Original subtitles

HALLINTORAKENNUS DELHI, 1933

Kelvin Halliday, kolmas sihteeri.

Kersantti Desai, liikennepoliisi.

Kyse on vaimostanne, herra Halliday.

Huonoja uutisia, hyvä herra.

Hänen autonsa suistui Camber Valleyn sillalta ja hän syöksyi rotkoon.

Clare...

Sellaista on sattunut ennenkin.

Gwenda... Oliko lapsemme..? -Onneksi ei.

Luojan kiitos.

Sähke. Kiireellinen.

Charles Vanstonelta, British India Holdingsilta, Delhistä.

Gwenda Hallidaylle, joka matkustaa S/S Dominionilla -

Southamptoniin, Englantiin.

Rakas Gwennie.

Olin ikävä kyllä liian kiireinen. lähtemään eiliselle lennolle.

Työpaineita. Olen vielä Intiassa.

Olisi pitänyt purjehtia kanssasi, aarteeni.

Emme siis voi tavata Southamptonissa.

Hugh Hornbeam Lontoon toimistosta tulee sinua vastaan -

ja tekee viimeiset häävalmistelut.

Anteeksi. -Hornbeam on hyvä veikko.

Anteeksi, etten jakanut ensimmäistä vierailuasi Englantiin.

Ikioma Charlesisi.

Olen sanonut Hornbeamille:

Etsi maailman kaunein tyttö.

Tervetuloa Englantiin, neiti Halliday.

Kulta! Kulta!

Anteeksi. Olen pahoillani.

Jukra. Oletteko te hän?

Oletteko te hän? -Olen.

Tervetuloa Englantiin, neiti Halliday.

Ettekö usko kevyesti matkustamiseen? -En ole täällä lomalla.

Ette niin.

Ja onnittelut tulevasta avioliitostanne.

Kiitos.

Mikä olisi paras paikka talolle?

Charles saa kakkosasunnon Lontoossa, mutta kotiamme varten -

haluan merta, auringonpaistetta ja näköalan.

Haluan Englannin, herra Hornbeam. Vihdoin ja viimein.

Jos käännymme oikealle mereltä, Devon on tuolla.

Ette löydä sieltä mitään. Torquay on parempi valinta.

Ei. Etsitään Dillmouthista. -Se on varmasti hurmaava -

mutta Torquayssa on hyvä hotelli ja kiinteistönvälittäjä.

Hankitaan lista sopivista taloista. -Ei. Tuohon suuntaan.

Mutta... -Vaisto.

Seuraan aina vaistojani.

Ajakaa vain.

PERUSTUU AGATHA CHRISTIEN ROMAANIIN

Kiitos.

Eikö tuolla pitäisi olla laituri? -Saksalaiset kai pommittivat sen.

Miksi?

Jotta ihmisillä ei olisi hauskaa.

Onko Englanti sellainen kuin odotitte?

En tiedä, mitä odotin.

Kauanko olette työskennellyt Charlesille?

Seitsemän vuotta. Aloitin Vanstonessa sodan jälkeen.

Laittakaa tuohon rahaa puolestani.

Kyllä!

Näköala.

Mikä näköala!

Tästä tulee makuuhuoneemme.

Viereisestä huoneesta tulisi hyvä pukeutumishuone.

Mitä täällä on?

Mitä ylhäällä on?

Niin arvelinkin. Tämä on täydellinen lastenhuone.

Synkkä väri. Se kaipaa pirteämmän tapetin.

Jotain nättiä, kuten unikoita ja ruiskaunokkeja.

Missä näin sen? Lehdessäkö?

Tämä tuntuu jo kodilta.

Tämä on taloni.

Järjestäkää asia. -Kyllä. Selvä.

Ellsworthyt muuttivat pois viime kuussa.

Herra Fane luuli, että tätä on vaikea myydä.

Taitaa olla herra Fanen onnenpäivä.

Mikä hätänä?

Kuoliko joku tässä talossa?

Ei.

Kyllä. Tarkoitan... -Kuoliko?

Kyllä varmasti, neiti. Talo on ikivanha.

Herra Hornbeam!

Viereisessä huoneessa! -Tulen sinne!

Tein tuon jo toisen kerran.

Se ei ollut alkuperäisessä arviossa.

Autatteko minua päättämään? -En tiedä.

Herra Simms, voisiko huoneiden väliin laittaa oven tuolle seinälle?

Miksipä ei?

Tämä tulee eteiseen.

Mitä sanotte? -Jukra.

Mutta onko se liian koristeellinen?

Ja sitten on tämä. -Hyvältä näyttää.

Niinkö? Vai sanotteko vain niin?

Johan on.

Täällä on jo ovi.

Se on laudoitettu umpeen.

Olette varmasti meedio.

Eikö olekin hassua, että yövytte hotellissa?

Voisitte hankkia retkisängyn ja peittoja.

Viihdyn hotellissa. Mutta jos teitä jännittää...

Ei. Se olisi vain kätevämpää.

Pitääkö teidän soittaa vaimolle tai jollekin sellaiselle?

Ei kellekään sellaiselle.

Se on vain tuulenvire! Ikkuna on auki.

Sulkekaa se sitten.

Ettekö saa unta?

Ajattelin soittaa Charlesille.

Voin tehdä kaakaota.

Ei. Charles.

No, ei liian makeaa.

Avasin lastenhuoneen komeron.

Vanha tapetti näkyy.

Se huone oli varmasti ennen paljon iloisempi ja kauniimpi.

Unikoita ja ruiskaunokkeja.

Unikoita ja ruiskaunokkeja.

Neiti Halliday!

Oletteko kunnossa?

Kiitos, herra Hornbeam.

Gwennie. Et varmasti kuvitellut sitä, kulta.

En voi. En noin vain.

En vieläkään tiedä, milloin voin liittyä seuraasi.

Minäkin tarvitsen sinua. Anna puhelin Hornbeamille.

Kyllä, mutta se ei ole poliisiasia.

Millainen tutkija?

Joku, joka ottaa hänet vakavasti tai teeskentelee.

Yritä piristää häntä!

Mennään teatteriin.

Siellä on Rookery Nook. Rakastan farsseja. En tiedä teistä.

Kyllä, vaihde. St. Mary Mead 235, kiitos.

Mitä hän tekee?

Ratkaisee asioita.

Malfin herttuatar? Ei kuulosta farssilta.

Taisin katsoa väärää viikkoa.

No, olemme jo täällä.

Hugh!

Oletko kunnossa? -Onko tuo hän?

On.

Hauska tavata, neiti Halliday.

Hei. -Olen Jane Marple.

Vedä. Vedä lujaa.

Sillä voimasi täytyy vetää taivas päälleni.

Mutta jää.

Taivaan portit eivät ole yhtä korkeat kuin prinssien palatsit.

Niiden, jotka astuvat sisään, on polvistuttava.

Tule, väkivaltainen kuolema.

Anna mandragoran nukuttaa minut.

Kerro veljilleni, että kun minut haudataan -

he saavat syödä hiljaisuudessa.

Helen!

Näin hänet taas. Häntä kuristettiin. -Ketä?

Heleniä. -Kuka on Helen?

Neiti Halliday, kuka Helen on?

Kuristaminen on hyvin hiljainen kuolema.

Hän oli korkeintaan 30-vuotias.

Mitä muistatte? -Helenin.

Kuka hän onkaan tai oli. En nähnyt, kuka häntä kuristi.

Millaisiakohan huonekalut olivat?

Huonekalutko?

Täällä eteisessä.

Tässä oli pystynaulakko ja sivupöytä.

Pystynaulakkoko? Oliko siinä takki?

Tai hattu?

Naisen hattu. Sotaa edeltävää tyyliä.

Saisinko tietää ikänne, neiti Halliday?

21.

Taisitte nähdä muiston ajalta, kun olitte lapsi -

joka katsoi kaiteiden läpi, ei niiden yli.

Ja jonka lastenhuoneen tapetissa oli unikoita ja ruiskaunokkeja.

Lapsi, joka näki murhan tässä talossa.

En ole käynyt täällä ennen.

En ole ennen käynyt Englannissa.

Niinhän se on.

Oletteko aivan varma? -Totta kai olen.

Aamiainen jäähtyy. -Munakokkelinne on kuin kumia.

Laitoin lehteen työilmoituksen.

En harjoitellut... -Jatkakaa, neiti Halliday.

Olen ensi kertaa Intian ulkopuolella.

Isäni Kelvin oli diplomaatti.

Äitini kuoli, kun olin vauva, ja isäni kaksi vuotta myöhemmin.

Muistan hänet juuri ja juuri, mutta isäni sisko kasvatti minut.

Jos se oli kummittelua -

voimme selvittää talon omistajan asianajajien avulla.

Onhan se alku.

Tuletteko herra Fanen luo, neiti Marple?

Voisitte viedä minut kaupunkiin.

Oikeasti tarvitsen villaa.

Dillmouth on muuttunut paljon siitä, kun kävin viimeksi.

Milloin se oli? -Siitä on varmaan 18 vuotta.

Haluatteko 60 grammaa lisää varalta?

Kyllä, kiitos.

Asuin ystävien luona Leahampton Roadilla.

Heidän talonsa nimi oli Hillside. -Tiedän sen.

Koti oli hyvin hoidettu.

Heillä oli avuliaita tyttöjä palveluksessa.

Mitkä heidän nimensä olivatkaan?

Herra Fane on ulkona. -Milloin hän palaa?

Haluamme vain vilkaista Hillsiden kansiota.

Minun piti siivota. -Älkää antako meidän häiritä.

En pidä siitä, että minua katsotaan.

Suljemme silmämme.

Meillä ei ole aikaa odottaa herra Fanea.

Se taisi olla tuossa arkistokaapissa.

Mistä pitäisi etsiä? -H niin kuin Hillside.

Minusta se ei ole hyvä idea.

Herra Fane palaa pian.

Tässä ei mene kauan.

E, F, G, H. Tässä se on.

Talo vaihtoi omistajaa vuonna 1934 ja sen osti...

Mitä?

Sen osti Kelvin Halliday.

Onko tuo mielestänne vitsi?

Ei.

Herra Fane. -Herra Hornbeam.

Oli pakko kipaista ulos. Äidin kirjaston kirjat. Onko ongelmia?

Ei, herra Fane. Kiitos.

Olimme juuri tulossa tapaamaan teitä.

Tässä on rouva Pagett.

Hillsiden keittäjätär ja taloudenhoitaja vuonna 1934.

Gwennie-kulta! Kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Et tietenkään muista minua.

Olit niin ihana pieni tyttö.

Kun Lilyllä on muita velvollisuuksia, te saatte auttaa tyttäreni kanssa.

Pieni äiditön rukka.

Ainakin kasvatatte hänet Englannissa.

Ja te olette vielä nuori.

Isäsi oli komea mies.

Hän löysi pian nuoren naisen.

Onko tämä jääkaappi?

On.

Voisitteko aloittaa huomenna? -Hyvä on.

Minä huolehdin sinusta. -Mikä nuori nainen?

Hänen nimensä oli Helen.

Helen?

Helen Marsden! Isäsi oli herrasmies, nainen teatterilainen.

Täällä oli aikoinaan esitys huvilaiturilla kesäisin.

Minä ja Lily, kotiapulainen, pidimme siitä.

He kävivät joka vuosi.

He olivat kaikki niin lahjakkaita.

Oli Jackie Afflick. -Kuunnelkaa!.

Hän oli hauska.

Eikä hän vain soittanut pianoa.

Tuo ei ole koira vaan harja.

Hän oli hulvaton.

Lionel Luff. -Oletko valmis?

Koskaan ei nähnyt, miten hän teki sen.

Pikku Evie Ballantyne.

En tiedä, miten hänellä oli niin paljon energiaa.

Melko erikoista.

Erskinet johtivat The Funnyboneseja.

Janet olisi voinut laulaa vaikka oopperaa.

Dickie oli niin komea, että olisi voinut olla elokuvissa.

Hän oli Lilyn suosikki.

Kuulostaa hauskalta illalta...

Ja Helen Marsden.

Hän ja isäsi menivät kihloihin.

Minulle ei kerrottu tästä lapsena.

En ymmärrä, rouva Pagett. Palasimmeko me kolme Intiaan?

Vain sinä.

On parasta, että kuulet sen perheeltä. Se ei ole kaukana.

RMPA? Hän on lanttumaakari. -Mikä?

Psykiatri.

Niin?

Taidat olla setäni James.

Olet ihan kuin äitisi.

Kuten rakas Clareni.

Luuletteko, että neiti Hallidayn alitajunta veti häntä Hillsideen?

Mahdollisesti.

Ellei se ollut sitä, mitä me psykiatrit kutsumme sattumaksi.

On ihanaa nähdä sinua taas.

Miksi minut lähetettiin Intiaan yksin?

Voi, Gwenda. Mistä aloittaisin?

Äitisi ja minä olimme hyvin läheisiä.

Isovanhempasi kuolivat nuorina. Minä kasvatin Claren.

Täysi-ikäisenä hän lähti Intiaan kotiopettajaksi.

Hän tapasi isäsi, meni naimisiin ja sai sinut.

Sitten isäsi kirjoitti ja ilmoitti Claren kuolemasta.

Hänen autonsa oli suistunut Chamber Valley sillalta.

Seuraavana vuonna hän kirjoitti Dillmouthista.

Hän muutti tänne kanssasi ja meni kihloihin.

Minusta liian pian Claren kuoltua ja vielä viihdyttäjän kanssa.

Mutta hyväksyin kutsun tulla tapaamaan heitä.

Tämä on James Kennedy.

James! -Helen!

Kelvin puhuu hyvää siskostasi.

Rakas Clare.

Toivon, että teen hänestä yhtä onnellisen kuin Clare teki.

Tulimme hyvin juttuun.

Olin etsinyt paikkaa klinikalle. Dillmouth oli sopiva.

Ettekö ole aina ollut psykiatri? -En.

Lopulta tajusin, että minua kiehtoi mieli, ei ruumis.

Sodan jälkeen... -Henkiset haavat.

Mitä jotkut miehistämme kokivat...

Muutaman viikon päästä meistä tuli ystäviä.

Kippis! -Kelvin pyysi minua bestmanikseen.

Heidät oli määrä vihkiä aamulla. Siellä oli pienet juhlat.

Mutta häitä ei tulisi.

Älä myöhästy huomenna, tai minusta ei tule kunniallista miestä.

Kelvin palasi kotiin.

Minä tulin tänne ja nukahdin kirjan kanssa.

Aamunkoitteessa Kelvin soitti. Hän oli suunniltaan.

Hän oli noussut keskellä yötä.

Helenin matkalaukku ja osa vaatteista olivat kadonneet.

Helen ei ollut kämpällä, jossa he asuivat.

Kukaan ei tiennyt, minne hän meni.

Odotimme kaupungintalon ulkopuolella.

Mutta hän ei koskaan tullut.

Kelvin oli murtunut.

Hän käveli tuntikausia joka päivä kallioilla -

yrittäen löytää vastauksen itselleen.

Sitten Clare lähetti kortin Lontoosta.

Ei osoitetta, ei selitystä.

Siinä luki, että hän oli onnellinen, eikä häntä saanut etsiä.

Poliisi löysi sen Hillsidesta, kun...

Sen jälkeen, kun hänen ruumiinsa löytyi jyrkänteen juurelta.

Olen pahoillani, Gwenda.

Sinut lähetettiin tätisi luo Intiaan.

Sovimme, ettei sinua pidä kuormittaa isäsi kuoleman olosuhteilla.

Sattuisiko teillä olemaan valokuvaa Helenistä?

Kyllä on.

Se on hän. -En ymmärrä.

Näin, kun hänet kuristettiin.

Se on täällä jossain.

Muistan sen kauhean päivän, kun se saapui.

Tässä. Olisi pitänyt repiä se -

aivan kuten hän repi isäsi sydämen kahtia.

Isäsi ei ansainnut sitä.

"Anteeksi, Kelvin rakkaani."

"Älä yritä ikinä löytää minua."

"Olen nyt onnellinen. Helen."

Anna kun minä. -Ei!

Anteeksi, Hugh.

Minä tässä. -Tule sisään.

Miten herra Hornbeam voi? -Hän on nukkumassa.

Minulla ei ole muuta äidistäni.

Viehättävä.

Lupasin itselleni, etten pitäisi sitä ennen hääpäivääni.

Se varmasti houkuttaa.

Ei pitäisi välittää hänestä.

Mutta hänet murhattiin.

En välitä postikortista. Postikortteja voi väärentää.

Niin voi.

Mutta...

Siitä on kauan.

Haluatko todella kaivella menneitä?

Kuka tietää, mitä muuta löydämme.

Huomenta. -Huomenta.

Herättivätkö lokit sinutkin? Ne kinastelivat.

Nukuin kuin tukki.

Charles soitti. Hän saapuu 17. päivä.

Jatka hääjärjestelyjä, kuten puhuimme.

Mitä hän ajatteli löydöstäsi?

Hänellä on tarpeeksi tekemistä.

Sää on kaunis. Minä kävelen. En ota autoa.

Minne menet? -Setäni luo.

Jumala on taivaassa, ja kaikki on hyvin. En usko.

Sanoiko hän mitään mahdollisuudesta, että hänen isänsä...

Että hänen isänsä teki itsemurhan, koska murhasi Helenin?

Ei vielä.

Teetä?

Ettekö varmasti halua lasillista kylmää maitoa -

suoraan jääkaapista?

Ei kiitos.

Selvä.

Missä olinkaan? -Neiti Marsden.

Tulimme hyvin juttuun, mutta isäntä oli herrasmies -

eikä Helen ollut, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Gwennien kanssa hän oli ihanan rakastava.

Hän oli hyvä tytön kanssa, vaikkei tämä ollut hänen omansa.

Mutta yhteiskuntaluokka tulee esiin.

Hän piti itseään parempana kuin olikaan.

Suuttui jopa, kun herra Halliday laittoi kihlausilmoituksen Timesiin -

paikallislehden sijasta.

Herra luki sen ylpeänä.

Helen sanoi, että hänestä oli tullut tärkeilevä.

Oliko Helen täällä paljon? -Useimpina päivinä.

Sillä ei liene väliä nyt, ja usein myös öisin.

Olin hieman pettynyt siihen.

On olemassa standardeja, kihloissa tai ei.

En yllättynyt, kun hän lähti.

Kuulin heidän riitelevän sinä iltana.

Helenin piti olla kämpällään, mutta ilmestyi tänne.

Rauhoitu, kulta. En aio tavata häntä.

Minä aion! En voi vain katsoa vierestä.

Herätätte Gwennien!

Kulta!

Seuraavaksi kuulin sen hälinän aamuyöstä -

kun selvisi, että hän oli häipynyt.

Helen? Helen?

Hän ei ole missään! -Ehkä hänet on siepattu.

Lily! -Oudompaakin on tapahtunut.

Lily ei antanut asian olla.

Mitä Lily luuli tapahtuneen?

Se tyttökö?

Että Halliday oli tappanut hänet ja haudannut puutarhaan.

Liikaa Boris Karloffia elokuvateatterissa.

Hän sanoi nähneensä "jotain erittäin outoa, rouva P."

Mitä? -Mitä väliä?

En halunnut kuunnella hölynpölyä.

Tiedättekö, missä Lily on nyt?

Olen pahoillani.

Unelmat voivat johtaa harhaan ja antaa tietoa.

Isäsi, äitisi ja Helen ovat pyörineet tajunnassasi kuin törmäilyautot.

Törmäilette ja luotte kipinöitä.

Vaikka kipinä olisi kuinka kirkas, sen valossa ei näe selvästi.

Etkö usko, että isäni murhasi kaksi naista?

Kaikki on mahdollista.

Mutta Clare kuoli, kun hänen autonsa suistui sillalta.

Ja olet nähnyt Helenin postikortin.

Tunnistin Helenin kuvasta.

Näin hänet kuristettuna. -Töyssy! Taas kipinöi.

En väitä, ettet nähnyt sitä -

mutta hkä Helen on heijastunut muistiisi.

Ennen kuin teemme hätiköityjä johtopäätöksiä, tarvitsemme faktoja.

Niin.

Otatko yhden? -Ei kiitos.

Täällä on kaunista. -Lempipaikkani.

Soveltuu hyvin ajatteluun.

Kai sinä tulet häihin?

Yritäpä vain estää minua.

Totuus on, että minua pelottaa.

Charles on niin kokenut.

Minä teeskentelen olevani, hänen vuokseen.

Hän on... -Paljon vanhempi.

Niin.

Ehkä siksi ihastuit häneen.

Se on peace-ruusu, eikö vain, ylikomisario?

Kultakärpäset eivät saa häiritä sitä.

Se on vakava rikos. Pitää iskeä kovaa.

Se on ainoa kieli, jota ne ymmärtävät.

Muistan sen. Hän häipyi ennen häitä.

Joten mies hyppäsi jyrkänteeltä.

Eikö teillä ollut syytä epäillä sitä?

Ei. Se oli läpihuutojuttu.

Eikö ollut mitään outoa?

Ellei Gunga Diniä lasketa.

Kun Helen Marsden karkasi, intialainen mies nähtiin -

lähellä kukkakelloa kymmentä yli yksi.

Tarkoitatte...

Oikeaa aikaa, en kukkaistutuksia.

Mitä hän teki? -Ei mitään.

Nyt päät kääntyvät, jos Dillmouthissa nähdään intialainen.

Silloin rouva Fane pelkäsi henkensä puolesta.

Rouva Fane? Onko hän sukua Walterille, sille asianajajalle?

Hänen äitinsä. Tämä ilmoitti siitä seuraavana päivänä.

Hassu vanha eukko.

Hän pitää poikaansa tiukassa lieassa.

Suokaa anteeksi.

Jään eläkkeelle perjantaina, ja pitää kirjoittaa puhe.

Tietenkin hän oli nymfomaani.

Jos termi on tuttu, neiti Marple.

Hän melkein nappasi Walterin. -Ihanko totta, rouva Fane?

He olivat erottamattomia, kunnes hän sai Kelvin Hallidayn koukkuunsa.

Hän kutsui Walterin häihin.

Hän oli jäädä pois, koska nukkui pommiin.

He kaikki joivat esityksen jälkeen.

Tuliko hän myöhään kotiin? -Ei kovin. Olin yhä hereillä.

Teimme palapelin valmiiksi ja menimme nukkumaan.

Onneksi se oli vain vaihe.

Walter on onnellisimmillaan äitinsä kanssa.

Jotkut miehet ovat.

Ettekö käynyt enää ulkona?

Komisario Primer sanoi, että seuraavana päivänä -

ilmoititte intialaisesta miehestä myöhään sinä iltana.

Väijymässä.

Hän erehtyi päivästä. Se oli edellisilta tai sen jälkeinen.

He ovat varkaita. Totta kai ilmoitin hänestä.

Minulta varastettiin upeat smaragdikorvakorut -

kun asuin Delhissä edesmenneen mieheni kanssa.

Millainen suhde teillä oli Helen Marsdeniin?

Rakastin häntä.

Ennen kuin hän kihlautui isäni kanssa?

Ja sen jälkeen.

En tarkoita...

Helen oli rakas ystävä.

Olimme kovin läheisiä.

Uskouduin hänelle kaikesta.

Äitini harmiksi, mutta en välittänyt.

Helen oli ymmärtäväinen -

kun ujo maalaisjuristi lumoutui hänen maailmastaan.

Hän kutsui minut katsomaan esitystä lavan takaa.

Oli mahtavaa olla osa sitä.

Se ei ehkä ollut London Palladium...

...mutta se voitti Monopolin äidin ja hänen ystäviensä kanssa.

Puhuiko hän koskaan perheestään?

The Funnybones oli hänen perheensä.

Sinä iltana minäkin tunsin olevani osa perhettä.

Lionel ja Dickie.

Jackie.

Janet.

Ja pikku Evie Ballantyne.

Jackie!

Kuten hän silloin oli.

Mutta tunsin surua.

Helenin lähtö muuttaisi kaiken.

Kollegat, uskolliset fanit -

ihomaalit ja arkut on pakattu.

Tiemme eroavat ensi vuoteen asti.

Paitsi tietenkin ihanan Helenimme -

joka valitsi avio-onnen -

teatterielämän sijaan.

Bravo!

En kanna kaunaa, Halliday. -Kiitos.

Malja The Funnybonesille!

Funnybones!

Menin kotiin hieman surullisena.

"Älä kulje lähtöruutun kautta" ja niin poispäin.

George! Missä se tee on?

Hittolainen.

Kaikki unelmamme. Minne ne katosivatkaan?

Evien unelmaa lukuun ottamatta.

Eve Ballantynen. Ballantyne Y:llä.

Olette varmasti kuullut hänen levyjään radiossa.

En ole kovin ajan tasalla.

Dickie tulee pian.

Totta kai muistan sen illan.

Kausi oli loppumassa.

Ja sitten kävi niin, että niin oli myös The Funnybones.

Malja The Funnybonesille!

Funnybones!

Funnybones! -Kippis kaikille.

Olimme juhlatuulella.

Kuka haluaa tanssia tämän sulavan hurmurin kanssa?

Jackie Afflick... -Janet.

...teki tavallisia temppujaan.

En minä. -Minä lähden, Jackie.

Helen, tämä on viimeinen vapaa iltasi.

Varokaa hänen paso dobleaan, tytöt.

Lionel Luff -parka. Kuoli seuraavana jouluna.

Hän esitti demonikuningasta tanssiteatterissa.

Lattialuukku aukesi liian pian.

Southseassa.

Hän mursi niskansa.

Tässä on pikku Gwenda, Dickie.

Kelvin Hallidayn tytär.

Ja herra Horn. -Beam. Hornbeam.

Hauska tavata.

Sanoitte, että se oli The Funnybonesin loppu.

Seuraavana kesänä asiat olivat muuttuneet, vai mitä?

Sinä iltana minulla oli hänelle uutisia.

Dickie!

Dickie. -Mitä?

Olen raskaana, kulta.

Emme voineet johtaa yritystä ja kasvattaa lasta.

Tässä on meidän George. Hän on nyt 18.

Teidän George?

Tapasimme hänet herra Fanen kautta, kun ostin Hillsiden.

Hurmaava poika.

Niin. Dickie luuli, ettei Walter palkkaisi häntä.

Sanoin, että kannattaa yrittää, ja hän pärjää hienosti.

Näittekö isääni myöhemmin sinä iltana?

Kyllä. Hän oli suunniltaan.

Osa Helenin tavaroista oli kadonnut.

Hän herätti minut, jotta voisi katsoa vaatekaappiin.

Hänen hääpukunsa oli yhä siellä. -Herättikö hän teidät?

Nukuin Helenin huoneessa sinä yönä.

Koska Dickie kuorsasi.

Yläkerrassa tuolla takana. Hän jakoi sen Evien kanssa.

Tämä oli The Funnybonesin kämppä, kun rouva Finderson omisti tämän.

Sodan jälkeen meidän piti sopeutua.

Mitaleilla ei makseta laskuja.

Dillmouth vaikutti itsestäänselvältä. Ostimme siis talon.

Tiedättekö, mitä ajattelin?

Että Helen ja Jackie Afflick olivat karanneet yhdessä.

Se ei ole oikein, Jackie.

Kuulin, kun hän suostutteli Heleniä.

Jos joskus muutat mielesi...

Hän oli ainoa, joka ei ollut paikalla aamulla. Heleniä lukuun ottamatta.

Kukaan ei maininnut siitä kaupungintalolla -

mutta niin me kaikki ajattelimme.

Näytimme surkeilta sinä aamuna.

Sinä ja musta silmäsi.

Kompastuin lavapainoon.

Hei, neiti Halliday.

Näin murhan tässä talossa.

Onko tohtori Kennedyn talo vasemmalla puolen risteystä?

Neiti Marple. Nuuskitko yhä?

Vihaan ratkaisemattomia tapauksia.

Ei ollut mitään ratkaistavaa. -Ehkä ei.

Vasen vai oikea?

Oletko saanut selville jotain? -Kyllä ja en.

Tämä on hämmentävää.

Rantakadulla oli intialainen mies.

Nuoren morsiamen hääpuku katosi.

Funnybone oli väärässä sängyssä.

Lähettikö Helen Marsden todella tämän?

Se on vasemmalla.

Kiitos, ylikomisario.

Hyviä eläkepäiviä.

Eihän teillä olisi jotain muuta varmasti Helenin kirjoittamaa?

Kun neiti Marple kertoi, että ottaisitte jutun, keksin tämän.

Nimikirjoitus ei liene tavallinen. -Se ei kelpaa vertailukohteeksi.

Eikö ole muuta? -Valitettavasti ei.

Tämä voisi kelvata.

"Rakas James, olet kaikkien aikojen paras bestman. Ja..."

"Rakastan sitä, että olet niin ihana minua kohtaan."

"Ikioma Helenisi." Olin unohtanut sen.

Hyvin teatraalista. -Sellainen hän oli.

Olin imarreltu.

Lähetämme nämä asiantuntijoille.

Tohtori, missä olitte sinä yönä?

Kuten sanoin neiti Marplelle, nukuin täällä.

Yksin varmaankin? -Kyllä, kiitos vain.

Tiedättekö, miksi hän oli Hillsidessa?

Oliko? -Niin rouva Pagett sanoi.

Kelvin ei kertonut sitä. Clare teki joskus niin.

Olen pahoillani. Siskoni on pyörinyt mielessäni -

Gwendan tultua elämääni.

Helen vietti joskus yön Kelvinin kanssa.

Yritin olla tuomitsematta. He olivat erittäin rakastuneita.

Emme voi sulkea pois mitään mahdollisuutta.

Minä etsisin sisäkkö Lilyn ja selvittäisin, mitä hän tiesi.

Laitoin hänelle eilen ilmoituksen.

Niinkö? -Kyllä.

Hyvä.

Oliko Erskine oikeassa Jackie Afflickista?

Otetaan selvää.

Hän pärjää hyvin.

Se oli Dotini. Dorothy.

Hänen ensimmäinen miehensä oli Dougall's Biscuits.

Tapasin hänet Nizzassa, kun hän oli iloinen leski.

Siinä sitä sitten oltiin.

Rauha hänen sielulleen.

En ole ottanut vitamiinejani tänään.

Nizzassa? -Niin.

Minulla oli siellä pieni baari.

Kunnes tapasin Dotin.

Perustin yrityksen Ranskaan, kun lähdin The Funnybonesista.

Se maksoi varmaan jonkin verran.

Olen säästäväinen.

Miksette ollut maistraatissa muiden kanssa?

Eikö teitä kutsuttu?

Sain tarpeekseni Dillmouthista.

Tietysti minut kutsuttiin.

Olin paikalla, kun he tapasivat.

Harjoittelimme uutta esitystä, kun hän tuli sisään.

Te olitte hänen sylissään.

Isä, katso!

Anteeksi. Se oli edesmenneen vaimoni lempilaulu.

Hänellä oli hyvä maku.

Tämä lahjakkuus kaipaa jakamatonta huomiotani.

Kysyitte minulta viimeisestä illasta.

Herra Erskinen mukaan hän riiteli lavapainon kanssa.

Sai mustan silmän. -Niinkö?

Todellako?

Nyrkkini se oli.

Erskine ja minä emme koskaan tulleet juttuun.

Tilanne kärjistyi viimeisenä iltana.

Kuka haluaa tanssia tämän sulavan hurmurin kanssa?

Janet.

Hän tiesi, että vaimo esitti vaikeasti tavoiteltavaa.

En minä. -Minä lähden, Jackie.

Helen. Tämä on viimeinen vapaa iltasi.

Ajattelin, että jos pelaan korttini oikein...

Nyt riittää, neidit. Tulen väliin.

He ovat täällä!

Hän ei leikkinyt mukana.

Minne menet?

Entä minä, Jackie? Enkö kelpaa? Se on kaunis laulu.

Ole kiltti, Jackie. -Irti minusta.

Hän sanoi jotain, ja Helen lähti.

Nähdään aamulla. -Jackie, ole kiltti.

Meillä on tarpeeksi pahoja tapoja. Pois siitä!

Evie oli jahdannut minua koko kauden.

Melko säälittävää.

Afflick, olet paskiainen! -Ja sitten...

Miksi hän kävi kimppuunne?

En tiedä. En jäänyt kyselemään.

Jätin hänet lattialle ja palasin kämppään.

Join viskiä Lionel Luffin kanssa.

Hän kuoli kauan sitten.

Keksittekö mitään syytä Helenin katoamiselle?

Ehkä hänet murhattiin.

Oletteko ajatelleet sitä?

Kuinka ollakaan, herra Afflick... -Ei! Emme ole. Jatkakaa vain.

Jos minulta kysytään, Erskine tappoi Helenin.

Miksi?

Koska The Funnybones oli hänen koko elämänsä.

Ihomaalit ja arkut on pakattu.

Hän tiesi, että Helen oli vetonaulamme.

Hän arveli, että avioliitto erottaisi meidät.

Paitsi tietenkin ihana Helenamme, joka on valinnut avio-onnen -

teatterielämän sijaan.

Bravo! -Silti...

Ei muistella pahalla, Halliday.

Kerron jotain muutakin. Hänellä oli vaimo ennen Janetia.

Sitten vaimo katosi.

Mitä tiedätte hänestä? -Sen, ettei hän voinut saada lapsia.

Dickie kertoi minulle. Se sai heidät riitelemään.

Joka tapauksessa aikaisin seuraavana aamuna -

nousin maitojunaan Dillmouthissa.

Enkä ole katsonut taakseni.

Mielenkiintoista.

Helen käänsi selkänsä Jackie Afflickille ja loisteliaalle uralle -

asettuakseen perinteiseen avioliittoon.

Ja miehen kanssa, jolla oli lapsi.

Todella romanttista. -Hän oli onnenonkija.

Ja sama laulu, joka oli tärkeä äidillesi.

Se on kaunis tarina. -Niin on.

Gwenda, herra Vanstonella on paljon yhteyksiä.

Antaisikohan Delhin poliisi hänen nähdä kansion äitisi onnettomuudesta?

Äitinikö?

Äitisi kuolema voi olla merkittävä.

Luuletko, että isäni oli hullu, joka murhasi äitini -

tuli sitten Englantiin ja murhasi Helenin?

Mistä löysit tämän naisen?

Voit lähettää hänet takaisin!

Olen pahoillani. -Kyllä hän rauhoittuu.

Jos hänen äitinsä onnettomuus oli todella murha -

uskot varmasti, että syyllinen oli hänen isänsä.

Ellet vihjaa, että tohtori Kennedy tappoi oman siskonsa.

Tohtori Kennedy?

Olen varma, ettei hän ollut Intiassa.

Mutta ehkäpä joku The Funnybonesista oli.

Tuo oli hiton töykeää, Gwenda! -Neiti Halliday sinulle.

Olen kiintynyt sinuun, mutta sitä koetellaan.

Älä sitten ole! -En voi sille mitään!

Etkö, Hugh?

George oli siis 11-vuotias, kun palasitte Dillmouthiin?

Juuri siinä iässä poika tarvitsee isän vaikutusta.

Hänellä oli onnea, kun isä palasi sodasta. Monet eivät palanneet.

Dickie halusi uuden elämän Intiassa.

Hän oli ollut siellä töissä, mutta minä kieltäydyin.

Dillmouthissa on kaikki tarvittava.

Näkemiin. -Näkemiin.

"Hillside, Dillmouth"

"Tietoja etsitään Lily Kimblestä -

joka oli kotiapulainen tässä osoitteessa vuonna 1934."

"Soittakaa numeroon Dillmouth 8123."

Se voisi tietää rahaa. -Eikä.

Oudompaakin on tapahtunut.

Se voi tietää ongelmia. Sinä ja hölmöt käsityksesi.

Ja ruoki ne kanat!

"Hyvä tohtori Kennedy, voitteko neuvoa minua -

olettehan ammattimainen herrasmies -

mitä tehdä tälle lehdessä olleelle ilmoitukselle?"

"Kaiken tämän jälkeen en tiedä, mikä on parasta."

"Jos voitte neuvoa minua, tulen huomenaamulla luoksenne."

"Kunnioittavasti, Lily Tutt, omaa sukua Kimble."

"Hillsiden kotiapulainen."

Saatamme vihdoin edistyä.

Kyllä, herra Vanstone.

En voi puhua kovempaa, jos hän kuulee.

Mitä saitte selville?

Clare Hallidayn kuolemaa vuonna 1933 pidettiin vain onnettomuutena.

Onnettomuuden tiedot tosin annettiin rikoskomisario Chopralle myöhemmin.

Onko tämä salailu välttämätöntä?

Uskokaa pois, sillä voi olla suuri vaikutus -

tulevalle onnellenne.

Etsisittekö komisario Chopran?

Sähkötän jotain tärkeää huomenna.

Kiitos!

Palladium vahvistaa, että Eve Ballantyne Y:llä -

tapaa meidät esityksen jälkeen.

Laittaisitko tämän minulle? Vien sen ulos ennen suurta päivää.

Koko asuntoni mahtuisi tänne.

Miten pärjäät?

Onhan aina Kensington Gardens.

Jos minulla on vapaa-aikaa, olen geologisessa museossa.

Kiviäkö? -Jos sotaa ei olisi ollut...

Opiskelin sitä.

Mutta kun äiti jäi yksin kahden paljon nuoremman veljeni kanssa -

maankuoren vajoamien esiintymät eivät olisi tuoneet leipää pöytään.

Ennen kuin palaamme huomenna, Hugh -

voisimmeko nähdä Buckinghamin palatsin ja Big Benin?

Onko Windsorin linna kaukana? Enhän minä tiedä.

Suklaata, kulta.

Sinulla on Helenin kaulakoru.

Helenin? -Niin.

Pyysin sitä kerran lainaan, mutta hän ei suostunut.

Se kuului äidillesi. -Tiedän.

Helen sanoi pitävänsä sitä muistaakseen Clarea Kelvinin vuoksi.

Mutta sellaisia he olivat.

Tätä tietä, kaikki!

Tulkaa, kaikki! Vauhtia! -Kelvin. Mitä sinä teet?

Helen-kulta.

Tuletko vaimokseni?

Kyllä, Kelvin.

Koko sydämestäni.

Luopua nyt kaikesta miehen vuoksi. Anna oksennuspussi, Alice!

En koskaan ymmärtänyt sitä. Hän olisi voinut päästä pitkälle.

Mutta hän halusi olla pikkuvaimo, jolla oli suloinen lapsi.

Ettekö kaipaa sitä? -En, söpöliini.

Viimeinen ilta Dillmouthissa. -Dillmouthissa! Mikä läävä!

Kuinkahan Dickie Erskine voi nykyään?

Yksi sooloistani näyttää toimivan. Ajoitusta pitää tosin harjoitella.

Osaan laulaa. Olen kunnianhimoinen. Haluan oman valokeilani.

Haluan mittatilausmekon ja päästä etusivulle.

Kultaseni. Ollaanpa nyt rehellisiä.

Olen kuullut lauluasi. Ei ikimaailmassa.

Haluaisin ajatella -

että hän on siitä lähtien hiipinyt halvoille paikoille itkemään.

Entä Jackie Afflick. Olitteko rakastunut häneen?

Siihen ääliöönkö? Älä viitsi!

Mitä hän sanoi? -Kyyneleitä viimeisen illan juhlissa.

Olin silloin tunteellinen.

Se oli The Funnybonesin loppu. Tiesin lähteväni Dillmouthista -

kulkemaan pitkän ja vaikean tien tähteyteen.

Tapahtuiko sinä iltana mitään epätavallista?

Olihan siellä Walter Fane.

Palasin kämpälle, ja siellä hän oli.

Hän oli epätoivoinen.

Missä Helen on? Hän ei ole palannut.

Minun on nähtävä hänet! -Anteeksi, en voi auttaa.

Kauneusunet!

Siinä se. Minun pitää sykähdyttää faneja.

Onko teillä ongelmia silmienne kanssa?

Helen opetti minulle arvoituksellisuutta.

Neiti Ballantyne.

Oletteko käynyt Intiassa? -Olen.

Milloin? -Sodan aikana.

Vein kaivattua glamouria rohkeille joukoillemme.

Miten niin? -Muuten vain.

No... Näkemiin, kultaseni.

Sanon yhden asian.

En polvistu kosiessani. Se on liian mahtailevaa.

Teet varmasti niin. Kysyn, kun olet kihloissa.

Kun tapasimme, tiessä oli risteys.

Halusin mennä yhteen suuntaan. -Minä sanoin...

että seuraan aina vaistojani.

Niin?

Puhelinviesti neiti Hallidaylle.

Neiti Marple.

Lily otti yhteyttä. He tapaavat hänet aamulla.

Aikainen lähtö siis.

Aikainen lähtö.

Niin. Oletteko aivan varma?

Jatkakaa. -Hänen pitäisi olla täällä.

Asemalle on lyhyt matka.

Tarvitsetko toisen aspiriinin? -En.

Miten Charles voi tänä aamuna?

Hyvin. Oli ihanaa kuulla hänestä.

Soittikohan Lily ensin Erskinen pariskunnalle?

Miten niin?

Törmäsin Dickieen kadulla.

Sanoin, että Lily tulee Dillmouthiin. Dickie muisti hänet. Uskollinen fani.

Scotland Yardin käsiala-asiantuntija soitti Helenin postikortista.

Ei epäilystäkään. -Väärennöskö?

Aito. Hän on täysin varma.

Isäsi ei siis voinut murhata Heleniä, koska tätä ei murhattu.

Isäni ei voinut murhata Heleniä, koska hän ei olisi murhannut ketään.

Helen kuristettiin. Näin sen.

Kukaan ei saa minua kieltämään sitä.

Uskothan minua? Lupaa.

Uskon, että näit murhan, Gwenda. Lupaan sen.

En voi uskoa, että isäni olisi tappanut itsensä.

Ehkä joku murhasi hänetkin.

Kuristettu. En jääkään eläkkeelle perjantaina.

Tämä ei ole reitti asemalta.

Ei Woodleigh Boltonin asemalta. Mutta se on Matchings Holtista.

Käskin hänen jäädä Woodleigh Boltoniin.

Ja nousta kello 10.30:n junaan Coombeleigh'sta.

Matchings Holtin lipunmyyjän mukaan hän oli puoli kymmenen junassa.

Miksi?

Jos Heleniä ei murhattu, mnkä tiedon vuoksi Lily tapettiin?

Helenin postikortista ja käsialasta.

Olemmeko varmoja, että se todistaa...

Asiantuntijoiden kanssa ei voi kiistellä. Olen miettinyt.

Richard Erskinen ensimmäinen vaimo karkasi. Häntä ei nähty enää koskaan.

Niin Jackie Afflick sanoi. Mutta mikä yhteys..?

Käytämme teknistä termiä. Se on aavistuksen seuraamista.

Erskine palasi Dillmouthiin sodan jälkeen.

Ehkä hän tuli vahtimaan Lilyä, koska tämä tiesi -

hänen murhanneen ensimmäisen vaimonsa.

Hän sai tietää, että Lily oli tulossa.

Kuka vain olisi voinut tietää sen.

Dillmouth tuskin eroaa St. Mary Meadista -

kun on kyse juoruista.

Voimme luulla, etteivät The Funnybonesit pidä yhteyttä -

mutta voimmeko olla varmoja siitä?

Pyydänkö heidät kaikki tänne?

En ikinä ehdottaisi, mitä teidän pitäisi tehdä.

Harkitsen asiaa.

Hän on ainoa Funnybone, josta Lilyllä oli kuva.

Miksipä ei? Tiedämme, että Dickie oli hänen suosikkinsa.

Herra Tutt.

Puhuiko Lily usein ajastaan Dillmouthissa?

Ei. Hän sanoo, että hänen olisi pitänyt jäädä palvelukseen -

mieluummin kuin elää täällä kanssani.

Jos haluatte tietää jotain erityistä, kysykää.

Menen tapaamaan hänen äitiään.

Mitä Lily ajatteli neiti Marsdenin katoamisesta?

Ei uskonut, että hän karkasi.

Ellei hän mennyt pohjoisnavalle. Niin hän aina sanoi.

Pohjoisnavalle? -En tiedä.

Kiitos, herra Tutt. Teistä oli paljon apua.

Ottakaa tämä. -Herra Tutt ei...

Kyllä Herra Tutt ottaa.

Hautaan hänet kunnolla.

Kiitos, neiti.

Olemme onnekkaita.

Pohjoisnavalle? -Etkö ymmärrä?

Kaikki Helenin vaatteet hääpukua lukuun ottamatta olivat Hillsidessa.

Oli keskikesä.

Lily kai huomasi, että Helen otti talvivaatteita, ei kesävaatteita.

Tai oikeastaan murhaaja otti, paniikissa.

Senkin fiksu otus! -Enkö olekin?

Poliisi saattaisi ihmetellä sitä -

että Walter nähtiin The Funnybonesin kämpällä -

kun sanoitte hänen olleen täällä teidän ja palapelin kanssa.

Hän oli.

Oliko hän täällä, kun Lily Tutt murhattiin?

Rouva Fane?

Walter on minulle rakas.

Äidin ja lapsen side...

...tai isän ja lapsen, löytää aina jonkin osoituksen -

joko rakkauden kautta tai myönnytyksiä tekemällä.

Mitä te tiedätte äitiydestä?

Onko tuo Kali?

Niin, Kali. Synkkä ja kamala äiti.

Ylikonstaapeli Macauley, kiitos. Hän odottaa soittoani.

Rouva Erskine vannoo, että mies oli kotona -

Lilyn murhan aikaan.

Taidan uskoa häntä.

Erskinen mukaan hänen ensimmäinen vaimonsa meni uusiin naimisiin.

Se kuulostaa minusta hölynpölyltä.

Paikallinen poliisi varmasti vahvistaa sitä parhaillaan.

On kiehtovaa nähdä, miten aavistus toimii.

Toivottavasti heillä ei kestä kauan. Kaikki ovat pian täällä.

Arthur Primer! Kyllä, kersantti.

Kyllä.

Vai niin.

Heippa vaan teillekin.

Herra Erskine puhui totta.

Ensimmäinen vaimo on elossa. Hänellä on toinen mies ja kuusi lasta.

Kuusi lastako? -Ja 50 lammasta.

Dillmouthiinko?

Kyllä, jos on pakko.

Pitäkää hauskaa.

Halaa isukkiasi, poika.

George, seisot jalallani.

Nappaamme kohta tappajan.

Taloni voi silti näyttää hyvältä.

Anteeksi, herra Hornbeam.

Mutta teille tuli viesti tänään Intiasta.

Herra Vanstone sanoi saaneensa sähkösanomanne.

Hän on löytänyt komisario Chopran. Tämä tutki koruryöstöä.

Korujako? Sanoiko hän, millaisia? -Ei.

Puhuitko Charlesille selkäni takana?

Olen pahoillani. Se oli välttämätöntä.

Meitä tulee 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9.

Yksitoista. -Yksitoistako?

Cocktailit, kiitos, rouva Pagett!

Meillä on sherryä. Jäillä.

Tohtori Kennedy. He ovat tuolla.

Kiitos.

Neiti Ballantyne. -Herra Afflick.

Miten sujuu? -Sujuvasti.

Neiti Ballantyne, saanko sanoa, että menestyksenne on hyvin ansaittu.

Saat, Walter-kulta.

Dickie, katsohan sinua.

Tiedättekö, mitä kello on?

En ole varma, mutta on varmaan kamalan myöhä.

Anteeksi, että sain teidät nousemaan -

väärältä puolen sänkyä, herra Vanstone.

Ellei Gwenda ole kuollut... Oletan muuten, ettei hän ole.

Sanoitteko "muuten"? -Kyllä. Miten niin?

Linja pätki.

Näyttäkää tarkastaja Chopralle heti, mitä sähkötimme.

Mikä se jalokiviryöstö on?

Uskomatonta.

Helen Marsden murhattiin tässä talossa 18 vuotta sitten.

Tappaja on tässä huoneessa.

Herra Fane. -Mitä?

Missä olitte sinä yönä?

The Funnybonesin kämpällä etsimässä Helen Marsdenia.

He kysyivät. Olihan se vähän outoa.

Sinä olit vähän outo.

Helen oli sinulle pakkomielle.

Kerroin jo. Hän oli ystäväni.

Halusitteko hänen olevan enemmän?

En. -Kertokaa totuus.

En voi.

Jonkun maailma kääntyisi ylösalaisin.

Se on teidän valintanne, Fane.

Ei ole.

Se on minun.

Janet?

Kerro heille, Walter.

Jäähyväisjuhlassa...

En voinut antaa Janetin lähteä ilman yksityisiä hyvästejä.

Menin hänen pukuhuoneeseensa.

Kuulin Dickien tulevan, joten piilouduin.

Dickie!

Dickie. -Mitä?

Olen raskaana, kulta. -Mitä?

Miten voin pyörittää yritystä, kun lapsi on tulossa?

Senkin typerä nainen!

Olin yhtä järkyttynyt.

Mutta jotenkin vain tiesin, kun kuulin sen.

Tarkoitatko, että Fane..? -Kyllä.

Hän on Georgen isä.

Walter! -Voi, Dickie...

Olet aina tiennyt, etkö olekin -

ettei George ole poikasi?

Olen.

Se ei ollut ensimmäinen vaimonne, joka ei voinut saada lapsia.

Hän on saanut kuusi toisen miehensä kanssa.

Se olitte te.

Jatkakaa, herra Fane.

Menin kotiin.

Kuulin, kun tulit ja menit huoneeseesi.

Puoli tuntia myöhemmin. -Menin etsimään Heleniä.

Vain hän tiesi Janetista ja minusta. Halusin jutella.

Seurasin häntä.

Sitten näin sen intialaisen miehen. Pelästyin ja menin kotiin.

Odotin The Funnybonesin kämpällä.

Missä Helen on? Hän ei ole palannut.

Minun on nähtävä hänet! -En voi auttaa.

Silloin neiti Ballantyne näki minut.

Olen pahoillani, Walter.

Miten saatoin epäillä sinua?

Omaa lastani! Olit aina niin kiltti poika. Et voisi ikinä...

...tappaa ketään.

Ajattele positiivisesti.

Et uskonut saavasi lapsenlasta.

Ei ihme, että otit Georgen töihin.

Olisin voinut välttää mustan silmän.

Luulitko, että se olin minä? -Herra Erskine.

Mitä sanoitte Helenille juhlissa?

Sanoin nähneeni sen intialaisen hepun näyttämön ovella.

Hän lähti kiireellä teatterista etuoven kautta.

Jostain syystä hän oli kauhuissaan.

Kiehtovaa.

Anteeksi. Jatkakaa toki.

Ei ole paljon kerrottavaa, paitsi Afflickin lyönti.

Kun häivyit aamulla, oletin, että tunsit syyllisyyttä Janetin takia.

Ehkä se johtuikin Helenistä. -Älä viitsi.

Hän oli juuri torjunut teidät juhlissa.

Tiedän, mutta...

Palasin kämpälle. Oikeasti.

Ja sitten loppuillan ajan...

Se asettaa minut vaikeaan asemaan.

Ammatillisessa mielessä. -Tekö, tohtori Kennedy?

Jos se on ainoa keino.

Jackie ei voinut tappaa Heleniä.

Nyt meidän kaikkien on kerrottava totuus, tai olet pulassa.

Olimme vasta penskoja.

Baarissa oli jo tarpeeksi kamalaa.

Kuka haluaa tanssia tämän sulavan hurmurin kanssa?

Minä lähden, Jackie.

Sitten tilanne paheni.

Haluan päästä etusivulle. -Kultaseni.

Olen kuullut lauluasi. Ei ikimaailmassa.

Meillä on jo tarpeeksi pahoja tapoja. Pois siitä!

Onko ihme, että tein jotain niin typerää?

Hän oli huoneessani.

Luoja tietää, montako pilleriä hän otti.

Sain hänet Lionel Luffin vanhaan romuun ja vein hänet lääkäriin.

Annoin neiti Ballantynelle oksetuslääkettä.

Kun pahin oli ohi, istuin hänen vierellään aamuun asti -

kun hän nukkui.

Mikset vienyt häntä sairaalaan?

Pillerit olivat Benzedrexiä.

Laittomia huumeita. -Tarvitsin piristystä.

Oletteko soittanut ksylofonia ja stepannut yhtä aikaa?

Kuka teille toimitti ne?

Joku, joka piti vitamiineista, herra Afflick?

Ja tienasi tarpeeksi avatakseen pienen baarin Ranskaan?

Kyllä. Siitä sai hyvät rahat.

Se ei ole oikein, Jackie.

Helen tiesi siitä.

Jos joskus muutat mielesi...

Meillä kolmella on siis alibit, vaikkakaan ei kunniallisista syistä.

Se ei ole aivan totta, vai mitä, tohtori?

Herra Afflick ja neiti Ballantyne eivät olisi tienneet -

jos olisitte livahtanut ulos ja kuristanut Helenin.

Tarkkaan ottaen eivät kai.

Ja tarkkaan ottaen -

teillä ei ole alibia Lilyn kuristamisellekaan.

Olin kanssanne, kun luulimme hänen tulevan asemalta.

Mistä olisin tiennyt, että hän muutti suunnitelmiaan?

Hänen pitäisi olla täällä. Asemalle on lyhyt matka.

Olitte erittäin nerokas.

Ehkä häneltä löytynyt kirje ei ollut se, jonka lähetitte.

Oikeasti käskitte hänen tulla klo 9.30 junalla -

jäädä pois Matchings Holtin asemalla ja mennä polkua pitkin.

Teillä olisi ollut puolitoista tuntia aikaa -

ja rauhallinen paikka tappaa hänet.

Vaihdoitte tilalle kirjeen, jota ette lähettänyt -

ja jossa luki kello 10.30:n juna ja Woodleigh Boltonin asema.

Tämä voittaa häiriintyneimpien potilaidenikin oudot fantasiat.

Näytätte pitävän pikku tempuista, joihin liittyy posti.

Helenin kortti taisi olla toinen.

Uskon, että väärensitte sen ja lähetitte Lontoosta.

Ettekö luota Scotland Yardiin? -Asiantuntija oli oikeassa.

Kortti ja valokuva oli kirjoitettu samalla käsialalla.

Se olisi voinut olla teidän. Naamioituna.

Kun kuulitte, että olimme tulossa -

kirjoititte sen viestin Heleniltä kuvan taakse.

"Rakas James, olet kaikkien aikojen paras bestman."

"Rakastan sitä, että olet niin ihana minua kohtaan."

"Ikioma Helenisi."

Nappasitte varmasti kortin ennen kuin se toimitettiin Kelvin Hallidaylle.

Seurasitte herra Hallidayta jyrkänteelle -

ja työnsitte hänet hänen kuolemaansa alla olevaan kivikkoon.

Sitten toimititte postikortin.

Kun se löytyi, kaikki olettivat hänen tappaneen itsensä -

luettuaan, että Helen oli lähtenyt lopullisesti.

Tämä on naurettavaa.

Miksi tappaisin Helen Marsdenin?

Mihin tämä johtaa?

Intiaan, tohtori Kennedy.

Ja siskoonne Clareen. -Äitinikö taas? Mutta...

Suokaa anteeksi.

Äitisi, Gwenda, irtisanottiin varkauden takia.

Kun hän tapasi isäsi, hän oli töissä yökerhossa.

Tanssi yksinäisten miesten kanssa. Ei mitään muuta.

Joskus vartioimaton tasku ryöstettiin.

Sitten hän rakastui, avioitui ja sai sinut.

Mutta menneisyys sai hänet kiinni.

Komisario Chopra Delhin poliisista oli varastettujen korujen jäljillä.

Tarkoitatko..? -Kyllä.

Miten tämä liittyy Helen Marsdenin murhaan?

Se puhelu tuli Intiasta.

Tapoitte siskonne.

En ole käynyt Intiassa. -Hän ei kuollut Intiassa.

Hän kuoli Dillmouthissa.

Clare Halliday ja Helen Marsden olivat sama henkilö.

Clare ja Kelvin Halliday laativat suunnitelman aloittaa uusi elämä -

jotta hän voisi jättää rikollisen menneisyytensä taakseen.

Auto on romuna, kulta. -Kulta, olet turvassa.

Nähdään Englannissa. -Niin.

Claren auto-onnettomuus oli lavastettu.

Kuten kaikki muukin teeskentely.

Hän tuli Englantiin, ja isäni tuli myöhemmin kanssani.

Niin, Gwenda.

Näyttämöltä poistuu Clare Halliday -

ja näyttämölle astuu Helen Marsden. Se oli esitys.

The Funnybones oli heidän tärkein yleisönsä.

Isä, katso! -Anteeksi.

Se oli edesmenneen vaimoni lempilaulu.

Tuletko vaimokseni?

Kyllä, Kelvin.

Dillmouthissa hän ei vältellyt vain poliiseja.

Ehkä hän lähti Intiaan -

koska olitte hänestä vähän ylisuojeleva.

Oli syy mikä tahansa, hänellä ei ollut aikomusta jatkaa uraa -

joka toisi hänelle vääränlaista huomiota, kun hän oli naimisissa.

Jos herra Halliday vain ei olisi laittanut kihlausilmoitusta Timesiin.

Helen oli vihainen siitä, kuten rouva Pagett kuuli.

Kelvin Halliday ei kutsunut teitä Dillmouthiin.

Luitte kihlausilmoituksen ja päätitte tulla tapaamaan miestä -

joka nai edesmenneen ja rakastetun siskonne.

Löysittekin siskonne elossa.

James! -Helen!

Kelvin puhuu hyvää siskostasi.

Rakas Clare.

Nautitko roolista?

Miksi tappaisin siskoni?

"Rakas James...

...kaikella rakkaudellani. Ikioma..."

Helen Marsden voisi kirjoittaa niin.

Mutta kun tiedän, ettei hän tehnyt niin, mietin jos te tohtori -

valitsitte alitajuisesti sanat -

jotka halusitte Claren sanovan teille?

Siksikö ryhdyitte psykiatriksi?

Jotta voisitte parantaa itsenne?

Ei parantaa.

Oli liian myöhäistä.

Ymmärtää.

Nyt tiedän, etten olisi voinut rakastaa ketään muuta kuin Clarea.

Mitä tapahtui?

Kun herra Erskine kertoi Clarelle...

Muistetaan hänet hänen oikealla nimellään.

...siitä intialaisesta, hän oletti, että joku Chopran miehistä -

oli tullut koruryöstön takia.

Nähdään aamulla.

Niin olikin. -Clare tuli tapaamaan Kelviniä.

Rouva Pagett kuuli heidän riitelevän miehestä.

Rauhoitu! En aio tavata häntä!

Minä aion! Jos luulet, että katson vierestä...

Rouva!

Kelvin lähti etsimään miestä soitettuaan minulle.

Halusin vain yhden kunnon suudelman...

...pikkusiskoltani, ennen kuin oli liian myöhäistä. Vain kerran.

Vain tämä yö. Rakkaalle Jamesillesi.

Ei! -Olet ikiomani.

Konstaapeli.

James Alfred Kennedy, teillä on oikeus pysyä vaiti...

Missä äitini on?

James-setä!

Missä hän on?

Rouva Limppu, leipurin vaimo?

Hän ansaitsee parempaa.

Herra Vanstone kuulosti minusta erittäin sopimattomalta.

Mutta he ovat kihloissa.

Mutta eivät naimisissa.

Vielä.

Vaisto.

Suomennos: Heidi Jäsberg Iyuno-SDI Group