Original subtitles

AAMUNKOITON LUPAUS

Kiitos.

Iltaa. - Iltaa.

Romain?

Minä avaan.

Romain, mikä on? - Minä kuolen.

Onko hotellissa lääkäri? Auta nostamaan hänet.

Ei, vie minut Mexico Cityyn. En halua kuolla tänne!

Et ole tosissasi. Sinne on viisi tuntia autolla.

Ihan sama. Soita taksi.

Haluan kuolla Mexicossa, en täällä.

Niin sen pitää mennä. Järjestä se, Lesley.

Olet vaimoni.

AAMUNKOITON LUPAUS

Varo päätä, kulta.

Mitä kirjoitat? - Testamenttia, Lesley.

Testamenttia mistä?

Kirjasta. Kirjasta äidistäni.

Pankaa musiikki hiljemmalle.

44-vuotiaana rakastin Ranskaa yli kaiken, -

koska Ranska oli ainoa muisto äidistäni.

Kenenkään ei pitäisi rakastaa ketään näin paljon.

Ei edes äitiään.

Pelästytinkö? Arvasin, että tulisit tänne.

Menikö koulussa hyvin? - Joo.

Mitä? He eivät ymmärrä sinua.

Ota.

Jonain päivänä omistat auton-

ja olet Ranskan suurlähettiläs.

Halaa minua.

Kiiruhda kotiin. Aniela odottaa sinua.

Äitini ja minä asuimme Vilnassa, Puolassa. Äiti teki hattuja.

Siellä oli kylmä. Lumi nousi muureille.

Romain, anna suukko. Miten koulussa meni?

Tule, laitoin kaakaota. Kuumaa kaakaota.

Hajoaako takki?

Puhalla. Se on kuumaa.

Poliisi!

Rouva Kacew ei ole kotona... - Koska hän tulee?

Hän tulee ja menee. Myy ovelta ovelle.

Mitä nyt? Mitä te täällä teette?

Nina Kacew? - Minä olen.

Paperit. - Haen ne.

Venäjältä? - Moskovasta.

Olette ollut täällä..? - Kolme kuukautta.

Mitä nämä ovat? - Naisten hattuja. Myyn niitä.

Tutkikaa paikat.

Naapurien mukaan teillä on kiellettyjä tavaroita.

Mitä te teette? Ei sitä! Varokaa vähän!

Mitä te etsitte?

Ette voi tulla kotiini ilman lupaa tai varoitusta.

Meille tuli ilmoitus.

Ilmoitus? Keneltä?

Ovatko koneet teidän? - Niistä on kuitit.

Paskiaiset! Luuletteko, että lähden väkisin?

Sopii yrittää. Etsikää!

Jatkakaa! Meillä on vaikka mitä!

Missä on se ryökäle, joka ilmoitti minusta poliisille?

Tule esiin!

Katso minua silmiin!

Et tiedä, keitä olemme tai kenelle sinulla on kunnia puhua.

Katso häntä. Hän on poikani. Hänestä tulee Ranskan lähettiläs!

Kirjailija! Kunnialegioonan ritari!

Kenraali! Hänen pukunsa tehdään Lontoossa!

Mikään ei ole vaikuttanut minuun enemmän kuin se nauru.

Se oli yksi elämäni piinallisimpia hetkiä.

Mutta olen sille kaiken velkaa.

Äitini opetti, ettei ihmistä saa pilkata.

He eivät tiedä, keitä uhkaavat.

Meitä ei kohdella näin.

He eivät tajua.

Äitini janosi kostoa, halusi tuhota vihollisensa.

Hän keksimänsä suunnitelma oli rohkea Vilnan kaltaisessa paikassa.

Hän olisi voinut viedä meidät takaisin tien päälle.

Äkkiä nyt!

Nina Kacew?

Teatteriajoiltaan äiti tunsi lahjattoman ranskalaisnäyttelijän.

Alex Gubernatis riutui Varsovassa.

Kiva nähdä taas, Nina...

Häivy!

Kaunis. - Todella kaunis.

Unohdin vuorosanani. - Miten niin?

Emme aloittaneet vielä. "Hiljaa, arvon naiset."

Hiljaa, arvon naiset. - Käytä käsiäsi.

Hiljaa, arvon naiset. - Sen pitää olla juhlallisempaa.

Näin... "Hiljaa, arvon naiset!"

Hiljaa, arvon naiset! Miksi sanon niin?

Koska salonki on täynnä. Vilnan rikkaimmat naiset-

haluavat nähdä Paul Poiret'n elävänä.

Ilmoituksissa luki, että itse Paul Poiret-

tulee Pariisista vihkimään Maison Nouvelle-salongin-

tiistaina 6.2. kello 16.

Tervetuloa.

Tupa on täynnä.

En mene sinne ilman juomaa. - Haisisiko Paul Poiret vodkalta?

Tarvitsen ryypyn, Nina. Panen sitten partavettä.

Tässä. - Kiitos.

Arvon rouvat, kiitos että tulitte-

tapaamaan Pariisin suurinta muodinluojaa-

Paul Poiret'ta.

Hiljaa, arvon naiset.

Hienoa olla täällä tänään-

vihkimässä tätä salonkia, -

jonka omistaja on taidollaan ja maullaan-

saanut kunnian edustaa muotitalo Paul Poiret'ta Vilnassa.

Aplodit lähettiläälleni ja ystävälleni Nina Kacewille.

Tiedän nyt, mitä hän näki.

Hän näki, että oikea Paul Poiret kehui taiteellista muusaansa.

Ninalla on oiva maku. Hän kertoi, että Puolan naiset-

kantavat turkiksia elegantisti.

Etelän naiset eivät osaa sellaista.

Kertokaa Pariisista. Man Ray, Mistinguett ja Maurice Chevalier.

Moulin Rougen Clotilde rakastaa hattujani.

Hänestä ne pukevat naista.

Nykymuoti piilottaa kurvit. Ei tätä pidä peittää!

Hiljaa, arvon naiset!

Pyllyssä röyhelöt on kaunottarella.

Joskus on pylly paljaana.

Kiitetään Paulia-

laululla, jonka hän varmasti tuntee. Romain.

Niin vihittiin muotisalonki Maison Nouvelle.

Samana päivänä Gubernatis palasi Varsovaan.

Pian kaikki rikkaat ostivat vaatteitamme. Rahaa tuli.

Äitini toivoi minusta viuluvirtuoosia.

Halusin toteuttaa kaikki hänen haaveensa.

En ymmärtänyt, että haaveet olivat naiiveja ja epärealistisia.

Näytä, mitä osaat.

Et saa luovuttaa.

Sanoit, että olen lahjakas. Että hän söisi hattunsa.

Sinähän olet lahjakas, Romain.

Mene takaisin huomenna. - En ikinä!

Se oli suuri pettymys, mutta viuluepisodia ei enää mainittu.

Ei, et voi olla taidemaalari.

Voisin, pidän siitä. - Hänellä on lahjoja, Nina.

Entä sitten? Mitä van Gogh ja Gauguin hyötyivät lahjoistaan?

Sinä et maalaa. - Pystyisin siihen!

Van Gogh teki itsemurhan. Vaikka olisit nero, -

sinut murskataan. Ole kuuluisa eläessäsi.

Musiikki ja kuvataiteet tuomittiin.

Päädyimme kirjallisuuteen. Äiti ei vastustanut.

Goethe sai kunniaa, Tolstoi aateloitiin-

ja Victor Hugosta tuli presidentti, väitti äiti.

Näytä, mitä olet kirjoittanut.

"Skottilaista tweediä ja pam, värien räjähdys."

"Hyvästi, pieni lohikäärme, joka lennät..." Ja sitten?

"...taivaalla. Luulit, että olet vahva, kameleontti."

Sinusta tulee Tolstoi, poikani.

Sinusta tulee Victor Hugo.

Äitini teki kaikkensa, jotta minusta tulisi merkittävä.

Lyö korot yhteen. Selkä suorana. Taivutus.

Huulet eivät saa koskettaa kättä.

Olen Sverdlovski.

Olen opettajanne, joten olkaa tarkkaavaisia.

Valmiina!

Tulta!

Oletpa sinä komea.

En pane tuota päälleni. Minulle nauretaan.

Se on kaupungin upein turkis. Kateelliset nauravat.

Typeriä juttuja. - Harmaaoravan häntiä.

Äiti kiltti...

Minä jos kuka tiedän, mikä sinua pukee.

Käytä sitä minun mielikseni.

Menimme elokuviin. Pääosassa oli Ivan Mosjoukine

Ivan Mosjoukine, suuri venäläinen näyttelijä.

Hän esitti romanttisia sankareita ja seikkailijoita.

Hän pelasti valtakuntia miekalla ja pistoolilla.

Pelasti vangittuja kaunottaria ja kesti kidutusta tsaarin leivissä.

Naiset kuolivat hänen jalkoihinsa rakkaudesta.

Katsoin ja ajattelin kauhulla äitini odotuksia minusta.

Kun olin näyttelijä Venäjällä, esiinnyin teattereissa.

Esiinnyin Mosjoukinen kanssa. Hän oli jo kuuluisa.

Arvaa, mitä hän sanoi, kun sinä synnyit?

Hän sanoi:

"Poikasi on ainoa, josta välität."

Joten lopetin.

Jätin teatterin sinun takiasi.

Pane tämä päällesi.

Katso minuun. Tiukemmin.

Vielä tiukemmin. Kuin mies.

Tuolla katseella saat naiset kärsimään, kuten Mosjoukine.

Olin yhdeksän, kun rakastuin ensi kertaa.

Se oli totaalista intohimoa, joka myrkytti elämäni.

Hän oli kahdeksan, nimeltään Walentina.

Vietelläkseni hänet tein kuten äiti opetti.

Esitin tiukimman katseeni.

Mitä sinä teet? Olet outo.

Onko sinulla vikaa päässä?

Tulisitko hautausmaalle?

Mammanpoika. - Mennään.

Missä muut ovat? - Lähetin pois.

Miksi? - Jotta voisimme olla kahden.

Mitä tehdään? - En tiedä.

Olen syönyt vaikka mitä, jopa maata.

Minäkin voin tehdä niin. - Tässä.

Syö tämä kukka.

Niin minusta tuli marttyyri.

Näin sinut! Mitä sinä teet?

Ei kuulu sinulle. - Hän söi maata takiasi.

Anna hänen olla. - En ole kajonnut häneen.

Kuka luulet olevasi? - En kukaan.

Lopeta! - Oletko se suurlähettiläs?

Ole hiljaa. Menen takaisin juhliin.

Katso nyt, mitä teit.

Anna se takaisin! Anna tänne!

Anna se takaisin!

Tiedätkö, mitä kello on? Ja missä tilassa tulet!

Miltä sinä näytät? Oletko tapellut?

Tapella voi kolmesta syystä.

Naiset, kunnia ja Ranska.

Oliko syy joku niistä? Hyvä.

Tajusin, että rakkaus, joka minua ympäröi kotona, -

ei ollut verrattavissa siihen, mikä muualla odotti.

Haloo! Walentina, oletko siellä?

Tiedätte, miksi olette täällä.

Se, joka syö eniten, saa suukon minulta.

Kuoren kanssa? - Totta kai. Jan, sinä aloitat.

Hitto...

Kadut tätä vielä! Saat maksaa tästä!

Näet vielä!

Tiesin, ettei se riitä. Piti mennä pidemmälle.

Syön tämän sinun takiasi.

Lapset eivät silloin tienneet mitään seksistä.

Olin varma, että näin rakasteltiin.

Kiitos, tohtori.

Näkemiin, rouvat.

Onko se totta? - Kyllä.

Romain! Sano, ettei se ole totta!

Söitkö kengän naisen takia?

Minä rakastan häntä. - Miten niin?

Bronskin tyttö? Rakastatko sitä lumppua?

Antoiko hän lahjoja?

Suurlähettiläänä saat maailman kauneimmat naiset.

He kaatuvat jalkoihisi.

He haluavat kuolla puolestasi. Panet heidät kärsimään.

Unohda se Bronskin tyttö.

Mitä asiaa? - Haluaisin tavata suurlähettilään.

Odota tässä.

Mitä asiaa? - Walentina pyysi hakemaan sinut.

Onko hän varmasti täällä? - Joo.

Onko se hän? - Joo.

Tiedän, mitä tapahtui siskoni Walentinan kanssa.

Miksen tunne sinua? - Hiljaa. Minä kyselen.

Jätä hänet rauhaan tai revin nenäsi ja korvasi irti.

Onko selvä? Sano se! - Selvä.

Äitisi on se huora, joka sanoo, -

että hän vie poikansa Ranskaan myymään hattuja.

Miksi olette yhä täällä? - Kesken kouluvuoden ei muuteta.

Tai Ranskaan ei haluta vanhoja juutalaishuoria.

Juokse, jutsku! Juokse!

Kuuntele, Romain. Jos joku vielä loukkaa äitiäsi, -

sinun pitää tulla paareilla kotiin. Ymmärrätkö?

Vaikka särkisivät jokaisen luun kropastasi.

Muuten on turha muuttaa Ranskaan.

Muista sanani! Muista sanani!

Tästä lähtien sinä puolustat minua.

Käyttäkööt nyrkkejään. Se ei satu kuten kaikki muu.

Sinä vaikka kuolet puolestani, jos pitää.

Syö ruokasi.

Rouva Podowska pyytää lisää luottoa.

Vaikka on meille jo velkaa?

Siinä te olette. Mietinkin, koska näemme.

Olen aina lähistöllä.

Nina, saanko korjaukset perjantaiksi?

Rouva Podowska, Aniela kysyy, lähetämmekö laskun miehellenne?

Ystävä hyvä, luotan vaitioloonne.

Maksan ensi viikolla.

Toimitetaan sitten hameet ja hatut-

ensi viikolla.

Mitä vihjaatte?

Laskunne on iso. Ei maksuja kahteen kuukauteen.

Vihjaatteko, etten maksaisi?

Vastatkaa, jotta voin muodostaa käsityksen teistä.

En tietenkään. Luotan teihin.

Aniela!

Pakkaa rouvan hatut ja vie hameet ommeltavaksi.

Lisää ne laskuun.

Olimme Vilnan johtava muotitalo, mutta se ei näkynyt tilillä.

Tytöt eivät tee enää ilmaista työtä.

Ulosottomies sanoi... - Ei kiinnosta.

Romain. Tule tänne, poikani.

Ongelmat kasaantuivat. Aniela päätti lähteä kotiin.

Eromme oli raastava. Tiesimme, että syleilimme viimeistä kertaa.

Jää tänne. Minun pitää hoitaa yksi tärkeä asia.

Palaan pian.

Päivää. Etsin rouva Podowskaa.

Sanokaa, että ystävä Nina kysyy.

Mitä haluatte?

Anteeksi häiriö, mutta teitä ei ole näkynyt salongissa.

Halusin kysyä, koska voitte maksaa laskunne.

Elämme kovia aikoja. Ei ole rahaa laskuihin.

Valitatte aina rahasta. Olisi pitänyt varoa.

Ystäväni varoittivat, mutta puolustin teitä, -

vaikka olettekin juutalainen. Se oli virhe.

Näkemiin.

Et pääse näin helpolla. Varas!

Häpeäisit! Et ole parempi kuin roistot käsiraudoissa!

Riittää. Menkää pois.

Kerron koko Vilnalle, että Podowska on varas!

Mätäne helvetissä, senkin läski akka!

Kutsun poliisit!

Romain...

Oletko täällä?

Me lähdemme pois täältä. Käyt koulusi Ranskassa.

Lupaan sen.

Ponnisteluista huolimatta taistelu hävittiin.

Teimme konkurssin.

Saanko luvan?

Ei, kulta. - Suostu nyt, äiti.

Ei huvita. - Ole niin kiltti.

Vannoin muuttavani maailmaa ja laskevani sen hänen jalkoihinsa.

Hän ei olisi uhrautunut suotta ja olisi sen arvoinen.

Omistaisin elämäni sille tehtävälle.

Lesley, luetko sitä? Olet todella rasittava.

Se on upea.

Upea? Brittien perverssiä ironiaa.

Ei ironiaa. Se on totuus. Anna minun lukea se loppuun.

Herra? Voisitteko auttaa?

Varovasti.

Auta.

Varovasti, se on särkyvää. - Olen varovainen.

Ensi muistoni Ranskasta on kantaja Nizzan rautatieasemalla.

Hän kantoi arkkua, jossa oli venäläiset hopeat, -

joiden myynnillä pärjäisimme.

Avenue Shakespeare. - Ei käy. Kysykää Rinaldia.

Oletteko Rinaldi? - Kyllä.

Avenue Shakespearelle. - En voi ottaa tuota.

Oletteko nähnyt autonne? Arkkuni ei sitä tuhoa.

Mene taakse.

Joskus olisi parempi jäädä vain sänkyyn.

Olemme melkein perillä.

Tule katsomaan.

Välimeri. Näky salpasi hengitykseni.

Aina kun näen sen, -

tuntuu, että se karkottaa kaikki huoleni.

Samovaari oli äitini tsaari Nikolai II:n hovissa.

Hän onnistui pelastamaan tämän arvoesineen...

Ymmärrättehän... En voi puhua hänestä-

liikuttumatta.

Teidän pitäisi esitellä tavaranne ja herättää ne henkiin.

Mutta teillä on suuri ongelma. - Mikä?

Voinko sanoa suoraan?

Esineet eivät ole erityisiä. - Tsaari Nikolai II:n hovista!

Viides kerta parissa viikossa! Ja pyydätte omaisuuksia.

Kukaan ei maksa sellaisia.

Omaisuuksia? Aidosta esineestä? Te puhutte kopioista.

Tämä on aito, joka on todistanut veritekoja.

Ehdotan yhteistyötä.

Esittäkää venäläistä kreivitärtä...

Joka olen. - Joka olette.

... ja myykää esineitä rannikon hotelleissa.

Mitä esineitä?-Sormuksia, kelloja, puuterirasioita.

Mitä poikani ja minä saamme siitä? - 10 % kauppahinnasta.

Sanojeni vakuudeksi annan teille ennakkoa tuloista.

Meidät pelasti ranskalainen.

Tässä.

Vuodet vierivät.

Äidilläni oli pian omat vitriinit hotelleissa.

Hän toimi myös välittäjänä asuntokaupoissa-

ja sijoittajana Rinaldin uudessa taksissa.

Se oli rauhallista aikaa elämässämme.

En halua udella, mutta äitinne mukaan olette kirjailijanero.

Se teki minut uteliaaksi. Olen Mariette.

Hauska tavata. - Samoin.

Äitinne käski huolehtia teistä. Hoidan kaiken.

Pyykit, silitykset, siivouksen... Plankkaan kengät ja sijaan pedin.

Kaiken!

Teidän ei tarvitse tehdä mitään.

En maksa musiikin kuuntelusta. - Kyllä, rouva.

Älä suutu, minä panin sen päälle.

Pane takaisin, jos haluat.

Unohdin kertoa. Näin äitinne eilen torilla.

Hän puhuu teistä kuin olisitte unelmien prinssi.

Minun Romainini sitä ja tätä.

Tietysti, koska olette hänen poikansa, mutta...

Se alkaa vähitellen vaikuttaa minuun.

Mariette täytti maailmani aamusta iltaan.

Jos en mennyt kouluun, makasin sängyssä kunnes hän tuli.

Huomenta, Romain.

Naisen tahto on Herran tahto.

Ja lopulta tapahtui ihme.

Romain! Mikä hätänä?

Kajositko pikku poikaani? - Tehän sanoitte...

Sanoin mitä? Häivy! Tai heitän sinut ikkunasta! Huora!

En halua enää ikinä nähdä sinua täällä!

Romain! Romain, tule tänne. Minne menet?

Tule tänne!

Avaa! Jos bussi ei olisi hajonnut, en olisi saanut tietää.

Sinä et olisi kertonut.

Teki sen äidin silmien alla. Se huora!

Anna minun olla. Hoida omat asiasi.

Huolehdit koko ajan ja päätät kaikesta.

Minä tukehdun! Jonain päivänä karkaan!

Vedä, Romain.

Äiti myi kokonaisen talon.

Omistaja antoi hänen muuttaa sen hotelliksi.

Ala oli äidille vieras, mutta hän otti sen haltuun.

Hän nousi aamukuudelta ja lähti torille, jota hän hallitsi.

Otan tämän.

Huomenta, Dominique. - Huomenta, Nina.

Katso, miten hieno.

Kymmenen hienoa siivua. - Muuta?

Ei muuta.

Äiti! Äiti?

Äiti! Kutsukaa lääkäri!

Väistykää.

Miten voit, äiti?

Äiti, kuuletko? - Nina?

Mitä tapahtui?

Onko hän äitinne? Onko hänellä ollut pitkään diabetes?

En ymmärrä. - Tässä.

Mikset kertonut? - Ei kuulu sinulle.

Tämän typerän jutun kanssa voi elää satavuotiaaksi.

Miten voin luottaa sinuun? Olet ollut kaksi vuotta sairas.

Mitä muuta salaat? Kerro saman tien.

Pitäisikö huutaa aina kun pistän?

Pistätkö itseäsi?

Älä kerro kellekään. Se ei kuulu muille.

Rinaldi! Tiedättekö, mitä se viini maksaa?

Ajan taksia. En ole juoksupoika.

Romain! Auta Rinaldia ja hänen lyhyitä käsiään.

Pärjään kyllä.

Päivää. - Rouva Kacew, oletan?

Nimeni on Zaremba. Olen varannut huoneen.

Aivan, herra Zaremba.

Oletteko puolalainen? - Kuten tekin, oletan.

Poikani Romain. Hän kirjoittaa kirjoja.

Päivää ja tervetuloa.

Noin nuori ja kirjoittaa? Hienoa. Minä olen taidemaalari.

Kirjautukaa sisään. Viikon maksu saman tien.

Toki, se hoituu.

Zaremba oli kaukana äidin käsityksestä hulttiomaalarista.

Oli vain yksi selitys: hän oli lahjaton.

Aamiainen on seitsemästä yhdeksään.

Jos tarvitsette jotain, kysykää vastaanotosta.

Tässä, nuori mies. - Kiitos.

Hän asui siellä lopulta vuoden.

Herra Romain, ei liikuta.

Oikea jalka taakse.

Pankaa se tuolille. Ja käsi. Katsokaa minuun.

Noin, nyt te lennätte.

Katsokaa minuun.

Saan krampin. - Malttia, Romain.

Haluan tunnustaa jotain. Haluaisin tapailla äitiänne.

Tiedän, miten rakas te olette hänelle, -

mutta tyydyn mielelläni toiseen sijaan.

Toivottavasti ette järkyty. - En lainkaan.

Jos äitinne suostuisi-

jakamaan sitä hellyyttä, mitä osoittaa teille, -

saisitte lisää itsenäisyyttä. Ei ole hyvä olla ainoa lapsi.

Kiitos, voitte mennä.

Tässä on pieni lahja kiitokseksi. Vaatimaton teokseni.

Kiitos.

Tulkaa hotelli Royaliin illalla. Olen siellä äidin kanssa.

Iltaa. Olen tilannut pullon samppanjaa.

Olisi kunnia jakaa se kanssanne.

Ilman muuta. Ilomielin.

Pidättekö samppanjasta?

Kyllä.

Enkeli kulki tästä.

Minä uskon enkeleihin.

Romain, etkö pyydä äitiäsi tanssiin?

Saanko luvan?

Zaremba isäpuolena? Saisin vihdoin hengittää.

Voisin seikkailla potematta syyllisyyttä.

Äiti.

Jestas.

Tule, minulla on asiaa.

Mikä hätänä?

Hän on hyvä mies.

Kuka? - Zaremba.

Tulitko puhumaan hänestä? - Hänellä on talo Floridassa.

Äiti. Äiti!

Ulos!

En voi auttaa sinua. Hän voi.

En tarvitse apua. - Etkö? Olet sairas.

Minun pitää käydä koulut ja armeija.

Olen vahvempi kuin luulet.

Zaremba voi auttaa sinua nyt. - Lopeta.

Hän arvostaa sinua. Hän kohtelee sinua hyvin.

Tiedän, että olen vanha, mutta kuuntele, Romain.

Vain kerran elämässäni rakastin miestä sydämestäni.

Hän ei arvostanut minua. Hän ei ollut herrasmies.

Hän oli mies, ei pieni poika.

Taiteilija voi suksia kuuseen!

Kun avioliitto ei toteutunutkaan-

halusin täyttää äitini odotukset ennen kuin hän kuolisi.

Minusta piti tulla Ranskan kirjallisuuden nero-

ja kirjoittaa mestariteos. Aloin kirjoittaa tosissani.

Neljäs romaanini valmistui salanimellä.

Kuten aiemmatkin, kustantajat hylkäsivät sen.

Pääsin ylioppilaaksi ja äitini päätti, -

että opiskelisin Pariisissa luodakseni suhteita.

Romain, vauhtia. Minulla ei ole paljon aikaa.

Viikko ennen lähtöäni äidilläni oli uskontokriisi.

Minne menemme? - Ortodoksiseen kirkkoon.

Emmekö olekaan juutalaisia? - Tunnen papin.

Lupaa olla varovainen. Lupaa, ettet saa tauteja.

Lupaan.

Vanno, ettet ikinä ota rahaa naiselta.

Vannon.

Ei, äiti. Pärjään. - Ota nyt.

Viimeinen kerta.

Ole vahva, poikani. Ole urhea.

Palaat voittajana. Näen sen jo nyt.

Vältä tyhmyyttä ja ennakkoluuloja. Ne seuraavat sinua.

Älä käytä reikäisiä sukkia. Jos riisut kengät naisen nähden, -

sinun pitää olla elegantti.

Voinko auttaa? - Kiitos.

Hän on poikani. Hän lähtee pääkaupunkiin opiskelemaan.

Hänestä tulee diplomaatti, kirjailija ja ilmavoimien upseeri.

Hienoa.

Näkemiin, äiti.

Saanko auttaa? - Kiitos.

Pannaanko tämä ylös? - Kiitos.

Äiti? - Matkalle.

Odottakaa!

Hän ei lähde junalla!

Hän ei tule mukaan. Pysäyttäkää juna.-Ei onnistu.

Juna pitää pysäyttää. - Haluan pois.

Teidän vikanne, jos putoan.

Herra! Auttakaa äitini junasta!

Cocktailkurkku? - Ei kiitos.

Äitinne mahtaa rakastaa teitä. Olen Brigitte.

Teillä on kaunis aksentti. - Kiitos. Olen ruotsalainen.

Brigitte oli ruotsalainen unelmatyttö.

Olen Romain.

Hauska tutustua. - Samoin.

Ihanaa! Joo, minä tulen!

Saavuin Pariisiin syyskuussa 1934 ja aloitin oikeustieteen opinnot.

Haloo?

Kacew! Äitisi soittaa.

"Minä rakastan sinua!"

"Joo! Minä tulen!"

"Minä tulen!"

Haloo?

Kyllä.

Ei, äiti. En tarvitse rahaa.

Ei, en tee hanttihommia.

Brigitte oli kaunis ja fiksu. Suhteemme oli kuuma.

Odota, tulen mukaan. - Nähdään illalla. Olet rakas.

Niin. Brigitte, odota!

Brigitte! Brigitte!

Sydänsurussani kirjoitin ja laiminlöin opintoni.

MYRSKY

Päivää. Gringoire, kiitos.

Olin pennitön, kun avasin Gringoiren-

ja näin novellini "Myrsky" ja nimeni tikkukirjaimin.

Herra!

Tässä.

Mitä nyt? Kuka sulki luukut?

Neiti Jacobi! Lucien! Mitä asiakkaat ajattelevat?

Olet kuuluisa! Tiesin sen!

Sinulle. - Olet hullu!

Kiitos. Kiitos, poikani.

En ollut ikinä tienannut niin paljon.

Luulin, ettei rahahuolia olisi enää koskaan.

Olkaa hyvä. - Iltaa.

Hyvä pöytä ja pullo parasta samppanjaanne.

Palasin Pariisiin ja kirjoitin kolme uutta novellia.

Kacew, äitisi!

Ostin lehden taas. Ei mitään!

Se on ihan normaalia. - Miten niin?

Ihmiset kyselevät, haluavat lukea tekstiäsi.

Se on ihan normaalia. - Älä hoe sitä.

Pantaloni järjesti torilla juhlat novellisi kunniaksi.

Sano Pantalonille, ettei minua editoida.

Lehti halusi jotain keskinkertaista.

Mitä? Eikö sinulla ole enää töitä?

Tienaan hyvin. Älä huoli.

Miten? - Minä kirjoitan.

Eri nimellä. - Eri nimellä?

Niin, salanimillä. - Millä?

Millä mitä? - Millä nimillä kirjoitat?

Olen kirjoittanut kaksi novellia tässä kuussa-

nimellä... Corthis. André Corthis.

Corthis? - Niin.

Pakottavatko he sinut kirjoittamaan jotain, mitä et halua?

Kirjoitan päätoimittajalle. - Ei tarvitse, äiti.

Minun pitää selittää torilla, missä mennään.

Hyvä on. Hoida sinä tori, minä hoidan loput.

Olet rakas.

Puolessa vuodessa yhtäkään novelliani ei julkaistu.

Ne olivat liian "kirjallisia" ja palautettiin.

NIZZA, ELOKUU 1938

Kultaseni! Näytät hyvältä.

Niin pitää tehdä. Sinun pitää lähteä.

Huomenna ostamme liput. Ostin jo luodit.

Mistä sinä puhut? Minne pitää lähteä?

Berliiniin.

Berliiniin?

Se Adolf Hitler pitää tappaa.

Ei ole muuta ratkaisua.

Olen miettinyt tätä paljon.

Olet hyvä ampuja. Osut saman tien.

En voi mennä ja ampua Hitleriä noin vain.

Jos jäät kiinni, -

takaan, että Ranska vaatii vapauttamistasi.

En ollut seurannut Euroopan tapahtumia.

En voinut uskoa, että sota oli syttymässä.

Oli kuuma. Halusin olla Välimerellä.

Voisin tappaa Hitlerin lokakuussa. En siis innostunut ajatuksesta.

Mutta velvollisuus kutsui.

Päivää. Lippu Berliiniin ylihuomiseksi.

Teillä oli onnea. Saksalaiset antavat 30 % alennusta. Menopaluu?

Meno.

Romain! Romain! Romain!

Rukoilen sinua, älä tee sitä.

Luovu sankariteoista. Sitä ei voi pyytää ainoalta lapselta.

Yritin tehdä sinusta miehen.

Ja nyt... Voi luoja!

Minä en sitten tappanut Hitleriä.

Armeija kutsui 4.11.1938. Äitini oli riemuissaan.

Putsatkaa nokka ja propellit ennen lounasta.

Kacew, pärjäsitte hyvin.

Rakas Romain. Kun etenet luutnantiksi, -

muista, että se on vain ensiaskel maineeseen.

Rakkain terveisin, äiti.

Kacew, katso tätä.

Se on isäsi. Kauniita unia.

JUUTALAISVAARA

Monen kuukauden jälkeen se päivä koitti.

Etenin aliluutnantiksi.

Upseerikokelas Leroux, Jacques.

Aliluutnantti, sijoituspaikka Marrakech.

Upseerikokelas Duval, Léon. Aliluutnantti.

Upseerikokelas Guérin. Numero 27, kersantti.

Upseerikokelas Galy, Jean. Numero 63, aliluutnantti.

Upseerit ja aliupseerit, menkää.

Kokelaita oli 300. Olin ainoa, joka ei edennyt.

Kokelas Kacew, te jäätte lisäkoulutukseen.

Vastoin kaikkia tapoja-

en päässyt mihinkään. Luulin, että kuolisin.

Äitini ei kestäisi tätä pettymystä.

Tiedätkö, miksi reputit?

Koska olet juutalainen. Liian tuore kansalainen.

Pitää olla ranskalaiset vanhemmat tai kymmenen vuotta maassa.

Upseeriksi ei pääse silläkään.

Minä olen ranskalainen. - Komitea mietti sitä.

Pitääkö sinut vai passittaako jalkaväkeen.

Ministeriö halusi pitää sinut, mutta täällä sanottiin ei.

Ole iloinen, ettei käynyt kuin Dreyfusin.

Hän tuli, Nina!

Hän on täällä! Minun poikani!

Mitä nyt? Missä kaluunasi?

Minä selitän.

Puhun äitini kanssa.

Äitini oli tottunut vastoinkäymisiin, -

mutta halusin pehmentää iskua.

En ole aliluutnantti. - Miksi et?

Ainoana 300:sta.

Tilapäinen rangaistus.

En ymmärrä.

Viettelin esimiehen vaimon. En voinut vastustaa.

En voinut. Mies vaati rangaistusta.

Oliko se nainen kaunis? - Mitä?

Oliko hän kaunis? - Todella kaunis.

Don Juan! Casanova!

Tiesin sen.

Mies olisi voinut tappaa sinut.

300. Ainoa 300:sta. Olet poikkeuksellinen.

Hyvät ystävät...

En voi kertoa syytä kunnioituksesta tiettyjä kohtaan...

En voi, mutta nostan maljan-

Romainille, joka ei ole aliluutnantti.

Tämä on tärkeää meille kahdelle.

Romain, ainoa 300:sta.

Jotkut teistä odottivat tätä hetkeä, -

mutta jotkut pelkäsivät sitä.

Tänään teidän täytyy ajatella Ranskaa, isänmaatanne.

Koska kiitos teidän...

Sota yllätti minut. Kaikki mobilisoitiin.

En ajatellut, että Ranska voisi hävitä sodan.

Äitini ei kestäisi sellaista tappiota.

Romain!

Romain, sinulle on paketti!

Tuliko äiti halaamaan pikku rottaansa?

Poikani!

Yksikään poika ei ole vihannut äitiään, kuten minä silloin.

Kacew! Etkö esittele meitä?

Mene autoon. - Häpeätkö äitiäsi?

Herttaista! - Niinpä.

Pitää hyökätä heti ja marssia kohti Berliiniä.

Kerro päällystölle. - Herra kapteeni.

Onko hän komentajasi?

Romain, vastaa.

Kyllä, kapteeni de Gache on komentajani.

Sanoin, että kurkkusi on arka. Ohjaamot ovat avoimia.

Tässä. - Sanoitko todella niin?

Totta, vilustuminen on isoin huolemme.

Sinulla ei ole hätää.

Yksikään kymmenestä ei selviä tästä.

Sinun ei käy kuinkaan.

Älä esitä, että tiedät kaiken.

Lupaa.

Minulla ei ole hätää. - Sota ei kestä ikuisesti.

Se ei kestä ikuisesti. Ja Ranska voittaa.

Ranska voittaa, koska se on Ranska.

Raskain sydämin ilmoitan, että laskemme aseet.

Puhuin eilen vihollisen kanssa, jotta löytäisimme...

Kacew.

Herra kapteeni. - Saksalaiset ovat Pariisissa.

Jos lähtee Englantiin tai Afrikkaan, on sotilaskarkuri.

Mitä aiotte tehdä? - Lähteä Englantiin.

Lento lähtee illalla. Haluatko mukaan?-Mielelläni.

Unohda muodollisuudet, Kacew. Lähtö auringonlaskun aikaan.

Tie vapaa.

Alas.

Tännepäin.

Kacew! Kacew!

Mitä nyt? - Teitä kysytään. Kiireistä.

Mene.

Haen sinut koelennon jälkeen.

Vauhtia. - Kiitos.

Haloo? - Romain, kuuletko?

Viestintäkaaoksen keskellä-

oli epätodellista kuulla äitini ääni.

Puhelu katkesi.

Voit soittaa tästä. - Kiitos.

Neiti Jacobi, tässä Romain. Haluaisin puhua äidilleni.

Eikö hän ole siellä? Me puhuimme juuri.

Mikä sairaala?

Ihan sama, jos hän ei halua, että minua häiritään.

Näin koneen liekeissä. Se putosi koelennolla.

Äiti oli pelastanut minut taas kerran.

Romain.

Ole hyvä.

Kiitos. Kauniita.

Minun pitää tunnustaa jotain. En ole kertonut koko totuutta.

Totuutta mistä?

En ole... En ollut...

Hakisitko tuhkakupin?

En ollut suuri näyttelijä, tragedienne.

En ole ollut ihan rehellinen.

Esiinnyin, mutta en päässyt kovin pitkälle.

Ranska on kaikkein kaunein.

Siksi halusin sinusta ranskalaisen.

Ja se onnistui.

Marsalkka on heikko vanhus. Niin minä sanoin torilla.

Sanoin, että poikani näyttää niille pelkureille.

Älä ole huolissasi. Minä taistelen.

Onko hän pitkään täällä? - Tulen ihan pian.

Ettekö voi sanoa jotain nyt? - Se riippuu monesta asiasta.

Mutta pidättekö hänet täällä? - Se riippuu...

Ettekö osaa muuta sanoa? Haluan tavata spesialistin.

Minä olen. Vaihtakaa sävyä. - Puhun kuten haluan.

Suojelkaa äitiäni, kun minä suojelen maatamme.

Suojelette? Entä aselepo? Potaskaa.

Hullu nainen paasaa uroteoistanne...

Älkää enää ikinä sanoko äitiäni hulluksi.

Onko teillä äiti? - Ei enää.

Nyt on. Se nainen, jota loukkasitte, on äitinne.

Sanokaa se! "Hän on äitini."

Hän on äitini.

Noin. Kohdelkaa häntä kunnioituksella.

Varjelkaa kuin omaanne. Onko selvä?

Lomani päättyi.

Näkemiin sitten.

Sanat eivät riitä kuvailemaan eroamme.

Hän eli 26 vuotta ilman miestä. Halusin olla mies, en poika.

Muista tehdä töitä. Sinun pitää kirjoittaa kirjoja.

Kirjoitan, mutta tarvitsen aikaa.

Käy säännöllisesti lääkärissä. Yritän lähettää insuliinia.

Älä ole huolissasi. Olen vanha sotaratsu.

Olen selvinnyt näin pitkään. Kestän vielä vähän.

Minun pitää mennä.

Kuulin ranskalaisista, -

jotka jatkavat taistoa Englannista. Liity heihin.

Tiedän.

Vain hän tiesi, mitä se hymy vaati minulta, -

koska hänkin hymyili.

Osa hänen rohkeuttaan oli tarttunut minuun.

Mitä sinä täällä, Kacew? - Käyn kusella.

Älä liiku. - Ammu, jutsku.

Ammu! Sinut ammutaan kuin rakki.

Äkkiä nyt!

Tankki ei ole täynnä. - Mitä?

Tankki on puolillaan. - Emme selviä perille asti.

Pyöritä propelleja.

Mitä teet? - En lähde. En osaa uida.

Vihdoin olin kapinallinen, kovis. Olin taas sodassa.

Tunsin äitini ihailevan katseen.

Siitä alkoi seikkailuni.

Minut vietiin Olympia-halliin, missä oli muita vapaaehtoisia.

Sain kirjeitä äidiltäni.

Rakas Romain. En surrut lähtöäsi.

Ole vahva ja päättäväinen. - Minä olen sitä.

Mutta odotamme pääsyä taisteluihin.

Kerron, mitä tapahtui äskettäin.

Olin nuoren brittirunoilijan kanssa lentäjien baarissa.

Puku? Äitini halusi, että pukeudun kuin Lontoossa.

Arvaa, mitä siveyspoliisi sanoi Joycesta?

Irlantilainen, joka kirjoitti pornoteoksen "Ulysses".

Siksi Ezra Pound innoittaa minua.

Kuunteletko, kulta? Et kuuntele.

Tarkoitan, että Ezra Pound on, kun luet mitä kirjoitan...

Se on kuin aalto...

Hän puhui tauotta ja katsoi minuun sinisilmillään, -

jotka säihkyivät tyhmyyttä. En kestänyt enää.

Eilen kirjoitin: "Elämän tuli riehuu minussa. Se pitää vangita."

Olen aina valmis tarttumaan inspiraatioon, -

koska se voi tulla koska vain.

Saanko luvan? - Kiitos.

Hieno univormu...

Olen synnynnäinen näyttelijä.

Yritän löytää yksinkertaisen kielen...

Ilman muuta, tanssitaan.

Absurdia taistella tytöstä, -

josta hetki sitten halusin päästä eroon.

Kultaseni! Hyvänen aika!

Häivy.

Luulin päässeeni runoilijasta. Väärin.

Hän piti seikkailusta ja halusi lisää.

Odota! Hän vaatii kaksintaistelua.

Kaksintaistelua? Pimeässä? Ketään ei kiinnosta.

En voinut antaa heidän loukata Ranskaa-

enkä pilkata puolalaista kunniakäsitystä.

Kaksintaistelu pistoolein kymmenestä metristä.

Sinä tapat hänet. Tiedän sen.

Jos voitan, he myöntävät tappionsa. En halua tappaa teitä kaikkia.

Sano, että tapan hänet ja työnnän Puolan lipun ahteriinsa.

Hän tappaa sinut. Te kaksi taistelette.

Asemiin!

Tähdätkää!

Tulta!

Luoja! Herranen aika!

Idiootit. Puola ja Ranska ovat liittolaisia.

Vain typerys haluaisi, että tapamme toisiamme.

Runoilija kutsui ambulanssin.

Sotilaspoliisi pidätti minut.

Polakki, jota haavoititte, sanoi että se oli vahinko.

Me sekoamme. He tuhoavat Lontoon. Haluamme taistella.

Onko se selityksenne?

Afrikassa tarvitaan lentäjiä. Vältätte sotaoikeuden, -

jos lähdette huomenna.

Pushkin kuoli kaksintaistelussa. Hänellä ei ollut sinun tuuriasi.

Mitä tuuria? - Sverdlovskin opetusta.

Polakit eivät tienneet, että Sverdlovski opetti sinua.

Ei, sitä he eivät tienneet.

Et ole kirjoittanut kuukausiin. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?

Se ei tarkoita mitään.

Olemme sodassa. Teen kaiken, mitä pyysit.

Sinun pitää kirjoittaa. Muuten sinusta ei tule suurta taiteilijaa.

Niin.

Olet oikeassa. Minusta tulee suuri kirjailija.

Voitan sodan ja minusta tulee diplomaatti.

Ranskan suurlähettiläs. Diplomaatti ja lähettiläs.

Niin se menee.

Niin se menee. Lupaan sen.

Saitko lähettämäni insuliinin?

Afrikassa asemapaikkani oli Bangui.

Sota oli kaukana. Puolustimme aluetta itikoilta.

Siellä aloin kirjoittaa romaaniani "Eurooppalainen kasvatus".

Mikset tanssi? Teetkö läksyjä?

Pane se pois ja tule tanssimaan.

Haluatko pitää hauskaa?

Mitä nyt?

En jaksa enää.

En jaksa. Nouse ylös.

Kuka olet? Tulet koputtamatta. - Bungalow 17?

Pantiinko sinut tänne kertomatta minulle? Luoja.

Ne ovat minun tavaroitani. Nouse ylös.

Anna rahani. - Mitä?

Ei ole minun vikani, jos et pysty. Anna rahani. Heti!

Katso nyt, mitä teit.

Hyvää yötä, kamu.

Näytä.

Vettä?

Hilloa? Onko nälkä?

Hyvää.

Naisella oli äitini kasvot, vanhat ja väsyneet.

Näyttäkää, missä asutte.

Hän oli hukassa, hylätty.

Minä löysin hänet. Hän on satuttanut jalkansa.

Mistä löysitte hänet?

Tunnin päässä täältä. Hän on satuttanut jalkansa.

Häntä on etsitty kaksi päivää. Kiitos, että pelastitte hänet.

Kiitos paljon.

Osuin!

Rakas poikani, kirjoita hyvä kirja.

Se tuo sinulle lohtua jatkossa.

Anna minulle aikaa, äiti!

Älä ajattele minua äläkä pelkää puolestani.

Sinun pitää olla urhea.

Olet aina ollut taiteilija. Rakkain terveisin, äiti.

Mennään.

Lopulta meidät lähetettiin Libyaan Rommelia vastaan.

Älä juo sitä paskaa.

Kacew! Mitä nyt?

Miten menee? Ilmoitammeko äidillenne?

Ei kerrota äidilleni. En halua kuolla tänne.

Teemme parhaamme, mutta ilmoittakaa omaisille.

Olin saanut lavantaudin. Lääkärit eivät antaneet toivoa.

Äitini ei saa kuolla tänne-

tartuntatautien osastolle!

Äitinne ei ole täällä.

Kyllä on. Hän on täällä.

Tajuatteko?

Hän on täällä.

Kirjoittakaa hänelle.

Sanoin, ettei sinua saa häiritä...

Tulin, koska saat minut näyttämään idiootilta.

Lupasin kaikille, että pelastat Ranskan.

Että palaat Nizzaan romaanin kanssa.

Ja makaat täällä tyhjänpanttina.

Aloin kirjoittaa kirjaa "Eurooppalainen kasvatus".

Se oli sen nimi. Se kertoo vastarintaliikkeestä.

Ja rakkaudesta? - Kyllä.

Kirjoita se loppuun.

Sitä luetaan kaikkialla. - Mutta olen sairas.

Entä sitten? Lopettiko Maupassant kirjoittamisen kupan takia?

Lopettiko Napoleon valloittamisen, koska sai malarian? Ei!

Uskotko lääkäreitä?

Et ole sairas. - Olen ihan voimaton.

Ehkä.

Mutta taistelet tiesi voittoon.

Kiellän sinua kuolemasta. - Me emme pääse taistoon.

Pääset vielä taistoon.

Kun palaat Nizzaan, menemme Promenade des Anglaisille-

ja kaikki huutavat:

"Tervehtikää tätä naista!"

"Hänen poikansa palasi sodasta monta mitalia rinnassaan."

Miehet nostavat hattujaan ja laulavat Marseljeesia.

Mitä te teette? Tulkaa takaisin, Romain!

Romain, levätkää. - Levätkää itse.

Aliluutnantti Kacew! Minut poistettiin elävien listalta.

Aliupseerit eivät tervehdi minua. Kukaan ei katso minuun.

Olen ilmavoimien aliluutnantti, Nina Kacewin ja Ranskan poika-

ja protestoin koko Euroopan silmien alla.

Käytätte asemaanne hyväksi. Miksi? Koska nimenne on de Gaulle?

Puhun suoraan. Vaadin, että minut lasketaan-

elävien joukkoon!

Romain, herää.

Tohtori!

Mieheni on... - Mikä häntä vaivaa?

Aivokasvain. - Onko teitä tutkittu?

Teen kuolemaa, Lesley. Jätän talon sinulle.

Pää ja korvat.

Mikä on nimenne? - Romain Gary.

Se ranskalainen kirjailija?

Kuvailkaa oireitanne. Miten ne alkoivat?

Tein töitä. Päätä ja korvia alkoi särkeä.

Mitä panitte korvaanne? - Meteli oli karmea.

Mitä panitte sinne?

Leipää. Vaaleaa leipää. - Työnsitkö leipää korviin?

Liikkumatta. Mitä ihmettä tämä on?

Guacamolea. Leipä oli liian kuivaa.

Tämä on aiheuttanut korvatulehduksen.

Määrään antibioottia. - Tutkikaa pääni.

Päässänne ei ole vikaa. Voitte jatkaa kirjoittamista.

Ei, haluan tavata spesialistin.

Jäätte tänne tarkkailtavaksi. Järjestän teille huoneen.

Guacamolea...

Elokuussa 1943 lentueeni siirrettiin tukikohtaan Englantiin.

Pääsisin vihdoin taisteluun.

Bauden, konekiväärimies. Oletko uusi navigoija?

Kyllä, Romain Kacew. - Luulin, että kuolit.

Tunnetteko toisenne? - Totta kai saan tämän kahjon.

Äiti, Hartford Bridgen tukikohta on karu paikka.

Täällä on kylmä. Kirjoitan takki päällä.

Kirjani on lähes valmis, mutta työnteko on välillä vaikeaa.

Viime viikolla hävisi seitsemän konetta Charleroissa.

Olet ajatuksissani. Rakkaudella, Romain.

Sinulla ei ole hätää. Saat kirjasi valmiiksi.

Sinä menestyt ja voitat. Kasvatin sinut niin.

Miten voit kirjoittaa öisin?

Neljä tuntia herätykseen ja kirjoitat.

Kuin tätä paskaa ei olisikaan.

Teen töitä aamunkoittoon.

"Eurooppalainen kasvatus" on pian valmis. Se edistyy.

Upea poikani, luemme ihaillen teoistasi.

Kerroin kaiken opettajillesi.

Älä unohda kirjoittaa. Kirjasi on pian valmis.

Sitten koko maailma huomaa lahjasi. Olen ylpeä sinusta.

Eläköön tasavalta! Eläköön Ranska!

LOPPU

Tuolla. - Kacew!

Kacew, katso tänne! Kenraali de Gaullelle!

Mitä nyt? - Britit haluavat julkaista kirjasi.

Kacew, hymyile toimittajille!

Kiiruhdin sähköttämään uutisen äidilleni.

Kirjani julkaistaisiin Englannissa nimellä "Forest of Anger".

Vihdoin saavutus äidilleni. Olin syntynyt.

Kacew, sinulle tuli kirje.

Muista, ettet enää tarvitse minua. Olet nyt mies, et lapsi.

Mene naimisiin, koska tarvitset naisen elämääsi.

Sen vahingon minä ehkä aiheutin.

Älä mieti minua liikaa. Voin hyvin.

Tohtori Rosanoff on tyytyväinen ja lähettää terveisiä.

Luin kirjeen uudestaan. Ei mitään viittausta kirjaani.

Hän sivuutti sen täysin.

Äiti. Tiedän, että haluat uutisia sodasta, et kirjoista, -

mutta luulin, että ilahtuisit ensimmäisestä kirjastani.

Lennän joka päivä. Konettani ammutaan aina.

Halusit minusta sankarin. Teen parhaani.

Turpiin tulee. Laskeudun.

Langer, kuuletko?

Silmiin osui! En näe!

Ylös!

Ylös!

Langer! Langer!

Bauden? - Pitää hypätä!

Hitto!

En voi... En saa kuomua ylös.

Hypätkää. En voi lentää enää.

Ei, olemme lähellä kohdetta. Pommitetaan ja mennään kotiin.

Ei onnistu! En näe! - Pommitetaan ja häivytään.

Lähestymme kohdetta.

Pommiluukku!

Kolme, kaksi, yksi. Pommit lähtivät!

Nosta korkeutta, Langer. Ylös, ylös!

Kuuntele ääntäni. Ohjaan sinua.

Boston-C kutsuu. Lentäjä sokaistui.

Laskeudu varovasti.

Eksymme kurssista. Vasemmalle! Laske nopeutta!

Varovasti. Nyt laskeudutaan.

Ensi kertaa RAF:n historiassa-

sokea lentäjä ohjasi koneen maihin.

Kenraali de Gaulle palkitsi minut kunniamerkillä.

Voisin palata kotiin pystypäin.

Kirjani antoi äidilleni taiteellista gloriaa.

Nyt olin saanut tunnustusta sotilaana.

Normandian maihinnousun jälkeen sota loppuisi pian.

Pariisi on marttyyri, mutta Pariisi on vapaa.

Rakas poikani. Olemme olleet vuosia erossa.

Toivon, että annat minulle anteeksi kun palaat kotiin.

Tein kaiken, mitä tein, koska tarvitsit minua.

Minä voin hyvin. Odotan sinua.

Mitä äitini oli tehnyt? Oliko hän mennyt naimisiin?

Lähdin Nizzaan.

Ajoin jeepeillä Touloniin ja sieltä Nizzaan.

Keskityin täysillä kaupunkiin, taloon-

ja syliin, joka minua odotti.

Mitä asiaa?-Iltaa. Olen Romain, Ninan poika.

Ei täällä asu ketään Ninaa. - Odottakaa. Nina Kacew.

Kuka hän on? Mitä hän haluaa? - Olen Romain, Nina Kacewin poika.

Täällä ei asu Nina Kacewia. - Hänen hotellinsa.

Väärä osoite.

Neiti...

Äitini Nina Kacew, onko hän täällä sairaalassa?

Koska hän on tullut? - En tiedä.

Tohtori Rosanoff hoiti häntä. - Hän on potilaan luona.

Odottakaa!

Tohtori Rosanoff? - Tuolla.

Tiedättekö, missä äitini on?

Jatkakaa ilman minua. Tulkaa.

Mitä nyt? Missä hän on?

Äitinne on kuollut.

Ei. Miksi sanotte niin?

Hän kuoli kolme vuotta sitten.

Ei, hän kirjoitti minulle. Viimeksi pari päivää sitten.

Hän kirjoittaa minulle.

Ei...

Ei.

Viimeisinä päivinään hän kirjoitti 250 kirjettä.

Hän kirjoitti yötä päivää.

Pyysi, että lähetän ne ystävälle Sveitsiin, -

joka lähettäisi niitä teille äitinne kuoltua.

Yksi tai kaksi viikossa.

Hän oli varma, ettette selviäisi, jos tietäisitte hänen kuolleen.

Niin, tärkeintä...

Tein kaiken, mitä hän pyysi, Lesley.

Tein kaiken.

Mutta mikään...

Kirjailija, palkinto, konsuli, Ranskan lähettiläs... Ei mikään.

Kuningas, näyttelijä, raha... Ei tämäkään.

Tajuaako hän, miten vaivalloista on-

teettää puvut Lontoossa? Ei.

Ei, hän on poissa.

Hän kuoli tietämättä mitään siitä.

Ei.

Hän ei saa koskaan tietää, että pidin lupaukseni.

Tämä kirja on ainoa asia, jonka saatoit tehdä hänelle.

Äidin rakkaus on lupaus, jonka elämä antaa ja pettää.

Sen jälkeen kulkee nälkäisenä elämänsä loppuun asti.

Aina kun nainen ottaa sinut syliinsä, -

se on laiha lohtu.

Suloiset kädet hyväilevät niskaasi.

Hellät huulet puhuvat rakkaudesta.

Mutta tiedät paremmin.

Löysit jo lähteen ja imit sen kuivaksi.

Romain Kacew otti nimen Romain Gary.

Hän kirjoitti 34 romaania ja ohjasi kaksi elokuvaa.

Hän sai kaksi Goncourt-palkintoa nimellä Emile Ajar, -

mikä oli poikkeuksellista Ranskan kirjallisuudessa.

Lesley Blanchin jälkeen hän nai Jean Sebergin. He saivat pojan.

Romain teki itsemurhan 66-vuotiaana.

Hänen tuhkansa siroteltiin Välimereen, kuten hän toivoi.

Suomennos: Jaana Wiik Scandinavian Text Service 2018