Original subtitles

(Leena:) Moi.

(Metallinpaljastin hälyttää.)

(Leena:) Äh!

(Metallinpaljastin hälyttää.)

Kiitti.

Mä kohta luettelen sulle sanoja. Mieti ihan rauhassa, —

mitä sulle tulee niistä mieleen, minkälainen olo ja tunne.

(Leena:) Aurinko, kesäkuu, —

koti, kuolema.

(Leena:) Hyvin vähän toimintaa paralimbisellä alueella.

Tunnereaktion säätely näkyisi tuolla. Kissa, —

koulu, kiusaaminen.

Kuuleeko se? Sinisenä kaikki. —Se ei vaan herätä emootiota.

(Leena:) Katsotaas sitten näitä uhreja.

Tiia, Kati, Taina, Heidi, Anna.

Ei mitään, tummansinistä.

Okei. Entäs sitten tämä ensimmäinen ja tärkein uhri?

Äiti. Laila.

(Sabrina:) Ciao, bella. —Ciao, bella Sabrina.

Ei mitään hätää.

(Sabrina:) Hyi helvetti. Sä olet se hullu naistentappaja.

(Jani:) Se vaan huusi hysteerisesti eikä lopettanut.

Mä en mitenkään halua syyttää häntä, —

mutta mikäli hän olisi käyttäytynyt asiallisesti, —

hän olisi yhä elossa.

Ne haluaa elinkautisen murhasta. —Mitä sä ajattelet siitä?

Korkeintaan tappo. Se oli vahinko.

Muistathan sä, Jani, että mikään mielentilatutkimuksessa —

ei vaikuta sun tuomioon. Me mietitään vaan sitä, —

oletko sä syyntakeinen vai syyntakeeton.

(Jani:) Linnaan vai hullujenhuoneelle.

Ymmärsitkö tekohetkellä, mitä teit vai tarvitsetko hoitoa.

Tämä on jo mun neljäs, ja sitten on tehty niitä muita.

Vaarallisuusarvioita. (Jani:) Niin.

Mua tutkittiin jo, kun olin pikkupoika, 12.

(Leena:) Mitä sä muistat siitä? —Halusin äidin hakemaan mut.

Mulla on aina ollut huono tuuri niin kuin Sabrinan kanssakin.

Jos tarkemmin ajatellaan, ei hän noin vain kuollut.

Sä kuristit häntä niin lujaa ja niin pitkään, —

että henkitorvi ja useampi niskanikama murtui.

Jani, sulla on ainakin 22 uhria, joista neljä on kuollut.

Onko ne kaikki ollut vahinkoja? —On.

No, kokeillaan tulla tilanteeseen ihan toisesta suunnasta.

(Leena:) Tiian suunnasta. —Miten?

Sun uhrin. Hänhän ei ollut Sabrina, vaan Tiia Korhonen.

Sabrina oli vaan työnimi prostituoituna.

Oletko miettinyt, mitä Tiia teki ennen kuin kohtasitte? (Jani:) En.

(Leena:) Osaatko yhtään ajatella? —En.

Sulla oli aika varattu. Hän ehkä valmistautui sun tuloon, —

laittoi astioita astianpesukoneeseen.

Miksi? —Siellä oli siistiä, kun poliisi tuli.

(Puhelin pirisee.)

(Tiia:) Tiia.

(Puhelinmyyjä:) Loistavaa, kun tavoitin sut, —

koska me halutaan palkita meidän vanhoja asiakkaita.

Mä en nyt tilaa mitään. Pitäisi lähteä töihin.

(Puhelinmyyjä:) Meillä on Kunto Plussan upea tarjous —

eli kuusi numeroa alle 29 euroa. 70 prosentin etu.

Varmaan kestotilaus. Laitetaan tulemaan sitten.

(Puhelinmyyjä:) Olihan osoite yhä Vaasankatu 22?

Ciao. Hienoa, että onnistui.

Mulla oli kahdelta aika.

Anteeksi, voi hitto. Mä just tajusin, —

että sovin ystävän kanssa samaan aikaan treffit.

Mitäs jos katsottaisiin uusi päivä?

Eikö nyt kuitenkin kerkiäisi? —Mä annan sulle alennusta.

(Tiia:) Katsotaan uusi päivä. Tämä oli mun moka.

Mä en ole se, keneksi luulet. —Ymmärsin varmaan väärin.

En mä luule...

Mäkin olen ollut puhelinmyyjänä, myynyt naistenlehtiä.

Mä olen hyvä siinä. Mulla on hyvä ääni ja letkeä nuotti, —

mutta loppu meni väärin. Se huusi ja haukkui. —En usko.

Väitätkö, että valehtelen? —Tiia oli lähes viisikymppinen —

ja toiminut vuosikausia prostituoituna. Hän tiesi, —

että hankalalle asiakkaalle ei kannata huutaa.

(Jani:) Jotenkin napsahti. —Ai sulla?

Mä hallitsen tilanteen. Mä olen harjoitellut tekniikoita.

(Leena:) Syyttäjän mukaan kuristaminen kesti jopa 10 tuntia.

Välillä Tiia sai hengittää, ja sitten kuristaminen jatkui.

En mä sitä tuolla tavalla muista.

Moi! Hyvä, kun tulit. Kysy multa mitä vaan, mihin voin valehdella.

(Kaius:) Kysy, kysy! —Kuka sä olet?

Jes. Olen johtava ylilääkäri Paavo Sirén.

Nimeni on Paavo. Katso! Olen kissa, miau!

Ei edes värähdä! Jossain tätä käytetään vieläkin todisteena.

Meillä piti olla luento. (Kaius:) Joo, mun.

Neurobiologia oikeuspsykiatrian tukena kaikkien DNA:ssa jne.

Kaius Helander. (Leena:) Leena Talvitie.

Tämän sairaalan tuleva pomo. —Se tahtotila kai johtokunnalla on.

Älä kainostele, muuten joku ajaa ohi. Vaikka mä.

Vitsi, vitsi. —Kaius, sä olet jo täällä! Kaius Helander.

Loistavaa.

(Kaius:) Funktionaalinen MRI osoittaa, ettei viisivuotias poika —

saanut tunnereaktiota äidistä, isästä tai sisaruksista, —

mutta tadaa, kun näytettiin kuva lempijäätelöstä.

Ei ollut tutkijoilla kivaa, kun poika tajusi, ettei se saa sitä.

(Kaius:) Me voitaisiin erottaa psykopaatit jo lapsena.

Ennen lääkehoitoa on ollut eettisesti arveluttavaa leimata ne.

Onhan psykoterapia. —Se opettaa psykopaatille, —

miten uhrit käyttäytyy eli miten niitä voi saalistaa.

Psykopaattiset piirteet voi juontua lapsuuden traumoista.

Jos tunnealue jää parivuotiaan tasolle, —

se on kehitysvamma, mutta traumoja voi hoitaa.

Mikäs mukavampaa psykopaatille kuin sepittää trauma —

ja selittää omaa käytöstään.

Tavoite on kehittää sairaalaa ja lainsäädäntöä niin, —

että sarjamurhaaja saadaan hoitoon, ei vuosiksi vankilaan, —

missä ongelmat vaan pahenee ja rikokset jatkuu.

Se on kaunis tavoite, mutta tukeeko tutkimustieto sitä?

Katsotaas vielä muutama sarjamurhaajan aivokuva.

(Sofia:) Moi! Tämä menee kirppikselle. —Kaikkiko?

Joo, ne ei sovi sinne. —Helsinkiin.

Kallioon.

Mites ne pukeutuu siellä? —Samalla lailla yksilöllisesti.

Onko sulla lämmintä takkia? —Nyt et ala kaivaa niitä!

Mulla on ihan sikana näitä vielä.

Sofia hei. Sä voit olla ihan oma itsesi sielläkin.

Vai onko tämä initiaatioriitti? —Mä en vaan tarvitse näitä siellä.

Bon appétit. —Oo, näyttääpä hyvältä.

Miltä susta nyt tuntuu lähteä?

Ahdistaa vähän asua saman katon alla monstereiden kanssa.

Onko monsterit koirat vai sisarukset?

Koirat, Emma ja Oliver on ihania, mutta ne haluaa puhua koko ajan.

Ja Espoosta on aika pitkä matka Helsinkiin.

Aika moni asuu lukiossa jo omillaan.

(Leena:) Sofia, tämä sovittiin jo. Isän luona sulla on oma huone.

(Leena:) Kivaa siitä tulee.

Äiti?

Pärjäätkö sä?

Täh? Miten niin? (Sofia:) Yksin, täällä.

Totta kai.

Hyvä.

(Metallinpaljastin hälyttää.)

No, vihaatko sä mua nyt?

Mielenkiintoinen esitelmä. —Röyhkeä kärjistys, tiedetään.

Herättelen Freudin aikaisilla menetelmillä toimivia vanhuksia.

Kuten mua? (Kaius:) Sähän olet legenda.

Ja sun isä Hannes Talvitie teki vankilapappina —

vankien psyykenhoidon eteen paljon. Rohkeita menetelmiä.

Kiistanalaista. —Uusi on. Se on varmaan ylpeä.

Oikeastihan se oli pettynyt, että musta tuli psykiatri eikä pappi.

Pitäisi raportti naputella. —Jani Anttila, klassinen kaveri.

Nahkahanskat, sifonkihuivit, sukkahousut.

Miltä paralimbinen alue näytti? Olisiko mitenkään mahdollista, —

että pääsisin tutkimuksiin? —Ei, olen pahoillani.

Sitä paitsi meillä on tänään erilainen päivä Janin kanssa.

Millainen erilainen?

Joo, tietenkin.

Sori. Kiire, ymmärrän. Kannatti yrittää, vai mitä?

Miksi on näin? —Mennään vaan autoon.

(Jani:) Kaikki tuijottaa. —Huomenta!

Leena, tämä ei ole hyvä idea. —Näin on tehty ennenkin.

Joidenkin potilaiden kanssa, mutta ei Anttilan.

(Anssi:) Se on sarjamurhaaja ja vaarallinen.

Siksi mä haluan yrittää, jos siihen saisi edes pienen yhteyden.

(Leena:) Sä pelkäät, että sulle koituu vaikeuksia.

Mä otan täyden vastuun.

Muistatko sä itse, missä se on?

Ei äiti ole täällä.

Missä sä, Jani, ajattelet, että äiti on nyt? —En tiedä.

Sä tulit tänne kohtaamaan sen, että sun äiti on kuollut.

Sä kuristit äidin kuoliaaksi 35 vuotta sitten.

Vitut. (Leena:) Ja aina vaan sulla on äitiä ikävä.

Lähdetäänkö jo? Täällä on ihan helvetin kylmä.

(Leena:) Jani, miksi sä tapoit mut? Miksi?

(Jani:) Anteeksi, äiti. Tule hakemaan mut pois.

Tule hakemaan mut pois. Äiti kiltti.

Äiti kiltti, tule hakemaan mut pois.

Äiti, anteeksi! Tule hakemaan mut pois!

(Jani:) Äitillä on lampaankarva— takki. Se on lämmin.

(Jani:) Äiti pukeutuu nätisti ja on ystävällinen.

Äiti on hyvin kaunis ihminen.

(Leena:) Sä puhut kuin äiti eläisi. —Mulle äiti on aina elossa.

Kuolema ei tietenkään poista äitiä sun mielestä.

Jani...

Joskus mä haluaisin pois mun mielestä.

(Jani:) Martin Durandilla ei ole äitiä.

Soitat heti, kun olette perillä. —En voi aina soitella.

Joo, joo.

Pappa ja Siirakki, moi! Ihanaa, että tekin ehditte.

Täytyyhän sitä tulla, kun rohkein ja ainoa lapsenlapsi —

lähtee jahtaamaan unelmaansa. Me ollaan sinusta ylpeitä.

Kaikki on.

Hannes. —Teemu.

Meidän pitää mennä, että ehditään kolmen lukioinfoon.

Kiitos. —Moi!

Moikka!

(Paavo:) Huomenta, Leena! Mitä jos ottaisit Kaiuksen —

mukaan siihen Anttilaan?

Hän jo itse eilen kyseli. (Paavo:) Se oli mun idea, —

jotta saataisiin katettua neurobiologinen puoli.

MRI on meilläkin standardina. (Paavo:) Totta kai.

Mutta sun avuksesi, Leena. Tueksesi.

Sulla on niin monta keissiä. —Paavo, tuletko ihan hetkeksi?

Mä olen just saanut yhteyden Anttilaan.

Se puhuu äidistään. Jos tuo nulikka...

Se on tohtori neurobiologiassa ja oikeuspsykiatriassa.

Sen se tekee selväksi itse.

Sun eilinen reissu Anttilan äidin haudalle rikkoi montaa sääntöä.

Mä haluan tukea sua ja sun metodeja, —

mutta välillä se on hankalaa.

Grazie, bella. Molto piacere.

Anna olla juttelematta, niin tulee oikea tulos.

Kiristä vaan.

Tiukemmalle. Mä tykkään siitä.

(Anssi:) Jos menee pelleilyksi, mä jatkan.

(Anssi:) Vittu.

(Verenpainemittari surisee, ja Jani matkii sitä.)

(Leena:) Eilen puhuttiin äidistä. (Jani:) Kaikki haluaa puhua siitä.

(Jani:) Säkin sanoit, että äiti on mun eka, mutta ei se ole.

Kuka sitten? —Ekan tuomion sain, kun olin 16.

En tiennyt mistään mitään. —Muistan tapauksen hyvin.

Katin keissi onkin aika kiinnostava.

(Kati:) Olitko säkin tuolla bileissä?

(Jani:) Pitää hakea mun pyörä kellarista.

(Kati:) Okei. Pääseekö sieltäkin siis ulos?

(Jani hymähtää.)

(Kati:) Mä menenkin ykkösen kautta.

Sun pitäisi alkaa olemaan mun kanssa.

Just. Sori, mutta en ala olemaan tuntemattomien kanssa.

(Kati:) Menetkö hei siitä välistä pois?

(Jani:) Mä raiskaan sut.

(Jani:) Kuulitko? Mä raiskaan sut.

(Kaius:) Olitko sä pettynyt? Petyitkö sä, kun se ei onnistunut?

Toivoin, että sitä ei sattunut. En ollut harjoitellut tekniikoita.

Nyt onkin tekniikat hallussa. Ei jää uhrit enää kertomaan.

Mihin sä menit sieltä kellarista?

En muista, en ollenkaan.

(Taustalta kuuluu ähinää.)

(Laila:) Huoneeseesi siitä!

(Kuorsausta.)

(Leena:) Haluatko sä kertoa, mitä sä nyt mietit, Jani?

Mikä Jani? Olen Martin Durand. (Leena:) Anteeksi.

(Kaius:) Vai Martina? Käytät molempia. Poika vai tyttö?

(Leena:) Sä pukeudut mielelläsi kauniisti. Hoitajat kertoi, —

että pyysit naisten alusvaatteita ja meikkejä. —Vitsillä.

Halusin provosoida systeemiä, älyttömiä sääntöjä.

Menin ehkä liian pitkälle.

(Leena:) Oliko vitsi yrittää päästä sukupuolenkorjaushoitoon?

En yrittänyt! Vaikka mä rakastan naisia.

Sä tiedät, Jani, että me saadaan kaikki sun terveystiedot.

Meillä on paperit polilta. (Jani:) Vai niin.

Sä halusit olla nainen, mutta ne ei auttaneet sua siellä.

Kertoiko ne sulle mitään näitä perusteluja, —

miksi ne hylkäsi sun hakemuksen? Psykologisen testin tulokset.

Mä en ikinä haluaisi olla tuollainen vitunkantoteline!

Se reissu Anttilan äidin haudalle. Mitä sä sillä hait?

Mä halusin nähdä, millainen tunne nousee, ja Jani itki.

Itseään, ettei äiti ole enää hoitamassa, —

tekemässä voikkuleipää ja kaakaota.

Mä sain yhteyden, jota sä tehokkaasti rikoit.

Tai sitten yhteys oli sen yritys manipuloida sua. (Leena:) Aha.

Mä haluan oppia auttamaan sellaisia kuin Anttila.

Siksi on opittava, miten ne reagoi ja toimii.

Tuon mä kyllä ymmärrän, reaktiokokeen.

Vähän niin kuin Pavlovin koira, mikä saa sen läähättämään.

Vitsi, tietysti. —Huono.

(Puhelin hälyttää.)

(Ovi käy.)

(Anssi:) Jani, lääkäri haluaisi nähdä sut vielä.

Missäs Leena on?

Me ollaankin nyt kahdestaan.

Koira koiran tuntee, vai mitä?

On pehmeä.

Ah, laadukasta nahkahanskaa pitää muistaa hoitaa.

(Kaius:) Mehiläisvahalla rasvata.

Oh, pitää varoa, ettei mene liian kireälle.

Näin. Mitäs vielä?

(Kaius:) Tietenkin.

(Kaius:) Pervo ilman huulipunaa —

on kuin tupa ilman aitanpolulla kävelevää äitiä.

Mitäs tykkäät?

No jaa.

Vähän ehkä turhan räikeä, mutta ajatushan on tärkein.

No? Mitäs sitten tehtäisiin?

Nytkö sä jo luovutat?

Olisin odottanut noin kuuluisalta sarjamurhaajalta vähän enemmän.

(Räjähtää nauruun.)

Tekstitys: Tanja Piirainen Iyuno—SDI Group