, etten lähde lomalle. Minun pitää löytää töitä ja maksaa takaisin.

Vittu, Ricky.

Olen pahoillani, Ale. En tiedä, mitä tehdä.

En voi tulla. Mitä aiot tehdä?

Mitäkö minä teen?

Alessandro!

Niin?

Alessandro, oletko täällä?

Alessandro!

Olen huoneessani, äiti. Kaikki on hyvin!

No, hyvää matkaa!

Kun kerran lähdet Espanjaan,

nussi minunkin puolestani!

Mitä? Kuudennella viikollako? - Kuudennella.

Kuusi viikkoa sitten emme olleet

Se on laskettu oudosti.

He sanovat kuusi, mutta se on oikeasti neljä viikkoa.

Neljä viikkoa.

Olimme silloin maatilallanne. - Niin.

Oletko aivan varma?

Tein testin kolmesti.

Guido, oletko valmis?

Olen.

Kyllä, olen tulossa.

Kuuliko hän meidät? - En tiedä.

Teen treenit loppuun, ja puhutaan sitten.

Mitä teet? Odotatko minua? - Kyllä.

Selvä.

Ja remontti maksaisi 30 000.

Kyllä, 30 000 työtunneista. Sitten on materiaalit.

30 000 seinien rappaamiseen?

Kuka sen tekee, Giottoko?

Kyse ei ole vain seinistä. Putket ja sähköt, tasoitus

Ikkunat. - Ei.

Ikkunat eivät kuulu siihen hintaan.

Meillä ei ole varaa.

Mitä mietit?

Mitäkö mietin? Mietin tätä.

Muutitko taas mielesi? - En ole muuttanut mieltäni.

Selvä.

On eräs tyyppi,

joka tulee aina kauppaan.

Hänellä on maatila. - Ai.

Hän on aika ainutlaatuinen tyyppi. Hän on suuri kelttirokin fani.

Minkä fani?

Kelttiläisen rokin. Kelttiläisen musiikin.

Harppuja ja säkkipillejä.

Lyriikoita, jotka kertovat metsistä, keijuista ja tontuista.

Puhuin hänelle projektistamme.

Hänellä on jopa nettisivut.

Katsotaan, löydänkö ne.

Missä ne ovat?

Hetkinen, nimi oli

Tässä ne ovat.

Tämä on se maatila.

Ajattelin, että olisi hyvä idea käydä -

tapaamassa jotakuta, joka on tehnyt sen.

Hän sanoi, että voimme tulla, kun haluamme.

Käydäänkö hänen luonaan? - Kyllä.

Syödäänkö täällä?

Vastaa.

Anna, aiotko vastata? - Kyllä, minä vastaan.

Isä! Se on isä!

Isä?

Unohdin, anteeksi.

Olen tulossa.

Unohditko viedä hänelle paidat?

En edes hakenut niitä.

Emme siis syö täällä.

Minä menen nyt.

Heippa, kulta.

Anna! - Niin?

Suukko!

Kulta.

Heippa.

Vauhtia! Menoksi!

Nopeasti nyt!

Isä?

Tässä.

Ne ovat vihdoin täällä.

Mutta ne ovat sinisiä.

Hitto vie, sanoimme vihreitä.

Vihreitä? Sanoit sininen.

Ehkä olisi pitänyt soittaa sinulle.

Minulla oli epäilykseni, mutta

Anteeksi, isä. Teetän ne uudestaan. - Ei.

Näin on hyvä. Kaikelle on syynsä.

Huomenna vastassa on Pro Sasso. Se on vahva joukkue.

Heillä on siniset univormut, suunnilleen tämän väriset.

Pieni epäselvyys on meille eduksi.

Häviämme silti, mutta ainakin

Anteeksi.

Olen yrittänyt kaikkea.

Puhuitko lopulta Claudian kanssa?

Puhuin. Miten niin?

Miten niin miksi? Talosta.

Kyllä, isä. Kaikki on hyvin.

Hän sanoo, ettei voi puhua sinulle, koska et ole koskaan paikalla.

Pötyä. Puhumme koko ajan. Hän on onnellinen.

Ei, kuuntele. - Kerro.

Ennen kuin heität tavaroita pois vanhasta talosta,

soita minulle, niin pakkaamme ne yhdessä.

Älä huoli. Anna suukko. - Ei, tunnen sinut ja siskosi.

Lähden. Olen myöhässä. Pitää mennä töihin.

Odota! - Mitä nyt?

Et ole koskaan myöhässä. Älä viitsi.

Oletko varma, että haluat muuttaa sinne?

Heippa, isä.

Heippa sitten!

Minua pelottaa paljon, Guido.

Se tuntuu samalta kuin unet, joissa putoaa jyrkänteeltä.

Osa itsestä tietää, ettei se ole mahdollista,

että jokin ei käy järkeen.

Mutta sillä välin jatkaa putoamista.

Ja sitten herää, enkä minä herää. Ymmärrätkö?

Tuntuu, ettei se voi olla totta, mutta se on totta.

Kun olemme yhdessä, kaikki on paremmin.

Meidän on pysyttävä yhdessä koko ajan.

Aina.

Haluatko nukkua täällä tänään?

Ehkä voisimme mennä joskus ulos syömään.

Mutta kauas ulos.

Kyllä.

Kyllä.

Bologna on tosi pieni.

Olisi kiva mennä jonnekin kahdestaan.

Haluaisin nähdä, kun syöt.

On hienoa, että voin suudella sinua, kun haluan.

Ale, kuuntele. - Ei.

En kuule.

Ei, kuuntele.

Hyvä on, kuuntelen.

Kanssasi on hyvä olla. - Niin sinunkin kanssasi.

Anteeksi, juttu on niin,

etten tiedä Se, mitä tapahtuu, on

Kaunista?

Todella kaunista.

Kun tapasimme toissa päivänä,

luulin, että lähdet.

Sen sijaan jäit.

Minun pitää ajatella.

Mitä?

En tiedä. Kaikki tapahtuu tosi nopeasti.

Olimme kaukana kaiken tämän aikaa.

Sitten yhtäkkiä tulit ja veit minut pois.

En edes tiedä, minne viet minua.

Mutta minä

En vie sinua pois, vaan -

se vain tapahtui.

En edes tiedä, kuka oikeasti olet.

Mitä tarkoitat? - En tiedä.

Tietysti tiedät. - Enkä.

Tiedät paremmin kuin kukaan muu. - Kuka sinä olet?

Tarvitsen aikaa.

En ole

En ole tällainen.

Anteeksi.

En halua tehdä sinusta jotakuta, joka et ole.

Minun pitää mennä.

Minun tekee mieli kävellä.

Minne menet?

Ale.

Ale!

Rakas Ale,

tiedätkö, mikä on pahinta?

Että tulen onnelliseksi siitä mielikuvasta, että ajattelet minua,

kun rakastelet toisen naisen kanssa.

Ehkä olemme kaksi halveksittavaa ihmistä,

mutta emme satuta ketään.

Mikä tärkeintä, toivon, etten koskaan satuta sinua.

Tämän takia kysyn joskus itseltäni,

onko minun syytäni, että olet aina yksin.

Työnnätkö kaikki pois, koska minä olen olemassa?

Vai yliarvioinko itseni?

Huomenta. - Hei.

Oletko ollut pitkään hereillä? - Jonkin aikaa.

Löysin tämän.

Mikä se on?

Se on vanha kuva.

Hän on äitini.

Ja tässä olet sinä.

Kyllä.

Kaikki sanovat, etten näytä häneltä, mutta se ei ole totta.

Ei. - Älä viitsi.

Ei, et näytä häneltä.

Totta tosiaan.

Joka tapauksessa voin paremmin.

Luojan kiitos.

Oikeasti. - Uskon sen.

En tiedä, johtuuko se kuvasta -

vai siitä, että makasit ja aurinko paistoi.

Ehkä se johtuu äidistäni.

Koska eilen, kun sain tietää, ajattelin heti,

että nyt elämäni on ohi.

Se on täysin ohi.

Ajattelin myös

Voitko kuvitella, että saan vauvan 19-vuotiaana?

Se tarkoittaisi suunnitelmieni muuttamista.

Aivan.

Mutta minulla ei ole suunnitelmia.

Se on totuus.

En tiedä, mitä haluan tehdä yliopistossa. En edes tiedä,

haluanko asua Bolognassa. - Niin,

mutta sinun ei tarvitse tietää kaikkea.

Vai mitä?

Tiedän vain, että rakastan sinua.

Minäkin rakastan sinua.

Olen varma vain sinusta.

Vaikuttaako se hullulta?

Se vaikuttaa. - En tiedä.

Ei, minusta siinä on järkeä. - Mitä?

Missä on järkeä? - Kaikessa on järkeä.

Kuka sanoo, että ensin pitää mennä yliopistoon,

sitten löytää töitä -

ja mennä naimisiin? Siinä järjestyksessä.

Kuka sanoo?

Sanot aina, että inhoat ihmisiä, jotka ajattelevat niin.

Normaaleja ihmisiä. - Niin.

Sanon niin.

Ei tehdä kuten muut. - Hetkinen.

Haluatko siis pitää sen?

Kyllä.

Entä reilimatka?

Miten se tähän liittyy?

Ei mitenkään. - Ei mitenkään.

Mutta olit niin innoissasi.

Niin, mutta... - Tämä on iso juttu.

Tämä on tosi iso juttu.

Ehkä tarvitsemme aikaa. Vai mitä?

Jos lähdet tälle matkalle -

tänä iltana tyttökavereidesi kanssa.

Entä sinä?

Minun pitää lähteä kiertueelle bändin kanssa.

Totta kai. - Tiedäthän.

Mutta kyllä,

kun palaat, kun me palaamme,

puhumme siitä taas kesän jälkeen. Yhdessä.

Sitten nähdään.

Mitä sanot?

Hyvä on.

Vannon, että se oli Nadinen tekosia.

Hän soitti minulle. Hän kysyi, voimmeko tavata.

En odottanut sitä. Yllätyin.

Hei, Edo! - Hei.

Milloin tapasin Nadinen? Vasta äskettäin äitisi luona.

Minne menet? - En tiedä. Keksin jotain.

Paljonko kirsikkatomaatit maksavat? - 6,50.

Tosi kallista, ystäväni.

Mitä muuta puuttuu?

Leipä puuttuu. Paljonko leipää pitäisi ostaa?

Lapset tulevat jo toimeen. - Mitkä lapset?

Minun ja hänen, Fede.

He ovat jo ystäviä.

Katso, tässä on leipää.

Hei, saisimmeko tuon leivän? - Huomenta.

Entä sinä?

Annan kanssa?

Ettekö tavanneetkin uudestaan?

Kyllä, lyhyesti.

Ja? Panitko häntä vai et?

En.

Mikset?

Koska -

ei ole mitään.

Miten niin "ei mitään"? Haluan lyödä sinua.

Kiitos. Paljonko? - 3,50.

Pidä tätä.

Tässä 3,50. - Kiitos paljon.

Kuuntele tarkkaan.

Sinun on löydettävä joku muu. Onko selvä?

Selvä.

En vitsaile. - Sanoin, että selvä.

Pidä Anna ja se toinenkin.

Ja kun näet hänet, olet huoleton.

Sanoin, ettei ole mitään. Kaikki on hyvin. - Eikä ole.

Kaikki ei ole hyvin näin. Ilme kasvoillasi viime päivinä -

on kuin kissasi olisi kuollut.

Kun palasit tänne, tiedätkö, mitä ajattelin?

"Hän matkustelee ja nai kaikkia.

Kenellä on asiat paremmin kuin hänellä?"

Naura, mutta ei ole mitään nauramista.

En ajattele enää niin, koska nyt tiedän, kuka olet.

Olet surkea mäntti kuten minä. - En menisi niin pitkälle.

Ehkä olet minuakin huonommassa jamassa.

Ihan sama. - Anteeksi, että kerron tämän.

Mutta sinä, ystäväni, olet aika huonossa kunnossa.

Selvä.

Kiitos tuesta.

Tietysti, milloin vain haluat.

Tule tänne. Tule nyt.

Oliko ikävä minua?

Soitin monta kertaa, mutta et vastannut.

Äitisi pitää tanssia.

Miten niin tanssia? Miten hän voi tanssia?

Hän tanssii tosi hyvin.

Se tekisi hänelle hyvää. Jos voisin, panisin hänet tanssimaan itse.

Mutta tiedät, ettei hän halua sitä.

Hän ei halua, että näen hänen kärsivän.

Hän pelkää, että näen hänen muuttuvan,

mutta en välitä siitä. Kerro se hänelle.

Sanasta sanaan?

Konsepti riittää.

Tiedätkö, mikä olisi parasta?

Älä soita hänelle. Älä etsi häntä.

Älä tule käymään vähään aikaan.

Näet vielä, että näin

Heippa, Simone. - Heippa.

Muista,

pane hänet tanssimaan.

Missä tapasit äitini? - Yhdistyksessä.

Missä yhdistyksessä?

Siinä, joka auttoi minua ja Fedeä Bolognassa aluksi.

Äitisi on siellä vapaaehtoisena. Etkö tiennyt?

En tiennyt.

Kävimme läpi vaikean ajanjakson.

Teresa oli pitkään aikaan ensimmäinen, joka uskoi minuun.

Ale, vietkö Feden puistoon?

Hän tapaa ystäviä.

Minäkö?

Anteeksi, miksi minä? Eikö hänen äitinsä voi viedä häntä?

Mitä minä sitten teen? Kuka jää luokseni?

Kun kerran olet täällä

Haittaako, jos laitan musiikkia?

Ei tietenkään.

Hei, Ale. - Hei.

Teresa, se on jumissa. Se ei mene kiinni.

Minä teen sen.

Näin.

Kiitos. - Ole hyvä.

Ale vie sinut puistoon. - Selvä.

Mennään.

Vastanäyttelijät ovat parempia.

Heillä on kymmenen patruunan lippaat, ja he ampuvat 3,5 metrin päähän.

Onneksi Riccardo antoi minulle Jerseyn.

Mikä se on? - Tämä tässä.

Se ei ammu kauas, mutta se on tarkka.

Riccardo on mukava.

Samoin hänen lapsensa.

Eikö sinulla ole lapsia?

Ei ole.

Miksi?

Sitä ei koskaan tapahtunut.

Miten niin ei tapahtunut?

Toisille tapahtuu niin, toisille ei.

Sinulle ei siis tapahdu.

Ei minulle.

Selvä.

Anna, et yliarvioinut itseäsi.

Mutta

Mutta, ei. En usko, että kyse on sinusta.

Olen aina elänyt pakosalla.

Kun pakenee, kukaan ei voi olla mukana.

Ei voi katsoa taakseen.

Ehkä siksi en koskaan näe tapaamiani naisia uudestaan.

En nähnyt sitä kollegaakaan enää koskaan.

Hei, Lucille.

Anteeksi, näin puhelusi. Olisin soittanut tänään.

Minkä puhelun?

Sen eilisen. - Ja toissapäiväisenkin?

Ja toissapäiväisenkin, kyllä.

Ja kolmen päivän takaisen?

Myös sen kolmen päivän takaisen. Kyllä.

Sinä katosit.

Olimme huolissamme.

Anteeksi, mutta -

on ollut vaikeaa. Olisin soittanut takaisin.

Ei tarvitse, Ale. Voit kertoa kasvotusten.

Mitä tarkoitat?

Olen Bolognassa!

Tulin tänne asti. Oletko iloinen?

Kyllä, teit oikein.

Onko sinulla kiire? Jos haluat, voimme tavata.

Ei.

Tai siis kyllä.

Se olisi mukavaa.

Hienoa, tulen luoksesi. Missä olet?

Tai lähetän osoitteen, ja voit tulla tänne.

Tehdään niin. Ehkä

Ehkä tulen luoksesi heti, kun saan tehtyä yhden asian.

Täydellistä.

Niin, selvä.

Nämä ovat aprikoosipuita ja kirsikkapuita.

Vaimoni ja minä istutimme ne ensimmäisinä, kun muutimme tänne.

Ne ovat mahtavia.

Ja tuolla ovat kasvihuoneet.

Siellä on kasvimaat, joilta toimitamme ravintolalle.

Ja tänne sen sijaan laajennamme.

Siitä tulee majatalomme.

Perustamme muuten konsortion -

muiden pientilallisten kanssa.

Jos haluatte, voin kertoa, milloin seuraava kokous on.

Miksipä ei?

Katselkaa ympärillenne. Ei kiirettä.

Huutakaa, jos tarvitsette jotain.

Kiitos, Gilberto. - Nauttikaa kierroksesta.

Anna?

Miltä näytän?

Hyvältä.

No, mitä mieltä olet?

Pidän siitä paljon.

Tehdäänkö toinen?

Toinen? - Niin, toinen lapsi.

Ensin sanoit, ettei ollut aika, koska Tommi oli liian pieni.

Sitten meidän piti keskittyä töihin.

Sitten -

tuli vaikeuksia.

Mutta nyt kaikki on taas hyvin.

Olemme nuoria, kauniita.

Katso meitä.

Aloitetaan alusta toinen kerta.

Vaippoja, unettomia öitä, kaikkea.

Rakas Ale,

minullakin on salaisuus tunnustettavana.

Vähän aikaa sitten Guido kertoi, että hänellä oli suhde toisen kanssa.

Hän kertoi minulle ensin.

Hän selitti, että se oli lyhyt suhde,

ohimenevä juttu,

eikä se toistuisi koskaan.

Uskoin häntä.

En tiedä, olisinko antanut hänelle anteeksi,

jos en olisi yhtäkkiä tuntenut enemmän syyllisyyttä kuin hän -

kaikesta, mitä en ole kertonut hänelle -

meistä kahdesta. - Kaverit?

Kaverit?

Siinähän te olette.

Pidättekö aprikooseista vai kirsikoista?

Ei, älä nyt.

Ottakaa nyt. Ottakaa molempia.

Halusin esitellä teidät vaimolleni Sandralle.

Hei. - Hei, Sandra.

Haluatteko nähdä eläimet? - Totta kai.

Etkö sinä tule?

Ihan kohta.

Ale?

Ymmärrätkö täysin aiheuttamasi sotkun?

Tiedän. Olen pahoillani. Olen todella pahoillani.

Siinäkö kaikki?

Kyllä. En tiedä, mitä muuta sanoa. - Se ei ole tapaistasi.

Älä luule, etten ymmärrä, mitä käyt läpi.

Menetin isäni muutama vuosi sitten.

Mutta allekirjoitit sopimuksen. - Tiedän.

Pyysit, että laitan sinut tähän työhön. - Tiedän.

Tiedän. Olen todella pahoillani.

Olisit voinut mennä edestakaisin.

Sinulla oli loputtomasti vaihtoehtoja tämän työn tekemiseen.

Haluatteko jo tilata? - Emme.

Oletko varma, että tässä on kyse vain äidistäsi?

Onko jotain muuta?

Etkö halua enää olla töissä firmassa?

Ei, ihan totta. Kuule

Mistä sitten on kyse?

Kerro.

Tajusin, että tarvitsen tauon.

Oikean tauon kaikesta.

Tajusin sen kaiken keskellä.

Palasin tänne ja

Teen parhaani, ettet vahingoita mainettasi.

Lähdetkö jo huomenna?

Minun on mentävä Milanoon. - Ai.

Mutta maanantaina.

Viikonloppuni on vapaa.

Voitko tilata? Menen naistenhuoneeseen.

Ne olivat hienoja vuosia, mutta myös hyvin vaikeita.

En kiellä, ettenkö olisi odottanut tätä hetkeä.

Nyt kun se on koittanut,

en halua katsoa eteenpäin, vaan taaksepäin.

Nyt sanon jotain, mitä en olisi halunnut sanoa.

Minun tulee teitä ikävä.

En voinut sietää teitä,

mutta teitä tulee ikävä.

Sitten se osuus, joka kiinnostaa teitä enemmän.

Rakkaat entiset kollegat.

Kiitos, että tulitte tänne -

tänä iltana!

Mutta ennen kaikkea haluan kiittää -

lempikollegaani -

Annaa.

Tänä iltana,

koska vaadin,

hän laulaa illan ensimmäisen laulun!

Tiedät, että minua nolottaa. - Niin varmaan, olet mahtava!

Kannustusta Annalle!

Kaikki, Anna!

En osaa laulaa.

Pois, pois.

Lähde täältä pois.

Ei mikään sinua enää pidättele.

Eivät edes kukat siniset.

Ei taivas harmaa.

Musiikin sointi.

Ihmiset joista pidit.

Se on ihanaa.

Se on ihanaa. Onnea matkaan, kultasein.

Hei.

Se on ihanaa.

Se on ihanaa.

Anteeksi. - Älähän nyt.

Anteeksi.

Nyt sain tietää, että Anna on aina rakastanut minua.

Kuka kertoo Guidolle?

Ilta ei ole vielä ohi.

Rakas Anna,

anteeksi, jos kirjeemme saavat sinut tuntemaan niin,

mutta älä tunne syyllisyyttä.

Pelkäsit vaikuttaneesi elämääni,

ja ehkä sen sijaan minä vaikutinkin sinun omaasi.

Ajattele asiaa näin.

Mitä jos sinä ja minä olemme pelkkää fantasiaa?

En ole koskaan pitänyt pikkukaupungeista.

Ihmisten mittakaavassa olevista kaupungeista.

Kaikki tuntevat toisensa.

Ei voi eksyä.

Ei voi piiloutua.

Ei voi koskaan olla oma itsensä.

Siksi pakenin.

Niin minäkin.

Mitä tapahtui?

Hei, Anna. - Hei.

Ei mitään. Siirsimme muutamia juttuja,

koska mietimme, jos tämän Väliseinän, eikö?

Jos puramme sen, saamme paljon tilaa.

Haluamme kaiken siniseksi.

Siniseksi? - Kiva, eikö?

Miten pääsitte sisään?

Minä päästin heidät sisään. - Hei.

Minne menet?

Leffateatteriin.

Siellä on dokumentti Bowiesta. Tekstasin sinulle.

Voi luoja, se on totta.

Tuletko vai et?

En tiedä.

Olen vähän väsynyt. - Mutta miksi et?

Oletko varma?

Miten sinulla meni? Oliko hauskaa?

Vien Tildan pissalle.

Kerro, jos muutat mielesi. - Hyvä on.

Pikku pusu. - Heippa.

Lähdetäänkö yhdessä? - Toki, pitele Tildan hihnaa hetki.

Heippa. - Heippa.

Heippa, leidit. - Hei.

Mitä teemme? Syödäänkö illallista?

Ei kiitos, mutta minun pitää mennä kotiin.

Laita ne tuohon. Minä hoidan nämä.

Kiitos. - Eipä kestä.

Erlend alkaa kohta työskennellä, joten minun pitää lähteä.

Taimitarhassako? Yölläkö? - Ei, vaan se toinen työ.

Montako työtä hänellä on? - Liian monta.

Aivan.

Hän alkoi tehdä toimituksia ravintolalle.

Hän haluaa mennä opettajankokeeseen ensi vuonna.

Mutta toistaiseksi asia on näin.

Pidin sinua aina hulluna. - Niinkö?

Vauvan pitäminen 19-vuotiaana, kun koko elämä on edessä, on hullua.

Mutta nyt, kun katson sinua, ajattelen, että teit oikein.

Tommi on nyt aikuinen.

Sinä ja Guido muutatte elämänne. Teette, mitä olette aina halunneet.

Erlend ei malta odottaa, että muutamme tänne.

Talo on todella kaunis, kiitos.

Sinä olet kaunis.

Sinulla on harmaa hius.

Niinkö?

Katso, tässä.

Vedänkö sen pois? - Vedä.

Heippa sitten.

Lokki. Mitä lokki sanoo?

Täällä ollaan!

Nosta minut!

Ei, otan käsistäsi. - Hän on herrasmies.

Kyllä.

Hei!

Hei. Tule tänne!

Mitä nyt?

Älä sano, että menet nukkumaan.

Oletko se yhä sinä, Ale?

Olen.

Selvä.

Hyvää yötä. - Heippa.

Mutta jos sinä ja minä, kuten sanot,

olemme vain fantasiaa,

jos se, mitä meillä on, ja kaikki meissä -

on pelkkää fantasiaa,

ehkä olen tulossa hulluksi, Ale.

Ei, Anna, et ole hullu.

Minustakin tuntuu joskus siltä.

Varsinkin öisin, kun en saa unta.

Pääni alkaa pyöriä ja niinpä -

alan kävellä.

Kävelystä tulee parempi olo.

Vain siten saan asioihin tolkkua.

Tuntuu, että pystyn erottamaan, mikä on todellista -

ja mikä on vain fantasiaa.

Näen asiat sellaisina kuin ne todella olevat.

Pidä kiirettä, se lähtee! Vauhtia!

Vaikka tiedän, ettet ole täällä, että olet kaukana,

ja juuri siksi, että tiedän sen olevan mahdotonta,

kuvittelen törmääväni sinuun sattumalta.

Kuvittelen näkeväni sinut vihdoin kaiken tämän ajan jälkeen -

ja löytäväni sinut kävelemästä kadulla yksin kuten minä.

Samassa unessa kuin minä.

Kuka tietää, mitä sanoisimme toisillemme.

Sitten ajattelen näitä asioita -

ja tunnen itseni idiootiksi.

Mitä järkeä on toivoa, että jotain tapahtuisi?

Jos todella haluaa jotain,

on toteutettava se.

Vai mitä?

EI OLE TOTTA, ETTÄ TEET MINUSTA JONKUN, JOKA EN OLE.

OLEN TÄMÄ HENKILÖ. EN VAIN TIENNYT SITÄ.

Tekstitys: Tomi Kumpulainen