Original subtitles

RONJA RYÖVÄRINTYTÄR

Perustuu Astrid Lindgrenin kirjaan ja käsikirjoitukseen

Tänä yönä hän saa lapsen! Ukkoslapsen!

Pienen ja ruman, pienen ja ruman!

Ulvoo susi metsässä yöt, koettaa vaan unta se ei saa

Nälkä jo kalvaa, ei mitään se syö, pesäänsä hiipii jo halla

Sopiiko nyt laulaa, Loviisa? - Se helpottaa.

Ja lapsesta tulee kai iloisempi.

Susi, susi, älä tänne tuu

Et lastani vie multa koskaan!

Pelota pois ne ajattarat, muuten en kuule lauluani!

Pois, ajattarat!

Minä saan lapsen tänä yönä. Ettekö tajua, senkin ilkiöt!

Me saamme lapsen tänä yönä!

Eikö se lapsi jo tule? - Rauhoitu, Kalju-Pietu.

Siitä tulee seuraava ryöväriruhtinas.

On se kumma saada lapsi tänne linnaan.

Ja jonka isä on Matias. Voi poikaparkaa.

Äläs nyt! - Hyvä, nosta pois se.

Matias on vuorten ja metsien mahtavin ryöväriruhtinas.

Eikö hänestä olisi isäksi?

- Hänhän on tavallaan meidän kaikkien isä.

Sinunkin, Pikku-Plootu, vaikka olet vasta ryövärinpentu.

Mutta hullu mies se Matias on.

Minä sain lapsen! Kuulitteko, sain lapsen!

Mitäs lajia tuli? - Ryövärintytär, kiitos ja ylistys!

Tässä on kaunein lapsi, joka koskaan

on syntynyt ryövärinlinnaan!

Niin pieni.

Jo on pieni! - Onpa suloinen!

Tulee isäänsä. - Äläs ole ilkeä.

Mikäs nimeksi tulee? - Ronja. Päätin sen jo kauan sitten.

Entä jos olisi tullut poika?

- Jos olen päättänyt nimeksi Ronja, se pitää.

Lapseni, jo nyt pidät käsissäsi ryövärinsydäntäni.

En ymmärrä sitä, mutta niin se on.

Saakos sitä pidellä?

Tässä ryöväriruhtinas, josta niin paljon puhuit.

Älä pudota häntä!

Eipä tunnu painavan paljon mitään.

Pölkkypää, odotitko isoa, paksua

ryöväriruhtinasta, jolla on pujoparta?

Varovasti!

Oletkos iloinen, kun löytyi toinen joka ei puhu?

Tämä kyllä ärsyttää Borkaa.

Kiristelköön hampaitaan läävässään.

Matiaksen suku jatkuu, mutta Borkan suvusta ei tule mitään.

Borka ei pentua saa, vaikka kuinka yrittää.

- Ei kai äijä osaa!

Äläs nyt kehuskele.

Kirous ja kuolema, Matiaksenlinna halkesi kahtia!

- Isieni vanha linna.

Alkaapa lapsuutesi suureellisesti.

Onhan tämä linna sentään oiva paikka varttua.

Eikö olekin?

Kuulitteko, hän vastasi! Hän osaa jo puhua.

Matias on tyhmä. Oletko nyt kylläinen?

Oletko nyt kylläinen?

Hyvä, että autat äitiäsi, Ronja.

- Pikku-Matiaskin voisi auttaa.

Loviisa, emme enää voi pitää lasta kotosalla.

Hänet on vapautettava oppimaan,

miten Matiaksenmetsässä eletään.

Tajusit sen siis vihdoin. Olisin tehnyt niin ajat sitten.

Siellähän on vaarallista. Hän on ainoa lapsemme.

Hänen on opittava pärjäämään vaarojen kanssa.

- Niin sitä pitää!

Antaa tulla vaaroja!

Antaa tulla vaaroja!

Jo oli aika.

Huomenna minä tulen.

Hiljaa! Ota kiinni, Nuutti.

Varo ajattaroita, harmaita männiäisiä ja Borkan ryöväreitä.

Miten tunnistan ajattarat, harmaat männiäiset ja ryövärit?

Huomaat ne kyllä. - No sitten.

Varo, ettet eksy metsään. - Entä jos eksyn?

Etsi oikea polku. - No sitten.

Varo, ettet putoa jokeen. - Entä jos putoan?

Uit. - No sitten.

Varo, ettet putoa Helvetinkuiluun. - Entä jos putoan?

Sitten et tee enää mitään.

En sitten putoa Helvetinkuiluun. Oliko vielä muuta?

Oli, mutta huomaat sen kyllä pikkuhiljaa. Menehän nyt.

Äläkä kilju Sudenloukussa, koska silloin putoaa kiviä.

Katsotaan, lykästääkö tänään.

Kalju-Pietu, jää Loviisan turvaksi.

Juuri niin. - Suojelen Loviisaa.

Jos tänne tulisi vaikka pahantekijöitä.

Jos pahantekijät kävisivät Loviisaan

kimppuun, pitäisi suojella niitä.

Että on ihanaa vettä.

Nihdit! Nihdit!

Armon rouva.

Kiitos ystävällisyydestä köyhiä ryöväreitä kohtaan.

Tulkaahan, pojat!

Kyllä minä vielä...

Mitä te paskiaiset täällä teette? Kotimetsäänne siitä!

Olemme missä huvittaa, ettäs tiedät.

Nihdit pelästyttivät sinulta löysät

housuun, Borka, kun olet niin kalpea.

Suu kiinni, Matias!

Kyllä minä sinulle vielä suut kiinni näytän!

Onko tuo kiinni sinussa vai leikitkö vain?

- Hän vie kuormahevosen!

Senkin kirppusäkit! Seis, niin saan nähdä sydänveresi!

Mitä te haluatte?

Menkää pois!

Älkää tulko!

Älkää koskeko, päästäkää irti!

Saakelin männiäiset! - Matias!

Hemmettiin siitä tai tapan teidät!

Ronja! - Matias!

Ronja, nyt tiedät, mitä männiäiset ovat.

Nyt tiedät, mitä männiäiset ovat.

Et vain tiedä, miten niille pärjää.

Ne vaistoavat pelon ja ovat vaarallisia.

Matiaksenmetsässä ei muutenkaan parane pelätä.

Otahan vähän lisää, laiheliini.

Törmäsit kuulemma Borkaan. - Niin, piru vieköön.

Kävisi äijää sääli, ellei hän olisi paskiainen.

Nihdit jahtaavat häntä pitkin metsiä päivin öin.

Kiitetty olkoon Matiaksenlinna.

Turvassa ollaan kuin kettu kolossa -

ja kotka vuoren huipulla. Niinhän sinä, Matias, sanot.

Sydämeni ilo, minne matka? - Varomaan, etten putoa jokeen.

Missä niin?

- Joella, ei siinä muuten ole mitään järkeä.

Oletpa sinä märkä.

Nyt olen varonut kaikkea, mitä

Matias käski, paitsi Helvetinkuilua.

Sitä aion varoa heti kuivuttuani.

Viisas ja tottelevainen lapsi sinä olet.

Tiedän, kuka sinä olet. Ryövärintytär, joka juoksee metsissä.

Kuka sinä sitten olet? - Birk Borkanpoika ja asun täällä.

Muutimme tänne yöllä. - Ketkä?

Borka ja Undis ja meidän 12 ryöväriämme.

Onko Pohjoislinnassa paskapäitä?

- Ei, vaan rehtejä Borkaryöväreitä.

Mutta sinun puolellasi on paskapäitä tuhkatiheään.

Kirous ja kuolema. Odota vain kun Matias kuulee tästä.

Silloin Borkaryövärit lentävät täältä kuin pieraisten.

- Luulet vain.

Borkalinnoitus. Painu hemmettiin!

Tule tänne, niin lyön sinulta nenän niskaan.

Tee perässä, jos osaat.

Et olekaan ihan turhanaikainen.

Pidä kiinni! - Ei täällä muutakaan tekemistä ole.

Tässä. Ala kiivetä, kun huudan.

Ala tulla!

Vai siinä sinä makoilet. - Häivy. Anna remmin ensin.

Nyt olen kai kuitenkin sidoksissa sinuun. Ilman remmiä.

Tuskin olet! Häivy jo!

Älä tee tuota toiste, sen neuvon annan.

Olit kiltti kun pelastit henkeni.

Ryövärintytär, tapaammehan taas?

Putoaisitpa sinne uudestaan, paskiainen.

Se olisi sinulle oikein.

Valehtelet. Ei Borkalla ole poikaa.

On sillä. - Taitaa olla. Olen kuullut sellaista puhetta.

Undis synnytti silkasta pelästyksestä ukkosyönä.

- Kun saatiin Ronja.

Miksei minulle ole kerrottu? Onko minulta salattu muutakin?

Tässä, jos haluat tuhlata Luojan lahjoja.

Mutta jäljet siivoat itse.

Turvassa kuin kettu kolossa ja kotka vuoren huipulla.

Niin minä luulin.

Nyt saa riittää. Jos saa täitä

turkkiin, asialle pitää tehdä jotain.

Tästä tuli vain mureampi.

Lika mahan puhdistaa. Syö nyt, Matias.

Älä sure, häädetään ne vain pois.

Se voikin olla hankalaa.

Ne rakkikoirat! - Miten ne pääsivät sisään?

Ettekö te laiskurit pidä vahtia Sudenloukulla, kuten käskin?

Luulitko, että ne kohteliaasti pyytäisivät, -

jotta syrjään, muutamme Matiaksenlinnaan?

Mitä kautta ne tulivat? - Pohjoisesta tietysti.

Istu.

Tule esiin, Borka!

Senkin kapinen lehmä!

Luulin, että olit janoinen, Matias.

Mikä paskiainen se miehesi on,

kun ei osaa pitää sinua kurissa?

Ulos, Borka, jos uskallat!

Saa kai sitä vähän leikkiä.

Senkin roisto, olet leikkisi leikkinyt. - Matias...

Syöt kai sinä jätteitä, kuten muutkin siat?

Suu kiinni, muija, niin minä saan puhua.

En voi asua Borkametsässä enää, koska nihdit ravaavat siellä.

Ryöstää nyt asuinpaikka toiselta. Ei siis yhtään häpyä.

Kirottu ryöväri, oletko itse pyytänyt

lupaa kun olet jotain ottanut?

Mitä tuo tarkoitti? - Mikä?

Ei kai Matias vie mitään luvatta? - Tuota... ehkä.

Jäitkö sanattomaksi, Matias?

Meni suu suppuun.

Onko kiire, ryövärintytär?

- Minun kiireeni eivät sinulle kuulu.

Mitä sinä haluat? - Jätä metsoni rauhaan ja häivy metsästäni.

Sinun metsosi! Metsäsi! Metsot elävät metsojen metsässä.

Tämä on myös kettujen metsä ja huuhkajan ja hiirihaukan -

ja uuttukyyhkyn ja haukkojen ja käkien -

ja männiäisten ja maahiaisten ja

kakkiaisten ja ajattarien metsä.

Ja etanoiden ja muurahaisten ja hämähäkkien -

ja peurojen ja karhujen ja villihevosten -

ja hirvien ja susien metsä.

Tiedän kaiken metsän elämästä, älä sinä minua opeta.

Tämä metsä on myös minun, ja sinun.

Jos haluat, että metsä on vain

sinun, olet tyhmempi kuin luulin.

Jaan metsän metsojen, huuhkajien

ja muiden kanssa, mutta en sinun.

Ronja!

Ronja, pysähdy!

Mitä asiaa? - Sumu pelottaa vähän.

Pelkäätkö, ettet löydä rosvoluolaasi?

Jaa sitten metsä metsojen kanssa.

Olet kiveä kovempi, mutta löydät

minua paremmin Matiaksenlinnaan.

Päästä. Tässä, mutta pysy remminmitan päässä minusta.

Kuten haluat, äkäinen ryövärintytär.

Tule!

Ronja, pysähdy! Maanalaisia! Seis!

Tule! - Minä tulen.

Ronja, seis!

Ronja, seis!

Tule! - Minä tulen.

Seis!

Tule! - Minä tulen.

Seis! Mihin sinä menet?

Jos annat maanalaisten houkutella, olet mennyttä!

Päästä! - Haluatko joutua maan alle loppuelämäksesi?

Kettuko sinua puri?

- Viis siitä. Nyt löydän Borkalinnoitukseen itse.

Reipasta, paskiainen. Painu hemmettiin siitä.

Olet niin paljon metsässä, että muutut pian kakkiaiseksi.

Mistä te itse löydätte kaikki ne

tavarat, joita tuotte joka päivä?

Juu, on se kyllä kummallista.

Tarvitset kettuemon oveluuden jos

haluat häätää Borkan. Väkisin ei käy.

Kettuemon oveluus ei minulle sovi.

Ronja, millaista metsässä oli?

En oikein muista... taisi olla sumuista.

Niin oli, emme meinanneet löytää ryövärien kanssa kotiin.

Mitä sinä olet vienyt ilman lupaa, niin kuin Borka sanoi?

Olet viaton pikkulapsi, joten en ole halunnut kertoa.

Eikä mekään saatu kertoa.

- Eikö nyt ole vanhusten nukkumaanmenoaika?

Ei, haluan kuulla, kun kerrot Ronjalle ryöväreistä.

En tiedä mitä sanoa.

Minä tiedän. Ryövärit vievät muilta minkä jaksavat.

Eivätkö ihmiset raivostu? - Ihan hirveästi. Jotkut itkevät.

Nukkumaan, vanhus!

Ronja, sinun täytyy ymmärtää.

Sinustakin tulee ryöväriruhtinas.

Minustako? Ei ikinä!

En jos ihmiset raivostuvat ja itkevät!

Rakastan sinua silti, Matias.

Otan vain rikkailta ja annan köyhille.

Jo vain annatkin!

Annoit jauhosäkin köyhälle leskelle,

jolla oli kahdeksan lasta.

Aivan, niinpä annoinkin.

On sinulla hyvä muisti. Siitä on kymmenen vuotta ja rapiat.

Annathan sinä köyhille. Joka kymmenes vuosi.

Sänkyyn siitä, tai heitän sinut sinne.

Taitaa nousta myrsky. Joka paikkaa kolottaa.

Ulvoo susi metsässä yöt ain' nälkäänsä vaikeroiden

Porsaansaparon annan sille, on herkkua petojen noiden

Susi, susi, älä tänne tuu

Et lastani vie multa koskaan!

Jos lumenluonnista tykkäät, Lärvi,

niin tänä talvena sitä kyllä riittää.

Kiitos siitä.

Jalka jäi jumiin.

Miksvai hää sillai tekkee?

Miksvai hää sillai? - Hää on männyt kathon kii.

En voi sille mitään. Auttakaa minut irti!

Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon. Miksvai?

Auttakaa minua! - Miksvai?

Miksvai hää sillai tekkee?

Miksvai hää mahhaa tökkii? Miksvai hää sillai?

Painukaa hemmettiin!

Tuli ehtoo, miksvai?

Älkää menkö! Auttakaa!

Lelle-poju, jalkahan roikhumaan. - Miksvai sillai?

Hää o kathos kii.

Siin hyvin makkaa kätkyvessään!

Nyt saa oikke keinutusta.

Auttakaa minua! - Miksvai?

Apua!

Miksvai hää sillai huutaa?

Nyt tulee pääki, jalka riitti. - Miksvai nyt ehtoo tuli?

Auttakaa minut irti! - Miksvai hää sillee oikke huutaa?

Apua!

Pieni kaunis ihminen!

Pieni kaunis ihminen!

Täällä sitä vain lepäillään!

Haen minun siskoni!

Sitten hän ei enää ikinä lepäile!

Ronja, etkö jo mene kotiin?

Minä autan, kiedot kätesi kaulalleni. - Älä jätä, älä jätä!

En, kunhan pysyt remminmitan päässä.

Päästä ja ole hiljaa, niin irrotan sinut.

Varo, Lelle!

Herättä nyt pikku poju, ja se saa lunta simmiin.

Miksvai hää sillai?

Miksvai hää sillai katos roikku?

Menen Borkalinnoitukseen, mutta en kerro mitä tietä.

Birk, olisitpa sinä minun veljeni.

- Olen jos haluat, ryövärintytär.

Haluan, jos kutsut minua Ronjaksi.

Ronja, siskosein.

Olit kauan metsässä. Oliko mukavaa? - Aika mukavaa.

Sudenloukko on niin umpihankea, -

ettei yksikään ryöväri pääse pois koko talvena.

Koko talvena? Miten minä sitten tapaan...

Miten minä sitten pääsen metsään?

Et pääse kuin vasta keväällä. - Surkeaa.

12 ryöväriä lumen vankeina, ja sitten vielä Matias.

Yritetään pitää mielialat korkealla.

Ruhtinas tuo, pikku paskiainen

Ei oo hänestä mihinkään

Ei siis yhtikäs mihinkään

Koska on Borka nimeltään

Toinen on vahva, suuri valtias

Ruhtinaista mahtavin

Ja nimi hällä on Matias

Ja nimi hällä on Matias

Olutta juo hän niin paljon, että muiden leuat loksahtaa

Entä jos hän tuosta niin paisuu, että vatsa vallan poksahtaa?

Että vatsa vallan poksahtaa!

Minne matka? - Haen kellarista lisää olutta. Tuletko mukaan?

Kuulehan Ronja, -

oli se aikamoinen salamanisku sinä yönä kun synnyit.

Tässä yläpuolella on Helvetinkuilu.

Mitä noiden kivien takana on?

Sen rentun Borkan oluet varmaan.

Jos sillä olutta on. Epäilen.

Jo on paljon kiviä!

Pulju, Juippi, Jonne, Lorvi, Lärvi! Ulos lunta luomaan!

Loin eilen niin että selkä venähti.

Rähjä ja Tuuri, vettä ja puita kantamaan.

Pitääkö yksisilmäisen kantaa vettä? - Aina pitää hakea vettä.

Senkin laiskurit. Kun tapellaan

ja ryövätään, silloin työ kelpaa.

Birk, oletko se sinä? - Ronja!

Et kai ole unohtanut, että olet veljeni? - En, siskosein.

Oletko vielä yhtä mustasilmäinen?

- Tule katsomaan, jos uskallat.

Olet entisesi, vähän kalpeampi vain.

Mutta sinä et. Oletpa sinä laiha!

Koska en ole syönyt paljonkaan. - Tule!

Eikö Borkalinnoituksessa ole ruokaa?

- Ei. Kukaan ei ole ollut kylläinen.

Syö, jos on nälkä.

Selkäparkani! - Hyvää. Nälkä on hirveää.

Hiljaa, joku tulee! Tule!

Tuonne.

Mitä ihmettä sinä täällä?

- En juo olutta, mutten jaksa luoda lunta.

Minäkin piileskelen välillä, -

koska Loviisa käy täikamman kanssa nuorempien kimppuun.

Ulos täältä!

Sinä myös, Matias! Ulos!

Loviisa vie meiltä hengen.

Tämä ei voi olla terveellistä.

Revit minulta tukan päästä!

- Höpsis. Päälliköllä ei saa olla täitä.

Kalju-Pietu, etkö mene lumeen pesemään likaa pois?

Kuolen kumminkin, ja mieluummin likaisena.

Etkä kuole!

En ole päivääkään elänyt ilman sinua, vanha höpsö!

Aika näyttää, poikaseni.

Päällikkö kulkee hameessaan, ajattaralta näyttää

Kun kaikki muut vain palelee, naurunsa ilman täyttää

Täällä on vain naistenvaatteita.

Tämähän sopii sinulle.

Eikö ne täit jo lähde? - Lähtee, mutta minusta on mukavaa -

tuntea hiuksesi käsissäni. Ne ovat niin pehmeät.

Niin sinunkin. Minun pitää mennä.

Me voimme tavata vain salaa.

Vihaan salailua, mutten kestäisi

talvea ilman salatapaamisiamme.

Montako kertaa pelastat henkeni?

Niin monta kertaa kuin sinä minun.

Emme vain pärjää ilman toisiamme.

Pian on kevät, ja voimme tavata metsässä.

Nyt hän saa kyytiä! Voi pojat, -

vihdoin Borka ja koko roskajoukko saavat kunnon selkäsaunan!

Istu alas.

Onko sinun ja Borkan pakko tappaa toisenne?

Kysy Borkalta, miksi hän on Matiaksenlinnassa.

Nyt hänelle tuli lähtö!

Vaatiiko se verenvuodatusta niin että kaikki kuolevat?

Lapsi on sinua viisaampi. - Keksikää te etevät parempi keino.

Kun Borka palaa metsään, en tee hänelle enää mitään.

Minunkin pitää mennä metsään.

Mene sitten.

Ronja! En voi elää, jos sinulle sattuu jotain.

Birk, missä sinä olet?

Vihdoinkin! Olen odottanut niin kauan. - Oletko?

Oletko todella? - Mutta nyt on kevät.

Minullakin on tällainen.

Tunnen kuinka talvi valuu minusta.

Pian olen niin kevyt, että lennän.

Se on keväthuutoni. Pakko huutaa, muuten halkean.

Voisin vain maata tässä ja olla keväässä.

Siksi minä pidän sinusta, Birk Borkanpoika.

Tuolla menee minun talvimyssyni.

Etkö kiitä lainasta? - Miksvai sillai?

Miksvai te sillai?