Original subtitles

-Aiemmin tapahtunutta: -Kukaan ei tiedä hänestä mitään.

-Haluat tavoittamattoman. -Meillä on yhteys.

Tämä haluttiin pitää piilossa.

-Mitä laatikossa on? -Se on muistutus.

Näin painajaista viime yönä. Siinä oli naamioituneita ihmisiä.

Kyse oli kai rituaalista. Amy!

Erehdyimme. Se on hän.

Andrea. Pilaat lattian.

Mitä sinä oikein teit?

Katso tätä, äiti. Rva Walker käski piirtää omakuvamme.

Omakuvako? Näytähän.

Tämäkö on sinun?

-Sehän on poika. -Minä olen poika.

Älä höpsi. Olet kaunis Andreani ja tulet aina olemaan.

Et voi salata sitä, mitä olet.

-Kuka päätti liittyä seuraamme? -Hyvää huomenta sinullekin.

Mikset käy mökilläsi suihkussa?

Näin sinun tulevan kylpyhuoneesta.

Mitä se sinua kiinnostaa? Oletko ihastunut?

-Onko Amysta kuulunut mitään? -Ei.

-Hän on varmasti kunnossa. -Nytkö olet lääkäri?

-Perjantai 13. päivä, osa 6. -Mitä?

Salama iskee Jasoniin alussa.

Hän ei ainoastaan selviydy, vaan hänestä tulee entistä ehompi.

Yliluonnollisten hirviöiden sääntö pätee tietysti myös Amyyn.

Onko mitään kuulunut? Niin epäilinkin.

Toin postin. Blairille.

Jessielle. Ja...

Mitä teen Blotterin posteille?

Tee, mitä hänkin olisi tehnyt. Polttele sisältö.

Surkuttelu saa nyt riittää. Katsokaa, mitä löysin.

Kesä 1983.

Ei voi olla totta.

Katsohan sinua.

-Cricket on suloinen. -Näytänpä seksikkäältä.

Kuka hän olikaan?

-Andrea. Hän oli oikea ämmä. -Ei hän ollut niin kamala.

-En muista häntä lainkaan. -Hänellä oli hyvä musiikkimaku.

Amy on kunnossa. Hän toipuu täysin.

Lääkärin mukaan hän voi palata töihin.

-Vain päivä salamaniskun jälkeen. -Perjantai 13. päivä.

Tehdään hänen olonsa tervetulleeksi.

Tiukennan hiukan aikataulua. Pidämme tänään naamiaistanssiaiset.

Mennään askartelemaan naamiot.

En tiedä salamaniskun jälkeisestä ruokavaliosta, -

mutta äitini suklaapirtelöt ovat maan mainioita.

-Kiitos. -Vaniljaako?

-Tiesin, että olisi pitänyt ottaa se. -Ei... Mikä tämä on?

Unohdettu osa paikallishistoriaa.

Kultti manasi jotakin järvestä esiin. Aika synkkää historiaa.

Se liittyy tutkimukseeni. Tässä.

-Mitä nyt? -Ei mitään.

-Se on ihan hullua. -Kerro.

Ennen kuin salama iski minut järveen, luulin nähneeni kasvot.

Juuri tällaiset.

-Sanoinhan, että se on hullua. -Olet vain poissa tolaltasi.

-Et nähnyt näitä kasvoja tai mitään. -Mistä tiedät?

Koska tuollaista ei tapahdu oikeasti.

Miksi sitten olet kiinnostunut tästä?

Olen kiinnostunut ihmisistä, jotka uskovat tällaiseen.

Kuka tahansa sellainen voi olla...

Jospa keskittyisit toipumiseen, ja minä keskityn poliisin työhön.

Tule. Vien sinut takaisin leirille.

Opettaja käski tarkastaa työmme, ettei mikään jää huomaamatta.

Sykes on jäljillämme.

-Kuinka palaamme leirille? -Keksimme kyllä keinon.

Et voi salata sitä, mitä olet.

Et voi salata sitä, mitä olet.

Kuivaa itsesi, Andrea.

Mitä sitten luulitkaan nähneesi, pysyt hiljaa siitä.

-Miksi? -Löysin tämän lojumasta.

Olet menossa oikeuteen.

Tietääkö Deb, että valehtelit?

Uhkailetko minua, Andrea?

Meillä molemmilla on salaisuutemme.

Jos pidät minun, minä pidän sinun. Ja nimeni on Drew.

Sinuna olisin varuillani, Drew.

Katsohan tätä.

Hän oli aina hehkeänä. Jopa hippiasussaan.

Luoja. Tuo naamio.

Debin mukaan se on vanha romu.

-Oletko nähnyt sen? -Olen. Debin mökissä.

-Mistä jäin paitsi? -Taidan seota. Muistako uneni?

-Senkö, jossa saappaasi katosivat? -Naamioituneet ihmiset metsässä.

-He näyttivät tuollaisilta. -Se oli vain unta.

Miksi Debillä on tuollainen naamio ja miksi saappaani ovat yhä kateissa?

Et voi salata sitä, mitä olet.

Et voi salata sitä, mitä olet.

Et voi salata sitä, mitä olet.

-Kokosi löytyi keltaisena. Sovitatko? -Kai sitten.

Mikä kestää, kulta? Oletko kunnossa?

Andrea.

Mitä nyt?

Siinä on verta.

Ei hätää, kultaseni. Se on hyvä asia.

Onneksi olkoon. Olet nyt nainen.

Minulle ei pitäisi käydä näin. Minä olen poika.

-Mehän puhuimme jo tuosta. -Minä olen poika.

Sinä tarvitset apua.

Drew.

-Miksi juoksit pois yhtäkkiä? -Tarvitsin vain raitista ilmaa.

-Vessassako? -Ei se ollut mitään.

Olet toki uusi leirillä, -

mutta naamiaistanssiaiset ovat kivat. Varsinkin parin kanssa.

Mitä sanot?

Et voi salata sitä, mitä olet.

Drew.

-Mitä vessassa tapahtui? -Hän katsoi lävitseni ja säntäsi.

Ehkä hänkin näki jotakin.

-Sellaista on ollut liikkeellä. -Nytkö sinäkin aloitat?

Näin isoisäni ikkunasta jokunen yö sitten.

Hän kuoli, kun olin kymmenen.

Ajattelit siis isoisääsi.

Sinä ajattelit ystävääsi ja näit pahaa unta.

Kyse on muustakin. Tämä paikka tekee sen.

-Mitä tarkoitat? -Järveä. Jospa jokin aiheuttaa näyt.

-Olette polttaneet liikaa pilveä. -Minä en ole polttanut mitään.

En saisi kertoa tätä, mutta Garrett on tutkinut asioita ja löysi jotakin.

Täällä oli kultti vuosisata sitten.

Uni on unta ja järvi on järvi. Hätäilette ihan turhan takia.

Terve. Minä en mene enää järvelle.

Löysin nämä. Se on kaatopaikka.

-Luoja paratkoon. -Mitä?

Nämä ovat saappaani.

Teimme läpimurron, rva Dalton. Lapsesi haluaa kertoa jotakin.

-Hyvä on, Andrea. Minä kuuntelen. -Siinä se.

En halua, että kutsut minua noin. Minä en ole Andrea.

Se on nimesi.

Ei. Nimeni on Drew.

Eihän, vaan Andrea.

Edesmennyt isäsi ja minä annoimme sen sinulle.

Annoitte sen tuntematta minua. Nimeni on Drew.

Saat potkut.

Montako dollaria olen tuhlannut tähän viimeisen viiden vuoden aikana?

Tämä oli tässä.

-Miksi teet tämän nyt? -En voi teeskennellä enää.

Luuletko voivasi valita sukupuolesi? Päätät noin vain olla poika.

Ei se ole valinta. Olen sanonut sen tuhannesti.

Pitelin sinua synnyttyäsi ja kasvatin sinut. Sinä olet tyttö.

-Minä olen poika. -Älä viitsi, Andrea.

Drew. Nimeni on Drew.

Voitko sanoa sen edes kerran?

Olen yhä se lapsi, jota pitelit sylissäsi. Se ei muutu.

Voisit olla iloinen puolestani tai rakastaa minua tällaisena.

Sinä olet Andrea.

Niin kauan kuin asut talossani olet Andrea.

Minä synnytin Andrean, ja sellainen sinä olet loppuelämäsi.

Loogista selitystä ei tunnu löytyvän.

Ei sille olekaan sellaista.

Ne huuhtoutuivat rantaan. Se ei voinut olla pelkkää unta.

Jos uneni oli totta, naamiokin on.

Silloin Deb ei välttämättä ole se, joksi itseään väittää.

Deb? Hänhän on leirinjohtaja.

Satanistit eivät mainosta puuhiaan.

Alat kuulostaa äidiltäsi. Deb ei ole satanisti.

Jos hän olisi, kai hän salaisi sen.

Tismalleen. Ehkä hän laittoi jotakin Blotterin happoon.

Ehkä hän antoi sitä minullekin, jotta en muistaisi untani.

Mitä sanot?

Drew! Tulen kohta takaisin.

En tiedä, mitä täällä tapahtuu.

-Tarvitsemme lisää tietoja hänestä. -Minä voin ehkä auttaa.

-Joelin kamera. -Tämä on hänen yksityinen videonsa.

Niin herttaista ja naiivia.

Deb on Joelin pakkomielle. Hän kuvaa Debiä jatkuvasti.

Amy on oikeassa. Video on...

-Mikä laatikko on? -En ole varma.

Tämän perusteella Deb toi sen metsästä.

Mitä laatikossa on?

Mitä ihmettä?

-Mitä teet kamerallani? -Kaikki on hyvin.

-Ei ole. -Kyse on Debistä. Hän on epäilyttävä.

Mitä oikeastaan tiedät Debistä?

Olette sekaisin.

Et ole tainnut kertoa kenellekään koskaan.

Siitä, että olet homo.

Se on pelottavaa, mutta minä voin auttaa.

-Mitä pelkäät? -Hylkäämistä. Pettymystä. Valitse.

On toinenkin näkökulma.

Hyväksyntä. Tässä. Kuuntele se.

Bowie?

Tiesin aina olevani erilainen.

En kuitenkaan osannut puhua siitä.

Sitten lähdin leirille ja tapasin erään.

Minun ei tarvinnut kertoa hänelle, että olen homo.

Hän ymmärsi erilaisuuteni.

Hän vastasi ojentamalla tuon kasetin minulle.

Bowie elää niin kuin haluaa.

Hän tekee mitä tahtoo eikä välitä muiden mielipiteistä.

Bowieta kuuntelemalla uskaltauduin ulos kaapista.

-Ja kaikki hyväksyivät sinut, vai? -Eivät tietenkään.

Cricket hyväksyi. Hän oli ensimmäinen, jolle kerroin.

Se riitti.

Kun tiesin, että minulla on edes yksi ihminen tukenani, -

sain rohkeuden kohdata kaikki muut.

Lähde kanssani tanssiaisiin. Voit luottaa minuun. Hyväksyn sinut.

Kävi mitä tahansa.

Hyvä on.

Mieti asiaa. Olen tukenasi milloin tahansa, kun olet valmis.

-Oliko kiva keskipäivän suihkuhetki? -Mitä haluat?

Käyn juoksemassa päivittäin. Selvittelen ajatuksiani luonnossa.

Näen mitä kauniimpia maisemia.

Niinpä otin Joelin kameran ikuistaakseni kauneuden.

Täällä näkee uskomattomia asioita.

Kuikkia järvenselällä ja hirviä syömässä ruohoa.

Friikkejä salasuihkuissaan.

Miksi teet näin? Meillä oli sopimus.

Niinhän sinä luulit. Käskin sinun pitää varasi.

Meillä on pulma. Joel lirkuttelee taas Debille.

Hän haluaa tavata Debin mökillä tanssiaisten alettua. Mitä tämä on?

Joel on pelastettava itseltään.

Meidän on saatava Debin laatikko. Ehkä hänen salaisuutensa selviää.

-Tai voisimme kutsua Sykesin apuun. -Soita sinä poikaystävällesi.

Me emme jää odottelemaan. Tulkaa.

Drew. Oletko lähdössä?

Jos olet pelästynyt, et ole ainoa.

Et ole ainoa, joka näkee asioita. Puhu meille. Me ymmärrämme.

Ette ymmärrä.

-Hyvää yötä, äiti. -Hyvää yötä, Andrea.

Et kertonut, että sait kympin...

Andrea?

-Haluatko tanssia? -Jessie.

-Olen täällä työasioissa. -Missä työasioissa?

Siinähän sinä olet. Tule mukaani. Drew pelästyi niin, että lähtee pois.

Hän lähtee, koska hänestä ei tykätä.

-Onko pakko tuomita? -Onko pakko olla kaikkien kaveri?

Sinäkin olit kaikkien kaveri, Jessie.

-Cricket ja Alex ovat Debin mökillä. -Miten Deb liittyy tähän?

Sinähän olit huolissasi ihmisistä, jotka uskovat sekopäisiin asioihin.

Ei hätää.

Deb.

Juuri ajoissa.

No niin.

Aiotko näyttää sen?

-Avaa se. -Tule.

Rauhoitu. Tulen rauhan aikein.

Ei minulla ollut videota sinusta. Keksin sen päästäni.

-Ärsytit minua. -Olin peloissani.

En aikonut kertoa muille ohjaajille kirjeestäsi.

-Niinkö? -Niin.

Me olemme samanlaisia. Pelkäämme molemmat.

Pelkäätkö, että Deb kuulee rattijuopumuksestasi?

Rattijuopumus...

Se on monimutkaista. Muutakin...

Se on vain osa siitä.

Mitä muuta tapahtui?

Sanotaan vaikka, että luotin aina vääriin ihmisiin.

Aiotko tosiaan nousta bussiin?

Tulit takaisin syystä. Miksi?

Sinulla oli mahtavaa, vai mitä?

En tiedä. Siitä on kauan. En oikeastaan edes muista.

Minullakin oli mahtavaa.

Ehkä samoista syistä kuin sinulla.

Elämäni kotona oli kurjaa.

Niin kai sinunkin.

Lapsena leiri oli ainoa paikka, missä en ollut peloissani.

Siellä saatoin olla oma itseni.

Tiedäthän, että sinäkin voit olla.

En yritä salata sitä, kuka olen. Yritän olla se, kuka olen.

En puhu Drew'nä olemisesta, vaan mänttinä olemisesta.

Muistan sinut, Drew. Hillitty ja etäinen, -

muita parempi tyyppi ei ole se, jonka tunsin vuonna 1983.

-Sinähän sanoit, että olen ämmä. -Viritit minulle lakana-ansan.

Olit helppo kohde.

En voi pakottaa sinua palaamaan.

Toivon silti, että palaisit.

-Mikä on? -Deb vei Joelin metsään.

Rauhoittukaa. Palatkaa juhliin. Minä hoidan tämän.

-Kiitos. -Ei mitään.

-Hullua, että Deb on mukana... -En tiedä, onko hän mukana.

Jotakin on kuitenkin meneillään. Palaa takaisin.

Mitä tiedät? Tiedät jotakin.

Kartta ja lukemasi päiväkirja. Niissä kerrottiin jotakin.

Mitä nämä sekopäät yrittävät tehdä?

Paras arvaukseni on...

He yrittävät kutsua demonin.

Sekopäiden motiiveja enemmän minua kiinnostaa pysäyttää heidät.

Oletko ajatellut, että ehkä osa siitä voisi olla totta?

En hylkää mitään mahdollisuutta, mutta en pelästy kummitusjuttuja.

-Pelästytkö mitään? -Ihmisiä, jotka uskovat niihin.

Palaa juhliin. Minä etsin Joelin.

-Miksi toit minut tänne? -Sammuta kamera.

Halusit tietää totuuden.

-The Dharma Bums. -Eräs rakas ihminen antoi sen.

Haluan jakaa sen kanssasi, koska muistutat häntä.

Hän opetti minulle paljon.

Hän sanoi elämän olevan sarja hetkiä.

Ei sellaisia hetkiä, jotka tapahtuvat sinulle, -

vaan sellaisia hetkiä - jos olet tarpeeksi rohkea -

jotka voit luoda itse.

-Mitä tämä on? -Meidän on puhuttava.

Pyysin tri Martinin tänne auttamaan.

Tein väärin erottaessani hänet.

Me tarvitsemme apua.

Minulla on hame päälläni. Kaikkihan on kunnossa.

-Kaikkea muuta. -Äidilläsi on sinulle asiaa.

-Mitä muka? -Livahdit ulos viime yönä.

Et ollut huoneessasi. Niinpä seurasin sinua.

Näin sinut. Näin sinut, Drew.

-Mitä sanoit? -Nimesi. Se on Drew. Tiedän sen nyt.

Olet poika.

Olet poika.

Olen pahoillani.

Haluatko lähteä täältä?

Garrett.

Hei!

Amy.

Amy!

Amy.

Amy. Mistä on kyse?

Mitä nyt? Mitä tapahtui?

Opettaja ilahtuu.

Minun on käytävä vessassa.

Äiti, olen kotona.

Äiti.

Olen pahoillani, Drew.

Hyväksyn sen, kuka olet, -

mutta en voi hyväksyä sitä, että tyttäreni ei ollut todellinen.

Hän oli. Ja nyt hän on poissa.

Kaipaan häntä koko sydämestäni.

Päivittäinen näkemisesi muistuttaa menetyksestäni.

Se on liikaa.

Toivottavasti ymmärrät vielä joskus.

Riittää!

Onko kaikki hyvin?

Sinähän sanoit, että tuntuu kuin tuntisimme ennestään.

Me tunsimme.

Antamasi kasetti. Sait sen minulta kuusi vuotta sitten.

-En. Andrea antoi sen minulle. -Niin. Tunsit minut sillä nimellä.

-Mitä? -Se olin minä.

-En ollut Andrea, vaan Drew. -Anteeksi. Oletko sekaisin vai...

En ole sekaisin. Minun oli pakko kertoa.

Olet siis...

-Kuka sinä olet? -Tällainen minä olen.

Andrea on siis poissa.

Mitään Andreaa ei ollutkaan. Olen aina ollut tällainen.

Sanoit hyväksyväsi minut kävi mitä tahansa. Blair...

Blair!

Suomennos: Anna-Kaisa Viljanen www.sdimedia.com