All language subtitles for The.Stones.and.Brian.Jones.2023.1080p.BluRay.x264-OFT

af Afrikaans
ak Akan
sq Albanian
am Amharic
ar Arabic
hy Armenian
az Azerbaijani
eu Basque
be Belarusian
bem Bemba
bn Bengali
bh Bihari
bs Bosnian
br Breton
bg Bulgarian
km Cambodian
ca Catalan
ceb Cebuano
chr Cherokee
ny Chichewa
zh-CN Chinese (Simplified)
zh-TW Chinese (Traditional)
co Corsican
hr Croatian
da Danish
en English Download
eo Esperanto
et Estonian
ee Ewe
fo Faroese
tl Filipino
fi Finnish
fr French
fy Frisian
gaa Ga
gl Galician
ka Georgian
de German
el Greek
gn Guarani
gu Gujarati
ht Haitian Creole
ha Hausa
haw Hawaiian
iw Hebrew
hi Hindi
hmn Hmong
hu Hungarian
is Icelandic
ig Igbo
id Indonesian Download
ia Interlingua
ga Irish
it Italian
ja Japanese
jw Javanese
kn Kannada
kk Kazakh
rw Kinyarwanda
rn Kirundi
kg Kongo
ko Korean
kri Krio (Sierra Leone)
ku Kurdish
ckb Kurdish (Soranî)
ky Kyrgyz
lo Laothian
la Latin
lv Latvian
ln Lingala
lt Lithuanian
loz Lozi
lg Luganda
ach Luo
lb Luxembourgish
mk Macedonian
mg Malagasy
ms Malay
ml Malayalam
mt Maltese
mi Maori
mr Marathi
mfe Mauritian Creole
mo Moldavian
mn Mongolian
my Myanmar (Burmese)
sr-ME Montenegrin
ne Nepali
pcm Nigerian Pidgin
nso Northern Sotho
no Norwegian
nn Norwegian (Nynorsk)
oc Occitan
or Oriya
om Oromo
ps Pashto
fa Persian
pl Polish
pt-BR Portuguese (Brazil)
pt Portuguese (Portugal)
pa Punjabi
qu Quechua
ro Romanian
rm Romansh
nyn Runyakitara
ru Russian
sm Samoan
gd Scots Gaelic
sr Serbian
sh Serbo-Croatian
st Sesotho
tn Setswana
crs Seychellois Creole
sn Shona
sd Sindhi
si Sinhalese
sk Slovak
sl Slovenian
so Somali
es Spanish Download
es-419 Spanish (Latin American)
su Sundanese
sw Swahili
sv Swedish Download
tg Tajik
ta Tamil
tt Tatar
te Telugu
th Thai
ti Tigrinya
to Tonga
lua Tshiluba
tum Tumbuka
tr Turkish
tk Turkmen
tw Twi
ug Uighur
uk Ukrainian
ur Urdu
uz Uzbek
vi Vietnamese
cy Welsh
wo Wolof
xh Xhosa
yi Yiddish
yo Yoruba
zu Zulu

Original subtitles

"BRIAN OLI UHRI KAHDEN ERI SUKUPOLVEN VÄLISESSÄ SODASSA."

Lapsen pitäisi olla rakastettu.

Lapsi on vanhempien ilmentymä. Vanhemmat näkevät itsensä lapsessa.

Lapsi on osa heitä. Hän on heidän lihaa ja verta.

Monen vuoden ajan hän heijastaa heidän henkilöllisyyksiään.

Kasvaessaan lapsi muodostaa oman henkilöllisyytensä.

Se voi erota suuresti vanhempien henkilöllisyydestä ja näkemyksistä.

Vanhempia harmittaa, etteivät he näe itseään enää lapsessaan.

Kun näin tapahtuu, heistä tuntuu, että he menettivät tämän.

Mutta hänestä on tullut omanlaisensa ihminen.

Brianin hankala suhde vanhempiinsa vaikuttaisi häneen koko elämänsä ajan.

Vanhemmat eivät pitäneet hänen elämäntyylistään.

He halusivat, että Brianilla olisi oikea työ.

Vain 19-vuotiaana hän perusti Rolling Stonesin.

He olivat pioneereja ja villitsivät ihmisiä -

pitkine hiuksineen ja kapinallismielialallaan.

Esitelkää itsenne vuorollaan.

Hei, Olen Mick Jagger. -Charlie Watts.

Brian Jones.

Keith Richards. -Bill Wyman.

Pojilla on aika pitkät hiukset. Minkä vuoksi?

Hiukset pitenevät kaikkialla. -Pidämme siitä.

Oletteko ajatelleet letittää niitä? -Varsinainen vitsiniekka.

Joidenkin mielestä olette naisellisia. Mitä sanotte siihen?

No, kulta... -Emme ole.

Tapasin Brianin junassa 14-vuotiaana koululaisena.

Hän oli yllättävän ystävällinen ja avoin. Hänellä oli keskiluokkainen aksentti.

Hän oli junabongari. Great Western oli hänen lempijunansa.

Järkytyin, kun kuulin että hän oli kuollut vain kuusi vuotta myöhemmin.

Koko maailma tuntui olleen hänen jalkojensa alla.

Kiitos paljon.

Rakastan Mickiä ja Keithiä. Mick ihaili aina Briania.

Hän rakasti tätä. Hän taisi haluta olla Brian.

Brian sai kaikki tytöt ja fanipostin.

Mick taisi yrittää kovaa saada tyttöystäviä.

Muistan, miten vaikuttunut hän oli siitä,

miten Brian vetosi naisiin.

Brian ja Keith olivat kuin veljiä.

Keith oli vaikuttunut Brianin soitosta. Brian opetti hänelle soittojuttuja.

He olivat läheisiä yhteisellä musiikkimatkallaan.

Hyvät naiset ja herrat, nyt se tapahtuu. Tässä ovat The Rolling Stones.

Brian oli yhtä suosittu kuin Mick. Hän oli varhaisen Stonesin sielu.

Mutta nykyään hän on unohdettu.

Brian vastasi fanipostiin.

Rakas Doreen. Kiitos kirjeestäsi ja kiinnostuksestasi bändiä kohtaan.

Olemme kahden bändin yhdistelmä. Toinen oli minun perustamani R ja B-bändi.

Toinen oli Mickin ja Keithin lontoolaisbändi.

Meillä on taipumus rikkoa yleisöennätyksiä.

Kuka sai aluksi eniten fanipostia? Brian.

Sihteerien mukaan 100 kirjeestä 60 oli Brianille.

25 Mickille ja 10 Charlielle, Keithille ja minulle.

Brian sai eniten postia.

Hän oli loistava muusikko. Hänen taitonsa tekivät vaikutuksen.

Omistauduimme bändille. Brian varsinkin, koska bändi oli hänen.

Se oli hänelle vielä tärkeämpi kuin meille muille.

Brian teki kaiken. Hän kirjoitti musiikkilehtiin -

ja keskusteli siitä, mikä oli bluesia ja mikä R ja B:tä.

Minulla on kopioita hänen kirjeistään.

Kun Brian etsi bändikavereita, hän valitsi jokaisen hakijan mukaan.

Palataan bändin alkuun. Miten te tapasitte?

Vastasin hakemukseen, jossa etsittiin basistia.

Muut tapasivat jazzklubeilla.

Kauanko siitä on? -Kaksi vuotta.

Mitä teit sitä ennen? -Olin insinööri.

Sitten Brianiin. Kuulutko bändin alkuperäisjäseniin?

Kyllä kuulun. -Mitä teit sitä ennen?

Odottelin vain, että jotain tapahtuisi.

Tein eri töitä ja yritin perustaa bändiä,

mutta se onnistui vasta, kun tapasin Mickin ja Keithin.

Muistatko, missä ensimmäinen keikkanne oli?

Marqueella, Lontoon Oxford Streetillä. -Paljonko tienasitte sillä?

20 puntaa. Se oli hyvä, koska puoli vuotta aiemmin saimme vain kymmenen.

Mick seisoskeli soittamassa marakasseja, ja yleisö lauloi mukana.

Musiikki meni suoraan kehoon. Se oli kuin heimokokous.

Blues oli Brianille tärkeää. Hänestä Stones markkinoi mustaa bluesia.

Rakas Doreen, mainitsit bluesmateriaalin.

Bluesia ei ole helppoa esittää keskivertoklubiyleisölle.

He pitävät enemmänkin twististä.

Kiitos jälleen, että olet kiinnostunut rhythm and bluesista ja meistä.

Se ansaitsee enemmän tunnustusta.

Rakkaudella, Rolling Stonesin Brian Jones.

Mick ja Keith muuttivat Brianin asuntoon.

Brian ja Keith nukkuivat kaksoissängyssä etuhuoneessa.

Mick nukkui yksin keskihuoneessa.

Lisäksi siellä oli kamalan näköinen keittiö.

Vuoden 1962 talvi oli todella kylmä. Maksoimme shillinkejä,

jotta saimme vähän lämpöä.

Brian sanoi: "Mitä hyötyä nousta sängystä, kun on niin helvetin kylmä?"

He jäivät sänkyynsä soittamaan kitaraa.

Meillä ei onneksi ollut mitään muutakaan.

Jouduimme varastamaan perunoita kaupasta ja myymään kaljapulloja.

Emme voineet muuta kuin jatkaa yrittämistä...

Meidän oli parannettava, vaikkemme olisi loistavia. Se oli vaikeaa.

Meillä oli hauskaa, koska olimme päättäneet soittaa yhdessä.

Kaikesta huolimatta Brian yritti saada vanhempiensa hyväksynnän.

Isä ja äiti, kiitos kirjeistä. Anteeksi, etten ole kirjoittanut takaisin.

Stonesin johtajana ja edustajana minulla on jatkuvasti kiire.

Haluaisin tavata maanantaina tai tiistaina.

Hiukseni ovat aika pitkät, mutta siistit.

Olemme saamassa suosiota, mutta emme ole tyytyväisiä "Come Oniin".

Levy ei tee bändille oikeutta.

Brian kutsui vanhempiaan konsertteihin, mutta he eivät ikinä käyneet niissä.

Brian halusi Keithin soittavan nuotit yhdessä.

Ne nousevat ja laskevat vuorotellen.

Se on kaunista. Se sopii täydellisesti.

Soitimme Bo Diddleyn "Monan".

Anteeksi, se on printterini. Nyt se onneksi sammui.

Hän oppi soittamaan tremoloa.

Ja tahdissa. Sen kuulee "Monassa."

Kuuletteko? Tuollaista ei tehty siihen aikaan.

Hän oli myös täysi mulkvisti. Toisinaan hän oli todella ikävä.

Hänessä oli puoli, joka oli, ei nyt paha,

mutta toisinaan hän oli julma.

Meistä on kuvaa, joissa -

Brian kaataa tupakantuhkaa päähäni.

Hän teki sellaista kaikille.

Hän halusi todistaa itsensä. Hän häpesi pituuttaan.

Jos hän ei saanut tahtoaan läpi, hänestä tuli aggressiivinen.

Sitten hän pyyteli anteeksi.

"Anteeksi, että sammutin tupakkani käteesi."

Annoimme hänelle aina anteeksi, koska hän oli ihana tyyppi.

Brian sai paljon vastustusta isältään.

Isä ei pitänyt siitä, että hän oli muusikko.

Hän halusi, että tämä meni kunnon töihin. Sama vanha juttu.

Tiettyyn pisteeseen asti Brian oli tavallinen poika.

Hän oli kohtelias ja pidetty. Pidetty, koska hän oli kohtelias.

Hän oli mallioppilas.

Varhaisteininä hän alkoi muuttua.

Hänestä oli tulossa mies.

Hän alkoi vastustaa auktoriteetteja.

Hän kapinoi vanhempiaan ja varsinkin opettajia vastaan.

Hän kysyi, miksi hänen pitäisi totella vain,

koska vanhempi henkilö käski niin.

Brian muuttui huippuoppilaasta kapinalliseksi.

Hän keskittyi opintojen sijaan musiikkiin ja tyttöihin.

Hän soitti klarinettia orkesterissa.

Mutta Brian ei ollut kiinnostunut muusta opiskelusta.

Ei urheilusta.

Ei kadettijoukoista eikä väittelykerhoista.

Koulussa hän oli omissa oloissaan.

60-luvun alku oli monokulttuuria.

Meidän sukupolvemme poikkesi siitä.

Se oli keskiluokan jäykkyyttä, jota ei enää näe.

Hänellä oli huono suhde vanhempiinsa.

He olivat kunnioitettuja ja fiinejä. Hän ei sietänyt sitä.

Brianin perhe oli poroporvareita,

jotka uskoivat olevansa muita parempia.

Brianin äiti oli walesilainen baptisti.

Äiti oli jäykkä. Hän ei pitänyt hauskaa tai nauranut.

Äiti varmasti rakasti häntä, mutta ei tiennyt miten.

Hänen fanaattisuutensa jazzmusiikkia kohtaan kasvoi jatkuvasti.

Se oli pettymys. Olimme harmistuneita,

kun hänen rakkautensa jazzmusiikkia kohtaan kasvoi niin paljon,

että neuvoistamme huolimatta hän alkoi soittaa sitä.

16-VUOTIAS BRIAN TOIMI OVIMIKKONA

Vanhemmat eivät pitäneet siitä, että Brian soitti jazzia.

Heidän mielestään se oli rappiomusiikkia.

Hän alkoi kapinoida enemmän. Pidimme mustasta musiikista.

Pidimme altavastaajasta.

BRIAN TAPASI TYTTÖYSTÄVÄNSÄ VALERIE CORBETTIN KLUBILLA

Vanhempiinsa turhautunut Brian liittyi Valin perheeseen -

ja vietti aikansa soittamalla bluesia.

Tunsin Val Corbettin hyvin.

16-VUOTIAAT BRIAN JA VALERIE

Hän oli tyylikäs ja mukava.

Brian oli ihastunut häneen ja toisinpäin.

Heidät oli luotu toisilleen.

Sitten saimme kuulla Valin raskaudesta.

Aluksi Val oli tyytyväinen.

Hänen ja Brianin piti muuttaa Cheltenhamista Lontooseen asumaan yhdessä.

Sitten hän tajusi, ettei niin kävisi.

Brian suostui menemään naimisiin.

Mutta hänen vanhempansa, varsinkin äiti, kielsivät sen.

Niihin aikoihin vanhemmat tekivät päätökset.

Val lähetettiin hoitokotiin.

VALIN JA BRIANIN LAPSI ANNETTIIN ADOPTOITAVAKSI

22. joulukuuta 1960 17-vuotias Brian potkittiin kotoaan.

Isä kutsui sitä myöhemmin äärimmäiseksi ratkaisuksi,

jota hän ei antaisi itselleen anteeksi.

Brian oli pihalla salkku kädessään.

Se oli surullista. Autoin häntä tyhjentämään tavaransa.

Onneksi sisarellani oli vapaa huone.

Hänellä oli hauskaa sisareni luona.

Hylätty Brian muutti Patin ja tämän sisaren Bettyn luokse.

Heidän vanhempansa huolehtivat hänestä. Siitä tuli Brianille tuttua.

Hän liittyi perheisiin, sai tyttäriä raskaaksi ja lähti.

Niin kävi ainakin viisi kertaa.

Oletko katkera, Pat? -En katkera. Säälin Briania.

Hän ei voi olla onnellinen, eikä hänellä ole aitoja ystäviä.

Hänen ystävänsä eivät luultavasti pidä hänestä.

Jos hän olisi koditon, kukaan ei välittäisi hänestä.

Hän ei ole hyvää seuraa, koska hän on niin kyyninen.

Hän ei välitä muista. Hän vain käyttää heitä hyväkseen.

Sitten hän heittää heidät menemään. Säälin häntä.

Brianin kapinalliselämä heijasti Stonesia muita jäseniä enemmän.

Hänet oli potkittu kahdesta koulusta ja kotoaan.

Hänen yksityiselämänsä oli holtiton. Blues oli Brianin pelastus.

Hänen puutteensa taisivat ajaa häntä -

pakenemaan Cheltenhamia ja elämäänsä. Musiikki auttoi häntä.

Kovin chicagolaismusiikki. Elmore James. Robert Johnson.

Muddy Waters.

BRIAN OTTII BÄNDIN NIMEN "ROLLIN' STONE" -KAPPALEESTA

Stonesien sävellajiton, bluesmainen ja harmoninen rakenne tuli Brianilta.

Soundin luonne tuli Brianilta.

Monet amerikkalaisteinit eivät tienneet bluesista ennen Stonesia.

Brianin suuri hetki oli päästä esittelemään sitä amerikkalaisille.

Kerro jotain hänestä.

Halusimme soittaa rhythm ja bluesia. Howlin' Wolf oli yksi idoleistamme.

On suuri ilo olla mukana tässä ohjelmassa.

Se puheista. Kutsutaan Howlin' Wolf lavalle.

Howlin' Wolfin vuoro.

Se oli heille iso juttu. He eivät olleet esiintyneet TV:ssä.

He esiintyivät parhaaseen katseluaikaan. Se oli todella merkittävää.

Se oli monen mielestä yksi 60-luvun merkittävimmistä TV-hetkistä.

Muutaman ensimmäisen vuoden ajan hänellä tuntui olevan visio.

Vuosina 1961 ja 1962.

He löysivät sävellajit avoimelle viritykselle.

D/E, kuten Elmore Jamesilla.

Samoin avoin G, joka oli Muddy Watersia ja Robert Johnsonia.

Mitä halusimme viidennelle singlelle? Bluesia.

Meille sanottiin: "Älkää tehkö niin. Tuhoatte uranne."

Kukaan ei ollut julkaissut bluessingleä Englannissa.

Ray Charlesiakin pyydettiin olemaan tekemästä kantrilevyä.

Siitä tulikin hänen parasta musiikkiaan. Kun äänitimme "Little Red Roosterin",

sitä kutsuttiin itsemurhaksi.

Se julkaistiin perjantaina. Maanantaina se oli ykkösenä.

Brian johti bändiä ja kappaletta.

Brianin slidekitara.

Huomaatteko?

Mitä muut tekivät?

Hän luo kappaleen.

Olimme ainutlaatuisia.

Bo Diddley oli vaikuttunut meistä.

Olimme keskellä myrskyä. Vuonna 1963 soitimme yli 300 keikkaa.

Kun tulimme lavalle, koko yleisö ryntäsi lähemmäs.

Keikat aiheuttivat mellakoita.

Se oli tunteikasta kapinointia auktoriteetteja ja perinteitä vastaan.

Bändin ulkonäkö, asut, hiukset ja seksuaalisuus olivat uutta.

Sekä miehet että naiset ihailivat Briania ja Mickiä.

Heissä oli epätavallista androgyynisyyttä.

Brian tapasi Linda Lawrencen vuonna 1962. Hänet otettiin osaksi tämän perhettä.

Kuulin ja näin hänet. Tunsin yhteyden soundiin.

Se oli huuliharppu ja slidekitara.

Ensimmäistä kertaa kuulin sellaista musiikkia ja tunsin sellaisia tunteita.

Se oli uskomatonta.

Aloin tuntea kokonaan uusia tunteita.

LINDA, 17, JA BRIAN, 21, 1963.

Se oli välitöntä. Ehkä se oli rakkautta.

Siihen aikaan en tiennyt siitä, mutta nyt tiedän.

Lopulta hän halusi tulla asumaan luokseni Windsoriin.

Sanoin kyllä. Vanhempani rakastivat häntä.

Hän puhui paljon musiikista, ostamistaan levyistä -

ja miten hän soittaisi niitä.

Soitin levyjä tauotta, jotta hän oppisi soittamaan niitä.

Hän halusi kuulla niitä ja oppia soundit.

Heidän suosionsa ja yleisömääränsä kasvoivat.

Se oli todella jännittävää.

Olimme rakastuneita.

Miltä tyttöjen huutelu tuntuu?

On hienoa kuulla heidän huutavan meille. Se osoittaa suosiomme,

mutta olemme tietenkin ylpeitä siitä.

Sydneyn lentokentällä oli mellakka.

10 000 nuorta sekosivat ja hajottivat lentokentän.

Minua ei haitannut hänen suosionsa.

Tiesin, että hän rakasti minua. Olimme nuoria.

Hän rakasti juuri minua.

Ajattelin, että hän palaisi luokseni.

Emme osanneet odottaa tällaista reaktiota. Emme tienneet paljoa Australiasta -

tai suosiostamme täällä. Kuuntele. Olemme vaikuttuneita.

Oletteko tottuneet tällaiseen? -Olemme, mutta yllätyimme tästä.

Olette näköjään suosittuja. Mistä tämä kaikki alkoi?

Tapasimme Lontoon jazzklubeissa.

Brianin ja Mickin kilpailu bändin johtajuudesta kasvoi.

Mick oli luontainen keulahahmo, ja Brian oli epävarma.

Heidän välinsä huononivat, ja se vaikutti Brianiin.

Olemme kuin muutkin. Käyttäydymme, kuten ennenkin.

Miten kuvailisitte itse musiikkianne?

Rhythm ja bluesia varmaan. -Saamme vaikutuksemme siitä.

Brian lähetti minut mallikurssille Lontooseen.

Olin käynyt kampaamokurssilla. Innostuin hiuksista,

ja pyysin, ettei hän leikkaisi hiuksiaan.

Kun se kasvoi,

trimmasin vain sitä tietyn muotoiseksi.

Hän oli kuin herrasmies paidassaan ja takissaan. Hän availi ovia.

Hän oli herrasmiesmäinen ja hyväkäytöksinen.

Hänellä oli tietenkin perhe. Yhdessä vaiheessa tapasimme heidät.

Hän halusi esitellä vanhempansa.

Hän ei yleensä esitellyt heille ketään, joten tiesin, että se oli erityistä.

Tuntuiko siltä, että Brian välitti vanhempiensa mielipiteistä?

Ehdottomasti. Hän halusi, että he pitäisivät hänen tekemisistään -

ja olisivat hänestä ylpeitä. Se oli koko vierailumme tarkoitus.

He halusivat hänelle erilaisen uran. Samanlaisen kuin hänen isällään.

Hyväpalkkaisen työn.

Brian ikään kuin kapinoi ja vältteli sitä.

Meistä tuli "rakkauden sukupolvi." Se alkoi musiikista.

1950-luku oli juuri loppunut.

Kaikki vaikutti jännittävältä.

Bändit tulivat Lontooseen, ja tytöt tulivat bändien vuoksi.

He pakenivat vanhempiaan.

He toimivat aina vanhempiensa tahdon vastaisesti.

He hengailivat Denmark Streetin kahvilassa muusikoiden kanssa.

He vain odottelivat Brian Jonesia tai jotakuta.

Siellä oli valtava määrä valvojia.

He sanoivat: "Hänen vanhempansa ovat huolissaan.

Hän lähti pinkissä minihameessa. Oletteko nähneet häntä?"

En kertonut valvojille mitään. Nuoret halusivat erilaista elämää.

Dawn Molloy oli Brianin viidennen lapsen äiti.

Olin 18. En ollut aiemmin ollut rakastunut.

Hän sai sydämeni jyskyttämään.

Tavatessamme hän selvästi halusi minua.

Olin katolinen ja varautunut.

Hän muutti sen.

En hävennyt enää kehoani ja tekemisiäni.

Hän oli todella seksikäs.

Hän rakasteli kyltymättömästi.

Se tuntui uskomattomalta.

Minulla oli rakastettu ja erityinen olo.

Hän opetti erinomaisesti, miten naista rakastellaan.

Vanhempani eivät pitäneet pitkähiuksisista poptähdistä.

"Sellainen musiikki on huonoa." He eivät tietenkään halunneet sellaista.

Olin yllättynyt, kun hän ilmestyi asuntomme ovelle.

"Hyvää iltaa, rouva Malloy." Hän suuteli äitini kättä. Kuka tekee niin?

Hänessä oli tyyliä.

Hän hurmasi heidät. Äitini sanoi:

"näytä Brianille makuuhuoneesi."

Hän kysyi vanhemmiltani, pääsisinkö mukaan kiertueelle.

Isäni ei päästäisi minua. Mutta hän sanoikin:

"Kunhan hän on eri huoneessa, ja pidät hänestä huolta."

Hotelleissa ei ollut turvamiehiä, joten tyttöjä oli kaikkialla.

Menimme huoneeseen, ja sängyssä makasi alaston tyttö.

Vessassa oli toinen.

He olivat valmiita tekemään mitä tahansa.

Poliisit olivat aivan ymmällään.

Se oli pelottavaa.

Ihmiset talloivat toisiaan. Korkokengät upposivat käsiin.

Luulin kuolevani. Se oli kuin ruuhkaisessa junassa.

He repivät Mickiltä hiuksia päästä.

Peräännyin ja kaaduin, ja Mick otti minut kiinni.

Brian etsi minua ja näki minut Mickin käsivarsissa.

Brian sekosi.

"Näpit irti tytöstäni! Älä vie tyttöystäviäni."

Mick sanoi: "Pidin hänestä vain kiinni. Hän kaatui. Älä ole mulkku."

Bill sanoi: "Toisinaan hän on tuollainen. Annetaan hänen olla hetken aikaa."

Kaikkia kohdeltiin kuin tähtiä.

Brian oli ainoa, joka muuttui siitä merkittävästi.

Luultavasti huonompaan. Hänellä oli vaikeaa,

ja sen johdosta meillä muillakin oli.

Emme ehtineet vahtia toisiamme.

Jos joku ei kestänyt tilannetta,

muiden oli vaikea auttaa häntä.

Muut taisivat varoa Briania. Hän oli aika ailahteleva.

Mutta he taisivat aiheuttaa sen, koska hän menetti johtajuutensa.

Mick päätti, mitä he soittaisivat.

Hän osasi säveltää, ja Brian ei.

Brian taisi olla kateellinen sille, että Mick ja Keith olivat niin läheisiä.

He taisivat olla eksyksissä ennen Andrewia.

Andrew otti tilanteen haltuun ja kertoi, mitä tehdä.

He tarvitsivat mielestään manageria, mutta Brian ei tainnut tietää,

että hän menettäisi valtansa.

Heillä oli eri ideoita tulevaisuudesta.

Brian rakasti Howlin Wolfia ja halusi pysyä bluesbändinä.

Andrew halusi heidän olevan poppia.

Andrew ja Brian eivät tulleet toimeen.

He olivat napit vastakkain, mutta pop myi,

ja Andrew halusi tietenkin tienata rahaa.

Kiitos.

Rakas Melinda, Mick on johtaja. Minä olin aiemmin, mutta Mick otti johdon.

Älä kysy miksi. Se oli parasta, koska hän on hyvä johtaja.

Mickin syntymäpäivä oli 26. heinäkuuta. Nyt minun on mentävä.

Hän taisi olla kateellinen Mickin suosiosta.

Mutta Brian ei tainnut tajuta, että hänkin oli suosittu.

Hän olisi kai halunnut olla kuten Mick.

Mickissä on karismaa ja uskomatonta energiaa.

Ymmärrän Briania. Uskon, että hän oli kadotettu henkilö.

Stonesin suosio oli uskomatonta.

Mutta sen sijaan, että Brian juhlisi bändin suosiota,

hän oli itse luomiensa ongelmien vanki.

Sain tietää Lindasta, kun olin menossa Torquayyn,

mutta Stu kielsi sen, koska Linda oli siellä lapsen kanssa.

Kysyin, kenen lapsen. Brianin.

Julkisuus on outoa, ja hän halusi sitäkin.

Se oli päätös, jonka hän teki.

Olin kaikilla keikoilla. Muut tyttöystävät eivät päässeet mukaan,

mutta minä olin niissä.

Ennen kuin sain Julianin, olin Bo Diddleyn konsertissa.

Tulin loistavasti toimeen Bo Diddleyn kanssa. Se oli upeaa.

Luulimme kaikki, että menisin naimisiin Brianin kanssa.

Joten oli järkytys, kun Andrew Oldham kielsi tyttöystävät ja vaimot.

Tiesin, että hän rakasti minua. Sitä oli vaikea ymmärtää.

Sanoin itselleni, että jos antaisin olla, hän palaisi vielä.

Kun hän lähti, isäni sanoi, että kukaan ei vahtisi häntä enää.

Brian kärsi, koska hän ei ollut Mickin ja Keithin kaltainen säveltäjä.

Näiden kappaleet olivat nostaneet bändin tasoa.

Tässä Brian, joka on yksi biisintekijöistä.

Itse asiassa en. Teemme paljon biisejä yhdessä -

nimellä Nanker Phelge, mutta Mick ja Keith säveltävät eniten.

Kiitos. -He ovat ahkerimpia.

Saatko kappaleihisi jotain erityistä inspiraatiota...?

Biisien tekemisestä kannattaa kysyä Mickiltä ja Keithiltä.

Yhdessä tekemämme kappaleiden suhteen joku vain sai idean studiossa.

Tekisitkö kaiken samoin nyt, kun -

tiedät suosion hinnan? -Tekisin. Rakastan tätä.

Kiitos. Jututellaan Keithiä ja Mickiä.

Tekö teette suurimman osan kappaleista?

Niin, suuren osan.

Onko teillä jokin tietty inspiraatio kappaleihinne?

En tiedä. Kysy Keithiltä. Ei oikeastaan.

Mick ja Keith ovat mahtavia biisientekijöitä.

Ihailen heitä hirveästi. He tekivät biisejä seksistä.

Vuodesta 1964 vuoteen 1984...

20 vuoden ajan he tekivät niitä jatkuvasti.

Klassisia rockbiisejä.

Se on aivan uskomatonta.

Vuoteen 1963 mennessä, jolloin Mick ja Keith tekivät kappaleet,

Andrew markkinoi Keithiä Brianin kustannuksella.

Hän esti minua, Charlieta ja Briania -

antamasta lainkaan haastatteluja.

Mick ja Keith antoivat ne kaikki.

Kun puhuimme puhelimessa, mainitsit, että hän teki jotain Jimi Hendrixin kanssa.

Niin. -He soittivat yhdessä.

Kukaan ei tiedä sitä.

Mitä sanon?

BRIAN JA JIMI SOITTAVAT YHDESSÄ

HE SOITTIVAT USEIN YHDESSÄ

Brian yritti säveltää yhdessä Ready Steady Go:n Michael Aldredin kanssa.

Ne olivat yksittäisiä tapahtumia...

Oliko kappale hyvä?

Ne olivat ihan kelvollisia.

Mutta hän ei uskaltanut äänittää niitä.

Helvetti, sammuta se.

Ei... Tämä on liian vaikeaa...

Hän ei soittanut minulle biisejään,

joten on vaikea sanoa, halusiko hän tehdä biisejä kanssamme.

Hän taisi haluta, mutta hän oli ujo, ja hänen oli vaikea -

esitellä kappaleitaan.

Emme oikein ajatelleet sitä, koska hän ei tuonut niitä esiin.

Se oli meiltä ehkä hieman huomioimatonta.

Saavuin uudenvuodeniltana.

Se oli kauheaa, koska tyttöystävä Linda Lawrence oli yhä siellä.

Niin se alkoi. Uskon, että sovimme toisillemme.

Hän taisi pitää tytöistä, jotka näyttivät häneltä.

Meillä oli samanlaiset hiustyylit.

Hän ei pitänyt itsestään, mutta hän piti itsensä näköisistä.

Se oli aika outoa.

Hän soitti kitaraa kotona.

Mutta hän ei säveltänyt. Hän taisi olla epävarma.

Hän ei tiennyt, oliko se oikein tai kappaleet hyviä.

Hänellä ei ollut ketään yllyttämässä häntä.

Oli hassua, etten ikinä kuunnellut -

Rolling Stonesia Brianin luona. En koskaan.

Brian oli Beatlesien fani.

Kuuntelimme vain Beatlesia tai Righteous Brothersia.

Emme koskaan Rolling Stonesia.

BRIAN SOITTI BEATLESIEN "YOU KNOW MY NAME" -KAPPALEESSA

Brian oli todella hermostunut Beatlesien äänityksessä.

Ajattelin, että hän toisi kitaran, mutta hänellä olikin saksofoni.

Hän tärisi hermostuksesta. Hän oli kuin rähjäinen saksofonisti.

Sanoin, että meillä oli hänelle sopiva biisi.

Brian oli mukava tyyppi.

Nauroimme ja hekottelimme paljon.

Ainoa bändin jäsen, joka kävi vierailuilla, oli Bill.

Mick ja Keith eivät ikinä käyneet hänen luonaan.

Eivät koskaan.

Jokaisella jäsenellä oli oma hovinsa.

Hierarkia meni niin, että Stonesit kävivät Beatlesien luona.

Beatlesit eivät käyneet heidän luonaan.

Se oli tiukka luokkajärjestelmä.

Tulimme Johnin luota autokuljetuksella.

Meillä oli kaiutin auton katolla ja mikrofoni sisäpuolella.

Edessämme oli Brianin Austin Princess.

John huusi mikrofoniin: "Aja sivuun, Brian Jones. Olet pidätetty."

Brian melkein paskoi housuunsa.

Brian oli hyvä tyyppi, mutta hermostunut.

Hän oli aina kohtelias.

Hän teki paljon tyhmyyksiä.

Minä otin samoja aineita: amfetamiinia.

Emme nukkuneet päiväkausiin.

Nukuimme kerran viikossa.

Kävimme jatkuvasti klubeilla.

Kaikki päivät ja yöt.

Hän sai hermoromahduksia. Hän itki öisin.

Hän oli erittäin...

Hän halusi... nämä tässä...

Hän halusi käydä sairaalassa...

Kauneusleikkauksessako? -Niin.

Sanoin: "Brian, olet vasta 24-vuotias. Älä aloita vielä.

Naurettavaa. Juo vain vähemmän."

Hän joi aamusta iltaan.

Hän joi viskikokista.

Viskikokista aamusta iltaan.

Hän ei ollut ikinä kännissä, koska amfetamiini esti sen.

Mutta hän teki kaikenlaista typerää.

Hän ei tainnut olla onnellinen. Hän oli surullinen.

Se, että hän itki öisin,

johti siitä.

Häntä hermostutti se, että kaikki katsoivat häntä.

Brian oli onnellisempi yksin.

Hän piti alkoholista ja huumeista, mutta ne eivät olleet hyväksi.

Ne eivät ole hyväksi kenellekään.

Mutta hän ei ollut tarpeeksi vahva henkisesti eikä fyysisesti.

Brian otti kaikkea liikaa.

Floridan Clearwaterissa minä ja Brian iskimme kaksi tyttöä baarissa.

Söpöjä tyttöjä. Makasimme heidän kanssaan.

Omituista kyllä samana iltana Keith sävelsi "Satisfactionin".

Hän heräsi Clearwaterissa yöllä idea päässään.

Kun hän heräsi aamulla ja kuunteli sitä,

hänestä ja Mickistä se oli ihan kelpo biisi.

Sitten siitä tuli helvetillinen klassikkobiisi.

Brian soitti rytmikitaraa, ja se toimi.

Muistakaa, vaikka kuka sanoisi mitä, rokatkaa.

"Satisfactionin" kuuleminen sai Brianin raivon partaalle.

Hänestä Mick ja Keith sävelsivät paskaa.

Hän vihasi sitä. "En halua soittaa sellaista musiikkia."

"Bändin piti soittaa bluesia ja rock 'n' rollia,

Mutta tämä on vulgaaria ja kauheaa.

Se on epävireistä."

Brian oli siihen aikaan usein sairas.

Hän sairasteli kiertueella, ja jouduimme soittamaan ilman häntä.

Neljästään. Basso, rummut ja kitara.

Kappaleemme tarvitsivat kahta kitaraa.

Jouduin auttamaan Keithiä bassolla.

Keith joutui soittamaan enemmän. Sekä rytmi - että soolokitaraa.

Se oli vaikeaa.

Brian oli epäluotettavaa elämänsä loppuaikana.

Viimeisen kolmen vuoden aikana.

Brian alkoi epäillä, että häntä pilkattiin.

Hän sanoi, että hänestä puhuttiin.

Kun olimme hotellissa tai muualla.

Mick ja Keith kiusasivat häntä. Kuten aina jätkäporukassa.

Muistan esimerkin newyorkilaisessa hotellissa,

kun Dylan kävi tapaamassa häntä.

Brianin huone oli omani vieressä. Mick ja Keith tulivat sisään pirullisina.

Keith laittoi lasin seinää vasten, ja alkoi salakuunnella Briania.

Mick soitti puhelimellani Brianin huoneeseen.

"Herra Jones, herra Zimmerman soittaa."

Hän matki Dylania ja sanoi:

"Brian, olet bändin paras jäsen."

Brian sanoi: "Turvat kiinni!" Sellaista he harrastivat.

Kaikenlaista oli tapahtunut, ja Brian oli huonossa kunnossa.

Hän ei päässyt Yhdysvaltoihin. He eivät tienneet, mitä tehdä.

Tilanne paheni vielä siitä.

Luin, mitä Keith oli sanonut.

He pilkkasivat Briania, etteivät he suuttuisi hänelle.

Vainoharhaiselle henkilölle se oli pahin mahdollinen asia.

Niin Mick ja Keith suhtautuivat asiaan.

Jos hän paljastaisi tunteensa, he tappaisivat hänet.

Ja hän tappaisi heidät. Niin pahaa se oli.

Marianne taisi tuntea sympatiaa Briania kohtaan.

Mariannellakin oli huumeongelma.

He tunsivat toisensa. Heillä oli ollut suhde.

Mariannesta tuntui, että hänestä oli haittaa Mickille.

Hän kuuli kamalan keskustelun, jossa Ahmet Ertegun sanoi Mickille:

"Hankkiudu Mariannesta eroon,

jotta bändi toimii taas. Hänellä on huono vaikutus."

Siinä mielessä hän samaistui Brianiin.

Anita Pallenbergillä oli suuri vaikutus Brianiin.

Hän muutti sekä Brianin että Stonesin.

Olin Brianin kanssa, kun hän tapasi Anitan.

Hän yritti napata Brianin.

Olimme sohvalla käsi kädessä. Anita yritti ottaa Briania kädestä -

ja sammuttaa valoja -

ja melkein riisuutua.

Tiesin, että hän veisi Brianin seksiseikkailulle.

Tiesin, että Brian oli huonossa jamassa.

Anita piti häntä pauloissaan. Hän päätti kaiken.

Hän oli suhteen mies.

Hän oli kiinnostava henkilö, jolla oli haku päällä.

Kuten Brianillakin. Molemmat etsivät uusia kokemuksia.

Brian taisi harkita bändistä eroa.

Hänen olisi kannattanut erota oman terveytensä vuoksi.

Anitan kanssa heistä tuli todellinen ilmiö.

Se oli hänen elämänsä viimeinen huippuhetki.

Heissä oli eroottista voimaa ja loistokkuutta.

Brian halusi olla loistokas ja Stonesin johtohahmo.

Anita auttoi siinä.

Hän ja Brian olivat tiimi. He kuiskuttelivat, hekottelivat -

ja puhuivat parisuhteessa olevien koodilla.

He käyttivät LSD:tä ja hengailivat.

Anita oli uskomattoman kaunis,

ja hänellä oli uskomaton fyysinen ja seksuaalinen itseluottamus.

Kun hän tuli huoneeseen,

miesten silmät pullistuivat ja leuat putosivat.

Maine ja kuuluisuus eivät ole tärkeitä. Englannissa olin aina Rollareiden kanssa.

Sen enempää mainetta ja kuuluisuutta ei voi olla.

En hae mainetta. Yritän vain pitää hauskaa.

Ja tienata vähän rahaa.

Rollarit olivat Mariannen sanoin renttuja.

He olivat taitavia, mutta eivät korkeasti koulutettuja tai hienostuneita.

Marianne ja Anita esittelivät heidät eurooppalaisille intellektuelleille.

Olimme oikeita naisia saamaan asioita aikaan.

Se koski myös Briania ja Anitaa, ja sitten Keithiä ja Anitaa.

He olivat kuin protoaristokraatteja.

Mick sanoi, että enää puuttui hän ja kuningatar.

Brian ja Anita viettivät aikaa Guinnessin kartanolla Irlannissa.

Tässä Mick ajaa mikroautolla Leslien linnassa.

Linna on ollut Leslien perheen hallussa tuhannen vuoden ajan.

Heille avautui kokonaan uusi maailma.

Se oli vanhan järjestyksen muutos.

Pidin sekoituksesta, vastakkainasettelusta -

Stonesien, Beatlesien ja kuninkaallisten välillä.

Kaikki olivat osa samaa asiaa. Se oli erinomaista.

Sisareni Victorian syntymäpäivä oli upea sulatusuuni.

Kennedyt, prinsessa Margaret,

Beatlesit, Stonesit ja sukulaiseni.

Brian oli mukana.

Hän oli sosiaalinen siihen aikaan. Hän oli seurallinen.

Epämuodollisuus oli osa 60-lukua.

Ei ollut väliä, oliko siellä rocktähtiä, kuninkaallisia -

tai siivoojia East Endistä.

Brianin paras ystävä oli Tara Browne.

Hän oli Guinnessien perillinen ja muotiliikkeen omistaja.

Niin kutsuttu svengaava Lontoo oli pieni joukko.

Brian ja Tara olivat sen keskustassa.

Beatlesien "A Day in the Lifessa" mainitaan Taran auto-onnettomuus.

Brian järkyttyi Taran kuolemasta. Hän oli ensimmäinen heidän joukostaan.

Brian tapaili myöhemmin Suki Poitieria, joka oli ollut mukana onnettomuudessa,

mutta oli selviytynyt.

Kaikki pukeutuivat ajan mukaisesti keikarimaisesti.

BRIANIN ASUNTO COURTFIELD ROADILLA

Anita halusi hänen pukeutuvan ylellisesti.

Hän oli keikarimaisempi kuin kukaan vuosina 66 - 67.

Bändin dynamiikassa Keith alkoi jälleen lähentyä Briania.

He viettivät jonkin verran aikaa yhdessä, koska Brian oli siisti.

Samoihin aikoihin he äänittivät "Ruby Tuesdayn".

Hän teki kaikenlaista kysymättä lupaa.

Hän nappasi huilun, tai mitä tahansa oli saatavilla,

ja loi sillä jotain uutta.

Hän paranteli kappaleita hirvittävästi.

Kuuletteko hänet?

Hän otti huilun ja soitteli sillä.

Brianin itseinho näkyi siinä, miten hän kohteli muita.

Hän ja Anita terästivät ihmisten juomia.

Anita kannusti sellaista ilkikurisuutta.

He haukkuivat ihmisiä, jotka eivät olleet yhtä suosittuja.

He olivat siistejä. Heillä oli varaa pilkata muita.

Esimerkiksi Linda Lawrence

tuli pyytämään rahaa Juliania varten.

Brian ja Anita nauroivat hänelle, eivätkä päästäneet häntä asuntoonsa.

Se oli järkytys. He katselivat ikkunasta eivätkä avanneet ovea.

Oli kamala tunne jäädä kadulle.

Siihen asti olit tuntenut häntä kohtaan sympatiaa.

Ajattelit varmasti hänen olevan roisto. -Olin masentunut, mutten ajatellut niin.

Miksi hän käyttäytyi niin?

Se oli Anitan vaikutusta. Sellaisia he olivat yhdessä.

Minun kanssani Brian ei ollut sellainen.

Anita avasi hänen pimeän puolensa.

Se oli luonnollista, koska tunsin sen.

Hän sai vielä asioita aikaiseksi studiossa.

Hänellä oli valtaa, vaikka hän oli samaan aikaan rasite.

Hän oli aika hallitseva äänen suhteen.

He tarvitsivat eksoottisuutta.

Hän paranteli "Paint It Blackia".

Rummut. Sitten Brian.

Se herättää mielikuvia.

Sitä on yhtäkkiä Lähi- tai Kaukoidässä.

Se sai minut tajuamaan, että hän oli kekseliäs.

Hän oli eräänlainen nero.

Volker Schlöndorffin Verentahrimat rahat oli tärkeä Anitalle ja Brianille.

Anita oli pääosassa, ja ohjaaja oli erinomainen.

Se oli kuin Brianin ja Anitan suhde.

Jatkuvaa ja lisääntyvää provokaatiota.

Anitasta Brian löysi tasoisensa kumppanin.

He taisivat saada paljon seksuaalista jännitystä -

tappeluistaan. Suhde ei ikinä ollut hellä.

En ollut läsnä makuuhuoneessa,

mutta toisinaan kuulin asioita.

He olivat aivan kiihkossa.

Se alkoi aina heidän käytöksestään hotelleissa.

Miksi he repivät verhoja,

kun he tarvitsivat valoa? Niiden avaaminen olisi riittänyt.

Tai miksi he kaatoivat punaviiniä kaikkialle?

En ymmärtänyt heidän käytöstään.

Anita, olet 22. Mistä olet kotoisin?

Olen saksalainen vereltäni, mutta ikuisesti italialainen.

Anita kaatoi öljyä liekkeihin.

Jos joku järkyttyi heidän käytöksestään, hän huusi:

"Olette vain poroporvareita. Tämä on uusi elämäntyyli."

"Menkää koteihinne ja kuolkaa."

Brian halusi tehdä musiikin elokuvaan.

Kun tulin Lontooseen äänityksiin, sain tietää, ettei hänellä ollut mitään.

Hän ei ollut enää sopivassa mielentilassa.

Anita sanoi, että se johtui huumeista.

Brian kokeili kaikenlaista.

Lopulta saimme jotain kasaan, mutta se ei ollut mieleenpainuvaa.

Huumeet taisivat tuhota hänen jo katoavan itsekurinsa.

Ei voi olla taiteilija ilman kuria.

Hän taisi tietää, että se johtaisi lopulta itsetuhoon.

Lopulta, kun Anita ei enää kyennyt hallitsemaan Briania,

hän vaihtoi tämän seuraavaan Stoneen.

Matka ei ollut pitkä.

Cannesin hotellissa se oli viereisessä huoneessa.

Niin siinä kävi. Eräänä päivänä kävin Keithin huoneessa.

Hän söi aamiaista vuoteessaan Anita vieressään.

Anita tuli hotellille Brianin kanssa -

ja lähti pari päivää myöhemmin Keithin kanssa.

Naiselle se oli kadehdittava tilanne.

Anitalla ei ollut omaa luottokorttia tai shekkivihkoa.

Hän joutui pyytämään Brianilta rahaa,

koska hän eli Stonesien elämäntyyliä.

Hän jäi koukkuun siihen elämäntyyliin,

joten hän ei vain jättänyt Briania -

ja mennyt työskentelemään sihteerinä.

Hän vaihtoi toiseen rikkaaseen muusikkoon.

Lontoossa oli surullinen kohtaus. Anita sanoi:

"Olet liian suuri kusipää. Kanssasi ei voi asua.

"Keithillä ja minulla on jotain." Minun ja Brian välit hajosivat.

Hän ei ikinä antanut minulle anteeksi. Ymmärrän sen.

Tämän jälkeen Brian alkoi tapailla Keithin eksää Linda Keithiä.

Aika sisäsiittoiset parisuhdekuviot.

Kun Marianne erosi Mickistä,

hän tapaili Briania, ja sitten vielä Keithiä.

Hän tapaili kolmea heistä.

Anita oli Brianin, Mickin ja Keithin kanssa.

Kaikki oli sekaisin. Tytöt tapailivat toisia bändin jäseniä.

Nähtyään Brianin ahdingon vanhemmat yrittivät viimein auttaa tätä.

Uskon, että Brianin elämän käännekohta -

oli, kun hän menetti ainoa tytön, jota hän oli todella rakastanut.

Kun näimme hänet ensimmäistä kertaa kuukausiin -

tapahtuneen jälkeen,

olimme järkyttyneitä hänen olemuksestaan. Hän ei ikinä enää ollut entisensä.

Hän muuttui äkillisesti ja hälyttävästi -

älykkäästä ja innokkaasta nuorukaisesta -

hiljaiseksi, äreäksi ja sisäänpäin suuntautuneeksi mieheksi.

Brianin ja Lindan suhde oli myrskyisä ja täynnä huumeita.

Brian toipui Anitasta, ja Linda Keithistä.

Linda sai yliannostuksen Brianin luona, mutta jäi henkiin.

Brian kirjoitti seuraavasti:

"Rakas Linda. Olen tällä hetkellä aineissa.

Tule luokseni. Olen yksinäinen.

Tarvitsen sinua ja rakastan sinua.

Hirvittävä tapahtumaketju pilasi suhteemme.

Aloitetaan alusta. Tule vaimokseni.

Ole kiltti. Rakkaudella, Brian."

Se oli raskas vuosi.

1967 oli muutoksen vuosi kaikille. Se oli huumekulttuurin räjähdys.

Stonesien huumeskandaali alkoi News of the Worldin paljastuksesta.

He julistivat ylpeinä Mick Jaggerin huumeidenkäyttäjäksi.

Mutta se ei ollut Mick, vaan Brian.

Hän hengaili yökerhossa ja kerskaili olevansa huumehipsteri.

Hän sanoi lopettaneensa LSD:n käytön, koska se oli trendikästä.

Hän oli ottanut sitä ennen muita.

Mickin näkökulmasta Brian oli tarinan roisto.

Ainoa todella kova huumeidenkäyttäjä oli Brian.

Se oli Brianille viimeinen pisara.

Se toi hänen luonteensa pahat puolet esiin.

Mick ei tiennyt joutuvansa vankilaan. Se oli kamalaa.

Se oli pelottavaa. Näimme valtion ja status quon mahdin.

Kaikki romahti heidän päällensä syyttä.

Mick oli todella epätoivoinen. Se oli aivan kamalaa.

Hän ei tainnut uskoa, että hänelle ikinä kävisi niin.

Häpeäkseni en ollut kovin myötätuntoinen.

Itke, jos itket.

Se oli totuuden ja haavoittuvaisuuden hetki.

Hän ei tietenkään ikinä enää näyttänyt sitä.

Minut ja Brian pidätettiin.

Jos he saivat Mickin ja Keithin,

ja sitten vielä Brianin, bändi kuolisi siihen.

Hän pelkäsi, että hänen vanhempansa ajattelisivat hänestä pahaa.

Hän oli ollut kapinallinen koko teini-ikänsä.

Nyt hän oli menestynyt muusikko, mutta häntä kohtasi häpeä.

Oli nöyryyttävää joutua mukaan skandaaliin.

Hän pelkäsi, mitä hänen vanhempansa ajattelisivat.

Hän otti vanhempiinsa yhteyttä ja pyysi,

etteivät he ajattelisi hänestä pahaa.

Olin Robert Fraserin luona Mount Streetissä.

Hän kompuroi ympäri huonetta ja kaatoi tavaroita.

Hän oli hirveässä tilassa.

Tapasimme Paul McCartneyn luona. Hän oli taas kamalassa tilassa.

Hän oli vakuuttunut, että Mick ja Keith kiusasivat häntä.

Vastasin puhelimeen. Se oli Brian. Hän sanoi, ettei hän pääsisi tulemaan.

Kysyin, miksei. Hän sanoi: "He ovat ilkeitä."

Kysyin, ketkä. "Mick ja Keith tuhoavat elämäni."

Kysyin naiivisti, mitä bändi olisi ilman häntä.

Mitä neljällä Rollarilla tekisi, kun heitä tarvittiin viisi?

Hän kuunteli ja lopetti itkemisen.

Hän sanoi hänellä olleen rankka päivä. Hän oli tainnut juoda paljon.

Suostuttelin hänet saapumaan paikalle.

Hänessä oli jotain lapsellista. Hän pukeutui kuin velho.

Kun he nousivat lavalle aamukahdelta,

hän näytti mielestäni juopuneelta.

Hän pystyi soittamaan marakasseja ja slidekitaraa,

mutta tavallista kitaraa hädin tuskin.

Hän näytti kauhealta. Hänellä oli isot silmäpussit.

Isot silmäpussit 26-vuotiaalle.

BRIANIN VIIMEINEN ESIINTYMINEN

Hän oli poissa puolet ajasta. Paikalla hän ei pystynyt mihinkään.

Jouduimme paimentamaan häntä. Se oli surullista.

Minusta hän oli henkilö, jolla oli huono itsetunto.

Häntä olisi pitänyt auttaa, eikä tuhota ja polkea jalkoihin.

Tajusin, mistä oli kyse ja miten se vaikuttaisi minuun.

Sellainen armottomuus.

He esittivät äänittävänsä Briania, mutta johdot olivat irti.

Sekä Marianne että Brian olivat Stonesien uhreja.

Marianne tajusi, ettei hänestä ollut enää hyötyä.

Brian oli kauhuissaan, kun hän joutui lähtemään bändistään.

Emme voineet mitenkään mennä kiertueelle Brianin kanssa.

Jouduimme kertomaan Brianille, että hän oli saanut potkut.

Helpotus oli, että hän osasi odottaa sitä. Hän ei ollut yllättynyt.

Hän ei tainnut edes tajuta sitä. Hän leijaili jossain taivaissa.

Rockbändi on kuin primitiivinen heimo.

Heimoista pois heitetyt jäsenet kuolevat usein.

Rockbändi on samanlainen. Heidän siteensä on elintärkeä.

Kun joku ei ole enää hyödyllinen, hän on kuolemanvaarassa.

Kukaan ei halua puhua heille. He menevät vain metsään kuolemaan.

Hän oli alakynnessä. Hän oli kadoksissa.

Tunsin sympatiaa häntä kohtaan. Minusta hän oli kaltoinkohdeltu.

Hänellä oli koira. Ihana spanieli.

Koira oli ehkä viisivuotias, mutta näytti 20-vuotiaalta.

Se oli syönyt LSD-kakkua -

ja oli ollut aineissa kuukausikaupalla.

Se oli surullista.

Charlie soitti noin aamukolmelta.

Hän sanoi, että Brian oli kuollut.

En ollut uskoa sitä.

Se oli niin iso järkytys, etten hyväksynyt sitä viikkokausiin.

En ollut uskoa sitä todeksi.

Emme nukkuneet lainkaan, puhuimme vain. Emme ymmärtäneet sitä.

Hän oli tehnyt sitä, mitä aina.

Hän otti masennuslääkkeitä ja alkoholia ja nukahti uima-altaaseen.

Siinä kaikki.

Hän oli paljon mukavampi juuri ennen kuolemaansa.

Pari viimeistä vuotta. Minua harmitti se, miten kohtelimme häntä.

Veimme hänen identiteettinsä bändin jäsenenä.

Se oli järkytys.

Olimme olleet hänen kanssaan 7 - 8 vuotta yhtäjaksoisesti.

Yhtäkkiä hän oli poissa.

Se oli järkytys, muttei kuitenkaan suuri yllätys.

On olemassa henkilöitä... kaikki tuntevat jonkun,

jonka ei usko elävän 70-vuotiaaksi.

Kaikki eivät selviä sinne asti.

HYDE PARKIN MUISTOKONSERTTI BRIANILLE

YLEISÖÄ OLI 500 000 HENKEÄ

Olin vasta 20. Brianin kuolema oli suuri järkytys.

Hän oli sukupolvemme ensimmäinen huume- ja alkoholikuolema.

Meille hänen kuolemansa päätti 60-luvun. Hyde Parkin konsertti -

oli 60-luvun loppu ja kaiken tapahtuneen hautajaiset.

Tiesimme, että asiat muuttuisivat. Brianin kuolema heijasti sitä.

Lensin Münchenistä Lontooseen kun kuulin tapahtuneesta.

Asuin Anitan ja Keithin luona.

Juttelimme ja halailimme.

Ilmassa oli surun tunnelmaa.

Jäähyväisten järjestäminen oli heille tunteikasta.

Ikään kuin hän olisi taas bändin jäsen.

Mick oli pahasti tolaltaan.

Luen jotain, jonka Shelley on kirjoittanut.

Se kuvastaa hyvin Briania.

Rauha. Rauha. Hän ei ole kuollut. Hän ei nuku.

Hän on herännyt elämän unista.

Brian oli herkkä. Herkkä kaiken suhteen.

Taisin jotenkin odottaa sitä.

Jos joku meistä kuolisi, se olisi Brian.

Tiesin, ettei Brian eläisi pitkään.

Hän eli elämänsä nopeasti.

Hän oli eräänlainen perhonen.

40 vuotta Brianin kuoleman jälkeen hänen vanhoja kirjeitään -

löytyi Linda Lawrencen ullakolta.

Mukana oli kirje Brianin isältä.

Rakas Brian. Meillä on ollut erimielisyytemme.

Olen ollut huono ja suvaitsematon isä monella tapaa.

Kasvoit hyvin erilaiseksi kuin osasin odottaa.

En osannut käsitellä sitä.

Tein äärimmäisen teon,

jota en ikinä unohda tai lakkaa huolehtimasta.

Uskoin sen olevan ainoa keino pelastaa perheeni -

ja saada sinut sinuiksi itsesi kanssa.

Et taida ikinä antaa minulle anteeksi.

Pyydän vain hieman sitä kiintymystä, jota ennen osoitit.

Tämä on hyvin henkilökohtainen kirje. Ei tarvitse vastata.

Rakkaudella, isä.

BRIANIN PERUSTAMASTA BÄNDISTÄ TULI KAIKKIEN AIKOJEN SUURIN ROCKBÄNDI.

Can't find what you're looking for?
Get subtitles in any language from opensubtitles.com, and translate them here.