Original subtitles

'1800-LUVUN LOPUSSA -

FRIEDRICH NIETZSCHE JULISTI -

ETTÄ JUMALA ON KUOLLUT -

JA ETTÄ IHMINEN TAPPOI HÄNET.

SE SAI IHMISEN PITÄMÄÄN -

ITSEÄÄN JUMALANA.

MUTTA JUMALANA -

IHMINEN PYSTYI LUOMAAN VAIN TUHOA.

SE JOHTI HÄMMENNYKSEEN.

MIKÄLI EMME VOI OTTAA JUMALAN PAIKKAA -

MITEN TÄYTÄMME TILAN -

JONKA LOIMME SISÄLLEMME?'

Aika -

yksi monimutkaisimmista käsitteistä.

Muistin ilmentymä.

Se yhdistää menneen ja tulevan -

olematta varsinaisesti nykyhetkessä.

Tai se vaikuttaa olevan välinpitämätön -

nykyhetken suhteen.

Siinä on lähes käsittämätön jännite.

Sana haluaa tulla ymmärretyksi -

jotta sillä olisi merkitys.

Mutta jotenkin tuntuu -

että sana ei ole osoitettu ihmiselle.

Se vyöryy ylitse -

ja käy dialogia arvoituksellisen -

ja kuolemattoman voiman kanssa.

Se on kiehtovaa, jopa vangitsevaa.

Sitä on tietoinen syvemmästä tasosta -

ja ehkä hetkellisesti vakuuttunut siitä -

että ei ole alkua eikä loppua.

Yhtäkkiä näennäinen merkitys -

jää taka-alalle -

ja sitä huomaa olevansa -

syvän ja pelottavan arvoituksen äärellä.

Kaikki on väliaikaista.

Onko sillä väliä?

Välitänkö siitä?

Mittarimato, mittarimato

Kehäkukkia mittailee

Sinä ja...

Kaikki ne hetket katoavat aikaan -

kuin kyyneleet...

Voi ei, epäonnistuin.

Miksi olet surullinen?

Halusin nähdä hänet.

Hänen piti tulla takaovesta.

Olen odottanut häntä pitkään.

Suutelin sen kättä! -Lopeta.

Miksi itket? -Hän on niin ihana!

Suutelin sitä. -Suutelin sen kättä!

Suutelin sen kättä!

On kysytty, kuka tai mikä hän on.

Mistä hän on kotoisin?

Onko hän muukalainen?

Onko hän vaarallinen?

Fiksu? Tyhmä? Kiltti vanhemmilleen?

Aito? Teennäinen? Hullu? Järjissään?

Mies? Nainen? Robotti? Mikä hän on?

Hyvät naiset ja herrat, David Bowie.

En kestä!

Viisi sekuntia. -Viides otto.

Hän on ihan tavallinen.

Eikä ole. Hän on erilainen.

Kukaan ei tee samanlaista musiikkia.

Haluatko häntä? -Hän on kiihottava.

David on paras. Sanon sen vielä kerran.

David on paras. Vielä kerran.

David on paras.

Lauantain keikka oli loistava.

Seuraan häntä, koska hän on paras.

Vielä kerran: hän on paras.

Ei tarvitse olla hintti meikatakseen.

Se näyttää hyvältä.

David on ylilyövä mutta seksikäs. -Joo.

Hän onnistuu siinä.

Jos olen tarpeeksi räikeä -

ehkä ihmiset ymmärtävät -

että se johtuu heistä.

Oletko peilikuva?

Minä näytän, millaisia he ovat.

Herrat Powell ja Jenkins.

Englannin kanta... -...etenee hitaasti...

Liikemiehet ilahtuvat varmasti.

Varo sanojasi.

Mitä kuuluu?

Oikein hyvää. Entä sinulle? -Hyvää.

Hyvä. Mitä teille kuuluu?

Onko sinun pukeuduttava noin -

tuodaksesi itseäsi esille?

Olitko tavallinen kaveri, joka ajatteli -

'Jessus, pitää päästä musiikkipiireihin'?

En pyydä Jeesukselta mitään.

Teen kaiken omasta aloitteestani.

Minusta tuli 14-vuotiaana modi.

Siitä se lähti.

Olen aina pukeutunut -

kiinnostaviin vaatteisiin.

En halunnut olla ikävystyttävä.

Pukeutumiseni herätti reaktioita -

ja se rohkaisi tekemään biisejä.

Sinulla on sekä mies-että naisfaneja.

Kyllä.

Olet antanut ymmärtää olevasi biseksuaali.

Ei, pidän kyllä miehistä.

Joidenkin mielestä -

biseksuaalisuudesta kertominen -

on tietynlaista rehentelyä...

Kuka sillä rehentelee?

Miksi uskot, että biseksuaalisuudesta -

on tullut vuonna 1973 yleistä...

Ei yleistä, vaan hyväksyttyä.

Miksi asenteet ovat muuttuneet -

vapaamielisemmiksi?

Aikoinaan meidän isämme -

ja kaikkien isät -

halusivat työn, jossa on hyvä palkka -

tai riittävä palkka -

ja ylenemismahdollisuuksia -

elättääkseen perheensä.

Missä kamera on? Siinä on hyvä.

Kukaan ei halunnut muuta.

Nyt ihmiset haluavat oman roolinsa -

ja paikkansa yhteiskunnassa.

He haluavat olla yksilöllisiä.

Moni yrittää löytää oman itsensä.

Ovatko nuo miesten, naisten -

vai biseksuaalien kengät?

Ne ovat vain kengät.

Oli innostavaa -

ja kiihottavaa siirtyä alueille -

jotka olivat yhteiskunnassa kiellettyjä.

Mikro ja makro, jin ja jang -

mies ja nainen -

mikään ei ole kiveen hakattua.

Uskon, että oli tiedostamaton pyrkimys -

luoda ylipappimuoto -

kreikkalaisista jumalista -

joka pystyisi lisääntymään yksin -

ja joka olisi korkeammalla tasolla -

kuin tavalliset kuolevaiset -

koska androgyyninä hänellä olisi -

sekä naisen että miehen ominaisuudet.

Se oli vanukas.

Uusien ideoiden vanukas.

Otimme asiaksemme -

luoda 2000-luvun vuonna 1971.

Halusimme tuhota kaiken entisen.

Kyseenalaistaa vakiintuneet arvot -

ja rikkoa tabut.

Kaikki on roskaa -

ja kaikki roska on ihanaa.

Tulee ruumiita.

En ole nähnyt mitään vastaavaa.

Olen vain avaruuskadetti.

Hän on komentaja.

Hän on omasta universumistaan.

Mikä universumi se on? -Bowie-universumi.

Nyt kukaan ei pelkää -

kävellä ulkona sen näköisenä.

Hän on onnistunut murtamaan rajoja.

Elän unelmaani.

Mikä unelmasi on? -Bowie.

Pidän bisseistä. Tajuatko?

Yritätkö sanoa -

että vaatteet ilmaisevat -

persoonallisuuttasi?

En sanoisi niinkään.

En ole varma persoonallisuudestani.

On virkistävää, kun joku sanoo niin.

Mutta voisitko kertoa siitä jotain?

Olen keräilijä.

Olen aina keräillyt persoonia.

Ideoita.

Minulla on sekava filosofia.

Sellainen... -Uskotko Jumalaan?

Mitä? -Uskotko Jumalaan?

Uskon energiaan.

Minulla ei ole sille nimeä.

Palvotko mitään?

Elämää.

Rakastan elämää.

Olen halunnut löytää henkisen pohjan -

koko elämäni ajan.

Yritin yhdistelemällä luoda -

oman henkisen perustani.

Tiistaina olin buddhalainen -

ja perjantaina minua kiinnosti Nietzsche.

Kokeilit buddhalaisuutta -

ja kävit retriitissä.

Minusta tuntui silloin -

että olin Buddhan vastaus siihen -

millainen hän halusi ihmisen olevan.

Mutta siitä ajasta jäi perinnöksi -

väliaikaisuuden ja katoavaisuuden tunne.

Juuri se upposi tajuntaani -

kaikesta siellä oppimastani.

Mikään ei ole pysyvää.

Kaikki muuttuu jollakin nopeudella.

Jotkut asiat vaikuttavat vakiintuneilta -

mutta ne vain muuttuvat hitaammin -

kuin toiset.

Mutta kaikki muuttuu vääjäämättä.

Olen aina pyrkinyt -

etsimään.

Yleisesti ottaen aiheen voi tiivistää -

taiteilijan kohdalla yhteen kysymykseen:

'Mikä on suhteeni universumiin?'

Oli sen muoto mikä tahansa -

se on luultavasti tärkein kysymys -

jonka voimme esittää itsellemme -

viimeisinä hetkinämme.

Kuka Ziggy on?

Halusin luoda -

messiaanisen rocktähden arkkityypin.

Siinä kaikki.

Yhdistelin kabuki-teatteria -

mimiikkaa ja New Yorkin alakulttuurimusaa.

Ziggy oli minulle yksinkertainen juttu.

Avaruusoliorocktähti.

Mutta muut tulkitsivat hahmoa -

ja toivat häneen enemmän -

kuin mitä minä olin ajatellut.

Taiteilijaa ei ole. Taiteilija on vain -

ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

Dylan, Lennon -

minä, Jagger. Mielikuvituksen tuotetta.

Heitä ei ole olemassa.

Meitä ei ole.

Olemme fantasiaa.

Olemme vääriä profeettoja ja jumalia.

Olemme uusia jumalia -

ja joudumme helvettiin.

Olemme ryhtyneet sellaisiksi.

Aivan. -Haluamme kaiken.

Haluamme ihailua -

ja haluamme, että sanoituksia tulkitaan.

Se kuuluu pelin henkeen.

Tunnen saman tyhjyyden -

kuin he tajutessaan totuuden.

Että tämä ei ole totta.

Huolestuttaako se? -Ei tippaakaan.

En ole huolissani maailmasta. Aivan sama -

vaikka se räjähtäisi huomenna.

Kun olin nuori -

rockin suurin mysteeri -

oli se, etten ymmärtänyt -

mistä he lauloivat.

Fats Dominon sanoituksista -

en ymmärrä edelleenkään mitään.

En tajua hänen ääntämystään.

Se teki siitä -

salaperäisempää, upeampaa ja taianomaista.

Hän lauloi jostakin sellaisesta -

mitä minä en ymmärtänyt.

Halusin mukaan.

Halusin päästä siihen paikkaan.

Vaihtoehtoiseen maailmaan.

Se oli olennainen osa musiikin taikaa.

Sama juttu taiteen kanssa. En...

Arvostan Vermeeriä -

Tintorettoa, Titiania ja sen sellaisia -

mutta symbolinen -

ja figuratiivinen taide ei...

Virtuositeetti ei tee minuun vaikutusta.

Ymmärsin kyllä, että heidän tekniikkansa -

tapansa käyttää maalia -

ja miten he vangitsivat valon -

oli vaikuttavaa.

Ymmärsin ja tajusin sen.

Kunnioitin syvästi heidän...

Mutta en halunnut sitä taiteelta.

Halusin käyttää taidetta.

Halusin käyttää taidetta eri tavalla.

Halusin välittää tunteen -

siitä kaikesta, mitä emme ymmärrä -

jokapäiväisessä elämässämme.

Halusin, että se näytetään minulle.

Ei selkeästi -

vaan fyysisenä ilmentymänä siitä -

että tietyt elämänalueet -

aiheuttavat surua tai euforiaa.

Eikä kukaan tiedä miksi.

Miksi jonakin päivänä -

tammen näkeminen tietyssä valossa -

aiheuttaa suunnatonta -

iloa ja nautintoa?

Riemua siitä, että on elossa.

Ja toisena päivänä sama puu näyttää -

Caspar David Friedrichin teokselta.

Synkältä, negatiiviselta ja kaamealta.

Miksi niin tapahtuu?

Miksi kaikki ei ole aina samanlaista -

ja herätä samoja tunteita?

Taide saa minut pohtimaan sitä.

Mitä harrastat?

Mistä aloittaisin?

Veistän, maalaan, käsikirjoitan.

Teen videoita.

En tv-ohjelmia, vaan videoita.

Mistä aiheesta? -Taiteesta.

Ne ovat kokeellisia videoita.

Elokuvataidetta.

Mitä luomillesi veistoksille tapahtuu?

Katsotaan.

Teet videoita.

Puuhastelen videoiden parissa.

Leikittelen sillä.

Olen viime vuosina -

samastunut jälleen jonkinlaiseen voimaan.

En tiedä, mihin päädyn lopulta, mutta...

Minulla on vahva usko -

jonkinlaiseen voimaan.

Tarkoitan -

että emme ole täällä yksin.

En osaa selittää sen paremmin.

Ehkä kyse on vain siitä -

että toisilla planeetoilla on elämää.

Ehkä kyseessä on Jumala. En tiedä.

Mutta tunnen jonkinlaisen voiman.

Kuin olisimme vain osa -

jotakin suurempaa? Tunnen samoin.

Minä olen aina ajatellut -

ja moni muukin, että sinussa on jotain -

mikä ei ole tästä maailmasta.

Sitä käsitystä vain vahvistaa...

Hänestä ei ole hyötyä, jos hän pelkää.

Hänen kätensä on murtunut.

Asialle ei tehdä mitään.

Oliko Ziggy valepuku?

Hän oli luomani hahmo.

Halusin tehdä elokuvia -

ja siirsin suurimman osan ideoistani -

musiikilliseen muotoon.

Milloin olet kokonaan David Bowie?

En koskaan. Keksin aina jotain uutta.

Mistä Changes kertoo? -Muutoksista.

Siitä, kun joku päättää kokeilla...

Kun suhtautuu itseensä kokeena.

Hankkiudun tahallani ahdinkoon -

selvittääkseni, miten selviydyn siitä.

Yritän vahvistaa itseäni.

Hankkiudun vaarallisiin tilanteisiin.

Hankkiudun tilanteisiin -

joista en koe selviäväni.

Vaarallisiin tilanteisiin? Selittäisitkö?

Esimerkiksi sosiaaliset kontaktit -

joissa en ole kovinkaan hyvä.

En ymmärrä, mitä tarkoitat.

Asuin pari vuotta Los Angelesissa.

Inhoan kaupunkia sydämeni pohjasta -

joten muutin sinne -

nähdäkseni, miten se vaikuttaa biiseihini.

KEVYTMAITOA

Yhdysvalloissa olet omaksunut paljon -

amerikkalaisen musiikin -

ja kulttuurin teemoja.

Miten siinä niin kävi?

Maidossani on kärpänen.

Se on vierasesine -

joka imee paljon maitoa.

Minusta tuntuu samalta.

Olen täällä vierasesine.

En voi muuta kuin imeä vaikutteita.

En viihtynyt täällä aluksi.

En nähnyt positiivisia puolia.

Katsokaa, vahakabinetti.

Keskellä autiomaata on vahakabinetti.

Luulisi, että nuket sulavat.

Kyseessä on vanha kunnon kiertokulku.

Ihan oikeasti.

Turmeltuneisuus -

edeltää aina vanhurskautta.

Äärioikeistolaisen taidemuodon -

moraali on oikeastaan -

hyvin liberaalia oikeistolaisuudessaan.

Äärioikeisto synnyttää lopulta -

uudenlaista liberalismia.

Mutta ensin pitää käydä läpi diktatuuri -

ja äärioikeistolaisuus.

Pitää haluta... -Aivan.

Man Ray on yhtäkkiä erittäin suosittu.

Me molemmat tiedämme, mitä on tulossa.

Mitä kaikkea onkaan tulossa.

Homma menee juuri niin.

Me selviydymme siitä.

Olemme kyllin onnekkaita.

Aksenttisi ja äänesi eivät ole muuttuneet.

Puhetapasi on entisellään.

Olit poissa kaksi vuotta.

Oletko ollut vain omissa oloissasi?

En puhu kenellekään.

Mutta puhuvatko muut sinulle?

Niin huhutaan.

Jotkut ajattelivat... Eräs nainen sanoi:

'En halua tavata häntä.'

'Hän on pelottava.'

'Hän harjoittaa mustaa magiaa.' -Vai niin.

Jotkut näkevät sinut esiintyjänä -

joka luo nahkansa säännöllisin väliajoin.

Kumpikin on totta. -Kaikki äsken sanomani?

Millainen lapsuutesi oli?

Tuiki tavallinen. -Millä tavalla?

Se oli tavanomainen.

Kävin koulua. Söin.

Esikaupungissa saa vaikutelman -

ettei kulttuuri kuulu sinne.

Että se on kulttuurista joutomaata.

Kaikki vähänkään uteliaat ihmiset -

haluavat paeta sieltä.

Yksi sisaruksistani -

oli minulle valtavan tärkeä lapsuudessa.

Hänen nimensä oli Terry.

Hän oli velipuoli, äitini poika.

Iltaa, Buffalo. On kiva olla täällä.

Hän asui välillä toisessa kodissaan.

Kun hän asui meillä -

minusta tuntui, että hän oli uteliaampi -

kuin muut tapaamani ihmiset.

Elämäni ensimmäinen käännekohta oli se -

kun hän antoi minulle -

Jack Kerouacin Matkalla-kirjan.

Se mullisti elämäni.

Hän tutustutti minut -

John Coltranen musiikkiin -

joka ylitti käsityskykyni -

mutta halusin lukea ja kuunnella -

samoja asioita kuin Terry.

Olihan hän isoveljeni.

Opin Terryltä -

kaiken tarpeellisen.

Hän tutustutti minut -

valtavirran ulkopuoliseen maailmaan.

Kirjoihin, musiikkiin ja asenteisiin -

jotka olivat vieraita asuinalueellani.

Välillä hän oli poissa pitkiä aikoja.

Kerran hän värväytyi ilmavoimiin.

Kun hän palasi -

hänellä oli ilmiselviä merkkejä -

skitsofreniasta.

Hän oli loppuikänsä sairaalassa.

Huolestuin omasta mielenterveydestäni.

Olivatko omalaatuiset ideani -

merkki sairaudesta?

Perheessäsi oli mielenterveysongelmia -

joten pelkäät sitä. Onko se totta?

Ei. Kehitin järjestelmän sitä vastaan.

Siitä tuli osa taideterapiaa -

ja onneksi pystyin ilmaisemaan -

päässäni olleet visiot ulkoisesti.

Opin selviämään ilman unta.

Elämämme on monimutkaista -

joten minusta on järkevää -

yhdistellä biiseissä elementtejä -

jotka eivät normaalisti kuulu yhteen.

Yritän pukea sanoiksi -

mielen salaperäisiä sopukoita -

joissa piilee totuuden hitusia.

Emme käsittele niitä usein -

koska ei ole sanoja niiden kuvaamiseen.

Kirjoitan kolmesta tai neljästä aiheesta.

Yhdistän ne leikkaamalla ja liimaamalla.

Olen käyttänyt menetelmää -

herättääkseni kaiken sen -

mitä mielikuvituksessani piilee.

Kokeilin kirjoittaa päiväkirjaa -

ja sain selville ihmeellisiä asioita...

...itsestäni ja siitä mihin olin menossa.

Monet tekemäni asiat ovat sellaisia -

jotka ennustavat tulevaa -

tai kertovat menneisyydestä.

Se on länsimaista tarotia.

En tiedä.

Sitä yrittää -

arvioida uudelleen persoonallisuuttaan -

ja ymmärtää, miksi mikäkin toimii.

Monet taiteilijat -

käsittelevät yksinäisyyttä.

Taiteilija tarkastelee maailmaa -

oman maailmasuhteensa kautta.

Siitä syntyy -

sisäänpäin kääntynyttä taidetta.

En ole yksinäinen -

mutta käytän sitä työssäni.

Aistin yksinäisyyden tunteen taiteessani.

En koe olevani erakko -

mutta se piirre on taiteessani.

Sama kuin ottaisi valokuvan -

kehittäisi negatiivin -

ja näkisi jonkun seisovan takanaan.

Kun huomioi taustasi -

miksi tämä kiehtoi sinua?

Se täytti aavan mielikuvitukseni.

Minulla on ollut mielikuvitusta -

mutta mielikuvitus voi ehtyä -

jos asuu koko ajan Englannissa -

eikä ole mitään, mikä ruokkisi sitä.

Tämä täytti tarpeeni.

Amerikasta tuli myyttinen maa.

Emmekö pysähtyneet?

Onko takanamme jotain?

Nyt siirrymme satelliittiyhteydellä -

Los Angelesin Burbankiin.

Onko totta, että aiot tehdä yhteistyötä...

Kaikkialla on rauhallista.

Täällä on pintapuolista rauhallisuutta -

joka kätkee yhteiskunnalliset paineet.

Tämä on suuri viihdeteollisuuden keskus -

jonka pinnan alla kytee levottomuutta.

Tämä on viihteen keskus...

Ymmärsin sen ensimmäisen kerran...

Se on outoa.

Kirkot on suunnitellut arkkitehti, joka...

Hidasta, Arthur.

Satelliittiyhteydessä on häiriöitä.

Ääni kiertää. -Huomaan sen.

Se korjaantuu kohta.

Odotetaan hetki.

Oletko siellä, David?

Oletko siellä, David?

Makuuhuone taivaalla.

Oletko siellä, herra David Bowie?

Olen tuntenut usein -

teinivuosieni jälkeen -

olevani tuuliajolla ja irrallani muista.

Perheelläni on synkkiä salaisuuksia -

jotka ovat saaneet minut tuntemaan oloni -

täysin ulkopuoliseksi.

Sen takia -

tuntui, että elämäni oli vailla perustaa -

toisin kuin kaikilla muilla.

Se on naurettava ajatus.

Yritin todistella -

etten ollut tunne-elämältäni tyhjä -

vaikka asia oli juuri niin.

Antakaa ylpeyteni olla.

Kaikki te?

Temaattisesti -

olen käsitellyt eristyneisyyttä -

kaikissa biiseissäni.

Johtuuko se siitä, että ajattelet -

että eristäytyneenä ihminen -

kokee suurempia tunteita -

kuin muiden ihmisten ympäröimänä?

Jos ihminen on eristäytynyt -

eikä pidä koko maailmaa kotinaan -

hän luo mikrokosmoksen sisälleen.

Juuri se ihmismielen piirre kiehtoo minua.

Mieli voi luoda pieniä universumeja.

Jotkut niistä ovat skitsofreenisia -

ja todella omituisia.

Nyt tuntuu siltä -

etten ole kotoisin mistään -

mutta synnyin Brixtonissa.

Minä vuonna? -8. tammikuuta 1947.

Olen siis kauris -

joka on nouseva vesimies -

ja laskeva leijona.

Paljonko brixtonilaispoikaa on jäljellä?

Ei kovin paljon. -Ihminen muuttuu.

Minusta ei tullut sellaista kuin piti.

Käytin suuren osan elämästäni -

itseni etsimiseen -

ja ymmärtääkseni, miksi olen olemassa.

Mikä tekee minusta onnellisen -

kuka oikeastaan olen -

ja mitä puoliani olen yrittänyt paeta.

Moni meistä -

ei halua tietää, keitä me olemme -

ja mikä meidän paikkamme on.

Halusin luoda -

emotionaalisen suhteen ihmisiin -

mutta en osannut.

Vanhempani olivat samanlaisia.

Kuten sanotaan -

meillä on sukuvikamme.

Mitä vanhempasi tekevät?

Isä on kuollut -

ja äidillä on pieni asunto.

Hänellä taitaa olla päivätyö.

Onko hänen vaikea -

selittää sinua naapureille?

Hän esittää, etten ole hänen lapsensa.

Hän ei puhu paljon. Hän ei...

Emme ole läheisiä -

mutta ymmärrämme toisiamme. -Aivan.

Oliko liitto onnellinen?

Ei kovinkaan rakastava.

Hellyydenosoituksia ei ollut.

He eivät ilmaisseet -

minkäänlaista rakkautta.

Oli paljon emotionaalista -

ja henkistä väkivaltaa.

Piditkö mistään perinteisistä asioista -

joista kuului pitää?

Piditkö Nalle Puhista? -En.

Entä Roope-karhusta? -En.

Oliko sinulla teddykarhu?

Ei ollut. En ainakaan usko.

En muista, että minulla olisi ollut.

En ole koskaan pitänyt lasten jutuista.

Sillä välin, kun olet ollut poissa -

lehdet ovat kirjoittaneet äidistäsi.

Hän on kuulemma murheellinen -

ja ahdistunut -

koska et pidä häneen yhteyttä.

Onko se pötypuhetta vai totta?

Lapsuus traumatisoi jollakin tavalla.

Se saa meidät haluamaan -

erikoista kiintymystä.

Usein paljastuu -

että paljon rakkautta kaipaava -

ei osaa itse antaa sitä.

Tarkoittaako se -

että sinun pitää välttää -

rakastumista ja ihmissuhteita?

Ei suinkaan. Päinvastoin.

Mutta rakastuminen on eri asia -

kuin rakastaminen. -Niin on.

Kun rakastaa jotakuta -

se tarkoittaa yhteisen elämän jakamista.

Ei minusta. Rakastaa voi etäältäkin.

Mutta jos päättäisit -

että etärakkaus ei riitä -

rakkaalle pitäisi omistaa paljon aikaa.

En voi tehdä sitä.

Mietinkin, voisitko tehdä niin.

Rakkaus ei voi tulla tielleni -

koska suojaudun siltä todella hyvin.

Tunnetko olevasi erilläsi -

kaikesta siitä, mitä olet luonut?

Kun en esiinny tai kirjoita musiikkia -

tunnen olevani tyhjä astia.

Tunnetko täyttymyksen esiintyessäsi?

En varsinaisesti tunne mitään.

Monet musiikkiurani muutokset -

olivat itselleni asetettuja haasteita.

Haluan astua uudelle alueelle -

ja tuntea allani heikon jään -

joka voi murtua -

ja aiheuttaa hukkumisen.

Los Angelesissa -

aloin kyllästyä siihen -

miten teen biisejä.

Halusin keksiä -

uuden musiikillisen kielen.

Tiesin, että pitää muuttaa paikkaan -

joka eroaa Los Angelesista.

Mietin, mikä on vaikeapääsyisin kaupunki.

Länsi-Berliini.

Berliinissä ei välitetä siitä, kuka on.

Rocktähteys ei merkitse mitään.

Siellä voi olla rauhassa -

ja vuokrata pienen asunnon.

Vuokrasin kämpän -

autovaraosaliikkeen yläkerrasta.

En kyennyt verbaalisesti -

kuvailemaan mitä näin -

joten tarvitsin apua.

Otin yhteyttä Brian Enoon -

joka on nykymusiikin terävimpiä kavereita.

Sanoin: 'Brian -

tarvitsen uusia prosesseja ja metodeja.'

'Auta minua. Muuten on pakko lopettaa.'

Aloimme työstää -

kirjoitusprosesseja ja -metodeja -

berliiniläisstudiossa -

keksiäksemme uuden musiikin kielen.

VALINTATILANTEESSA TEE MOLEMMAT

MUUTA MELODINEN ELEMENTTI -

RYTMISEKSI ELEMENTIKSI

MUUTA SOITTIMIEN ROOLEJA

Nykyään -

menen studioon valmistautumatta.

Kukaan ei sanele, mitä tehdään.

Jokainen biisi kirjoitettiin eri tavalla.

Lauloin spontaanisti.

En tiennyt etukäteen mitä -

tai miten laulan.

Seisoin vain mikin luona -

ja annoin tulla sirpaleisia ajatuksia -

William Burroughsin tapaan.

Se tuo esiin sellaisia tunteita -

joita ei yleensä ajatella -

koska niihin ei päädytä -

tunneajattelun normaalikanavia pitkin.

Neljä, kolme. Yksi, neljä.

Kaksi, yksi. Kolme...

Nykyään -

kaikki tapahtuu studiossa.

En valmistaudu etukäteen.

Heittelen ideoita ja teen kokeiluja.

Esimerkiksi: 'Tässä on 50 sekuntia.'

'Soita kymmenen säveltä siinä ajassa -

toistamatta samaa säveltä.'

Se kuulostaa helpolta ja on helppoa.

Tiedän, että se kuulostaa lepsuilulta -

ja sitä se onkin, koska yritän -

muokata rockin perinteisiä metodeja -

uusilla prosesseilla.

Yritän löytää uuden kielen.

Uskotko, että vaikutat -

ihmisten ajatteluun?

En. Yritän uudella musiikilla -

löytää uuden kielen, jolla ei ole -

sellaista imagovaikutusta.

Uskotko, että uusi kieli ymmärretään?

Uskon, koska ihmiset -

kaupungissa ajattelevat sirpaleisesti.

Kaupunkilainen näkee maitomainoksen -

ja ajattelee:

'Maitoa. Mitä syömme päivälliseksi?'

Poika jää bussin alle.

'Murtunut munankuori ja lusikka.'

Kaupunkilainen ajattelee -

tuhatta eri kuvaa joka hetki.

Minun ja Brianin tuottama kieli -

vetoaa sellaiseen ajattelutapaan.

Meillä on sisäänrakennettuna idea -

että meidän pitää yrittää pitää -

sekasorto kurissa -

vaikka se on osa elämäämme.

Se, ettemme hyväksy sekasortoa -

olennaisena osana meitä -

on yksi suurimmista virheistä -

jonka sivilisaatiomme on tehnyt.

Työni taiteilijana -

on aina liittynyt muutokseen.

Muutoksen tarkastelu -

aikakaudellamme on tärkeää -

koska viimeksi näin nopea muutos -

nähtiin teollisen vallankumouksen aikaan.

Olen melko hyvä yhteiskunnan tarkkailija -

ja uskon, että pystyn kiteyttämään sen -

mitä vuoden aikana tapahtuu.

Yritän tuoda esiin sen -

mistä siinä vuodessa on kysymys.

En muistele menneitä -

tai ennusta tulevaa.

Yritän vangita -

olennaisimman kustakin vuodesta.

Musiikkisi on nykyään rohkeampaa -

luovempaa ja sirpaloituneempaa.

Onko vaarana, että seuraamalla -

esteettisiä ja taiteellisia vaistojasi -

vaarannat -

hyvän toimeentulon? -Mitä luulisit?

Minusta tuntuu -

että olen onnistunut siinä erinomaisesti.

Se on oikeasti helpottavaa.

Tunnen olevani vapaampi.

Minun tarvitsi vain päättää -

että teen, mitä haluan -

enkä jatka sitä -

mitä David Bowielta -

tai hänen hahmoiltaan -

esimerkiksi Thin White Dukelta, odotetaan.

Menin Berliiniin alasti.

Riisuin kaiken ylimääräisen -

kunnes jäljelle jäi vain välttämätön -

jotta voisin rakentaa -

kaiken, minkä olin kadottanut.

Se tapahtui tunne- ja henkisellä tasolla -

mutta se ilmeni myös fyysisesti.

Yllättävintä siinä oli se -

että odotimme -

löytämisen ja kokeilemisen -

johtavan todella pliisuun materiaaliin -

mutta siitä syntyikin -

melko hyvä esoteerinen kannanotto.

En osaa sanoa tarkkaan -

mikä sanomamme oli -

mutta se oli tärkeää ja kiinnostavaa.

Se on onnistunutta musiikkia.

David Bowie on 33-vuotias.

Hän on tehnyt 17 rockalbumia -

luonut galleriallisen maalauksia -

näytellyt kahdessa elokuvassa -

ja hän on ainoa rocktähti -

joka on näytellyt Broadwaylla.

Bowie ei pysy aloillaan.

Kun taidemuoto ei ole enää haastava -

hän siirtyy aina seuraavaan.

Aivan kuin hän olisi oppinut juoksemaan -

ennen kuin kävelemään.

Olen kuin heinäsirkka.

Haluan saattaa jonkin päätökseen -

ja siirtyä heti seuraavaan projektiin.

Kuvaat itseäsi 'yleismieheksi'.

Se antaa minulle vapauden tehdä kaikkea.

Voin tehdä mitä haluan -

ja onnistua tai epäonnistua -

ilman rajoituksia.

'Olen yleismies' -

on oma kliseinen tapani kuvailla itseäni.

David Bowie, rivimies.

33-vuotias. Yleismies.

Toisin kuin moni muu -

joka jatkaa samalla menestyskaavalla -

Bowie muuttaa suuntaansa tarkoituksella -

ja esittelee uuden puolen itsestään.

Toimin -

alkukantaisten viettien varassa.

Kun innostun jostakin -

se ei ole todellakaan älyllistä.

Vaistoni vain sanoo -

että olen löytänyt jotain uutta.

Joskus tuntuu, että pääni on näin iso -

koska se on täynnä unelmia.

Mitä teet nyt? Menetkö kotiin nukkumaan?

Menen. Tai en tiedä.

Tekee mieli kirjoittaa tai maalata.

Maalaatko suuria tauluja -

vai pieniä? Vai piirrätkö?

Aika suuria. Akryylimaalauksia.

Teen myös veistoksia. Polyeteenistä.

Käytännöllisiä esineitä.

Miksi olet luova, David?

Minusta se liittyy siihen -

että haluan löytää paikan -

jossa voin nostaa purjeet -

pelkäämättä, että putoan -

maailman reunalta -

kun pääsen meren loppuun.

Minusta rinnastus kertoo hyvin -

millaisena todellisuuden koen.

En ole varma, ilmennänkö ideoita -

kun luon taidetta.

Minulla on vain rajattomasti -

ylimääräisiä ajatuksia -

jotka eivät liity elämän jatkumiseen.

En tiedä, mitä tehdä niillä.

En jäänyt aloilleni -

vaan siirryin heti seuraavaan projektiin.

Kun olin tehnyt jotain...

...jatkoin matkaa.

Tunnen olevani kotona kaikkialla -

ainakin vähän aikaa.

Missä vietät suurimman osan ajastasi?

Mitä se tarkoittaa?

Viime vuonna Lontoo, New York -

Etelä-Tyynimeri, Australia, Afrikka...

Olen elämäntavaltani vanhanaikainen -

beatnik-matkaaja.

Vietän hyvin vähän aikaa -

musiikkipiireissä.

Käytän aikani -

tutustumalla yhteiskuntaelämään -

melko tuntemattomissa paikoissa.

Tämä on sinulle luvattu maa.

Katto pään päällä, ruokaa, huolenpitoa.

Aivan, herra Treves.

Et varmasti osaa nimetä tätä paikkaa.

En osaakaan, sir.

Tätä kutsutaan... kodiksi.

Minulla ei ole ollut kotia.

Nyt sinulla on.

Sano se, John. 'Koti.'

Koti? -Sano se tosissasi.

'Minulla on koti. Tämä on...' Sano se.

Minulla on koti.

Tämä on kotini.

Tämä on kotini.

Minulla on koti.

Minulla on koti niin kauan kuin haluan.

Sellainen koti on.

Ajattelin aina, että tässä vaiheessa -

olisin asettunut aloilleni -

ja minulla olisi koti pihoineen -

mutta niin ei ole käynyt.

En ole ostanut taloa -

enkä aiokaan ostaa.

Minulle elämäntavalla -

on tärkeä rooli luomistyössä.

Minun pitää tarkkailla elämääni -

ja varmistaa, että muutun koko ajan -

enkä muutu teennäiseksi -

filosofisesta ylenpaljoudesta.

Poistan koko ajan kaikkea ylimääräistä.

Ja muuttaminen maasta toiseen -

on yksi tapa tehdä niin.

En tiedä, minne haluaisin mennä.

Kaukoitä houkuttelee minua.

Mutta sinne muuttaminen pelottaa.

Tarkoitatko Japania? -Rakastuisin -

ehkä liikaakin sikäläiseen elämäntapaan.

Voisitteko lähettää erikoistervehdyksen -

Young Oh! Oh! -ohjelmamme katsojille?

Katsokaa kameraan.

Älä tuhlaa yhtään päivää.

Tai minuuttia.

Kyllä. Herra David Bowie.

Kiitos vielä kerran.

Toivon -

ettei kukaan pysy muuttumattomana.

Ihmisellä on persoonallisuus -

jo nuorena -

mutta se muuttuu ajan mittaan.

Tietyssä määrin me kaikki -

luomme elämämme -

ja kulttuurimme päivittäin.

Vuorokauden aikana -

valitsemme solmion, hiustyylin tai tuolin.

Emme tee sitä käytännön syistä -

vaan koska se kertoo jotain meistä.

Löydän yhä uusia asioita -

joista pidän, mutta en ole vieläkään...

Se selviää aikanaan.

Ehkä tämä ei olekaan minun juttuni.

Miksi muutuit niin usein?

Oliko se tarpeen? Oliko se vain temppu?

Koska olen kauris -

en halunnut olla julkisuudessa -

joten kehitin erilaisia hahmoja.

Oliko niiden takana oikea David Bowie?

Toisinaan. Menetin hallinnan pari kertaa.

Mutta nyt olet oma itsesi -

etkä esitä roolia.

Ehkä.

Minusta ei ole lainkaan hämmentävää -

että muutat ulkonäköäsi usein -

koska olet käyttänyt itseäsi -

taulukankaana.

Juurikin niin.

Pitääkö se paikkansa? -Kyllä vain.

En halunnut olla lavalla omana itsenäni -

ennen kuin vasta äskettäin.

Piilouduitko meiltä sen avulla?

Osittain, mutta minä myös nautin siitä.

Maalaatko nykyään? -Maalaan.

Mutta et anna meidän nähdä teoksiasi.

Minulle tarjottiin paria näyttelyä.

Hyväksyin niistä kaksi -

mutta sitten rikoin lupaukseni -

ja sanoin, etten halua näyttää niitä.

Rohkeuteni ei riitä vielä.

Miksi? Mitä sinä pelkäät?

Olen hyvä tekemään biisejä -

mutta maalauksista en ole niin varma.

Lisäksi ne ovat henkilökohtaisia.

Ne ovat muotokuvia -

sosiaalisesti eristäytyneistä ihmisistä.

Saksalaisia ja turkkilaisia -

jotka asuvat Berliinissä.

Itä-Berliinissä syntyneitä -

jotka asuvat Länsi-Berliinissä -

ja joiden perheet -

ovat muurin toisella puolella.

Yritän vangita -

heidän eristäytyneisyytensä -

ja samalla tuoda itseäni maalauksiin.

He ovat osa minua.

Kyse on siitä -

mitä itseltään ja elämältään haluaa.

En tiedä, onko se enää tärkeää.

Minä haluan vain tehdä hyvää työtä.

Kun kaikki sujuu, kirjoitan hyvin.

Varsinkin tällä hetkellä.

Aloin olla kyllästynyt biiseihini.

Tunsin itseni mitättömäksi.

Kirjoitusprosessista -

oli tulossa monotoninen.

En ottanut enää riskejä entiseen tapaan.

Tuntui, että minusta tulee -

samanlainen kuin muista rocktähdistä -

jotka yrittävät pelata varman päälle.

En halunnut mitään sellaista.

Mutta onko suuri yleisö tärkeä?

Haluatko monta...

Haluan tehdä hyvää työtä.

Se riittää minulle.

Minusta on sankarillista -

innostua ja iloita -

jokapäiväisestä elämästä.

Yritän parhaani mukaan.

Vaati harjoitusta -

keskittymistä -

ja treeniä, että siitä voi nauttia.

On erittäin helppoa vaipua unelmoimaan -

ja ajattelemaan tulevaisuutta -

jolloin kaikki on paremmin.

Mikäli prosessista ei nauti -

unelmat eivät toteudu koskaan.

Nauttimalla prosessista -

unelmat toteutuvat.

Olen terveen kiinnostunut elämästä.

Erityisesti elämästä ympärilläni -

ja siitä, mistä kulttuurimme koostuu.

Se on palvellut minua taiteilijana -

koska kyselen koko ajan -

miten mikäkin tehdään ja miksi.

Asioiden tärkeydestä ja merkityksestä.

Olisi pelottavaa -

päästä jostakin selville -

sillä minulle taide on etsimistä.

Jos kokee keksineensä jotain -

se on minusta -

todella turmelevaa.

Etsiminen on tärkeintä.

Kolmekymppisenä ihminen alkaa muuttua.

Silloin ei enää -

yritetä tarttua kuumeisesti -

epätoivon ja vihan tunteisiin -

jotka olivat vallalla parikymppisenä.

Mikäli hyväksyy ajatuksen -

että kolmekymppisenä on hyvä olla -

monta kokemusta rikkaampana -

näkökulma muuttuu.

Sanoit kerran, että kuoria on niin monta -

ettet tiedä enää, miltä herne näyttää.

Se vaihe on jäänyt taakse.

Tiedän millainen olen. -Niinkö?

Olen tyytyväinen siihen -

millainen suhteeni maailmaan on.

Suhtaudun positiivisesti -

aikaani tällä planeetalla.

En tiennytkään, että olet optimisti.

En varsinaisesti.

Olet romanttisempi kuin moni uskookaan.

Olen pikemminkin herkempi -

kuin moni uskoo.

Elämä ja ihmiset herättävät tunteita.

Halusin löytää yhteisen tekijän -

koska haluan tällä hetkellä -

kuulua jälleen yhteiskuntaan.

Koska olen matkustanut paljon -

koen yhä enemmän olevani osa kaikkea.

Haluan ilmaista sen tunteen.

En halua näyttäytyä etäisenä ja kylmänä -

koska en ole sellainen.

Vaikutat itsevarmalta ja tyytyväiseltä.

Olet sinut itsesi kanssa. -Totta.

Olet aina osannut olla vakuuttava.

Joka asiassa.

Ymmärrän. -Onko tämä vain uusi rooli...

Tiedän, mitä nyt seuraa.

Uskon, että -

elämässäni on tällä hetkellä merkitys -

jonka en halua päättyvän.

Se johtaa -

johonkin hyvään ja positiiviseen -

ja yritän kaikin tavoin -

tehdä siitä osan musiikkiani.

Se on täyskäännös.

Kun jokin menee äärimmäisyyksiin -

se johtaa vääjäämättä -

vastareaktioon.

Jos musiikillinen kieli -

on huipputeknistä ja kylmää -

ennemmin tai myöhemmin -

tulee vastareaktio.

'Mitä kolikon toisella puolella on?'

Hyvät naiset ja herrat, David Bowie.

Haluan aloittaa 80-luvun -

positiivisesti ja optimistisesti.

Aloitan maailmankiertueen -

vuoden keskivaiheilla -

ja se kestää vähintään syksyyn saakka.

Hän on palannut.

David Bowie julkaisee uuden albumin -

ja lähtee Ison-Britannian-kiertueelle.

Hän kertoi Robin Denselow'lle -

uudesta -

tunteikkaammasta musiikkityylistään.

Yritän tehdä biisejä tavanomaisemmalla -

ja positiivisemmalla tavalla.

En harrasta enää -

äänikokeiluja.

Leikkaa ja liimaa -tyyli ei kiinnosta -

eikä sanojen vastakkainasettelu -

tai muu vastaava.

Haluan musiikkini auttavan ihmisiä -

kliseisesti sanottuna.

Tämä on yksinkertaisinta musiikkiani.

Mitä tarkoitat sillä?

Lämminhenkistä -

ja ymmärrettävää musiikkia.

Se on lämminhenkistä.

Toivon sen olevan -

innoittavinta musiikkiani pitkään aikaan.

Se on hyvin positiivista.

Heijasteleeko se tunteitasi? -Jotakuinkin.

HILJAISUUS ON OHI

Olen positiivinen.

BOWIE PALAA

BOWIE NOUSEE KUIN RAKETTI

Brittifanit ruuhkauttavat postitoimistot.

Lippujen kysyntä on nelinkertaista -

myytävien lippujen määrään nähden.

Kysyntää on enemmän kuin koskaan.

Jonotimme lippuja tuntikausia.

Oletko Bowien fani? -Olen.

Hän on kehittynyt.

Hän antaa faneille sen, mitä he haluavat.

Rakastan David Bowieta!

Fanit ovat odottaneet 1,5 päivää -

stadionin pysäköintialueella.

Portit aukeavat kello 17...

Haluamme Bowien!

Hyvät naiset ja herrat...

David Bowie!

Mikä David Bowiessa kiehtoo?

Tyyli. -Niinkö?

Pidän hänen meikistään. -Meikistä?

Minä pidän musiikista.

Bowie! Bowie! Bowie!

Uskotko, että kiertueen suuri suosio -

herättää jälleen Bowie-kuumeen? -En usko.

Nykyään kyseessä on Bowie-hyväksyntä.

Se ilahduttaa näiden vuosien jälkeen.

En uskonut sanovani tätä -

mutta yleisö ja minä olemme yhtä.

Yritän olla jälleen ihminen -

yleisön silmissä.

Se ei yritäkään olla -

vakava -

raskas ja sanomallinen show.

Se on juuri sellainen kuin haluan.

Mistä nautit eniten? -Ai tällä hetkellä?

Kun herään täynnä uskoa tulevaisuuteen.

Nykyään muistan, että on huominen.

Aikaisemmin ei tullut mieleenkään -

että huominen on olemassa. Huominen oli...

Vain nykyhetkellä oli merkitystä.

Kaikki muu oli paikalleen jämähtänyttä -

ja merkityksetöntä -

tai väliaikaista -

joten piti elää tässä hetkessä.

On alettava ajatella positiivisemmin.

Kun on hyvä olla, ei pysty kirjoittamaan.

Se tuntuu olevan -

kirjoittajan suuri ongelma.

Kun minulla on hyvä olla -

en ajattele niinkään sitä -

teenkö yhtä hyviä biisejä kuin ennen -

vaan sitä, tarvitseeko minun kirjoittaa.

Minusta uusi albumi on -

askel sivulle.

Miksi sanot niin?

Hän ei tee varsinaisesti mitään uutta.

Minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa -

fanit ovat samalla viivalla -

eikä hän ole enää edelläkävijä.

Hänestä on tullut aika vanhanaikainen.

Toisin sanoen supertähti.

Hänestä on tullut valtavirtaa -

myymällä kolme keikkaa loppuun.

Kerralla.

Tämä on suurkiertueen viimeinen etappi.

Auckland ei ole viimeinen keikka.

Seuraavaksi -

Singapore, Hongkong ja Bangkok.

En pidä ajatuksesta -

että pitäisi olla jokin sanoma.

En usko, että pystyn sanomaan mitään -

yhtä hyvin kuin jotkut toiset.

Ehkä tärkein sanomani on se -

että osaan viihdyttää.

Minusta ei tunnu enää epämukavalta -

tunnustaa se itselleni.

Nautin olostani -

näyttelijänä ja viihdyttäjänä -

ilman sen kummempaa sanomaa.

Pepsi on mukana kaikessa uudessa -

nykyaikaisessa ja päivänpolttavassa.

Glass Spider Tour edustaa juuri sitä.

On tietynlaisia vanhoja faneja -

joiden mielestä olet myynyt itsesi.

En kadehdi taiteilijoita -

jotka menestyvät. Olen pahoillani.

Köyhyys ei ole puhtautta.

Olet mies, joka ei pelaa varman päälle -

mutta suosion kasvaessa -

riskejä taitaa olla yhä vaikeampi ottaa.

Tienasin valtavasti -

esiintymällä ihmismassoille -

ja ajattelin, että nyt -

olen saavuttanut elämässäni tyhjiön.

Olen nuorukainen.

Ymmärrätkö?

Olen nuorukainen.

Kiitos paljon.

Hei hei, rakastamme teitä.

Vaikka olin erittäin suosittu -

minkäänlaista kasvua ei tapahtunut.

Niistä vuosista on vaikea -

löytää merkityksellisyyttä.

En antanut itseni olla -

oma itseni taiteilijana.

Olin rajoittanut itseäni -

tekemällä vain sitä -

mitä oletin ihmisten haluavan.

En halunnut tätä.

En halunnut miellyttää ketään.

Halusin olla suunnannäyttäjä -

en yleisön palvelija.

On erittäin helppoa uppoutua työhön -

kun ei halua tarkastella omaa elämäänsä.

Viime vuosina olen ymmärtänyt -

erittäin tärkeän seikan elämästäni.

Minun on palattava siihen -

mitä elämäni oikeastaan on.

Tekemäni työ ei ole koko elämäni.

En ole sama kuin työni.

Minä olen se, johon pitää keskittyä.

En aluksi ymmärtänyt itseäni -

koska en ollut koskaan vaivautunut -

tutustumaan itseeni syvällisesti.

Ensikosketus sisäisiin ristiriitoihin -

ei ole miellyttävä kokemus.

Mutta niiden käsitteleminen -

on elämän suurimpia seikkailuja.

Vaatii tiettyä uhmakkuutta -

havahtua tajuamaan -

että oma elämä lipuu ohi.

Kun aiheuttaa vahinkoa -

ja häiritseviä kokemuksia läheisilleen -

omat ongelmat on selvitettävä.

Onko elämässäsi tilaa ihmissuhteille?

Enemmän kuin koskaan.

Olet sanonut, että rakkaus -

on kuin sairaus.

Niin. -Se herättää mustasukkaisuutta...

Olen alkanut tuntea vastenmielisyyttä -

lausuntoani kohtaan.

Sitten tapasin Imanin.

Rakastuin ensisilmäyksellä.

Se oli heti menoa.

Se tuntui mahtavalta.

Yhtäkkiä elämästäni tuli ruusunpunaista.

Aloin ajatella, mihin suhde kehittyisi -

ja mitä voisin tehdä hänelle -

ja miten minusta voisi olla -

jotain hyötyä ihmissuhteelle.

Ensimmäisen vuoden aikana -

yritin löytää tasapainon -

ja mietin -

miten monta arvokasta hetkeä -

olen valmis uhraamaan 45-vuotiaana.

Haluanko hukuttaa itseni -

kaikenlaisiin projekteihin -

jolloin elämässäni ei ole tilaa -

aidon ja suurenmoisen ihmissuhteen -

kehittymiselle?

Onko kiertuesuunnitelmia?

Ei valitettavasti tällä hetkellä.

Kuten tiedät -

olen ollut naimisissa seitsemän kuukautta.

Haluan käyttää aikani avioliittoon.

Pahinta olisi karata vuodeksi kiertueelle.

Oikeasti.

Vanhemmiten mieli on jotenkin keveämpi.

Aivan kuin pystyisi hyväksymään sen -

että elämä -

ja olemassaolo ovat rajallisia.

Se on tieto -

jota ei edes ajattele nuorempana.

Nuorena ei ajattele -

miten suurenmoinen ja vääjäämätön -

lyhyt elämämme maapallolla on.

Mikäli sen tunnustaa itselleen -

voi olla vapaampi -

taiteellisesti ja henkisesti -

kuin nuorempana.

Tarrautuminen mihin tahansa -

olemassa olevaan on absurdi ajatus.

Ei ole mitään, mihin tarrautua.

Nuoruus, kaikki aineellinen -

ja omaisuus katoavat.

1900-luvun huolenaihe on se -

miten korjaamme uuden jumalamme.

Edessämme on sekasortoinen aikakausi.

Sekasorrolla on merkitys -

ja meidän on muokattava -

tulkintamme uskonnosta -

ja henkisyydestä -

uuteen vuosituhanteen sopivaksi.

Sekasorto ja pirstaloituminen -

sopivat minulle.

Ne ovat elämäni kantava teema.

Olen aina kokenut -

että ei ole olemassa vain yhtä totuutta.

Yritämme koko elämämme ymmärtää -

pirstaleiden loputonta pyörrettä.

Yritämme kiskoa -

heiveröisiä totuuksia ja absoluutteja -

järjettömästä kaaoksesta -

jollainen maailmankaikkeus on.

1990-luvussa on jotain todella hyvää.

Ilmassa on jotain minulle tuttua.

Pirstaleisuutta ja sekasortoa.

'Hei, minä tunnen nämä jutut.'

Se liittyy siihen -

että kun päivän päätteeksi -

tuntuu siltä, että sai päivältä jotain -

ja antoi takaisin mahdollisimman paljon.

En halua tuhlata päiviä.

Olen vanhemmiten enemmän sinut elämän -

itseni ja kirjoittamisen kanssa.

Minulla on hyvä olla. Olen onnekas.

Monet ystäväni ja aikalaiseni -

ovat väsyneitä ja katkeria.

Kaikenlaista sellaista -

mikä perinteisesti yhdistetään -

vanhenemiseen.

Onneksi niin ei ole käynyt minulle.

Minusta tuntuu...

Olen innoissani kaikesta.

Laskeuduin jaloilleni.

Saan tehdä -

kaikkea, mitä olen aina halunnut tehdä.

Se on ollut...

Se on hieno juttu.

Se on tavattoman hienoa.

Minulla on ollut upea elämä. Loistava.

Voisin elää sen uudelleen.

Päätin jo 16-vuotiaana -

että elämästäni tulee suuri seikkailu.

Nostin purjeet -

ja lähdin tuntemattomille vesille.

Halusin kokeilla kaikkea -

mitä tuli vastaan.

Minulle oli tärkeää -

laajentaa maailmankuvaani ja katsoa -

miten lähelle äärirajoja pääsen.

Olen yhdistellyt ja omaksunut kaikkea.

Olen ihaillut todella monia henkilöitä -

ja heidän saavutuksiaan.

Moni on vaikuttanut -

ajatteluuni ja tekemiseeni.

Kaikki oman tien kulkijat -

järjestelmän ulkopuolella -

ovat aina viehättäneet minua.

Aina kun on vaarana ajatella -

että kyllä minä tiedän parhaiten -

mitä pitää tehdä -

tai jos alan miettiä, mistä yleisö pitää -

muistan, miten paljon vihaan -

keskiluokkaisuutta -

ja keskitiellä kulkemista -

suosion perässä.

Lisäksi haluan sanoa -

että mikäli työ on tuttua ja turvallista -

pitää mennä uudelle alueelle.

Pitää mennä syvemmälle veteen -

kuin on turvallista.

Syvään päähän.

Kun jalat eivät enää yletä pohjaan -

syntyy jotain jännittävää.

Minäpä kerron yhden jutun.

Aivan kaikki ihmiset toivovat -

arvostaneensa enemmän elämää.

Se, mitä elämällään tekee, on tärkeää -

ei se, mitä toivoo tehneensä.

Hetkellisesti voi olla vakuuttunut -

että ei ole alkua eikä loppua.

Yhtäkkiä näennäinen merkitys -

jää taka-alalle -

ja sitä huomaa olevansa -

syvän ja pelottavan arvoituksen äärellä.

Minä kuolen.

Sinä kuolet.

Sekunti sekunnilta.

Kaikki on väliaikaista.

Onko sillä väliä?

Välitänkö siitä?

Välitän.

Elämä on ihanaa.

Se ei koskaan pääty. Se vain muuttuu.

Lihasta kiveksi ja taas lihaksi -

yhä uudelleen.

Paras jatkaa eteenpäin.

Olet täällä.

Kymmenen...

Yhdeksän...

Kahdeksan...

Seitsemän...

Kuusi...

Viisi...

Neljä...

Kolme...

Kaksi...

Tämä oli todella miellyttävä kokemus.

Olet erittäin mielenkiintoinen henkilö.

Kerroit minulle itsestäsi kaikkea uutta.

Oli hauska viimeinkin tavata -

ja haluan sanoa vain...

Näkemiin, näkemiin

Tapaamme jälleen joskus jossakin

Heippa.

Janne Mökkönen / Frej Grönholm