Original subtitles

(Hertta:) Eikö se nyt voisi olla siinä?

(Aili:) Korut pitää poistaa leikkauksen ajaksi.

Se on ollut siinä jo melkein 55 vuotta.

Viette myöhemmin korjattavaksi. Ensin korjataan teidän sydän.

Kohta kaikki on hyvin. Minä vien nämä hyvään talteen.

Älä nyt taas unohda futissukkiasi.

Oskar, ota salaattia.

Mites työpäivä? —Tavallinen.

Raskasta työtähän se on.

(Vaikerointia.)

(Potilas:) Aili!

Aili, auta minua. Auta minua!

(Aili:) Huomenta.

Aili, tule tänne!

Aili kiltti, auta minua.

Auta.

(Aili:) Kohta tulee parempi olo.

Pahaa. Pahaa!

(Leena:) Kaius, odota! —Huomenta!

(Leena:) Odota! Meidän olisi hyvä puhua ennen kokousta.

(Kaius:) Se alkaa just. —Ne MRI—kuvat.

Sun pitää selvittää... sun tilanne.

Kuten sanoit, mun tilanne. Ei sun tai kenenkään muun.

Mä olen sun työpari. —Kyllä mä työni hoidan.

Tämä vaivaa suakin, mä näen sen.

Otetaan uudet kuvat, tutkitaan.

(Leena:) Aili Nygren, julkisuudessa myrkkyhoitaja.

(Leena:) Uhrit iäkkäitä, varmasti viisi ja yrityksiä saman verran.

(Leena:) Hän oli mielestään syytön salaliittojen uhri.

(Leena:) Nygren sai potkut lääkevarkauksien takia.

Hän joutui ilmeisesti alkukantaisen raivon valtaan.

Valheen paljastuminen aiheutti tuon.

Hän halusi ilmeisesti vaippa— hommalla kostaa työtovereilleen.

Väitti poliisille, ettei ollut lähimaillakaan, kun palo syttyi.

Tyhmyydestä tuo temppu ainakin todistaa.

Miten on mahdollista, että tämä rouva sai jatkaa hoitajana?

Hän vaihtoi yksityiselle puolelle ja solahti seulojen läpi.

Leena, mä uskon, että sulla on suunnitelma.

Silitetään myötäkarvaan. Nygreniä ei haasteta eikä nolata.

Hänen pitää tuntea manipuloivansa meitä.

Niin hän paljastaa eniten.

Patologisen valehtelijan pinta pitää rikkoa heti.

Nygren on tyypillinen narsisti, joka voi mennä lukkoon, —

jos valheet heti konfrontoidaan.

Mä testaisin, miten se reagoi faktoihin, jotka haastaa valheet.

Kaius, mä johdan edelleen tätä tutkimusta.

Juuri näin. Mä näen, Leena, että sulla on hyvä suunnitelma.

Ainakin tähän alkuvaiheeseen.

(Matias:) Millaista on, kun ei enää paiskota ovia?

Ei se sellaista pelkästään ole. (Matias:) Ei tietenkään.

Tai mitä mä selitän, onhan se vähän sellaista.

(Leena:) Eihän tämä ole ruokaa. Haluatko lähteä ulos?

Vaikkei täällä ole mikään paikka aukikaan enää.

Mitä sä olit sanomassa? (Leena:) Ei mitään.

(Matias:) Sano vaan.

Mä vaan mietin, että kun saitte Kaiuksen aivokuvat...

(Matias:) Ei olisi pitänyt näyttää niitä. —Tietenkin piti.

Voitaisiinko puhua jostain muusta? —Totta kai.

Tuntuuko tämä hyvältä? —Joo.

Onko tämä parempi?

No, mites on päivä sujunut?

Nyt menee paremmin, kun pääsi komean lääkärin kanssa kävelylle.

(Anssi:) En ole lääkäri. —Oho.

Olisin voinut vuosien kokemuksella vannoa, että olet.

Yleensä ne on komeamman ja fiksumman näköisiä.

Etköhän sä tapaa lääkärinkin. —Varmaan sutkin, monta kertaa.

(Aili:) Puristaa. Koetas, tyttö, vähän varovaisemmin.

(Minni:) Parempi? (Aili:) Auts!

(Leena:) Olet vaan rentona ja kuuntelet sanoja.

Ei tarvitse reagoida mitenkään. Jos tulee huono olo, —

painat vaan nappia.

Jouluaatto.

(Leena:) Isoäiti.

(Leena:) Kuolema.

(Leena:) Aurinko.

(Leena:) Muistialue reagoi. (Kaius:) Tunnepuoli on pimeänä.

Myrkkymummo oli kylmänviileä koko ajan.

Juttelen Nygrenin kanssa ensin kahdestaan.

Mitä? Älytöntä. Jos tämä johtuu niistä MRI—kuvista...

Edellisen keissin paperityöt on tekemättä.

Tylsätkin hommat pitää tehdä.

Saisiko olla jotain? Vaikka vettä, kahvia?

Vaikka vettä, kiitos. (Anssi:) Haen, kun Leena tulee.

Ei mua tarvitse vahtia.

Mä olen ihan kiltti tyttö, ehkä.

Nämä on sairaalan protokollia niin kuin varmaan tiedätkin.

Joskus ne tuntuu älyttömiltä, —

mutta yleensä niissä on ihan hyvä tarkoitus.

(Leena:) Voidaan jutella rennommin —

kuin kuvantamislaitteen hurinassa. Ole hyvä. Kiitos, Anssi.

No, mitäs niissä mun aivoissa näkyi?

Ei ainakaan mitään, mistä pitäisi olla huolissaan.

Ei kasvaimia, ei pullistumia. —Eli normaali ihminen.

Siitä tuli mieleen, että jutellaan Annelista, sun työtoverista.

Kenestähän Annelista? Olen ollut töissä niin monessa paikassa, —

että mieleen tulee ainakin kolme Annelia.

Avikaisen Anneli, muistatko häntä?

Häntä en kyllä kovin hyvin tuntenut.

Hei.

Mä kuulin, että Aili laatii vankilassa kostolistaa.

Eiköhän nämä ole vaan huhuja. —Se nainen pystyy mihin vaan.

Senkö takia et vastannut? Sä pelkäät, että Nygren kostaa.

Eiköhän me hoideta homma yhdessä niin, ettei se ihminen —

pääse enää tekemään kenellekään mitään.

Okei.

Mä luulin, että me ollaan enemmän kuin työtoverit.

Me käytiin hänen kanssaan vuoron loputtua usein lasillisella.

Meillä oli täydellinen luottamus.

Mä en saisi kertoa tätä sulle.

Anneli, sä tiedät, että mulle voit kertoa mitä vaan.

Mä en ole lörpöttelijä, senkin tiedät.

Etkä ainakaan lääkevaras. —Siis mitä?

Ahlqvistin osastolta on kadonnut lääkkeitä, —

ja ne epäilee sua. —Mitä ihmeen höpöhöpöä?

Miksi mä olisin vienyt mitään lääkkeitä?

Enhän mä käytä edes Buranaa, jos ei ole pää kainalossa.

Sitä mäkin sanoin. Se sanoi, että mun pitää tarkkailla sua.

Voi jumalauta. Mä en yleensä kiroile, —

mutta nyt on voimasana paikallaan.

Yrittääkö ne saada meidän välille skismaa? —En mä tiedä.

(Anneli:) Kauheaa. —Törkeää kiusata sua noin.

Ajattelin, että hän järkyttyi, että häntä epäiltiin.

Varmaan hän järkyttyi siitä, että saattaisi jäädä kiinni.

(Leena:) Ikävältä tuntuu, että epäillään vakavasta rikoksesta.

Todella näin. Mulle työ oli enemmän kuin työtä.

Vanhanaikaisesti tunnustan, että hoitotyö oli kutsumus.

Muistatko sä sen hetken, kun Anneli sai kohtauksen?

(Leena:) Tehän olitte silloin samassa iltavuorossa.

Totta. Näin jälkiviisaana mun olisi pitänyt huomata, —

että Annelilla ei ollut kaikki hyvin.

Ajattelin, että hän oli väsynyt pitkän yövuoroputken jälkeen.

Oli helppo vuoro. Kukaan ei tarvinnut mitään, —

ja kolmosen kakkonenkin nukahti ilman unilääkkeitä.

Ja nyt sokeria herkkusuurouvan kahviin.

Ai kauheaa. Kiitos.

Mä ryhdyn maanantaina heti laihikselle.

Nyt kirjaat siihen raporttiin, että Aili keitti kahvit —

ja yritti myrkyttää valkoisella sokerilla.

(Aili:) Anneli, mikä sulla on?

Hae lääkäri.

Mä niin tykkäsin mun työstäni.

Se määriteltiin aivotapahtumaksi, verenkiertohäiriö.

Mä jouduin sen takia ennenaikaiselle eläkkeelle.

En tiedä, oliko tarkoitus tappaa.

Sitä ei tutkittu myrkytystilana? Et esittänyt epäilyäsi ääneen.

Käsittämätöntä, että kuunnellaan aivosairaudesta kärsivää.

Etkö siis myrkyttänyt häntä?

Miksi ihmeessä olisin myrkyttänyt? Työtoveri, herraisä.

Muutenkin kärsitään aina hoitajapulasta.

Tapasitko sä Annelia sen jälkeen, kun hän siirtyi sairauseläkkeelle?

En. Häpeäkseni täytyy tunnustaa.

Aivosairaudesta kärsivä ihminen usein muuttuu —

eikä niin mukavaan suuntaan.

Eikä me koskaan niin ystäviä oltu, työtovereita vaan.

Surullista, että annatte suuren painoarvon aivokuville.

MRI—kuville? Ei niiden perusteella yksin mitään päätetä.

(Hannes:) Sä allekirjoitat kohtalon, hoito tai elinkautinen.

Ei se noin mustavalkoista ole. —Mä tiedän.

Biologia on eri asia kuin sielu.

Mä olen pohtinut. Mitäs sanot tästä:

Teidän psykopaatiksi diagnosoima henkilö —

on syntynyt ilman perisynnin taakkaa.

Hoidon päämääränä tulisikin olla —

Jumalan suunnitelman mukaisen perisynnin —

eli ihmisyyden palauttaminen henkilön sieluun.

Kuulostaa äkkiseltään vähän manaamiselta.

Mä ymmärrän. Kyseisen henkilön tulee ymmärtää hyvä ja paha.

Nimenomaan, hyvä ja paha, jotka ovat meissä jokaisessa.

Muistat varmaan kaikki kaverit, ainakin jotkut, —

jotka istui meillä joulupöydässä.

Pahaksi tuomittu, hyväksi havaittu.

(Kaius:) Kiva, että kerkesit yksille.

(Matias:) Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Mitenkäs äijän elämä? (Matias:) Ei kummempia.

(Kaius:) Työ ja tutkimus ykkösenä. —Näinhän se.

Mitäs itse? Miltä mielentilatutkimukset tuntuu?

Itse asiassa erittäinkin mielenkiintoiselta.

Vankitutkimuksessakin valitin, että olisi kivempi tavata tyypit —

kuin olla riippuvainen toisen keräämästä datasta.

Mites Leena Talvitien kanssa työhommat?

(Matias:) Ollaan vanhoja tuttuja. —Siitä mun pitikin puhua.

Onko sulla jo kiire? Ota toinen.

Ei kiitos, sullakin näkyy olevan.

Kuule Matias. Leenaan sä et ole enää ikinä missään yhteydessä.

Mitäs tuo nyt oli? —Kuulitko sä, mitä mä sanoin?

Mitä helvettiä tämä nyt on?

Mitä helvettiä mun tai Leenan asiat sulle kuuluu?

Kuka sä kuvittelet olevasi?

Millä helvetillä sä pystyt sanomaan, ketä mä saan tavata?

Okei sitten. Jos sä olet Leenaan yhteydessä, —

koko tiedeyhteisö ja iltapäivälehdet saa tietää, —

että sun kuuluisassa vankitutkimuksessa —

sä tuplasit sun verrokkiryhmät. —Jumalauta, sähän se olit.

Mä saatana pelastin sut, suojelin slarvailuja.

Matias, sä olit tutkimusjohtaja, vastuuhenkilö.

Jos joku palaa, se olet sinä.

Jumalauta, sä et voi... —Toivotaan, että mun ei tarvitse.

No mutta hei, oli kiva nähdä.

Hei kuule, kävisitkö sä vintillä? —Täh?

(Hannes:) Hakisit sen vanhan häkin. —Minkä?

Sun vanhan hamsterinhäkin. Mikä sen rotan nimi oli? Albert.

Onko se siellä? (Hannes:) On.

(Hannes:) Annan Jesse—pojalle, jonka isä joutui vankilaan.

Täh? Onko tässä joku opetuksellinen häkkisymboliikka?

Ei, hamsteri on jo varattu eläinkaupasta.

Vintille pitäisi tulla valot, ja jos ei tule, —

otat taskulampun. Hakisin itse, mutta polvi reistailee.

Mä en nyt ehtisi. Mulla on huomenna tiukka päivä.

Eikö häkkejä saa eläinkaupasta? Hyvää yötä. —Hyvää yötä.

(Puhelin pirisee.)

Haloo? Leena. (Kaius:) Kaius tässä, sori että herätin.

(Kaius:) Otetaan ne uudet kuvat nyt heti.

(Leena:) Vaara.

(Leena:) Metsä.

(Leena:) Moottoritie.

(Leena:) Isä.

(Leena:) Lintu.

Koti.

Ei kasvaimia eikä aneurysmia? —Samaa sanoin Nygrenille.

Reagointien värit nyt on, mitä on, —

mutta nämä on vaan kuvia. —Kaius...

Mä olen lääkäri, en potilas, en rikollinen.

Mutta sun... —Mä en ole tappanut ketään!

Paitsi eläimiä. —Paavokin metsästää ja isäsikin ennen.

Joo, joo. Ei ole psykopaattista, on maskuliinista.

Mä en ole tehnyt pahaa, ellei verovilppiä ja syrjähyppyä lasketa.

Ne antaa pisteitä Haren listalla. —Määrittelykysymys.

Mä olen mennyt naimisiin eli ollut rakastunut.

Ja hankkinut lapsia, vaikka tiedän, —

että niiden kustannukset on miljoona euroa.

Lapset ilahtuu, kun tulen kotiin. Me käydään yhdessä uimassa.

Nygrenkin oli perheenäiti, vei lastaan harrastuksiin.

Et sä Nygreniäkään vaan kuvista diagnosoi psykopaatiksi!

(Leena:) En tietenkään enkä suakaan.

(Leena:) Näkymä osoitti kliinisesti —

Nygreniä niukempaa emootiokykyä.

Helvetin lyhyellä analyysillä sä tulkitset niitä. —Kaius...

Jos mä saisin kuvien oheen taustatietoa susta, —

tunnekylmyyden lisäksi meidän pitäisi kartoittaa —

narsistiset ja manipuloivat piirteet.

Jos tekisin kunnon testit, voisin tehdä diagnoosin susta.

Säkö diagnosoisit mut?

Emootiokylmiä ihmisiä on paljon johtotehtävissä.

(Leena:) Heistä on vaan vähän tietoa, —

koska... No, eivät syyllisty rikoksiin.

Sua kannattaa tutkia. —Mä olisin sun koekaniini.

Vertaisit mua ja murhaajia. Sä puhut mun elämästä.

Ehkä mä en halua tietää. —Anteeksi.

Menin edelle, mutta diagnoosin kautta sä voisit hakea apua.

Voisit käsitellä sun traumaa isästä.

Sä tiedät, että paljon voidaan tehdä.

Tämä jää nyt tähän. Onko selvä?

(Hörönaurua.)

(Leena huutaa.)

Kuules nyt, tämä on ihan liian kireällä, katso.

Etkö sä osaa katsoa suonta? —Sen pitää olla pikkasen kireällä.

Se on eri asia kuin että saat potilaan raajan kuolioon.

Katso nyt, siinä on suoni.

Hei! Hyvä ihminen, missä leikkikoulussa sä sait oppisi?

Suonta lähestytään neulalla tuosta, ei tuosta.

Uusi yritys. Hei jestas, ihminen.

(Aili:) Ethän sä voi samalla uudestaan sorkkia.

Otat uuden neulan nyt.

Sä ymmärrät varmaan, että mun on pakko raportoida tästä.

Hei, huomasitko sä? Aurinko rupesi paistamaan, kun sä tulit.

Katsos vaan.

Tiedätkö, mitä mä kaipaan täällä? —No?

Mun omaa vaatekaappia, mun kosmetiikkaa, —

mun luottokampaajaa.

Mä en oikeasti todellakaan ole tämän näköinen.

Kaikki luulee mua aina vähintään kymmenen vuotta nuoremmaksi.

(Kaius:) Nygren otti uhreilta jotain itselleen.

Se ei selitä, miksi niiden piti kuolla.

Tuliko ensin tavara vai kuolemantuomio?

Joskus saalis oli aitoa kultaa, joskus helyjä.

Sitten oli vielä se feikki Swamps. —Mikä?

Käsilaukku, jota se kantaa jo valvontakameran kuvassa.

Jota se kantaa edelleen ylpeästi mukanaan.

Muka Swamps. Selkeä piraattitekele.

Ehkä se ei vaan välitä. —Mitä?

(Kaius:) Ehkä Nygren ei välitä. —Julkisivu on sille kaikki kaikessa.

Olisi sillä ollut varaa aitoonkin.

Luuliko Nygren aitoja helmikorvakoruja helyiksi?

Tämä on eri juttu. Se ei ole varastettu, se osti sen itse.

Sä varmaan harrastat paljon kuntosalia.

Sä voisit ruveta mulle täällä personal traineriksi.

Kaius Helander. —Aili Nygren.

Kaius tapasi Annelin eilen. —Terveisiä vaan.

Hän viettää Mellunmäessä —

yksinäisiä ja vähävaraisia eläkepäiviä.

Milloin tahansa vaihtaisin osia. Multa meni koko elämä ja vapaus.

Olitte samassa vuorossa, —

kun Hertta Koivumäki kuoli sydänleikkauksen jälkeen.

Siitä Hertasta jaksetaan jankata.

Iäkkään ihmisen sydänleikkaus. Siinä voi tapahtua mitä tahansa.

Kaikki ei kestä, tulee komplikaatioita.

Entä ruumiinavauksessa löytyneet lääkkeet, joita ei määrätty?

Mistä minä tiedän.

Me hoitajat annostellaan ne lääkkeet, jotka lääkäri määrää.

Olethan sä voinut annostella ohi lääkärien määräysten.

Oletko ikinä kuullut sellaisista kuin moraali ja etiikka?

Sua ei epäilty vielä silloin mistään.

Ei tietenkään. Meillä rivihoitajilla ei ole pääsyä niihin lääkkeisiin.

Toista se on lääkäreillä.

Oli jotain hämmennystä Hertta—rouvan korujen kanssa.

Oliko ne timanttikorvakorut ja vihkisormus?

En tiedä mitään, mutta nuo on semmoisia, —

mitä vanhoilta rouvilta otetaan pois ennen leikkausta.

Ja laitetaan lukkojen taakse.

Ja palautetaan potilaalle operaation jälkeen.

Tai omaisille, jos kaikki ei mene toiveitten mukaan.

Hertan tapauksessa tytär ilmoitti, että korut on kadonneet.

Niinkin käy, että omaiset haluavat takaisin korut —

ja vakuutusyhtiöltä korvaukset.

En rupea syyttelemään ketään ilman perusteita, —

mutta semmoista sattuu.

Anneli kertoi, että Hertan kuoleman jälkeen —

sulla oli uudet korvakorut. —En muista, saattoi ollakin.

Anneli ihasteli, että onpa kalliit, —

mutta sä sanoit, että ne on helyjä kirpparilta.

Kun tarpeeksi kiertää, tekee löytöjä.

Anneli tajusi vasta jälkikäteen, —

että nehän onkin Hertan korvakorut sulla korvissasi.

Mitä ihmettä?

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia kultaisia helmikorvakoruja.

Herranjestas. —Sä muistat, että Hertalla oli helmikorvakorut.

Ei. Mulla oli helmikorvakorut, kirpparilta löydetty.

Joo. Tässä on kuva Hertasta.

(Kaius:) Korvakorut.

Tässä on kuva sun lukitun ompelukaapin sisällöstä.

(Kaius:) Nämä on samat korvakorut.

(Kaius:) Minkä takia sä veit ne —

ja pitikö sen takia tappaa pirteä eläkeläinen?

En vienyt enkä tappanut. Herranen aika.

Löysin ne kirpputorilta, edelleenkin.

Okei. Aika erikoinen sattuma.

On kyllä ihmeen hyvä olo. Ei edes okseta —

niin kuin keisarileikkauksen jälkeen kauan sitten.

Lääkkeet ja metodit on kehittyneet paljon entisajoista.

(Aili:) Hyvältä tuntuu myös ihon lämpö ja kosteus.

Mä voisin ottaa ne korut nyt. Mun tytär sanoi, —

että vie sormuksen korjattavaksi. —Haen ne ensitilassa.

Ensin pitää huuhdella kanyyli suolaliuoksella.

Mitäs viikonloppuna? Tuleeko tytär käymään?

Ei se ehdi. Sillä on joku mediaprojekti.

Mulla oli treffitkin, mutta se perui viime tingassa.

Typerä äijä. (Leena:) Näin on.

Jos sä olet vapaalla, pitäisikö käydä lasillisella?

Olisi kiva puhua vapaammin työasioista.

Se on aina ollut vähän koko maailman isä.

Aina parempi, jos se maailma on rikollinen ja syrjäytynyt.

Oliko sulla hyvät välit sun isän kanssa?

Oli joo. Tai ei me mitään koskaan sillä lailla puhuttu, —

mutta käytiin kalassa ja metsällä.

Olitko sä enemmän isän vai äidin poika?

Ei ole mammanpojaksi sanottu. Mites sun vanhempien ero?

Eikö ollut erikoista siihen aikaan, että lapsi jäi isän luo asumaan?

Mä jäin omaan kotiin, siis lapsuudenkotiin.

Minkälaiset välit sulla oli sun äidin kanssa?

Meeritillä on eläkeläisten kiireet, —

ooppera ja matkat Mauritiukselle, mutta soitellaan.

Minkälainen se oli, kun sä olit pieni? Siis äitinä.

Maton hapsut suorassa ja valot pois puoli kymmenen, —

tai saavutetut edut menetetään.

Sä teet mun diagnoosia nyt. —Sori.

Ei ollut tarkoitus, tai siis...

(Puhelin pirisee.)

Tämä on isä. No moi.

Hamsteri on varattu ja maksettu, ja se pitää hakea huomenna.

(Hannes:) Se häkki... —Eikö olisi kivempi pojalle, —

että hommaisit uuden? —Miksi ostaa uusi?

Isä, mä olen edelleen töissä. Mulla menee täällä myöhään.

Okei, heippa.

Leena, unohdat kellon, kun olet mun kanssa.

Mä en ansaitse hätäisesti tehtyä diagnoosia.

En mä sua tässä diagnosoi. —Älä viitsi. Sä et voi sille mitään.

Sille. —Sille.

(Hannes huudahtaa.)

(Kello kilahtaa.)

(Kello kilisee, ja koira haukkuu.)

Isä!

(Puhelin hälyttää.)

Tekstitys: Tanja Piirainen Iyuno—SDI Group

Suomennos: Tanja Piirainen Iyuno—SDI Group