Original subtitles

(Sireenit lähestyvät.)

(Henrik itkee ääneen.)

Mikä sulla on?

Poliisi! Kädet näkyvillä!

Anna se ase.

Päästä irti!

Mene maahan polvilleen.

Viereen.

Ja sä teit kaiken yksin.

Joo.

Siirsit Jape Halmeen ruumiin, kaivoit haudan, poltit auton.

Etkö aio kirjoittaa mitään ylös?

Tapoit Jape Halmeen. -Sanoin jo, se oli vahinko!

Pidätätkö mut nyt?

Ekaksi tuut mun mukaan.

Mihin me ollaan menossa? -Kyllä se selviää.

Mutsi!

Kaiken sen jälkeen, mitä tunnustit, et voi puhua äidillesi.

(Raimo käynnistää autonsa.)

Me tultiin!

Ei se oo kotona.

Tässä on antamasi numeron paikannustiedot. -Kiitos.

Kenen käytössä tämä oli?

Yksi pikkutekijä. Teen tarkistuksia.

(Ääni särisee:) Vankikarkuri, Lefa Halme, -

ajoi vanhaan satamaan. Menkää äkkiä.

(Ääni särisee:) Robotit ei harjaa hampaita.

(Puhelin hälyttää.)

Valli. Tarvin pääsyn automaattiseen liikennevalvontaan.

Mitä me täällä tehdään? -Odota tässä.

Okei.

Voitko kertoa, mihin ollaan menossa? -Näytän yhden jutun.

(Niko korisee.)

(Puhelin värisee.)

Meidän pitää puhua.

Niin pitää.

(Puhelin värisee.)

No moi. -Pakkaa kamat, me lähdetään.

Mitä? Minne me mennään?

Ihan mihin vaan.

Mä rakastan sua.

Niin mäkin sua.

Missä Mikael on?

Mitä Lefa teki täällä?

Mitä?

Vastaa.

Vastaa mulle.

Mun oli pakko tavata se.

Meidän kotona?

Mun oli pakko.

Mitä sillä on sellaista, mitä mulla ei oo? -Älä viitti.

Kuinka kauan sitä jatkui?

Sä et ymmärrä. -En.

En ymmärrä. Mitä helvettiä meidän elämässä tapahtuu?

Mä oon tuntenut Lefan koko elämäni.

Tapasin sen ihan nuorena.

Et oo koskaan kertonut mulle.

Pelkäsin, että et halua mua, jos oon ollut sellaisen kanssa.

Rakastatko sä sitä?

Rakastatko sä sitä?

Henrik.

Mä tiedän kaiken.

Mä tiedän, mitä Niko teki.

(Niko:) Sun pitää auttaa mua.

(Ukkonen jyrisee.)

Se oli vahinko. En mä tarkoittanut mitään.

Mitä?

Ootko soittanut ambulanssin? Sanotaan, että se oli vahinko.

Itsepuolustusta. -Tiedätkö, kuka ton faija on?

Se tappaa mut, jos saa tietää.

Mä tiedän, kuka sitä auttoi. Se olit sinä.

(Kamera räpsii.)

(Huokaa:) Yritin putsata jäljet, ettei mikään viittaisi poikaamme.

Yritin suojella meidän perhettä. -Et sä tee tällaista.

Sä et tee tällaista! -Tein, mitä täytyi tehdä.

Me molemmat tehtiin.

Meidän pitää lähteä.

Niko ei oo missään Kreikassa, eihän?

Mä vein sen saareen turvaan.

Meidän pitää hakea meidän poika.

Kuulitko? Pitää mennä nyt. -Meillä on homma kesken.

(Ovikello soi.)

Kiitos, että pääsit tulemaan tähän aikaan. -Onko joku hätänä?

Lähdetään.

Niko! Niko! -Niko!

Onko tuossa kaikki?

Kaikki on ostettavissa, eikö niin?

Lopetetaan paskan puhuminen ja hoidetaan homma.

Missä se on?

Takakontissa.

Voitko ottaa pari askelta taaksepäin?

(Laukaus kajahtaa.)

(Koputusta takakontista.)

(Henrik karjuu:) Nikoo!

Niko!

Niko!

(Puhelin värisee.)

(Puhelin hälyttää.)

(Puhetta poliisiradiosta.)

Miksi pihalla on poliisiauto? -Se on ollut jo pari päivää.

Tiedätkö, miksi? -En.

(Ovikello soi.)

Päivää. -Päivää?

Saatiin viesti, että voit lähteä. -Anteeksi, mitä?

Anna Valli lähetti terveisiä ja kiittää avusta.

Suunnittelitteko te yhteistä elämää?

Mitä? -Sinä ja Lefa.

Kun olitte nuoria.

En mä tiedä. Joo.

Sitten mä näin, kuka se oli.

Sitten mä tapasin sut.

Ei teidän juttu päättynyt siihen.

Kaikkien vuosien jälkeen palasit sen luo, vaikka tiesit, mikä se on.

Miksi?

Miksi? Oonko mä niin hiton tylsä?

Vastaa.

Anna, vastaa. -Sä...

Sä et pystynyt auttamaan Nikoa.

Mitä? -Lefa auttoi Nikoa.

Menit murhaajan luo! Sekö oli sun ratkaisu meidän ongelmiin?

Ei ollut vaihtoehtoa! -Ai kuin panna sitä?

Panna sitä! -Ei se mennyt niin. Ei mennyt.

Se ei mennyt niin. -Rakastatko sä sitä? Anna?

Rakastatko sä sitä?

(Riitelyä ulkoa.)

Niko.

(Tappelun ääniä.)

Käänny ympäri.

Pudota se ase!

Pudota ase!

Anna sen olla. -Mitä helvettiä sä pelleilet?

Anna sen olla!

Sun täytyy lähteä. Lupaan... -Mitä sä lupaat?

Et oo pitänyt yhtäkään lupaustasi mulle.

Mä suojelin poikaasi vankilassa. Kiitokseksi se ampui mun pojan.

Oot tiennyt sen koko ajan.

Annoit mun tappaa syyttömiä.

Me ollaan ihan samanlaisia.

Mitä sä haluat?

(Henrik älähtää.) Ei niistä pääse irti.

Ootko sä kunnossa? -Joo.

Niillä on Mikael.

(Henrik ähisee.)

Tiedän, kuinka paljon poika sulle merkitsee.

Se ei oo niin vaikea kuin minä. -Ei...

Älä koskaan sano noin.

Jos ei selvitä tästä... -Selvitään.

Oikeasti, faija. -Selvitään.

Oikeasti, faija.

Mä rakastan sua, isä.

(Kuulokkeissa soi lastenmusiikkia.)

(Anna henkäisee:) Niko.

Lefa, se ei ollut Niko. -Mitä sä selität?

Niko soitti yöllä. Anna ei saanut tietää.

Ajettiin korpeen hautaamaan Jape. Se olikin elossa. -Valetta.

Olisi voitu soittaa apua. Sun poika olisi elossa.

Faija yrittää vain pelastaa mut. -Mä annoin Japen kuolla.

Niko ei tappanut Japea. -Faija valehtelee.

Jape kuoli heti. Ase laukesi vahingossa.

Kuuntele, Lefa! Mä tapoin sun pojan.

Yrität pelastaa poikasi. -Se oli yksin mun syytä.

Mä tapoin sun pojan!

Haluat olla hyvä isä. Et pystyisi. Kuuntele!

(Henrik karjuu.)

Tiedätkö, mikä meitä yhdistää?

Me ei pystytty pelastamaan poikiamme.

(Henrik karjuu.) Lopeta!

Mä pyydän.

Mä pyydän.

Lähdetään.

Mä tiedän, että me ei voida jäädä tänne.

Sun pojan kuolema.

Se ei ollut Nikon syytä.

Ei. Se oli mun syytä.

(Ovi aukeaa.)

(Henrik:) Miku!

Miksi teidät on sidottu?

Tää on sellainen leikki.

Katso työpöydän laatikosta, löytyykö jotain terävää.

Kovempaa. Kovempaa.

Se on liian tylsä. Ei tää auta. Anna olla.

Mulla on puhelin tuossa taskussa. Ota se.

Hyvä. -Täällä ei oo kenttää. Sun pitää mennä kalliolle.

Vain siellä voi toimia. -112, niin kuin on harjoiteltu.

Sä pystyt siihen. Sä osaat.

Tää ei taida olla leikkiä.

Hei! Mikael!

Pysähdy!

Hei! Mikael!

Mikael!

Mikael!

Mikael!

Ei sun tarvi mitään pelätä.

Ootko sä kunnossa?

Joskus mulle tulee vaan sellainen paniikkikohtaus.

Aiotko sä tappaa mun isän?

En mä sun isällesi mitään oo tehnyt.

En tunne sitä oikein hyvin.

Et tunne omaa isääsi?

(Anna:) Mikael.

Sä oot niin hieno poika.

Älä koskaan unohda sitä.

Mä löysin sen.

Mene Henrikin luo.

(Henrik ähisee.)

Hyvä!

(Anna henkäisee.)

Sitten lähdetään.

Lähdetään.

Lähdetään.

Kuulitko?

(Laukaus kajahtaa.)

Mulla on ollut hirveä ikävä sua.

Morjens. -Moi.

Mulla olisi kysyttävää. Onko huono hetki?

Meillä on juhlat täällä. -Tässä ei menisi kauaa.

Sori, että häiritsen näin.

Yritetään edelleen jäljittää Lefa Halmetta. -Aivan.

Jos on mitään uutta tietoa tai lisättävää lausuntoonne, -

siitä olisi varmasti iso apu.

Oon pahoillani. Ei oo mitään lisättävää.

Lapsenvahdin mukaan... -Oliko tää tässä? Vieraat odottaa.

Joo, kiitos.

Shakespearen sanoin:

"Meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme, -

ja uneen päättyy tämä lyhyt elämämme."

(Vieraat yhdessä:) Onnea!

Anna.

On jo pitkään pitänyt antaa tää. Odotin oikeaa hetkeä.

(Anna henkäisee.)

Mä rakastan sua.

Mäkin rakastan sua.

(Vieraat taputtavat ja huudahtelevat.)

Ja hei, yhteiskuva! Mikael ja Niko, tulkaa tänne.

Se on ohi nyt.

Jatketaan meidän elämää.

Luulin, että se oli kadonnut.

Tekstitys: Jenni Rajala Iyuno