Afrikaans
Akan
Albanian
Amharic
Arabic
Armenian
Azerbaijani
Basque
Belarusian
Bemba
Bengali
Bihari
Bosnian
Breton
Bulgarian
Cambodian
Catalan
Cebuano
Cherokee
Chichewa
Chinese (Simplified)
Chinese (Traditional)
Corsican
Croatian
Czech
Danish
English
Esperanto
Estonian
Ewe
Faroese
Filipino
Finnish
French
Frisian
Ga
Galician
Georgian
German
Greek
Guarani
Gujarati
Haitian Creole
Hausa
Hawaiian
Hebrew
Hindi
Hmong
Hungarian
Icelandic
Igbo
Indonesian
Interlingua
Irish
Italian
Japanese
Javanese
Kannada
Kazakh
Kinyarwanda
Kirundi
Kongo
Korean
Krio (Sierra Leone)
Kurdish
Kurdish (Soranî)
Kyrgyz
Laothian
Latin
Latvian
Lingala
Lithuanian
Lozi
Luganda
Luo
Luxembourgish
Macedonian
Malagasy
Malay
Malayalam
Maltese
Maori
Marathi
Mauritian Creole
Moldavian
Mongolian
Myanmar (Burmese)
Montenegrin
Nepali
Nigerian Pidgin
Northern Sotho
Norwegian
Norwegian (Nynorsk)
Occitan
Oriya
Oromo
Pashto
Persian
Polish
Portuguese (Brazil)
Portuguese (Portugal)
Punjabi
Quechua
Romansh
Runyakitara
Russian
Samoan
Scots Gaelic
Serbian
Serbo-Croatian
Sesotho
Setswana
Seychellois Creole
Shona
Sindhi
Sinhalese
Slovak
Slovenian
Somali
Spanish
Spanish (Latin American)
Sundanese
Swahili
Swedish
Tajik
Tamil
Tatar
Telugu
Thai
Tigrinya
Tonga
Tshiluba
Tumbuka
Turkish
Turkmen
Twi
Uighur
Ukrainian
Urdu
Uzbek
Vietnamese
Welsh
Wolof
Xhosa
Yiddish
Yoruba
Zulu
Hanna katosi 14-vuotiaana kuin tuhka tuuleen.
Hänet ilmoitettiin kadonneeksi vasta 28.6. Neljä päivää myöhemmin.
Tekikö äiti ilmoituksen?
Hän ei ole koskaan poissa näin kauan! Miksi ette etsi häntä?
Tyttärelleni on tapahtunut jotain! En ole nähnyt häntä päiviin!
Tästä ei todellakaan tule taas säännöllistä.
Eikä mitään muutakaan?
Olette täällä, koska uskotte, että se on hän.
-Ollaan yhteydessä. -Joo.
Heippa, isä.
-Beta järjesti sen. -Eivätkös ole hienot?
Joo, mutta kielsin kynnet jo.
Älä sotkeudu asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.
Sinä voisit vähän rentoutua.
Taidan olla valmis neljänteen askeleeseen. Ehditkö auttaa?
Nyt on kiire. Ollaan yhteydessä.
"Hanna Rutardóttir nähtiin viimeisen kerran 24.6.1995."
Hän oli minun ikäiseni, kun hän katosi.
27.8. poliisille ilmoitettiin ihmisjäänteiden löytymisestä.
DNA-tutkimus vahvisti, että kyseessä on Hanna Rutardóttir.
Patologin mukaan Hannaa lyötiin astalolla päähän.
Se oli ehkä kuolinsyy.
Kuulitko?
-Mitä sinä kerroit? -Että olimme lapsenvahtina.
Uskoiko hän?
Joo. Sehän on totta.
Tytöt, se oli onnettomuus.
Ihan sama, miten paljon meikkaat tai laittaudut.
Et koskaan ole...
Senkin vanha sika.
Pitikö tyttöjen tulla lastenvahdiksi?
Sitten voisi vuokrata leffan.
Kristrún, vaimoni.
Me esittäydyimme jo.
Aina kiva saada kaupunkiin uusia ihmisiä.
Tytöt, odottakaa. Otan valokuvan. Näytätte söpöltä.
No niin, heippa!
-Heippa! -Heippa!
SISARUUS
Oletpa sinä ajattelevainen!
-Mitä radiota kuunnellaan? -Vanhaa ykköstä.
Vain Borgarfjörðuriin asti. Sitten vaihdetaan.
Tuo on Hannan talo. Missä ne juhlat pidettiin?
Katsotaanpas. Tuolla.
Tuolla.
Hän varmaan säntäsi suoraan kotiin riideltyään äidin kanssa.
Hän oli harmissaan.
-Ja kirjoitti sen viestin. -Niin.
Mitä sen jälkeen?
Niin. Mitä sen jälkeen?
Jos hän aikoi karata,
hänen piti pakata laukku.
Totta. Mainittiinko sitä raportissa?
-Ei. -Niinpä.
Niinpä.
-Hei. -Hei, Viktoría. Kiva kuulla sinusta.
Samoin! Mitä kuuluu?
Samaa kuin aina. Entä sinne?
Ei mitään erikoista. Chillailen vaan.
Saisinko puhua Elísabetin kanssa?
Hänellä taitaa olla kiire. Töitä tai jotain.
Töitäkö? Tänäänkö?
Ei, mutta hän on yhä pyjamassa ja...
-Vieläkinkö? -Viktoría!
-Anna puhelin hänelle. -Joo. Odota vähän.
Juu. Niin.
Kiitos, kulta. Ei se mitään.
Hei, äiti. Minulla on kiire. Voinko soittaa myöhemmin?
Etkö tule iltapäivällä?
-Mitä? -Villapaita on valmis.
Äiti, meillä on... En tiedä...
Näin kovasti vaivaa kaimani villapaidan eteen.
En ole ikinä neulonut niin pienillä puikoilla.
Hartiat ovat tosi kipeät.
Huono juttu.
Ja isälläsikin on sinulle asiaa.
Olisi tosi hienoa, jos tulisitte tänään.
En ole nähnyt pikkuista aikoihin.
En enää muista, miltä hän näyttää.
Tulossa!
Mitä ihmettä...
Anteeksi, kun tuppaudun näin ilmoittamatta,
mutta en ole saanut sinua puhelimella kiinni.
-Voisimmeko vähän jutella? -Ei minua kiinnosta.
-Oletko varma? -Kuules...
Tein kaikkeni, että saisin sinut hoitamaan Hannan juttua -
ja pyytämään apua yleisöltä hänen etsinnöissään,
mutta ketään ei kiinnostanut.
Ymmärrän vihasi. Sinulla on siihen oikeus.
Niin. Kun kävi ilmi, että väitteeni olivat totta,
olet yhtäkkiä kiinnostunut jutusta.
Missä olit, kun olisit voinut auttaa?
En voi väittää vastaan. Puhut tietenkin totta.
Mutta eikö nyt olisi julkisuuden aika?
Pahinta mitä voisi käydä, on se, ettei mitään tapahdu,
mutta parhaassa tapauksessa poliisia painostetaan toimimaan.
Ei. En ole kiinnostunut.
Äläkä enää soittele!
-Missä se on? -Tuosta vasemmalle.
Eikö ole outoa ilmestyä hänen kotiinsa?
Nyt on lauantai.
Aiemmasta tutkimuksesta ei löydy paljoakaan tietoa.
Niinpä, mutta tutkimme joka paikan.
-Niin. -Sinulla oli epäilyksesi. Eikö niin?
Sehän siinä oli omituista. Tyttö katosi kuin tuhka tuuleen.
Päättelit,
että äiti ja tytär vain riitelivät,
ja päätit lopettaa tutkimukset?
Ei se ihan niin mennyt.
-Miten se sitten meni? -No...
Meillä ei ollut mitään.
Ruumista ei löytynyt.
Kukaan ei nähnyt mitään tai tiennyt mitään. Ei yhtään mitään.
Miten heidät otettiin vastaan, kun he muuttivat tänne?
Olimme ottaneet yhteyttä entisen kotipaikan lastensuojeluun,
jotta voisin...
Yritin olla vetämättä siitä yhteyttä.
Eli heitä ei varsinaisesti toivotettu tervetulleiksi?
En sanoisi niinkään.
Mitä Rutille kävi Hannan kadottua?
Se oli kamalaa.
Hän joi. Hän joi paljon.
Hän...
Hän käveli joka yö kylässä...
Hän etsi tytärtään.
Se oli ihmisistä epämukavaa.
Hänen lausunnostaan käy selvästi ilmi,
että hänestä poliisi petti hänet.
Ægir.
Teitkö tarpeeksi?
Luulin niin.
Minä...
Kun ottaa huomioon sen, mikä lähtökohta oli.
Meidän piti ymmärtää tilannetta.
Tietenkin, mutta saammeko siitä jotain konkreettista?
Tiedätte tilanteen.
Kaksi rikostutkijaa reissussa koko päivän!
Päivärahat, bensa... Joku peruste sille pitää olla.
Niin.
Ei sieltä paljon ole löydettävää näin pitkän ajan jälkeen.
-Joku tietää jotain. -Tiedän.
Mutta johtolankoja ei ole. Jälki on jäähtynyt.
-Pitäisikö meidän sitten luovuttaa? -En tarkoita sitä.
-Mitä sitten tarkoitat? -Otan esiin ilmeisen.
Jotain pitää tapahtua ja pian!
Selvä. Eikö meidän sitten pitäisi jatkaa töitä?
Joo.
Saisinko kyydin?
Nytkö?
-En ikinä saa omaa korttia. -Sopiva aika tulee.
-Äiti, jossain vaiheessa... -Älä viitsi.
-Bergrún. Menemme ostarille. -Anna!
En saanut sankoa.
-Anteeksi, kulta. -Ei se mitään.
Kone ei ole vielä päällä.
Anteeksi, kulta.
Älä huoli. Lepää sinä vain.
Etkö voisi viedä meitä?
-Nyt saatte keksiä kyydin itse. -Miten?
Kai sinä jotain keksit! Olet 16-vuotias!
En voi jättää häntä nyt yksin.
Kyllä kai sinä sen tajuat?
-Mennään. -Joo, menkää.
-Mitä? -Hei. Miten siellä menee?
Keneksi sinä minua luulet?
-Haluan kertoa kaiken. -Anna Sigga!
Kestäisitkö sen, että kaikki tietävät tekosi?
-Älä syytä minua kaikesta! -En syytäkään. En lainkaan.
Sanon vain, ettei kannata kiirehtiä.
Kiirehtiäkö? Olen pitänyt suuni kiinni 25 vuotta!
Onko kaikki hyvin?
Luulin, että lähdit jo.
Unohdin aurinkolasit.
-Kenelle puhuit? -Käsilaukussa on rahaa.
Ota sieltä vähän, niin voit ostaa jotain reissua varten.
-Etkös sinä tarvitse repun? -Joo. Kiitos.
Tapaamme isäsi kolmelta linja-autoasemalla. Älä unohda!
-Heippa. -Heippa.
-Oletko siellä? -Olen.
He eivät tiedä mitään.
He eivät mitenkään saa liitettyä sitä meihin.
Minulla ei nyt ole tähän aikaa.
-Jutellaan myöhemmin. -Anna Sigga?
Anna Sigga!
-Hei. -Hei.
-Oletko jo yläkerrassa? -Naapuri päästi minut sisään.
Okei. En kuullut mitään. Kuuntelin musiikkia ja...
-Tiedän. Se kuului ulos asti. -Ai.
Siivoilin tässä. En kestä sotkuja.
Niin.
-Miten voit? -Hyvin.
-Hyvin. Entä sinä? -Hyvin myös.
Siitä neljännestä askeleesta...
Sinun kannattaisi pyytää joku muu avuksi.
Jaa.
-Oletko kunnossa? -Töissä on kiireitä ja...
Työkaverit sairastavat.
Otan ylimääräisiä vuoroja, jotta saan rahaa säästöön.
-Oletko rahapulassa vai... -En. Minä vain...
Haluan kivalle kesälomalle.
Johonkin ylelliseen hotelliin tai jotain.
Rakastan hotelleja.
Tarvitsenko minä siis uuden tukihenkilön?
Et. Tätä askelta varten vain.
Onko se sallittua?
Eikö minun pitäisi käydä ne läpi sinun kanssasi?
Voit sanoa, jos haluat minun etsivän jonkun muun.
Tässähän pitäisi olla rehellinen.
Niin.
No tuota...
Mietitään asiaa. Käykö?
Joo. Okei.
Okei.
-Nähdään. -Joo.
-Heippa. -Heippa.
Toivottavasti uskot, että emme tahdo -
tuoda enempää häpeää kuin olet jo kokenut.
Kukaan ei ole koskaan...
Kukaan ei ole kuunnellut minua koko aikana.
Minä yritin ja yritin.
Kiroilin ja huusin ja itkin, mutta se ei auttanut.
-Kukaan ei kuunnellut. -Mutta...
Tuleeko sinulle mieleen jotain uutta, josta voisi olla apua?
Uskokaa pois, olen sanonut kaiken jo kauan sitten.
Hän vain katosi.
Voisinpa palata ajassa taaksepäin -
ja sanoa jotain muuta viimeisinä sanoinani.
Se jotenkin...
Kamalinta on se, että hyvästelin hänet -
hirveässä humalassa ja kamalalla tavalla.
Muistatko, mitä sanoit?
En muista.
Mistä te riitelitte?
Varmaan juomisestani, mutta...
Hän ei pitänyt siitä, kun join.
Olin ollut selvänä muutosta asti.
Mutta sinä iltana minun oli päästävä ulos.
Hänen syntymäpäivänään.
Olisin halunnut tehdä monta asiaa toisin.
Kaikki ajattelevat joskus niin.
Miten...
Päättyikö iltanne tappeluun?
Jos kysytte, löinkö häntä,
sanon sadannen kerran, etten satuttanut häntä fyysisesti.
Mutta humalassa olin kuin riivattu. Puhuin kauheita.
Sait siis sinä iltana mustan silmän jostain muualta?
Katsoin vanhan lausuntosi videolta.
Se ei liittynyt tähän mitenkään.
Ymmärrän.
Voisitkohan sinä -
kertoa meille nyt, mistä se tuli?
Olin sinä iltana varatun miehen kanssa.
Ja se johti mustaan silmään?
Niin.
Mies oli aggressiivinen.
Tekikö hän sinulle väkivaltaa?
Ei sitä silloin siksi kutsuttu.
Ei, mutta ajat ovat muuttuneet.
Olin vahvassa humalassa.
Niin.
Hän lähti kotiini.
Hän oli... Hän oli hyvin aggressiivinen.
Ehkä en ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi.
Halusin vain tarjota juotavaa.
Halusin jatkaa hauskanpitoa.
Ennen kuin tajusin, mitä tapahtuu, hän oli päälläni keittiön lattialla.
Hän oli tosi vihainen.
En muista ihan kaikkea.
Näin luonnonvaloa.
Hannan viesti -
oli keittiön pöydällä, kun se tapahtui.
-Näin sen vasta myöhemmin. -Rut.
Rut?
Hän käytti tilaasi hyväkseen.
Hän ei kunnioittanut rajojasi tai kieltoasi.
Sinä et ole siitä vastuussa.
Syyllinen on hän, ja vain hän.
Vain hänellä on syytä hävetä.
Ei sinulla.
Ehkä tämän takia et ilmoittanut katoamista aiemmin.
Mutta...
Yrititkö kertoa siitä poliisille?
Yritin.
Kyllä. Yritin kyllä.
Muista vain... Kyllä.
Pidä aina passi mukanasi.
Huolehdi omasta passistasi. Hän huolehtii omastaan.
-Joo. -Lupaatko?
Varo pyöräilijää.
Hän lähtee liikkeelle.
Pysähdy tuohon. Ihan eteen.
Joo.
-Tässä on hyvä. -Joo.
Minä voin hoitaa pysäköinnin.
Ei sinun tarvitse tulla sisään.
Ei, mutta tahdon tulla.
Isäsi varmaan tulee pian.
Keflavíkin lentokentälle matkustavat voivat nousta ulkona olevaan bussiin.
-Kuule... -Voimmeko vain ajaa?
Käydäänkö Applella?
Haluan vain kotiin.
En ikinä...
En ikinä enää puhu sille paskakasalle.
Tämä oli hänen viimeinen tilaisuutensa.
Kuules...
Älä yritä korjata asioita.
Se ei onnistu.
-Tiedät, millainen isäsi on. -Lopeta!
Pane se pyörimään.
Laatu on erinomainen.
Kelaa eteenpäin.
Pysäytä.
-Rut. -Joo. Rut.
Tuo on varmaan se varattu mies.
Onpas niljakkaat bileet.
Kuka hän on?
Minäkin tahdon tietää. Tutkitaan asiaa.
No niin.
-Voit varata jalalle. -Oletko varma?
Joo. Särkylääkkeet auttavat.
-Sattuu tosi paljon. -Kokeile edes.
Hyvä. Odotas. Istu vielä. Istu.
-Eikö hän ole saanut särkylääkettä? -On. Hjördís kävi aamulla.
Ei Hjördís ole ollut täällä. Hrefnalla on vuoro.
Eikö hän antanut lääkettä sinulle?
-Voi paska. -Minä hoidan tämän.
-Pyydä Hrefnaa tuomaan lääke. -Olen täysi ääliö.
-No niin. -Teiltä on leikattu lonkka.
Joo.
En tajua, miten mokasin.
Ei särkylääkkeen myöhästyminen tunnilla ole iso juttu.
Olin varma, että Hjördís toi lääkkeet aamulla.
Kun päivät menevät sekaisin, on aika levätä.
Anna lääke hänelle.
Ei. Se ei taida olla hyvä ajatus.
Et ole tässä mukana yhtä syvällä kuin me.
Minä en ole puolueeton.
Pappi joka pyytää anteeksiantoa.
Se pitää tehdä oikein.
Minun pitää olla varovainen synnytyksen jälkeen.
Otan aina liikaa töitä.
Hän on jo iso. Hänellä on monta hoitajaa.
En minä sillä. Kaupungissakin on paljon töitä.
Nykynaiset tarvitsevat valtavasti vapaa-aikaa.
En muista pitäneeni yhtään vapaata sen jälkeen, kun sain sinut.
Niin.
Olen vaikeassa tilanteessa. En voi hoitaa hautajaisia.
Miksi et?
Isäsi liittyy liikaa kaikkeen täällä.
Muistat, minkälaista se oli, kun se tyttö katosi.
Hänen piti tukea yhteisöä, jolla oli myös vaikeaa.
Niin, mutta tämä...
En pyytäisi, jos ei olisi pakko.
Äitisi puhui niin kuin olisit suostunut.
Tiedät, millaisia he ovat.
Meille ja yhteisölle on tärkeää hoitaa tämä mahdollisimman hyvin.
-Kuulostat ihan isältä. -Ihan tosi.
Se on vähintä, mitä voit tehdä.
Niin.
-Mutta ei minun ole pakko. -Olet hoitanut paljon hautajaisia.
Niin.
Olet vain stressaantunut.
En. Minä vain...
En voi uppoutua siihen suruun nyt.
Lasten hautajaiset ovat vaikeimpia.
-Se on työtäsi. -Tiedän.
Heidän komentelunsa riittää jo. En jaksa sitä enää.
"Tänne. Seiso. Istu. Tee tämä, tee tuo."
-En kestä sitä. -Ymmärrän. Ja tuen sinua -
itsenäisyystaistelussasi, mutta onko tämä sopiva hetki -
kapinoida vanhempiaan vastaan?
-Mitä? -Mitä?
Isätkin ovat joskus oikeassa.
Niinpä. Ja minä haluan tehdä omat päätökseni.
Onko sinulla eri aikataulut?
Anteeksi. Tuli yksi juttu.
Joo.
Vuorosi alkoi kaksi tuntia sitten.
Niin. Ja pyysin anteeksi.
-Näytät niissä 17-vuotiaalta. -Kiitos.
Kiva! Mistä sinä tämän sait?
Isällä on aina kaljaa autotallissa.
Eikö se ole tuo talo? Numero 32?
Hitto. Siinä se on. Juodaanko kalja ennen kuin mennään sisään?
Kai se käy. Ajattelin juoda sen sisällä, mutta...
-Siellä on viiniä. -Okei. Tässä.
Kiitos.
Minua palelee ohuessa mekossa.
Sisko listii minut, jos se likaantuu.
-Minä varon. -Hyvä.
-Eikö me käydä vaan? -Joo.
Hyi.
He ovat meitä vanhempia. Älkää olko lapsellisia.
Me ollaan kymppiluokalla.
-Hei. -Hei.
Mikä biisi tämä on?
-Missä sinä olet ollut? -Jossain kiven allako?
En!
En ole tavannut tyttöä, joka ei pitäisi tästä.
-Hän pitää siitä. -Niin pidänkin.
Minun vuoroni valita biisi.
Tarjoilija!
Hei!
Filee on menossa pöytään kuusi.
Näiden kypsennys vie aikaa. Tiedät sen.
Ongelmia ei olisi, jos olisit tullut ajoissa.
300 gramman leike vaatii vähintään 12 - 15 minuuttia -
oikeassa lämpötilassa, jotta se kypsyy oikein.
Tämä tilaus tuli 22 minuuttia sitten.
22 minuuttiako? Puhuit vartista.
Jos olisit kylmälaatikot pöytään, tilaus olisi valmis.
Viekö kaapille kävely sinulta seitsemän minuuttia?
Ihan tosi, en jaksa tätä nyt.
Et koskaan tottele.
Vai en koskaan tottele?
Olen paiskinut töitä niska limassa tässä paskapaikassa 12 vuotta.
Olen aina ajoissa.
Suostun aina, kun pyydät tekemään ylimääräisen vuoron.
Teen aina kaiken typerällä tavalla, jota pyydät.
-Rauhassa. -Myöhästyin kerran...
Vitsillä minä.
Ai niinkö? Vitsailit vain!
Katso, kun kaikki nauravat.
Voisitko lopettaa vitsailun?
Et ole yhtään hauska.
Olisitteko hiljempaa?
Onko tämä sinulle uutta? Onko?
Unohdit tämän paikan heti,
kun keksit sen pitopalveluidean.
Harkitsen rahojeni poisvetämistä.
Sinä et ole vakaa. Kaikki näkevät sen.
-Onko se valmis? -On.
Siinä on täydellistä lammasta.
Anna Sigga! Mitä sinä nyt teet?
Onpa kauniisti aseteltu.
Helvetti sentään!
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Tuo todisti, että olen oikeassa!
Siggi?
Siggi-kulta?
Siggi?
Numero 21 on valmis!
Numero 22 on valmis!
-Ole hyvä. -Kiitos.
-Heippa. -Hei vaan.
Ei. En usko. Ei muuta.
Kaikki on merkittävää. Sellainenkin, joka ei tunnu merkittävältä.
En tiedä, mikä on merkityksellistä tällaisessa jutussa.
Kaikesta voi olla apua.
Etkö siis muista mitään erityistä?
Muistan vain, että kesä oli erityisen hieno.
Entä ne juhlat?
Ihan tavalliset.
Kaikki olivat humalassa, ja sen huomasi.
Entä sinun miehesi? Hermann?
-Hei, kulta! -Iltaa.
Hei. Me olemme Einar ja Vera.
Olemme rikostutkijoita.
Maistuisiko tee?
Me tässä lopettelemme juttutuokiota.
Eikö sinun pitäisi levätä?
Me olemmekin tässä valmiita. Kiitoksia.
Kiitos.
Paljon kiitoksia.
Jos siitä illasta, äidistä tai tyttärestä tulee jotain mieleen,
ota meihin yhteyttä. -Joo.
-Onnea. -Samoin.
Kiitos. Hei vaan.
-Kiva maistaa uusia ruokia. -Olen ostanut tätä sinulle monesti.
Se on vähän erilaista kuin viimeksi.
Tässä on falafelia. Viimeksi siinä oli...
Rut Hafsteinsdóttir on miettinyt 25 vuotta, miten hänen tyttärensä kävi.
Hanna Rutanrdóttirin katoaminen on muuttanut hänen elämänsä.
Rut kertoo tänään meille tarinansa.
Hän oli kiinnostunut äänistä ja akustiikasta.
Hän oli innostunut musiikista.
Hän istui huoneessaan tuntikausia -
ja soitti kitaraa.
Hän esiintyi minulle olohuoneessa ja...
Joskus monta kertaa päivässä.
Sitten hän palasi huoneeseensa säveltämään lisää.
Hän oli oikea artisti.
Tiesin sen sisimmässäni, joten varmuus oli huojentavaa.
Minkälaista on ollut kantaa tätä taakkaa yksin?
Se on...
Se on ollut valtava ja vaikea haaste.
Minun suuri projektini.
Elämäni muuttui, kääntyi päälaelleen,
kun hän katosi.
Mutta...
Sitten...
Kun aikaa kuluu,
tuskan kanssa oppii elämään.
On vaikea kuvitella, että se on mahdollista.
Niin ihmiset ajattelevat, mutta...
kun aikaa kuluu...
Siinä tuhlaa liikaa energiaa jonkun tuntemattoman vihaamiseen.
Viha ei tuo tytärtäni takaisin.
Kulta.
Tulehan.
Minä autan.
-Anteeksi. -Tulehan.
-Riisutaan vaatteet. -Ei sitä paljon ole.
Se on parasta pestä pois.
Kaikki on hyvin.
Ei siinä niin pitänyt käydä.
Ensin oli tosi kivaa, mutta sitten oli ällöttävää.
Voi kulta.
Ei herätetä muita. Kaikki järjestyy.
-Onko sinulla pontikkaa? -Tämä on helvetin vahvaa!
Noin.
-Helvetin hauskaa! -Tytöt...
-Olkaa varovaisia. -Kiitos!
Tytöt, odottakaa. Otan valokuvan. Näytätte söpöltä.
-Heippa! -Pitäkää hauskaa!
Kiitos!
Tekstitys: Annika Karvonen plint.com
Can't find what you're looking for?
Get subtitles in any language from opensubtitles.com, and translate them here.