Original subtitles

Taas yhtenä yönä löysin itseni -

uudesta makuuhuoneesta uuden tytön kanssa.

Jälleen unohduksen partaalla.

Olin taistellut vuosia kuninkaan ja maani puolesta -

ja vielä useampia uupumusta ja juomista vastaan.

Päätin, että oli aika tehdä asialle jotain.

Ajoin kaupungista yöhön.

Se oli siinä.

Tai niin ainakin luulin.

POHJAUTUU AGATHA CHRISTIEN ROMAANIIN

NELJÄ KUUKAUTTA MYÖHEMMIN

TIEDÄN IRSTAILUSTASI. SE TUHOSI VAIMOSI.

"Älkää olko kenellekään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne."

"Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset."

"Älä tee aviorikosta."

"Älä tapa."

"Älä varasta."

"Älä anna väärää todistusta."

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

"Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa. Näin rakkaus..."

Pian everstin hautajaispäivän jälkeen saavuimme Lymstockiin.

Haista raikasta maalaisilmaa.

Siskoni Joanna oli ottanut minut huomaansa.

Lääkärini määräsi terveellistä elämää rauhallisissa maalaismaisemissa.

Joanna oli päättänyt toteuttaa sen.

Se oli kidutusta molemmille, koska vihasimme maaseutua syvästi.

Luoja, pisama. Minua luullaan skotiksi.

Varo!

Ehkä maalaiselämä ei olisikaan niin tylsää.

Mitä hyötyä peileistä on, jos niihin ei voi katsoa?

Eikö olekin sievä?

Asiat ovat niin toisin nykyään.

Verotuksesta johtuen tietenkin.

Osakkeeni ovat turvassa, mutta ne eivät tuota mitään.

Ulkomaalaisia, sanomattakin selvää. Se tekee tästä niin vaikeaa.

Siksi olen päättänyt vuokrata. -Missä aiotte yöpyä, neiti Barton?

Oloni on mitä mukavin, neiti Burton.

Asun entisen sisäkköni Florencen kanssa. Mukava tyttö.

Hän asuu miehensä kanssa High Streetillä.

Sisäkköni Partridge jää huolehtimaan teistä.

Hän on hyvin tehokas.

Tässä on salonki.

Eikö olekin hieno, Jerry?

Yhä samanlainen kuin äidin elinaikana.

Hän oli 97-vuotias kuollessaan. -Mahtavaa.

Tuntemattomille ei ole mukava vuokrata.

Nyt kun olen nähnyt teidät, oloni on rauhallisempi.

Ei syytä huoleen, neiti Barton.

Poltatteko, herra Burton? -Kuin korsteeni, neiti Barton.

Älkää huoliko. Veljeni on harmiton, varsinkin keppien kanssa.

Hän on maannut viisi kuukautta. Moottoripyöräonnettomuus.

Mitä tapahtui? -Täysin hänen syytään.

Eikö vain? -Se oli onnettomuus.

Hän ajaa kuin mielipuoli.

Ajan kanssa hän on taas kunnossa.

Lääkärin määräys. Raitista ilmaa ja hiljaiseloa.

Tulitte oikeaan paikkaan.

FREDIN KALA

Älkää laahustako siellä takana. Päät ylös, ja hengittäkää syvään.

Huomenta! -Odottakaa!

Illallinen Symingtoneilla, keitä ovatkaan!

Lisää kahvia? -Ei minulle, Peacock.

Se on Partridge, neiti. -Juuri se.

Meidät on kutsuttu kahville pappilaan.

Voi luoja. -Jerry, älä murjota.

Herra Cardew Pye, kirkon urkuri, pyytää meidät iltapäiväteelle.

Hauskaa. -Tuskin pysyn nahoissani.

Siitä tulee mukavaa. -Vistiä ja vanhojapiikoja.

Pääasia, että saadaan sinut kuntoon.

Maalla ei koskaan tapahdu mitään.

Herjauskirjeitä?

Sitä on jatkunut viikkoja. Siksi eversti ampui itsensä.

Maud, emme voi olla varmoja.

Kyllä voimme.

Hän oli naistenmies.

Epäilemättä kirjeessä viitattiin siihen.

Miksi hän ampui itsensä? -Osui arkaan paikkaan.

Kirjeessä kai syytettiin häntä vaimovainaansa pettämisestä.

Naisparka kuoli kesken iltajumalanpalveluksen.

He vaikuttivat rakastavalta parilta.

Eversti ei nähnyt muuta keinoa. Kaatui niin sanotusti miekkaansa.

Naulankantaan! Kaikki oli liikaa miesparalle.

Heracles Appleton ei vaikuttanut mieheltä, joka tekisi itsemurhan.

Millainen mies sitten tekisi?

Tunsitteko hänet hyvin, neiti Marple? -En, neiti Burton.

Hän oli erään tuttuni ystävä.

Halusin ilmaista osanottoni, ja Maud kutsui ystävällisesti -

yöpymään pappilassa jonkin aikaa.

Mitä luulette tapahtuneen?

En osaa vielä sanoa, herra Burton.

Eikö olekin surullista joutua äärirajoille?

Ehkä Jane löytää roiston.

Tuskinpa vain. -Hän on asiantuntija.

Älähän nyt, Maud. -Hän haistaa mädät omenat.

Pitää olla varovainen. -Parempi olisi.

Onko rouva saanut kirjeitä?

Olen. Se oli täynnä hölynpölyä.

Jotain miehestäni ja suntion vaimosta. Järjetöntä!

Kirkkoherralla ei ole mieltymystä haureuteen.

Eihän olekaan, Caleb? -Ei, kultaseni.

Ei ole koskaan ollutkaan.

Onneksi hän on pappi. Elää vain kirjoilleen.

Pastori tuntee klassiset kielet ja varhaisen kirkon historian.

Hänestä tulisi hyvä pyhimys, ellei olisi niin intellektuelli.

Rouva Dane Calthrop ei ole tavallinen kirkkoherran vaimo.

Kaikki pelkäävät häntä. Eikä se johdu vain ulkonäöstä.

Hän on pelottavan valpas, jos ymmärrätte?

Hän edustaa huonolle omalletunnolle jumaluuden henkilöitymää.

Oletteko tavanneet pastorin? -Olemme.

Hän on kaukana tästä maailmasta.

Nenä kiinni Horacessa tai Plinius nuoremmassa.

Hän haluaa välttämättä puhua latinaa.

Pidän enemmän kreikasta.

Entä te, Burton? Mihin suuntaan olette kallellanne?

Pää edellä ohjaustangon yli.

Sähäkkä tapaus.

Saanen sanoa, neiti Burton, mikä ilo on saada noin tyylikäs nainen tänne.

Älkää pitäkö minua nenäkkäänä, mutta meikkinne...

Eikö sävy olekin norsunluu numero kaksi?

Itse asiassa on. -Hurmaavaa.

Paikallinen olisi puuteroinut vain nenänpään.

Huuliin olisi sipaistu vähän punaa.

Kulmakarvatkin rehottaisivat valtoimenaan.

Näytän siltä, etten kuulu joukkoon.

Ette lainkaan. He pitävät teitä poikkeavana.

Mitä vikaa siinä on?

Oletteko saanut kirjeitä, herra Pye?

Kirjeitäkö, herra Burton? -Niin, herjaiskirjeitä.

Olen, kun kerran kysytte. -Eikö olekin hirvittävää?

Rouva Dane Calthrop kertoi everstiparasta. Kamalaa.

Marplen mielestä hän ei olisi tehnyt itsemurhaa.

Mitä mieltä olette? -Minulla ei ole asiasta mielipidettä.

Hän vaikeni, kun mainitsit kirjeet.

Oli kuin myrkyn niellyt.

Hei, olen Megan Hunter. -Megan, hyvänen aika!

Joanna Burton. Hauska tavata.

Oletpa kaunis! -Niinkö sinusta?

Anteeksi, hän on vaaraksi pyöränsä kanssa.

Hänen äitinsä, Mona Symington. -Mukava tavata.

Jerry Burton. -Te muutitte vasta.

Saammeko liittyä seuraan? -Toki.

Anteeksi. -Näettekö?

Kaaduin eilen ja revin sukkani.

Kuuluisit sirkukseen. -Katso!

Käskin paikata sen. -Se vasta on tylsää!

Mistä tiedät? -Kolariko?

Megan! -Se ei ollut kolari.

Se oli onnettomuus. Minun piti väistää lasta.

Lablanchea. -Kyllä.

Lablanchea voi käyttää vain hoikka.

Entä teidän asunne? -Tämäkö?

Hän on todella kaunis, toisin kuin sinä.

Kiitos illalliskutsusta. -Saamme tilaisuuden jutella kunnolla.

Veljet ja siskot voivat olla erilaisia. -En ole kuin velipuoleni.

He eivät ole samanlaisia. Outoa, eikö?

Mikä? -Koko perhejuttu.

Jäätkö rammaksi?

En.

Luulin, että näytit siksi niin surkealta.

Jos näytät aina tuolta... -Olen vain kärsimätön.

Etkö ole koskaan kärsimätön? -Mistä? Mitään ei tapahdu.

Olen kuullut muuta. -Mitä niin?

Joku kirjoittelee kirjeitä.

Ai, ne. Täällä kaikki juoruavat.

Oletko saanut kirjeen? -Useimmat ovat.

Mitä siinä luki?

Oikea isäni on kuulemma roisto, ja minä olen laiska nuori ämmä.

Hurmaavaa. -Nappiin meni.

Minusta ei pidetä täällä.

Enkä minä pidä heistä.

ASIANAJOTOIMISTO

Herra Symington ottaa teidät nyt vastaan.

Kiitos.

Iltapäivää, Burton. -Iltapäivää.

Kiitos lauantain kutsusta. -Tervetuloa kylään.

Minun pitää siirtää osakekirjoja.

Selvä. Vilkaisen niitä.

Sihteerinne vaikutti vähän...

Ginch-parka. Sai sellaisen kirotun kirjeen.

Tuhmankin vielä.

Ilmeisesti meillä on kuuma suhde meneillään.

Kuvitelkaa, Ginch ja minä!

Nauraisin, ellei se ei olisi niin kuvottava ajatus.

Eikö olekin hassua?

Ihmiset sanovat, että maalla on tylsää. Kun vain tietäisivät!

Teidän poikianneko?

Ovat. Pikkuriiviöitä, mutta hyviä poikia.

Onko hän heidän kotiopettajansa? -Kyllä, neiti Holland.

Onnenpekat! -Heillä kävi tuuri. Hän on taitava.

En tiedä, pystyisinkö keskittymään opiskeluun.

He ovat hiukan liian nuoria tuollaiseen. -Niin.

Oliko minulle mitään?

Jerry, mitä nyt?

Tervetuloa Lymstockiin.

SE LUTKA EI OLE SISKOSI. HÄN ON LIKAINEN HUORA.

Se kävi nopeasti.

Mitä siinä luki?

Se antoi ymmärtää, ettei Joanna ollut siskoni.

Vähän värikkäämmin kylläkin.

Lukiko hän kirjeen? -Kyllä vain.

Toivottavasti hän ei mennyt tyystin tolaltaan.

Hänestä se oli hauskaa. Se on kai paras tapa suhtautua siihen.

Paitsi, jos tilanne riistäytyy käsistä.

Tarkoitatte everstiä. -Olette siis kuullut.

Melkein heti saavuttuamme. -Aivan kamalaa.

Käytätte näitä kainalosauvoina.

Eikö se ole tarkoitus?

Uskon. että pärjäisitte ilmankin, kunhan otatte rauhallisesti.

Vai niin.

Voin yrittää joku kerta.

Eversti taisi olla naistenmies.

Kyllä.

Tämä osoittaa, miten vaarallisia kirjeet voivat olla.

Tiedättekö, kuka niiden takana on? -Valitettavasti en.

Vastaanotollani pohjoisessa tapahtui jotain tällaista. Se meni ikäväksi.

Olen tietenkin saanut yhden. Samoin Symington, asianajaja.

Varmasti on muutama muukin, mutta eivät myönnä sitä.

Mitä omassanne sanottiin?

No, tiedäthän, sellaista...

Jos ette halua... -Voi ei. Ei se...

Minua syytettiin sekaantumisesta potilaaseen värikkäin sanakääntein.

Naurettavaa tietysti. Naurettavaa.

Pelkäänpä, ettei mene kauan, ennen kuin toinen kirje -

löytää täysosuman.

Ensi viikolla sitten.

Jääkö hän henkiin?

Hän voi hyvin, neiti Burton.

Se on hyvä uutinen. -Niin.

Ajakaa ensi kerralla hiukan hitaammin.

En näe siinä järkeä.

Näemme kai Symingtoneilla, tohtori Griffith.

Minä... -En malta odottaa. Ciao!

Ciao!

Tämä ei saa levitä edemmäs.

Olen kuullut luotettavasta lähteestä -

että Jamie Blackwell, ylimielinen nuori renki -

jätti vaimonsa Maryn.

Sen hölmön tytönkö, joka odottaa lasta?

Juuri sen. -Mutta miksi, rakas Mona?

En halua sekaantua.

Borgioiden luona kylässä. -Hän sai ilmeisesti kirjeen.

Siinä vihjattiin, ettei hän ollut lapsen isä.

Raivoissaan hän vaati tytön tilille, eikä tämä kiistänyt sitä.

No johan on!

Tämä on vain kuulopuhetta.

Olette hyvin hiljainen, tohtori. Väsyttääkö juoruilu?

Oletteko kunnossa?

Velikultaniko? Hän on niin innostunut.

Jotain meni väärään kurkkuun.

Voi vain kuvitella, mitä hän vastaanotolla kuulee.

Dickiekin mahtaa kuulla hyviä juoruja.

En todellakaan.

Entä pyhimysmiehesi, rakas Maud? Hän lienee tietoinen...

Taivas tietää!

Ehkä tietää, mutta minä en.

Harmi, ettei hän päässyt. -Hän taistelee huomisen saarnan kanssa.

Ilkeä puhe turmelee hyvät tavat.

Eikä siinä kaikki.

Siivoanko pöydän, rouva? -Ei, Agnes.

Kerromme, kun olemme valmiita.

Kyllä, rouva.

Luotettava tietolähde kertoo, että kirje meni vielä pidemmälle.

Siinä vihjattiin, kuka isä on.

Jestas! -Niin.

Eversti Appleton. -Eversti!

Minä vannon.

Herranen aika! -Ei ihme, että hän ampui itsensä.

Jos ampui. -Epäilettekö muuta, neiti Marple?

Oli totuus mikä tahansa, miesparka on kuollut.

Nuori mies jätti vaimonsa, ja vauva saa huonot eväät elämään.

Olitteko läheinen everstin kanssa?

En, mutta tunsin hänet.

Entä vaimon? -En sen läheisempi kuin everstin.

Kaikesta päätellen eversti oli omistautunut ja rakastava aviomies.

Loistava bridgenpelaaja.

Hänen tarjouksensa olivat aggressiivisia.

Agnes! -Anteeksi, neiti.

Maalaistytön vauvaa en voi antaa anteeksi.

Se koettelisi pyhimystäkin.

On aika antaa miesparan levätä.

Kyllä hän odottaa.

Megan.

Tervehdi vieraita, kulta.

Hei. -Hei.

Ei kai äiti kyllästytä teitä. -Megan!

Hän puhuu kaiken aikaa, mutta sanoo vähän.

Öitä, Megan! -Hakisit maitoa, kulta.

Mene nukkumaan. -Hyvää yötä.

Hyvää yötä.

Pakko sanoa, että teillä on ihastuttava tytär.

Onko? -Kipakka. Pidän siitä.

Hän on kömpelössä iässä. -Hän on 20!

Hän on ollut kömpelössä iässä vaippaiästä asti.

Olisipa hänellä lahjoja tai ulkonäköä.

Hänellä on kauniit kasvot.

Hän vain vetelehtii eikä näytä oikein miltään.

Ehkä voisitte antaa vinkkejä.

Maistuuko viini, Dickie?

Tyttö on läpeensä laiska.

Hänen isänsä oli huonoa sorttia. On uskoakseni vankilassa.

Kiristyksestä.

Ei mikään yllätys, kun äiti on tuollainen.

Eihän keskustelumme saa oloanne epämukavaksi, neiti Marple?

Ei lainkaan, rouva Symington.

Sitä vain toistaa, mitä kuulee. -Aivan.

Joskus mietin, onko tarinankertoja yhtä syyllinen kuin tarinankeksijä.

Hupsista! Tuomitsette ja unohdatte olevanne ystävien keskuudessa.

Haluaisin ajatella niin, herra Pye.

Anna koneeni takaisin! Anna se, Colin!

Neiti Holland! Viekää pojat pois täältä!

Kyllä, rouva. -Minulla on kamala migreeni!

Tulkaa, pojat.

Rouva Symington. Tuskin tunsin naista -

mutta olin jo päättänyt, etten pitänyt hänestä.

Neiti Holland sen sijaan muuttui päivä päivältä viehättävämmäksi.

Minun vuoroni!

Anna se! -En.

Vauhtia! Isänne tuli. Takit naulaan.

Hyvä poika.

Isä! -Hei, pojat.

Oletteko käyttäytyneet? -Olemme.

Iltaa, neiti Holland.

Anna salkku tänne! -Enkä!

Kiitos. -Hattu.

Mona!

Haluan sen. -Mona!

Näette äidin vasta päiväunien jälkeen. -Haluan nähdä äidin!

Herra Symington?

Kuulin juuri jotain kamalaa. Järkyttävää!

Onko myyjäiset peruttu?

Rouva Symington on kuollut.

EN ENÄÄ PYSTY

"Kuka siitti kakarasi Colinin?"

"Ei Dickie, senkin ilkeäkielinen ämmä."

Kielinen.

Kielinen.

Herra Burton, eikö olekin kamalaa?

Niin. -Komisario lähti juuri.

Oletan, että tulitte esittämään osanottonne.

Tämä on vaikeaa poikaparoille ja Meganille.

Neiti Holland on erittäin huolehtivainen.

Toinen itsemurha, neiti Marple. Vai ovatko kaikki taas väärässä?

Olisin luullut, että olette kyllin fiksu tajutaksenne sen itse.

Ei keppejä!

Varokaa, mihin astutte.

Päivänjatkoja. -Samoin.

Haluan vain olla rauhassa. -Totta kai.

Kutsukaa, jos tarvitsette jotain.

Anteeksi. Ovi oli auki.

Anteeksi.

Jerry Burton.

Holland, Elsie.

Olemme törmäilleet, mutta emme ole...

Emme niin. -Niin.

Herra Symington ei ole nyt vierailutuulella.

Tämä on ollut järkytys. -Totta kai.

En halua tunkeilla, mutta...

Ajattelin, tai siskoni ajatteli, että Megan voisi tulla hetkeksi meille.

Meganko? Teidän luoksenneko? Miksi?

Ajattelimme, että siitä olisi apua. Hän on varmasti järkyttynyt.

Siitä tytöstä ei ota selvää.

Jos pidätte meitä röyhkeinä... -En, se on...

Se on varmasti hyvä idea. Ystävällinen ajatus.

Huomaan, että olette...

Mitä? -Pääsitte eroon kepeistänne.

Aivan. Kyllä vain.

Olette yhä pystyssä. -Kyllä.

Toivottavasti pysytte pystyssä.

Megan.

Joanna ja minä mietimme, haluaisitko muuttaa luoksemme hetkeksi?

Teidän luoksenneko? -Niin.

Teidän talollenneko? -Aivan.

Haluan!

Vie minut pois! Haluan pois.

Olen pelkuri.

En tiennyt olevani pelkuri.

Tällainen voi järkyttää, vai mitä?

On kamalaa olla täällä ja tuntea itsensä häijyksi.

Miksi tuntisit itsesi häijyksi?

En tiedä.

Anteeksi, olen hölmö.

Oman äidin kuolema on kamalaa.

Niin.

Jos et pidä siitä... -Ei, tämähän on taivas.

Megan, oletko kunnossa?

Toivon, ettei Megan-parka ole liian järkyttynyt tästä.

Äidin menettäminen on kamalaa.

Totta kai.

Tarkoitin näitä ikäviä olosuhteita.

Aivan niin.

Luuletteko, että siinä on perää?

Ei voi olla.

Olen melko varma, ettei rouva Symington koskaan...

Ettei poika ollut...

Se ei pidä paikkaansa.

Oletteko saanut ikävää postia, neiti Barton?

En todellakaan!

Sehän olisi hirvittävää!

Hän on omassa maailmassaan.

Välillä hän katsoo kuin ei ymmärtäisi sanaakaan.

Ehkä häntä ei vain kiinnosta. -Tai hänellä ei ole kaikki kotona.

Jos hänestä on liikaa vaivaa... -Ei hänestä ole vaivaa.

Hänen iässään ei ole tervettä vain vetelehtiä.

Ei mikään ihme. Äiti kohteli kuin 12-vuotiasta.

En voinut sietää sitä naista.

Emme halua puhua pahaa kuolleista, mutta hän oli paha suustaan.

Häntä kiinnosti vain juoruilu.

En juurikaan pitänyt hänestä.

En silti koskaan osannut arvata.

Rouva Symington oli yksin talossa. Aviomies oli toimistollaan.

Tytär oli pyöräilemässä. Kotiopettaja Holland oli ulkona poikien kanssa.

Entä sisäköt? -Heillä oli vapaapäivä.

Milloin kirje saapui? -Iltapäiväpostissa.

Ilmeisesti kirje järkytti Symingtonia niin -

että kiihtymyksessä hän kirjoitti viimeiset sanansa: "En enää pysty."

Sitten hän otti syanidia veden seassa.

Olin hoitanut rouva Symingtonia hermosairauden takia jo jonkin aikaa.

Oliko hän yleensä hermostunut, tohtori?

Kyllä vain.

Mikä on arvionne kuolinajasta?

Kolmen ja neljän välillä.

Kirjeessä esitetty syytös oli pelkkää herjaa.

Ilkeää herjaa.

Mona oli omistautunut vaimo ja rakastava äiti.

Hänen terveytensä oli hauras ja sielunsa herkkä.

Sellainen valhe olisi järkyttänyt häntä.

Tämän kirjeen kirjoittaja murhasi vaimoni -

kuin olisi puukottanut häntä sydämeen.

Tuomitsen häijyjen ja halveksuttavien kirjeiden kirjoittajan.

Eversti Appleton ja rouva Symington ovat menehtyneet.

Kirjoittaja on moraalisesti syyllinen murhaan.

Totean, että vainaja, Mona Patricia Symington -

teki itsemurhan tilapäisen mielenhäiriön johdosta.

Juot siis giniä.

Juon aina yhden näin illasta.

Mitä sinä juot? -Sitruunaa ja ohravettä.

Olet mukava. Kohtelet minua kuin oikeaa ihmistä.

Katso. -Hyvin tehty!

Ne ovat riekaleina.

On parempi imeä kuin puhaltaa.

Aivan, en ajatellut.

Minua pidetään tyhmänä. -Minä en pidä.

Et ole kuin muut. He eivät ymmärrä, että tiedän, millaisia he ovat.

Vihaan heitä.

Vihaatko heitä?

Sinäkin vihaisit muita, jos sinua ei kaivattaisi. Äiti ei pitänyt minusta.

Tietysti piti.

Ei pitänyt, koska muistutin häntä isästäni.

Hän oli julma äidille.

Hän halusi olla yksin isäpuoleni ja poikien kanssa.

Nyt hän jätti meidät.

Tiedän, että on vaikeaa ajatella selkeästi -

mutta ajan myötä asiat helpottuvat.

Kaikki on mahdollista.

Meidän pitäisi muistaa se.

Lähtisinkö täältä? -Miksi et?

Tekisinkö töitä? -Jos haluat.

Mitä minä tekisin? -No tuota...

Meidän pitää keksiä jotain. -Meidänkö?

Sinun pitää keksiä jotain.

Saisinko täydennystä?

En tiennyt, että olet täällä. -Aivan.

Tulin hakemaan Joannan ulos vähän...

Vähän mille?

Millekö? Kävelylle.

Kävelylle itse asiassa.

Älä innosta häntä liikaa. -En.

Neiti Marple. -Iltapäivää, herra Pye.

Sormeni eivät pysy tahdissa.

Ne ovat tottuneet hautajaismusiikkiin.

Tämä on ahdistavaa aikaa teille kaikille.

Aivan.

Ymmärtääkseni tunsitte everstin. -Jotenkuten monta vuotta sitten.

Hän taisteli sodassa kuolleen ystäväni kanssa.

Hän oli ystävällinen ja ilmoitti minulle tämän kuolemasta.

Entä te, herra Pye? -Tuskin tunsin häntä.

Otimme välillä yhteen bridgessä, mutta emme tunteneet sen paremmin.

En olisi ikinä uskonut hänen riistävän henkeään.

Entä te, herra Pye? -Hän on kuollut. Eikö asiaa voisi jättää siihen?

Tämä kylä oli ennen niin rauhallinen pikku soppi.

Sellaisena näen tämän maan. Täynnä pikku soppia.

Ikävä kyllä, tästä sopesta on tullut epämiellyttävä.

Yksi mätä omena pilaa meidät kaikki.

Teidätkinkö, herra Pye?

Kyllä.

Tehkööt pahimpansa.

Minä en kaadu.

Olen saanut tarpeekseni salaisuuksista. Näkemiin.

Raukka.

Raukka.

Itsemurha on hirvittävä asia. -Puhutteko rouva Symingtonista?

Haikara!

Kun sanoitte "raukka", ketä tarkoititte?

Henkilöä, joka kirjoitti kirjeet.

Ettekö näe, miten onneton jonkun on oltava kirjoittaakseen sellaista?

Kuinka yksinäinen ja eristynyt muista!

Läpimätä. Sieluparka.

Onko teillä epäilystä, kuka se voisi olla?

On, mutta saatan olla väärässä.

Dickie-parka. Kamalaa, että kaikki tuli sillä tavalla ilmi.

Hän sanoi, ettei se ollut totta. -Tietysti.

Dickie on herrasmies. Olen tuntenut hänet kauan.

Eikö veljenne ostanut vastaanottonsa pari vuotta sitten?

Kyllä, mutta Dickie kävi pohjoisessa.

Tunnen hänet hyvin. Hän on varautunut, mutta ylpeä.

Hän osaa olla mustasukkainen.

Ehkä siksi rouva ei uskaltanut kertoa kirjeestä.

Hyvänen aika! Luuletteko todella -

että nainen nielisi syanidia, jos syytökset eivät olisi totta?

Viaton nainen nauraisi ja heittäisi kirjeen pois. Niin minä tekisin.

Kaikilla pitäisi olla ura. Halusin lääkäriksi. Vanhemmille se ei käynyt.

Olen pahoillani.

Älkää olko. Minua onnellisempaa saa hakea. Heippa!

Huomenta, neiti Burton. Toivottavasti ette pitkästy.

En tokikaan.

Katso.

"Maalattu naikkonen, palaa äpärälapsesi luo."

Kiva.

Oikein kiva.

Kyllä, sanat on leikattu vanhasta kirjasta.

Ehkä 1800-luvun alun teos.

Sormenjälkiä tuskin on. Syyllinen käyttää aina käsineitä.

Kuori oli kirjoitettu tällä. Windsorin kirjoituskoneella.

Kirjaimet A ja D eivät ole linjassa.

Kenelle se kuuluu? -Naisten instituutille.

Se oli vanha malli

Asianajotoimiston lahjoittama.

Tekijä voi olla... -Kuka tahansa heistä.

Naiset ovat aina siellä.

Näette varmasti, että kirje on kirjoitettu yhdellä sormella.

Tekijä ei ole tottunut kirjoittamaan.

Tai on, mutta esittää muuta.

Mielenkiintoista. -Mikä?

Burtonin U-kirjain on vaihdettu A:sta.

Ehkä hän ei ole hyvä konekirjoittaja. -Tai hän on fiksu.

Mitähän hän ajattelee? -Kuka tietää?

Tämä kaunotar palaa entiselle paikalleen.

Sanokaa minun sanoneen, että tekijä palaa rikospaikalle.

Voimmeko jutella? -Mitä nyt?

Se oli Agnes. -Niinkö?

Hän oli täällä piikana, Hän tuli orpokodista -

ja alkoi puhua minulle, jotta opettaisin häntä.

Menkää asiaan, Partridge. -Hän työskentelee Symingtoneille.

Antaisitteko hänelle luvan tulla teelle kanssani iltapäivällä?

Hänellä on jotain mielessään. Hän vaikuttaa järkyttyneeltä. -Totta kai.

Kiitos.

Palaan kotiin. -Mitä?

Tänään. -Tänäänkö? Miksi?

Kiitos, kun sain olla täällä.

Olen varmasti ollut kiusankappale, mutta olen viihtynyt täällä.

Nyt minun on palattava kotiin. En voi pysyä poissa ikuisesti.

Heippa.

Joimme teetä neiti Bartonin kanssa.

Mukava kuulla, neiti.

Miten Agathan kanssa meni? -Agnesin.

Juuri sen.

Hän ei tullut paikalle. -Ikävä kuulla.

Ei sillä ole väliä. -Hyvä.

Hän halusi tavata, mutta ei tullut, eikä ole edes pyytänyt anteeksi.

Ehkä hän on huonovointinen.

Ehkä hän on vain huonotapainen.

Mikä hätänä?

En kestä sitä, kun murjotat.

En minä murjota. -Sinä murjotat.

Olet murjottanut Meganin lähdön jälkeen.

Olet murjottanut lapsesta asti.

En ole. -Olet sinä.

Murjotit silloin ja murjotat nyt. Olet murjottavaa tyyppiä.

Drinkki maistuisi.

Se voisi piristää.

Miksi et ota sellaista? -Taidan ottaakin.

Ota niin monta kuin haluat.

Kun et enää edes muista, kuka olet -

lähde ajelulla äläkä jätä asiaa puolitiehen.

Se oli onnettomuus. -Olet toivoton valehtelija. Se on säälittävää.

Olen juoppo enkä osaa valehdella. Ei ihme, että...

Mitä, Jerry? Mikä ei ole ihme?

Mitä väliä sillä on? -Miten saatoit tehdä sen?

Usko, mitä tahdot.

Miten voit luulla, ettei se särkisi sydäntäni?

Sydämeni särkyy, kun ajattelen, että voit tuntea olosi niin kurjaksi.

Minusta on uskomattoman ironista -

että selvisit sodasta niin loistavasti.

Silti rauha tuntuu kukistavan sinut täysin.

Kammottava läävä. -Voimme aina palata.

Jäisimme paitsi kaikesta hauskasta.

Rouva Symingtonin kuolemasta on tasan viikko.

Luulisi, että poliisi olisi löytänyt jotain.

Edes sormenjäljen. -Tasan viikkoko?

Eikö sisäköillä ole yksi vapaapäivä viikossa? -On.

Sama päivä joka viikko?

Se on ilmeisesti tavallista.

Tasan viikko sitten rouva Symington oli yksin talossa -

koska oli sisäkön vapaapäivä.

En ymmärrä, mitä haet takaa.

Megan.

Hän ei tullut teelle Partridgen kanssa.

Miksi se teitä kiinnosti?

En ole varma. Jostain syystä oloni oli levoton.

Syystäkin, kuten on käynyt ilmi.

Teillä on herkät antennit, herra Burton.

Niin teilläkin, neiti Marple.

Olitteko ohikulkumatkalla? -Herra Burton!

Neiti Holland, onko Megan kunnossa?

Hän on lepäämässä.

Herra Burton. -Anteeksi.

Sanoiko Agnes Partridgen naiselle mitään?

Hän ei olisi uskaltanut kertoa mitään puhelimessa.

Kiitos, neiti Marple.

Agnes lähti yleensä lounaan jälkeen.

Hän ei näytä lähteneen, koska hänellä oli yllään essu ja hilkka -

kun löysitte hänet. -Entä kuolinaika?

Kahdeksan ja puoli yhdentoista välillä. -Miten hänet tapettiin?

Terävä isku takaraivoon. Sen jälkeen varras työnnettiin kallonpohjaan.

Hyvä luoja! -Eikö olekin kamalaa?

Mutta miksi?

Emme ehkä saa tietää, mutta voimme arvailla.

Hän tiesi jotain, eikö vain? -Niin voisi olettaa.

Rouva Symingtonin kuolinpäivänä sisäkköjen piti olla ulkona.

Agnes palasi aikaisin.

Hänellä on poikaystävä. -Kalakaupan Freddy Firbank.

Aivan. Sinä iltapäivänä he riitelivät.

Nuori Firbank sai ilmeisesti kirjeen -

jonka mukaan Agnesilla oli muitakin.

On vielä muutakin.

Kirjettä, jonka rouva Symington sai, ei postitettu.

Sen piti vain näyttää siltä.

Kirje työnnettiin tämän postiluukun läpi ennen iltapäiväpostia.

Veikkaan, että Agnes katseli ulos ja odotti anteeksipyytävää poikaystävää.

Hän näki, kuka kirjeen toi.

Aivan.

Mistä kirjoittaja tiesi, että hän oli kotona?

Se on oikea ihme, miten nopeasti juorut täällä kulkevat.

Saatan olla väärässä, mutta...

Houkuttelevan yksinkertaista.

Mutta kertokaahan, jos Agnes tiesi, kuka kirjoittaja oli -

miksi hän ei sanonut mitään.

Neiti Holland.

Herra Burton.

Anteeksi, en tarkoittanut... -En tiedä, mikä minua vaivaa.

Johtuu kai järkytyksestä. -Tämä on kamalaa.

Tyttöparka.

Se olisi voinut olla kuka vain meistä.

Pienet enkelit olisi voitu murhata sänkyihinsä.

Kamalinta on se, että eilen iltapäivällä -

joimme teetä herra Symingtonin kanssa luokkahuoneessa.

Koko sen ajan tyttöparka oli tungettu kuolleena kaappiin.

Kiitos.

Entä viime viikolla, neiti Holland?

Kutsukaa minua Elsieksi. -Hyvä on.

Anteeksi, mitä kysyitte? -Mitä viime viikolla tapahtui?

Sinä päivänäkö, kun rouva... -Niin.

Hän lepäsi aina lounaan jälkeen.

Hänellä oli hermosärkyä, joka alkoi ruoan jälkeen.

Hän otti tohtorilta saamansa lääkkeen ja yritti nukkua.

Veikö joku hänelle päivän postin?

Oletteko rikostutkija, herra Burton?

Mikset sano minua Jerryksi? -Jerry.

Niin.

Hän kävi usein hakemassa sen itse. Hän ei aina nukkunut koko iltapäivää.

Joskus hän jäi alas, joskus hän meni takaisin ylös.

Kirje, jonka hän sai... -Kuvottavaa!

Ajatuskin siitä, että pikku Colin...

Sitä ei siedä edes ajatella.

Rouva Symington rakasti miestään. Hän oli herkkä ja tarkka nainen.

Sellainen olisi kuvottanut häntä. Se oli ilkeää.

Oletko saanut kirjeitä, Elsie?

En ole.

Niitä ei ole kiva saada. Ihmiset eivät aina myönnä...

En ole. En oikeasti ole.

Agnesin kuolinsyyntutkinta ei paljastanut mitään uutta.

Ainoa mahdollinen tuomio annettiin.

Tuntemattoman henkilön tekemä murha.

Agnes-parka lähetettiin viimeiselle matkalleen.

Hänen tappajansa oli epäilemättä paikalla.

Näytätte väsyneeltä.

Niinkö? Anteeksi, töitä on paljon.

Olitte siellä aikaisin. -Missä?

Dickie Symingtonin luona murhan jälkeen.

Agnesin piti tulla teelle, mutta hän ei tullut.

Pelkäsitte siis pahinta. Fiksua.

Se oli ensimmäinen murhamme. Jännittävää.

Häntä oli lyöty päähän ja puukotettu kaulaan.

Niin mitätön tytönheitukka.

Veikkaan poikaystävää. Entä te?

Ei aavistustakaan.

Täällä ollaan sisäsiittoisia. Hunterin tyttö taisi järkyttyä -

kun löysi hänet komerosta. -Kyllä.

Se tyttö ei ole kovin välkky.

Hän on fiksuimpia tuntemiani ihmisiä.

Oli, miten oli, mutta tällainen voi saada sekoamaan.

Muuten, neiti Griffith, tekö saitte Meganin palaamaan kotiin?

Hän ei voi paeta velvollisuuksiaan.

Ihmiset juorusivat. Koin velvollisuudekseni sanoa jotain.

En usko, että siinä on mitään, mutta hän on nuori ja sievä.

Pojat ovat poikia.

Mitä tarkoitatte?

Mukava tyttö, mutta ihmiset puhuvat.

Hän haluaa kuulemma seuraavaksi rouva Symingtoniksi.

Säälin häntä.

Ihmiset sanovat ilkeitä asioita.

Siksi käskin Meganin lähteä kotiin.

Näyttää paremmalta, kun Dickie ei ole kahden tuon tytön kanssa.

Näytätte järkyttyneeltä.

Pelkäänpä, että pienessä kylässämme ajatellaan pahinta.

Nouskaa.

"Herra sanoi syntisille: Minä levitän verkkoni yllenne."

"Nostan teidät verkkooni ja heitän teidät mutaan ja liejuun."

Kylän parlamentti. Mitä tekisimme ilman sitä?

Olemme kaikki uteliaita, vai mitä?

Tämä on järkyttävää. Mitä mahdatte ajatella meistä, neiti Marple?

Tämä vaikuttaa rauhalliselta paikalta.

Ajaudumme hunningolle. Ensin kirjeet, sitten murha.

Liittyvätkö ne toisiinsa? -Pakko sitä on miettiä.

Mukava tyttö.

Hän oli ennen minun sisäkköni.

En todellakaan voi...

Suokaa anteeksi.

Aika on ajanut ohi.

Onko teillä suosikkiepäiltyä, herra Pye?

Revin mieluummin kieleni irti kuin herjaan.

Riittänee, kun sanon, että poikkeavuuksien tutkijana -

epätodennäköiset ihmiset tekevät usein yllättäviä asioita.

Eikö totta, neiti Marple? -Päinvastoin, herra Pye.

Yleensä ihmiset käyttäytyvät odotusteni mukaisesti.

Morituri te salutant.

Älä seiso siinä säälittävänä. Se ei mene läpi.

Herra Symington, tiedätte, ettei se voi olla totta.

Niinkö, neiti Holland? Totta puhuen en tiedä enää mitään.

Rakkaat ystävät, olemme kokoontuneet tänne -

kunnianosoituksena seurakuntamme sisarelle.

Agnes Brownin tunsivat kaikki.

Mitä tuo oli?

Hän ei voi hyvin. Ei yllätä.

Äidin kuolema oli kova paikka, ja nyt Agnes.

Mikä ei voi olla totta?

Isä vihjasi, että hän on kirjoittanut kirjeet.

Mitä? -Ja että hän tappoi Agnesin.

Naurettavaa.

Onko? Ehkä olet oikeassa.

Herramme Jeesuksen nimessä, aamen. -Aamen.

Murha sai ihmiset innostumaan.

Tämä on jännittävintä, mitä heille on tapahtunut vuosikausiin.

Paitsi Marplelle.

Hän käyttäytyy kuin tietäisi jotain, mitä me muut emme tajua.

Mitä hän halusi?

Jos tarkoitat Owenia, hän saattoi minut kotiin.

Mikä tuo on?

Kuva sairaasta pernasta. Owen antoi sen minulle.

Eikö hän ole kuullut suklaasta?

Hän arveli, että olisin kiinnostunut. En ole täysin joutavanpäiväinen.

Hän näytti huonovointiselta. -Jokin vaivaa häntä.

Ehkä mätänevä perna.

Tai sinä.

Taivaan tähden, Jerry!

POLIISI

Neiti Barton.

Yhtä syyllinen kuin minä. -Olinpa typerä.

Hän ei kumauttele nuoria naisia päähän.

Älkää menkö lankaan. Nämä vanhat rouvat osaavat yllättää.

Millä Agnesia oikein lyötiin?

Emme tiedä vielä, mutta nämä naiset kantavat suuria laukkuja.

Hän varmaan häätää meidät nyt.

Etsimme tästä sormenjäljet, vaikka en toivo liikoja.

Eikö ole onnistanut? -Hitaasti, mutta varmasti.

Oletteko saanut eliminoitua ketään?

Jotkut ovat epätodennäköisempiä, mutta ei tehdä hätiköityjä päätelmiä.

Täällä ei hätiköidä.

Esimerkiksi Aimee Griffith.

Hän myöhästyi sudenpentutapaamisesta murhapäivänä.

Sitten on tietysti herra Pye. Ei alibia kummallekaan päivälle.

Hän sanoi olleensa puutarhassa. Hyvin outo mies.

Kyselin hänestä. Hän on poliisin tuttu lännessä.

Mihin liittyen? -Ei mitään ihmeellistä.

Sitten on tietysti rouva Dane Calthrop.

Hän sanoi olleensa bongaamassa lintuja.

Linnut eivät voi tarinaa vahvistaa.

Tämä saa kuvittelemaan asioita.

Se on kamalaa -

kun miettii, onko tuttu tai naapuri rikollinen mielipuoli.

Itse asiassa...

Mietin rouva Symingtonin itsemurhaa.

Tohtori Griffithin määräämät jauheet hermosärkyyn...

Olisiko yliannostus tappanut? -Ei, ellei hän ottanut paria tusinaa.

Syanidi tappoi hänet. Se on varmaa.

Eikö unettava lääke olisi ollut syanidia parempi?

Sitä minä ottaisin.

Tohtori Griffithistä puheen ollen...

Näin hänet pari päivää sitten kirjahyllymme luona.

Hän selaili kirjaa ja...

Mietin vain, josko...

Olisiko hän miehemme?

Niin.

Alatteko päästä nuuskimisen makuun?

En, minä vain...

Minusta tuntuu, että tässä tapauksessa miehemme -

onkin nainen, jos ymmärrätte.

Joanna!

JOS OWEN SOITTAA, EN ENÄÄ PYSTY TULEMAAN TIISTAINA -

MUTTA KESKIVIIKKO TAI TORSTAI KÄY.

Jokin Joannan viestissä vaivasi minua.

Koko tämä teeskentely alkoi vaivata.

Olen pahoillani. Ei ollut tarkoitus säikäyttää.

Takaovi oli auki, joten tulin sisään.

Taisin torkahtaa.

Ajattelin, että meidän pitäisi jutella.

Ne kamalat kirjeet, ja nyt murha.

Se ei voi jatkua, eihän?

Ei voi. Poliisi tekee varmasti parhaansa.

Varmasti, mutta koska olemme vieraita kylässä -

ehkä meillä on etulyöntiasema.

En ymmärrä, miten... -Näittekö juuri unta?

Taisin nähdä.

Unet ovat hassuja asioita.

Minun ovat yleensä hölynpölyä.

Saanko kysyä, mistä näitte unta?

Se on pelkkää sumua. Puoliksi unohtuneita muistoja.

Paperinpala, puhelinviesti ja tytön kasvot.

Kuulin, kun mainitsitte jonkun nimen.

Siinä ei ollut mitään järkeä.

Eihän missään ole mitään järkeä.

Katson kaikkea tätä pikkumaisuutta ympärilleni ja mietin -

tämänkö takia taistelimme.

Meidän pitäisi yrittää nähdä toistemme hyvät puolet -

vaikka tuotamme pettymyksiä. -Niin.

Viski taitaa puhua.

Pieni rohkaisuryyppy.

Olette varmasti kyllin rohkea.

Kaikki eivät ole niin rohkeita kuin luullaan.

En yllättyisi, vaikka eversti Appleton olisi tappanut itsensä.

Kuka tietää, minkä kanssa hän kamppaili?

Pelko voi tulla oudoissa valeasuissa.

Maistuisiko teille?

Kippis. -Kippis.

Herra Burton, mainitsitte puhelinviestin.

Joanna jätti viestin.

Jokin siinä vaivasi minua.

Olisiko liian uteliasta kysyä, mitä viestissä luki?

Se oli melko turhanpäiväistä.

"Jos Griffith soittaa, en enää pysty näkemään tiistaina."

"Keskiviikko tai torstai käy."

Vai niin. Arvelinkin jotain sellaista.

Kuten mitä? -Jotain tavanomaista.

Toinenkin asia on vaivannut minua.

Kirjekuori, jossa Joannan kirje tuli.

Burtonin U-kirjain oli vaihdettu A:sta.

Komisario Graves ei pitänyt sitä merkittävänä.

En voi olla ajattelematta, että se on tärkeää.

Saatatte olla oikeassa.

Saisitte luottaa itseenne enemmän, herra Burton.

Tekin olette saaneet yhden kirjeen.

Niin ovat useimmat muutkin, paitsi neiti Barton.

Niin hän väittää. Hän ei puhu ikävistä asioista.

Elsie Holland on toinen. -Neiti Hollandko?

Niin. Hänkään ei ole saanut kirjettä. -Sepä mielenkiintoista.

Mielenkiintoisinta tähän mennessä.

Ei kai se ollut Elsie?

Nimi, jonka mainitsin nukkuessani.

En voi olla aivan varma, mutta se kuulosti enemmänkin -

Meganilta.

Missä olet ollut, Billy-poika?

Missä olet ollut, hurmuri?

Olen etsinyt vaimoani Hän on mielitiettyni

Hän on nuori eikä voi jättää äitiään

Missä hän asuu, Billy-poika?

Missä hän asuu, hurmuri?

Hän asuu kukkulalla 65 kilometrin päässä tehtaalta

Hän on nuori eikä voi jättää äitiään

Loistavaa. -Hyvä!

Kumartakaa nätisti. -Olen ylpeä.

Kokeillaan ensi kerralla oikeaa sävellajia. Kiitos, Brian ja Colin.

Sadonkorjuuiltamani vie meidät kauemmas menneisyyteen.

Muinaisaikoihin asti.

Arvostettu kirkkoherramme viihdyttää meitä...

Horacen oodilla.

"Rectus vivas".

Hemmottelet meitä.

En tiennyt, että pidätte viktoriaanisista saarnoista.

Anteeksi kuinka?

Se kirja, jota luitte, kun löysin teidät salongista.

Toivottavasti ette vihjaile, että...

Aiotko jäädä? -Juhliinko?

Ei, Lymstockiin. -En todellakaan.

Jään, kunnes pojat lähtevät kouluun.

Entä sitten?

Kuka tietää?

Toinen pesti toisessa kaupungissa.

Tai jotain aivan muuta.

Aina voi erehtyä. -Olen pahoillani.

Älä ole.

Tämä voi sattua.

Anteeksi.

Pysy paikallasi.

Eikö tuo ole vähän liikaa?

Arabialainen ruusu on päivän sävy. Sitä ei voi olla liikaa.

Haluan kotiin. -Älä höpsi. Tämä on hauskaa.

Olet niin suloinen.

Kiitos, kirkkoherra.

Kukaan ei lausu Horacea niin kuin te.

Haukkasitteko happea, herra Burton? -Minulla oli keskeneräisiä asioita.

Onko ne nyt hoidettu pois alta? -Luulen niin.

Hyvät naiset ja herrat...

Neiti Barton, mikä odottamaton ilo.

En tiennyt, että esiintyisitte meille.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta en aio esiintyä.

Puhun lyhyesti.

Olen asunut tässä kylässä koko ikäni.

Siksi minua surettaa suuresti se -

että selkäni takana puhutaan ja vihjaillaan.

Kyllä, kirja, josta sivut oli revitty, löytyi kirjahyllystäni.

Minä en kuitenkaan repinyt niitä.

Minulla ei ole mitään tekemistä näiden hirvittävien asioiden kanssa.

Minulla ei ole muuta sanottavaa. Kiitos.

Neiti Barton parka.

Voi sentään.

Kiitos, neiti Barton.

Samassa aiheessa pysyen haluaisin lukea teille kirjeen.

"Rakas Cardew, kirjoitan nämä sanat raskain sydämin."

"En pysty jatkamaan näin."

"Ole rehellinen itsellesi. Minä en pystynyt. En ollut kyllin rohkea."

"Rakas ystäväsi, Heracles Appleton."

En keksi parempaa hetkeä noudattaa hänen neuvoaan.

Toivottavasti tämä poistaa huhut ja epäilykset hänen kuolemastaan.

Se ei ollut murha, vaan pahantahtoisuutta.

Isyydestä ei ole kyse.

Vain rakkaudesta, jota hän ei uskaltanut ilmaista.

Minä muistan hänet aina.

Neiti Holland, viekää pojat kotiin.

Lisää sherryä, kirkkoherra? -Mene pois.

Valmiina?

No johan on!

Tytöstähän saa ihan nätin.

Älä ole ilkeä. -Voi tyttökulta!

Megan, ei!

Hän on niin kireä.

Megan!

Megan!

Tietysti te puututte asiaan.

Anteeksi.

Luulin nähneeni jonkun.

Niin näitte, mutta hän pakeni.

Luultavasti kuuli teidät.

Miksi olette täällä? -Mitä luulette?

Kirjoituskone on täällä. Hän ei uskalla käyttää toista.

Tiedättekö, kuka sen teki?

Joku hyvin ovela, herra Burton. Joku, joka tietää kaikki temput.

Aivan. -Aivan.

Hyvää illanjatkoa sitten vain. -Samoin.

Megan.

Megan!

Mitä sinä teet? -Halusin selvittää päätäni.

Tämä on ollut melko sekava yö.

Ethän käynyt tuolla?

Naisten instituutissako? -Niin.

Miksi ihmeessä olisin käynyt? -En tiedä.

Onpa outo kysymys!

Näytät oikein kivalta. -Oikein kivaltako?

Näytän klovnilta. -Megan, älä.

Minua ei ikinä hyväksytä täällä! -Kuuntele.

Haluan sanoa, että...

Luulen, että pidät minusta.

Pidänkö? -Pidät.

Minäkin pidän sinusta.

Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Minusta ainakin.

Välillä.

Voisi olla hyvä idea, jos jonain päivänä olisimme enemmänkin yhdessä.

Oletko rakastunut minuun?

Taidan olla.

En ole rakastunut sinuun.

Saan sinut rakastumaan minuun.

En halua rakastua väkisin.

Olet todella mukava, mutta en ole oikea henkilö sinulle.

En usko sitä. -Totta se on.

En usko sitä.

Löydän itsekin takaisin.

Elsie-parka. -Ihme, että siinä meni näin kauan.

Mitä siinä luki? -Tavallista törkyä.

Jotain kuolleen naisen kenkiin astumisesta.

Jos hän ei lähtisi, hänen kävisi kuin Agnesin.

Tämä on kuin lännenelokuvasta.

Niin, mutta se on totta.

Hei, komisario. -Päivää, tohtori.

Anteeksi keskeytys.

Voisinko puhua hetken sisarenne kanssa?

Sisareniko kanssa? Miksi ihmeessä?

Auton valoista vain.

Kahden kesken.

En kirjoittaisi tällaista roskaa.

Kiellättekö kirjoittaneenne tämän? -Tietysti.

Teidät nähtiin naisten instituutissa.

Kirjoititte tätä yhden ja puoli kahden välillä. -Tämä on törkeää.

Mistä on kyse?

Mikä hätänä, Aimee? -Mene pois. Dickie, ole kiltti.

Tarvitset asianajajan. -Et sinä.

Aimee, mitä on tapahtunut?

Aimee? -Ole kiltti, Owen.

Soitan Mildmaylle. Hän on taitava.

Aimee!

Se ei ole totta. Se ei varmasti ole totta.

Poliisit olivat passissa. Hänet nähtiin.

Ehkä niin.

Revityt sivut löytyivät portaikon alta.

Hän tapaa piilottaa tavaraa portaiden alle.

On muutakin.

Griffith kertoi samanlaisesta tarinasta pohjoisessa.

Ehkä Aimee oli osallinen silloin ja jatkoi samaa täällä.

Olivatko revityt sivut piilossa talossa?

Olivat. -Kamalaa.

Todella häijyä. -Mitä tarkoitatte?

Mitä voimme tehdä? On oltava jotain.

Tiedät, kuka sen teki. Kerro, kuka se on, Jane.

Ei nyt, kulta. Ei nyt.

Minulla on asiaa. Et ole puhunut totta.

Mitä tarkoitat? -Mitä teit eilen illalla?

Minähän sanoin. -Mitä?

Selvitin päätäni. -En usko.

Onko tämä käsityksesi rakkaudesta? -Mitä neiti Marple sanoi sinulle?

Se ei liity sinuun. -Kerro, Megan. Minun on saatava tietää.

Miksi sanoit, että olet häijy?

Anna minun olla! -Vihaat ihmisiä.

Kerro! -Irti minusta!

Luulin, että ymmärsit, mutta olet kuin kaikki muutkin!

Niin sopimattomalla tavalla. Se on anteeksiantamatonta.

Vielä koko seurakunnan edessä!

Sinulla on ollut kamalaa, ja kaikki tietävät sen.

Megan, luulin, että olet nukkumassa.

Haluan puhua kanssasi. Yksin.

Minä...

Mitä nyt? Mitä haluat?

No? -Haluan rahaa.

Eikö tämä voinut odottaa aamuun? -Ei voinut.

Onko viikkorahasi riittämätön?

Haluan paljon enemmän.

Olet pian täysi-ikäinen.

Isoäitisi rahat siirretään sinulle.

Et ymmärrä. Haluan rahaa sinulta.

Kukaan ei ole kertonut isästäni.

Tiedän, että hän joutui vankilaan, ja tiedän, mistä syystä.

Olen isäni tytär ja haluan sinulta rahaa.

Jos et maksa, kerron, mitä näin sinun tekevän äidin makuuhuoneessa.

En tiedä, mistä puhut.

Kyllä tiedät.

Peukaloit hänen lääkkeitään.

Lääkekapselia sängyn vieressä.

Teit sen, etkö tehnytkin?

Olet todella typerä tyttö.

Ehkä sinun pitäisi ostaa vaatteita.

Yritä edes näyttää nuorelta naiselta.

Hupsu lapsi.

Jerry!

Jerry!

Megan on rehellisin tapaamani ihminen.

Marple pitää häntä syyllisenä. -Kysyitkö häneltä?

Näin hänet naisten instituutin ulkopuolella.

Et ajattele selkeästi. -Hän sanoi muutakin.

Se ei yllätä. Oletetaan, että olet väärässä.

Se ei olisi ensimmäinen kerta.

Mitä tuo tarkoittaa? -Syytit Owenia.

Hän hiippaili kirjahyllyn luona. -Entä neiti Barton?

Se on hänen kirjansa.

Megan!

Ehkä Marple yrittää auttaa Megania.

Sen sijaan, että juot ja säälit itseäsi -

voisit ottaa asiasta selvää.

Useimmat rikokset ovat absurdin yksinkertaisia.

Selkeitä ja suoraviivaisia epämiellyttävällä tavalla.

Totuus oli ilmiselvä.

Näitte sen, herra Burton. -Niinkö?

Itseluottamuksenne ei riittänyt ynnäämään asioita yhteen. Harhautus.

Silmänkääntötempussa huomio siirtyy muualle.

Tässä tapauksessa niihin kauheisiin kirjeisiin.

Kirjeitä ei ollut.

Tietenkin oli. -Minä ja Jerry saimme yhdet.

Ne eivät olleet oikeita. Osa osui maaliin, osa ei.

Esimerkkinä teidän kirjeenne.

Jos laitamme kirjeet sivuun, tapahtui vain yksi asia.

Rouva Symington kuoli. -Ja eversti, Agnes ja Megan.

Melkein.

Hiukopalaako laitat?

Megan. -Richard Symington -

pidätän teidät Mona Symingtonin ja Agnes Brownin murhasta -

ja tytärpuolenne Megan Hunterin murhayrityksestä.

Megan, oletko kunnossa?

Sehän meni hyvin.

Olen pahoillani.

Rohkea tyttö. -Hän olisi voinut kuolla.

Jotain oli tehtävä. Häikäilemätöntä miestä vastaan ei ollut todisteita.

Tarvitsin apua. Megan sopi tehtävään täydellisesti.

Riski oli liian suuri. -Teidän pitäisi tietää -

ettei tehtävämme ole välttää vaaroja, kun henki on kyseessä.

Kuten olin sanomassa, ainoa tosiasia oli rouva Symingtonin kuolema.

Tällaisessa tapauksessa aviomiestä epäillään ensin.

Motiivi on oltava. Yleensä se on toinen nainen.

Meillä on neiti Holland.

Säteilevä nuori olento -

joka astuu alistetun ja tylsän miehen elämään.

Hän halusi neiti Hollandin, mutta hän halusi pitää myös maineensa -

lapsensa, kotinsa ja kunniallisuutensa.

Hän oli valmis murhaamaan niiden tähden.

Hän kirjoitti kaikki kirjekuoret -

ennen kuin lahjoitti koneen naisten instituutille.

Osuitte tietämättänne oikeaan, Burton -

kun huomasitte, että U oli vaihdettu A:sta siskonne kirjekuoressa.

Kirje oli osoitettu Bartonille.

Sivujen repiminen neiti Bartonin kirjasta olisi ollut helppoa.

Symington kävi Bartonin luona neuvomassa talousasioissa.

Mutta se, mitä kerroitte neiti Hollandista, oli kaikkein tärkeintä.

Hän ei ollut saanut kirjettä.

Se paljasti herra Symingtonin heikkouden.

Miten hän saattoi kirjoittaa herjauskirjeen rakkaalleen?

En ole koskaan uskonut täydelliseen murhaan.

Aina on jotain, mikä ei täsmää.

Esimerkiksi itsemurhaviesti.

Siinä oli jotain mätää.

Itsemurhaviestejä ei kirjoiteta paperinpaloille.

Luulen, että siksi siskonne viesti vaivasi teitä.

"Jos Owen soittaa, en enää pysty näkemään -

tiistaina, mutta keskiviikko tai torstai käy."

Aivan.

Symington on varmasti saanut sellaisen viestin vaimoltaan.

Hän näki sen mahdollisuudet ja säilytti sen.

Lopulta hän päätti lavastaa teon sisäkköjen vapaapäivänä.

Ennen töihin menoa -

hän laittoi syanidia vaimonsa lääkekapseliin.

Hän palasi tyhjään taloon samaan aikaan kuin neiti Holland ja pojat.

Hän laittoi syanidia vaimonsa lasiin lavastaakseen sen itsemurhaksi -

jätti viestin ja heitti herjauskirjeen takkaan.

Mutta hän ei tiennyt, että Agnes oli tullut aikaisin kotiin -

riideltyään nuorukaisensa kanssa. Hän seisoi ikkunassa -

ja odotti, että nuorimies tulisi pahoittelemaan.

Näkikö hän jotain? -Hän ei nähnyt mitään.

Se on asian ydin. Kukaan ei tullut talolle. Ei edes postinkantaja.

Sitten hän tajusi, miten outoa se oli -

jos rouva Symington muka sai kirjeen sinä päivänä.

Neiti Partridge? Agnes tässä.

Viime viikolla, kun rouva kuoli...

Jokin ei täsmää.

Kurja tyttö oli nähnyt jotain. Symington ei voinut ottaa riskiä.

Hän teeskenteli lähtevänsä kotoa ja odotti, kunnes Agnes oli yksin.

Entä Aimee? Poliisi näki hänen kirjoittavan kirjeen.

Aimee Griffith on rakastanut Symingtonia koko ikänsä.

Jopas jotakin! -Voi ressukkaa!

Sitten Elsie Hollandista alettiin juoruilla.

Aimeen mielestä tämä ei ollut hänen rakkaan Dickiensä arvoinen.

Vielä yksi nimetön kirje. Pelotellaan tyttö pois.

Kun Symington kuuli poliisin nähneen hänet -

hän ei uskonut onneaan.

Pidätyksen jälkeen hän palasi Griffithien luo ja vei sivut sinne.

Ne ratkaisivat jutun.

Se oli siinä.

Vihdoinkin tämä kamaluus päättyy.

Melko tapahtumarikas loma, herra Burton.

Niin. -Onko kaikki nyt kunnossa?

Ei murtuneita luita? -Ei murtuneita luita.

Symingtonin pojat menevät kouluun ensi lukukaudella.

Ehkä parempi niin.

Lapset ovat sitkeitä.

Usein sitkeämpiä kuin aikuiset.

Siskonne taitaa jäädä tänne.

Joksikin aikaa.

Ehkä hän ryhtyy lääkärin vaimoksi.

Epäilen sitä.

Rakkaus saa meidät tekemään outoja asioita.

Entä te, herra Burton?

Lähden pois.

Tekemään mitä? -Ei aavistustakaan.

Uskon löytäväni jotain.

Ehkä se, mitä etsitte, on nenänne edessä.

Hän ei halua minua, neiti Marple. -Arkajalka, herra Burton.

Päästin kerran jonkun menemään.

Hänellä oli velvollisuuksia.

Sota taisteltavana.

Olen usein miettinyt, olisinko muissa olosuhteissa tehnyt samoin.

Minusta tuntuu, että meitä on siunattu -

jos saamme edes yhden mahdollisuuden onneen.

Kiitos, kun vedit minut pois uunista.

Eipä kestä.

Oletko muuttanut mielesi?

En.

Olen nimittäin täysin varma...

Olen varma, että sinusta huolehtiminen ja sinun onnesi -

on nyt elämäni tarkoitus.

Eikö mikään saisi mieltäsi muuttumaan?

Eikö edes tätä?

Löysin itseni taas yhtenä aamuna uuden tytön seurasta.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tulevaisuus näytti valoisalta.

LOPPU

Suomennos: Satu Mustajärvi Iyuno-SDI Group