Original subtitles

Titanic on maannut yli vuosisadan pimeässä merenpohjassa.

Sen hylky on lähes neljän kilometrin syvyydessä Atlantin valtameressä.

Nyt uusi tutkimushanke aikoo tyhjentää merenpohjan vedestä.

Tarkoituksena on vetää tulppa Atlantista ja paljastaa laivan hylky.

Titanicia ei ole koskaan nähty tällaisena.

Kirkkaassa päivänvalossa -

löydämme tärkeitä todistuskappaleita, jotka ovat olleet pimeän peitossa.

Todisteita löytyy merenpohjan syvistä uurteista -

ja jäävuoren alukselle aiheuttamista vaurioista.

Tutkijoilla on käytössään modernit työkalut.

He yrittävät selvittää tragediaa koskevat mysteerit.

Titanicin tarina täytyy kenties kirjoittaa uudelleen.

Hylky on tyhjennetty vedestä.

Tämä on ennennäkemätön kuva Titanicin hylystä.

Titanic on historian pahamaineisin laiva.

Se on peräisin suurten valtamerialusten ajalta.

Laivoista nopein ja paras, RMS Titanic -

on teknologian ihme.

Vuonna 1912 Titanic on planeetan suurin, liikkuva keinotekoinen esine.

Se on uppoamaton laiva.

4000 kilometrin jälkeen laivan neitsytmatka päättyy katastrofiin.

1500 matkustajaa ja miehistön jäsentä uppoaa meren kylmään syliin.

Yli sata vuotta myöhemmin illan tapahtumat ovat edelleen epäselviä.

Kuinka Titanic upposi ja katkesi kahtia?

Sadat ihmiset näkivät tapahtuman. He jäivät eloon kertomaan siitä.

Siitä huolimatta vastaamattomia kysymyksiä on lukematon määrä.

Historiallista tietoa on paljon.

Usein historialliset kertomukset antavat yksipuolisen kuvan asiasta.

Silminnäkijöillä on eri näkemyksiä siitä, kuinka laiva upposi.

Kysymyksiin on paras vastata tieteen avulla.

Titanicin hylky löydettiin syyskuussa vuonna 1985.

Sen jälkeen 20 tutkimusretkikuntaa on käynyt hylyn luona.

Neljän kilometrin syvyydessä -

merenpohja näyttää yhtä vieraalta kuin kuun pinta.

Valokeilassa näkyy vain muutama metri Titanicin runkoa.

Kukaan ei ole koskaan nähnyt koko hylkyä.

Onnettomuuspaikan rajat ovat hämärän peitossa.

Aikaisemmin Titanicin tutkiminen -

oli kuin piirtäisi Manhattanin keskustan karttaa -

kymmenkerroksisen rakennuksen huipulta -

huurteisten ikkunoiden takaa.

Merenpohjassa on pilkkopimeää. Apuna on vain taskulamppu.

Se on lievästi sanottuna haastavaa.

Ratkaisevan tärkeät vihjeet ovat edelleen pimeän peitossa.

Tutkijoiden työn rahoittaa hylyn virallinen valvoja -

RMS Titanic Inc., joka haluaa selvyyden Titanicin kohtalosta.

Titanicin hylky halutaan tuoda ensi kertaa päivänvaloon.

Huipputekninen tutkimus selvittää, miksi ja miten Titanic upposi.

Kyseessä on Titanic Mapping Project.

Projekti kartoittaa merenpohjaa kaikuluotauksen avulla.

Hylky kuvataan, ja kuvista luodaan Titanicin digitaalinen malli.

Hylky kuvataan siinä asennossa, jossa se makaa merenpohjassa.

Tutkijat voivat käytännöllisesti katsoen kuivattaa meren.

He poistavat Atlantin valtamerestä biljoonia litroja vettä.

Neljän kilometrin syvyydestä -

paljastuu uppoamaton Titanic.

Hylky makaa kuivalla merenpohjalla.

Syvän meren luotaaminen ei ole helppoa.

Miehittämättömien sukellusalusten täytyy päästä 3600 metrin syvyyteen.

On haastavaa ja vaarallista tutkia Titanicin hylkyä.

AUV-kalusto ohjelmoidaan kulkemaan 10 metriä hylyn yläpuolella.

Anturien lähettämien signaalien avulla mitataan korkeuseroja.

Yksityiskohdat tallentuvat tarkasti.

Sukellusalukset kulkevat edestakaisin hylyn yllä.

.Jokaisella ylityksellä laite luotaa 50 metrin levyisen kaistaleen.

Seuraavaksi veteen lasketaan Kauko-ohjattava sukellusrobotti.

Sen tehtävänä on ottaa hylystä tuhansia digitaalisia kuvia.

Joka päivä saimme lisää tietoa siitä, mitä merenpohjassa oli.

Pintaan nousee valtavasti uutta tietoa.

Videomateriaalia on 160 tuntia. Aineistoa on yhteensä 37 terabittiä.

Aineiston analysointi vaatii aikaa.

Seuraavien viikkojen ajan tietokoneet käsittelevät raakadataa.

Miljoonista kaikuluotainpisteistä luodaan monimutkainen malli.

Muistan istuneeni tietokoneen ääressä, kun rakensimme 3D-mallia.

Laivan keula ja perä näkyivät yksityiskohtaisesti.

Hymyilimme, kun tuijotimme ruutua.

Mallin näkeminen ensi kertaa tuntui mahtavalta.

Samaan aikaan mielikuvien mestari Bill Lange -

alkoi liittää yhteen tuhansia hylystä otettuja kuvia.

Bill tiimeineen käytti tehtävään -

kuusi kuukautta.

Prosessi oli pitkä ja tylsä. Teimme yli 200 mosaiikkia -

paikan tulkintaa sekä tulevaa arkeologista tutkimusta varten.

Äärimmäisen tarkat kuvat ja 3D-malli...

...yhdistettiin uudenlaiseksi kuvaksi Titanicista.

Hylky oli maannut yli vuosisadan pimeässä merenpohjassa.

Projekti on kestänyt yli neljä vuotta.

Vihdoinkin on mahdollista tyhjentää tämä eriskummallinen maisema vedestä.

Vedämme tulpan Atlantin valtamerestä.

Rautaiset seinät kurkottavat meren syvyyksistä kohti taivasta.

Auringonsäteet lämmittävät jälleen kerran laivan kantta.

Esiin nousee lukemattomia vihjeitä onnettomuuden syystä.

Tämä on -

veden alta paljastunut hylky.

Tämä on Titanic.

Tyhjensimme Titanicin vedestä. Ensimmäistä kertaa -

voimme nähdä koko aluksen. Kuva on ennenkuulumattoman tarkka.

Tutkijat voivat nyt kartoittaa, missä alueen rajat kulkevat.

Arkeologit saavat yleiskuvan sata vuotta vanhasta hylystä.

Sumu hälvenee. Ikuinen pimeys väistyy tieltämme.

Titanicin tyhjentäminen vedestä antaa koko alueesta uuden kuvan.

Hylky ei ole saavuttamattomissa. Se on aivan silmiemme edessä.

Hylyn kappaleita löytyy puolentoista neliökilometrin kokoiselta alueelta.

Se on kahden sadan jalkapallokentän kokoinen alue.

Sanoisin, että paikalla on -

kaksi suurta kokonaisuutta.

Aluksen keula ja perä -

ovat 800 metrin päässä toisistaan. Pirstaleita on useilla alueilla.

Pirstaleita on viidellä eri alueella.

Pohja on täynnä hylyn kappaleita ja esineitä, jotka putosivat aluksesta.

Uudet näkymät tuovat Titanicin jälleen eloon.

Kun vesi on pois tieltä, aluksen tarina näkyy selkeästi.

Tiedettä ei pidetä tunteellisena, mutta kun katsoo laivan kantta -

jolta niin monet ihmiset jättivät jäähyväisensä, se tuntuu tärkeältä.

Tuona kylmänä iltana isät halasivat lapsiaan suojakaiteiden edessä.

He laskivat lapsensa pelastusveneisiin -

ja nojasivat kaiteen yli nähdäkseen heidät vielä viimeisen kerran.

Pyöreät ikkunat, joista matkustajat näkivät taivaan viimeisen kerran -

kun alus painui aaltojen alle.

Märssykori, josta Frederick Fleetin huuto -

rikkoi yön hiljaisuuden. Hän oli ensimmäinen, joka huomasi jäävuoren.

Titanicin 8 tonnia painavat ankkurit ovat yhä paikoillaan.

Ne hohtavat auringossa ensimmäistä kertaa sataan vuoteen.

Valtameri on imetty tyhjiin.

Aluksen valtava keula kohoaa merenpohjasta.

Alus vajosi nopeasti. Se on maannut pitkään merenpohjassa.

Silti varsinkin keulan sisällä voi yhä edelleen aistia -

millainen alus aikanaan oli.

Monet aluksen ylellisistä tiloista olivat sen keulassa.

Valtava portaikko oli viiden kerroksen korkuinen.

Uima-allas oli vain ensimmäisen luokan matkustajien käytössä.

Hyvin varusteltu kuntosali sijaitsi ylhäällä laivan kannella.

Malli paljastaa, kuinka hyvin tämä osa laivasta on säilynyt.

Keula on uponnut merenpohjaan. Se on lähes pystysuorassa asennossa.

Aavemainen Titanic näyttää purjehtivan pitkin merenpohjaa.

Sen keula halkoo mutaa kuin se olisi vettä.

12 metriä keulasta on näkyvissä. 20 metriä on maan alla.

Se Vastaa kuuden kerroksen korkuista rakennusta.

Perustuen siihen, kuinka syvälle keula on uponnut -

tutkijat pystyvät laskemaan sen nopeuden uppoamishetkellä.

Aluksen etuosa upposi tasaisesti. Sen kiilamainen keula -

oli kohti kulkusuuntaa.

Keulaosa ei kaatunut. Se vaurioitui vasta aivan viime hetkillä.

Laivan katkettua sen keula upposi 55 kilometrin tuntinopeudella.

Se upposi 15 - 30 asteen kulmassa.

Kun keula törmäsi merenpohjaan -

se oli kuin 28,5-tonninen rekka törmäisi lumikinokseen.

Kun keula osui pohjaan -

se upposi mutaan lähes ankkureitaan myöten.

Pimeyden väistyttyä asiasta ei ole epäilystäkään.

Törmäys on ikuistettu malliin.

Aineistoa tutkitaan edelleen. Ehkä aineistosta selviää -

kuinka keula vajosi pohjaan. Keula on lähes vahingoittumaton.

Tutkijat voivat selvittää Titanicin mysteerin.

Kuinka törmäys jäävuoreen tapahtui?

Virallisessa selonteossa vuodelta 1912 kerrotaan -

jäävuoren repineen satametrisen aukon laivan oikeaan kylkeen.

Kolmannes laivan rungosta repeytyi auki.

Silminnäkijöiden mukaan Titanic upposi vasta 2,5 tunnin kuluttua.

Tutkijat ovat ymmällään. Satametrinen repeämä -

olisi upottanut Titanicin minuuteissa.

Tutkimusmatkailija P. H. Nargeolet -

on tehnyt 30 matkaa Titanicin hylylle 3600 metrin syvyyteen.

Hän ei ole koskaan nähnyt satametristä aukkoa sen kyljessä.

Yritimme löytää kohdan, johon jäävuori osui.

Näimme joitakin halkeamia. Miksi ne olivat juuri siinä kohdassa?

Nargeolet tiimeineen tutkii hylystä otettuja tarkkoja kuvia.

Kuvista saattaa löytyä tärkeää tietoa.

Keulan profiili on koottu yli 3000:sta kuvasta.

Kuvamosaiikit antavat Titanicista ennennäkemättömän kuvan.

Kukaan ei ole aiemmin tehnyt sivukuvaa Titanicin keulasta -

vaikka hylyllä on vierailtu jo 25 vuoden ajan.

Edes neulanterävissä kuvissa -

Titanicin rungossa ei näy satametristä repeämää.

Videokuvassa sen sijaan näkyy -

pienempiä jäävuoren aiheuttamia vaurioita.

Jäävuoren aiheuttamat vauriot ovat keulassa 10 metrin matkalla.

Kyse ei ole suuresta repeämästä, eikä edes useista pienemmistä repeämistä.

Rungossa olevat reiät ovat yhteensä yhden neliömetrin kokoisia.

Tämän kokoisista rei'istä tulvisi vettä 1400 litraa sekunnissa.

Laskettaessa, kuinka nopeasti Titanic olisi uponnut -

tulokseksi tulee kaksi ja puoli tuntia.

Juuri tuon verran kesti, ennen kuin alus upposi.

Mysteeri on ratkaistu.

Satametrinen repeämä on mielikuvituksen tuotetta.

Jäävuori teki vain pieniä reikiä vesirajan alapuolelle.

Yhdessä ne riittivät aiheuttamaan onnettomuuden.

Tiimin edessä on tätäkin suurempi kysymys.

Malli pystyy kenties valottamaan asiaa.

Milloin ja missä alus katkesi kahtia?

Kuinka aluksen keula päätyi 600 metrin päähän aluksen perästä?

Kirkkaassa päivänvalossa vastaus näkyy selkeästi.

Vastaus löytyy Titanicin paljastetusta hylystä.

Tyhjennämme Atlantin valtameren.

Paljastamme veden alta Titanicin hylyn.

Tältä alus näyttää tänään -

ilman valtavaa vesimassaa sen ja auringon välissä.

600 metrin päässä keulasta, keskellä pirstaleiden täyttämää aluetta -

makaa irti katkennut perä, aluksen takaosa.

120 metriä pitkä perä on aluksen toiseksi suurin kappale.

On ilmeistä, että perä on eri kunnossa kuin keula.

Perä on romuna. Näyttää kuin se olisi revitty pieniksi kappaleiksi.

Aluksen perä on huonossa kunnossa.

Osa suurista metalliosista on ehjiä. 12 metriä korkeat koneet-

olivat suuren talon kokoisia.

Mallista näkyy, että laivan takaosan kerrokset ovat sortuneet.

Tukevat rautapalkit ovat katkenneet kuin oljenkorret.

On vaikea tietää, mikä se on. Se näyttää valtavalta romukasalta.

On vaikea uskoa, että se on osa aluksesta.

Miksi perä on niin huonossa kunnossa? Kysymys askarruttaa tutkijoita.

Perää on vaikea tulkita, koska se on aivan rikki.

Malli kätkee sisäänsä tärkeän johtolangan.

Sen avulla saattaa selvitä, mitä perälle tapahtui.

Akustisesta kartasta käy ilmi, että perä kääntyi vastapäivään.

Törmäyksen voimasta merenpohjaan syntyi valtava jälki.

Tutkijat voivat nyt nähdä, kuinka perä osui merenpohjaan.

Kartasta näkee, että peräosa pyöri, kun se osui merenpohjaan.

Laivan pohja näkyy paapuurin puolelta.

Siitä käy ilmi, että perä pyöri osuessaan merenpohjaan.

Jälkien avulla tutkijat laskevat nopeuden törmäyshetkellä.

Perä liikkui veden halki 80 kilometrin tuntinopeudella.

Vauhdikkaan vajoamisen aiheuttamat valtavat voimat -

selittävät osaltaan, miksi perä on niin pahoin vaurioitunut.

Hydrodynaaminen keula liukui veden halki ja säilyi lähes ehjänä.

Jos lentokone vaurioituu lennon aikana -

ilma pääsee kuoren alle ja repii lentokoneen kappaleiksi.

Titanicin perä koki todennäköisesti samanlaisen kohtalon.

Perästä irtosi ensin suuria kappaleita, mutta rakenne kesti.

Sitten perästä alkoi irrota pieniä riekaleita.

Tutkijat uskovat, että vesi löysi tiensä -

aluksen sisäosiin ja iskeytyi kohti sisäseiniä.

Kun runko irtoaa kehikosta -

vesi syöksyy vauhdilla sen sisään.

Sisäseinät oli tehty puusta. Ne eivät kestäneet veden voimaa.

Vesi syöksyi sisään täydellä voimalla. Seinät tuhoutuivat.

Teoria selittää, miksi Titanicin perä näyttää auton romulta...

...ja miksi keula säilyi ehjänä. Toinenkin arvoitus on ratkaistu.

Tutkimus on selvittänyt, kuinka aluksen kaksi osaa upposivat.

Tiedämme myös, kuinka osat osuivat pohjaan.

Jäljellä on yksi kysymys.

Kuinka ja milloin Titanic katkesi kahtia?

Huipputeknologian avulla kuivatimme Atlantin valtameren.

Paljastimme Titanicin viimeisen leposijan.

Sadan vuoden pimeyden jälkeen aluksen kannet-

paistattelevat lämpimässä auringossa.

Keulan ja perän välissä pirstaleita on satojen metrien matkalla.

Tutkijat eivät ole koskaan nähneet tällaista näkyä.

Jokainen pirstale voi olla tärkeä vihje. Kuinka ja miksi-

Titanic katkesi kahtia?

Vuosia on uskottu, että alus katkesi kahtia ollessaan vielä pinnalla.

Uppoava keula kääntyi alaspäin, ja perä kohosi ylös.

Perän paino oli runkorakenteille liikaa. Alus katkesi kahtia.

Valtameri on nyt tyhjennetty.

Esiin nousee vihjeitä, jotka haastavat aiemmat teoriat.

Merenpohjalle pudonneet pirstaleet muodostavat kuvion.

Tutkijat voivat selvittää, kuinka pirstaleet putosivat laivasta.

Rikostekninen todistusaineisto kertoo, kuinka ja milloin -

alus repeytyi kappaleiksi.

Vastauksen löytyminen vaatii valtavasti työtä.

Tiimin täytyy käsitellä veden alta kerätty aineisto -

ja merkitä mahdollisimman monen esineen paikka kartalle.

He rakentavat digitaalisen kartan, josta käy ilmi esineiden sijainti.

Yhteensä hylyn lähistöltä on löydetty noin 5000 esinettä.

Aarteita on lukemattomia: patsaita aluksen suuresta portaikosta...

...kattokruunuja 1. luokan matkustajien tupakkahuoneesta...

...astioita aluksen parhaasta ravintolasta.

Alueelta on löydetty yksi Titanicin pronssikelloista...

...sekä palasia peräkannen venetarvikkeista.

Jokaisen esineen sijainti on tärkeä.

Niiden avulla on mahdollista selvittää, kuinka alus hajosi.

Paikan uudelleen kartoitus paljastaa -

että aiemmat teoriat eivät pidä paikkaansa.

Työtä on vielä vuosiksi eteenpäin.

Merenpohjalla on kahvikuppeja, lautasia, kattokruunuja ja penkkejä.

Paikka on täynnä esineitä. Osa niistä on peräisin matkustajilta.

Jokaisen esineen sijainti kertoo oman tarinansa.

Ne paljastavat yksityiskohtia ihmisten elämästä.

He olivat oikeita ihmisiä. Heillä oli elämä. Joku rakasti heitä.

Tuon illan tapahtumat vaikuttivat moniin perheisiin.

Osa esineistä on henkilökohtaisia.

Hauraat korut koristivat aikoinaan kauniin seurapiirirouvan kaulaa.

Hajuvesipullojen sisällä on vielä arvokasta nestettä.

Tämä on kaunis, herkkä hetki.

Kaikki nuo tavarat makaavat merenpohjassa.

Esineet kertovat tästä tragediasta.

Vuosien työn jälkeen Alex Klingelhofer -

pystyy nyt kertomaan tiettyjen esineiden omistajat.

Tämä on taskukello. Kellon viisarit ovat vielä tallella.

Kello todennäköisesti pysähtyi, kun se joutui veteen.

Kello löytyi 337 metrin päästä, perän kaakkoispuolelta.

Kellon omisti Thomas William Solomon Brown.

Hän oli eteläafrikkalainen hotellinomistaja, joka oli matkalla -

Yhdysvaltojen länsiosaan aloittamaan uutta elämää.

Hän kuoli. Hänen vaimonsa ja tyttärensä jäivät eloon.

Osa matkustajista jätti kirjallisia todisteita elämästään.

Niitä voi vielä lukea, vaikka ne ovat viettäneet sata vuotta vedessä.

283 metrin päästä, perän länsipuolelta, löytyi muistikirja.

Sen omisti kolmannen luokan matkustaja, Edgardo Samuel Andrew.

Hän oli 17-vuotias. Hänellä oli mukanaan koulukirjoja.

Kirjoitus näkyy edelleen.

Hän käytti lyijykynää. Jälki on vielä luettavissa.

Tälle sivulle hän on kirjoittanut nimensä.

Hän harjoitteli nimikirjoitustaan.

Nuori poika matkusti kolmannessa luokassa. Hän oli yksin matkalla.

Edgardo toivoi itselleen parempaa elämää -

monien uuteen maailmaan matkaavien siirtolaisten tavoin.

Edgardo ei selviytynyt matkasta.

On sydäntä särkevää lukea hänen viimeisiä muistiinpanoja-Jan.

Koulun päätyttyä hän heitti koulukirjansa matkalaukkuun -

ja lähti Amerikkaan. Se oli hänen tarinansa loppu.

Tiimi haluaa tutkia useita esineitä tarkemmin.

Osa esineistä kertoo ihmisistä, joita tämä tragedia kosketti.

Tavalliset ihmiset hukkuvat usein historian siipien havinaan.

Meidän kaltaisemme ihmiset painuvat unholaan.

Arkeologisen aineiston avulla voimme korjata asian.

Aavemainen paikka on määritelty arkeologiseksi alueeksi.

Se auttaa säilyttämään Titanicin tarinan tuleville sukupolville.

Jokainen korvaamattoman arvokas esine on osa traagista tarinaa.

Yhdessä niistä muodostuu kuva.

Esineiden sijainnit on vihdoin kartoitettu.

Tutkijat löytävät kauan etsimänsä vastauksen.

Milloin ja missä Titanic katkesi kahtia?

Titanicin uppoaminen kesti kaksi ja puoli tuntia.

700 ihmistä pääsi pelastusveneisiin.

Sadat eloonjääneet näkivät aluksen uppoamisen.

Silti ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka ja milloin alus katkesi.

Tapahtumien kulusta on olemassa useita kiisteltyjä teorioita.

Milloin alus katkesi kahtia?

Tutkijat toivovat uuden aineiston tuovan selvyyttä asiaan.

Viime vuosina on uskottu, että Titanic katkesi kahtia -

kun alus oli vielä pinnalla.

Tiedämme, että keulan upotessa perä nousi ilmaan.

Asiantuntijoiden mukaan aluksen runkorakenteet pettivät.

Bill Lange on eri mieltä.

Uusi aineisto kertoo erilaisen tarinan.

Kaikki johtolangat ovat näkyvissä kuivalla merenpohjalla.

Bill ei usko esineiden sijainnin olevan sattumanvarainen.

Rikospaikan veriroiskeiden tapaan esineet kertovat, mitä tapahtui.

Todisteet ovat ensi kertaa päivänvalossa.

Kaikki pirstaleet on tutkittu ja analysoitu.

Bill voi nyt selvittää, kuinka Titanic todella upposi.

Tarina kertoo, mitä tapahtui, kun alus painui pinnan alle.

Se upposi lähes neljän kilometrin syvyyteen.

Toivottavasti saamme selville, mitä tapahtui, kun alus katkesi.

Tärkeä todiste on ensimmäistä kertaa näkyvillä.

Se löytyy merenpohjasta otetuista kuvista.

Kyse on paikan koosta.

Uusi tutkimus kartoittaa koko alueen.

Tutkijat näkevät nyt ensimmäistä kertaa paikan koon.

Paikan koko on yllätys.

Aluksen kokoon verrattuna pirstaleita on pienellä alueella.

305 metriä pitkän aluksen pirstaleet ovat viiden neliökilometrin alueella.

Jos alus olisi katkennut pinnalla, pirstaleita olisi isommalla alueella.

Ottaen huomioon, kuinka syvälle alus upposi -

esineet ovat levinneet verrattain pienelle alueelle.

Hajontakuvio on pienempi, jos alus katkeaa lähellä pohjaa.

Esineet putoavat lähelle toisiaan.

Todisteet ovat selkeitä. Bill uskoo, että alus katkesi -

paljon syvemmällä kuin aiemmin luultiin.

Vain siten hän voi selittää, miksi pirstaleiden hajonta on pientä.

On tärkeää tietää, että alus ei kenties hajonnut nopeasti.

Se saattoi tapahtua syvemmällä kuin aiemmin luultiin.

Silminnäkijöiden kertomukset tukevat uutta teoriaa.

Tapahtuman näkivät parhaiten takakannella olleet kolme miestä.

He kertoivat savupiippujen irronneen aluksesta.

Heidän mukaansa alus ei hajonnut, eikä katkennut kahtia.

Billillä ja hänen kollegoillaan on edessään suuri työ -

ennen kuin lopputulos on selvillä.

Heidän mielestään todisteita ei voi selittää muulla tavalla.

He ovat varmoja siitä -

ettei Titanic katkennut kahtia merenpinnan läheisyydessä.

Uusien teorioiden myötä tutkimus alkaa tuottaa tulosta.

Valtavan aineistomäärän avulla tyhjensimme valtameren vedestä.

Uusi näkymä paljastaa vihjeitä, jotka ovat jääneet aiemmin huomaamatta.

Onnettomuus jätti jälkensä aluksen hylkyyn ja merenpohjaan.

Me näemme nyt nämä jäljet.

Vihjeiden avulla Titanicin arvoitus ratkeaa.

Tutkijat ymmärtävät nyt paremmin, mitä hylylle tapahtui.

Yksi kysymys on vielä vailla vastausta.

Mitä Titanicille tapahtuu tulevaisuudessa?

Tältä Titanic näyttää tänään.

Se on maannut meren syvyyksissä sadan vuoden ajan.

Hylky löydettiin 30 vuotta sitten. Tämä kuva on ennennäkemätön.

Titanicin tutkijat tutkivat mallia, kerättyä aineistoa ja videota.

On ilmeistä, että kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta -

Titanicin hylky rapistuu.

Se tapahtuu odotettua nopeammin.

P. H. Nargeolet on käynyt hylyn luona kolmen vuosikymmenen ajan.

Vuosien myötä hylky on muuttunut suuresti.

A- ja B-kannen välinen etäisyys -

oli ainakin kolme metriä.

Nyt etäisyyttä on reilu puolitoista metriä.

Pikkuhiljaa rappeutuminen lähestyy komentosiltaa.

Pian kaikki kannet romahtavat, ja sisällä olevat esineet tuhoutuvat.

Tutkijat haluavat tietää, miksi hylky rapistuu niin nopeasti.

Näin syvällä vedessä on vain vähän happea.

Metallin tulisi ruostua hitaasti. Silti videomateriaalista käy ilmi -

että hylky on kummallisten muodostelmien peitossa.

Muodostelmat näyttävät ruosteelta. Ne ovat kuin ruostepuikkoja.

Puikkojen koko ja oranssinruskea väri hämmästyttivät minua.

Läheltä katsottuna näkyy vihreätä, violettia, punaista ja keltaista.

Kaikki sateenkaaren värit.

Laboratoriossa ruostehiukkaset röntgenkuvataan.

Tulos yllättää tutkijat. Tämä ei ole mitä tahansa ruostetta.

Kovan kuoren sisällä on hauras rakenne.

Rakenne on täynnä kanavia, tunneleita ja käytäviä.

Siinä on paljon koloja, joihin on varastoitunut ravintoaineita.

Tiimin mikrobiologi ymmärtää heti, mistä on kyse.

Ruostepuikot ovat eläviä organismeja.

Lisätutkimuksissa -

käy ilmi, millainen organismi on kyseessä. Se on bakteeri.

Ruostepuikon sisältä löytyi viisi bakteeriyhteisöä.

Ruostepuikon ulkopinnalta löytyi yksi bakteeriyhteisö.

Kyseessä on monimutkainen organismi.

Osa bakteereista on anaerobisia bakteereja.

Ne eivät tarvitse happea elääkseen.

Hapen sijaan ne saavat energiaa hylyn raudasta ja mineraaleista.

Ne käyvät hylyn kimppuun kuin mikroskooppisen pienet piraijat.

On hämmästyttävää, mikä vaikutus ruostepuikoilla on suureen alukseen.

Mikrobiologit tutkivat näitä pikkuruisia olentoja.

He määrittävät, milloin Titanic tuhoutuu lopullisesti.

500 vuoden kuluttua Titanicin keula näyttäisi jokseenkin samalta -

kuin se näyttää tänään.

Keula olisi U:n muotoinen, ja alus näyttäisi edelleen alukselta.

Uskon kuitenkin, että hylyn takaosa rapistuu ensin.

Kävelysilta ja kannet olisivat jo romahtaneet.

Jos näkisimme Titanicin hylyn tuhannen vuoden kuluttua -

en pystyisi enää sanomaan, minkä kokoinen alus on kyseessä.

Uskon, että kannet olisivat hävinneet, ja keula olisi täynnä -

ruosteelta näyttäviä kasoja.

Jos katsoisimme perää, huomaisimme, että se on pahoin rapistunut.

Peräosa vaurioitui pahemmin aluksen upotessa.

Bakteerit olisivat peittäneet kannatinpalkit ruostepuikkoihin.

Kannatinpalkeista olisi jäljellä vain rautamalmikasoja merenpohjalla.

Titanicin valvojien täytyy päättää, mitä tehdä.

Mitä tehdä? Annammeko keulan romahtaa?

Vai suunnittelemmeko tulevaisuudessa projekteja -

joiden tarkoituksena on pelastaa esineitä keulaosasta?

Esineiden nostaminen hylystä herättää ristiriitaisia tunteita.

Osa onnettomuudessa menehtyneiden omaisista pitää hylkyä hautana.

Se pitäisi jättää rauhaan.

Alun perin Dave Gallo oli samaa mieltä.

Nähtyään hylystä nostetut esineet hän ei enää ole asiasta varma.

Kävimme Titanic-näyttelyssä.

Ymmärsin, kuinka tehokkaasti esineet kertoivat Titanicin tarinan.

Esineitä pystyi näyttämään toisille ihmisille.

Minulle esineet edustavat aluksen historiallista muistoa.

Voimme jättää kaiken merenpohjaan. Esineet menetetään ikiajoiksi.

Rapistuipa Titanic kuinka pahoin hyvänsä, yksi asia on varma.

Tieteen ansiosta osa aluksesta on nyt turvassa.

Sijaintipaikan rajat on vihdoin määritelty.

Paikan arkeologia on turvassa.

Hylyn jokainen osa on kartoitettu, ja aineisto on analysoitu.

Kaikki esineet on merkitty kartalle ja kuvattu.

Digitaalinen kopio ei ikinä tuhoudu.

Voimme tutkia hylkyä ennennäkemättömällä tavalla.

Nykyiset ja tulevat tutkijat näkevät hylyn kirkkaassa päivänvalossa.

Tutkimus jatkuu edelleen.

Titanicin hylky makaa nyt kuivalla merenpohjalla.