Original subtitles

(Poikien iloisia huudahduksia)

(Aseiden papatusta, räjähdyksiä)

Rokka!

(Esimiehet huutavat käskyjä)

(Rahikainen) Suatanan sotahullu!

(Kapteeni Kaarna) Kas kas, perkele. Saatanan perkeleen helvetti.

Konekiväärikomppania!

Lepo.

(Koskela) Pataljoona siirtyy autokuljetuksin toiseen paikkaan.

Sen takia luovutetaan kaikki ylimääräiset varusteet pois.

Ja reppuun toinen alusvaate-kerta, jalkarätit ja mantteli.

Ja aseet, tietysti.

Loput varastoon. Hietanen valvoo. Pitäkää kiirettä.

(Hietanen) Mihin täst sit ollenka lähretän? Vissi helvetti ast?

Pankaahan rähinä päälle.

(Lahtinen) Tästä tulee kahina, pojat.

Yks kohjo lähtee Saksasta ja meidän nilkit perässä.

Herra pelkäävä, et Venäjä tule tän, jos ne alkava sotima Saksan kans.

Mitä se täällä tekee? Minun tietääkseni se ei ole kenenkään kimppuun käynyt -

mutta saksamanneja täällä jo on.

Vanhala, pataljoonan hevosmiehet sanoi, et me joudutta Helsinki varuskunnaks.

Kaik vanha rytky vaihdatetaa uusii. Tulee joka miehel pussihousutki.

Simmottii mää kuulin.

Huomio! - Jatkakaa, jatkakaa.

Tiedättekös te pojat, mitä partiolaisen vyöhön on kirjoitettu?

"Ole valmis."

Kahvia ja rinkeli, kiitos.

Mitä saa olla? (Rahikainen) -Mitä se tyttö nyt Rahikaiselle möis viimesenä iltana?

Kahvia nyt tietysti kupin, ja rinkilän.

Tänään kanttiini myydään tyhjäksi.

Siinä se on. Sota siitä tulloo, merkit on ilmassa.

Tokko myö tuon tytön kauniita silmiä suahaan kattella enää milloinkaan.

(Lammio) Tehkää kauppanne, että muutkin saavat.

Herra luutnantti, kunhan jouvun. Mitenkä paljon tuota tupakkaa suapi?

Paljonko haluatte? -Otan vaikka paketin. Ja rinkilöitä joku kymmenen.

Liikuta koipias.

Ei tullu siit flikast teijä laste äittii. Siin täytyy ol knapei kaulukses kans.

(Rahikainen) No, kuhan vaan housun kauluksen alla ois jottai.

(Sirkka) Minulla tulee ikävä.

(Kariluoto) Tulen takaisin. - Varmasti?

Varmasti, jos odotat. - Odotan.

Odotatko?

Odotan.

Komennuskunnasta, laivasta tai lipusta, johon kuulun, en luovu -

vaan aina käskettäessä ja niin kauan kuin minussa on voimaa -

sitä vakavastija miehekkäästi seUraan ja suojelen viimeiseen veripisaraan asti.

On miekkamme ja kilpemme

ajalla vaaran vaivan

Se vanha vainooja

kavala kauhea

on kiivas, kiukkuinen

ja julma, hirmuinen

Vain Herra hänet voittaa

On turha oma voimamme

(Kaarna) Komea on alku.

(Koskela) Ensimmäinen puolijoukkue tähän autoon, toinen seuraavaan.

Ensimmäinen ja kolmas ryhmä, lavalle mars!

Toinen ja neljäs ryhmä odottavat seuraavaa vapaata ajoneuvoa.

Eki saatana! - Joku jäi istuun repulle!

Ei jumalauta. - Varo ny saatana.

Väistä vähän.

Viimeinen tervehdys siul, Paloaukia! Jää hyväst iänkaikkisesti, sä hienimijä!

Ole sä hyvi kusinen paik kaikil seuraavil alokkail!

(Rytin radiopuhe) Kansalaiset. Rauhaa rakastava kansamme -

joka toista vuotta on jännittänyt kaikki voimansa äärimmilleen -

rakentaakseen maansa jälleen kukoistukseen edellisen sodan jäljiltä -

on taas joutunUt raa'an hyökkäyksen kohteeksi.

Jälleen kerran on sama vihollinen, joka runsaan puolen vuosituhannen kUluessa -

hävittäen, mUrskaten ja mUrhaten, käynyt sotia pientä kansaamme vastaan.

(Salo) Kun nuo pyssyt alkavat hehkua, niin eiköhän viejä naapuria tukka suorassa.

Pieniä ne on silakat joulukaloiks. Kyllä sitä kuule on tuollakin puolella.

Eikä sitä olla niin vaan menossa ku puhutaan.

En tiijä. Pitäny Pohjanmaan poikia sitoa puuhun, ettei ne lähtis ennen aikojaan.

(Kaukaisuudessa räjähtää)

Herätys, pojaat. Se on alkanu.

Jo veissaava kanuuna siel laulujas. Pitäkää kiirutta nyt.

Tykillä ampuvat.

Kauaksi tähtää vielä. Ei eres vihellys kuulu.

Kanuunat laulaa.

(Koskela) Menemme kolmannen komppanian mukaan.

Ei siinä oikeastaansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava.

Tähtäin vyön kohdalle, se on paras.

Muistettava, ettei ne ihmisiä kummempia ole.

Lyijyä ne tottelee, niin kuin kaikki muutkin.

Noni, eikun liikkeelle.

Autio lupasi minulle kaksi kivääreistäsi. - Tiedän.

Panehan Ville peli soimaan täydeltä laidalta.

Paikan päällä nähdään.

(Koskela) Liikkeelle.

(Lahtinen) Siellä jo miestä kylmenee.

(Autio) Kariluoto.

Tykistö ampuu iskun kakkosen eteen.

Heti sen loputtua lähdetään ilman eri käskyä.

Älä anna pysähtyä, koita yhteen menoon.

Missään tapauksessa ei jäädä tuleen makaamaan.

Onnea matkaan.

Tulta!

Neljäs eteenpäin! - Eteenpäin!

Neljäs, eteenpäin!

Ei saa jäädä tuleen makaamaan! Eteenpäin!

Ei saa pysähtyä!

Kiväärit asemaan.

Eteenpäin!

Eteenpäin... Eteenpäin.

Tulta munille! - Tulta munille!

Tankki se on.

(Mielonen) Epäillä tuota soppii.

(Kaarna) Aina epäillä sopii, mutta tankki se on silti.

Kas, kas. Että tulee marjaa.

On niin hyvin kukassa, että.

Mikäs...?

Mikäs täällä on?

Ei, ei, ei, pojat, pojat, pojat. Te olette erehtyneet.

Ei sotaa näin käydä.

Siellä on naapurissa jo pojat asemissa.

Mennäänpäs mokoman suon yli että heilahtaa.

Koitetaanhan uudelleen, vänrikki.

Kyllä se lähtee.

Hakkaa päälle, pohjan poika!

Liikkeelle!

No niin, liikkeelle sieltä!

Hakkaa päälle, pohjan poika!

Lääkintämies, lääkintämies!

Hakkaa päälle, pohjan poika! - Neljäs eteenpäin!

(Raivoisaa huutoa, aseiden rätinää)

Eikä yht ryssää nurin. Ei yht ainuaa, mä kattosin ku tultii.

(Sihvonen) Hei, on täällä ainakin yksi kyrmyllään.

(Lahtinen) Ei ne taida paljon kaverista välittää. Siihen on jätetty ryömiin.

Jumalauta.

Halloo. Sanohan, onko siellä ryssän helvetissä kylymä?

(Hietanen) Mitä siel o?

Näytäs. - Nämä ne on minun.

(Hietanen) Anna tänne näi. Mikä tämä on? "Konek, konek."

Mikä perkele toi tattari liuhuparta oikke on?

Leninhän se on.

Nii on vinosilmä, että näkkee keskiviikkona molemmat sunnuntait.

Oijoi. Pojat hei, vähän laventeliparfyymia?

(Ukkola) Herra luutnantti. (Autio) -Kariluoto.

Oli reipas alku. No, miltä se tuntui?

Menihän se, kun alkuun pääsi. Meinannu saada liikkeelle millään.

Kapteeni Kaarna... - Minä kuulin.

Mutta suurkiitos. Sinä selvisit hyvin.

(Koskela) Porukka kasaan ja liikkeelle.

(Sirkka) Nyt on meidän aikamme. Suomen aika.

Vaatia takaisin, minkä menetti.

Se on meidän oikeutemme.

Eikö olekin?

"Sanohan, onko siellä ryssän helvetissä kylymä?"

(Hietanen) Jos mä olisi ollu Jumal, mä en olis tehny koko tährei.

Jos mä vaa voisin, nii mä hajottasin ne.

Mitä semmosil ollenka tekevä olemas, ku ei mittään tee.

Ei niitä Jumala tehny ole, se on semmosta puhetta vaa.

Ei ihmistäkää luotu ole.

Meressä se on syntyny. Hiiltä ihmisessä on ja muita aineita.

Yksinkertaista vaa jymäytetään, että se olis hyvin nöyrä kapitalistille.

Hiiltä?

Meressä? Hiiltä?

Lahtinen hei. Ny sä puhu ihan pehmossii.

Ja kui helvetin taval ihminen on voinu syntyy meres?

Jos puol minuuttii ol upoksis, nii henk loppuu.

Kyllä sitä upoksissa voi olla, jos on kirukset. - Kirukset? Ei jumalauta.

Lihhaa ja luut ihmine on, kyl sen tiet kuka hyväns.

Ihminen oli alkujansa kala. - Kala?

Kyllä sen on tunnustanu kapitalistinenki tieremies.

Ei jumalaut. Kala?

Vanhala, mä olen ahvena. Mä olen hiilest tehty ahvena hei. Ahvena, nii.

Luonto se on, joka luo, sillai se vaan on. Kaikenlaista kyllä kouhotetaan.

Herra tietää, mitä laulua se laulaa, kun rahapussista on kysymys.

Sitte taas lähretään, mutta annas olla kuinka käy.

Saas nährä. Kyllä sitä riittää äijiä meittiäki vastaa.

Mutta Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää. -Kyllä kai.

Mutta mitäs sitte tehrää, ku tulee se yhrestoista?

Ryömi eteenpäin, saatana! Pojat, helvetti nyt eteenpäin sieltä!

Pojat, eteenpäin!

(Aseiden papatusta)

Eteenpäin!

(Konekivääripesäkkeiden tulitusta)

(Vaikerointia)

(Konekivääripesäkkeiden tulitusta)

Koko patteri, ampukaa kolme kertaa, maalit yksi ja kaksi.

Kolme miestä on kaatunu, paras ryhmänjohtaja meni just.

Koko pataljoona on kiinni jo.

Jos menet läpi, tämä on sinun päiväsi. Tiedät, etten tule säästämään sanoja.

Teen kaikkeni, kunhan vaan saan miehet liikkeelle.

(Räjähdyksiä)

Neljäs, eteenpäin!

Eteenpäin! - Eteenpäin, neljäs!

(Koskela) Anna olla. Suotta tapatat itsesi.

Jos pääsis yksi mies lähelle kasapanoksen kanssa.

Minä koitan. - Minä menen.

Minun tehtävä tämä on, eikä sinun. - Sinun tehtävä on saada miehet liikkeelle.

(Koskela) Lehto! Kun menen, niin kukon täytyy laulaa koko ajan! -Selvä!

Lehdolle tilaa! - Ottakaa pois se!

Lehto!

(Tulitusta)

(Konekivääripesäkkeen tulitusta)

(Venäjänkielistä huutoa)

(Kaikki vaimenee, kuuluu korvan soimista.)

(Konekivääritulta)

(Venäläissotilaiden huutoja)

(Kariluoto) Ne perääntyy!

Ensimmäinen ryhmä... Viirilä!

Ensimmäinen ja toinen ryhmä oikealle! Kolmas ja neljäs vasemmalle! Mäntynen!

(Konekivääritulta)

Mäntynen!

(Konekivääritulta)

Viirilä.

(Kariluoto) Jatketaan eteenpäin.

Eipähän jäädä evakuoimaan.

Mennään eteenpäin.

Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista.

Jaahas...

Oletteko saaneet ruokaa? - Kyllä ollahan, herra majuri.

Jaaha. Onkos pojilla tupakkaa? - Kyllä on, herra majuri.

(Hietanen) Mahorkkasätki me kääritään, herra majuri.

Vai niin. Miltäs se maistuu?

Kessult, herra majuri. Kessult kessu maistuva.

Niinpä tietysti.

Mie löysin perunoi! - Perunoita?

(Hietanen) Vaihtakka välil kantajia. - Vanhala.

(Vanhala) Kannoin äsken pirempää. (Lehto) - Älkää narisko, perkele. Tänne se jalusta.

(Ukkola) Saatteko uskottua, että minun on nälkä.

(Vanhala) Kuinkas kauan herrat luulee korpisoturin keikkuvan näillä annoksilla?

Ei ne mitään luule, ne tietävät.

Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä perkeleitä ne on.

Menes valittaa nälkääs, ni sulle lyörään eteesi semmonen rätinki -

jolla toristetaan, ettei varmasti voi olla nälkä.

Lehto. Eksää tiärä, et se on kiälletty?

Niin on tappaminenkin.

Missää mää en ol nähny tommotti ahmatei.

(Hietanen) Hei pojat... Mä en usko kalorioihin -

enkä mihinkä muuhunka yliluonnollisee, mut yhren asian mää tierän.

Lahtisen mielest, ihan varmast, kaloriat, ne on kapitalistin keksintö.

Kapitalisteist mä en tiedä yhtikä -

mut jos meidän äijä kuolee ennen mun, mä saan 9,5 hehtaarin...

Tuolla juoksee!

(Lahtinen) Rukiver!

Stoi!

Rukiver.

(Koskela) Katsokaahan, ettei sillä ole kavereita. Tutkikaa taskut.

Heikossa näyttää olevan suurvallankin vehkeet.

(Rahikainen) Tavaritsia, tavaritsia?

Onko muita? Bonimai?

Olis räjäyttänyt meittin ja ittensä.

Ei tämä ole sen lajin miehiä. Näkeehän tuon.

Vanja-poika, rastui.

On vietävä komentopaikalle. Kuka lähtee? (Lehto) -Kyllä minä lähden.

Laputa tuohon suuntaan.

Mene, mene.

Mitä se teki? - Kuoli.

Yrittikö se karkuun? - Yritti.

Ei ollut tarpeellista. Ei ollut sen lajin miehiä.

Piruko niitä lajittelemaan. -Sä ampusit sen takkapäi. Se mihinkä karata yrittäny.

"Takkapäin!" Parempi se on takaapäin ku edestä. Rupee poraamaan, saatana.

Ampuka mun puolesta. En mää ol mikkä sotatuomari.

Mut se mies pelkäs vaa iha tarpeeks.

Sen yhden ryssän takia poraamaahan ruveta.

Jaaha, jatketaas matkaa.

Montako päivää marssi kestää? (Kenraali) -Jalkaväki on tottunut.

Suomen sotilas marssii vaikka viikon.

Pois tieltä!

Älkää koskeko autoon!

Pöly mosurin silmille vaan, perkele.

Bensapulasta tietookaa, ku herrat ajelee kenttähuorasa kanssa.

(Hietanen) Pojat, vanha raja.

Venäjällä ollahan.

Nyt juur, täl hetkel, Hietasen poika astus ulkomail.

Tähän loppu sit meitin oikeutemme. Tästä lähtien sitä ollaan sitten rosvoretkellä.

(Ukkola) Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitellään.

Toiset sitä vaan turvallisuutta varjelee, kun rajoja siirtelevät.

Olen sit marssinu läpi Karjalan laulumaitten.

Eiks tääl päin ollu semmotti vanhoi äiji ja ämmi, jotka lauleskeli itkuvirssi?

Meitinki ois syytä pari itkuvirttä laulaa.

Nyt se vasta panee hanttiin, kun mentii sen puolelle.

On siel porukoi meijän erellä. Ei suinkka heti linjaa jouruta.

(Lahtinen) Suur-Suomee sitä tehrää. Päät on lämpösenä niin, että sahanpuru höyryää.

(Vanhala) Suhna tekkee suurvaltaa!

(Salo) Sanovat, että kolme viikkoa, ni päästähän heinähän.

(Lyyti hyräilee)

(Lasten ääniä ulkona)

(Rokka) Jaaha, täs vissikii on komppanianpäällikkö.

Myö tultii teil täyvennysmiehiks. Vissii majur on soittant, jot myö tullaa.

Tuos on paperloi, meijä molempiihe. - Jaha, mitäs... Te olette alikersantti.

Niihä mie oon. Talvsovas hyö antoit natsat.

Syytä mie en tiijä, pahhaa ku en oo kenellekkää tehny.

Järjestä meiät sammaa ryhmää.

Myö ollaa naapurmiehii, ja myö jo talvsovas oltii yhes.

Tämä ei ole reserviläisrykmentti.

Meillä ei ole tapana sinutella esimiehiä, sillä se alentaisi kuria.

Vai silviisii. No tuotahan mie en tient.

Mut sitähän mie vaa, et myö päästää tään Suen Tassun keral sammaa porukkaa.

Kenen? - Suen Tassun.

Mikä teidän nimenne on?

Su-su-su-sota-sotamies Susha mie oon.

Siis Susi?

Entä teidän nimenne? - Rokkahan mie. Antero on etunim.

Antiks minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niihä mie sano itsekkii.

T-tärkiä ukko ol. Noita jos o enemmä, niin ei myö Antti vi-viihytä.

Kyl myö tullaa toimee ain. Elä Tassu suotta hättäile.

Hää on kovin nuor viel. Ollaa myö ennenkii toimee tultu. -O-ollaaha myö.

Ai perkele, mite ampuut tykkilöil. Tuonne myö männää koht.

Kuule sie vänskä, myö lähetää tänä päin. - Oletteko te ennen olleet rintamalla?

No Taipaleesha myö pelättii. Myö ollaa Kannakselt.

Maatilat hää meilt otti, henkee ei saant vai hää tykkilöil yrittel.

Saa nähä jos tuo nyt nappajaa senkii.

Kannakselha miun tek miel. Siel miul ois selvittämättömii asjoi naapurin kans.

Ei sil oo välii, misä sitä ollaha. Mökkejä peritähän Molenskisa asti.

Mie en molenskiloist tiijä, koviha hyö kehhuut saksmanniloit -

mut mie katselin tuol tulles, et hyö kopisuttaat liikaa kantapäitää.

Mut myö ei siint huolita. Myö annetaa hitto koko Euroopal.

Karjala myö otetaa ja sit myö lähetääkii kottii.

Valmistautukee. - Mihin?

No hyökkeemää, hyökkeemää.

(Rokka) Syöksyvenneit. Ves'elävii hyö meist tekkööt.

(Susi) Kuseen jouduttiin. - Ehei, elä virka. Vetteehä myö.

Mitä täs on vällii, mihi sitä kuoloo, vettee vai maalle.

Älkkä puhuka kualemast, mää saan pruikulivattan täs viel.

Kuule sie vänskä. - Niin?

Myö ylitettää koht tuo jok.

Minä tiedän. - Nonih. Ei sit mittää. Iha rauhaksii vaa.

Laittakaa kivääri yhdistettynä keulaan.

Nääthän sie hyvä mies, et on turha yhistää kookoota tuon takkee.

Enemmän männöö maihinnousussa aikaa.

Minä en ole mikään hyvä mies, vaan komppanianpäällikkönne.

Elä uso. Enintään myö pannaan varsinainen paljaaltaan keulaan.

Te teette, niin kuin teitä käsketään!

Liikkeelle! - Liikkeelle!

Toinen porras, valmistautukaa!

(Aseiden papatusta)

Eteenpäin!

Kessu! - Eteenpäin!

(Luotien viuhunaa)

Anna se vyö.

(Rokka) Perkele, konekivvääri.

Nonni! Painetaa silmil sammaa vauhtii.

Tassu. Tuu sie syöttää. Anna kivväär miul.

Rynnäkköön!

Jeesus perkele!

(Raivoisaa huutoa)

Anna koopee miul. Ota sie käsranaattiloi. - Kranaatteja.

Sikäls ko räjähtää, nii sikäls mie mää ja puhistan. Sitä myöten taas toisee mutkaan.

An män vaa.

(Venäläissotilas vaikeroi)

(Venäläissotilas vaikeroi)

(Huutoa venäjäksi)

Uus lipas!

Anna konepistooli!

(Venäläiset huutavat ja vaikeroivat)

Tää olkii hyvä pel. Näit olkii vähä talvsovas.

Sie älä ukko ojentele minnuu kohe. Se on kuolemaks, mie oon hätähine mies.

Alikersantti.

Mikäs teidän nimenne on? - Rokkahan mie.

Antero on etunimi. Joha mie tääl omal vänrikil ilmmottauvuin.

Se oli kympin arvoista työtä. - Elä vänskä rupija minnuu kehumaa.

Sie pyrit sankartöitä tekemään, mie en sellasil pane hitonkaa arvoo.

Sillo pitää männä millo asjat vaatii, muullo pittää olla matalan.

Myö ei olla tääl kuolemas, myö ollaa tappamas. No nii, sitte vaa.

Ota sie Tassu tuon kaatuneen telttakangas, siitä saadaan hyvä peitto.

Syyssatteet alkaa kohta. - Sitten liikkeelle!

Kaikki hengissä? - Kaik elos, meil oo mittää hättää.

Seuraavaks myö otetaakii Petroskoi -

ja sit lähetääkii kottii. Mitäs sie Vanhala siihen sanot?

Petruskohoi... - Kihi kihi.

(Korpela) No no, menehän tuosta.

Saatana...

Sen pitää riittää kolme päivää. - Tietysti riittää, kun et enemppä anna.

Juu, koni on.

Täsä näin näkyy piiskanjälki. - Eipäs purnata ruuasta.

Liha täyttää kaikki vaatimukset. - Kuka päästää tommotti suusta?

Ylikersantti Sinkkonen, komppanian uusi vääpeli.

Olosuhteisiin nähden ruoka on hyvää.

Niihin nähden olisi suotavaa, ettet potkasis mun pakkiani nurin.

Ohan se tietysti niinkin, ettei se hevosen vika ole, jos se vanhetessa sitkistyy.

Paremmatkin miehet ovat täyttäneet velvollisuutensa mukisematta.

Siehä sälli oot. Siul onkii paha vika, sie haastat leikkii tosissais.

Tääl pittää olla hauskaa ain. Tuu sie porukkaa, tehhää orkester.

Ota keittoastia sie ja ala rumpua lyyvä.

Lattiapalkkii lapikas lätsää niinku löis pöytään valttiässää

Lapset ne kätkyissä nukkua saata ellei niitä kiinni köytä

Viulut ne huutaa hiitula-hiituu, haitar se pannoo, halapata-paa

Kuulet sie mite viulut soi? - Mikä sirkus täällä on?

Uus vääpel, hää näät onkii synkkämielinen.

Myö aateltii, jot myö annetaa miehel elämänilloo, mut ei hää oo musiikkimiehii.

Lopettakaa ilveilynne.

Tunnin kuluttua komppanian on oltava marssivalmiina.

Ne, joilla ei ole valkeata nenäliinaa, hankkivat palan valkeata paperia.

Toimikaa.

Sinkkonen.

Myö painutaakii yötä myöte korpee.

Syö siekii Tassu puurois pois. Syö kaik vaa, nii jaksat.

(Lahtinen) Koskas ne saksmannit pääsevät Moskovaan?

(Hietanen) Iso juttu, pojat. Koko rykmentti jonos.

(Rokka) Otahan käestä.

Koukkaus etenee hyvin. Ei merkkejä vihollisesta.

(Rahikainen) Koitahan suaha vuatteet kulukemmaa.

Minul tuo asevelihenki ei niijen kantamiseen enää riitä, Riitaoja.

Anna se reppus tänne ja nouse. Nouse saatana sieltä!

Anna se reppu tänne nyt. Saatana! Sinä se olet semmonen risti.

Ylös siitä! (Salo) - Älä potki miestä!

Pitäs antaa sarja tollaselle. - Kokeile jätkä onnees, saatana.

Anna olla.

Kaikkii saatanoita minä saan perässäni vetää.

Kumpi lähtee? - Ykkönen.

Melko varmasti siellä on jotakin.

Jos oma kakkonen on lähtenyt, palaatte tielle.

Vanhala ja Rahikainen mukaan. Riitaojaa en ota. - Lahtinen antaa yhden omistaan.

Sihvonen. - Minä tietysti.

(Lammio) Eipä pulista. Ja Riitaojan on täytettävä paikkansa.

Missä helvetissä on toinen joukkue? (Vanhala) -Jos lähdettäis kaikki Suomeen.

Mentäis kotia vaan ja sanottais, että eksyttiin.

Lopeta jumalauta se mutinas. Minä menen vähän edeltä.

(Konekivääri ampuu sarjoja)

Riitaoja!

(Vaikerointia)

(Konekivääri ampuu sarjan)

Mennään, pojat.

Ei myö jäähä tänne tapettavaks.

(Konekivääri ampuu sarjoja)

(Vaikerointia)

Ja Lehto oli kuollu vai? - En tiiä, ei tuo vastannu, ku huuettii.

Mää vaan ihmettelen tätä kauhiast. Mää vaan ihmettelen tätä kauhiast.

Täsä näyttää olevan kauhia mysteeri. Oikke semmonen mysteerinäytös.

Kuis kuollu voi ampuu ittiäs?

Rokka. Ota ensimmäinen ryhmä komentoos.

Sihvonen Lahtiselle. Ota Susi omaan porukkaan. - Käyphä se hyväst.

Noni. Aletaan katsella asemia.

Noni pojat, tästä ei sitten lähdetä vaikka mitä tulis.

(Lähestyvää jyrinää)

Ootellaa Vanhala viel vaan.

(Huutoa)

(Aseiden papatusta)

Tulta!

Ei siihen pysty!

Nyt tulee, pojat! - Häivytään äkkiä!

Juoskaa! - Takaisin!

(Sarastie) Kiitoksia.

Se sai päin turpaansa äsken. Mennään ja annetaan sille takapuoleen nyt.

Se vaati kovasti sitä Petsamon nikkeliä.

Mitäs me, anteliaat pojat. Mennään ja annetaan niin paljon kuin se haluaa.

Sillä tavalla. Koskela.

Valmistautukaa.

(Rahikainen) Joko sillä alakaa miehet käyvä vähhii?

(Lahtinen) Ei sieltä kuule miehet lopu.

Kyllä siellä riittää mies ja tavara. Jos miehet loppuu -

sieltä lähtee 15 miljoonaa naissotilasta. Kaikki on koulutettu, vanhat ämmäkki.

(Vanhala) Ois kauheita lähitaisteluita.

Sais Rahikainenki Mannerheimin ristin.

Lääkintämies! - Lääkintämies!

Sotilaat! Muistakaa, keitä te olette!

Ei askeltakaan takasin! Miehet!

Petroskoi odottaa!

Mäntynen! Mennään!

(Mäntynen huutaa tuskissaan)

Minä lähden isän luo... - Älä liiku. Sattuu vaan enemmän.

Rukoilkaa te! Minä en jaksa!

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme...

...ja anna meille meidän syntimme anteeksi...

...niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...

...äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia...

...iankaikkisesti.

Aamen.

Venäjällä ollaan. - Petroskoi, Petroskoi...

Sieltä ei sitten lähdetä mihinkään. Perkele!

Koron, uskonnon ja isänmaan puolesta, saatana.

Tuon mokoman röttelön takia on rähjätty.

Toiset porukat siellä jo parraat palat sieppoo.

(Hietanen) Pojat, tämä on historia-tapaus. Siel leppä Suomen uus kaupunki.

Viinatehdas on vallattu!

(Huutoa ja mekastusta)

Mannerheimi sano... - Kuse pulloihis!

(Lautsalo) Viinavarasto on vallattu! Kävelen, mitä kävelen, hellurei!

Vänrikki Kariluoto, JR 8, 1. pataljoona, 3. komppania.

Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan. Minä määrään täällä!

Me valtasimme Petroskoin. Tavoite on toteutunut.

(Koira haukkuu)

Nopeasti se kaatui.

Sinäkö ihan yksin täällä painelet?

(Orkesteri soittaa marssimusiikkia)

Konekiväärikomppania - katse oikeaan päin!

Katse eteenpäin!

(Hietanen) Mitä toi viuhtominen oikke on? Kuurakkaa kunnolla.

Stalinin sotkuja. -"Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!"

Nyt ollahan ulkomailla.

Sotatoimien päätyttyä Aunuksessa ja Syvärillä Syvärinjoen saavuttamiseen -

ryhmitettiin sUomalaiset joukot uUdelleen hyökkäystä varten -

Äänisjärvelle ja Äänislinnaan -

joka vielä niihin aikoihin kantoi Petroskoin ryssänkaikUista nimeä.

Suomen ylväs siniristilippu hulmuaa nyt tämän vapautetun maan yllä.

(Rahikainen) Kummanko pastori halluu?

Otan tämän.

Minul on myös säilykkeitä Amerikasta. - Ei kiitos.

Ehkä sitte ens kerralla.

Oliko hyvä tyttö? - Kyllä.

(Sulkeisten ääniä)

Silmien välliin ryssää kyllä se siihen tyssää

Silmien välliin, silmien välliin, silmien välliin ryssää juu

Onhan se tommonen ryssänkettu ennenkin Suomessa korvennettu

Silmien välliin, silmien välliin silmien välliin ryssää juu

Silmien välliin ryssää, kyllä se siihen tyssää

Silmien välliin, silmien välliin

Onhan sitä meilläkii tyttölöi.

"Gogolin katu." "Maksim Gorj-jiki"... "Gorjikin katu."

Leninin mäki.

Hei, Aleksi! - Hei!

Aleksi, alas ryssä. - Alas ryssä, hyvä Suomi!

Sano viel: alas ryssä. - Alas ryssä.

Sano viel. - Alas ryssä.

Tanja...

Aleksi, alas ryssä! - Alas ryssä, hyvä Suomi!

Terve. - Terve.

Tulkaa sisään.

Taas täällä.

Toitteko sitä teetä? - Teetä ja chaita.

Musiikkia on.

Levykin.

Spasiba.

Mitä sie Veerukka suret?

Älkkä puhuka. Hänel on sulhassi ikävä.

Ei ole Veruškalla sulhaista.

Miksi tulitte? Miksi ette antaneet meidän olla rauhassa?

Työ hitot tään alotitte.

Veittä miult maatilan. Mäne katsomaan minkälaises kunnos on Kannas.

Myö ei tääl oltais jos työ oisitta antant mein olla rauhas. -Ai kuule!

Kuka tuli? Hitler!

Mutta hänelle tulee surma.

Miksi te sitten ojensit kevirin minua vastaan?

Mist mää tiäsin kuka tääl vastan tule?

Kyl mä sen tunnustan et sota on paljast pahantekko, molemin puali.

Alkakko sen sit kuka hyväs. Siit joutu kärsimä ain semmosekkin ku...

...ei ol kenelkkän mitään paha tehny. Niinku esimerkiks kaik mukula.

Sie sanoit jot myö ollaan pahantekijöi.

Mut Hietane hää otti huomisen päivän leivänkii ja toi Alekseil ja Tanjal.

Meirän poikamme luovuttavat omista annoksistaan elintarvikkeita -

polseviikkikomennon alla nälkää nähneille heimokansan lapsille.

Sinä itse et lapselle anna. Kaik itse syöt, kun noin olet sangia priha.

(Naiset puhuvat venäjää keskenään)

(Vanhala) Musiikkia...

Stalinin puheita. Stalin...

Laitetaanko?

Kalinka, kalinka, kalinka moja

Sadu jagoda malinka, malinka moja

Kalinka, kalinka, kalinka moja

Sadu jagoda malinka, malinka moja

(Kaikki naiset yhdessä) Kalinka, kalinka, kalinka moja

Sadu jagoda malinka, malinka moja

Kalinka, kalinka, kalinka moja

Mää saan viissiin tämän muistoks.

Ota.

Olisit jääny sinne. Olis Suomen heimot yhtyneet.

Ei myö viijä Hietast ennää sin. Hää saap syänhaavan.

Älkkä luulkka et mää täsä ensmätteks sulama ruppe. -Älä leikis suutu.

Mää olen tavalise suruton poika. Mää en jumalaut piitta mistä.

(Sinkkonen) Täydellistä siisteyttä ja puhtautta on noudatettava.

Sisäpalvelusohjesääntö on kaikkine pykälineen voimassa.

Aliupseerit majoittuvat aliupseeritupaan erikseen.

Tehtävänne on hyvän järjestyksen kaikenpuolinen valvominen.

Miun kohast tuo ei käy. Myö ollaa Tassun kans saikkaporukas ja muutenki yhtenä.

Mie meen hänen petikaveriks, tai sit jos Tassu käypkii aliupseertuppaa.

Pitäkää suunne kiinni. Te menette sinne, mihin teitä käsketään.

Onko selvä? -Elä kuule. Älä sie ukko käy isottelemaa, sie tiijät mite siin käyp.

Luulet sie helveti hevosmies, jot mie alan tääl hyppii siun eessäis alokkaihe viisii?

Huomio!

Lepo.

Alikersantti Rokka. - No. Mikä hätänä?

Te menette aliupseeritupaan niin kuin muutkin. Onko selvä? -Illalha tuo nähhää.

Enkä mie täs sellasest käy kinnailemmaa. Mut sano millon myö aletaa saada lommii?

Miekii tääl perheelline mies olt mont kuukaut. Puollat sie jos jätän anomuksen?

Emme ole tehneet sinunkauppoja. - No eihän myö olla, mut tehhään pois.

Anteroha mie. Minnuu saap sinutella ain.

Ja miehä sinuttelen sinnuu ilmankii, ko sie oot nuoremp mies ko mie.

Asento!

Rankaisen alikersantti Rokkaa esimiehen vastustamisesta -

neljällä vuorokaudella työtä vuorotta.

Rangaistu suorittaa neljä ylimääräistä päivystysvuoroa.

Lepo.

(Hietanen laulaa) Näin lauloi kerran musta Saara

pien neekerlapsi hyvillään

Taivahassa Herra tuskat poistaa

Komppania valmistautuu! Lähdemme eteenpäin! -Ei lähetä.

Komppaniassa herätys!

Viimeisen kerran, valmistautukaa.

Koskela komppanianpäälliköks. -Koskela komppanianpiälliköks. Sit myö lähetää.

Tämä ei ole mikään punakaarti -

jossa komppanianpäälliköt valitaan huutoäänestyksellä. Onko selvä? -Ei.

Viimeisen kerran minä käsken. Sitten alkavat toiset toimenpiteet.

Eiköhän ole syytä alkaa pitää kiirettä.

Älkää ottako liikaa turhaa kamaa.

Soittopelit ovat kyllä mukavia. Eiköhän ne jotenkin aina saada kulkemaan mukana.

Mihin meitä viedään? - Syvärille.

Mitä paskaa? - Miks myö ei voida jäähä?

Syvärille? - Tiivistäkää.

Mene nyt, saatana. - Reippaasti sinne niin vaan.

(Hietanen) Ehdinpäs!

Ei jumalauta, mihis me oike lähretä?

Sotamies Korhonen ja sotamies Peltola olivat kuluvan kuun kolmantena päivänä -

vihollisen läheisyydessä kieltäytyneet noudattamasta esimiehen käskyä.

Tämän vuoksi pikaoikeus on tuominnut sotamies Korhosen ja sotamies Peltolan -

mainitusta rikoksesta kummankin kärsimään kuolemanrangaistuksen.

Ladatkaa!

Tähdätkää!

Tulta!

Niin...

Tuomio on pantu täytäntöön sen vuoksi, että niskoittelijat näkisivät -

ettei armeijalla ole varaa leikinlaskuun.

Minä toivon ja minä uskon -

ettei tällaisen lukeminen tässä pataljoonassa ole tarpeellista.

Hälytys! Naapuri edessä!

Mitä siellä on?

Mitäs itte luulisit? Kuka siellä ny mahtais olla?

Nyt otti ohrakyrsä. Jos hatka tulee, niin kookoota ei sitten jätetä.

Otanhan minä jalustan.

(Räjähdyksiä, venäläisten huutoa)

(Lahtinen) Nahkurin orsilla tavataan.

Paikoillanne! Takaisin! Kuka saatana anto luvan perääntyä?

Ne juoksevat! Lähetään myökii! - Takaisin linjaan!

Et ennen kuin toisetkaan! Sihvonen!

Hentinen on kuollut! - Perkele!

Määttä! Mee auttaan! Minä pidättelen niitä sen aikaa.

Vetää, vetää!

Vetää, vetää!

Lahtinen! - Jättäkää konekivääri!

Perkele!

Saatanan lampaat! Juostaan kieli vyön alla ja jätetään haavoittuneet!

Mis Lahtinen ja konekivär on? Sinnehän ne jäivät. Rinnakkain.

Ei sille mitään voinu. Tää mies teki sen minkä pysty. Turha häntä on syyttää.

En mää täsä syyllissi kaippa yhtikäs. Konekiväri ja Lahtist mä kaipasi.

Pannaa myö ketju kuntoon. Koht hää tulloo.

Kuule sie vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä, nii täs siul o sellane.

Ketjun päät on pahimmat. Menkää varmistamaan vasen sivusta.

Tuu sie Sihvonen miu mukkaa. Anna sie Tassu Sihvosel sukset.

Miun kansai on nii lustii jot hitto!

Ai perkele mikä juon.

Panniitkii porukan kiertämää. Mikä hiton vaisto se miul on?

Tule nyt sielt.

Mikä siul kestää?

Siel repus on täyvet lippaat.

Sikäls ko mie ompelen ne tyhjäks, sikäls sie täytät ne.

Pane ain täysinäine täysinäisii läjjää, etteivät sekkauvu.

Oo iha rauhalline. Niin miekii oon.

Meil ei täs oo hättää. Nuoha ne koht kovil ovat eikä myö.

Jos sie ossaat laulaa, ni hyrehi hijaksee. Se pittää mielen kepiän.

Aattele vaik mite hullui asjoi, ne onkii mukavii tällases paikas.

Sillee sitä pittää mielen ratekian toimittaa.

Upseer ies.

Millo häne pääse varjo sattuu tuon närree kohal, ni sillo hänel tullookii noutaja.

Nii mie on päättänt hänen kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut.

Työ että tiijä mikä uottaa.

Koht sie saat nähhä, mite Herra kutsuu omiaan.

Jos hyö mitä syntilöit ovat tehneet, ni anna sie taivaan äijä heil anteeks.

Mut piä kiirettä. Niitä rupiaa tulemaa justii.

(Venäläisten huutoa)

Mihi sie määt? - En mihinkää.

Käy paikalleis sit. Lippaat tyhjenööt.

Tuo perkelehä se ol, tuon närreen takan. Et sie perkele petä Rokan Anttii!

Saatana!

(Rokka huutaa raivoissaan)

Perkele!

Isä tulloo kottiin!

Isä, isä!

(Rokka) Mitäs? Mie tulin viikoks.

(Lyyti) Joha täs o ootettukkii.

Hyi ku sie haiset pahalt koko ukko. - Älä enää soti, isä.

Hyvä ku sie tulit. Hevonen pittääp kengittää ja puukuorma hakkee.

No sittehä se pittää tehä. - Myö mennään sissään.

Tokenetkos siitä?

Isä, myö tehhää Suomest suur. - Niink sie meinaat?

Mikä siul on tuos?

(Lyyti) Tarviikos noin vanhaa ukkoo enää kävellyttää?

Suomen marsalkan 75. syntymäpäivä -

muodostUi SUomen historian komeimmaksi ja unohtumattomimmaksi juhlapäiväksi.

JUhlan kohokohdaksi muodostui Suur-Saksan johtajan Adolf Hitlerin -

saapuminen onnittelemaan henkilökohtaisesti Suomen marsalkkaa -

itsensä ja koko Suur-Saksan valtakUnnan puolesta.

Olkka hyvä.

Leikattua konjakkia. - Leikattua.

Mannerheimin viinaa. - Noni, kippis.

Sit oteta hyväl tuuril. - Hyväl tuuril.

Eihän näistä mitään. Poika esille. - Poika esiin!

Noni, kiljua!

Mutta Ville, parahiin en kuulu, mut miehen reijän oon minäki täyttäny. Enkö ookki?

Kovia poikia. - Mie tästä lähen kylille.

Syvärin toisel pualel? Kui se käy? - Siel on naisii tienteossa.

Mitä sie sanot, esmies? - Mies menee ja mies tulee.

Huomenna on lähtö. Jos omin lupines punttaat, nii ei se minuun kuulu.

Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Sen kun muistat niin saat mennä. - Mie oon paikalla, jos hengissä oon.

(Rokka) Mitä hittoo sie tuol huoval?

Pitäähä sitä peti. Paljaalla mualla ny kukaa.

Kyl mie uso, jot hää onnistuu. Hää mennöö tän sovanki läpi ilman naarmui.

Niin kiero mies hää, jot luotikaa ei satu. - Sen mää vaa sanon.

Enkä mää täl mittää pahaa tarkota -

mut Rahikaine ei kyl ole kovin mont kertaa itteäs kuulan tiel pannu.

En tuota tiiä, mutta pelätä se taitaa joka mies.

Ei sellast miest oo ko ei kuolemaa pelkkää.

("Kalinka" soi grammofonista)

Jokkatii, jokkatii, jokkatii, jokkatii, jokkatii, kamaja

Tanssiha sie Hietanen. Korsuemäntä tanssaa ny.

Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa

Kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on

Kapinalauluja, jumalauta! - Anna laulaa!

Jalon kansan parhaat pojat taistohon

Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa

Kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on

Mä olen lentokone!

Sosialistien neuvostotasavallan merkki. Kattokaa, pojat!

Hietanen, kone putoo!

(Rokka) Mihi sie Koskela määt? - Jerusalemiin.

Mielonen.

Mielonen, perkele. Mikäs portsari se sinä oot?

(Yhteislaulua: "Die Fahne hoch")

Marschier'n im Geist In unser'n Reihen mit

Kam'raden die Rot geschlossen

SA marschiert mit ruhig festem Schritt

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut

Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin

Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas

Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo

Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä

hiuksissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on

Naisista kaunis miehistä rohkea aina hän olkoon taistossa kaatuen hän

Kaunis on kuolossa myös.

Ja nyt hänen upseeriensa malja. Herrat.

Horjumatta sinne, minne Marskin miekka viittaa tien.

Ville, hei. Vanha veikkonen!

Die Fahne hoch

Die Reihen fest geschlossen... - Rastui!

Siperia, polsoi, taika. Topra huja!

(Kitunen) Kuka täällä ryssää puhuu?

Koskela Suomesta.

Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.

Onko sinulla jotakin minua vastaan? - Sosialist-tis-tis...

Kyllä minä suomeakin osaan. Ja taitaa sinunkin olla parasta pysytellä siinä.

Pysy... Pysy... pyssy... Ampu tulee...

Karhunampuja Martti Kitunen.

Riti rati ralla

tuli talvihalla

kuuraparta tuiskutukka

lumiviitta harmaasukka

Perkele, minä vedänkin vaihteen kakkoselle!

Ville, rauhotu!

(Koskela) Perkele! Ei sitä humppaa näin tanssita! -Rauhotu!

Mitä, mitä, mitä miehet?

(Koskela laulaa) Karjalasta heilin minä löysin

löysin heilin pienen herttaisen

Ville, rauhotu.

Ville!

Ota rauhassa!

(Koskela) Kylmä! Kylmä, pojat...

Kaks arkkua kerralla. Mun veljet lähti...

Kuuma.

Koettakaa saada hänet nukkumaan. - Vanha yksittäistaistelija.

Kaunista, hyvin kaunista.

Mitä täällä on juotu?

Kiljua.

Otatte vastuun puolijoukkueesta, siksi kunnes Koskela ja Hietala...

...Hietanen... selviävät.

Terve.

Terve, vanha yksittäistaistelija.

Viekää se nukkumaan. - Näihä myö tehhää.

Koittakaahan. - Koitetaaha myö.

Päästiin kotia.

Mitäs vaari tietää?

Mee kotios.

Mutta varo tulemasta toista kertaa.

Onko tämä herra luutnantti Koskelan korsu?

On. -Onko herra luutnantti herra luutnantti Koskela itse?

Kyllä. - Herra luutnantti, kärsisikö puhutella?

Eiköhän se jotenkin käy.

Sotamies Honkajoki A, A1 -

ensimmäinen A tarkoittaa etunimeä Aarne, toinen Aja ykkönen kuntoisuusluokkaa -

ilmoittautuu herra luutnantin joukkueeseen täydennysmiehenä.

Palvellut aikaisemmin 50. jalkaväkirykmentin -

2. konekiväärikomppaniassa -

haavoituttuaan ollut sotasairaalassa, josta HTK:n kautta komennettu tänne -

ja ilmoittautuu täten uudelleen tehtäviin vakaasti päättäneenä uhrata sekä omansa -

että sairaalassa pullosta saamansa veren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi.

Tervetuloa sitten vaan. Kaks viimeistä toiseen puolijoukkueeseen.

Sie et taija oikei vieraihe asseihe luottaa?

Huomioonottaen aseiden ja varusteiden teknisen kehityksen tässä suursodassa -

katsoin maanpuolustuksen kannalta välttämättömäksi siirtyä uusiin aseisiin.

Mitä olet tyäkses tehny? -Harjoittamani elinkeino on ollut metsätalous.

Tarkemmin määriteltynä käpyjenkeräily.

Harrastan keksintöjä. Lähin tavoitteeni on ikiliikkuja.

Ei semmost voi keksi kukkaa. - Jaaha, ehkä lepään hetkisen.

Jaaha. Mikä on nimi ja ikäluokka?

Sotamies Hauhia, herra luutnantti. Täytin juuri 19 vuotta, herra luutnantti.

Rokka. Ota poika kaveriks, ku meet seuraavan kerran vartioon, näytä kaikki.

Onko kysyttävää?

Ei ole, herra luutnantti.

Meillä ei oo ollu täällä tapana herrotella.

Tämä tietysti koskee vain minua, muut upseerit on erikseen.

Kyllä, herra luutnantti.

Noni. Kyllä se siitä lutviutuu.

Olen mä ollu jo lentopommituksessa, mutta eihän se ole mitään oikean sodan rinnalla.

Ei sen oikiampaa sottaa ookkaa. Täs on käymälä.

Onko noi lentolehtisiä? - On. Hää meil laitteloo käymäläpaperinkii.

Paljonkos teillä on mennyt miehiä? -Harva se päivä joku heittää veivinsä. Menkää ny.

Noni, tules ny, nii issäis opettaa siut sotimaa.

Yksinäis elä lähe ulos, se piä mieles.

(Venäläinen megafonilla) Sotilaat, älkää uskoko upseerien...

Kivväärmiähien pesäkkeit. Täs o heiän vartiomies. Näkkyyk mittää?

Upseerinne ovat teidän verivihollisianne!

Älä sie luve vartios vaik tuo Ukkola lukkoo.

Nyt paina häntäis päähä ast tämä: Älä millokaa nosta päätäis hauvast.

Melkein kaik kaatuneet on pitäneet päätää yhe sekunni liia kauva yllääl.

Periskoopil senko katsot. Näät sie? Tälviisii.

(Venäläinen megafonilla) Tappakaa lapualaiset upseerinne ja tulkaa tänne!

Lapualaiset on jo aikoja sitten tapettu!

Nyt on laihialaiset jo menossa!

Suomen pojat! Tulkaa hakemaan leipää!

Tuu sinä hakemaan leipäs päälle voita!

Tuota hää hitto tekköö yleaikaa. - Suomen työläissotilaat!

Te saatte vuodattaa vertanne sillä aikaa -

kUn saksalaiset raiskaavat vaimojanne ja sisarianne!

Niin, ja nuorempien äiretki saa suureen tarpeeseensa!

Elä sie Vanhala hitto huutele tääl. - Naapuri se alotti.

Kaatuneit on 14. Paina niihe paikat mieleheis.

Jos hyö tulloot, ni et sekota eläviä kuolleisii.

Nonii, katsoha siekii.

Noin päin. Silviisii. Muista pittää pää allaal.

Noi justiisa.

Jos hyö tulloot, ni vejä täst langasta. Se männöö korsul.

Muista pittää pää allaal. - Kyllä.

Minkälaista se on ihmistä ampua?

No mie en tiiä, mie en oo ampunt ko vihollissii.

Eivätkös ne sitten oo ihmisiä ollenkaan? - Eihän ne.

Enhän mie tiiä. Viisaat hyö sillee haastaat, jot viholline ei oo ihmine.

Mie en sellasii tuumaa.

Rokan Antti ampuu ja viilailoo sormuksii. Sillee tie siekii.

(Rahikainen laulaa) Taistoihin tiemme kun toi

missä luotien laulu vain soi

emme tienneet kun läksimme...

Hälytys!

(Koskela) Salo ja Sihvonen, hakekaas poika pois. -Selvä.

Ei voi kuitenkaan sanoa, etteikö poika olisi tiennyt.

"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä -

ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken -

joita kohtaan hänellä on hyvä tahto."

Hyvää joulua, sotilaat. - Hyvää joulua, herra majuri!

Maa on niin kaunis

kirkas Luojan taivas

ihana on sielujen toiviotie

Maailman kautta

kuljemme laulain

taivasta kohti matka vie

Kiitävi aika

vierähtävät vuodet

Miespolvet vaipuvat unholaan

Kirkasna aina

sielujen laulu

Taivainen sointu säilyy vaan

Hyvää joulua sitten vaan.

Hyvää joulua.

(Sarastie) On elon aika lyhyt kullakin

siis palakaamme lieskoin leimuvin

tulessa kohotkaamme korkealle

Maa maahan jää

mut henki taivahalle

Sotilaat, älkää Uskoko upseereiden valheita!

Teidän upseerinne ovat teidän verivihollisenne!

Mitäs tämä on? Mikäs mies te olette?

Vartiomies. Vartiomies hää onkii sellane mies, jot sille ei piä rähistä.

Hää ko näät on saantkii suuret valtuuvet.

Mitä te teette? - Kaiverran lampun jalkaa, et sie nää?

Johan tää sen verran on hahmollaan. Täst tullooki sellane, et pois tielt.

Ettekö käsitä, että te olette vartiomies? - Miks mie tässä sit oisin?

Nääthä sie itekii, jot mie oon vartiomies, ko mie yhtenää katselen periskooppii.

Mikä teidän nimenne on?

Selvä. Minä välitän käskyn. Loppu.

Rokka. Oli Lammio.

Komensi sinut ja ryhmäsi puhdistamaan komentopaikan ympäristön.

Polkujen reunat pitäis koristella pyöreillä kivillä.

(Miehet tirskuvat)

(Vanhala) Ympyräisiä kiviä... (Koskela) -Niin että ette lähde?

Iltaa.

Ai perkele. Mie lakasemmaa nurmee ja laittelemmaa kivvii polun reunoihe.

Valitsin tuon työn, jonka mukana selviää, totteletteko vai ette.

Usot sie, jot mie tottelen? - Kehottaisin ainakin.

Luulet sie miun pelkäävän?

En ollenkaan.

Jos te käyttäytyisitte niin kuin sotilaat -

varsinkin kuin esimiesasemassa olevan tulee -

voisin suoralta kädeltä luvata teille Mannerheimin ristin.

Tarjoaisin tupakan.

Taistelijana olette paras mies, minkä tiedän. - Niihä mie oon.

Mutta älkää antako sen harhaluulon jatkua, että siitä syystä saatte kaiken anteeksi.

Teillä on tilaisuus korjata kaikki tulemalla suorittamaan antamani tehtävä.

Tiiet sie jot? Mie elen tule.

Se tietää sotaoikeutta. - Tietää se sit saatana paljo muutakii!

Älä ukko ala pitämää peliäis miu kerallai.

Miun raskaana oleva eukkoin leikkajaa itse ruista Kannaksel -

ja sie mokoma vähä-älyne -

meinaat panna miut laittelemaa kivvii siu polkuloiheis pielii!

Mie vaan en siihe hommaa lähe! Usot sie sen?

Sovas tien minkä pittää, mut leikkimää en rupia.

Vie sotaoikeutee jos tahot, mut mie en kuole koiran lail.

Siin kuoloo muutama ukko ensittäi. Paina mieleheis.

Kuka se siellä?

Kuka siellä?

Älä lähe mihinkää.

Siin vaa ollaa iha rauhaksii.

Älä mene mihinkää.

Määhä sie nukkumaa.

Omia ollaan. - Ei sit mittää.

Maistuuko tupakki? -Mie en polta. Älä siekää, se on hitonmoist myrkkyy.

Hälytys, hälytys!

(Venäjänkielisiä huutoja)

Nouseha sie ylös siitä. Tääl olkii paini maa-ottelu.

Hittolaine.

(Kysymys venäjäksi)

Baranov.

(Kysymys venäjäksi)

(Vastaus venäjäksi)

Mitä se sano? -Piti kuulemma ottaa vanki, mutta ei tainnu iha onnistua.

Kapteeni. - Ville...

Kapteenipoika. - Se on iso herra.

Elä sie ilmota täst jupakast, Ville. Hyö o lommii luvanneet, jos kuka vangin hankkii.

Vanhala! Paa rammar soimaa!

("Kalinka" soi)

Elä sie kuule sure. Yhes myö männää linnaa, ei meil siel oo hättää.

Tehhää lampujalkoi. Mie opetan sinnuu.

Kukas tämä on? - Tämäkö? Hää on Baranohvin poika.

Baranovin poika? -Jot täs nyt tehhää niit pöytäkirjoi, ni se männöö hänenkii samas.

Miten te vangin olette saanut? - Hyö tulliit minnuu noutamaa Venäjäl.

Mie sanoinkii heil, jot se ei käy, miun ko pittää männä sotaoikeutee.

Kolme niit kuol rähinäs, mut tään mie oti. Baranov onkii suurherra. Hää on kapteen.

Mistä te sen tiedätte? -Pojat hyö korsul kuulustel jo. Hää ol partion johtaja.

Mikäs mies te oikein olette? - Et sie tunne minnuu? Mie oon Rokan Antti.

Maanviljelijä Kannakselt. Nykyää Tikkakosken mannekiin.

Ossi. - Herra Majuri.

Vie vanki ulos. - Selvä.

Nonii. Hyö pittäät siust hyvää huolt.

Istukaa.

Miksi teidän on pakko joka mutkassa asettua sotilaskuria vastaan?

Enhän mie tiijä kurist hittoikaa. En mie millonkaa sellast tarvitse.

Mie lähin mielelläi sotimaa, mie tahoin Kannaksel takasii.

Ja mie olen sellane ukko, jot työ ette miul pärjää ykskää.

Mie en juokse tääl teijän takkie, miul on eukko ja lapset.

Ja miun pitäis tääl hypätä teijä ajatuksen mukkaa ko koira.

Ei tule mittää, ei perkele tule mittää!

Senkö takkie luulette mein tääl oleva -

jot tein ies ain seisoo jokkuu jalat yhes pokkuroi ja höpäjää jot:

"Kyllä herra, kyllä herra!"

Ei sen takia.

Mutta tuo jota nimitätte pokkuroinniksi, on kurin ulkonainen tunnus -

ja sen puuttuminen merkitsee kurin puuttumista.

Ottakaa huomioon, että kaikki eivät ole sellaisia kuin te.

(Lammio) Ajatelkaa järkevästi.

Mistä löytäisitte päällikön, joka sietäisi niin paljon kuin minä? -Järkeväst.

Ai perkele. Ommii mieltekojais sie oot seurant, etkä mittää periaatteit.

Hakekaa se vänskä tän! Tehhää pöytäkirjoi perkele! Mie oon saant tarpeeksein.

Pataljoona pärjää ilman teitä aivan hyvin.

Sota ei yhtä miestä kaipaa, olkoonpa hän millainen tahansa.

Minä annan anteeksi. Toistaiseksi.

Tästä lähtien te tottelette, kuten muutkin.

Jos te huudatte tämän julki, teette siitä arvovaltakysymyksen -

ja siinä tapauksessa minä panen myllyn jauhamaan.

Käytöksenne näyttää miten teidän käy. Poistukaa.

Nythä mie muistinkii. Vangist on luvattu loma.

Miul kuulu sillo ylmääräne 14 vuorokaut. Ja mie viel otin kapteenin.

No, te saatte sen. Kieltämättä se teille kuuluu. Jättäkää anomus ensi tilassa.

Poistukaa. - Herra majur.

(Vauva itkee)

Isä. Älä ennää mäne sin.

Kyl se koht pian loppuu. Se sotimine.

Syö soppas.

(Lyyti hyräilee karjalaista laulua, muistaa sanoja sieltä täältä.)

Miä mänen nyt.

Hä-hävitään tää sota, Antti.

Kaik meilt männöö.

Älä sie Tassu murehi. Anna sie herroin murehtii.

Asento. Käännös oikeaan päin.

Saatana miehet, käyttäytykää! Käännös oikeaan päin!

Taakse poistukaa!

(Susi) Kaik meilt männöö.

Koska on jo myöhä, lienee paikallaan lukea rukous tällekin majalle.

Varjele meitä vihollisen juonilta -

ja ennen kaikkea hänen tarkka-ampujiltaan ja suorasuuntaustykeiltään.

Muona-annos saisi myöskin olla jonkin verran suurempi -

mikäli sinulla vielä riittää käyttämättömiä varoja lastesi tarpeisiin.

Anna siedettäviä ilmoja -

että asiaasi vartioiden olisi haUskempi seisoa vartiossa.

Kuutamot öisin olisivat tervetulleita jännityksen lieventämiseksi

sekä vähien valorakettivarastojen säästämiseksi.

Suojele partiomiehiä, vartiomiehiä, merenkulkijoita ja hevosmiehiä.

Tykkimiehistä älä ota niin suurta lukua.

Suojele ylipäällikköä, yleisesikunnan päällikköä -

sekä pienempiäkin kihoja, mikäli aikaa riittää.

Suojele armeijakunnan, divisioonan, rykmentin ja pataljoonan komentajaa -

sekä erikoisesti konekivääri-komppanian päällikköä.

Ja lopuksi yleensä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja.

Etteivät he toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.

Aamen.

Terve. Nyt tuli lähtö.

(Sarastie) Vihollinen on aloittanut suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella.

Se etenee voimakkaasti molemmilla sivustoilla.

Siksi rykmenttimme vetäytyy nyt kohti vanhaa rajaa.

Pataljoonan lähtöaika: 06.00. Toimikaa.

(Rokka) Paaha tää reppu selkääs.

Onk se nyt hyväst?

Mihis mie nää pakkaan? -Vie takasi vaa. Niie on hyvä meit tääl oottaa.

Tullaaks myö takasin tän? - Tullaaha myö.

Sie et tiiäkkää, miten hyvään paikkaan myö päästään.

Pietääs kiirettä. Tuokaa lehmät pihhaa, ne tulloo mukkaa.

Vähän Äänisen aaltoja.

Ei tullu tästä Syvärin purosta Suomen rajaa.

Ilmavaara!

Suojaan!

Jaha. - Saloon osui

Liikkeelle, pojat! - Eteenpäin!

Liikkeelle vaa!

Juostaan, juostaan.

Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä, tämän seurakunnan läsnä ollessa -

kysyn sinulta Jorma Juhani Kariluoto:

tahdotko ottaa Sirkka Linnea Klenbergin aviovaimoksesi -

ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä ja pahoina päivinä -

aina kuolemaan asti?

Tahdon.

Hei! - Älä mee.

(Sirkka) Hakisitko siirtoa Helsinkiin?

Saisit sen varmaan helposti.

(Kariluoto) Niin...

Sinä olet jo tehnyt osasi.

Mua tarvitaan siellä. Kaikki upseerit tarvitaan nyt rintamalle.

Mun velvollisuus on taistella Suomen puolesta. lnkerin, Karjalan.

(Kariluoto) No terve mieheen!

Vielähän se vanha Ville on tolpillaan. Mikä ny pahan tappas.

Jumala ei huoli ja piru tietää aina saavansa. - Terve mieheen.

Onneks olkoon. - Kiitos.

Kuinka hurisee? -Tässä ollaan. Matkaa on tehty sillä aikaa.

2. joukkue on tien tuolla puolella, 1. ja 4. tällä puolen.

3. on reservissä.

Jääkärijoukkue partioi molemmilla sivustoilla, muuta reserviä meillä ei ole.

Sarastie uskoi purolinjan pitävän. - Kenties.

Mutta molemmat siivet on auki.

Minulla on repussa yhtä ja toista.

Jos vaihdan varusteet ja otan komppanian vasta sen jälkeen.

Kaikki on lopussa.

Niin kerta kaikkiaan kuin voi.

Toivoa ei ole, ei niin minkäänlaista.

Sitten tapellaan toivottomasti.

Sitä se on. Koko ajan.

Kuin vanhoi te olet? - Kakskytviis syntyneitä, herra kersantti.

Yhreksäntoista. Mää hämmästy.

Nuari mäki olin kun aljetti, mut ei senttä lapsi.

Herra kersantti. Missäs niit ryssiä on, et saa ruveta tappaa?

Elä kuule huuva nii kovast.

Kuuloot ja lähtööt karkuu, ko saavat tietää, et sie oot tult.

Menkä matalaks! Menkä maaha!

(Sotilas huutaa)

Pysykä montus! Matalana!

Mä sanosin sul saatana, et pysy montus!

Mut sä...

(Hietanen huutaa tuskissaan)

Sait vähän nenäsi päälle.

Mul teke kipiät...

Ota löysin rantein.

Ei se elämä ihan silmienkään varassa ole.

Jos eletään, niin varmasti tavataan. Minä käyn joskus. -Kuulemiin sit vaa.

San pojil viäl pal tervessi.

Pirä hual itestäs.

(Hietanen huutaa tuskissaan)

Mää voin ite kävellä, mää voin ite kävellä.

(Aseiden papatusta)

Kuka ampuu? Onko omii?

(Huutoa)

Auttakaa! Minä palan!

Auttakaa! Mä oon tulessa! - En mä jätä! En mä jätä!

Ota minun kädest.

En mä jätä...

Auttakaa! Auttakaa!

Miksi te jätitte?

Herra kapteeni, vihollinen on katkaissut pataljoonan kahtia.

Lammio on antanut käskyn vetäytyä.

Te olette nyt pataljoonan vanhin komppanian päällikkö.

Pyytäkää taisteluosaston komentaja.

Yhdistäkää everstiluutnantille.

Herra kapteeni.

Ensimmäinen. - Irrotatte äärimmäiseen rajaan.

Asema on ehdottomasti säilytettävä. - Voin kiertää.

Perkele! Tarkoitus ei ole kiertää, vaan säilyttää asema.

On se nyt perkele. Nopea isku selvittää tilanteen.

Tarmokkaasti päälle. Te päätätte toimintatavasta. - Selvä, herra eversti.

Irtaannumme hiljaa näiden soiden kautta, niin pääsemme pois. -Käsky on selvä.

Linja ei kestä tälläkään miehityksellä. - Komentaja tuntee tilanteen.

Ei tässä nyt selitykset auta. - Karjula ei tiedä, mitä hän vaatii.

Naapuri on ollut siellä jo kolme tuntia. Se on jo kurkkua myöten kaivautunu.

Kerran se vaan kirpasee.

Tiedät käskyn.

Pitäisi koota iskuryhmä. Ryssä on koukannut pataljoonan komentopaikalle.

Tehdään vastahyökkäys. -No mie oon sellane iskuryhmä, jot siin ei sen enempää tarvi.

Kariluoto hyökkää tien toisella puolen. - Selvä.

Tuuha sie Asumaniem tän.

Herra alikersantti? - Sie lähet miu matkaa.

Eteenpäin!

Eteenpäin!

Jeesus perkele!

(Konekivääri tulittaa)

Ammu tuon männy vieree risuläjjää! Ammu nii perkeleest! Ja sie, suojaa minnuu!

(Venäjänkielisiä huutoja)

Suojatkaa!

Suojatkaa!

Jeesus perkele!

Leipää.

Tyhjennettää muutama kuoppa, jot tulloo aukko. Sit vyörytettää.

Saatana!

Ei tästä pääse!

Onk siul käsrannui? - Ei.

Sit myö männää! - Voi perkele!

Koskela! Tän päi!

Pojat, eteenpäin!

Sotamies. - Herra luutnantti.

Kerro kapteeni Kariluodolle, että komentopaikka on vallattu takaisin.

Ja että majuri Sarastie on kaatunut. - Selvä on.

Ukkola! Ukkola!

Ketju! Ryhmittykää ketjuun!

Nyt isketään kiinni!

Ei anneta periksi! Neljäs joukkue! Eteenpäin!

Isketään kiinni! Eteenpäin! - Eteenpäin!

Eteenpäin!

Lähetti! -Herra kapteeni, Koskela ei voi jatkaa hyökkäystä heti.

Luutnantti ehdottaa, että odottaisitte... - Odottaa mitä?

Jos ei tästä pääse läpi nyt, niin ei pääse myöhemminkään.

Sanokaa Koskelalle, että me etenemme. Johtajat näyttää esimerkkiä!

Vetäydytään! - Neljäs joukkue, eteenpäin!

Eteenpäin!

Pataljoona ei minun komennossani tule jatkamaan hyökkäystä.

Jo nyt on perkele. Asemia ei jätetä.

Herra luutnantti, vihollinen hyökkää purolinjalle.

Vihollinen hyökkää purolinjalle. Koko pataljoona voi jäädä mottiin.

Me vetäydymme. - Kalusto on tuotava mukana.

Pataljoonan minä tuon. Loppu. Sitä ei sitten vähään aikaan avata.

Haavoittuneet tien pohjoispuolelle.

Entäs kaatuneet? Kannoimme kapteeninkin ruumiin pois. - Elävissä on tarpeeksi.

Ottakaas komppaniat kasaan. Liikkelle!

Konekiväärit upotetaan lampeen.

Vain yksi jätetään, muistoksi. Otatko sinä?

Miten vain. - Upotetaan.

Upotetaan.

Kas noin se käy.

Terve menoo, saatanan vasikka.

Haavoittuneet ylös ja liikkeelle. Viirilä kärkeen.

Perässä mars.

Koittakaahan pitää pojat kiirusta.

(Ukkola vaikeroi)

(Ukkola) Vanhala... Peittäkää sitten jollain.

Haavoittuneet kyytiin, lava muuten tyhjäksi.

Perkele. Missä oli miehen reservi?

Kökötätte tien varressa vailla varmistusta. - Herra everstiluutnantti.

Teidän hätäisen arviointinne takia me menetimme parhaan mahdollisen aseman.

Miehet olivat tappioiden lamauttamia. - Tunnen tilanteen, en tarvitse selityksiä.

Te hoidatte pataljoonan, kunnes Lammio tulee. Luutnantti Ovaska saa konekiväärit.

Käskin upottaa konekiväärit lampeen saadakseni miehet kantamaan haavoittuneet.

Vain yhden jätin.

Lampeen? Konekiväärit upotettu? Jumalauta, luutnantti.

Tämä on tahallista kapinaa, tämä on tahallista vihollisen auttamista!

Minä käskin tuoda kaluston.

Konekiväärimiehet ovat konekiväärimiehiä eivätkä lääkintämiehiä.

Te olitte pataljoonan komentaja, ettekä mikään apusisar.

Ja miehet! Huomio!

Oletteko te lampaita vai suomalaisia sotilaita?

Joko pidetään asemat, tai sitten niihin kuollaan.

Hävetkää, perkele!

En kestäisi kutsua itseäni suomalaiseksi, jos olisin niin kuin te.

Ja nyt asemiin.

Pysykää asemissa!

(Lähestyvää jyrinää)

(Venäjänkielistä huutoa)

Ne jyrää meitin! - Ne mitään jyrää!

Siellä on miinoitus. Pysykää paikoillanne.

Kersantti! Kasapanokset mukaan, nyt mennään. - Ei sinne pääse!

Kasapanos.

Mennään!

Mene, mene!

(Venäjänkielistä huutoa)

(Venäjänkielistä huutoa)

Asemat menetetty. Kolmas komppania osittain pakokauhun vallassa.

Perkele! Perkele!

Perkeleen lammaslauma! Ei askeltakaan enää!

Asemiin! Se joka vielä juoksee, on kuoleman oma!

Ei askeltakaan enää!

Pojat. Ne tulee. Panssarit!

Seis! Mihinkä mies menee?

Pysähtykää! Viimeisen kerran, minne mies menee?

Inariin susia naimaan.

Sotalain nojalla tuomitsin petturin kuolemaan.

On kysymys Suomesta.

Perkele, asemiin joka iikka!

Asemiin! Perkele!

(Panssarikranaatteja räjähtää)

Maahan! - Mäne!

Älkää paetko!

Älkää paetko! Asemiin, joka ikinen!

Älkää paetko! Asemiin!

Auttakaa!

Asemii...

Pitäkää etäisyydet suurempana. Etäisyydet suurempina!

(Lotta) En voi ajaa tällä. Päästättekö kuormalle?

(Korpela) Ei tässä ennenkä pyhänä oo sontaa ajettu.

(Lammio) Jättäkää pyörä siihen, nouskaa seuraavaan ajoneuvoon.

Sotamies Korpela. Mitä te sanoitte äsken?

(Korpela) Mikä tää saatanan kekkuli on, joka perässäni kulkee?

Hevosissa perskärpäset tähän asti on ollu. Rupeeko niitä ihmiseenki tulee?

Suojaan!

Mee pois!

Ampua sinäkin saatana! Ampua hyvin vaan!

Muistat sie mie myö poikin uitii Vuokses? - Ei myö Antti nähhä sitä ennää.

Siel uivat ruumiit nyt. - Tuos joes myö viel uijaa. Usot sie?

Kuka sinne ast pääsöö.

Älkää pojat säästelkö niit sokerloitanna.

Kastuut pahalaiset ja männöötkii pilal. Myö uijaa koht.

Tommosest hypätää yli, jos niiksee tulee. - Älä sie hiton nulikka auvo päätäis.

Syö pois sokerit, älä jätä kastumaa.

Herrat höpäjäät, jot asemat pittää.

Mikä hitto siinä on kun minä en sovi noiden upseerloihen kera? -En tierä.

Ookkos koskaa aatellu, jos vika oliski sinussa?

Miussa? - Nii.

Mie ain haastan oikiaa asjaa. Hyö senko turhist mäkättäät.

Karjala on mänt. Sota on hävitty.

Mittää mänetettävää miul ei ennää oo. Kannakse hintaa mie viel koitan perrii.

(Asumaniemi) Noni, päästää jätkät flaidaa.

Antti, tuuha sie pois sielt. Antti. Antti, tuuha tähä monttuu.

Nyt myö lähetää.

Irtaudutaan. - Määhä Tassu sieki.

Takaspäin, pojat!

(Yksittäisiä laukauksia metsästä)

Noni, nuoret pojat mänkää yli, myö piellää sil aikaa. Määttä, vie konekivär pois.

Mäne!

(Vanhala) Ne on yli! Mää meen! - Vetäydytään!

Mäne Tassu yli! Mäne!

Antti, mie jäin! - Mite käi?

Jätä miut!

(Honkajoki) Rokka!

Suojatkaa!

(Tuskaisia huutoja)

Antti! Sinnuun sattu, mie kuulin, sinnuun käi!

(Lammio) Vanhala, kokoa iskuryhmä. Täytyy vallata puolustusasemat takaisin.

Näetkö tuon ruumiin? - Nään.

Siinä vieressä on niitten pikakivääri. Etene hautaan ja hoitele se.

Kyllä minä hautaan pääsen. Jollen tonne, niin omaani.

Asumaniemi ja Honkajoki on parasta ottaa, eikä enempää.

Annamme suojatulta.

Minä en uskalla lähteä vapaaehtoisena. Minua pitää käskeä.

Sitten minä käsken. - No se on sitten eri asia.

Pistooli.

(Konekiväärin papatusta)

(Asumaniemi) Nyt mennään!

Poika perkele! - Onks munat valmiina?

(Venäjänkielistä huutoa)

(Asumaniemi) Heitä oikeelle.

(Asumaniemi) Ding ding.

(Asumaniemi) Slobot lähtee.

Liikkeelle!

(Asumaniemi) Me onnistuttiin. - Iskuryhmä Vanhala, loistava suoritus.

Synnyinmaa ei unohda teitä.

Mul loppu lippaat. Hei kundit -

Ei enää...

Ei enää... Lopettakaa! - Suojaan!

Pakko päästä pois! Päästäkää pois! Irti!

Hävinneille pannaan luu kurkkuun, ja se siitä.

Olis ny vielä kaaripyssykin.

(Radiopuhe) KUnnioitettavat kansalaiset, tällainen on lyhyesti tilanne:

Me olemme ottaneet ensimmäisen askeleen -

kohti rauhanomaisten suhteiden palaUttamista -

suuren itäisen naapurimme kanssa.

Me olemme ottaneet askeleen tiellä, jolla saattaa piillä odottamattomia vaaroja.

Me emme tiedä vielä niitä ehtoja, jotka meille tullaan asettamaan -

mutta koska suuri itäinen naapurimme ei ole vaatinut antaUtumista ilman ehtoja -

olemme me katsoneet velvollisuUdeksemme -

täyttää neuvostohallituksen ja sen liittolaisten asettaman ennakkoehdon -

osoittaaksemme siten vilpittömän rauhantahtomme.

("Finlandia-hymni" viululla)