Original subtitles

Nyt unohdat sen! -Jos se on tällä kertaa tosissaan?

Jos se on oikeesti muuttunu. -Mitä jos avaisit silmäs?

Se on totta, joo. Sille maistuu. Mut pohjimmiltaan se on...

Alkoholisti. -Mistä sä sen tiedät?

Koska sä oot sanonu niin. -Ai.

Sitä paitsi se ei tee sun kanssa ikinä lasta. Senkin oot sanonu mulle. -Joo.

Olihan se tää Kivimäenkatu 6. -Joo, oli.

Tiedät sä... Mitä jos tää onkin nyt se mun viimenen mahollisuus?

Löysitte. Mahtavaa, kiitos. -Eipä kestä. -Moi.

Voisit sä, Iiris, puhua järkee tälle naiselle? -Mitä?

Jos on 5 vuotta katellu juoppoo miestä, siitä ei aviomiestä tule.

Joo, ei.

No ni. Menee hyvä äitiaines hukkaan. Se on teidän kahden syytä.

No niin, meidän sankarihoitaja.

Joka valvo viime yön räkäsen lapsen kanssa.

Tervetuloa takas.

Yritän muistaa ton ens kerralla aamuyön tunteina.

Traumapoli. Onko tajuton?

Johanna. Ihana nähdä!

Kuulin sun urotöistä. Vau!

Mitäs meillä on tänään?

Ykkösessä on pallolaajennus, kolmosessa akuutti appendisiitti.

Kolmoseen on tulossa valtimovaurio.

Alotetaan, kun Holopainen vapautuu. (Mies:) Mä jumalauta tapan sut!

Ronttaan sulle rautakaupasta maalia ja kaakeleita! Ja minkä takia!

Että pääset rauhassa panemaan tota! (Nainen:) Hiljaa siinä! -Rauhotutaan.

-Sinä olet hiljaa! -Sinä olet!

Tapan teidät molemmat!

-Mun on pakko päästä niitten mukaan! Ihan pakko!

Ulkopuolisilta on leikkaussaliin pääsy kielletty. -Mä en oo ulkopuolinen!

Piilokamera - pakko olla.

Haava- ja valtimovaurio oikeassa olkavarressa. Me sidottiin se.

Ei saatu laitettuu tippaa, menettäny verta puolesta litrasta litraan.

Puukollako toi on viilletty? -Maalipurkin kannella. -Tietysti.

Mun täytyy mennä. Pärjäät sä? Okei.

-En kai mä kuole, tää side on ihan märkä. -Et sä kuole.

Mut valtimo täytyy korjata leikkauksessa. -Okei.

Mitä helvettiä mun ois pitäny tehä... Toi sälli panee mun vaimoa.

Pitäskö olla niinku et ei mitään? Hä? Mitä helvettiä mä nyt teen?

-Ihan perseestä toi tilanne on, mutta nyt et voi kun pysyä paikallas.

-Mitäh...? -Niin.

-Aha.

-Otan verikokeet, ettei maaleista ole liuennu mitään verenkiertoon. -Aijai.

-Sulla on tilanne hallussa? -Jep.

-Et tarvi apua? -En.

-Okei. Hyvä sitten.

Ehit sä tauolle tän jälkeen? -Katotaan.

Pysytkö nyt paikallas?

-Nähdäänks ulkona? -Hmm.

Okei.

(Holopainen:) Pihdit.

14-senttiset.

(Uffe:) Huomenta. -Huomenta.

Huomenta.

-Mitä? Kello on 7 yli 10. Aamupäivä alkaa 10:ltä.

Päivä alkaa 12:lta. Keskipäivällä aurinko on meridiaanilla -

eli suoraan pohjosessa tai etelässä tai suoraan yläpuolella.

Jos kuuhun vie tiimalasin, se valuu hitaammin, aika tuntuu hidastuvan, -

koska painovoima kuussa on pienempi kun maassa.

Että sikäli... Mitä se aika ylipäätään sitten on...

Happisaturaatio on ollu jonkin aikaa alle 90.

Pihdit.

Eiköhän se oo siinä. Voit varmaan viimeistellä.

Kyl se siit rauhottuu, se on vaan vähän yli-innokas.

Ja tässä on ykkössali. Me pidetään tätä valmiina akuuteille.

Tässä on Ilmari Nortamo, mun vanha opiskelukaveri.

Ilmari on kouluttanu täällä. Muutti rahan perässä Lontooseen.

-Jos sopii, jään hetkeks tänne seuraamaan.

Kirurgi kyllä lähti jo. -Eli...

Nyt me voidaan pelastaa potilas.

Mikäs täällä on diagnoosi?

Kateudesta vihreä, vai?

Enemmänkin mustasukkaisuuden uhrina.

Särkyneen sydämen mä kyllä tiesin... -Eiköhän me kaikki tiedetä.

Kerran sattui omallekin kohdalle. -Kerran? Sä oot onnekas kaveri.

Huonostihan siinä sitten kävi. -Voiks siinä käydä hyvin?

Tää kuoli.

Broken heart syndrome. Diagnoosi.

Sitä mä siis tarkotan.

Aa, okei.

Kuoli sydänsuruihin? -Hm.

Nuori mies, rakastu väärään naiseen, sydän ei kestäny. -Traagista.

Sellastakin sattuu.

Mites tää? Jääkö henkiin?

Muu porukka on paikattavana ensiavussa.

Vauriot tuntuu olevan enemmän henkisellä puolella.

Jatkettasko matkaa? -Jos sä niin sanot.

Kiva tutustua.

Marleena.

Mitä...? En mä tehny mitään.

Sillä oli sormus. -Ai oli? Just joo.

Juopot, luuserit, varatut, come to Marleena!

Onks toi kutsu tatuoitu mun otsaan?

Oisko tauon paikka? Rauhotut vähän.

Tajuton 4-vuotias tulossa. Kolmonen valmiiks heti.

4-vuotias tyttö. Meni äidin mukaan tajuttomaks ilman näkyvää syytä -

kotona noin 15.15. Rytmihäiriöitä ja kouristelee.

Ei ole syönyt eikä juonut poikkeavaa. -Mistä haava tuli?

-Äidin mukaan lapsi kaatui.

-Ei muita iskuja? -Ei!

-Onko huumeseula otettu? -Ei.

Yks-kaks-kolme! -Trisykliset on plussalla. -Tehdään mahahuuhtelu.

-Fentistä 50, propoo 45 ennen intu- bointia. -Mitä se on? Mitä tapahtuu?

Mennään odotteleen tänne penkille.

Mikset sä oo tänään mun tiimissä? -Tähdet on niin suosittuja.

Lopettakaas nyt. -Mun fanitus on aitoa.

En ollut yksin lentokoneessa. -Et.

Mutta kuka keksi dreneerata mehupillillä?

Kas kun ette intuboinu lusikalla tai taskulampulla.

Sitä ei opetettu Ursula-sarjassa. -Mikäs se on?

Ette oo lukenu Ursula-kirjoja? Hävetkää.

Ursula on sairaanhoitaja Jumalan armosta. Nightingalen jalanjäljillä.

Tyttökirjojen aatelia. -Eikä osannu intuboida. -Ei.

Asia pitää korjata ensi tilassa.

Tuu mukaan.

Minne? -Tuu ny vaan.

Pitäsköhän sun soittaa jollekulle? Vaikka sun miehelle.

Me ollaan Helmin kans kahdestaan.

Helmi on hyvissä käsissä.

Sä et voi tehdä mitään nyt. -Tää on ihan epätodellista.

En voi tajuta, että istun tässä ja mun tyttö on tuolla.

Vastahan me oltiin kotona.

Kaikki menee varmasti hyvin.

Voileivätkin jäi pöydälle.

Terve.

54-vuotias mies, -

valtimosuonten puhdistus, kolmas kerta pedillä vuoden sisällä.

On tehty pallolaajennukset ja ties mitkä jouluvalot.

Ja mihin kaveri suuntaa aina leikkauksen jälkeen.

Röökihuoneeseen rollaattorilla, kun jalat kantaa.

Onks tää ihan eettistä... -Eettistä?

Onks susta eettistä, -

että ketjupolttaja makaa taas tässä tuhlaamassa verorahoja?

Lainaa varmaan kurkunpäänsä hoitajan jatkokoulutukseen, -

vai mitä, Olli?

Ja jos muutat Ruotsiin, saat tehdä ihan luvan kanssa.

-Lycka till!

Alotetaanko? -Alotetaan.

Otetaan ensin sisäänviejä.

Sitten me levitetään karaan liukastusainetta.

Kunnolla vaan. Sen pitää liukua helposti sisään.

Laitetaan potilaan pää -

oikeeseen asentoon.

No niin.

Sitten liu'utetaan laryngoskoopin kieli potilaan kieltä pitkin kurkkuun,-

että äänihuulet jää näkyviin.

Sun pitää olla erityisen varovainen larynxin kohdalla.

Se on erittäin herkkä alue.

Jos sä tuut tähän mun eteen. Noin.

Sä voit liu'uttaa sen sinne sisään.

Anna mennä vaan. Syvemmälle, syvemmälle.

Vielä vähän.

No niin.

Otetaan tää täältä...

Tää on välillä tiukka, mutta sun pitää painaa se määrätietosesti sisään.

Täällä on valmista? -Kutakuinkin.

Jäitä saliin 8.

Joo... Mun täytyy nyt mennä.

Lääkintävahtimestari saliin 6.

Kiinnität kai putket samaan hintaan.

Öh-m... Ylilääkäri Marjut Blom. Hei.

Mahahuuhtelu meni hyvin. Saatiin jäämiä pois ja annettiin lääkehiiltä.

Potilas on... -Helmi.

Niin että... tytön nimi on Helmi.

Mitä jäämiä? Missä Helmi on? -Matkalla heräämöön.

Voitte mennä kohta perässä. Potilas herää tunnissa parissa.

Mutta ensin meidän pitäs selvittää yks asia.

Tyttärenne verestä löytyi klomi- pramiinia. Se on masennuslääke.

Pienikin määrä voi olla hengenvaarallinen noin pienelle.

Mitenkähän teidän tytär on saanut sitä? -Ei voi olla totta.

En mä syö mitään tommosia.

Meillä on särkylääkkeetkin lukkojen takana.

-Mites sukulaiset tai hoitaja?

-Ei me oo käyty tänään kenenkään luona.

Vain kaupassa ja taluttamassa koiraa.

Mä en tajua yhtään...

-Meidän on pakko tehdä tällasissa tapauksissa lastensuojeluilmoitus.

-Saanko nähä nyt Helmin?

-Marleena, jos viet hänet potilaan luo.

Luulet sä, että se tekee ilmotuksen?

Se on yleinen käytäntö. Mutta se on vaan yks ilmotus.

Ne tutkii asian. Jos ne ei löydä mitään, teillä ei oo hätää. -Nii...

Niin.

Paitsi jos löytyy jotain.

Ei.

Uskot säkään mua?

Mulla ei oo mitään muuta kun Helmi. -Kyl mä uskon.

No? -Mitä no?

Saitko?

Mitä?

Intuboida. Mitä sä oikein luulit?

Sain... Sain intuboida, joo.

Onkohan mulla jäänyt kuulematta joku osa teidän lentokonetarinasta?

Ei todellakaan.

No hei. Moi...

Ei mulla mitään hätää.

Tuli vaan vähän ikävä.

Niin, Adaa joo, mutta tarkotin enemmän sua.

Niin... Niin mäkin sua.

Joo, nähdään illalla.

Moikka.

Noin.

Eke! Missä Eke on? -Mä yritin kyllä estää.

Mä hoidan tän. Sinä et sais tulla tänne!

Halusin vaan nähä Ekee. -Kaikki on hyvin.

Se soittaa, kun se pääsee heräämöstä. Mene vaan kotiin.

Vähän voit joustaa tän kerran. Sä ymmärrät.

Mee nyt vaan... -Mikä sä luulet olevas? Jotenkin parempi ihminen, -

kun oot täällä töissä ja sulla on toi mekko. -Mee nyt vaan.

Luulet sä olevas joku vitun ylijeesus? Oikein Maria Magdaleena!

Meniköhän toi ihan oikein? -Tekopyhä muija joka tapauksessa.

Rakkaus ei tunne rajoja.

Kyl se tuntee.

Lenita, tiedät sä, onko se lastensuojeluilmotus jo tehty?

Marjut soitti sinne just.

Vaikee kuvitella, että äiti teki sen tahallaan.

Jos sille tulee tästä hankaluuksia.

Jos se pahoinpitelee tyttöä ja hiljentää sen rauhottavilla.

On vaan hyvä, jos se viedään sieltä pois.

Eiköhän ne tutki tarkkaan, ennen kun ne tekee päätöksiä.

Sun veriarvot on kunnossa. Voit lähteä saman tien.

Lääkäri määräs antibiootin kaiken varalta. Hae kotimatkalla.

1 päivässä 10 päivän ajan.

-Pelkällä vitutuksellako tästä selvittiin? -Ei ihan.

-Iltaa. Väntänen ja Kuosma Pasilasta.

Jos juteltais, mitä siinä nujakassa oikein tapahtui.

Oisko se vähän satuttanu... Tuu kattoon tästä näin.

Tuu vaan tänne.

Hyvä, just noin. -Teillä meni kaikki hyvin.

Luojan kiitos. En vaan tajua, mitä tapahtui.

Miksette kertonu mitään siitä hoitojaksosta?

Oisko mun pitäny?

Siitä on yli 5 vuotta. -Missä ne lääkkeet nyt on?

-Helmi on mulle kaikki kaikessa. Lääkkeet on lukkojen takana.

-Ois pitäny kertoa heti: hoitojakso suljetulla osastolla!

-Siitä on 5 vuotta. Mä kävin sillon aika syvällä. Tarviiko sitä muistella?

Mitä luulette, miltä tää näyttää sosiaaliviranomaisten silmissä?

Vannon, että meillä on kaikki lääkkeet lukkojen takana.

Moi. -Moi.

Päivä pulkassa?

-Jep.

Hei, ei sun... -Ei opiskelijalla kuitenkaan rahaa oo.

Maksat, kun saat vakipaikan.

-Kiitos.

-Haluat sä, että heitän sut kotiin?

-Kiitos, mut mä oon pyörällä.

-Okei.

Moi...

Mitä jos mä alkaisin seurustella?

-Kerro lisää.

-Se on hyvä, kiltti, hellä, kaikkee, mitä sä et oo.

Hei...

Sä mitään sellasella tee. -Älä sano.

Taidat olla vähän mustasukkanen. -Minäkö?

Kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Ai, se kiihottaakin sua?

Sä kuvittelet, mitä teen toisten kanssa.

Haluut sä, et mä kerron lisää? -Haluun.

Sit se nainen kehtas syyttää mua tekopyhäks kaiken sen jälkeen.

Uskomaton tyyppi. No, se siitä.

Arvaa, mitä Ma... yks meidän kirurgeista anto mun tehdä.

Intuboida. Mieti.

Miks? -En tiedä. Ehkä se halus vaan kouluttaa.

Ruotsissa hoitajat tekee enemmän lääkäreiden hommia.

Hoitajien koulutus on siellä pitempi kun täällä. -Ei mun tietääkseni.

No, pysykö ees hampaat ehjinä? -Se meni ihan nappiin.

Hampaat ois ollu pieni harmi, kun se on kuolemassa keuhkosyöpään, -

COPD-potilas. -Just.

Mites sun päivä?

Samoja flunssarokotuksia. Värikkäämpiä noi sun tarinat on.

Kerro nyt. -Tuu tänne.

Hartikaisen Jaana kävi näyttämässä niiden kuopusta.

Esikoinen on innoissaan uudesta vauvasta.

Oishan se hienoa, jos lapsilla ois niin pieni ikäero.

Pitäskö meidän kuitenkin ruveta yrittään sitä jo nyt?

Oon vasta just menny takas töihin.

Voi kestää kauan, ennen kun se tärppää.

Ja voit joka tapauksessa olla töissä kuukausia.

Kai sitä vois miettiä.

Mieti ihan rauhassa.

Moi.

Katos, kuka oli jääny aulaan. -Jere! -Jere, joo.

Kiva nähdä, että oot toipunu noin hyvin. Missä sun äiti on?

En mä tiedä. -Ai jaa.

Railin koiran nimi on Jere. -Railin? Kuka Raili on?

Meidän naapuri. -Ai jaa, Raili on teidän naapuri.

Tää Jere on hieno koira.

Osaaks tää heiluttaa häntää? -Ei. Se on surullinen koira.

Ai. -Anna sille lääkettä.

Tälle koiralle lääkettä? -Joo.

Syökö se koira lääkettä? -Joo.

Jaa... Oot sä paljon sen koiran kanssa?

Se tulee aina meille hoitoon.

Katotaas...

Klomipramiini...

Mitä sä tällä tiedolla teet? -Käytetääks sitä koirille?

"Anafranil-nimistä ihmisten masennuslääkettä -

käytetään koirien eroahdistukseen.

Trisyklinen lääke, jonka vaikuttava aine on klomipramiini."

Missä Marjut? -Nelosessa pitäs olla.

Marjut, anteeks. Marjut, odota ihan pieni hetki.

...Naapurin koira hoidossa...

...Eli se äiti ei oo tehny mitään pahaa.

Loistavaa.

Jes, jes! -Hyvä tyttö!

Traumapoli. -Sun pitää mennä kertoon äidille.

Akuutti vatsa tulossa. Iiris ja Marleena, menkää vastaan.

52-vuotias nainen, raju vatsakipu. Nauttinu alkoholia useita päiviä.

Oli yksin kotona ja soitti itse hätänumeroon.

Tää oli täällä eilen. Se vihree?

Samasta osotteesta haettiin, nyt ilman pystypainia. -Mennään saliin.

(Marjut:) Pääasia, että Helmi on kunnossa ja asia selvisi.

-Saanko mä halata? -No, työtähän tää vaan on.

Mitäs täällä? -Hei.

Kai sä kuulit jo? Toi ihana ylilääkäri keksi, -

että Helmi oli syöny meidän naapurin koiran lääkkeet.

Mieti, masennuslääkkeet.

Raili oli poissa tolaltaan, kun se kuuli, mitä oli tapahtunu.

Jere oli piilottanu lääkkeen poskeen ja sylkeny sen pois -

ja Helmi oli ottanut sen lattialta.

Otti siitä kunnian itelleen. -Hm.

Jumalauta... Mä laitan sille kaikki rasvamaksat ens kuussa.

Mikset sanonu äidille, että sä sen keksit? -Mitä hyötyy siitä ois ollu?

Oot sä tosissas?

Eiks oo pääasia, että syy selvis.

Onko perussairauksia tai lääkitystä? -Ei.

Onko umpilisäke leikattu? -Kunnossa oli pari päivää sitten.

Mitä ny vähän kännissä.

Haavoja ei ollu, maalia vain vaatteilla. -Hankkikaa potilastiedot.

Katsotaan CRP, plasman amylaasi ja INR.

Voi olla akuutti pankreatiitti. -Haimatulehdus. Kiitos, tää on hyvä.

Aijai, aijii! -Palpoidessa aristaa, -

mutta ei tunnu turvonneelta eikä kovalta.

Sattuuko selkään? -Ei kun mahaan, perkele!

-Kuvataan. Osaatko sanoa, kuinka kauan ja paljon olet juonut?

-Aa, aijaijai...

-Missä potilastiedot on? -Mä etsin.

(Valittaa.)

Mitäs mun suosikkihoitsu? Millon pidetään baarissa debriefing?

...Eikä!

Jotain kriisiapua tässä... tarvis.

Potilaalla on krooninen flimmeri ja lääkkeenä Marevan.

Ootko ottanu lääkkeet säännöllisesti?

Sulle on määrätty verenohennuslääke Marevan?

Muistatko, ootko syönyt niitä joka päivä? Tänään? Eilen?

-INR on liian alhainen. Lääkkeet on ottamatta.

-Todennäköinen embolia ja suoli-iskemia.

Vitaali-indikaatio.

-Mitä tapahtuu? -Sulla voi olla veri- tulppa, joka on kulkeutunut vatsaan.

Sinut pitää leikata. -Hetikö? -Heti.

Voitteko pyytää Eken tänne?

Koeta hengittää rauhallisesti. Se menee hyvin.

Voisko joku soittaa Ekelle? -Eiks ensin soiteta aviomiehelle?

Se on lähiomainen. -Se halus Eken. -Tietenkin ensin aviomiehelle.

Soitan kummallekin.

(Taustalla Whiter shade of pale.)

(Holopainen:) Voitko vaihtaa musiikin?

Mitä siellä on ruokana? -Pasta carbonara ja sama kasvisversiona.

Niin tietysti. (Klassista musiikkia.)

Ne pitäs viedä Italiaan opintomatkalle.

Pastan oikea kypsyysaste on al dente.

Sen pitää antaa hampaille vastusta. Jauhon ei pitäs maistua, mutta...

Jaaha.

Mitä?

Musta suoli.

Joo. Eli ommellaan vaan kiinni. Ei noilla sisuskaluilla tee enää mitään.

Herätetäänkö?

Ai, herätetään ja sanotaan, että huomenta, -

teillä on 2 tuntia elinaikaa, muuten leikkaus meni hyvin. Niinkö?

Itse en haluis herätä semmoseen.

Entäs ne miehet?

Kolmosessa on perforoitunut ulcus.

Mä en ehdi, mut jos sä käyt jututtamassa niitä.

Jututtamassa? Sä oot lääkäri.

Sä käyt sanomassa niille, mitä täällä on tapahtunut.

Jos mä jakelen informaatiopläjäyksiä, täällä on toinenkin ruumis tänä yönä.

Oh... Ei sulla mitään rauhottavia olis? -Mulla? Ei.

Aattelin, ettei tarvis mennä ihan kylmiltään...

Johanna Alanko tässä hei, vaimollanne on pari tuntia elinaikaa.

Herätetäänkö vai ei?

Haluut sä, että tuun mukaan? -Kyl mä pärjään, kiitos vaan.

Selviit sä?

Voiks Elluu mennä kattomaan?

Tota... -Mitä?

Leikkaus tehtiin... tai siis vatsa avattiin.

Mutta mitään ei ole enää tehtävissä.

Onks Ellu kuollu vai?

Ei... Ei vielä.

Tai siis...

Veritulppa on aiheuttanut kuolion.

Kuolio on levinnyt suolistoon ja sisäelimiin niin laajalti, -

että se ei ole enää leikkauksella korjattavissa.

Mistä..?

Sisäelimet on lakanneet toimimasta lähes kokonaan.

Sille ei voi tehdä mitään, vauriot on niin laajat.

Se tulee johtamaan kuolemaan.

Kyse on tunneista tai ehkä päivästä.

Siis mitä...?

Olen pahoillani, että tää meni näin.

Teidän pitäis päättää, herätetäänkö Ellu vielä vai ei.

(Nauraa.)

Senkin paska! Mä tapan sut!

Lopettakaa!

Herätetäänkö Ellu vai ei?

Haluun nähdä Ellun. Haluan, että herätetään.

-Lähet helvettiin! Sulla ei oo mitään tekemistä täällä!

Minä päätän, herätetäänkö Ellu vai ei. Et oo mitään! Sä oot nobody!

-Kysytään Ellulta. -Kysytään! -Riittää!

Se kuolee kohta.

Te vaan tappelette täällä.

Voi Ellu, minkä menit tekemään.

-Jos Ellu heräis nyt, oisko sillä tuskia?

Kovia tuskia?

Nyt sitä ei satu?

Kannattas varmaan ajatella, mitä ite haluais, jos olis Ellun paikalla.

En ole asiantuntija, -

mutta kuolemista pahempaa vois olla se, -

että joutuu odottamaan varmaa kuolemaa.

Mitäs me tehään?

Ehkä me sit vaan istutaan tässä.

Yhessä.

Ehkä Ellu olis halunnu niin.

Mä en haluais, että mua herätettäs tos tilanteessa.

"Huomenta, sulla on 2 tuntia elin- aikaa." Oisin ennemmin tietämättä.

Mä haluisin. -Miks?

Järkkäisin kaiken valmiiks. Ainakin mitä ehtisin.

Kertoisin, millä tilillä on mitkäkin rahat -

ja mihin haluan, että Niilo muuttaa asuun. Semmosta.

Onneks mulla ei oo mitään rahoja. Eikä mulla oo lastakaan.

En kestäis ajatusta, et heräisin ja tajuisin, että lapsi jää äidittömäks.

Kuolisin suruun jo tosta ajatuksesta.

Entäs Lenita?

Herätä hirveisiin kipuihin pariks tunniks. Enpä usko.

Ja ois aika vitsikästä kuolla ennen Johannesta -

ja odotella Taivaan portilla: ehdinpäs ensin.

Johannes oli aika kilpailuhenkinen.

Ainakaan en halua, -

että mua pidetään väkisin hereillä pidempään kun on pakko.

Haluaisin sanoa hyvästi kaikille. Eiks se kuulu hyviin tapoihin?

Anteeks, tää onkin naisten pukuhuone. Taisin eksyä.

Pitäs palauttaa avaimet Marjutille.

Oh dear, very British indeed!

Mä kuulin siitä mustasta suolesta.

Just puhuttiin, haluisko ite tulla herätetyks.

Mä en haluais. En kestäis sitä ajatusta. Ihan lasten takia.

Marleena sano samaa.

Ai. Onks sulla lapsia? -Ei.

Vie ne tonne Marjutin pöydälle. -Joo.

Oven pitäs olla auki.

Missä teikäläiset ruukaa iltasin istua?

Tossa on yks paikka. Mä en ehdi, on aikanen nousu.

Mä meen päästään lapsenvahdin. -Mä tapaan tyttären.

Mites sä? -Mä...

Ois kiva, jos joku näyttäs kaupunkia. Mun tiedot on 90-luvulta.

Niin... Kyl mä varmaan yhelle voin lähtee. -Hienoa.

I feel the earth move... -Lopeta. -Under my feet. -Lopeta!

Mister Lontoo ei meinannu saada silmiään irti Marleenasta.

Mut sil on sormus. -So? Sä tarviit lohduttajaa.

Kaikki, mikä auttaa sua unohtaan sen Turhapuron, on kotiin päin.

Anna palaa.

Onko napa puhdas? -En ole tarkistanu.

Heti putsaamaan.

Sisäpiirin tietoa: jos olet menossa ulos, -

muista putsata napa ja siisti häpykarvat, koska ei tiedä, -

mitä tapahtuu ja joudut pöydälle kollegoiden ronkittavaksi.

Ihmisillä on outoja asioita navassaan. -Te ootte outoja.

Ollaan realisteja. Ja nyt lähdetään.

Mennäänkö? -Joo.

Tässä on sulle vähän kukkia.

Miten sä voit tänään, iskä?

Täs on gerberaa ja liljat.

Hirveen kalliita tommoset kimput nykyään.

Tai en tiedä, miten ne on sun aikana olleet.

No hei. -Hei.

Sä ootkin ollu täällä jo hetken aikaa.

Äsken, kun mä juttelin iskälle, tuntu, että hän ois liikuttanu silmiään.

Se on tahatonta.

Mitenkäs täällä jaksellaan?

-Iskä on voinu selvästi paremmin.

Tässä on Rebecca, meidän tytär.

Ville.

Katotaas vähän...

Meillä on pesu ja vaipanvaihto edessä.

Mennäänkö?

Hei, hei, iskä.

Nähään huomenna.

Ole hyvä. -Kiitos.

Teillä oli melkonen päivä.

Näin vois sanoa.

Sä oot töissä Lontoossa vai?

Mä oon toiminu plastiikka- kirurgian puolella. -Aa, just joo.

Kehitysmaissa, ja sit sain viran Lontoosta.

Sä oot ollu kehitysmaissa?

Monta vuotta. Se oli mun unelma.

No, -

sitten tuli perhe -

ja piti valita joku paikka. -Niin.

Anteeks, mä en halua loukata, -

mutta yks sun silmissä tai sun tavassa olla -

teki muhun vaikutuksen.

Miten toi nyt vois mua loukata? -Naisista ei ikinä tiedä.

Itse asiassa voisin olla vähän imartelun tarpeessa.

Jos susta tuntuu, että on tulossa jotain, anna tulla vaan.

Mistä mä alottaisin? -Voit alottaa ulkonäöstä, -

unohtamatta hurmaavaa luonnettani, sitten ammattitaito, -

sit vaik huumorintaju.

Ihanat vaatteet, kampaus.

Lääkäri ehdotti, että pidettäs hoitokokous tiistaina.

Ootko ehtiny miettiä sitä... asiaa? -Elvytyskieltoa.

Äiti, sä et pysty edes sanoon sitä ääneen. -Elvytyskielto, DNR.

Sallitaan luonnollinen kuolema. Tää on mulle tuttu asia duunista.

Mut ymmärrän, että se on sulle vaikeempi ajatus.

Vähän vaikea ajatus päättää tappaa isänsä. -Siitä ei oo kysymys.

Enkä mä sitä keksiny. Lääkäri otti sen puheeks, -

kun Johanneksella on taas keuhkokuume.

Että sairaala vois taas säästää vähän.

Niitä kannattaa hoitaa, joilla on toivoa.

Luin puolalaisesta miehestä, joka oli heränny 19 vuoden jälkeen.

19!

Johannes ei päässy infarktin jälkeen mökiltä tarpeeks nopeesti hoitoon.

Sen aivot oli liian kauan ilman happea, vauriot on liian isot.

Ei se siitä enää toivu.

Ihmettä ei tapahdu. -Ei ainakaan, jos me ei uskota siihen.

Voisinkohan... tai siis...

Mä en näköjään osaa puhuakaan naisille enää.

Ei sun tarvi osatakaan. Sähän lähdet Lontooseen.

Ei tehdä tästä vaikeempaa kun tää on jo. -Niin.

Sitä paitsi:

sulla on vaimo, -

sulla on lapsia.

Puoliks totta. En kai mä tässä olis, jos mulla ois vaimo.

Kuulostaa tosi tyhmältä, mut se vaan jäi siihen. Oon idiootti.

Ei se tyhmältä kuulosta, se kuulostaa vaan paskapuheelta.

Salla lähti puoli vuotta sitten.

Meillä on avioeropaperit vetämässä.

Mutta käytät kuitenkin sormusta?

Niin, mä ajattelin... En oikein tiedä, mitä mä ajattelin.

Aluks mä toivoin, että se tulis takasin ja...

Sitten en enää toivonukaan.

Koin jotenkin velvollisuudekseni pitää tätä sormusta, -

kunnes ero on virallinen.

Tyhmää.

Toi oli todella pelottavaa. -Niin mustakin.

Saisinko mä soittaa sulle?

Tiedät sä, kun... Sun pitäis nyt pikkusen elää.

Niin, mutta saanko mä soittaa?

Hauskaa Lontoota.

Saat.

Kyllä mä sitä kauheesti rakastin. Mä en vaan ehkä osannu sanoo sitä.

-Kyl se sen tiesi.

-Tiesikö?

-Joo.

We skipped the light fandango

turned cartwheels 'cross the floor

I was feeling kinda seasick

but the crowd called out for more

Kiitos.

-Eipä kestä.

The room was humming harder

as the ceiling flew away

When we called out for another drink

the waiter brought a tray

And so it was that later

as the miller told his tale

that her face, at first just ghostly,

turned a whiter shade of pale

And so it was that later

as the miller told his tale

that her face, at first just ghostly,

turned a whiter shade of pale

whiter shade of pale

Tekstit: Maire Peltola Yle