Original subtitles

Hei, Jussi ja Maiju.

Hei, Jussi ja Maiju. Timo tässä.

En tiedä, tunnistatteko enää ääntäkään.

Ei vittu...

Hei, Jussi ja Maiju.

Se on Timo tässä. Pitkästä aikaa.

Tajusin tossa, ettei me olla nähty kymmeneen vuoteen.

Miltä kuulostaisi, jos tulisitte käymään täällä?

Tässä joskus.

Mä oon odottanut teitä.

Hei, Jussi ja Maiju. Timo tässä soittelee.

Tajusin, ettei me olla nähty kymmeneen vuoteen.

Haluatteko tulla käymään? Olisi kiva nähdä taas.

Mites Timo? - Miten se tähän liittyy?

Se oli aina kirjatoukka. Jos siitä on tullut tosi henkistynyt?

Joo, onhan sillä ollut aikaa sivistää itseään -

mutta ehkä senkin olisi kannattanut poiketa koulun penkillä.

Luuletko, ettei se ole muuttunut?

Pelkään, että on. - Kuinka niin?

Se ei ole käynyt töissä tai koulussa, eikä sillä ole hoitoakaan.

Ei naista, ei kavereita.

Joko se on entisensä tai sitten se on...

Ehkä se on vaan veltto jätkä.

Jätkää vituttaa. - Ei tässä ole musta kyse.

Toi on huono lähtökohta mennä sinne.

Totta kai mä haluan nähdä rakkaan kaverini -

joka on kotoillut viimeiset kymmenen vuotta.

Mä olen silti realisti. Älä odota siltä liikoja.

Nyt sä olet vaan ilkee.

Enkä mä peittele mielipiteitäni vaan, jottei sen maailma järkkyisi.

Jonkun pitää ehkä puhua sille -

mutta ei sun tehtävä ole panna sitä ruotuun.

Ei me tiedetä, miten sillä menee. Ei mekään ole hoidettu tätä hyvin.

Miten niin? - Ootko sä pitänyt yhteyttä siihen?

Se ei selkeästikään halua pitää yhteyttä.

Kai se muuten olis Facebookissa ja... ihan sama.

Mä muistan sen yhden juhannuksen -

kun me oltiin sillä keikalla eturivissä.

Me jaettiin meidän ajatukset -

ja meidän maailma.

Ilma, jota me hengitettiin.

Mä toivon vaan -

että te tuntisitte jotain sellaista taas.

Että te voisitte kuvitella, että mä olen yhä samanlainen.

Että te pitäisitte mua taas ystävänä.

Perheenä.

Hei, Jussi ja Maiju.

Kato konnaa.

Kas, otit pikkusiskos mukaan.

Olet hiukset kasvattanut. - Kymmenen vuotta sitten joo.

Enkö mä käskeny ajamaan tän? - Mä ajoin, kymmenen vuotta sitten.

Täällä ei ole paikat paljon muuttuneet.

Pysykää silti poissa navetasta.

Katto tulee pian niskaan, jos sinne menee steppailemaan.

Talon pitäisi pysyä pystyssä, jos ei hirveästi sekoilla.

Että eiköhän mennä.

Teidän huone on ylhäällä.

Joudutte jakamaan huoneen. Toinen makkari on jäänyt vaiheeseen.

Ei haittaa ollenkaan.

Ruoka on ihan kohta.

Sehän oli tosi reippaan oloinen.

En mä sanonut mitään.

Mutta tämähän oli hyvää. - Äidin vanha resepti.

Teetkö sä paljon ruokaa itse? - Makaronilaatikkoa.

Mutta sehän on hienoa.

Huomattiin, että se mainostaulu oli pystyssä.

"Tuo hanurisi meille." - "Pannaan se kimpassa kuntoon."

Kiva nähdä, että sellaisia on yhä täällä.

Liike lopetettiin pari vuotta sitten. Vaan mainos on jäljellä.

Onko meidän koulu lopetettu? - On.

Kirjasto on auki parina päivänä viikossa.

Silloin kaikki on menetetty, kun kirjastokin suljetaan.

Muistatko sen Koivistoisen, joka asu tossa?

Kaken vai? Kyllä mä Kaken muistan.

Se muutti myös meidän jälkeen Stadiin.

Aivan tän naapuriin.

Olin ollut ekana syksynä viihteellä opiskeluporukan kanssa -

ja fiilistelin, että tästä se uusi elämä lähtee.

Aamulla lähdin hakemaan krapulapizzaa -

ja törmäsin hississä Koivistoiseen. - Voin kuvitella tän ilmeen.

Mitä se teki Helsingissä? - Se oli teekkari.

Raksa-Kake.

Kertokaa mullekin. - Niillä oli bileet.

Kake päätti saapua näyttävästi traktorilla.

Traktorilla? Mistä se sellaisen sai?

Se pölli sen sukulaiseltaan Järvenpäässä.

Kun se pääsi Helsinkiin... - Hetkinen, Kake varasti traktorin?

Sillä lähti menemään vähän huonosti Stadissa.

Eikä niin vähänkään.

Etkö sä ole kuullut? - En.

Sen kämppiksellä oli joku yhden yön hoito käymässä.

Se tyttö lähti yöllä käymään vessassa.

Kake roikkui niiden eteisen naulakossa.

Me nähtiin sitä alkuaikoina, mutta sitten se katosi kuvioista.

Kun mä törmäsin siihen joskus, mä en ollut tunnistaa sitä.

Se näytti niin luovuttaneelta.

Mitä sen traktorin kanssa kävi?

Se ajoi sen ratikan kylkeen Mannerheimintiellä.

Kuuntele, kun paukkuu.

Muistatko, miten heitettiin löylyä Youthanausean tahtiin?

Muistan, miten sä hypit alalauteelle viimeistään ekassa kertsissä.

Sitä ei ole kyllä tullut kuunneltua täältä lähdön jälkeen.

Muistatko Teutorin levyhyllyn?

Mä fiilistelin sitä, kun tuli käytyä vielä levykaupoissa.

Vaikka tämän paikan halusi unohtaa, tähän liittyy silti nostalgiaa.

Vaikka kaikki silloin kusi, niin toisinaan sitä kaipaa tänne.

Teidän pitäisi jättää kaikki ja palata takaisin tänne.

Katsoa silmiin sitä, mitä te lähditte karkuun.

Maailma on tehnyt teistä...

Se on tehnyt teistä -

vitun vammaisia.

Tiedän, miltä tämä kuulostaa.

Sekavalta ja tyhjänpäiväiseltä.

Mä kuitenkin rakastan teitä.

En pohjimmiltani halua teille mitään pahaa.

Mä haluan vaan opettaa teitä.

Oot oppinut uuden tavan.

Olet kuitenkin polttanut viimeiset seitsemän vuotta.

En ihan, mutta melkein.

Ajattelin polttaa piipullisen aina, kun saan elokuvan valmiiksi -

mutta sitten mä aloin suoltaa vaan paskaa.

Se oli vitsi.

Mitä sulle kuuluu, Timo?

Ei tässä mitään ihmeempiä. - Ei kun oikeesti.

Metsässä tulee käveltyä. Mitäs sulle?

Koko ajan vähän parempaa.

Olen ollut yhdessä tukkufirmassa nyt.

Ei se unelmatyö ole, mutta sainpahan jalkaa oven väliin.

Nyt sitä osaa jopa arvostaa.

Oravanpyörä on ihan jees.

Tää on kiva paikka.

Pientä naisen kosketusta kaipaisi, mutta kiva.

Hyvää yötä.

Huomenna kylille? - Se olisi hauskaa.

Sitä sanaa ei täällä tunneta.

Olihan meillä täällä kivaa. - Silloin joskus.

Mä olen miltei kateellinen Timolle.

Se rakastaa tätä paikkaa niin syvästi.

Me yritetään pärjätä tuolla maailmassa.

Se elää täällä omilla ehdoillaan.

Tämän talon ympärillä on vain pimeyttä.

Toisinaan ohiajavan auton valot leikkaavat maisemaa.

Ihmiset sanovat -

että kun luonto herää kevään tullen uniltaan -

ihmisille käy samalla tavalla.

Se on paskaa.

Voi rähmä!

DVD jäkitti, voi rähmä!

DVD jäkitti.

Haenko uuden elokuvan?

Mitä vittua? - Ainahan se on ollut tuollainen.

Viime aikoina on tuntunut siltä -

että ajatukset ja tunteet mun sisällä...

Ne eivät ole olleet puhtaita ja terveitä.

Jos mä voin vangita sen pohjimmaisen ajatuksen -

joka vainoaa mua ja mä vangitsen sen maalauksiini...

Sitten ne eivät voi satuttaa mua.

Pahuus on tossa, eikä mun tarvitse pelätä sitä enää.

Mä olen siirtänyt sen tauluihini.

Se elää niissä tauluissa.

Maalaaminen on mulle...

Olen yrittänyt ajaa pahimmat ajatukset itsestäni pois -

ja siirtää ne maalauksiin.

Toisinaan tuntuu kuin mä olisin eksynyt maanalaiseen labyrinttiin.

Mun muistot ympäröivät mua.

Ne muodostaa valtavan sokkelon sinne.

Ne kaikki on jossain tuolla maan alla.

Isla kutsuu mua takaisin. Se ei päästä mua otteestaan.

Mä en haluaisi mennä.

Mä en muista enää sen katsetta.

Sillä ei ole enää silmiä.

Mä en halua enää eksyä maan alle.

Mä en tiedä, mitä mun pitää tehdä...

Että mä pääsisin tästä tunteesta.

Kysy pois.

Katy Perry vai Scarlett Johansson?

Se, mitä oikeasti haluat kysyä.

Hyvä on. Minkä takia?

Ai minkä takia mä en asu siellä, missä kaikkien pitäisi asua?

Ei sua mikään täälläkään pidättele.

Eikö sun vanhemmat... - Kyllä ne jätti rahaa.

Luuletko, että se olisi niin helppoa?

Siellä sä saisit helpommin yleisöä elokuvillesi.

Mitä mä teen yleisöllä, joka ei tajua, mitä mä teen?

Älä mulle ala räyhäämään!

Ne on kateellisia mulle ja puhuu paskaa selän takana.

Ne kattoo mua kuin hullua.

Sä olet unohtanut, millaista täällä on.

Mä en ole sä.

Tää kuulostaa tyhmältä, mutta sun pitää vaan tsempata.

Jos sä haluut jotain, sun pitää taistella sen vuoksi.

Mä taistelen joka päivä.

Te luulette, että mä kasvan hometta, mutta ei tää sellaista ole.

Ei me ajatella niin.

Ei tää ole helppoa. - Kyllä mä sen käsitän.

Sulla on lahjoja, joita sä et saisi haaskata.

Mä tein just parhaan elokuvani ikinä.

Onko se susta arvotonta, koska mä asun täällä hevonperseessä -

enkä laita sitä Youtubeen?

Ei tietenkään.

Maiju...

Arvaa, mikä levy täällä on.

Pistetäänkö pyörimään?

Musiikki on portti.

Sen läpi voi kulkea.

Se avaa sun silmät.

Se saa näkemään asioita, joita ei muuten tule ajatelleeksi.

Se vie hetkeksi galaksin ääriin.

Toiseen ajatuksen tasoon.

Kun se yhtäkkiä katoaa -

mikään sen jälkeen ei tunnu enää yhtä hyvältä.

Te jätitte mut tänne.

Te luulitte, että te voitte unohtaa tämän.

Se vaan ei mene niin.

Katy Perry.

Mä niin tiesin.

On epäreilua, että sun vanhemmat kuoli.

Ne oli sentään kivoja.

Tiedättekö, ihan sama.

Mikä? - Kaikki. Ihan vitun sama.

Kai sä Maiju tiesit, että Tanja asuu vielä täällä?

Se pitää Teutoria nykyisin.

Me ajettiin sen ohi. Et sitte sanonu mitään.

Mitä sille kuuluu?

Ei me olla yhteyttä pidetty.

Mä luulin, että se olisi lähtenyt.

Mikä näitä vaivaa, kun ne jää kökkimään tänne?

Mä sanoin, että Timolle olisi tehnyt hyvää lähteä.

En mä halua teille mitään pahaa. Mä haluan vaan opettaa teitä.

Nyt on 23. toukokuuta.

Tästä se lähtee.

Tanjalla on toinen.

Mies.

Pete.

Täällä olis nyt tätä kahvia.

No, mitä ukko?

Jos nuori mies on rämäpää niin kuin toi sun Pete oli -

mikään ei kouli sitä ihmisten tavoille kuin hyvä vaimo.

Virkavalta kiittää.

Me ollaan kyllä erottu.

Ei vielä virallisesti, mutta...

Nyt kävi näin.

Mennään sitten suoraan asiaan.

Meitä kiinnostaa tämä Timo Rantakankaan tapaus.

Te olitte hänen kanssaan tekemisissä viime toukokuussa -

kun täällä olivat myös Jussi ja...

Jussi ja Maiju Vähämäki.

Mitäs teidän välillänne tapahtui?

Sulla on pitkät hiukset.

Ai kauhee. Mitäs sä?

Tultiin Timoa katsomaan.

En mä tajunnu, että säkin asut vielä täällä.

Miten sulla menee?

Ihan hyvin, entä sulla?

Oliko sulla jotain?

Ehkä mä tuun joku toinen kerta.

Maiju, mulla on lapsi.

Tyttö vai poika? - Tyttö.

Mikä sen nimi on? - Heli.

Me ei oltu pidetty niihin yhteyttä niiden lähdön jälkeen.

Me ei tiedetty, mitä ajatella, kun ne kutsu meidät päivälliselle.

Mä olin ehtinyt unohtaa koko ihmiset.

Millä mielin te sinne menitte?

Hyvillä mielin kai.

Ne oli enemmän mun kavereita.

Oli kiva kuulla, miten niillä oli mennyt.

Tiedäksä Timo, mitä noi laittaa?

Ei ne päästäneet mua keittiöön.

Tuli taulusta vähän toispuoleinen.

Sanotaan, että toispuoleisessa taulussa asuu Saatana -

ja se pitäisi tuhota.

Se oli vitsi.

Jännä kaveri.

Tekö ette olleet yhteydessä ennen tätä?

Timoa näki kylillä, kun se kökki kameransa kanssa -

mutta niitä kahta ei oltu nähty kymmeneen vuoteen.

Mä pidän sitä kauppaa nyt kolmatta vuotta.

Ei se kultakaivos ole, mutta me pärjätään.

Asuminen on kai halpaa täällä?

Me molemmat käydään töissä, niin ei siinä ole mitään ongelmaa.

Mitä sä teet, Pete?

Mä olen sementtivalimolla.

Sementtiä valan siellä.

Etkö sä ollu siellä kesätöissä silloin aikanaan?

Olin joo. Nyt mä olen ihan vuoropäällikkö, että...

Se oli sellaista töistä jutustelua. - Sellaista perus...

Mulle on syntynyt Timosta kuva, ettei sen jutut olleet aivan "perus".

Teeksä Timo mitään?

Teen. Töitä. Etsin.

Todella paljon. Ei ole napannut, mutta joku päivä.

Ei se sanonut teille mitään koko illan aikana?

Mitään erityistä, joka olisi jäänyt mieleen?

Ei, me vaan... töistä juteltiin.

Mä olen asiakasvastaava yhdessä tukkufirmassa.

Se oli epätodellista.

Ihmiset voi vaikuttaa vierailta niin pitkän ajan jälkeen.

Muistatteko, kun Youthanausea kävi täällä?

Silloin mä tajusin -

että Jumala on musiikki -

ja vain harvat ja valitut voi välittää sen viestin meille.

Se bändi sano yhdessä haastattelussa -

että sen keikan jälkeen ne tajusi -

ettei Suomessa kannata tehdä sellaista musiikkia.

Jännä juttu, kun miettii, miten iso juttu se oli täällä.

Kaikki täällä oli niin pysähtynyttä ja ne pisti paikat paskaksi.

Sääli, etten ollut katsomassa. - Se oli sellaista hippimeininkiä.

Sittenhän se sopisi Tanjan makuun.

Vinkki teille, pojat. Älkää päästäkö naista sisustamaan.

Pitää varoa.

Elikkä niin...

Missä vessa on? - Tossa vasemmalla.

Me syötiin ja juotiin kahvit...

Poltaksä vielä?

...ja lähdettiin heti.

Sisään ja ulos, sanoi Makkonen.

Outo jätkä toi Timo.

Näkyykö sitä ikinä missään?

Tuolla se seisoo kuulokkeet päässä pellon laidassa.

Jännä nähdä sitä näin.

Tanssitko sä vielä? - Ei mulla ole aikaa.

Mä odotin, että sä tulisit mun perässä etelään.

Mä oon kauhee. Sanoin ton ihan saman jutun Timolle.

Ei kai se Helsinki niin ihmeellinen paikka ole?

Mun takia.

Se oli jännää. Me ei oltu nähty pitkään aikaan -

mutta ne tuntui jäähyväisiltä, eikä jälleennäkemiseltä.

Me syötiin ja juotiin kahvit ja lähdettiin heti.

Siinä ei ollut mitään.

Mä halusin vaan pois.

Näin se meni.

Ettekä te olleet yhteydessä jälkikäteen?

Siinä se pitkälti oli.

Ette soitelleet Maijulle ja Jussille tai törmänneet Timoon?

Lähdetäänkö tupakalle?

Ei niin, että olisi mieleen jäänyt. - Kuule, Pete.

Luuletko, etten mä näe, kun sä puhut puhdasta paskaa?

Voidaanko mennä eteenpäin?

Se ilta oli perseestä, enkä mä jaksaisi elää sitä taas läpi.

Pelko syttyy hyvin helposti.

Rakkaus. Viha.

Ihmiset antautuu niin helposti tunteidensa vietäviksi.

Kaikki vanhat haavat repeää niin helposti uudestaan.

Vanhat kaunat syttyy.

Harva meistä pääsee menneisyyttään pakoon.

Mä saavuin normaalisti töihin.

Vedin työkamppeita niskaan, kun Tanja soitti.

Ei se meinannut saada selvää sanaa suustaan.

Onko sulla se kuva tallessa?

Miksi te ette ilmoittaneet tuosta?

Kai te ymmärrätte, että jos joku tekee noin teidän kodille -

jossa teidän vaimo ja lapsi nukkuu...

Tuli taulusta vähän toispuoleinen.

Sanotaan, että toispuoleisessa taulussa asuu Saatana -

ja se pitäisi tuhota.

Se oli se vitun kääpiö.

Miten kauan sitä on jatkunut?

Siitä asti, kun Pete pani Tanjan paksuksi.

Idea oli jo aiemmin, mutta siinä kävi kaikenlaista.

En mä uskonut, että ne pysyisi yhdessä -

mutta kun se lapsi tuli kuvioihin, niin pakkohan mun oli toimia.

Se toimi tosi hyvin. Odottava pariskunta pelkää mitä vaan.

Kun se Heli alkoi kasvaa, mä aloin käydä Peten työpaikalla.

Mä kirjoitin toimiston seinään: "Pete..."

"Äitis pyysi, ettet kinuaisi siltä suihinottoja."

"Sitä hävettää, kun oot niin nopee tulemaan."

Mä olen niin saatanan ällikällä lyöty.

Sitä toivoo -

että kaikki ikkunaan piirretyt kyrvät -

ja koiranpaskat postilaatikossa saisi aikaan jotain.

Puhu nyt mulle.

Että ne näkisi jotain, mitä ne ei ole ennen nähneet.

Niitä pelottaa oikeasti.

Ensimmäistä kertaa niitä pelottaa. Se on niiden ensimmäinen aito tunne.

Tervetuloa takaisin elämään.

Mihin se Timo lähti?

Miten ihminen voi seota noin?

Mitä sä pelkäät, Maiju?

Silloin ekana iltana se vaikutti symppikseltä.

Mä olisin kyllä tullut hautajaisiin, jos mä olisin tiennyt.

Mitä kaikkea se on täällä touhunnut?

Se on ollutta ja mennyttä.

Musta tuntui kauhealta. Mun piti tulla sen jälkeen, mutta...

Siinä tuli kaikenlaista.

Mä ajattelin, että sä lähtisit täältä.

Kyllä mä sitä mietin -

mutta jonkun täytyi jäädä pitämään linnaketta pystyssä.

Mitä sä pelkäät, että sä löydät täältä?

Astu peremmälle Timon tupaan.

Soitetaanko poliisille?

Ei. Jos Tanja ja Pete haluaa, se on niiden oma asia.

Mulla on likainen olo.

Pitäisikö meidän vaan...

Ehkä meidän pitäisi lähteä vaan kotiin.

Se pitää saada hoitoon.

Mitä se tekee?

Taitaa tiskata.

Mietin, että kävisin Aunea katsomassa.

Oletko huomannut, miten Timo pyörii ladon ympärillä?

Se sanoi heti, ettei sinne saa mennä.

Voitko käydä siellä katsomassa, kun sä jäät yksin tänne?

Kai mä voin. - Sulla on ainakin pari tuntia aikaa.

Okei?

Okei.

Mä näen sut, Jussi.

Luulitko sä oikeasti, että sä pääset mua pakoon?

Ei onnistu.

Mitä sä pelkäät, että löydät täältä?

Sori, mistä me puhuttiin?

Sä puhuit jostain sun kaverista.

Opiskeleeko sekin vielä täällä?

Tiedätkö, mikä sussa on vikana?

Sun on aika tulla takaisin.

Luulitko sä, että pystyt pakenemaan?

Ei onnistu.

Meillä oli kotikulmilla yksi jätkä... Me oltiin kavereita.

Mä olen alkanut miettiä, olisiko mun pitänyt auttaa se pois.

Että onko se ihan yksin siellä?

Mä näen sut, Jussi.

Astu peremmälle Timon tupaan.

Joskus mä mietin, onko tämä enää tervettä.

Toisinaan tuntuu kuin mä olisin eksynyt maanalaiseen labyrinttiin.

Isla kutsuu mua sinne takaisin.

Mä en halua eksyä enää sinne maan alle.

Mä en haluaisi mennä.

Isla kutsuu mua sinne takaisin.

Sillä ei ole enää silmiä.

Se siinä on kaikkein pahinta.

Aune on ainut ihminen, joka on enemmän yksin kuin minä.

Se on sille ihan oikein.

Sen aika on tullut ja kaikki sen ympärillä -

on kuihtunut ja kadonnut.

Kaikki piti sua huorana, Maiju.

Sua ja Tanjaa.

Pete huoritteli teitä vuosikaudet. Levitti teistä huhuja.

Ja nyt se on ihan hyvä jätkä. Sitä pitää ymmärtää.

Minä olin ainoa, joka sua puolusti täällä.

Tämäkö on kiitos siitä kaikesta?

Minä olen hullu.

Mä olen pyöritellyt mielessäni sen illan tapahtumia.

En mä näe, miten mä siinä toimin väärin.

Sitä miettii, että...

Olenko minä niin paha ihminen, että ansaitsen, mitä se teki meille?

Panetko sen pienemmälle?

Kun illat alkoi syksyllä pimetä -

alkoi taas viina maistua.

Mitä sä teit siellä, Pete?

Pete!

Ne pelkää mua.

Ne väistelee mun katsetta.

Mä halusin, että te palaisitte yhteen.

Sitten susta ei kuulunut ja se homo vei Tanjan.

Miten mä olisin voinut vaan katsoa vierestä?

Sen jälkeen, mitä se paska teki teille.

Mä tavallaan voin arvostaa sun huolenpitoa -

mutta ei se ole sun asiasi.

Ei siinä ollut kyse vain teistä.

Mä en voinut enää auttaa itseäni, mutta ainakin mä voisin auttaa teitä.

Ei toi auta ketään.

Mä olen ällikällä lyöty.

Sitä toivoo vain -

että ne näkisi jotain, mitä ne ei ole ennen nähneet.

Niitä pelottaa oikeasti.

Ensimmäistä kertaa niitä pelottaa. Se on niiden ensimmäinen aito tunne.

Tervetuloa takaisin elämään.

Pete on kadonnut.

Pete ei ole samalla tavalla vahva kuin te.

Se teki väärin, mutta se oli hämmentynyt.

Ei se pelkkää ilkeyttään.

Tämä tilanne on saanut sen sekaisin.

Olisi kaikkien etu, että tää ratkaistaan siististi.

Minkä takia sä valitsit sen? Mä haluan tietää.

Aluksi mä säälin sitä. Sitten mä rakastuin siihen.

Se on hyvä mies.

Pelkäätkö sä, että se tuikkaa tän tönön tuleen?

Olisi hyvä, että joku jää tänne. - Mä voin jäädä.

Mä jään. - Ihan kuinka vaan.

Päätittekö te jotain?

Ei sun kannata olla sitä vastassa. - Voisi se olla hauskaakin.

Voitko ottaa tämän vakavasti?

En.

Peten ja mun elämällä ei ollut parhaat lähtökohdat.

Sitten Timon teot nosti pintaan vielä vanhoja asioita.

Ne syrjäytti sen, mitä me oltiin rakennettu.

Ihan kuin meillä ei olisi omaa elämää ollutkaan.

Eroaminen tuntui vaan oikealta ratkaisulta.

Mä haluaisin sanoa, että mä pelkäsin.

Että mä mielessäni näin, miten Peten ruumis lipui siinä koskessa.

En mä Maijuakaan ajatellut.

Mä vaan olin. Siinä.

Mitä Pete?

Otatko sä oluen?

Voisin ottaa, kiitos.

Ihmisiä on niin helppo manipuloida.

Missä Timo on? - Ne lähti etsimään sua.

Ketkä ne? - Timo, Maiju ja Tanja.

Tiedätkö sä, mitä se teki mun perheelle?

Haukataan raitista ilmaa. - Raitista?

Tätä koko kylää peittää sellainen mätä löyhkä.

Tämä on niin läpeensä laho paikka.

Tiedättekö ne loiset, mitä roikkuu kalan kiduksissa?

Sellainen tää Timo oli.

Meidän firma menee nurin. - Nää on sellaisia aikoja.

Rääpäle tuli sinne sotkemaan seiniä. Ihmisten työpaikalle.

Sillä kusipäällä ei ollut mitään käsitystä kunniasta.

Sieltä on moni perhe saanut leivän pöytäänsä -

ja sitten se rääpäle tulee sotkemaan seiniä sinne.

Se oli hävytön ihminen.

Ei se välitä, että me ollaan samassa veneessä.

Mennäänkö pihalle? - Ei meille ole sijaa nykymaailmassa.

Miten joku voi kasvaa noin kieroon?

Jussi koitti soittaa äsken.

Pete on kai siellä.

Mitä sä teit siellä, Pete?

Mä menin sinne ja...

Kaikkien mielestä te luikitte häntä koipien välissä etelään.

Nyt kannattaisi miettiä.

Sitten Jussi veti mua turpaan.

Tanja haki mut pois ja ne palasi etelään.

Näin se meni.

Oliko tää teille pettymys? - Ei, mutta...

Se Jussi kertoi saman tarinan.

Te olitte viimeinen pala tässä palapelissä.

Toivoin, että tähän olisi tullut joku järki.

Kävikö ne täällä? - Jussi ja Maiju?

Kävin mä Maijun kanssa kahvillakin.

Petestä ja Tanjasta on tullut perhe.

Mun täytyi...

Laittaa pelkoa niihin ihmisiin.

Sä voit ymmärtää bändiä vasta, kun sä näet ne livenä.

Peten ja Tanjan kaltaiset sai teidät lähtemään täältä.

Mä vein pelon niiden elämään ja näytin niille jotain uutta.

Mun mielestä se oli oikeutettua.

Ne ansaitsee kaiken, mitä on vielä tulossa.

Silloin, kun tää Timo lähetti sen...

Kun se lähetti sen itsemurhaviestinsä -

ja niitä nauhoja alkoi ilmestyä...

Monta kasettia te saitte? - Yhden.

Jännää. Vehmaisten muori sai kolme. Niissä oli tuulikellon kilinää.

Mitä teidän kasetilla oli? - Se jankkasi rokkikonsertista.

Me voitaisiin ottaa se. - Tuossa.

Siihen nähden, miten vakavia syytöksiä niillä oli -

tämä on alkanut vaikuttaa käytännön pilalta.

Te ette taida etsiä sen ruumista enää?

Hiljaista on ollut.

Mikä vittu teillä maksoi? - Me tultiin heti.

Mä soitin neljä kertaa! - Mutta...

Mikä helvetti sua vaivaa? - Mä en halunnut keskeyttää teitä.

Just joo. - Näitkö sä, että mä yritin soittaa?

Joo, Timo mokasi taas.

Nyt te voitte palata täydellisten ystävienne luo -

ja fiilistellä, millaiselta luodilta te vältyitte.

Ainakaan teistä ei tullut tällaisia. - Kuinka sä kehtaat?

Kuinka sä kehtaat esittää marttyyria?

Et säkään ole soittanut meille.

Mitä hienoa tuntemattomuudessa ja yksinäisyydessä on?

En kai mä tätä valinnut. - Puhelimet toimii molempiin suuntiin.

Ne, jotka katsoo toisia alaspäin, katsoo vaan omiin varpaisiinsa -

eikä alla ole muuta kuin kylmää marmoria.

Millä rahkeilla te tulette tänne elvistelemään?

Aika isoilla rahkeilla mun mielestä.

Mä muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun te asuitte täällä.

Te olette syöpäläisiä. - Mitä?

Suksikaa vittuun vai mikä Helsingin paska se onkaan.

Teidän ei olisi tarvinnut olla mun ystäviä.

Me oltiin kuitenkin aika erilaisia.

Kukaan ulkopuolinen tuskin näki sitä yhteyttä.

Mä tekisin mitä tahansa teidän puolesta.

Te olitte mun perhe enemmän kuin mun oikea perhe.

Selkeä juttu.

Mätäne täällä sitten ja nauti yksinäisyydestäsi.

Kukaan tervejärkinen ei tänne astu.

Siitä sä et tiedä mitään.

Me oltiin rintama. Te ette halunneet muuttaa mua.

Teidän kanssa tuntui turvalliselta olla.

Kun niitä nauhoja alkoi tulla, sitä ei aluksi osannut säikähtää.

Sitä vaan kuvitteli, että se joutuisi vastuuseen -

ja se kaikki jotenkin katoaisi.

Se kai tiesi, että noin me ajateltaisiin.

Pitkän aikaa mä näin painajaisia -

joissa se ilmestyi meidän ikkunan taakse tuijottamaan.

Sitten ne unet muuttuivat.

Mä olen niissä Timo.

Mä makaan kahden kiven välissä ja koitan nousta pystyyn.

Sitten mä tajuan, että mä olen kuollut -

ja mä vajoan syvemmälle maan sisään.

Enkä mä tiedä, onko ne painajaisia vai mitä.

Siellä on kuitenkin niin hiljaista.

Mitä sulla on koskaan ollut elämässä meidän lisäksi?

Isla!

Mulla oli Isla.

Se muutti tänne pohjoisesta.

En mä voinut kuvitella, että tänne ilmestyisi joku sellainen.

Yhtenä aamuna me oltiin kävelyllä -

kun rattijuoppo ajoi sen yli.

Mä halusin kertoa Islasta teille heti -

kun toinen teistä ottaisi yhteyttä. Jäi kertomatta.

Ette täälläkään ole kuunnelleet.

Mä yritin kertoa teille satamiljoonaa kertaa.

Oliko sulla liian kiire haistella Tanjan vittua?

Et sä ajatellu meitä missään vaiheessa.

Sä halusit vaan kostaa.

Mä en suostu nielemään tällaista.

Mua ei haittaa, että sä halveksit meitä -

mutta sitä mä en hyväksy, että sä pilaat viattomien elämät -

vaan sen takia, että sulta kuoli joku...

Hoito.

Tiedättekö ne loiset, mitä roikkuu kalan kiduksissa?

Sellainen tää Timo oli.

Se oli hävytön ihminen.

Sitten yhtenä päivänä olin keräämässä pajunkissoja Helin kanssa.

Mulle tuli mieleen, ettei Timo ole enää näitä näkemässä.

Eikä me voida enää... - Roikkua Timossa.

Joskus meidänkin pitää päästää irti.

Et kai sä vieläkin kuvittele, että sun piti kantaa se kaikki yksin?

Kaikki lähtee pois.

Te jatkatte elämäänne.

Tulee joulu, tulee uusivuosi.

Uusia ihmisiä, uusia eroja.

Uusia ihmisiä, joita rakastaa.

Uusia matkoja ulkomaille, uusia mantereita.

Tulee uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia.

Uusia asuntoja, kämppiä, autoja.

Uutta rahaa.

Mutta mä jään vainoamaan teitä.

Teidän niin sanotut ystävät ei koskaan pääse teidän ihon alle.

Ne ei tiedä, mitä siellä on.

Mitäs Maiju? - Mä pääsen ensi vuonna vakinaiseksi.

Te luulette, että ne rakastaa teitä.

Yksi toisensa jälkeen ne jättää teidät. Mä en jätä.

Mä kuljen aina teidän kanssa.

Miksi meidän pitää teeskennellä, ettei sitä tapahtunut?

Miksi sä et voi kertoa siitä kenellekään?

Mitä mä kertoisin, kun en mä siellä mitään tehnyt?

En mä päässyt edes puhumaan Tanjalle -

kun te mittailitte kikkeleitänne.

Että mitä mulle jäi siitä reissusta kerrottavaa?

Eli odotetaan vaan, että se kaikki lävähtää meidän naamalle.

Mikä? Etkö sä tajua, että Timo on kuollut.

Te piditte hyvää huolta siitä, ettei mulle jäänyt sinne mitään.

Se on mulle ihan sama. - Älä viitsi.

Mä lähdin sieltä aikanaan, koska sä halusit.

Jos sä nyt tahdot märehtiä, niin ihan vapaasti.

Mutta yritä käsittää, ettei siellä ole meille mitään.

Tanja ja mä oltiin lähinnä tosi hyviä ystäviä.

Totta kai sen olisi pitänyt päättyä omalla painollaan -

mutta ei siitä olisi tullut mitään sen vakavampaa.

Siitä puhutaan vieläkin vain siksi, että te ette antaneet meidän olla.

Mä vien nyt nämä roskat, enkä tahdo palata tähän sen jälkeen.

Tuntuuko susta, että me petettiin Timo?

Mä ajattelen koko ajan, että se makaa jossain metsässä -

jäätyneenä jonkun kuusen alle.

Jos me ei nyt etsitä sitä ennen kevättä -

se sulaa sinne.

Sitten sitä ei ikinä kukaan löydä.

Mä muistan vieläkin sen, kun me käytiin katsomassa Youthanauseaa.

Sä voit ymmärtää bändiä vasta, kun sä näet ne livenä.

Mä olin tosi nuori jätkä silloin.

Se oli kuin toinen maailma.

Se sähköinen joki virtaa sun yli ja yhdistää kaikki kuulijat.

Kaikki liikkuu musiikin tahtiin ja kaikkien ajatukset yhdistyy.

Kuka on se Isla, josta Timo puhuu?

Suunnaton yhteenkuuluvuuden tunne.

Voima, joka sieltä lavalta virtaa sun läpi.

Mä pystyin olemaan ja saavuttamaan mitä tahansa.

Yhtäkkiä se kaikki loppuu.

Kuka on se Isla, josta Timo puhuu?

Se oli Salmen tallilla tallityttönä 2008.

Ilmeisesti sillä oli vipinää tän Timon kanssa.

Jäljitin sen kaikista maailman kolkista Kiinaan.

Jonnekin ihan hevonperseeseen.

Se sanoi rakastavansa mua. Mä kelpasin sille.

Oltiin molemmat hämmentyneitä. Mutta tulipahan selvitettyä.

Se kaikki vaan loppuu.

Sä et enää tunne niitä, jotka äsken tanssi sun kanssa.

Tunsi samoja tunteita.

Se kaikki loppuu aivan yhtäkkiä.

Tien pää lähestyy.

Te kiitätte mua vielä.

Kun se loppuu, sä katsot muita, etkä tunne niistä ketään.

Silti ne on jakaneet sun kanssa -

yhden sun elämän hienoimmista kokemuksista.

Näin mä uskon.