Original subtitles

Joka 90. sekunti joku ilmoitetaan kadonneeksi.

Moni palaa omaistensa luo,

mutta toisten kohdalla jokin on pahasti pielessä.

31-vuotias kolmen lapsen äiti on kadonnut kotoaan.

Hän ei olisi lähtenyt kellekään kertomatta -

ja jättänyt lapsia.

Perhe on murtunut.

Lapset eivät tajunneet mitään.

He lähtivät kotoaan muovipussi kädessä.

Miten poliisitutkinta etenee?

Suuri edistysaskel oli se,

kun yksi lapsista kertoi kuulleensa äänekkään pamauksen.

Mitä omaisille tapahtuu?

Hyvin usein kuulee kumppaninsa surmanneen sanovan:

"Jos minä en sinua saa, ei saa kukaan muukaan."

Katoamistapauksesta murhatutkimukseksi.

Natalie oli samanlainen kuin minä.

Äänekäs, suorapuheinen ja vähän pomotteleva.

Mutta yhtä lailla hurjan huolehtiva ja ystävällinen.

Hän auttoi, jos vain suinkin pystyi.

Olin Natalien syntyessä viisivuotias -

ja käskin äidin viedä hänet takaisin sairaalaan.

En halunnut häntä.

Lapsena me kinastelimme, kuten siskoksilla on tapana,

typeristä pikkuasioista.

Mutta isompina meistä tuli hyvin läheisiä ystäviä.

Natalie pääsi nuorimpana -

kuin koira veräjästä.

Kaikenlaisesta, mistä me saimme huutia.

Hän oli sellainen pikku riiviö.

31-vuotias Natalie on yhden lapsen äiti -

tavatessaan Paul Hemmingin paikallisessa marketissa.

Natalien ja Paulin suhde näytti etenevän nopeasti.

He olivat olleet yhdessä vain muutaman kuukauden,

kun hän jo oleili tyttärensä kanssa pääasiassa Paulin luona.

Puolen vuoden sisällä hän muutti sinne kokonaan.

Tapasin Paulin ensi kertaa hänen kotonaan Kings Langleyssä.

Se oli kummallinen kohtaaminen.

Yleensä toista tervehditään sanoen:

"Hei, hauska tutustua."

Mutta hän oli kylmäkiskoinen ja sanoi vain,

että menisi vaihtamaan vaatteet ja katosi yläkertaan.

Päällepäin hän näytti täydelliseltä pakkaukselta.

Hänellä oli hyvä työ, hieno talo, hieno auto,

hän oli komea ja hurmaava.

Hänessä tuntui olevan kaikki kohdallaan.

Nataliella ja Paulilla on kaksi yhteistä lasta,

poika ja tytär.

Perhe-elämä heilahtelee äärilaidasta toiseen.

Suhde oli aina myrskyisä.

Äiti ja Paul vaikuttivat aina…

Äiti taisi olla hänelle kohtelias Natalien vuoksi.

Mutta luulen, että jokin Paulissa vaivasi äitiä koko ajan.

Paul teki outoja juttuja.

Hän ei esimerkiksi osallistunut omien lastensa ristiäisiin.

Heidän piti mennä naimisiin,

mutta Paul perui ilmoittamatta kaiken.

Natalie ei tiennyt mitään.

Tri Jane Monckton Smith on entinen poliisi ja kriminologi,

joka on erikoistunut murhiin, väkivaltaan ja pakottamiseen.

Yritämme kaikki vähän kontrolloida toisiamme.

Mutta pakottaminen on erilaista.

Siinä ollaan ihan toisella tasolla.

Ja toinen osapuoli -

kontrolloi lähes kaikkea,

mitä suhteen toinen osapuoli tekee.

Alistettu huomaa, että hän ikään kuin suostuu siihen.

Eli alkuvaiheessa kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Paul lupasi viedä Natalien vihille, mitä ei koskaan tehnyt.

Porkkanan heiluttaminen antoi hänelle valtaa.

Jos hän tunsi sen heikkenevän, hän saattoi vetää sen hihastaan.

Hän saattoi sanoa: "Mennään naimisiin, tehdään se."

Naimisiin mennessään hän menettäisi sen vallan.

Vuonna 2007 -

Natalien ja Paulin riita muuttui fyysiseksi.

Siinä vaiheessa suhde oli vasta puolisen vuotta vanha.

Hän heitti Natalieta kännykällä päähän.

Hän vei Natalien lopulta vastahakoisesti lääkäriin.

Mutta hän kielsi Natalieta kertomasta kellekään,

mistä tämän vammat olivat peräisin.

Mutta lopulta Natalie teki siitä rikosilmoituksen.

Hän tuntui silti vähättelevän sitä, sanoi, ettei Paul tehnyt mitään väärää,

jotta emme ajattelisi, että Paul harrastaisi sellaista.

Tiesin, että rikosilmoituksia oli tehty,

mutta Natalie varoi visusti, mitä kertoi minulle.

Tiedämme selkkauksista,

joissa Paul pahoinpiteli häntä,

eli tiedämme, että suhteessa oli väkivaltaa.

Emme tiedä, miten paljon, koska niin paljon tapahtui piilossa.

Mutta tässä tapauksessa kontrolli ja väkivalta kulkivat käsi kädessä.

En totta puhuen koskaan ajatellut,

että Natalien ja Paulin suhde olisi ollut sellainen.

Kyllä Paul mielestäni joskus käyttäytyi vähän oudosti.

Mutta sitähän ei halua uskoa,

että oma läheinen on sellaisessa…

En tainnut koskaan ajatella, että se oli sellaista.

Kyllähän riitoja toki oli,

mutta missäpä suhteessa ei olisi.

Paulin ja Natalien suhde -

näytti ulospäin ilmeisesti melko normaalilta,

koska kontrollointi tapahtui pitkälti piilossa.

Natalie salasi hyvin, miten onneton hän oli.

Vasta heidän suhteensa viimeisen vuoden aikana -

sain tietää, että Paul tutki jatkuvasti Natalien puhelinta.

Oli toinenkin kahakka, jossa Paul oli heittänyt pullolla.

Poliisi vei Natalien kahden nuorimmaisen kanssa pois.

He taisivat olla jonkin aikaa äidin luona.

Mutta taas hän palasi.

JOULUKUU 2013

Vuonna 2013 Natalie pakenee kolmen lapsensa kanssa Yorkshireen.

Hänen siskonsa asuu siellä.

Aloin tajuta, että jokin oli pahasti vialla,

kun siskoni muutti tänne.

Se taisi olla ensi kerta,

kun vietin paljon aikaa hänen kanssaan ilman Paulia.

Hän alkoi puhua asioista, jotka eivät tuntuneet käyvän järkeen.

Hän oli päättänyt, että hänen oli päästävä pois.

Mutta Paul tuli perässä,

ilmestyi ovelle.

Ensin Paul tuli joskus viikonloppuina, muka vain lapsia katsomaan.

Sitten hän alkoi tulla joka viikonloppu.

Hän seurasi Natalieta tänne ja syötti sitä samaa:

"Mennään naimisiin,

muutetaan yhteen, vaihdan työpaikkaa." Tehdään sitä ja tätä.

Natalie uskoi häntä, kuten aina, ja palasi miehen luokse.

Jo sanoi hänelle: "Olen tehnyt voitavani. En voi enää auttaa sinua, jos palaat."

Siinä vaiheessa, kun hän palasi Milton Keynesiin,

olin aivan murtunut,

koska olimme kaikki taipuneet monelle mutkalle -

saadaksemme hänet muuttamaan pois, aloittamaan uuden elämän.

Sanoin hänelle, että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie kaiken.

Hän halusi vain jääräpäisesti palata. Mitä siinä voi tehdä?

Kyllä Natalie jonkin verran kertoi minulle asioita,

mutta ei koskaan sen tarkemmin.

Hän oli tarkka, kenelle kertoi tietyistä asioista.

Yksi monia hämmentävä asia on se, miksi uhri ei vain lähde.

Miksei hän marssi ovesta ulos ja jätä sitä ihmistä?

Suhteessa alistetun uhrin vaarallisinta aikaa on se,

kun hän yrittää lähteä.

Jos on ollut kontrollointia -

vaikka vain lievää väkivaltaa, tönimistä ja sen tyyppistä,

eron tullessa henkirikoksen riski kasvaa 900 prosentilla.

On vuosi 2016, ja Natalie Hemming päättää viimein -

jättää kontrolloivan ja väkivaltaisen kumppaninsa Paulin.

Hän sanoi viimein tehneensä sen päätöksen -

ja että suhde oli ohi.

Päätös oli yhteinen, koska Paul etsi asuntoa Watfordista.

Hän yritti auttaa etsimään asuntoa Natalielle ja lapsillekin.

Talonsa Milton Keynesissä he aikoivat panna vuokralle.

Natalie oli aivan eri ihminen.

Kuin suuri taakka olisi nostettu hänen harteiltaan.

Hän oli hymyileväinen, iloinen ja positiivinen.

Uskoin aidosti,

että sillä kertaa hän oikeasti jättäisi Paulin,

koska kaikki oli suunniteltu.

Hän sanoi, että välit olivat hyvät.

Että he olivat päättäneet, ettei se voisi jatkua,

ja että he eroaisivat.

Hän vaikutti määrätietoiselta.

Uskon täysin, että hän oli…

Se oli siinä, kumpikin jatkaisi elämäänsä.

Natalie kääntäisi uuden sivun elämässä.

Hän aloittaisi puhtaalta pöydältä. Saisi uuden alun elämään.

Hänellä oli suunta "ylös ja eteenpäin":

Sitä hän hoki minulle: "Ylös ja eteenpäin."

31-vuotias kolmen lapsen äiti Natalie Hemming -

on päättänyt jättää kontrolloivan ja väkivaltaisen kumppaninsa Paulin.

Hän aloittaa uuden suhteen kollegansa kanssa.

Nataliella oli töissä joku erityinen ihminen.

Hän sanoi, että he olivat vain ystäviä, ja että mies tarjosi hänelle juotavaa.

Hän ei halunnut meidän tietävän siitä mitään,

koska pelkäsi, että Paul saisi kuulla siitä.

Mutta eihän hän mitään väärää tehnyt, koska heidän suhteensa oli ohi.

30. HUHTIKUUTA 2016

Natalie vie kolme lastaan äitinsä hoiviin -

ennen ensitreffeille lähtöään.

Natalien nuorin ei alkanut asettua, joten äiti soitti Paulin hakemaan tämän.

Tullessaan Paul huomasi -

Natalien auton yhä parkissa äidin kadun varressa,

koska mies oli hakenut hänet.

Se hänen treffikumppaninsa.

Mutta äiti oli siinä uskossa, että Natalie oli ulkona työporukalla.

Hän sai tietää vasta seuraavana päivänä, kun Natalie tuli kotiin.

Hän sanoi Paulille, että ystävät hakivat hänet.

Että hän lähti parille lasilliselle.

1. TOUKOKUUTA 2016

Seuraavana päivänä Natalie palaa äitinsä luokse lapsia hakemaan -

ja palaa sitten perheen kotiin.

Äiti yritti illalla soittaa ja varmistaa, että hän on kunnossa,

mutta hän ei vastannut.

3. TOUKOKUUTA 2016

Äiti soitti minulle sitten tiistaina -

ja sanoi, ettei saa Natalieta kiinni.

Sanoin, että hän on töissä ja soittaa, kun pääsee.

Hän sanoi, ettei ole saanut tätä kiinni kahteen päivään.

Silloin minulla…

Vatsassani muljahti.

Olin ihmeissäni, koska Natalie oli aina puhelimen lähellä.

Jos ei voinut heti vastata, hän heitti pian viestin, että soittaisi illalla.

Hän vastasi aina jotain.

Natalien äiti Margaret alkaa olla huolissaan.

Serkkuni Simon oli juuri käymässä äidin luona -

ja ehdotti: "Mennään katsomaan.

Käydään hänen luonaan. Hän on varmasti kunnossa."

He menivät sinne.

Siskoni auto oli pihatiellä, samoin Paulin auto.

He koputtivat ja näkivät Paulin sisällä, mutta hän ei avannut ovea.

Hän vain raotti ovea mutta ei päästänyt heitä sisään.

Simon työntyi sisälle ja sanoi, että on vessahätä tai jotain.

Saisi vilkaista ympärilleen.

Paul selitti äidille -

Natalien lähteneen ystävien kanssa pariksi päiväksi pois.

Ilman autoaanko?

Vaikkei Natalie olisi kertonut äidille, Kerrylle tai minulle,

hän olisi kertonut matkasta jollekulle,

ja hän olisi pyytänyt jotakuta vahtimaan lapsiaan.

Se minua häiritsi.

Hän ei olisi lähtenyt kertomatta kellekään -

ja vain jättänyt lapsia. Se oli täysin mahdotonta.

Jokainen solu kehossani huusi, että jokin oli pahasti vialla.

Kehotin äitiä soittamaan poliisille.

Se puhelu komentokeskukseen oli varsin huolestuttava.

Yksi Natalien äidille esitetyistä kysymyksistä oli,

miksi hän oli niin huolissaan.

Ja oliko ketään tiettyä, joka huolen aiheutti.

Hän oli vahvasti sitä mieltä, että se liittyi Pauliin.

Siispä jo alkumetreillä epäiltiin, että hän liittyi Natalien katoamiseen.

Yksi keino oli kysellä perheenjäseniltä,

milloin ja missä he olivat viimeksi Natalien nähneet.

Tiesimme Margaret Hammondilta,

että Natalie lähti iltapäivällä 1. toukokuuta.

Paul Hemming sanoi hänen tulleen kotiin neljän maissa iltapäivällä.

Hän sanoi Natalien lähteneen myöhemmin illalla.

Poliisi meni talolle jututtamaan Paulia vielä samana iltana.

Yritimme siinä vaiheessa soittaa Natalien puhelimeen -

ja kysellä hänestä sosiaalisessa mediassa.

Pyysimme ilmoittamaan, jos joku on nähnyt hänet.

Tärkeä tutkimuskeino on todiste elossa olosta.

Tutkimme matkapuhelimet,

rahankäytön, etukortit,

joita on voitu käyttää.

Jätämme useimmiten jonkin jäljen itsestämme.

Kuten Natalien kohdalla voi arvata,

mitään jälkeä ei löytynyt sen jälkeen,

kun hän palasi kotiin sunnuntai-iltapäivänä 1. toukokuuta.

Ja kolmen lapsen rakastavan äidin katoaminen noin vain -

oli täysin merkillistä.

Seuraavana päivänä poliisi tutki -

minun, Joen ja äidin asunnon -

varmistaakseen, ettei Natalie ollut tullut kenenkään meidän luokse.

Poliisi kuulustelee Paul Hemmingiä -

ja pyytää tätä kertomaan liikkeistään.

Paul Hemming oli sanonut -

menneensä sinä iltana nukkumaan noin yhdeksän aikaan.

Jutellessaan ensimmäisenä kotiinsa tulleiden poliisien kanssa -

hän oli varsin välttelevä -

eikä vaikuttanut erityisen yhteistyöhaluiselta poliisin kanssa.

Pian käy selväksi, miksei.

Paul Hemmingin auto oli lähtenyt kotiosoitteesta -

sunnuntai-iltana noin varttia vaille kymmenen.

Se aktivoi ANPR-kameran Whitchurchissa.

Automaattinen rekisteritunnusten -

tunnistuskamera on havainnut Paul Hemmingin auton -

ja todistaa, että hän ei mennyt yhdeksältä nukkumaan.

Poliisi toimii nopeasti.

Simon soitti minulle kovasti nyyhkyttäen ja sanoi:

"Poliisi uskoo Paulin tehneen hänelle jotain.

Lähdetään hakemaan lapset."

Lapset olivat autuaan tietämättömiä.

Heidän piti lähteä, koska talo oli rikospaikka.

Hei lähtivät kukin vain pussillinen tavaroita mukanaan.

Ei muuta.

Moni palanen loksahti paikoilleen.

Keskellä yötä pidettiin palaveri,

ja Paul Hemming päätettiin pidättää.

Paul pidätettiin epäiltynä murhasta.

Jo soitti minulle ja sanoi,

että lähdetään sinne, lapset ovat mummin kanssa.

Muistan, miten Jo sanoi:

"Aja varovasti, en halua menettää sinuakin."

4. TOUKOKUUTA 2016

Määräsin tietysti useita tutkintatoimia.

Tiesin tietysti, että Paul Hemming on pidätettynä.

Ja että meillä oli vain tietty määrä aikaa,

ennen kuin hänet pitäisi joko vapauttaa tai panna syytteeseen.

Haasteet olivat valtavat.

Meidän piti hoitaa tutkintavankeusprosessia.

Siinä rinnalla hoidimme tietysti Natalien etsintöjä -

ja yritimme selvittää, missä hän on -

ja tehdä sen mahdollisimman nopeasti.

Mies pidätettiin hyvin pian katoamisilmoituksen teon jälkeen.

Äiti oli tietysti järkyttynyt, koska hänelle oli kerrottu,

että mies on pidätetty murhasta epäiltynä.

Ei sellaista voi uskoa kuulevansa.

Lähiomaisia varten nimettiin omaisten yhteyshenkilöitä.

Nimesin heidät varmaan viiden minuutin sisällä puhelusta.

Heille olisi uusi tapaus.

He toimivat yhdessä Margaretin ja Natalien muun perheen kanssa.

Omaiset olivat hurjan ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä, mukavia ihmisiä.

He pitivät vielä toivosta kiinni -

mutta he tiesivät päivien ja tuntien edetessä,

että jotain on varmasti sattunut.

Heidän oli vaikea uskoa sitä.

Ja kenenpä ei olisi?

Mutta vaikein asia minulle olivat lapset.

Aivan. -Se oli vaikeaa.

Tutkinta oli useine tutkintalinjoineen valtava.

Autosta kysyttäessä hän kielsi käyneensä missään.

Se oli hänen tarinansa tärkein kohta.

Oli selvää, että heidän suhteessaan oli ollut väkivaltaa.

Mies oli ollut kontrolloiva.

Minulla oli useita hypoteeseja.

Yksi oli se, että Natalie oli itse lähtenyt.

Toinen oli se, että hän lähti itse,

mutta joku hänelle tuntematon teki hänelle jotain.

Yksi niistä oli toki se,

että Paul oli murhannut Natalien ja hävittänyt ruumiin.

Natalie on kadoksissa.

Mutta murhasyytteitä varten tarvitaan todisteita.

Yksi tutkintakeino oli tietysti jututtaa Natalien lapsia.

Kaikki Natalien kolme lasta olivat yläkerrassa nukkumassa,

kun hän katosi.

Tutkinta eteni merkittävästi,

kun yksi lapsista kertoi kuulleensa kovan pamauksen.

Tuo lapsi meni alakertaan -

ja kurkisti olohuoneeseen,

missä kuvaili nähneensä äidin vilttiin käärittynä -

ja jonkinlaisen kattilan tai kulhon tyyppisen esineen.

Kukaan meistä ei täysin tiedä, mitä hän näki,

koska hän ei ole vieläkään juuri kertonut sen illan tapahtumista.

Hän sanoi vain kuulleensa kovan äänen,

menneensä alakertaan ja nähneensä äidin nukkumassa sohvalla.

Me tietysti ajattelimme, että Natalie oli silloin jo kuollut.

Mutta emme tiedä, koska poika sanoi vain, että äiti oli viltin alla,

ja isi siivosi.

Eli eiköhän pieni poika nähnyt äitinsä kuolleena.

Ja jonain päivänä hän tajuaa, mitä tuolloin näki.

Talosta löytyi teknisiä todisteita.

Olohuoneen lattialta ja sohvapöydältä löytyi verta.

Verta löytyi myös auton takakontista.

Se oli merkittävä läpimurto,

mutta valitettavasti läpimurto näytti vahvistavan sen hypoteesin,

että Natalie saatettiin murhata.

Kolmen lapsen äiti Natalie Hemming -

on ollut kadoksissa viisi päivää.

Thames Valleyn poliisi katsoo todisteiden -

Paulia vastaan riittävän tapauksen siirtämiseksi syyttäjänvirastolle.

Tutkinnan kannalta oli merkittävää,

ettei elossa olon todisteita löytynyt,

että Natalien elämässä oli tapahtunut valtava muutos,

sillä se vakuutti syyttäjänviraston siitä, että kyse oli murhatutkinnasta.

Sitten, 6. toukokuuta, hän sai syytteen Natalien murhasta.

Poliisi oli meille hyvin suorasanainen,

kun hänet vangittiin.

Simon Steele, joka johti tutkintaa,

sanoi, ettei Natalien puhelinta ole käytetty,

eikä myöskään pankki- tai luottokortteja.

Eli mies on piilottanut hänet jonnekin,

tai hän on kuollut.

Hän sanoi, että käsissämme on murha ilman ruumista.

Sanoin…

Hän sanoi, ettei usko Natalieta koskaan löytyvän.

Koska se mies oli ajanut autollaan sinä iltana niin laajalla alueella.

Tiesimme, että hänen autonsa oli lähtenyt liikkeelle sunnuntai-iltana -

noin vartin yli 10,

kun se osui ANPR-kameraan Whitchurchissa, Aylesburyn laitamilla.

Tiesimme sen palanneen Aylesburyyn kuusi minuuttia yli puolenyön.

Tiesimme, mihin suuntaan auto lähti, että se poistui Aylesburysta.

Sitä emme, missä se puolentoista tunnin aikana kävi.

Hän vältteli kameroita.

Jotkut kamerat tallensivat hänet,

mutta pienemmillä teillä kameroita ei ollut.

Tarkkaa reittiä ei tiedetty.

Hän oli ovela ja käytti mennessä eri reittiä kuin palatessa,

jotta ei saataisi selville,

missä hän oli tarkalleen ottaen käynyt.

Etsinnässä lähdettiin siitä,

että Natalie oli todennäköisesti autossa,

ja puolessatoista tunnissa voi ehtiä jo melko kauas.

Eli etsintäalue oli valtava.

Natalieta etsitään yli sadan neliökilometrin alueelta.

Etsinnässä on mukana kolme poliisivoimaa.

Erikoista tässä oli se, että etsintäpaikkaa vaihdettiin,

joskus päivittäin.

Se johtui lähinnä kameroista.

Valvontakameratiimi teki hurjasti töitä -

yrittäessään löytää, ei vain sen auton,

vaan myös eliminoida tietyt reitit, joita auto on voinut ajaa,

koska se ei ohittanut tiettyä kameraa, ohjaten meitä tiettyyn suuntaan.

Siksi keskitimme etsinnät niille alueille.

Yrittäessämme ymmärtää, missä Natalie voisi olla,

pyysimme apuja muilta asiantuntijoilta, esimerkiksi arkeologian puolelta.

Pohdimme muun muassa sitä,

voisiko Natalie olla matalassa haudassa.

Mutta asiantuntijoiden mukaan -

siihen aikaan toukokuuta maa oli erityisen kovaa,

eli matalan haudan kaivaminen olisi vienyt hyvin kauan.

Pidimme sitä siis epätodennäköisenä.

Saimme tasaisesti mahdollisia johtolankoja.

Olimme valmiustilassa ja mietimme, milloin hänet löydetään.

Siinä on sellaisessa välitilassa, koska vaikka mies on pidätetty -

ja hänet on vangittu ja hän on saanut syytteet,

sitä haluaa vielä uskoa,

että se oli jokin virhe, että Natalie kävelee ovesta sisään.

Että koko juttu on vain pilaa.

Sitä elättelee sellaista toivonkipinää,

ettei tämä ole totta.

22. TOUKOKUUTA 2016

Kolme viikkoa Natalien katoamisesta -

Paul Hemming on edelleen vangittuna ja syytettynä Natalien murhasta.

Kollega soitti ja sanoi, että on löydetty ruumis,

joka saattoi hyvinkin olla Natalie.

Hän otti sen puhelun vastaan ja otti sitten minuun yhteyttä,

ja palasin toimistolle.

Briiffasin omaisten yhteyshenkilöt.

He menivät heti tapaamaan Natalien äitiä Margaretia.

Eräs mies oli ajanut nurmikkoa päältäajettavalla leikkurilla,

ja hän oli tullut tontin reunalle,

joka oli lähellä aluskasvillisuutta ja päätietä.

Hänen nenäänsä tuli kauhea haju.

Hän työnsi päänsä pensaikkoon, koska haju tuli sieltä.

Hän luuli, että se oli jokin auton alle jäänyt eläin.

Näky kertoi sen olevan jotain kauheampaa.

Kuulimme, että jotain oli tekeillä,

ja tiimi löysikin ruumiin,

joka oli ollut aluskasvillisuudessa alastomana, kasvot alaspäin.

Oli tärkeää, että ehdimme omaisten luo ensin,

koska poliiseja liikkui paljon, se alue ja teitä suljettiin muilta.

Yksi tärkeä seikka oli se, ettei Nataliella ollut vaatteita.

Todennäköisesti Paul ei halunnut, että hänet tunnistetaan.

Vaatteista tekniset tutkijat olisivat pystyneet tunnistamaan,

kenelle jäänteet kuuluivat.

Muistan, kun katsoin puhelinta,

ja omaisten yhteyshenkilö oli yrittänyt soittaa.

Kerry katsoi samaan aikaan omaansa.

Katsoimme toisiamme ja sanoimme: "Hänet on löydetty."

Tosi outoa, mutta me tiesimme sen heti.

Sen vain tiesi.

Natalie oli ollut kadoksissa kolme viikkoa.

Se, mitä emme tienneet…

Etsinnässämme oli käynyt varsin selväksi,

että se oli se alkuperäinen sijoituspaikka.

Eli Natalieta ei ollut juurikaan siirrelty.

Oli selvää, että paikka, josta Natalie löydettiin,

oli se, mihin mies hänet jätti.

He olivat tuolloin melko varmoja, että se oli Natalie.

Sitä ei tietenkään pystytty täysin vahvistamaan,

ennen kuin kuolinsyyntutkija ja patologi -

ja muut ammattilaiset saisivat työnsä tehtyä.

Ruumiinavauksessa selvisi,

että hänellä oli vammoja päässä ja käsivarressa.

Käsivarren vamma tuli puolustautuessa,

kun hän yritti suojata päätään jonkun iskuilta.

Kun Natalie löydettiin,

olimme helpottuneita, koska…

Monet tämän saman kokeneet perheet -

eivät saa asiaa päätökseen, kuten me saimme.

Meillä kävi sillä tavalla onni, että Natalie löydettiin -

ja saimme hänet takaisin.

Olimme täysin murtuneita, mutta toisaalta -

tieto auttoi käsittelemään tapahtunutta.

Se, miten mies jätti Natalien,

jätti hänet sinne alastomana,

paikkaan, missä hänestä ei parin viikon päästä olisi ehkä ollut mitään jäljellä,

emmekä olisi ehkä löytäneet häntä.

Se ajatus ei jätä minua rauhaan.

Se, mitä hän oli tehnyt omille lapsilleen, näiden äidille -

ja muulle perheelle, oli kauheaa.

Sillä oli valtavat vaikutukset, ja on yhä.

Oli todella raastavaa nähdä pikkutytön itkevän äidin perään.

Ei sitä voi uskoa, että joku pystyy tekemään sellaista.

Varsinkaan joku, joka on istunut samassa ruokapöydässä -

ja jota piti perheenjäsenenään.

Ei sitä voi uskoa, että kukaan kykenisi -

tekemään jotain niin kammottavaa.

Mies tiesi, että heidän suhteensa oli ohi.

Että Nataliella oli uusi suhde.

Hän ei kestänyt sitä.

Ja ainoa keino kestää se,

oli estää Natalieta elämästä sitä uutta elämää.

Ja siksi hän vei Natalien hengen.

Hyvin usein -

kuulee kumppaninsa surmanneen sanovan:

"Jos minä en sinua saa, ei saa kukaan muukaan."

LOKAKUU 2016

Tapaus käsiteltiin Lutonissa.

Hän myönsi oikeudessa syyllisyytensä Natalien kuolemaan,

mutta väitti sitä tapoksi.

Emme missään nimessä hyväksyisi sitä.

Ei se mikään tappo ollut, vaan ehdottomasti murha.

Oikeus pui teon tahallisuutta.

Hän väitti heittäneensä Natalieta Faberge-munalla -

tarkoittamatta aiheuttaa vakavaa vahinkoa -

ja hävitti tämän ruumiin paniikissa.

Hylkäsimme sopimusehdotuksen ja jatkoimme murhatuomion ajamista.

Olin oikeudessa vain yhden päivän.

En halunnut istua kuulemassa,

kun koko tarina käydään läpi.

Minulle oli selvää, että se mies murhasi siskoni.

Se tieto riitti minulle.

Paul asteli saliin puku päällä, oikein siistinä.

Itki vuolaasti sopivilla hetkillä -

valamiehistöön päin.

Kun he poistuivat, hän vähät välitti.

Natalien pojan piti antaa lausunto videoitse -

Yorkshiren kruununoikeudesta -

Lutonin kruununoikeuteen.

Mutta kun Paul myönsi syyllisyytensä tappoon ensimmäisenä käsittelypäivänä,

hänen ei tarvinnutkaan todistaa.

Olin helpottunut,

koska en halunnut sen pienen pojan joutuvan kokemaan sitä.

Vaikkei hän tietenkään olisi nähnyt, mitä oikeudessa tapahtui.

Mutta häntä olisi kuulusteltu -

pienessä huoneessa, mikä ei olisi ollut kivaa,

varsinkaan, kun hän oli tuolloin vasta kuusivuotias.

Mies oli tunteeton,

kun oikeudessa kuultiin uhrien lausunnot,

miten tapaus vaikutti hänen omiin lapsiinsa,

Natalien äitiin ja sisaruksiin.

Ei hetkauttanut.

Käsittelyn aikana -

oikeudelle näytettiin varta vasten tehtyjä kuvia.

Käytimme 3D:tä -

ja digitaalisia läpilentoja,

joiden kautta valamiehistö pääsi Natalien kotiin.

Saatoimme esittää, miltä siellä näyttää.

Näyttää paikat ja sen, missä silminnäkijät olivat.

Käytimme sitä hyvin tuloksin.

Osana rikosteknistä strategiaa -

käytimme asiantuntijana esimerkiksi entomologia,

joka tietää, milloin toukkia ja kärpäsiä alkaa ilmestyä.

Kun saimme raportin,

tulokset olivat ajan puolesta uskomattomat.

He tiesivät kertoa,

että niiden kärpästen ja matojen inkubaatioaika on noin 19-21 päivää,

eli täsmälleen se aika, jonka Natalie ehti olla siellä.

Väitimme, että Paul oli murhannut Natalien sunnuntai-iltana.

Ruumis löytyi kolme viikkoa myöhemmin,

mikä käy täysin yhteen entomologin raportin kanssa.

Valamiehistö totesi Lutonin kruununoikeudessa -

Paul Hemmingin yksimielisesti syylliseksi murhaan ja hautarauhan rikkomiseen.

Hänet tuomittiin elinkautiseen 20 vuoden minimituomiolla.

Kun tuomio luettiin,

hän kuiskasi… -Kyllä.

siskoille ja äidille yleisöön:

"Nautin joka hetkestä."

Natalien hautajaispäivä -

oli minulle tosi stressaava, koska kannoin vastuun järjestelyistä,

sillä äiti ei kyennyt.

Hän oli…

Äitiparka, hän oli rikki.

Sinä yönä en juuri nukkunut.

Melko naurettavaa,

mutta pelkäsin, ettei kukaan tulisi,

että siellä olisimme vain me.

Tiedän, että se on naurettavaa,

mutta halusin hänelle parhaat mahdolliset jäähyväiset,

jotka voisimme hänelle antaa.

Ja se… Voi taivas.

Voi sentään.

Niin.

Pyysimme kaikkia pukeutumaan perinteiseen mustaan,

mutta panemaan jalkaan lempijuhlakenkänsä,

minkä kaikki tekivät.

Muistan, kun auto tuli kulman takaa,

ihmisiä oli kaikkialla.

Se oli valtaisa helpotus,

koska ajattelin, että kaikki tulivat hänen vuokseen.

Myös kirkko oli täynnä ihmisiä.

Natalie oli tietysti kaikkien vauva.

Tuntui kuin olisi menettänyt yhden parhaista ystävistään.

Kasvettiin yhdessä ja tehtiin kaikki yhdessä,

ja sitten yhtäkkiä hän olikin poissa.

Jo sanoi Natalien hautajaisissa:

"Tämä on viimeinen kerta, kun olemme kaikki viisi yhdessä."

Sanoin silloin itselleni,

että muuta se mies ei meiltä veisi. Se on varmaa.

Paul Hemming istuu nyt 20 vuoden tuomiota -

kumppaninsa ja kolmen lapsen äidin, Natalien murhasta.

Tuomiostaan huolimatta -

hänen tekonsa vaikuttavat Natalien läheisiin ikuisesti.

Perheemme elämä muuttui sen kaiken jälkeen dramaattisesti.

Kaikkien meidän elämä on muuttunut totaalisesti.

Veljille tämä on ollut tietysti erilaista,

mutta onhan tämä heillekin valtava menetys.

Heihin tämä vaikuttaa eri tavalla.

Äiti on kärsinyt hirveästi.

Hän on voinut surkeasti.

Hänen terveytensä on romahtanut.

Se on vaatinut kovan veron.

Hän on vanhentunut näinä vuosina kovasti.

Häneen se iski todella lujaa.

Teimme lapsia koskevan päätöksen hyvin pian,

koska äidin terveys reistaili jo muutenkin.

Me neljä istuimme alas -

ja päätimme, että lasten kannalta -

olisi paras, että he palaisivat Yorkshireen minun ja Kerryn luokse.

Minä huolehdin kahdesta tytöstä ja Kerry huolehtii Natalien pojasta.

Se oli mielestämme paras ratkaisu.

Perheemme kasvoi neljästä lapsesta kuuteen.

Piti hankkia perusasioita, kuten kahdeksan hengen auto.

Kahdeksan hengen auton hankkiminen oli jo oma lukunsa.

Sellaisia käytetään yleensä kaupallisiin tarkoituksiin. Ja siis…

Pyykkivuori on useimmiten Mount Everestin kokoinen.

Jokapäiväisen arjen pyörittäminen on näännyttävää.

Miesparkani, en tiedä, miten hänkin on tämän kestänyt.

Tavattuamme olin tietysti vain minä,

minä, hän ja kaksi lasta, ja väki on sittemmin lisääntynyt.

On ollut…

Tämä on ollut todella rankkaa meille kaikille.

Natalien kaksi tyttöä kukoistavat.

He ovat edistyneet hurjasti.

Nuorempi tytöistä ei ennen juuri puhunut.

Nyt hän puhua pälpättää ja on iloinen,

mitä me lapsille hartaimmin toivoimmekin.

Ennen olin kahden lapsen yksinhuoltajaäiti,

nyt kolmen lapsen.

Sain Natalien pojalle koulupaikan -

ja pidän huolen, että hänellä on kaikki tarvitsemansa,

että hän tietää olevansa rakastettu ja hoivattu.

Sillä pienellä pojalla on pää täynnä ajatuksia,

eikä hän osaa purkaa niitä ulos.

On hyvä, että hän nyt uskoo, että isi tappoi äidin.

Alussa hän hoki:

"Ei isi tekisi äidille sellaista."

Nykyään hän sanoo:

"Isi tappoi äidin."

Sillä miehellä on paljon kontollaan,

koska sille poikaraukalle jäi tästä ikuiset arvet.

Joulukuussa 2015 -

alistamisesta ja kontrolloinnista tuli parisuhteessa laitonta.

On ehdottoman tärkeää,

että lisäämme tietoisuutta alistamisesta -

ja ymmärrämme, mitä se on, koska se on niin hirveän vaarallista

Apua voi hakea nykyään monista eri paikoista,

koska nykyään ollaan tiedostavampia.

Ammattilaiset tietävät siitä enemmän,

poliisi, sosiaalipalvelut, lääkärit.

Turvakoteja löytyy joka kaupungista ympäri maan.

Toimin lähettiläänä järjestössä nimeltä AFTER,

joka tukee kotiväkivaltaan kuolleiden omaisia.

Se auttaa heitä prosessin jälkeisessä arvioinnissa,

joka meidänkin piti tietysti käydä läpi.

Se on tukenut monilla muillakin alueilla,

auttanut minua saamaan yhteyden ministereihin,

jotta nämä nostaisivat esiin lasten ongelmia.

Puhun konferensseissa ympäri maata -

yrittäen kai lisätä tietoisuutta siitä,

että ihmisten käsitys kotiväkivallasta -

ei välttämättä ole oikea.

Rehellisesti sanoen -

en tainnut itsekään ymmärtää, millaista siskoni elämä oli.

Vasta nyt, kun olen puhunut ammattilaisten kanssa -

ja tehnyt tätä työtä,

ymmärrän oikeasti, mitä kotiväkivalta on.

Monilla meistä kotiväkivallasta tulevat mieleen kuvat -

mukiloiduista naisista sairaalan seinillä.

Mutta ei kotiväkivalta ole vain sitä.

Se on vain pieni osa sitä.

Kehotan kaikkia, jotka elävät -

sellaisessa tilanteessa,

missä heillä on uhattu tai turvaton olo,

hakemaan apua -

oikeiden toimijoiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.

Ja jos olet halukas lähtemään,

hanki neuvoja ja tee se turvallisesti,

koska, kuten nyt tiedämme,

sillä hetkellä, kun haluaa lähteä tai lähtee,

riski tulla surmatuksi kasvaa jyrkästi.

Natalieta ei saa koskaan unohtaa.

Hänestä ei saa tulla pelkkä tilasto.

Hänelle kävi niin,

emmekä halua muiden lasten menettävän äitiään.

Joidenkin tutkimusten mukaan yksi neljästä naisesta -

kärsii elämänsä aikana kotiväkivallasta, eli se on ongelma.

On todella kiinnostavaa, että kulttuurissamme -

kannustetaan nuoria naisia etsimään sitä Oikeaa,

mutta heille ei anneta mitään apua eikä tietoa siitä,

miten päästä eroon siitä Väärästä.

Tämän tapauksen syyllinen oli paha yksilö, joka alisti naisia.

Hän tiesi Natalien jättävän hänet,

ja hänen alistamisensa loppuisi siihen.

Jälkikäteen on hyvä tietää,

että jos olisimme tienneet enemmän, olisimme tehneet kaiken eri tavalla.

Hän ei olisi mennyt sinä iltana kotiin.

Kerron opiskelijoille julkisen palvelun kursseilla -

ja nuoriso-ohjelmissa,

että alistamista tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Ei vain tietyissä ihmisryhmissä.

Ulkoapäin Hemmingin perhettä,

Paulia ja Natalieta katsoessa ei uskoisi,

että heille tapahtuisi jotain sellaista.

Tiedämme, että niin ei ole.

Jos olisimme ymmärtäneet, mitä kotiväkivalta on -

ja mitä siskoni joutui kestämään,

olisimme tehneet kaiken hyvin eri tavalla.

En väitä, ettei näin olisi käynyt,

koska uskon, että jos ihminen on tarpeeksi päättäväinen,

se riski on aina olemassa.

Mutta jos olisimme tajunneet, olisimme toimineet ri tavalla,

mutta sitähän ei tiedä, mikä lopputulos olisi ollut.

Nykyinen tai entinen kumppani tappaa Englannissa ja Walesissa

kaksi naista joka viikko.

Natalie teinitytär on nyt Operation Encompass -järjestön suojelija.

Järjestö suojelee lapsia kotiväkivallan vaikutuksilta.

Tekstitys: Päivi Vuoriaro