Original subtitles

"RAJAT, JOTKA EROTTAVAT ELÄMÄN KUOLEMASTA,

OVAT PARHAIMMILLAANKIN HÄILYVÄT JA KARKEAT.

KEN SANOO, MIHIN YKSI PÄÄTTYY JA MISTÄ TOINEN ALKAA?" E. A. POE

Huomenta, hyvät herrat.

Oletteko te Augustus Landor? -Olen.

Ja te olette?

Kapteeni Hitchcock palveluksessanne. Akatemian kakkosmies.

Tulin ilmoittamaan,

että johtaja Thayer tahtoisi teidät heti puheilleen.

Mitä asia koskee? -Eversti kertokoon itse.

Entä ajankohta? -Heti kun teille sopii.

Ja entäpä jos päätän olla tulematta?

Se on teidän vallassanne yksityishenkilönä.

No, tänään on hyvä ajokeli.

Kuvernöörin kertoman mukaan olette legenda New Yorkin poliisissa.

Suositellessaan teitä hän kertoi saavutuksistanne.

Pidätitte Daybreak Boysin johtajat,

hajotitte pelätyn Shirt Tails -koplan -

ja selvititte nuoren prostituoidun karmean murhan Elysian Fieldsissä.

YHDYSVALTAIN SOTILASAKATEMIA

Kykyihinne kuuluvat salakielet, mellakanhallinta -

ja paljain käsin kuulustelu.

Pappismiehen poika Gloucesterista.

Tulitte New Yorkiin poikavuosinanne.

Ja olette jäänyt leskeksi.

Kolme vuotta sitten.

Pyydänkö tuomaan kahvia? -Olut kelpaisi hyvin.

Onko teillä -

nämä seikat muistiinpanoissa jossakin lokerossa?

Lukeeko niissä,

etten ole astunut jalallani kirkkoon -

aikapäiviin?

Tai että tyttäreni karkasi jokin aika sitten?

Olemme tietoisia tyttärenne katoamisesta.

Esitämme osanottomme.

Enhän suinkaan loukannut teitä?

Ette.

Minun tässä pitäisi pyytää anteeksi.

Ja pyydänkin. Jatkakaa toki.

Herra Landor, meidän tulee edetä äärimmäisen tahdikkaasti.

Etsimme henkilöä.

Yksityistä kansalaista, jolla on tarvittavat ansiot ja ote,

suorittamaan tiedusteluja akatemian puolesta.

Kyseessä on erittäin hankala ja arka asia,

joka koskee erästä kadettiamme.

Toisen vuoden oppilas Kentuckysta nimeltään Fry.

Leroy Fry. -Mitä suotta kiertelemään.

Fry hirttäytyi eilen illalla.

Ikävä kuulla.

Kammottava tapaus, mutta ymmärtäkää asemamme.

Tehtävämme on huolehtia näistä nuorukaisista.

Teemme heistä herrasmiehiä ja sotilaita. Siksi pidämme kovaa kuria,

mutta toivoaksemme tiedämme, missä kurin raja kulkee.

Poika hirttäytyi.

Se on kuolinsyyntutkijan asia. -Siinä ei ole kaikki.

Kadetti Fryn ruumiiseen oli kajottu yön aikana sairaalassa.

Kajottu? Kenen toimesta?

Jos tietäisimme, meidän ei olisi tarvinnut kutsua teitä.

Akatemiassa on varmasti keppostelijoita.

Se ei ollut mikään kepponen.

Leroy Fryn sydän oli leikattu irti rinnasta.

Tri Marquis, miten tämä tehdään?

Skalpellilla. Tavallinen hyvä, terävä veitsikin käy.

Mutta itse sydän onkin hankalampi.

Keuhkoissa ja maksassa on viiltoja,

koska terää pidettiin viistossa sydämen suojaamiseksi.

Ja kuinka sydän otetaan talteen?

Jonkinlaiseen astiaan.

Ehkäpä palttinaan käärittynä, tai sanomalehteen.

Se luultavasti pakattaisiin jäihin.

Millainen mies siihen pystyy?

Vahva.

Eikö siis nainen?

Ei ainakaan kukaan, johon minulla on ollut ilo tutustua.

Entä miehen lääketieteelliset kyvyt?

Pitäisikö hänellä on yhtä hyvä koulutus ja kokemus kuin teillä?

Ei välttämättä.

Se vaatii valoa ja tiedon, mistä leikata,

mutta tekijän ei tarvitse olla lääkäri tai kirurgi.

Hän lienee… -Mielipuoli!

Joka on yhä vapaana.

Eteen vie!

Suokaa anteeksi, herra Landor.

Tilanne on hyvin arkaluonteinen.

Vaikutusvaltaiset senaattorit Washingtonissa -

näkisivät mielellään akatemian lakkautettavan.

Pyydän, että autatte meitä pelastamaan Yhdysvaltain sotilasakatemian kunnian.

Yritän kyllä.

Olitte vahtivuorossa eilisiltana, Huntoon.

Kyllä olin.

Puoli kymmenestä keskiyöhön. Palasin vahtihuoneeseen.

Missä se on?

Numero neljä Fort Clintonin vieressä.

Myönnän, etten ole tutustunut tiloihin,

mutta käsittääkseni tämä paikka -

ei ole matkan varrella Fort Clintonista pohjoiskasarmille.

Ei niin. -Miksi poikkesitte tänne?

Kuulin matkalla jotain.

Arvelin, että se oli eläin.

Se kuulosti kituvan tai olevan loukussa, joten tulin apuun.

Pidän kovasti eläimistä.

Juoksin tästä ja törmäsin kadetti Fryhin.

Miltä hän näytti? -Ei hyvältä.

Hän ei roikkunut suorassa.

Hän ikään kuin istui tuolissa.

Nyt en ymmärrä.

Jalat koskettivat maata.

Jalat koskettivat maata? -Kyllä.

Vai niin. Mitä sitten teitte?

Juoksin suoraan pohjoiskasarmille.

Vielä yksi kysymys, sitten en vaivaa enää.

Näittekö lähistöllä muita?

En nähnyt.

Herra Huntoon.

Kaula.

Se pisti heti silmääni.

Näettekö?

Jälki ei ole siisti. Köysi hankasi -

ja liikkui kaulalla hakien otetta.

Aivan kuin…

Kuin hän olisi pannut vastaan.

Katsokaapa sormia.

Rakkoja köyden tempomisesta.

Hän yritti irrottaa sen.

Saanko kysyä, mitä täällä tapahtuu?

Tämä on vallan asiatonta.

Ehkäpä voisitte tunnustella Fryn takaraivoa.

Tutkittehan te Fryn?

Totta kai tutkin. Se kuuluu työhöni.

Mehän kävimme tämän jo läpi.

Tässä on jonkinlainen ruhje.

Päälakilohkolla.

Noin kahdeksan senttiä.

En ilmeisesti huomannut.

Joku murhasi Fryn.

Oletteko sitä mieltä, herra Landor?

Saatatte olla oikeilla jäljillä, kapteeni Hitchcock.

Tämä jäi helposti huomaamatta.

Herra Landor.

Nyt kun olette mukana,

lienee hyvä sopia perussäännöistä.

Raportoitte minulle päivittäin, ja minä everstille.

Ette saa hiiskahtaakaan tästä kellekään akatemiassa tai muualla.

Eikö muuta? -Vielä yksi ehto.

Ette saa juoda tutkinnan aikana.

Maineenne kulkee edellänne.

Anteeksi.

Oletteko te Augustus Landor? -Olen.

Ymmärtääkseni saitte tehtäväksenne selvittää -

Leroy Fryn tapauksen.

Kyllä vain. Miten voin olla avuksi?

Minulla on itseni ja laitoksen kunnian tähden -

velvollisuus kertoa omista päätelmistäni.

Päätelmistä?

Liittyen Fry-vainaaseen.

Kuulisin ne kernaasti.

Mies, jota etsitte,

on runoilija.

Sotamies Cochrane.

Kun Leroy Fryn ruumis tuotiin sairaalaan,

teidät määrättiin vartioimaan sitä.

Kyllä.

Tapahtuiko vahtivuoron aikana mitään? -Vasta puoli kolmen maissa.

Pääsin silloin vahdista. -Kuka tuli tilalle?

Sotamies, kuka tuli tilalle? -En osaa sanoa.

Hän oli upseeri.

Eikö hän kertonut nimeään? -Ei.

En odottaisikaan sitä upseerilta.

Mitä upseeri sanoi?

Hän sanoi: "Kiitos, sotamies. Voitte poistua. Tulen tilallenne."

Eikö se ole outo pyyntö? -On kyllä. Erittäin.

Näittekö upseerin kasvot? -En nähnyt.

Minulla oli vain kynttilä. Oli pimeä.

Mistä sitten tiesitte, että hän oli upseeri?

Olkaimen arvomerkistä, mutta se oli kyllä eriskummallinen.

Kuinka niin? -Raidat.

Ne puuttuivat vasemmasta olkaimesta.

Siinä hän tulee.

Benny tunnistaa miehen, joka on ryypyn tarpeessa.

Näky, joka lämmittää vertani.

Benny. -Sir.

Otetaan yksi säännöille. -Paskat niistä.

Patsy.

Patsy!

Mitä murehdit?

Kuulitko kadettiraukasta?

Sanovat hänen kituneen tuntikausia. -Ketkä?

Tuo mies.

Eikö teidän pitäisi olla konsertissa?

Iltaa. Konsertissako?

Ei minua siellä kaivata.

Minua tuskin huomataan akatemiassa.

Sitä paitsi olen oppinut näissä paikoissa enemmän kuin koulun penkillä.

Sitä en epäile.

Käykää toki istumaan. Ottakaa…

Tuoli? -Tuoli. Kiitos.

1. vuoden kadetti Poe. E. A. Poe.

Edgar A. Poe.

Teillä on näemmä kova jano.

Tämä lievittää synkkyyttä.

Kertokaapa, miten kuulitte Leroy Frysta.

No, Huntoonilta tietysti.

Hän on vaahdonnut siitä kuin mikäkin julistaja.

Tiedä vaikka hänetkin hirtetään kohta.

Ette kai vihjaa, että joku hirtti Fryn?

En yritä vihjata mitään.

Miksi uskotte, että mies, joka leikkasi Leroy Frylta sydämen,

oli runoilija?

No…

Sydän on joko symboli tai ei mitään.

Jos symboli otetaan pois, mitä jää?

Kourallinen lihasta, joka ei ole esteettisesti virtsarakkoa kummempi.

Ihmissydämen poistaminen on syntinen teko.

Onko tekoon oivempaa henkilöä -

kuin runoilija?

Kovin kirjaimellisesti ajatteleva runoilija, sanoisin.

Älkää esittäkö, ettei se julma teko -

herättänyt runollisia resonansseja mielenne syövereissä.

Lordi Sucklingin hurmaava laulu.

"Sua pyydän, palauta sydämein Jos omaasi en saa"

Tai miksei Raamattukin.

"Jumala, luo minuun puhdas sydän."

"Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä halveksu."

Eli kyseessä voi olla myös uskonnollinen mielipuoli.

Ei. Jätin nähkääs kertomatta, että olen itsekin runoilija.

Tunnen ajatuksenjuoksun.

En lue runoja juurikaan.

Ette toki. Olette amerikkalainen.

Entä te?

Olen taiteilija. Se tarkoittaa, että olen valtioton.

Mitä, herra Landor?

Teistä oli apua.

Vilkaiskaa kadettia nimeltä Loughborough.

Hän oli Leroy Fryn huonetoveri, kunnes he riitaantuivat.

Riidan syy ei ole tiedossa.

Herra Loughborough.

Kertokaa herra Landorille, kuinka tunsitte herra Fryn.

Toki. Olimme huonetovereita.

Oliko teillä koskaan riitaa?

En sanoisi sitä riidaksi. Se oli -

eriävyys mielipiteissä.

Mikä sen aiheutti?

Ei niinkään mikään.

Näkemysasia.

Jos tiedossanne on jotain Fryta koskevaa,

teidän pitää kertoa heti.

No, asia oli näin.

Sanoisin, että hän oli sekaantunut -

huonoon seuraan.

Niin hän ainakin itse sanoi.

Vai niin. Tarkoittiko hän huonolla seuralla muita kadetteja?

Hän ei kertonut, mutta oletin niin.

Miksette ilmoittanut asiasta?

En pitänyt sitä tähdellisenä.

Siitä on kauan aikaa.

Voitte poistua.

Herra Stoddard.

Olitte viimeinen, joka näki Fryn elossa.

Kyllä.

Puhukaa kovempaa. -Olen hieman sairas.

Näin Leroyn myöhään kyseisenä iltana.

Hän tuli vastaan mennessäni kasarmille.

Keskustelitteko?

Hän pysäytti minut ja kysyi, oliko upseereja liikkeellä.

Miltä Fry näytti?

Oli niin pimeä, etten voi sanoa varmasti.

Oliko hänellä mitään mukanaan, esimerkiksi köyttä?

En ainakaan nähnyt.

Yksi seikka.

Kun Fry lähti, kysyin, minne hän oli menossa siihen aikaan.

Ja?

Hän sanoi: "Hoitamaan asiaa."

Miten ymmärsitte sen?

En tiedä.

Voitte poistua.

Anteeksi, herra kapteeni. -Niin?

Taivaan vallat.

"Lehmä ja lammas murhattu ja silvottu Cold Springissä.

Rintakehät avattu raa'asti ja sydämet viety."

Säästyykö mikään Luojan luoma siltä mieheltä?

Emme tiedä, onko asialla sama mies.

Mitä?

Yhteensattumako se on?

Alkaen kello kuusi huomenaamulla -

kaikki miehet käyvät vain tunneilla, ruokailemassa ja jumalanpalveluksessa.

Ei muuta.

Jos luokkatoverit kysyvät,

keskustelimme vain tuttavuudestanne Fryn kanssa.

Emme olleet tuttavia. En tuntenut häntä.

Mitä? -En tuntenut miestä.

Sitten ymmärsin väärin. -Ette ole ensimmäinen.

Emme siis keskustele, vaan mitä?

Tarjoan työtä.

Palkatonta.

Luokkatoverinne saavat kuulla tehtävästänne -

vasta suoritettuanne sen.

Jos he kuulevat siitä, he luultavasti kiroavat nimenne.

Houkuttava tarjous.

Kertokaa toki lisää.

Hienoa. Yrittäkää tulkita tämä. Se on palanen viestistä.

Toimikaa niin salaisesti ja huolellisesti kuin suinkin voitte.

Voin ilokseni kertoa, että olen selvittänyt viestin.

Käsinkirjoitettu eli henkilökohtainen.

Frylla oli se kuolinhetkellään.

Siitä päätellen viesti sai hänet -

poistumaan kasarmilta kyseisenä iltana.

Koska loput viestistä oli repäisty hänen kädestään,

voi olettaa, että siitä kävi ilmi lähettäjän henkilöllisyys.

Karkeat mustat isot kirjaimet -

kertovat myös, että lähettäjä tahtoi salata henkilöllisyytensä.

Jonkinlainen kutsu tai kenties tarkemmin sanoen ansa.

Ansa?

Ja niinpä… Saanko?

Keskittykäämme kolmanteen riviin,

jolla on kokonainen sana.

"Ole." Ole mitä?

Jotakin, joka alkaa M-kirjaimella.

Melko, myötä…

Ne eivät sovi kutsuun.

"Ole menetetty"? Ei, liian kankea ilmaus.

Jos Fryn tahdottiin tulevan tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan,

on vain yksi sopiva sana. "Myöhässä."

"Ole myöhässä."

Ja kolmannesta rivistä -

ensimmäisen sanan voi liiankin helposti päätellä -

olevan "älä".

Siis: "Älä ole myöhässä."

Katsokaapa tarkemmin.

Sopivaa ehdokasta ei tarvitse hakea kaukaa.

Jos Fry oli menossa sovittuun paikkaan,

hän oli kirjoittajan kannalta katsoen tulossa.

Siispä: "Tulkaa, herra Fry."

Ja sen valossa on varsin helppoa -

päätellä seuraava sana. Voiko se olla muu kuin "pian"?

Lisäämme sanan, et voilà!

"Älä myöhästy. Tule pian."

Tässä ratkaisu meidän petite énigmeemme,

olkaa hyvä.

Ensiluokkaista työtä. Kiitän teitä.

Yksi asia. -Niin?

Saitteko mitään irti alkuriveistä?

Jouduin luovuttamaan niiden osalta.

Kirjoitatteko tarkasti?

Virheettömästi. Sen totesi itse -

pastori John Bransby Stoke Newingtonista.

Ette siis koskaan tee niin kuin monet muut.

Ette tee yleisiä kirjoitusvirheitä.

Esimerkiksi "sille", "sillä" ja "siellä".

Yleinen virhe.

Kutsu, eikö niin? "Tavataan siellä."

Emme kuitenkaan tiedä tapaamispaikkaa.

Se päättyy kirjaimiin "R-I".

Laituri!

Arvatenkin poukama laiturin vieressä. -Hyvä valinta.

"Odotan poukamassa laiturin vieressä.

Tavataan siellä kello 23.

Älä myöhästy. Tule sinne." Se voi olla lähempänä.

Tuleeko teille mitään mieleen?

Miksi kadetit tapaisivat rannassa?

He voivat tavata missä vain.

Koska henkilö ei ole kadetti vaan nainen.

Tiesitte ratkaisun koko ajan, herra Landor.

Minulla oli aavistus.

Jos etsimämme henkilö on tosiaan nainen,

saatoin itse asiassa nähdä hänet.

Fryn kuoleman jälkeisenä aamuna, ennen kuin tiesin tapahtuneesta,

herättyäni aloin lausua runon alkusäkeitä -

salaperäisestä naisesta suuressa hädässä.

Ja sitten ruokalan eteen ilmestyi kaunein olento,

jonka olen konsaan saanut nähdä.

Kuka hän oli?

Ei aavistustakaan.

Miksi uskotte, että runo tai nuori nainen liittyy Fryhin?

Piilevän väkivallan jälki.

Sanoinkuvaamaton ahdinko.

Tuntematon nainen.

Olisitte voinut kirjoittaa sen minä tahansa aamuna.

En kirjoittanut sitä. Se saneltiin.

Saneltiin?

Kuka saneli?

Äitini.

Hän on kuollut.

Kuoli lähes 20 vuotta sitten.

Kerro siitä Poen miekkosesta.

Poey.

Herttainen poika.

Kauniit tavat. Puhuu paljon.

Todella. Ja hänessä on jotain merkillistä.

Ai koska hän on puhelias?

Ei. Ne järjettömät fantasiat.

Hän puhui jostain runosta.

Väitti sen liittyvän Fryn kuolemaan.

Äitivainaa kuulemma saneli sen hänelle unessa.

Tiedäthän sinä, että menettämämme ihmiset -

ovat aina rinnallamme.

Ihminen tekee melkein mitä vain huijatakseen kuolemaa, vai mitä?

Jonkinlaiseen astiaan.

Ehkäpä palttinaan käärittynä, tai sanomalehteen.

Luultavasti pakattuna jäihin.

TAVATAAN JÄÄVARASTOLLA. ROHKEUTTA MUKAAN

Hyvä. Saitte viestini.

Seurattiinko teitä? -Seurattiinko?

Kuinka epäammattimaista. Ei varmasti.

Mikä tämä on? -Rikoksen tapahtumapaikka.

Toisen rikoksen.

Tänne Fryn sydän tuotiin.

Sanoitte, että sydämen riisto viittasi Raamattuun.

Myönnän, että se oli jo tullut mieleeni.

Ei Raamattu,

mutta uskonto.

Tämä näyttää kyllä jonkinlaiselta seremonialta.

Verta ja kynttilöitä tietyssä kuviossa.

Ympyrä. -Ja kolmio.

Ja Fryn sydän pantiin luultavasti keskelle.

Eräs vanha ystäväni osaa ehkä auttaa.

Professori Jean Pépé tuntee symbolit,

rituaalit, okkultismin.

Professori!

Pépé on ehkä omituisin mies… -Peremmälle.

Anteeksi häiriö. -…joka minulla on ollut ilo tavata.

Toin jotakin erikoista tutkittavaksesi.

Tämä on varmasti taikapiiri.

Muistan nähneeni sen Le Véritable Dragon Rougessa.

Jos oikein muistan, taikuri seisoo siinä -

kolmion sisällä.

Yksinkö?

Hänellä voi olla avustajia.

Kynttilöitä ja soihtuja molemmin puolin.

Varsinainen valon juhla.

Gus, katso sieltä kolmannesta hyllystä.

Toinen ylhäältä.

Se nide siinä päällä.

Se juuri.

Pierre de Lancre, hurja noidanmetsästäjä.

Osaako herra Poe ranskaa? -Oui, bien sûr.

Lukekaa itseksenne keskiaukeamalta.

De Lancre teloitti 600 baskinoitaa -

ja jätti jälkeensä tuon merkittävän niteen.

Sen sijaan Discours du Diable -teos, jonka kirjoitti Henri Le Clerc,

joka teloitti 700 noitaa uransa aikana,

on ilmeisesti tuhottu.

Huhun mukaan häneltä jäi kaksi tai kolme muuta nidettä,

joissa on sama sisältö kuin tuhotussa.

Niiden löytämisestä on tullut pakkomielle monelle okkultismin keräilijälle.

Miksi? -Miksikö?

Le Clerc jätti ohjeet, kuinka saada -

kuolemattomuus.

Herra paratkoon.

"On tunnettu seikka pahojen enkelien veljeskunnan keskuudessa,

että noitasapatin aterian sisältö -

koostuu seuraavista aineksista.

Epäpuhtaita eläimiä, joita kristityt eivät syö,

kastamattomien lasten sydämiä -

sekä hirtettyjen miesten sydämiä."

Soluttautukaa kadettiryhmään.

Tiedustelkaa, kenellä heistä voisi olla yhteys okkultismiin.

Selitä asiasi.

Minulle on tehty ehdotuksia,

varsin kaameita ja sanoisinko epäkristillisiä.

Epäkristillisiä?

Minua on rohkaistu epäilemään uskoni pohjaa.

Ja harjoittamaan mystisiä ja arkaaisia riittejä.

Arkaaisia? -Salatieteitä. Kuka se oli?

Tahdomme tietää. -Lupasin olla kertomatta hänen nimeään.

Kuka se oli?

En kerro sitä,

vaikka itse Jumala uhkaisi iskeä minua salamalla.

Jos haluat rukouspiiriimme… -Annoin sanani.

Joku yllyttää epäilemään uskoa… -En voi kertoa.

Oliko se Marquis?

Hamilton, varo suutasi.

Sain nimen, mutta tarvitsen kasvot.

Huimaustako?

No, minulla pyörii silmissä.

Sykkeenne on melko nopea.

Hyvä on, herra Poe. Pysytelkää tänään sisällä -

ja hoitakaa itsenne kuntoon.

Näyttäkää tämä luutnantti Lockelle ja kadettikomendantille.

Artemus on poikani.

Hän järjestää vapautuksen tehtävistä.

Pyydätte vapautusta tunneilta, koska teillä oli -

huimausta?

Ja pahempi vaiva, jota ei lue lapussa.

Vakava ikävystyminen.

Ikävystyminen?

Erittäin vakavanlaatuinen.

Varoitan teitä, Poe.

Voitte kysyä lääkäriltä.

Se on totta.

Isäni sanoi, ettei hän ole nähnyt vastaavaa.

Olkoon sitten.

Mutta annan rangaistuksen asiattomasta röyhkeydestä.

Kolme pistettä.

Palatkaa heti huoneeseenne.

Olkaakin siellä, kun upseerit tekevät tarkastuksen.

Poe, niinkö? -Niin.

Artemus Marquis.

Täytyy sanoa, että röyhkeytesi on ihailtavaa.

Tänä iltana kello 23. Numero 18 pohjoiskasarmilla.

Anteeksi viivästys. Toivottavasti ette odottaneet kauan.

Oikein viihtyisää.

Kirjoja!

Olette entistä kiehtovampi.

Mistä aloitan?

Viheliäinen Fenimore Cooper. Sitä pitää kai olla joka kirjastossa.

Mikä kokoelma.

Egyptin historiaa ja kaikkea.

Nyt jäitte kiinni.

Sanoitte, ettette lue runoja.

En luekaan.

Byron!

Oma suosikkini, herra Landor. -Älkää.

Tätä on selattu ahkerasti.

Se on tyttäreni.

Eikö tyttärenne ole enää täällä?

Ei. Hän karkasi jonkun kanssa.

Jonkun tuttunne?

Puolitutun.

Eikö hän aio palata?

Tuskinpa.

Olemme siis kumpikin yksin.

Teillä on äitinne.

Hän puhuu teille yhä.

Sentään. -Niin.

Aika ajoin.

Ja se, mikä minussa on hyvää, on peräisin häneltä.

Mikä tyttärenne nimi on, jos saan kysyä?

Mathilde.

Mattie.

En utele enempää.

No, löysitte siis jotain. -Ei, vielä parempaa.

Henkilön nimeltään Marquis.

Lääkäri.

Ei. Hänen poikansa Artemus.

Olen ryhtynyt soluttautumaan hänen suljettuun ryhmäänsä.

Tässä toinen Luojan luoma.

Kiitokset la divine Patsylle.

Aiotko kannella iltaliikkumisestamme, Poe?

Onko pikku rikkeemme sinusta pöyristyttävä?

En ole ensinnäkään pöyristynyt, Ballinger, vaan…

Ottakaamme lisää.

Juo se.

Kokonaan, akka.

Ballinger, olet simputustuulella.

Lisää, s'il vous plaît.

Kiitän.

Voin juoda läpi yön.

Varo, Ballinger.

Hankin mäskin suurella vaivalla.

Poe.

Olet siis julkaissut runoja.

Minulla on kuulemma se vaatimaton lahja.

Sitten sinun täytyy lausua meille.

Viihdytä meitä.

Alaston neito Bermudan

Luuli olevansa viekas

Olin viekkaampi

Hänestä oli rietasta Alastonta riiata

Mä hänet nappasin Taltutin ja halvalla panin

Mainiota, Poe.

Bravo.

Häviävä kortti on seitsemän.

Voittava kortti on jätkä.

Kas vain. Onnenpäiväsi, Poe.

Kiitos.

Onko totta, että Landor kuulusteli sinua Fryn tapauksesta?

Hänellä oli sellainen väärä käsitys, että olin läheinen Fryn kanssa.

Olitko?

En ollut.

Varsin sopivaa, että Fry onnistui saamaan huomiota -

vain hirttäytymällä.

Hän taisi hirttäytyä epätoivossa naisen hyljättyä hänet.

Kukahan se nainen mahtoi olla?

Entäpä siskosi, Artemus?

Eikö hän hurmannut Fryn?

Äläs nyt, Randy.

Olit Fryn kanssa läheisempi kuin kukaan meistä.

En tainnut olla yhtä läheinen -

kuin sinä.

No niin. Mihin jäimme?

Poe!

Eikö liikkumiskielto koske teitä, Poe?

Selittäkää.

Kynttilät piti sammuttaa kolme tuntia sitten.

Pyydän anteeksi.

Anteeksipyyntönne kuulostavat aina ontoilta.

Leroy Fry kohtasi luojansa liikkuessaan luvatta.

Palatkaa heti kasarmille.

Ette joutunut kaivamaan hautaanne.

Kiitos, sir.

Ripeämmin.

Mattie?

"Muista minua hyvyytesi tähden, Herra.

Sillä kuolemassa ei sinua muisteta,

kuka ylistää sinua tuonelassa?

Armosi mukaan,

muista minua hyvyytesi tähden, Herra.

Minun silmäni ovat huienneet surusta."

Te olette herra Landor. Eikö niin?

Kyllä olen.

Olen Leroyn äiti.

Annan tämän teille.

Leroyn päiväkirja.

Ainakin kolmelta viime vuodelta.

En muista…

Osanottoni.

Kamala menetys.

Muistaakseni hänen tavaroissaan ei ollut päiväkirjaa.

Herra Ballinger lähetti sen minulle.

Ballinger? -Niin.

Kun hän kuuli, mitä oli tapahtunut,

hän meni heti Leroyn huoneeseen katsomaan, kuinka voisi auttaa.

Poikakulta postitti sen minulle.

Ymmärrän.

Ja äsken tavatessamme hän sanoi:

"Mielestäni teidän piti saada Leroyn päiväkirja kotiin Kentuckyyn.

Jos tahdotte polttaa sen, tehkää niin."

Kovin huomaavaista.

En saa siitä tolkkua.

Numeroita ja kirjaimia.

Mutta kun armeija kerran luottaa apuunne,

on oikein, että te otatte sen.

Tulen käymään usein.

Hänen tarpeensa… -Ymmärrän.

Tämä koskee meitä kaikkia.

Tohtori.

Herra Landor. Mukava yllätys.

Tässä on vaimoni Julia.

Olen kuullut teistä paljon.

Hauska tutustua.

Tehän olette se herra, joka selvittää Fryn kuolemaa.

Kyllä olen.

Puhuimme siitä juuri.

Mieheni kertoi, että hänen urheista yrityksistään huolimatta -

Fryn ruumista ei voitu asettaa enää näytille.

Hänen poloiset vanhempansa.

Todellakin.

Tapaus on järkyttänyt meitä.

Vakuutan, etten lepää ennen kuin tekijä jää kiinni.

Oli ilo tavata.

Kultaseni.

Olette ymmärtääkseni leski, herra Landor.

Niin olen.

Otan osaa.

Onko siitä kauan, kun vaimonne pääsi Herran lepoon?

Kaksi vuotta.

Muutama kuukausi sen jälkeen, kun muutimme Highlandsiin.

Äkillinen sairausko?

Ei äkillinen.

Valitettavasti.

Minä ainakin arvostan uhrauksianne.

Osanottoni. -Kiitos.

Brava.

Edgar, sanoinhan, että sisareni on ihmelapsi.

Suurenmoista, kultaseni. Silmäni kostuivat.

Niin.

Kaunis juoksutus, neiti Marquis.

Todella. -Kyllä.

Teistä tulee kuolematon.

En tiedä naista, joka tahtoisi olla kuolematon.

Mieleeni tulee heti sir Thomas Grayn -

"On monen kukan kohtalona Loistaa piilossa"

"Ja haaskata sulonsa ilmaan erämaan"

Lempirunojani.

Mitä tuumaat pikku suojatistani?

Poe on liian edistynyt ollakseen suojatti.

Eikä kaltaistesi pidä häntä turmella.

No niin, Lea.

Nyt riittää. Levolle ennen illallista.

Suokaa anteeksi, herrat. -Kiitos, Lea.

Randy, tuolit.

Stoddard, sakkilauta.

Minua pitkästyttää.

Vähät minä siitä.

Hän on sairas.

Hän ei saisi viihdyttää vieraita.

Neiti Marquis.

Suokaa anteeksi.

Minulle olisi mitä suurin ilo saada nauttia seurastanne lauantaina.

Epäilemättä, herra Poe, mutta olen valitettavasti varattu lauantaina.

Ymmärrän.

Ehdotatte siis lauantaita.

Tai sunnuntaita, jos se sopii paremmin.

Tai maanantaita.

Missä haluaisitte tavata?

Minäpä arvaan. Gee's Point? Flirtation Walk?

Ei.

Ei kumpikaan.

Ehdottaisin hautausmaata.

Hautausmaatako?

Mielenkiintoista.

Onhan se.

No, toivotan mukavaa iltaa.

Onpa täällä paljasta.

Highlandsin ylväydestä nauttiakseen -

se on nähtävä heti lehtien pudottua.

Minkä takia?

Kasvillisuus ei paranna -

vaan peittää Luojan alkuperäisen luomuksen.

Olette romantikko.

Puhutte mielellänne Jumalasta ja kuolemasta.

Mielestäni kuolema on runouden teemoista ylevin.

Istutaanko?

Tämä on ihana paikka. -Niin. Suosikkini.

Se sopii teille. Synkkämielisyys.

Paremmin kuin univormunne.

Siinä teidät voittaa vain Artemus.

En ole nähnyt häntä melankolian syövereissä.

Hän viettää välillä pitkiä aikoja tässä maailmassa.

Uskon, että lasinsirpaleilla voi tanssia -

pitkänkin ajan.

Ei ikuisesti.

Teillä kahdella on paljon yhteistä.

Ei kai teitä palella?

Kylmä ilma on ottanut vallan.

Älkää, pyydän.

En tullut puhumaan säästä. Kuinka proosallista.

Anteeksi. Huolehdin vain voinnistanne.

Jatkakaa sitten.

Julistakaa kuolematon rakkautenne, niin voimme palata kotiin.

Tarkoitin vain… -Anteeksi.

Olen ilkeä enkä tiedä miksi.

Teitä paleltaa.

Haluatteko lainata mantteliani?

Ei kiitos. -Kyllä se sopii.

Minä…

Mitä? -Neiti Marquis.

Lea!

Lea! Mikä sinulla on?

Lea!

Hyvä luoja.

Oletko kunnossa?

Lea. -Voin hyvin.

Oletko varmasti kunnossa? Säikähdin kovasti.

Sitä sattuu joskus. Ei se ole vakavaa.

Sinun…

Sinun sielukkuutesi innostaa minut tunnustamaan,

että äitini on eräällä tavalla läsnä elämässäni.

Nukkuessani ja valvoessani.

Niin.

Toisinaan uskon, että kuolleet kummittelevat, koska eivät saa rakkautta.

Me unohdamme heidät, vaikka tahtomattamme.

He tuntevat itsensä julmasti hylätyiksi, ja siksi he takertuvat meihin.

Ehkä sitä ei kannata kovin ajatella.

Haluan sanoa, että olin kiitollinen,

kun avasin silmäni ja näin sinut.

Katsoin sisimpääsi -

ja näin jotain, mitä en osannut odottaa -

ikimaailmassa.

Kiitos.

Älä!

Paskiainen! Sinun pitäisi tietää paikkasi.

Pysy kaukana Leasta.

Lopeta!

Lopeta, Ballinger!

Tai pääset sotilasoikeuden eteen!

Ruma piru.

Oletko kunnossa?

Tuo raakalainen kai tietää, että olen Lealle häntä mieluisampi.

Jos hän yrittää pelotella… -Pelotella?

Hän näytti aikovan tappaa sinut. -Tappaa?

En päästä häntä minun ja mielitiettyni väliin.

Minä tapan hänet.

Näin on ollut aina. Minut aliarvioidaan.

Ystävät, luokkatoverit, oma holhoojani.

Kiitos, Patsy. -Kaikki.

Kaikki -

paitsi äitikulta.

Kiitos, että tulit apuun.

Minua ei yleensä pysty yllättämään.

Sinäkin olet yllättävä, Landor.

En tahdo loukata,

mutta olet paljon sivistyneempi kuin annat ymmärtää.

Kerrohan. Onko totta, että sait kerran tunnustuksen -

pelkällä tuimalla katseella?

Jos malttaa odottaa,

epäilty kuulustelee usein itsensä.

Olet ilahduttavaa seuraa.

Kirjoitan vielä runon sinusta.

Sellaisen, jossa nimesi jää elämään ikuisuuteen.

Eikö päällekarkaus saa sinua epäilemään Randy Ballingeria?

Mikä nyt on tilanne?

Tutkinnassasi.

Minua kiinnostaa Artemus Marquis.

Taidat tuntea hänet.

Kuka ei tuntisi.

Hän on komea.

Hänen melkeinpä pitäisi kuolla nuorena.

Mutta en arvaisi häntä väkivaltaiseksi.

Hän on aina niin tyyni.

Ehkä hän ei ole tekijä.

Hänessä on sama piirre kuin koko perheessä.

He käyttäytyvät kuin olisivat johonkin syyllisiä.

Kaikki perheet ovat johonkin syyllisiä.

Kapteeni. -Kyse on Ballingerista.

Hän on kadonnut.

Kapteeni! Täällä!

Herra varjele.

Ballingeria ei leikattu yhtä siististi kuin Fryta.

Se viittaa eri käsiin.

Ja mitä tulee kastraatioon…

Tuota…

Kastraatio?

Hyvä luoja, Landor.

Syyllisen löytyminen ei ole yhtään lähempänä -

kuin kuukausi sitten!

Olemme lähempänä.

Se on vain ajan kysymys. -Kerro!

Oletko löytänyt näyttöä saatananpalvonnasta?

Entä se oletettu upseeri, joka sai sotamies Cochranen -

jättämään Fryn ruumiin?

Fryn päiväkirja.

Oletko löytänyt siitä ainuttakaan johtolankaa?

Mielipuoli riehuu näillä kukkuloilla ja leikkelee miehiäni.

He ovat hädin tuskin toimintakuntoisia, eivät lähde kasarmilta eivätkä nuku.

Tai nukkuvat musketti vieressä!

Minusta tuntuu, ettet pidä minua enää pätevänä -

tähän tutkintaan.

Kiitos, tohtori.

Emme epäile pätevyyttäsi vaan puolueettomuuttasi.

Olisiko mahdollista, että nämä ovat Poen tekoja?

Poenko?

Hän viihdytti eilen pöytäseuruettaan -

tarinalla eeppisestä kamppailustaan Ballingerin kanssa -

ja julisti aikovansa tappaa tämän,

jos miekat menevät vielä ristiin.

Olet nähnyt Poen.

Uskotko tosiaan, että hän nujertaisi Ballingerin?

Ei hänen tarvinnut. Tuliase riittäisi.

Miten Poe suhtautuikaan Ballingeriin,

hänellä ei ollut yhteyttä Leroy Fryhin.

He eivät tunteneet toisiaan. -Kyllä tunsivat.

Heilläkin oli kahnaus viime kesänä.

Hän ei ole tainnut kertoa siitä.

Pidättäkää sitten.

Pidättäkää hänet, jos olette varmoja.

Tiedämme vain motiivin.

Sinun tehtäväsi on hankkia todisteet!

Haudotko jotakin piilevää vihaa tätä akatemiaa kohtaan?

Siitäkö on kyse?

Vaarannan henkeni rakkaan laitoksenne puolesta.

Mutta kyllä,

uskon, että akatemia vie nuorelta mieheltä tahdon.

Se vangitsee määräyksiin ja sääntöihin.

Riistää harkintakyvyn, vie ihmisyyden.

Vihjaatko, että akatemia on syypää kuolemiin?

Joku, jolla on yhteys akatemiaan, ja sitä kautta itse akatemiakin.

Tuohan on naurettavaa.

Sinun mittapuullasi -

jokainen kristityn tekemä rikos tahraa Kristuksen.

Niinhän se on.

Kun pyysin sinua tähän tehtävään,

sanoit, ettet ollut koskaan tekemisissä Leroy Fryn kanssa.

Aloitetaan siitä. No?

Se ei ole aivan totta. -Kas.

Miksei mikään ole yksioikoista sinun kanssasi?

Kerro tosiasiat, pelkät tosiasiat!

Kyllä tai ei!

Totuus!

Tunsitko Leroy Fryn?

Tunsin.

Oliko sinulla sanaharkkaa Leroy Fryn kanssa?

Oli. Kyllä.

Tapoitko sinä Leroy Fryn?

Tapoitko Randolph Ballingerin?

Oliko sinulla jotain osuutta ruumiiden häpäisyyn?

Ei. Lyötäköön minut hengiltä… -Mutta et kiistä -

uhkailleesi kumpaakin?

Mitä Ballingeriin tulee, se oli…

En ollut tosissani.

Entä Fry? -En koskaan uhkaillut häntä. Minä vain…

Tässä on häiritsevä kaava, Poe.

Miehet, jotka suututtavat sinut, päätyvät köyden jatkoksi,

ja heiltä leikataan tärkeitä elimiä.

Herra Landor.

Jos tappaisin joka kadetin,

joka on kohdellut minua kaltoin täällä,

koko kadettikunnasta jäisi jäljelle -

alle tusina miestä.

Jos on pakko tietää, minua on pilkattu -

ensimmäisestä päivästä asti.

Tapojani, ikääni, luonnettani,

estetiikkaani.

Vaikka eläisin tuhat ihmisikää,

en ehtisi luetella kaikkia vääryyksiä,

jotka olen kärsinyt.

Olen kyllä moneen asiaan syyllinen, mutta en siihen.

En murhaan.

Uskotko minua nyt?

Uskon, että sinun pitäisi olla varovaisempi sanoissasi ja teoissasi.

Voin pitää Hitchcockin vielä aisoissa.

Mutta jos valehtelet minulle vielä,

he saavat panna sinut rautoihin, enkä nosta pikkusormeanikaan.

Onko asia selvä?

Suo anteeksi. Minua odotetaan illalliselle.

Kiitos, että tulitte suremaan kanssamme Randolphin ennenaikaista poismenoa.

Poikakulta oli perhettämme.

Eikö poikani olekin ainutlaatuisen komea, herra Landor?

Sanoisin, että kumpaakin lastanne on siunattu siinä asiassa.

Niin, se on perinnöllinen siunaus.

Te olette kyllä harvinainen yksilö.

Erinomaisen älykäs.

Se avu on täällä naurettavan harvassa.

Ja teidän älykkyydellänne, herra Landor,

toivon, että hoidettuanne virallisen asianne -

autatte minua omassa arvoituksessani.

Arvoitusko? -Merkillinen tapaus.

Konsertin aikana maanantaina -

joku oli ilmeisesti tonkinut tavaroitani.

No…

Kamalia ihmisiä on liikkeellä. -Niinkö, isä?

Minä kun uumoilin, että mies oli vain huonotapainen,

vaikka en tiedäkään, kuka hän oli.

Oli miten oli, sinun pitää olla varovainen.

Sinun täytyy. -Voi, äiti.

Se oli varmasti vain joku tylsä vanha mies,

jolla ei ole muuta tekemistä eikä omaa elämää.

Joku yksinkertainen mökkieläjä.

Vai mitä, herra Landor?

Teillähän on mökki. -Artemus.

Joku tuttunne voisi sopia kuvaan.

Kenties joku rakas ystävä, joka käy juomassa tavernassa.

Lopeta, ole kiltti! En kestä tätä!

En kestä, kun räyhäät noin.

En oikein seuraa ajatuksenjuoksuasi. -Et kai.

Voisin juosta jokeen, eikä kukaan piittaisi.

Kukaan ei seuraisi!

Vai mitä, Daniel? -Poika hyvä.

Suokaa vaimolleni anteeksi.

Herra Ballingerin kuolema -

heitti synkän varjon iloisen pikku klaanimme päälle.

Tulisitteko kanssani työhuoneeseeni?

Mielelläni.

Anteeksi, konstaapeli.

Jännityksessä eläminen on vaatinut veronsa meiltä kaikilta.

Ei tarvitse pahoitella.

Ja tämä vuodenaika, sisätiloissa pysyttely…

Se on täysin ymmärrettävää.

En voinut olla huomaamatta, tohtori.

Onko tyttärenne sairas?

Olette tarkkanäköinen.

Kyllä.

Kyllä, hän…

Hänellä on ollut rankkaa.

Pienestä saakka oikeastaan.

Kammottava sairaus iskee häneen yllättäen.

Se lamaannuttaa aivot ja ravistaa häntä kuin helistintä.

Suloinen lapsi.

Edessä avioliitto, hyvä asema, lapset.

Ja siinä samassa sairaus.

Se on kamalaa.

Herrat, Lea soittaa kauniisti, jos tahdotte liittyä seuraan.

Kiitos, poikaseni.

Mennäänkö?

Jos sopii, käyn haukkaamassa raitista ilmaa.

Totta kai.

Isä, pelaa kanssani.

Kokeilenko taas koulumattia vai jotain haastavampaa?

Suurenmoista. -Tuskin.

Välttävää ehkä.

Et tiedä, millainen vaikutus soitollasi on minuun.

Meihin kaikkiin. Minä…

Niin? -No, minä…

En oikein osaa pukea sitä sanoiksi, mutta minulle on valjennut,

että tekisin vuoksesi mitä vain.

Voi, Edgar.

Etsittekö jotain, herra Landor?

Olette toipunut. Näin pian.

Suokaa anteeksi.

Pelkäsin saavani hirvittävän migreenin,

mutta hetken lepo näytti riittävän.

Vointini on aivan hyvä.

Laitetaan tuo kamala vanha riepu pois.

Se ei varmasti sovi teille.

Tohtori ja minä etsimme sitä.

Ja löysin sen.

Katso, mitä konstaapeli löysi vaatekomerosta, kultaseni.

Muistatteko, kun Artemus käytti sitä pienenä poikana kotosalla?

Muistatko sinä, kulta? -Muistan, äiti.

Se on veljeni takki. -Veljennekö?

Se on ainoa muistomme hänestä.

Miksi toitte sen?

Ehkäpä Artemus voi kertoa.

Ethan.

Millä asialla olet?

Taas katosi kadetti.

Kokosin etsintäryhmän, joka on valmis tunnin sisällä.

Emme jätä kiveäkään kääntämättä.

Luoja varjele, mitä tällä kertaa…

Hyvät herrat.

Kävin juuri Stoddardin huoneessa.

Kirstu oli tyhjä. Ei siviilivaatteita missään.

Uskon hänen paenneen.

Paenneen?

Fryn päiväkirjan mukaan -

sekä Stoddard että Ballinger olivat Fryn hyviä ystäviä.

Stoddard kai pelkäsi olevansa seuraava.

Ehkä niin, mutta entä Artemus ja upseerin takki?

Jos hänellä on osuutta asiaan, eikö hänet kuulu pidättää?

Hän on kylmähermoinen. Hän vain kiistäisi kaiken.

On vielä yksi suunta tutkittavana.

Kaksi hänen kuomaansa on kuollut.

Minun on ilmoitettava presidentille, että tekijä selvisi.

Tekijä selvisi, Landor. Eikö niin?

Edgar.

Professori.

Pépé.

Mainitsit viime käynnilläni noidanmetsästäjän ja kirjan.

Niin. Discours du Diable.

Henri Le Clerc.

Oliko Le Clerc pappi?

Hänet poltettiin roviolla.

Se tuli mieleeni unessa.

Alas, alas, alas

Tuli kuuma raivoisa kurimus

Sydän syrjällä pyysin, rientäös

Lenore

Hän ei vastannut lain

Loputon yö hänen päällensä lankes

Peittäen, jäi sinisilmänsä vain

Synkän yön, mustan hornan

Katkussa hurjan

Jäljelle jäi

Kalman sinisilmä vain

Ymmärrätkö?

Lenore.

Lea.

Se kertoo sanoinkuvaamattomasta ahdingostasi.

Se on loppu sille, mikä sinua painaa.

Runo -

puhuttelee meitä.

Muistatko, kun sanoit tekeväsi vuokseni mitä vain?

Paholaisenpalvojasi.

Kiitos, Pépé.

Herra Landor.

Perheenne.

Teidän perheenne on ollut -

melkoinen arvoitus.

En päässyt jyvälle, kenellä oli ohjat.

Epäilin vuoroin kutakin teistä.

Mieleeni ei juolahtanut,

että se henkilö ei ole välttämättä elossa.

Anteeksi mitä?

Isä Henri Le Clerc.

Mitä etevin noidanmetsästäjä,

kunnes häntä itseään alettiin vainota.

Mistä te oikein puhutte?

Tyttärellänne on kaatumatauti, eikö niin?

Hän pärjää, koska hän pitää yhteyttä johonkuhun,

joka opastaa häntä.

Tuo mies.

Älkää pakottako minua epäilemään mielenterveyttänne.

Mitä te oikein vihjaatte?

Le Clercin uskomattoman harvinainen Discours du Diable.

No, paholaiselle puhuminen -

ei ole minulle tuttua ajanvietettä.

En ole lukenut kirjasta sivuakaan.

Puhuuko tyttärenne kuolleille?

Vuosien mittaan kohtauksista on tullut paljon pahempia.

Minä…

Minä olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkehoitoja.

Hänelle ennustettiin kolme kuukautta elinaikaa.

Tiedättekö, miltä tuntuu mennä nukkumaan,

kun ei tiedä, selviääkö tytär hengissä aamuun?

Mutta sitten eräänä päivänä hän tuli kertomaan -

tavanneensa jonkun.

Isoisoisoisänsä.

Le Clercinkö?

Henri Le Clerc ei ollut paha.

Hän oli väärinymmärretty.

He vannoivat minulle, että Fry oli jo kuollut.

Etteivät he kykenisi tappamaan.

Te uskoitte heitä.

Ei ollut vaihtoehtoa.

Olette lääkäri, tieteen harjoittaja!

Kuinka kehtaatte uskoa moiseen hulluuteen?

Koska…

Koska en voinut pelastaa häntä itse.

Oma taitoni oli pettänyt.

Uhrasin kaiken Lean vuoksi.

En voi kieltää häntä etsimästä parannuskeinoa muualta.

Tohtori.

Yhteydenpito kuolleisiin…

Se ei ole normaalia. Mutta murha,

viattomien elämien tuhoaminen.

Se on epäinhimillistä.

Joku joutuu tästä hirteen.

Suostuin siihen vain, koska ihme kyllä -

hänen vointinsa parani.

Tohtori, missä perheenne on?

Missä lapsenne ovat?

Poe pistäytyi aiemmin.

Hän lähti Artemuksen kanssa.

Miksi hänen manttelinsa on eteisessä?

Missä Lea on?

Missä perheenne on?

Vaikutus alkaa lakata.

Lea.

Jatka vain.

Mitä tapahtuu?

Tämä ei kestä kauan.

Minulla ei ole kovin hyvä olo.

Luulin… -Ei.

Vielä hetki, niin olen vapaa.

Vapaa?

Niin.

Lea hyvä, minä…

Tämän on tapahduttava.

Ymmärräthän sinä.

Uhraus on suurin rakkauden ilmaus.

Tiesin heti tavattuamme, että olet se oikea.

Lea.

Niin? -Minä todella rakastan sinua.

Seis!

Ulos! -Joudutte hirteen!

Ette saa tulla tänne!

Lea, tee se!

Rouva Marquis, haluatteko nähdä lapsenne hirressä?

Älä kuuntele. Hän bluffaa! -Jatka.

Lea! -Tuo on Fryn sydän, eikö niin?

Landor. -Lea, jatka!

Ballinger teki vuoksesi mitä vain, vaikka murhan.

Artemus, sinä tapoit hänet.

Jättäkää meidät. Se on melkein tehty.

Lea, tee se! -Tämä loppuu tähän.

Se olit sinä.

Sinä houkuttelit Fryn ulos viestillä.

Ei, se oli minun ideani!

Minä tein sen! -Ei, Artemus!

Ei! -Lopettakaa!

Lopettakaa!

Lea!

Lea!

Artemus!

Äiti, mene pois!

Artemus.

Lea.

Artemus! Ei!

Päästä minut! Ei!

Artemus!

Artemus! Ei!

Lea!

Ei!

Verenhukka ei kuulemma ollut sen enempää,

mitä lääkäri ottaisi normaalisti.

Se saattoi tehdä hänelle hyvää.

Elämässä on kyllä asioita, joita ei ensi katsomalla näe.

Olen samaa mieltä.

Miten rouva Marquisin käy?

Hän suree niin kuin vain äiti voi surra.

Tuomari katsoi, että hän on jo kärsinyt.

Sinua ilahduttanee kuulla,

että tohtori on irtisanoutunut.

Mikään tässä asiassa ei ilahduta minua, se on varma.

Landor.

Sinä ja minä olemme täysin erilaisia tavoissamme ja aatteissamme.

Tahdon kuitenkin sanoa,

että jos olen tämän tapauksen saatossa…

Tarkoitan, että jos olen töykeyttäni jotenkin epäillyt -

kyvykkyyttäsi,

olen pahoillani.

Kiitos, kapteeni.

Miten illastin ja veljeilin sen miehen kanssa vuosikaudet?

Tunsin perheen melkein kuin omani -

enkä huomannut heidän ahdinkoaan.

Niin oli tarkoitus, eversti.

Se on kai oma häpeäni.

Oletan, että Artemus murhasi Ballingerin -

estääkseen tätä kertomasta viranomaisille,

ja Stoddard pakeni, ettei olisi seuraava uhri.

Niin voi olettaa.

No, Landor,

olet suorittanut tehtäväsi viimeistä piirtoa myöten.

Vapautan sinut täten tehtävistä.

Toivottavasti et pahastu.

Toivon ainakin, että otat kiitoksemme vastaan.

Ne Washingtonin sakaalit toivon mukaan perääntyvät.

Uskoakseni meidät armahdettiin toistaiseksi.

No, eversti.

Näytät toipuneen täysin.

Tiedän tyttärestäsi.

Vai niin.

Miten Mattie liittyy mihinkään?

Kaikessa.

Kuten tiedät itsekin.

Se tuli mieleeni unessa.

Viesti, joka löytyi Leroy Fryn kädestä.

Jolla se miesparka houkuteltiin ulos kasarmilta.

Jätit sen huolimattomasti minulle.

Tämä on toinen jättämäsi viesti.

Muistatko?

Minua varsin -

hätkähdyttää kirjaintesi muoto.

Isot kirjaimethan ovat yhtä paljastavia kuin pienet.

Kirjaimet A, R, G ja E -

ovat lähes identtisiä Fryn saaman viestin kirjainten kanssa.

Voit kuvitella, kuinka hämmästyin.

Voisiko sama mies olla kirjoittanut molemmat viestit?

Ja mitä syytä Landorilla olisi viestiä Leroy Frylle?

Kuin onnen kantamoisena törmäsin la divine Patsyyn.

Hän kertoi koko jutun.

Kotimatkalla akatemian tanssiaisista…

Otetaan kiinni!

Pidelkää. -Ei!

Mattie raiskattiin.

Ei!

Kolme nimetöntä roistoa jätti hänet virumaan.

Vaiti.

Julius, ota jaloista.

Ei! -Ota kiinni!

Haarat auki! Pidelkää häntä! -Ei!

Älkää! -Pidelkää.

Varsin huono seura.

Kuten Leroy Fry sanoi.

Mattie?

Voi taivas! Mattie!

Hyvä jumala! Olen tässä.

Mattie.

Olen pahoillani.

Olen pahoillani. -Ei hätää.

Kaikki järjestyy.

Kyllä tämä tästä.

Mattie, hän ei voi auttaa sinua.

Kultaseni, anna minun auttaa.

Mutta hän ei karannut kotoa, eihän?

Mattie?

Mattie.

Mattie.

Mattie, ole kiltti. Tule tänne.

Tule, kultaseni. Tule nyt.

Älä.

Kaikki järjestyy.

Ole kiltti. Tule nyt.

Kyllä tämä tästä.

Älä.

Rakastan sinua.

Mikset kertonut minulle?

Sitä tarinaa -

en mielelläni kerro.

Olisin voinut lohduttaa.

Auttaa niin kuin sinä autoit minua.

En usko, että minua voi lohduttaa siinä asiassa.

Ja mitä tein seuraavaksi?

Niin kuin sinä olisit tehnyt.

Harkitsin kaikkia olettamia, ensinnäkin sitä,

mikä on todennäköisyys, että kahdella taholla -

oli samat aikeet saman kadetin suhteen samana iltana.

Pieni!

Hyvin pieni.

Elleivät nämä tahot sitten liittyneet toisiinsa -

tai toinen taho, vaikkapa Artemus ja Lea,

oli siellä vain etsimässä ruumista.

Kun tilaisuus tuli kuin taikaiskusta,

he eivät välittäneet, kenen ruumis oli, kunhan sillä oli sydän.

Yksi asia, johon he eivät ryhtyneet, oli tappaminen.

Ei. Se toinen taho oli valmis ja halukas tappamaan.

Ja tappamaan juuri kyseisen miehen.

Miksi?

Olisiko syy kosto, Landor?

Patsy?

Apua! -Kuka oli mukanasi?

Onko siellä joku?

Huhuu.

Ja niin toista tahoa häirittiin,

mutta itse teko oli onnistunut.

Hän livahti mökilleen Buttermilk Fallsiin -

kenenkään huomaamatta.

Mutta järkytyksekseen hänet kutsuttiin West Pointiin seuraavana päivänä -

kuulemaan, että kuluneiden tuntien aikana -

ruumista oli silvottu hirvittävällä tavalla.

Ja niin hän sai rikoksilleen ainutlaatuisen peitetarinan.

Hän kai tuumi saaneensa Jumalan puolelleen.

Häntä pyydettiin ratkaisemaan rikokset, jotka hän oli itse tehnyt.

Minkä seurauksena Artemus ja Lea muistetaan ikuisesti murhaajina.

Ei ikuisesti.

Heidät unohdetaan niin kuin meidät kaikki.

Minä en unohda heitä!

En etenkään omaa Leaani.

Hänestä olisi tullut vaimo ja äiti.

Enkä unohda, miten pidit meitä muita hölmöinä.

Hölmöinä.

Ja minua pidit emähölmönä.

Eikö niin? -Ei.

Olit se, jolle minun olikin määrä paljastua.

Tiesin sen ensi tapaamisellamme, ja tässä ollaan.

Minä…

Pyydän anteeksi, jos niin tahdot.

En halua anteeksipyyntöä.

Ei. Haluan vastauksia.

Mistä tiesit, että Fry oli raiskannut Mattien?

Sinäkö tapoit lampaat ja lehmät?

Totta kai. -Entä Ballinger?

Ballinger.

Jouduin ottamaan sydämen,

jotta se näytti saatananpalvojien teolta.

Ei helppo tehtävä vanhalle miehelle.

Miten sait tietää Ballingerin mukanaolosta?

Fryn päiväkirjasta.

Tunnustiko Ballingerkin?

Kyllä, kovisteltuani. -Älkää!

Kuka muu oli mukana?

Julius Stoddard.

Julius.

Anteeksi.

Kumpikin -

muisti tyttäreni nimen,

ja varmistin, että hän muisti tyttäreni asun.

Jokaisen yksityiskohdan leningistä.

Vain Stoddard näyttää päässeen pakoon oikeuttasi.

Minulla ei ole voimia eikä tahtoa jahdata häntä.

Toivon vain,

että hän viettää kurjan loppuelämänsä taakseen pälyillen.

He tekivät hirvittävän, raakalaismaisen teon.

Mutta olisit voinut kertoa Thayerille ja saada tunnustuksen.

En halunnut tunnustusta.

Halusin heidän kuolevan.

Miten nyt käy?

Mitenkö?

Se riippuu sinusta.

Minulla on kaksi viestilappua,

joilla päädyt hirteen.

Hyvä on.

Tiedätkö, Edgar, minä usein toivon,

että Mattie olisi törmännyt sinuun -

sinä iltana tanssiaisissa.

Kuka tietää.

Meistä olisi voinut tulla perhettä.

Pidän suuressa arvossa -

sitä, mitä me…

Hyvästi, Landor.

Lepää, rakkaani.

PERUSTUU LOUIS BAYARDIN KIRJAAN

Tekstitys: Suvi Niemelä