Original subtitles

PARIISI, RANSKA PRELUDI VALLANKUMOUKSELLE

Tiedoksi niille, jotka eivät sitä vielä tiedä.

Nimeni on -

Wolfgang Amadeus -

Mozart.

Koska olette olleet ihastuttava yleisö,

saatte esittää muutaman toiveen.

Sinfonia nro 25.

Nro 2.

Nro 4.

Viulukonsertto nro 5.

Pidän siitä kovasti. Otetaan nro 5.

Saanko soittaa kanssanne, monsieur?

Mitä?

Saanko soittaa kanssanne?

Hyvä on. Sopii. Nouskaa tänne.

Mitä ihmettä? Kuka teidät houkutteli tähän?

Minä itse, monsieur.

Suokaa anteeksi.

Uskotteko tarvitsevanne -

tällaisen?

Taisin jättää omani kauppaan.

Kauppaan!

Naiset ja herrat, esitän teille musiikkia -

apunani -

tumma muukalainen.

Tuntenette tämän kappaleen?

Kyllä, monsieur.

Toivottavasti tämä ei nolaa teitä.

Allegrosta.

Sitten kadenssiini!

Bravo!

Bravo!

Kuka hitto tuo on?

LA BOESSIEREN AKATEMIA

Tervetuloa Pariisiin, Joseph.

Poikanneko?

Kyllä.

Entä äiti?

Entä vaimonne?

Se tuskin kuuluu teille.

Monsieur, on parempiakin paikkoja -

moisten hairahdusten salaamiseksi.

Matka Guadeloupelta Pariisiin ei ole lyhyt.

Ette kai olettanut -

sysäävänne mustaa äpäräänne plantaasilta -

ensimmäiseen näkemäänne akatemiaan.

Voin maksaa.

Uskon sen.

Mutta pelkäänpä, ettei tämä ole mukava paikka -

tuollaiselle pojalle.

Hän on lahjakas.

Moisia lahjoja ei saisi jättää kuihtumaan plantaasille.

Olen hänelle velkaa edes sen.

Lahjoja?

Kykyjä.

Pojalla on useita, mutta yhdessä hän on poikkeuksellinen.

Ettekö väitäkin vaalivanne niitä täällä,

monsieur La Boëssière?

Hyvä on.

Joseph, tämä on nyt kotisi.

Tämä paikka ei suhtaudu sinuun heti myönteisesti, poika.

Mutta sinun on oltava erinomainen.

Aina erinomainen.

Älä anna kenellekään syytä nujertaa sinua.

Muista,

ettei kukaan saa nujertaa erinomaista ranskalaista.

Kömpelö apina.

Lyökää häntä! Lyökää häntä!

Kohtaat kovimman vastustajasi, joten ole valpas.

Väistö, pisto, väistö, pisto.

Mainiota. Olkapää alas.

Haastamme La Boëssièren suosikkioppilaan kaksintaisteluun.

Jos olette tulleet katsomaan ottelua, sen te saatte.

Mesdames et messieurs.

Teidän majesteettinne.

Hyvät ranskalaiset,

meidän maamme, meidän kotimme -

on hyökkäyksen kohteena.

Hyökkäystä ei käydä miekoin eikä tykein, vaan se käydään -

veren puhtautta vastaan.

Kansamme puhtautta vastaan. Ja tämä vihollinen,

Ranskan vihollinen,

on jo täällä, valitettavasti.

Mustaihoinen.

Heitä ei ole enää vain kaukana siirtomaiden plantaaseilla.

He ovat löytäneet tiensä kotimaahamme.

Ei huolta, sillä mies, jonka esittelen, antaa meille toivoa.

Todellinen ranskalainen.

Hän nujertaa mustan ruton.

Ranskan arvostettu mestari Rouenista,

Alexandre Picard!

Mitä? Mikä tuo oli?

Naiset ja herrat,

kuulkaa nyt minua.

Ranska muuttuu, niin.

Mutta niin muuttuu maailmakin.

Jäämmekö me jälkeen?

Vastustaako uljas maamme muutosta?

Jäämmekö pysähtyneeseen tilaan,

roikkumaan esi-isiemme takapajuisiin tapoihin,

kunnes tämä maa muuttuu tomuksi?

Katsokaa -

Ranskan tulevaisuutta.

Hän on sekä enkeli että piru.

Soturi ja runoilija.

Todellinen ranskalainen.

Paras ystäväni.

Miekkataituri.

Jousimestari.

Tunnette hänet hyvin!

Joseph Bologne!

Joseph Bologne.

Hienoa nähdä itse, miten uskomaton olette.

Taitava ratsastuksessa, kielessä ja runoudessa.

Ja soitatte instrumenttianne yhtä hyvin kuin käytätte miekkaanne.

Työnne Le Concert des Amateurs'n ohjaajana on verratonta.

Gossec ja Leclair ylistävät teitä. Ja konserttonne.

Hyvänen aika.

Ihastuttavia.

Ja tämän mitä vaikuttavimman voiton jälkeen -

olette todistanut olevanne oikea ranskalainen mies.

Lienee viimeinkin aika palkita moinen erinomaisuus.

Minä, Marie Antoinette, Ranskan kuningatar,

annan teille, Joseph Bologne,

arvonimen Chevalier de Saint-Georges.

No niin. Viekää hänelle vaikka nauha.

Tehdään tästä juhlavaa.

Sinä.

Siitä vain.

VUOTTA MYÖHEMMIN

Ylhäisyys.

Tästä paikasta on tullut tylsä kuin kerjäläisen puukko.

La Guimard. Hän näyttää ikäiseltään.

Ja Francoeur on kuin hautaholvista raahattu.

Pitäisikö hänen pulssinsa tarkistaa?

Roiskia päälle vihkivettä ja mitätöidä hänen kutsunsa?

Voisitko iskeä hiusneulan sydämeeni,

jotta vuodan verta ja pääsemme lähtemään aikaisemmin?

Minun on herätettävä paikka eloon,

tai musiikkikomitean paskiaiset ovat kimpussani.

Kuka hänen kanssaan on?

Christoph Gluck.

Hän saapui juuri Wienistä ja järjestää konsertin jonkun hyväksi.

Luultavasti jonkun vailla korvia tai makua.

Joseph. Tuo oli julmaa.

Hyvä. Se loppui.

Luojan kiitos.

Kuuletko, Joseph? He soittavat sinun musiikkiasi.

Tietenkin.

Minun pitää tervehtiä.

La Guimard.

Majesteetti.

Ihastuttavaa. Aivan ihastuttavaa.

Siinä hän on.

Chevalier.

Mukava nähdä.

Komea myös kasvotusten.

Sanoinhan, että hän tulisi.

Chevalier on täällä.

Siinä hän on.

Chevalier.

Hyvää iltaa, Chevalier.

Sama juttu kaikessa. Kaikki on tekaistua. Kuten minä.

Siinä hän on. Philippe.

Joseph.

Aiotko esitellä minut?

Tule, tässä on Claire... Ei.

Tämä on Claire. Ja hän on... Anteeksi, mikä on nimesi?

- Philomène. - Saanko varastaa hänet?

Chevalier.

Hieno esitys tänään, Guimard.

Kiitos.

Teillä on oopperan upein ääni.

Näin on.

Mietin tässä...

Teidän on tultava joskus käymään luonani Pantinissa.

Olen rakentanut talooni pienen teatterin.

Saisitte yksityisnäytöksen.

En haluaisi tehdä monia kosijoitanne mustasukkaisiksi.

Miesten pitäisi olla tämän tästä mustasukkaisia.

Se on heille hyväksi. Eikö vain?

Esimerkiksi -

he kaikki ovat hurjan kateellisia -

teidän varsin suuresta -

kyvystänne.

Meidän on aika tehdä yhteistyötä.

Nähdään vaunuissani, niin voimme pitää -

pienen harjoituksen.

Esiinnytte kauniisti, Guimard.

Toivottavasti teemme joskus yhteistyötä.

Ammattilaisina.

Teille kyllä selviää, että yleensä saan haluamani.

Mukavaa iltaa.

Kappas vain. Tämä on noloa.

Anteeksi?

Minä olen yleensä näiden juhlien vaikuttavin henkilö,

mutta olette vienyt kaiken huomion.

Niinkö?

Pelkään pahoin.

Ja kukahan te olette?

Olen Chevalier de Saint-Georges.

Onneksi olkoon teille -

ja lukuisille saavutuksillenne,

mitä ne sitten lienevätkään.

Minä olen Marie-Joséphine.

Siinähän sinä olet, kultaseni.

Kinastelin yli tunnin kirotun ovimiehen kanssa.

Jäikö laulusi minulta kuulematta? Se jäi.

Eikö hän olekin kiehtova?

Serkkuni.

Olimme juuri tutustumassa.

Joseph, lupasin hänen miehelleen tuoda hänet kotiin ehjin nahoin.

Epäilette minua suotta, madame Genlis.

Me vain juttelimme.

Niin, ja kaunopuheisuutenne johtaa naiset suoraan lakanoihin.

- Tulehan, kultaseni. - Hyvä on.

Joseph, katso!

Sain tämän itämailta.

Eikö olekin hurmaava?

Varovasti.

Mitä teet nyt, kun maailma on sinun, Chevalier?

Tutustut maahan?

Lukkiudut asuntoosi ja kylvet loistossasi?

Haluan johtaa Pariisin oopperaa.

Riittää jo.

Ihanko totta?

Yksityiskonsertit ovat takuulla mieluisampia sinulle.

Ne kyllästyttävät minua.

Entä miekkailu?

Sinulla ei olisi aikaa otteluille, jos saisit sen paikan.

Olen voittanut kaikki varteenotettavat vastustajat.

Unohda kyltymätön kunnianhimosi. Olet nyt Chevalier!

Ranskassa on lukuisa joukko miehiä, joilla on aatelisarvo,

mutta vain yksi Pariisin oopperan johtaja.

Sen ylempää asemaa ei ole, ja haluan sen.

Pystyn siihen.

Saan teatterin täyteen joka ilta. Siitä tulee maineikas.

Koko Eurooppa haluaa vierailla Palais Royalissa,

ja koko maailma -

kiittää siitä teitä.

Koko maailmako?

Nimittäkää minut.

Palautan sen entiseen kunniaansa. Tiedätte, että pystyn siihen.

Tiedän hyvinkin. Asia on...

Se voi olla pulmallista.

Mikä on pulmallista?

Kutsuitte minua vähän aikaa sitten Ranskan omaksi virtuoosiksi,

ja nytkö en kelpaa -

johtamaan Pariisin oopperaa?

Vedät rohkeita johtopäätöksiä.

Oopperan johtaminen huolimatta sen vaikeuksista -

on silti sangen tavoiteltu virka.

Siksikö hän on täällä?

Gluck.

Hän ei ole edes ranskalainen.

Komitea päättää, ja komitea pitää Gluckista.

Koko Eurooppa pitää.

Noin maineikas säveltäjä täyttää talon.

Jos haluat johtaa Pariisin oopperaa,

pelkäänpä, että sinun on todistettava olevasi parempi siihen työhön.

Joseph.

Monsieur Gluck! Mikä kunnia.

Ranskalla on ilo toivottaa teidät tervetulleeksi.

Että mitä?

Suokaa anteeksi.

Menin ihan sekaisin ihailusta.

Olen Joseph Bologne.

Chevalier de Saint-Georges.

Ja säveltäjä. Ehkä olette kuullut minusta?

- Kyllä. - Kyllä.

Se mahtailija, joka pilasi Mozartin konsertin.

Pilasi?

Paransi, sanoisin.

Hän ei tainnut olla samaa mieltä.

Hän laittaa teidät mukaan uuteen oopperaansa.

Konnaksi.

Tummahipiäiseksi ja häijyksi.

Kertokaa! Olette kuulemma tullut valtaamaan Oopperan.

Niin huhutaan.

Olisi ikävää murskata toiveet,

mutta taidan olla parempi mies siihen hommaan.

Olette hyvin itsevarma.

Kyllä vain.

Älkää piitatko hänestä, hyvä Gluck.

Hän sopii korkeintaan virittämään viulunne.

Teidän mielenne näyttää muuttuvan nopeasti.

Ehkä sovimme asian saman tien. Tuokaa pari viulua.

Ette kai tosissanne ehdota, että kilpailisimme?

Kyllä!

Kilpailu.

Kukapa ei pitäisi pienestä kilpailusta?

Anteeksi, majesteetti.

Kilpailuko?

Niin.

Pariisin oopperan johtajan paikasta.

Miten se toimisi?

Helposti. Kumpikin teistä -

säveltää oopperan musiikkikomiteaa varten,

ja he saavat valita voittajan teoksen laadun perusteella.

Voittaja saa palkinnoksi paikan.

Ja...

Hänen oopperansa esitetään Palais Royalissa koko Pariisille.

En ole koskaan hävinnyt mittelöä.

Ooppera ei ole miekkailua.

Joseph.

Joseph.

Sinulle tuli kirje.

Selvä. Lue se minulle.

"Hyvä monsieur Bologne. Toivottavasti voitte hyvin,

vaikka pelkäänpä, että uutiseni ei ilahduta."

"22 päivän kuumeen ja kärsimyksen jälkeen -

isänne kuoli Guadalupella rauhallisesti nukkuessaan."

"Kaikki hänen asiansa olivat järjestyksessä."

"Koska olette avioton lapsi,

aviorikoksen hedelmä,

George Bologne ei ole jättänyt teille minkäänlaista perintöä."

Näytä sitä.

Tämä koskee muuta asiaa.

"Ilmoitamme teille vielä, että äitinne,

Nanon,

aiemmin orja, jonka omisti isänne,

George Bologne,

täten vapautetaan -

ja toimitetaan teidän luoksenne."

"Joseph Bolognen."

"Ainoan poikansa."

Pidän tuosta.

Täällä on parasta puhua ranskaa.

Tietenkin.

Tehkää kaksi. Yksi vihreä ja yksi keltainen.

Puvut ovat valmiit parissa päivässä.

Kiitos.

Noiden pukujen hinnalla olisi ruokkinut koko kaupungin.

Ansaitset kauniita vaatteita.

Asutko täällä yksin?

Palkollisten kanssa.

Mutta kuten näet, kaikki lähtivät kuultuaan isäni kuolemasta.

Hän puhui sinusta. Isäsi.

Kuulin sen.

Hän puhui juovuksissa kovaan ääneen. Muistatko?

Kovaan ääneen.

"Poika on koko akatemian vaikuttavin oppilas."

"Poika puhuu useita kieliä ja osaa taistella miekalla."

En aluksi uskonut niitä juttuja.

Ei minun poikani.

Ei se kuriton lapsi, joka ei pysynyt paikallaan hetkeäkään.

Ja sitten kuulin tarinoita musiikistasi.

"Hän soittaa viulua."

"Hän säveltää."

"Hän soittaa lauluja Pariisin hienostolle."

Vai niin.

No, hän on minun poikani.

Poikani syntyi musiikki sydämessään -

kuten äitinsäkin.

Kaipasin sinua.

Kovasti.

Kun hän vei sinut minulta, minä...

Ei muistella ikäviä asioita.

Olemme nyt täällä.

Annetaan menneiden olla.

Anteeksi. Minulla on työasioita.

Olet varsin peräänantamaton.

Siitä on vuosia, kun olen tuottanut oopperan.

Teillä on edelleen paras maku ja parhaat kontaktit.

Kirjoittaminen on mielestäni palkitsevampaa.

Oopperan rahoittaminen on vaikeaa.

Harjoituksia, pukuja, teatteri, egot.

Jessus. Se ei ole halpa eikä vaivaton hanke.

Juuri siksi tulin tapaamaan teitä.

Tarvitsen monessa liemessä keitetyn ammattilaisen tukea,

jos mielin saada komitean hyväksynnän.

Keitetyn. En ole mikään kanipaisti.

Sinulla on parempi onni muualla.

Tunnette sijoittajat -

ja teillä näyttää olevan intiimi suhde -

laulajaan, jonka tahdon päärooliin.

Tuottakaa oopperani.

Se ei tule olemaan pettymys,

ja kaikki tietävät, että teillä oli osuutenne sen menestykseen.

Lopettelen uutta kirjaa.

Nimetön rakastaja.

Se on kypsempi kuin lasten tarinat, joista minut tunnetaan.

Kolmiodraamoja, leskiä ja sen sellaista.

Joten...

Tuotan oopperasi yhdellä ehdolla.

Kun päihitämme Gluckin ja näytämme hänelle närhen munat,

sinä sovitat tarinani ja viet sen Palais Royalin näyttämölle.

Se olisi minulle kunnia, madame.

Ihanko totta?

Kyllä.

Selvä.

Sovin tapaamisia sijoittajien kanssa.

Tarvitsemme paikan, orkesterin, suunnittelijoita, maalareita.

Ja pääosan esittäjän.

Aloittaisin mielelläni hänestä.

Jos todella haluat Marie-Joséphinen, sinun on jututettava hänen miestään.

Hän on usein varattu,

mutta uskon sukulaisuussuhteestani olevan hyötyä.

Aivan. Paljon tekemistä. Lähdenkin tästä.

Tuokaa vaununi.

Perhana!

Joudut ikävä kyllä korvaamaan sen.

Chevalier de Saint-Georges. Tervetuloa.

Muistatte siis, kuka olen.

Kyllä. Mies, joka on saanut aikaan yhtä ja toista hienoa.

Tulin tapaamaan teitä ja miestänne.

Onko hän kotona?

Hän tulee tuota pikaa.

Kihisen uteliaisuudesta.

Mikä tuo teidät tänne? Serkkuni ei suostunut kertomaan.

Tarvitsen laulajan.

Pääosan esittäjän.

Kilpailen nimittäin Pariisin oopperan johtajan paikasta.

Tiedän sen. Koko Pariisi kohisee siitä.

Joku muu saattaisi sopia esitykseenne paremmin.

Olette kuullut lauluani vain kerran. Saattaisin olla -

surkea.

Ette ole.

Hyvä on. Oletetaan, että olen loistava laulaja ja huippuluokan näyttelijätär.

Vakuuttakaa minut.

- Mistä? - Oopperastanne.

Myykää se minulle. Ette voi odottaa, että näin lahjakas esiintyjä -

lähtisi mukaan mihin tahansa hupsutteluun.

Sen nimi on Ernestine.

Ja sekö olisin minä?

Kyllä.

- Kertokaa hänestä. - Tyttö on orpo.

- Surullista. - Kyllä vain.

Hän on loistava taiteilija,

joka hädin tuskin ansaitsee elantonsa pikkukaupungin taideopettajana.

Komea sotilas kosiskelee häntä,

vie hänet Pariisiin, mutta joutuu sitten lähtemään sotaan.

Sotilas palaa kotiin rutiköyhänä.

Hän hylkää Ernestinen ja kosii rikasta perijätärtä.

Hän riistää tytön juuriltaan ja sitten hylkää.

- Mokoma roisto. - Nimenomaan sitä.

Sitten sotilas vaipuu alakuloon.

Hän kaipaa Ernestineä.

Hän käsittää,

että naisen lahjakkuus -

ja lempeä sielu -

tekevät miehen onnellisemmaksi kuin omaisuus konsanaan.

Ja Ernestine ottaa sotilaan takaisin, vaikka -

mies on tyhmä ja köyhä?

Kyllä.

Miksi?

Koska mies todella rakastaa häntä.

Ja vaikka mies tekikin väärin,

nainen tietää ansaitsevansa tulla rakastetuksi.

Aidosti -

ja täydesti rakastetuksi.

Ja musiikki tulee tietenkin olemaan mahtavaa.

Julkeaa!

Anteeksi, että tulen myöhässä.

Chevalier, tässä on markiisi de Montalembert. Aviomieheni.

La Boëssièren akatemian kuuluisa mulatti.

Olette tervetullut vieras.

Pidän leikkikaluistanne.

Kopioita.

Tulkaa, Chevalier.

Näyttäisin mielelläni isompia lelujani.

Kuningatar taitaa pitää kalenterinne täynnä.

Todellakin.

Taistelin tämän maan puolesta Reinillä, Italiassa ja Böömissä.

Olen saanut Jumalalta tehtävän -

puolustaa tätä maata sen kaikilta vihollisilta.

Jopa kotimaassa olevilta.

Tarkoitatteko vakoojia?

Pettureita.

Täällä syntyneitä agitaattoreita,

jotka haluaisivat nähdä kuningattaremme palavan.

He ovat pelottavampia kuin böömiläiset tai italialaiset.

He tuskin ovat todellinen uhka.

Olisipa asia niin.

Olen suunnitellut useita linnakkeita.

Vihollisen pitäminen loitolla on tarkkaa tiedettä.

Mutta mitä tehdä, kun vihollinen ei olekaan linnakkeen ulkopuolella?

Mitä tehdä, kun vihollinen olikin kaiken aikaa sisäpuolella?

Ranska on maailman mahtavin kansakunta.

Missä tahansa muussa maassa -

tuon värinen mies -

ei voisi kantaa noin hienoa asua -

eikä flirttailla noin julkeasti -

vaimon kanssa aviomiehen olohuoneessa.

Anteeksi, markiisi,

mutta haluan vaimonne vain laulavan oopperassani.

Libretto on hurmaava, jos saan...

En tunne kiintymystä taiteita kohtaan.

Minua ei kiinnosta istua tuntikausia oopperassa -

tai tuijottaa maalauksia lammikoista tai kukkasista.

Sanon tämän suoraan.

Ajatuskin siitä, että Marie-Joséphine koreilisi näyttämöllä,

on enemmän kuin vastenmielinen.

Komeljanttarit -

keräävät miesten nälkäisiä ja himokkaita katseita ilta illan perään.

En halua, että kyyhkysestäni -

tulee huora.

Saanko keskeyttää?

Yrittäkää olla herkempi.

Kuvitelkaa olevanne kukka.

Pehmeä, hiljainen kukka.

Vielä kerran?

Lisää intohimoa.

Vähemmän intohimoa, pyydän.

Kiitos, neiti. Kiitos!

Kiitos!

ERNESTINE KOOMINEN OOPPERA

Markiisitar?

Mikä suo minulle tämän ilon?

Niin.

En pidä ollenkaan siitä, että asioista päätetään puolestani.

Totta puhuen haluaisin kovasti esiintyä oopperassanne.

Ellette siis ole jo löytänyt Ernestineä.

Saitteko miehenne muuttamaan mielensä?

Hän on poissa loppuvuoden. Ei hänen tarvitse tietää, mitä päivisin teen.

Tämä ooppera tuskin on salaisuus. Joku varmasti kertoo hänelle.

Hoidan hänet.

Teen sen. Se on minun taakkani, ei teidän.

Olisi ikävää, jos pikku oopperani erottaisi rakastavaiset.

Naiivi ajatus,

että rakkaus ja avioliitto liittyisivät mitenkään yhteen.

Joku näyttää pitävän teistä varsin hyvää huolta.

Näyttää.

Se on kummallinen sana, vai mitä?

Näytän olevani yhtä ja toista.

Joskin olen näyttelijätär, ja sitähän minulta odotetaan.

Että näytän olevani.

Osaan esittää kunnon aviovaimoa.

Osaan esittää nauttivani hovista ja jonninjoutavasta jutustelusta.

Osaan esittää,

ettei puuttuva itsenäisyys vaivaa minua lainkaan.

Mutta en loputtomiin.

Ehkä naimisiin mentyänne ymmärrätte moista paremmin.

Avioliitto tuskin toteutuu minun kohdallani.

Miksi?

Liian hauskaa vuoteessa ihailijoiden kanssa konserttien jälkeen?

Tummaihoisen on laitonta naida ketään yhteiskuntaluokkaani kuuluvaa.

Naikaa sitten musta nainen. Se on täysin laillista.

Paitsi jos he eivät miellytä teitä.

Ikävästi sanottu.

En halunnut loukata.

Miksi te ette nainut mustaa miestä?

Ehkä parempi kysymys on se, miksi joutuisin -

pakon edessä luopumaan arvostani naidessani mustan naisen.

Minua rangaistaan nain kenet hyvänsä.

Pahoittelen. Pyydän anteeksi tietämättömyyttäni.

Harjoitukset alkavat kahdeksalta huomisaamuna.

Mukavaa iltaa, markiisitar.

Mukavaa iltaa.

Olet parempi kuin silloin, kun viimeksi näin sinut.

Muistatko laulun, jota lauloin sinulle, kun olit poika?

Muistatko sen?

Voit laittaa jotain vastaavaa oopperaasi.

En.

Miksi et?

On kunnioitettava tiettyjä sääntöjä.

Eikö hän olekin loistava?

Hän ymmärtää musiikkia. Hän...

Joseph, Joseph.

Kaikista Pariisin laulajista. Oletko menettänyt järkesi?

Tiedätkö, kuka hän on? Ja kenen kanssa hän on naimisissa?

Sen mielipuolen.

Se mies lyö ensin ja kysyy vasta sitten.

Hän pidätti erään miehen, koska tämä kerjäsi leipää.

Hänellä oli varaa tarjota miehelle 20 ateriaa, mutta hän pidätti.

He ovat öykkäreitä. He ovat tyranneja.

Ei hän ole yhtä kuin miehensä.

Ei hän ole...

Selvä. Mennään. Myöhästymme, ellemme pidä kiirettä.

Minähän sanoin. En halua lähteä.

Saatat pitää argumentteja vakuuttavina.

Tuntuu maanpetokselta.

Maanpetos on vahva sana.

Kuulut kuninkaalliseen perheeseen ja arvostelet kuningasta ja kuningatarta.

Se haisee maanpetokselta.

Kokoonnumme vain vaihtamaan ajatuksia, jotka saattavat kuulostaa...

Radikaaleilta!

Edistyksellisiltä.

Mikä on radikaalia?

Markiisitar de Montalembert, Marie-Joséphine. Philippe d'Orléans.

Tietenkin. Minne matka?

Kokoukseen.

Millaiseen kokoukseen?

Salaiseen kokoukseen.

- Salaiseen kokoukseenko? - Kyllä.

Tai ei oikeastaan, mutta tuskin se teitä kiinnostaa.

Ette tiedä lainkaan, mikä minua kiinnostaa.

Tietenkin arvostan kuningasta ja kuningatarta. He ovat perhettä.

Mutta kuunnelkaa. Puhun yhteiskuntasopimuksista.

- Niin. - Kyllä.

Nyt jo puhutaan kapinasta kaduilla,

ellei monarkia kunnioita yleisiä ihmisoikeuksia.

Heidän valtansa on laiton, ellei kansa valtuuta heitä.

Te!

Kansa. Égalité!

Égalité! Égalité! Égalité!

Välitän kaikista ihmisistä.

Jos kaikkien kansanluokkien miehet liittyisivät yhteen,

voisimme nähdä paremmin meihin kohdistuvat vääryydet.

Entäpä naiset?

Niin. Entä naiset?

Saammeko mekin liittyä taisteluun vääryyttä vastaan?

Saammeko mekin vapauden teidän ihanneyhteiskunnassanne?

Tasa-arvoisina?

Minun mielestäni ajatus,

että naiset ovat alempiarvoisia kuin miehet, oli miehen luoma.

Mutta minut loi nainen,

joten kunnioitan naisia.

- Hyvin tehty. - Hyvin sanottu.

Mitä he sanovat?

Eivät mitään.

Mitä?

He sanovat, että näytät valkoiselta pojalta.

Tosi hauskaa.

Se on vain pilailua.

Uusi sävellyskö?

Ei. Vain jotain -

mielen rauhoittamiseksi.

Mitä mielessäsi pyörii?

Voitto.

Olitko aina yhtä kilpailuhenkinen? Jopa lapsena?

En.

Kun olin hyvin nuori,

isäni vei minut ainoasta tuntemastani kodista.

Hän riisti minut äidiltäni.

"Ole aina erinomainen."

"Kukaan ei saa lannistaa erinomaista ranskalaista."

Niin isäni sanoi.

Ja kun kukaan ei tullut hakemaan minua, luulin syyn olevan se,

että en ollut tarpeeksi hyvä.

Kuulehan.

Isäni oli oikeassa.

Mitä enemmän loistin,

sitä enemmän minua rakastettiin.

Mitä enemmän loistin, sitä vähemmän olin yksin.

Äitini oli läheisin ystäväni.

Häntä kiltimpää ei ollut.

Hän oli ihastuksissaan, kun lauloin. Hän jumaloi sitä.

Saatoimme valvoa myöhään esittäen pikku näytelmiä.

Hän ei välittänyt aamun koulutunneista.

Aina oli aikaa vielä yhdelle laululle.

Hän kuoli.

Vasta hiljattain.

Isäni -

odotti vain kuukauden ennen kuin nai musiikinopettajani.

Isä ei vuodattanut kyyneltäkään äitini tähden.

Isä korvasi äidin niin kuin se olisi ollut maailman helpoin asia.

Ihan kuin sadat naiset olisivat voineet korvata äidin tuosta vain.

Ja sitten isä naitti minut.

Kuin koiran astuttavaksi.

Olet paljon somempi kuin koira.

Oletko sitä mieltä?

Mutta tanssija sinä et ole.

Alas Antoinette!

Ruokkikaa kansaanne!

Alas Antoinette!

Ruokaa kansalle!

Alas Antoinette!

Mitä?

Painan kasvosi mieleeni ennen kuin tulet liian kuuluisaksi jopa minulle.

Tuo on vaatimattominta, mitä olet koskaan sanonut minulle.

Täältä tullaan!

Minulla on aivan mahtavia uutisia.

Mahtavia!

He olivat ihastuksissaan.

Joseph, he olivat ihastuksissaan.

Saamme kuulla kohta.

Minulla on oikein hyvä tunne tästä.

Oikein hyvä tunne tosiaan.

- Jestas. - Onneksi olkoon!

Malja.

Rakkaalle ystävälleni.

Joka pian saa hyvin arvovaltaisen aseman.

En ole voittanut vielä mitään.

Komitea vielä harkitsee.

En malta odottaa.

Sitten malja loistavalle esitykselle.

Sinun olisi pitänyt nähdä se.

Se oli loistava.

Minä olin loistava.

Hänen kuuluisa vaatimattomuutensa on tarttunut sinuun.

Tarvitaan lisää samppanjaa.

Ihanko totta?

Mitä?

Kauanko olette maanneet yhdessä?

Pelaat vaarallista peliä, ystävä.

Sinä et ole koskaan kunnioittanut kenenkään avioliittoa.

Touché.

Kuulehan.

Aion käväistä pian Englannissa.

Siitä tulee hieno älyllinen mittelö.

Brissot, Paine, Equiano.

Taiteilijoita ja orjuuden vastustajia. Filosofeja.

Lähde mukaan.

Opimme heidän ajatuksiaan -

ja tuomme kenties heidän filosofiansa mukanamme Ranskaan.

Sinähän tässä taidatkin pelata vaarallista peliä.

Ystävämme Englannissa haluaisivat kuulla kaltaisesi miehen puheita.

Haluatko, että minusta tulee poliittinen maskotti?

En tarkoita mitään sellaista.

Olet uskomaton, Joseph.

Voisit olla vaikutusvaltaisempi kuin tiedätkään.

Käytä sitä hyväksesi.

Maailma tarvitsee muutosta.

Etkö ole samaa mieltä?

Suo anteeksi.

"Hellin, lämmöllä ilmaistu rakkaus."

"Mieli ei puhu samaa kieltä sielun kanssa."

Vihaatko itseäsi tämän vuoksi?

En.

Entä sinä?

En.

Mitä me teemme?

Voimme lähteä pois.

Voimmeko? Minne?

Minne vain.

Löydämme aution saaren.

Perustamme uuden maan.

Voimme esittää oopperoita -

kaloille.

Ja ravuille.

Niin. Ja sinä luet Molièrea lokeille.

Juuri niin. Haluan tehdä paljon asioita.

Nähdä paljon.

Ehkä voimme nähdä sen.

Yhdessä.

Eikö se kuulostakin taivaalliselta?

Kaikki, mikä miellyttää sinua, kuulostaa taivaalliselta.

Näen sen tytön, jota kuskaat salaa tänne ja pois.

Luotat heikäläisiin liikaa.

Anteeksi suorapuheisuuteni,

mutta et tiedä mitään minun maailmastani.

Sinun maailmastasiko?

Olet turisti heidän maailmassaan.

Enkö ole mitään muuta?

En ole kuullut sinusta tai nähnyt sinua vuosiin,

ja tulet tänne mukanasi kaikki vastaukset.

Olen vain huolissani sinusta.

Oletko huolissasi minusta?

Se on turhaa.

Olen pärjännyt hyvin ilman sinua tai muita -

siitä, kun minut hylättiin tänne.

Säästä minut huoliltasi ja murheiltasi.

Ne tulevat liian myöhään.

Majesteetti!

Mikä odottamaton yllätys.

Eikö olekin kaunis päivä?

Mikä tämä mahtaa olla?

"Oopperan diivat,

La Guimard, La Arnould ja La Levasseur -

ovat laatineet tämän anomuksen,

pyrkiäkseen estämään -

Chevalier de Saint-Georgesin nimityksen -

Pariisin oopperan musiikilliseksi johtajaksi."

Mitä tämä on?

"Pyydämme kuningatartamme tunnustamaan,

ettei kunniamme ja herkkä omatuntomme -

sallisi meidän alistua mulatin käskyille."

"Hän kuuluu alempaan ihmisrotuun, jolle ei saisi suoda -

kunniaa olla Ranskan korkeimmassa musiikillisessa asemassa."

"Rukoilemme kuningatartamme kumoamaan tulevan nimityksen."

Onko tämä jokin pila?

La Guimard jätti tuon anomuksen musiikkikomitealle.

Pelkäänpä, että hän on vakuuttanut muut.

Sen paikan saa Gluck.

No, te olette kuningatar.

Tyrmäätte toki tämän anomuksen.

Nämä ovat arkaluonteisia asioita jopa kuningattarelle.

Eli te ette puolusta minua?

Ystäväänne?

Minulla ei ole varaa hankkia lisää vihollisia.

Olen puolustanut teitä irstailta huhuilta.

Persoonaanne kohdistuneilta kauheilta hyökkäyksiltä.

Aina.

Ettekö toimi samoin minua kohtaan?

Minua pidetään Versailles'ssa vakoojana.

Ihmiset alkavat epäillä minua.

En voi tukea julkisesti mustaa miestä -

hovini toiveita vastaan ja ehkä joutua epäsuosioon.

Olen osa hovianne.

Olen chevalier.

Eikö se merkitse mitään?

Ehkä sitten, kun La Guimard jää eläkkeelle -

ja Ranska hyväksyy mustaihoiset, saatte taas tilaisuutenne.

Hetken ajan olin ranskalainen.

Mutta nyt olen vain musta.

Rakkaalle Christoph Gluckilleni.

Olet luonut korvillemme ja silmillemme mestariteoksen.

Vaikka et ole syntynyt Ranskassa, pyrkimyksesi ovat meille kunniaksi.

Emme päästä sinua ihan pian kynsistämme.

Eläköön nimesi aina ja ikuisesti.

Kyllä, kyllä!

No niin. Älä jää haaveilemaan.

Soita meille. Sinun täytyy.

Rakkain kuningattareni.

Rakas ystäväni.

Jumalattarien tytär.

On kunnia soittaa teille.

Onneksi olkoon, monsieur Gluck,

loistavan oopperan johdosta.

La Guimard.

Onko mitään ummehtuneempaa kuin kreikkalainen murhenäytelmä?

Mutta tämä...

Olette ylittäneet itsenne.

Torkahdin vain kerran.

- Riittää. - Riittää!

Kadutte vielä sitä, että hylkäsitte minut, ystävä.

Kun koko Ranska tuntee minut,

kun koko Eurooppaa tietää musiikkini,

teidät tunnetaan väärän miehen tukijana.

Minä...

Ja te...

Te olette käärme.

Pelkuri!

Tiedätte, että olen paras.

Olette oikeassa. Tiedän.

Mutta en välitä.

En välitä,

koska te ette kuulu tänne.

Olette pelkkä hetken huvi.

Eikö niin? Olette lemmikki.

Viulua soittava pikku apina. Siinä kaikki.

Kipitä takaisin häkkiisi, Chevalier.

Mene, juokse kotiin.

Tai olisi vielä parempi, että painut Ranskasta sinne, mistä tulitkin.

Herran tähden.

Kaikki tämä siksi, koska en suostunut seksiin?

Luoja.

Olette rivo apina, monsieur.

Siitäkö teidän mielestänne on kyse?

Makaisiko hän kanssanne?

Mikä saastainen ehdotus.

Mikä saastainen ehdotus. Olette ällöttävä.

- Teistä haisee keskinkertaisuus! - Ja te olette barbaari.

- Minäkö muka? - Lopettakaa!

Olette barbaari!

Ja ette selvästi ole kunnossa.

- Eikö niin? - Järjetöntä.

- Onko hänen oltava täällä? - Kyllä!

Lopettakaa!

Lopettakaa heti!

Lopettakaa itse! Senkin huijari!

Te pilaatte hienon illan!

Hienon illan!

Häpäisette itsenne.

- Poistakaa tämä mies. Heti! - Minutko? Miksi?

- Älkää koskeko minuun! - Nyt!

Näpit irti minusta! Surkimukset!

Olette surkimus!

Ette ole Ranskan kuningatar!

Kansanne näkee nälkää kaduilla!

Olette huijari!

Olette petturi!

Pelkäänpä, että tuo purkaus tulee teille kalliiksi.

Kuinka uskallatte nöyryyttää kuningatarta?

Unohdit paikkasi, poika.

Joseph.

Hiljaa!

Luulin tehneeni asian selväksi sinulle.

Teille molemmille.

Etsikää toinen laulaja.

Ole kiltti, tämä oli pelkkä väärinkäsitys.

Ei ole mitään väärinkäsitystä.

Kielsin oopperan ja uhmasit minua.

Julkeasti.

Luulitko, etten kuulisi,

miten koreilet lavalla kuin portto?

Annoin kohteliaan varoituksen.

Mutta ikävä kyllä kohteliaisuuteni ei enää jatku.

Murtakaa hänen kätensä.

Joka sormi.

Ei.

Varmistakaa, ettei hän enää koskaan soita pikku viuluaan.

- Ei! - Tarttukaa kädestä!

- Päästäkää irti! Ei! - Ei, pyydän!

Älä rankaise häntä minun tottelemattomuudestani.

- Pyydän. - Ei.

Pyydän.

Näpit irti minusta!

Minä pyydän sinua.

- Ei. - Lopettakaa!

Ei!

Hyvä on.

Pysyt loitolla hänestä.

Tätä taistelua sinä et voita.

Tuletko sinä?

Ei.

KUUSI KUUKAUTTA MYÖHEMMIN

Kiitos.

Rakkaani.

Joseph.

Olen kirjoittanut sinulle.

Kaikki nämä kuukaudet.

Onko madame Genlis toimittanut yhtään kirjeistäni?

Et saa sotkea häntä tähän.

Sinä odotat lasta.

Onko se hänen?

Et siis tiedä.

Sinun ei pitäisi olla täällä.

Hän ei tiedä meistä, ja se on siunaus.

Ole hyvä ja poistu.

Kuuntele.

Voimme paeta.

Voimme lähteä täältä.

Et voi olla tosissasi.

Voimme mennä minne vain.

Jonnekin, missä voimme olla yhdessä.

Omalle pienelle autiosaarellemme.

Emme voi lähteä minnekään.

Meistä ei tule onnellista perhettä.

Emme löydä vapautta.

Englannista -

tai muualta.

Me saamme lapsen.

Mieheni ja minä saamme lapsen.

Et halua tätä elämää.

Et voi mitenkään tietää, mitä haluan.

Tuskin tunnet minua.

Taidat ollakin oikein hyvä näyttelijätär.

Älä enää kirjoita minulle. Älä enää seuraa minua.

Olen naimissa oleva nainen ja haluan tätä.

Adieu, Chevalier.

He kyselevät sinusta.

Ihmiset.

Musiikkiasi kaivataan.

Riittää! Lopeta surussa rypeminen. Se on säälittävää.

Sopii minulle.

Olet antanut rikkaiden valkoisten tehdä itsestäsi heikon.

Nouse ylös.

Lähde mukaani.

Mene soittamaan. Mene nyt!

Tulen kohta takaisin.

Madame Genlis.

Tämäpä yllätys.

Mikä tuo teidät tänne?

Vauva syntyi.

Mitä?

Se vauva.

Marie-Joséphine. Hänen vauvansa.

Vauvan iho oli tumma.

Niin.

Markiisi...

Hän vei vauvan pois.

Minne?

Minne?

Hän surmasi sen.

Ei.

Ei!

Joseph.

Kuka päättää, ketkä miehet saavat pitää lapsensa?

Minut vietiin sinulta väkisin.

Minun lapseni vietiin väkisin.

Miksi emme saa päättää?

Miksi he saavat valita ja me emme?

Valinta.

Tämä maailma tuottaa meille tuskaa.

Tuskaa.

Se on täynnä pahuutta.

Se on täynnä valheita.

He suunnittelivat sen tällaiseksi meille.

He vievät meidät kodeistamme.

Meitä myydään kuin kauppatavaraa.

He satuttavat meitä.

Pahuus.

Mutta suurinta pahuutta ei ole se, mitä he ovat tehneet kehoillemme.

Vaan se, mitä he ovat tehneet mielillemme.

Täällä on karkuri!

Kun hän vei sinut minulta,

juoksin etsimässä sinua melkein joka päivä.

Älkää päästäkö häntä karkuun!

Panin vastaan jokaiselle, joka yritti pysäyttää minut.

Ei!

En välittänyt, kuolisinko.

Päätin taistella sinusta, poikani.

Ja nyt olen tässä.

Suurin pahuus vakuuttaa meille, että emme voi valita.

Mutta valintaa ei voida ottaa pois.

Valinta tulee sisältämme.

Ja aina on mahdollisuus -

taistella.

Olen kaivannut sinua -

joka päivä, maman.

Loppu veroille!

Loppu veroille! Loppu veroille!

Murhaajat!

Et ole minun kuningattareni!

Vetäytykää! Kuningattaren käskystä vetäytykää!

Pysykää loitolla!

Kiitos. Jumalan siunausta.

Eipä kestä.

Philippe, voinko puhua kanssasi?

Emme saa enää ruokaa.

Aion järjestää konsertin.

Kutsukaa kenet tahansa. Kaikki.

Ottakaa reilu hinta. Rahat menevät kovaosaisille.

Ruokaan, hyödykkeisiin.

Lopulla autamme rahoittamaan vallankumousta.

Ilman muuta.

Ilman muuta, Joseph.

Ilman muuta.

TUOTTO IHMISOIKEUKSIEN PUOLUSTAMISEEN

Olet viimeinen henkilö, jonka odotin ilmaantuvan tänne.

Varsinkin sen jälkeen, mitä sanoit minulle kirkossa.

Puheenvuoro on teillä, markiisitar.

Olkaa hyvä.

Sanoin sen kaiken, jotta hän ei surmaisi sinua, Joseph.

Ei.

Sen sijaan hän surmasi lapseni.

Minun lapseni.

Sen, jota minä kannoin.

Sen, jota minä rakastin.

Olen pahoillani.

Siitä kaikesta.

Toivon, että tapaamme joskus sillä autiosaarella.

Emme me tapaa.

Hän oli kaunis.

Meidän poikamme.

Hän oli kaunis.

Alas kuningatar!

Et ole kuningattaremme!

Alas kuninkaalliset!

Senkin kiittämätön roskasakki!

Heittäkää hänet Bastilleen!

Heittäkää hänet tyrmään!

Joseph. Kuningatar on täällä.

- Missä? - Täällä.

Jättäkää meidät.

"Kapina."

"Yhdessä Joseph Bolognen kanssa."

"Tulot ihmisoikeuksien tukemiseen."

Tätäkö kaduilla hoilataan?

Samaan aikaan, kun kuviani poltetaan.

Tässä on varmasti jonkinlainen viesti.

Että voit tehdä kaiken tämän, vaikka olen ollut sinulle hyvä.

Ei kaikki liity teikäläisiin.

Siitä on kyse.

Olen ollut sinulle ystävä,

ja sen seurauksena olet unohtanut erään tärkeän seikan.

Minä olen Ranskan kuningatar.

En salli sinun pilkata minua.

Et voi kohdella minua alentuvasti.

En siedä enää röyhkeyttäsi ja halveksuntaasi.

Sinä ja nuo kadulla hoilaajat olette houkkia!

Ei tule mitään uutta Ranskaa.

Ette voi kaataa sellaista, minkä Jumala on säätänyt.

Järjestyksen aika koittaa!

Jos nouset lavalle, vartijani pidättävät sinut heti.

Vien sinulta kaiken.

Riistän sinulta tittelisi.

Et ole enää chevalier.

Et ole mitään.

Sinut pyyhitään pois.

He eivät voi tehdä näin.

Murhaaja!

Murhaaja!

Ette saa viedä häntä!

Päästäkää hänet!

Päästäkää hänet!

VUONNA 1789 KANSA NOUSI VÄKIVALTAISEEN KAPINAAN -

MARIE ANTOINETTEA JA MONARKIAA VASTAAN.

JOSEPH BOLOGNE JOHTI ENSIMMÄISTÄ KOKONAAN MUSTAA RYKMENTTIÄ -

RANSKAN VALLANKUMOUKSESSA.

VUONNA 1802 NAPOLEON BONAPARTE PALAUTTI ORJUUDEN SIIRTOMAISSA -

JA KIELSI JOSEPHIN MUSIIKIN.

SEN VUOKSI MONET CHEVALIERIN TEOKSET TUHOTTIIN JA UNOHDETTIIN.

AJAN MYÖTÄ JOSEPHIN ELÄMÄ JA MUSIIKKI ON LÖYDETTY UUDESTAAN.

HÄN ON YKSI ENSIMMÄISISTÄ MUSTISTA KLASSISEN MUSIIKIN SÄVELTÄJISTÄ -

JA HÄNTÄ PIDETÄÄN ANSAITUSTI ERINOMAISENA VIULUVIRTUOOSINA.

Tekstitys: Tarja Forss