Original subtitles

Kun Sylvester oli vessassa, tutkin hänen takkinsa. Lompakko oli poissa.

Löysit jotain muuta. - Kaulakorun.

Tein jotain typerää.

Mitä teit vasaralle? - Heitin mereen.

Tietääkö heikko mies siitä?

110 000 ensi torstaihin mennessä. Joka viikko tulee 10 000 lisää.

Ennen seuraavaa tapaamista syöt päivällistä yksin ulkona.

Luuletko, että olen murhaaja?

En enää jaksa kuunnella valheita. - En jaksa kuunnella paskapuhetta.

Isäsi on perunut todistajanlausuntonsa.

Ehkä nyt voisit kertoa, mitä oikeasti teit juhlien jälkeen.

Olin tosi huonolla tuulella.

Olin juhlissa, ja tuli kinaa.

Kyllä, minut heitettiin ulos.

En ollut tarpeeksi hieno omakotitalojuhliin.

Lähdin ulos tuulettamaan päätä. - Mihin menit?

Pyörin lähinnä kaupungilla.

Tapasitko jonkun? - En.

Miksi pyysit isääsi valehtelemaan?

Tiesin, että kävisitte kimppuuni kuin vampyyrit.

En ollut tehnyt yhtikäs mitään.

Poliisi halusi minut telkien taakse.

Aina sama juttu. Saan aina syyt niskoilleni.

Olit siis vihainen Benjaminille juhlien jälkeen? - En sanonut niin.

Olin vihainen sille idiootille, joka järjesti juhlat.

Hän valehteli alibistaan. Voimmeko tarttua siihen?

Se on vaikeaa. Hän oli 16 ja peloissaan.

Ei ole täysin epätodennäköistä, että hän meni paniikkiin.

Liittyvätkö Alex Persson ja Sylvester Jonsson toisiinsa?

Ehkä Sylvester soitti Alexille ja käski hankkiutua eroon ruumiista.

En ole löytänyt mitään, mutta jatkan etsintöjä. - Hyvä.

Puhutaan vielä Sylvesterille.

Hetkinen. Ruumista ei ole vielä tunnistettu.

Onko se varmasti Benjamin Serén? - Emme voi pyöritellä peukaloita, -

kun tekniset tutkijat laittavat muut tapaukset edelle.

Älkää syyttäkö minua, kun homma menee päin mäntyä.

Mikä sinua pelottaa eniten? Että tuhlaan aikaa -

vai että ratkaisen vanhan tapauksen sinun jäljiltäsi?

Minä täällä. Oletko vaihtanut lukot? Ihan oikeasti?

Tiedän, että olet siellä. Avaa nyt.

Anteeksi.

Minua hävettää, että pihistin sinulta.

Älä luule, että olen mikään murhaaja.

Isä?

Älä luule, että olen murhannut jonkun.

Ole kiltti. Avaa ovi.

Hyvää syntymäpäivää, äiti.

Niin? - Rovan, kuuntele tarkasti.

Meillä kahdella oli sopimus.

Sanoit, että teit huolellista työtä.

Mitä on käynyt? - Poliisi löysi ruumiin.

Sait paljon rahaa, jotta siinä ei kävisi niin.

Sinä saat astua esiin ja hoitaa tämän.

Ymmärrätkö? - En voi puhua nyt.

Iskä, kuka soitti? - Väärä numero.

Melkein kuin äiti olisi soittanut. - Niinpä.

Ole hyvä, äiti.

Tervetuloa. - Kiitos.

Hei. Iris Broman, eikö niin? Ja Jens Mikaelsson?

Aivan. - En ikinä unohda nimiä. Istukaa.

Tunnistatko hänet?

Valitettavasti en.

Oletko varma? - En ole ikinä nähnyt häntä. Valitettavasti.

Entä tämä?

Mikä se on? - Mitä luulet?

Koru. - Kaulakoru. Syytit Claire Boströmiä sen varastamisesta.

Ketä? - Luulin, ettet ikinä unohda nimiä.

Viittaat siis siihen prostituoituun, josta kyselitte viimeksi?

Miksi vaadit häneltä kaulakorua takaisin?

En ole ikinä tavannut häntä. Kerroin sen viimeksi. - Hän väittää muuta.

Mistä minä tiedän, mitä hän väittää? Se ei ole totta.

Katso uudestaan. Näetkö, että ulkoreunassa on lovia?

Niihin voi kiinnittyä DNA:ta.

Onko syytä uskoa, että niistä löytyy sinun DNA:tasi?

Ei.

Oletko varma? - Olen.

Saa nähdä.

Nukuin huonosti. - Miksi?

Joku kehrääjä piti yöllä ääntä ikkunan ulkopuolella.

Mikä on kehrääjä? - Lintu.

Jens. Isabell halusi puhua metsästä löytyneestä ruumiista. - Oho.

Kuka on Isabell? - Meedio.

Hän luki tutkinnasta ja sanoi aistivansa silmäparin -

ruumiin löytöpaikan lähellä.

Onko tuo vitsi? - Ei. Isabell on auttanut meitä useasti.

Silmäparin? - Niin.

Kuulostaa oudolta, mutta me emme huku vihjeisiin.

Entä jos se on tärkeää, emmekä tarkasta sitä?

Selvä, lähdetään hänen kanssaan.

Onko hän Isabell? - On. Mitä odotit?

En tiedä.

Isabell ei halua, että hänelle puhutaan, kun hän aistii energioita.

Hyvä. En halua kuulla, onko joku chakroistani tukossa.

Ulkoilutan koiriani täällä. - Onko sinulla monta?

Kaksi irlanninsetteriä.

Pidätkö koirista? - Itse asiassa en.

Etkö? Miksi? - Koira puri minua, kun olin pieni.

On olemassa koiria ja koiria. - Ehkä niin.

Tässä.

Löytyikö jotain?

Silmäpari.

Lasia on jäljellä liian vähän. Muuten olisimme voineet kysyä optikolta.

Mitä veikkaat?

Tekniset tutkijat tietävät paremmin, mutta uskon, että nuo ovat samat.

Näettekö kuluman oikeassa sangassa?

Samanlainen kuluma on Benjaminin silmälaseissa.

Etsitään laajemmalta alueelta. Tutkitaan metsä vielä kerran.

Riittäisipä siihen resursseja. - Kaikkea ei ole huomattu.

Muuten silmälasit eivät olisi olleet tuolla.

Suhtaudutaan tähän varauksella, kunnes saamme tietoa tutkijoilta.

Mitä sitten tehdään?

Kadonneita etsivä Missing People -järjestö voisi auttaa.

Kokoavatko he ryhmän huomiselle? - Kokoavat. He tykkäävät minusta.

Soitan heille. - Hyvä, Nina.

Kiitos, Tomas.

Anton, anna 13.

Tämäkö? - Ei tämä. Yhtä isompi.

Kiitos. Loistavaa.

Etkö vastaa?

Ei se ole kukaan tärkeä.

Adam puhelimessa. - Moi. Miten tutkinta etenee?

Ei mitään uutta. Mitä sinulle kuuluu?

Oletko vielä puhunut kenellekään? - Minun ei tarvitse puhua.

Ottakaa kiinni ne kakarat, jotta he tunnistavat van Voorstin.

Iris, kuinka sinä oikein voit? - Voin hyvin. Palataan asiaan.

Palataan.

Kenen kanssa puhuit? - En kenenkään.

Eikö van Voorst ole se, joka... - En halua puhua siitä.

Iris. Minullakin on ikävä Christiania.

Kauanko olette täällä? - En tiedä.

Eikö lapsilla ole koulua? - Heillä on kahden viikon loma.

Aina voi ottaa muutaman lisäpäivän.

Se liittyy jotenkin Didieriin. - Eikä liity.

Olemme täällä sinun takiasi. Niin kauan kuin tarvitset meitä.

Kaikki tuntuvat tietävän, mitä tarvitsen. Tarvitsen rauhaa.

Milloin siis palaatte takaisin Pariisiin?

Älä nyt, Iris. - Älä nyt, älä nyt.

Iris! Tule takaisin.

Voi jumalauta...

Voi paska.

Otin kuvan. Haluatko nähdä? - Joo.

Otin muka selfietä, mutta en vaihtanut kameraa.

Äiti! En osannut odottaa tuota sinulta.

Minua hävetti, mutta halusin ottaa kuvan.

Tosi komea. - Eikö olekin?

Katso ylös.

Kuinka vanha hän on? - Yhtä vanha kuin minä.

Onko hänellä lapsia? - Ei ole.

Missä hän asuu? - En tiedä.

Asuuko hän täällä Malmössä? - Oletettavasti.

Suoraan sanottuna emme puhuneet hirveästi hänestä.

Hän kyseli lähinnä minulta.

Ei ole itsekeskeinen. Siitä me tykätään. - Niinpä.

Hän on liian hyvä minulle.

Lopeta. Olet ansainnut tämän. Olet aivan upea.

Hyvä on. Kiitos. Minulla menee myöhään. - Pidä hauskaa.

Katsotaan, tulenko illalla kotiin.

Juhlimmeko me jotain?

Haluan viettää loppuelämäni sinun kanssasi.

Poliisi! Seis!

Haluan elää sinun kanssasi.

Poliisi! Seis!

Loppuelämäni. - Seis!

Kiitos.

Hei.

Ota ne pois! - Tulkaa tänne.

Piti ottaa ne mukaan. Päiväkodissa on kennelyskää.

Ei hätää, se tarttuu vain koiriin. Keksin jotain muuta huomiseksi.

Hyvä. Voitko laittaa tämän autoosi? Kiitos.

Hei, Fredrik. - Tiedän, mitä aiot sanoa. Minun ei pitäisi olla täällä.

Enhän. - Minun on pakko.

En voi istua tumput suorina, kun Benjaminin murhaaja kulkee vapaana.

Pysyttele toimitsijoiden lähellä. Älä koske mihinkään.

Jos löydät jotain, huuda apua. - Minä lupaan. Kiitos, Iris.

Löytö!

Fredrik.

Tunnistatko kengän? Voisiko se olla Benjaminin?

En tiedä.

Et tunnista sitä. - En.

Kysy Åsalta.

Hän tietää paremmin Benjaminin tavaroista.

Brie!

Brie!

En löydä Brietä. En voi lähteä, ennen kuin se palaa.

Åsan luona ei tarvita kahta, joten mene sinä autolla.

Tässä. - Ei, sinä tarvitset sitä.

Lähden taksilla. Toivottavasti koira löytyy.

Mennään. Brie!

Brie!

Huhuu?

Moi.

Moi.

Sinä olet varmaankin Liv. - Joo.

Minä olen Peter.

Äitisi sanoi, että saan jäädä.

Jos olisin tiennyt, että tulet jo nyt, niin olisin lähtenyt.

Ei se mitään.

Tuntuu vähän oudolta seistä tässä ilman vaatteita.

Hetkinen.

Sinulla taitaa olla paita väärinpäin.

Ihan tarkoituksella.

Kaikki pukeutuu näin Tanskassa. Se on muotia.

Saanko kysyä jotain?

Tapaileeko äitisi useita?

Ei, mutta...

Toivottavasti olet vakavissasi. - Kyllä olen.

Enkö näytä sellaiselta? Selvä.

Emme ole tapailleet kovin kauan.

Se vain tuntuu oikealta. Tiedätkö?

Hyvä.

Näytän sinulle esineen. Kerro, tunnistatko sen.

Löysittekö tämän nyt? - Tunnistatko sen?

Tunnistan.

Benjaminin lempikengät.

En saanut heittää niitä pois, vaikka ne olivat -

aivan rikkinäiset.

Nyt se toimii. - Eikä!

Toimiihan. - Täällä ei ole mitään. Katso.

Kuunnelkaa. Äiti lähtee ratsastamaan. - Selvä.

Julie, pidä huolta pikkusiskosta. Pusuja.

Mitä asiaa? - Haluan tietää, milloin tulet takaisin.

Ei kuulu sinulle!

Et voi vain häipyä lasten kanssa. Se on sieppaus.

Lapset ovat minun, ja lähden heidän kanssaan, minne haluan.

Älä mene.

Miten menee?

Löysittekö tämän samasta metsästä kuin ruumiin?

300 metrin päästä pensaasta. Äidin mukaan se kuuluu Benjaminille.

Ehkä, mutta en usko, että se on ollut ulkona 18 vuotta.

Kuinka kauan sitten? - Korkeintaan muutamia kuukausia.

Voi hitto!

Fredrik.

Ymmärrän, että haluat selvittää poikasi kohtalon.

Siksi saat mahdollisuuden kertoa totuuden.

Laitoitko sinä kengän metsään?

Sano nyt. Olitko se sinä?

Ette saa lopettaa tutkintaa taas kerran.

Tulivatko silmälasitkin sinulta? - Mitkä?

Benjaminin silmälasit. Laitoitko ne tänne?

Löysittekö Benjaminin silmälasit? - Tulivatko ne sinulta?

En. Vannon sen. Vain kenkä.

Vaarannat koko tutkinnan. Ymmärrätkö sen?

Benjaminin silmälasit ovat johtolanka...

Kuuntele. Se, mitä täältä löytyy, voidaan kyseenalaistaa oikeudessa.

Sitäkö sinä haluat?

Haluatko, että tekijä tai tekijät pääsevät kuin koira veräjästä?

En tietenkään halua.

Sitten sinun täytyy pysytellä totuudessa.

Oliko jotain muuta, Fredrik?

Se ilta, kun hän soitti.

Oikeasti hän halusi, että tulen hakemaan hänet.

Haitko hänet? - En. Kieltäydyin.

Olin juonut. Hän sanoi minulle: "Iskä."

"Entä jos minua lyödään?"

"Ryöstetään ja murhataan, enkä ikinä tule kotiin."

Minä sanoin:

"No sitten käy niin."

Miten voi sanoa noin omalle pojalleen?

Miten voi elää sen kanssa, että on sanonut noin?

En tiedä.

Minä lähden. Anteeksi.

Iris. - Tomas tekniseltä puolelta.

Tutkin eilen tulleet silmälasit.

Se kuluma on ilmeisesti valmistusvika.

Sadoissa sangoissa on samanlainen vika, -

joten on mahdotonta sanoa, kuuluivatko lasit Benjaminille.

Kuulitko? - Kuulin. Kiitoksia.

Brie!

Brie!

Me alamme olla valmiita.

Löysittekö jotain muuta? - Mitä? Ei.

Brie! Kunpa se ei olisi juossut moottoritielle.

Olisimme kyllä kuulleet.

Ehkä minä... lähden jonkun muun kanssa.

Ei, minä ajan.

Bella tarvitsee ruokaa. Palaan takaisin myöhemmin.

Voisitko laittaa Bellan autoon?

Se on jo autossa. - Ei vaan tässä.

Brie. Missä olet oikein ollut?

Et saa juosta pois. Huolestuin kauheasti.

Senkin riiviö.

Huhuu? - Moikka.

Tuo pitää siirtää alas.

777. - Oho.

Moikka. Täällähän te istutte.

Ajattelin lähteä aiemmin, mutta sitten Liv tuli.

Nyt hän auttaa minua opiskelemaan. - Hienoa.

Moi.

Mitä me syödään päivälliseksi? Jääthän syömään?

Haluatko? - Jos siitä ei ole vaivaa.

Ei, kävin kaupassa. Teen simppelin pastan. - Se on ihanaa.

Autan kyllä, mutta teemme ensin tämän.

Samaan tapaan kuin aiemmin, mutta laita kymppi.

Sinä saat hoitaa tämän. - En pysty. Ei käy.

Rauhoitu.

Minä autan sinua.

Sano, ettei ollut tarkoitus.

Vetoa itsepuolustukseen. Hankin parhaan asianajajan.

Sinua ei tuomita murhasta.

Istut pari kuukautta ja sitten olet vapaa.

Vapaa minusta ja kaikesta.

Pidän huolen siitä, että se on sen arvoista. Et joudu enää töihin.

Anton on kokenut jo tarpeeksi. Hän ei voi menettää minuakin.

Kuuntele tarkkaan. Tämän voi hoitaa kahdella tavalla.

Joko minun tavallani -

tai poliisi saa nimettömän vihjeen ja löytää murha-aseen sinun luotasi.

Mitäköhän Anton sanoisi siitä?

Oletko säilyttänyt sen?

Voin olla ystäväsi tai pahin vihollisesi. Sinä valitset.

Olisi karmeaa, jos pikku Antonille kävisi onnettomuus.

Kannattaa siis miettiä, mitä haluat tehdä.

Julie, kuulitko? - Mitä?

Kuulin.

Äidin hevonen.

Iris. - Hei, täällä soittaa Eva Ystadin sairaalasta.

Tänne on tuotu Katarina Bignola. - Hän on siskoni. Mitä on käynyt?

Hän tuli päivystykseen pudottuaan hevosen selästä. - Minä tulen.

Hän pyysi sanomaan, että menisit kotiin lasten luokse.

Ovatko he yksin kotona? - Niin minä ymmärsin.

Kiitos. Voi hemmetti.

Äiti tuli!

Äiti! - Hei, kullat.

Varovasti, varovasti. - Me odotettiin sinua.

Muru.

Ota nämä. - Kiitos, rakas.

Teidän pitää mennä nukkumaan. - Me halutaan katsoa tablettia.

Teidän pitää ottaa rauhallisesti, koska äitiin sattuu.

Iris, autatko kenkien kanssa? - Vähän aikaa.

Julie. Mene pikkusiskon kanssa pesemään hampaat.

Ei! Nyt te tottelette minua.

Nyt tottelette äitiä!

Tulen sanomaan hyvää yötä... - Sattuiko?

Olette rakkaita.

Saitko Didierin kiinni sairaalasta käsin? - Sain.

Mitä hän sanoi? - Mistä?

Milloin hän tulee? Et voi huolehtia lapsista yksin.

Hänen pitää selvittää asia.

Hänellä on paljon töitä, mutta kaikki järjestyy. Voitko laittaa...

Kiitos.

Sattuiko? - Sattui.

Varovasti.

Nostan tämän. - Tosi varovasti.

Miksi tuntuu näin pahalta, kun on kipeänä?

Soitanko Didierille?

Voitko hakea juotavaa? Kauhea jano. - Aivan, anteeksi.

Kuule. Olen miettinyt yhtä asiaa.

Pitäisikö meidän sittenkin lähteä Bangkokiin?

Olisi hauskaa tavata perhettäsi. - He ilahtuisivat kovasti.

Hyvä. Minä hoidan liput.

Hei, Inger. Minä täällä.

Sinun pitäisi ottaa taas Anton.

Ehkä pidemmäksi aikaa kuin yleensä.

Kiitos kaikesta. Et tiedä, miten paljon arvostan sitä.

Onko nyt jo aamu? - Siihen on vielä monta tuntia. Nuku vaan.

Hei vaan. - Hei, oletko sinä Iris Broman?

Kyllä olen, Gunnar. - Sait vieraan.

Hei.

Tutkitko sinä ruumista, joka löytyi metsästä? - Tutkin.

Se olin minä.

Minä tapoin hänet.

Minä tein sen.

Kerro mitä tapahtui, alusta loppuun.

Olin juonut yhden oluen ystävien kanssa. Olin menossa kotiin.

Yhtäkkiä se kundi hyökkäsi tyhjästä minun kimppuuni.

Yritin paeta, mutta hän juoksi perääni.

Löin häntä.

Hän taisi olla pilvessä, koska hän ei luovuttanut.

Hän oli aivan hullu.

Löin monta kertaa, mutta hän vain jatkoi.

Minulla oli vyöllä vasara ja löin häntä sillä itsepuolustukseksi.

Sitten hän oli kuollut.

Menin paniikkiin.

Hyppäsin omaan autoon, ajoin metsään ja hautasin hänet.

Missä olit ollut? - Golden-ravintolassa.

Kävin siellä töiden jälkeen. Siellä oli aina tuttuja.

Keitä oli sinä iltana?

En muista.

Voitko osoittaa, minne hautasit hänet?

Suunnilleen tuonne.

Mihin jätit pyörän?

Minkä pyörän? Ei ollut mitään pyörää.

Palaan pian.

Onko tässä poika, jonka tapoit ja hautasit metsään?

Ei.

Kuka hän on? En ole ikinä nähnytkään.

Se ei ole Benjaminin ruumis.

Tutkimmeko kahta tapausta? - Sitähän minä sanoin koko ajan.

Ei jämähdetä siihen, että se oli Benjamin.

Nyt Iris on nolannut itsensä.

Kuulustelu päättyy 11.15.

Palaan pian.

Tarkastin kaikki Skånen kadonneet.

Kukaan muu ei täsmännyt olosuhteisiin.

Laajennetaan. Halland, Blekinge, Småland.

Painostetaan tutkijoita ruumiin tunnistamisessa.

Se ei voi enää odottaa, kun tuolla istuu ihminen, -

joka tunnustaa aivan eri murhan.

Onko hän mielenterveysongelmainen, joka haluaa huomiota?

Hän näytti tarkkaan, mistä ruumis löytyi.

Ehkä hän on nähnyt eristykset.

Tai kulki Missing Peoplen kanssa. - Totta.

Anteeksi.

Olenko minä ainoa, joka on iloinen tunnustuksesta?

Hei, Adam. Voinko soittaa myöhemmin?

Kerron nopeasti. Ne pennut, jotka ampuivat Christianin.

Saimme kiinni toisen heistä.

Pojan. Haloo, kuulitko mitä sanoin?

Christianin murhaaja on ehkä jäänyt kiinni.

Suomennos: Marianna Lähde Iyuno