Original subtitles

Tule esiin, lapseni. Älä pelkää meitä. Tahdomme vain auttaa sinua.

Auttaa lievittämään tuskaasi.

Haistan sinut. Sisarenikin haistaa.

Lapsi, ole kiltti.

Hei, lapseni.

Tule esiin ja tee meidät ylpeiksi.

Grimur!

Et voi paeta häntä.

Se on kohtalosi.

Minä pyydän... Minä pyydän...

Auttakaa minua!

Elämä alkaa kivussa.

Kipu on välttämätöntä.

Hän tulee.

Iloitse!

Sinä olet siunattu.

Pyydän, auttakaa minua.

Schwarzwald Saksa

Robin!

Robin!

Robin.

Kulta, herätys.

Taidamme olla pian perillä... ehkä.

Kauanko minä nukuin? - Pari tuntia.

- Metsä näyttää samanlaiselta kuin edellinen. - Se on sama metsä. 181000 km²

- Eräs kylän asukas sanoi sen. Sanoi myös, miten vanha se on. Haluatko tietää

Pirun vanha? - Niin, ja lisää siihen tuhat vuotta.

Taidamme olla eksyneet. - GPS:n mukaan emme ole.

Ainakaan ennen kuin kadotimme signaalin.

Voisimme kysyä tuolta.

Okei, GPS näyttää oikein. Emme ole eksyneet.

Tuo siis kertoo, että emme ole eksyneet?

Eikö isoisä Karl varmasti ollut sarjamurhaaja?

Oletko kunnossa? - Olen. Huippaa vain vähän.

Aikaerorasitusta? - Niin, inhoan yhä lentämistä.

Haen laukut. - Okei.

Koska näit hänet viimeksi? - Päivänä, jolloin lähdimme.

Silloinko isäsi ja hän riitaantuivat? - Jotain sellaista.

Melkoinen pyssy. Se on varmaan arvokas.

Hän hakkaisi sinut sen koskemisesta. - Oliko hän tarkka antiikkiesineistään?

Tuo oli hänen lempiesineensä.

Kuinka voit muistaa sellaisen? - Minä vain muistan.

Hänellä oli se aina mukanaan, kun hän kertoi tarinoitaan.

Se oli kuin rekvisiitta.

- Se oli lahja toiselta metsästäjältä. - Mitä he metsästivät

- Kaikkea

Onko tuo hän? - On. Isoisä Karl ja minä.

Näytätpä iloiselta. Mikä tuo on? - Niin mikä?

Oletko sinä piirtänyt tämän? Oletko sinä tuossa?

Käväisen kävelyllä.

Isoisä siis teurasti liudan pupuja ennen aivohalvaustaan.

Minun olisi pitänyt osata odottaa sitä. Luoja, mikä löyhkä.

Isä miettii yhä, miksi äiti sekosi.

Minä hoidan sen. Repussani on inkivääripurkkaa.

Kiitos.

Levätkää rauhassa, kaverit.

Puput on haudattu. Toivottavasti Karl ei jättänyt kuolleita norsuja tänne.

En menisi siitä takuuseen. - Ällöttävää. En pidä hänestä enää.

En tiedä, pidinkö hänestä koskaan.

Tervetuloa perheeseen.

Kun olin pieni, pidin tätä paikkaa paratiisina.

Jopa äidin lähdettyä. Puut, ilma, eläimiä kaikkialla.

Olen aina tuntenut kuuluvani tänne.

Se tuntuu ilmapiirissä.

- Vaatteet haisevat jo kuolemalta. - Se hoituu helposti. Riisutaan paitasi

- Pysy siinä

Kuka sinä olet? Mitä teet täällä?

Valitan, ei saksaa.

Amerikkalainen?

Kyllä, amerikkalainen. Englantia.

Puhun englantia.

Onneksesi minäkin puhun. Toistan kysymyksen.

Mitä teet täällä? - Vierailija. Olemme käymässä.

Karlin perhettä?

Kyllä.

Olen hänen pojantyttärensä. - Niinpä tietysti.

Pikku lintu. - Nimeni on Robin.

Minä olen Arthur. Arthur Fuchs.

Viskiä? - Ei, me emme juo.

Tai juomme kyllä... mutta...

Toivoinkin, että kieltäytyisitte, mutta oli pakko tarjota. Niin me teemme.

Ja sinä olet? - Leo.

Ihme, ettet tervehtinyt kyynärpäällä.

Leijona ja pikku lintu. Outo yhdistelmä.

- Isä! - Ei korvista, Amalia. Muistatko

- Anteeksi, isä. Keitä he ovat

Karlin ystäviä. - Karlin? Sen, joka kuoli?

Niin.

Tämä on tyttäreni Amalia. Hänen englantinsa ei ole kovin hyvä.

Hei, Amalia. Hieno jänis. - Isäni on hyvä, eikö?

Eikö täällä syödä kuin jäniksiä?

Tunsitko Karlin? - Tunsin.

Hän oli hyvä ampuja.

Melkein yhtä hyvä kuin minä.

Amalia! Hae saalis.

Tapat siis paljon eläimiä?

En tähän aikaan vuodesta.

Metsä voi olla...

...epäystävällinen.

Millä tavalla? - Etkö tiedä tarinoita?

Mitä tarinoita? - Sanotaan, että metsässä kummittelee.

Niinkö? Siksi siis piirustus sinusta ja hirviöstä.

Mitä Karl kertoi sinulle? - Isoisä kertoi paljon asioita.

Hölmöjä tarinoita hirviöistä, keijuista ja maagisista olennoista metsässä.

- Tein hänelle piirustuksen ennen lähtöäni. Ei sen kummempaa

- Ihmiset sanovat aina niin, kun eivät halua puhua

Jäger Waldissa ei ole kyse saduista.

Jäger Wald? - Metsästäjien metsä.

Keväällä riista on runsasta. Talvella sitä ei juurikaan ole.

Keräämme minkä voimme, kun voimme. - Kutsumme sitä varmuusvarastoinniksi.

Pian kaikki uroshirvet, karhut, linnut, jopa jänikset ovat poissa.

Jäljellä ei ole edes jalanjälkiä. Ja silloin puhutaan vain eläimistä.

Mitä muuta on?

Ihmiset? Katoaako täällä ihmisiä?

Monia. Miehiä, naisia, leikkiviä lapsia, kokonaisia perheitä.

Aivan kuin metsä nielisi heidät.

Mitä tarkoitat?

Yksi mies selvisi hengissä.

Hän katosi viikoiksi.

Ja sitten eräänä päivänä hän käveli ulos metsästä.

Onnekasta. - Hän oli veren peitossa, mutta ei haavoja.

Hän houri kuin hullu sarvipäisestä demonista -

ja kuoleman majasta.

Hän kuoli sokkiin sairaalassa.

- Hyvin ammuttu, isä. - Hyvin tehty, tyttö

- Mitä hänelle oikeasti tapahtui

Hän ei saanut pyyhittyä näkyä mielestään.

Jotkut kutsuvat häntä Cernunnokseksi. Eläinten ja villien paikkojen herraksi.

Suureksi Metsästäjäksi. - Niin miksi?

Yksi isoisän kertomista tarinoista, kun hän oli juonut liikaa viskiä.

Talvipäivänseisauksen tullessa alkaa suuri metsästys nuolilla, miekoilla ja veitsillä.

Ylivertainen metsästäjä kuluttaa elämänsä.

Hän on koskemattoman luonnon herra, sivistymättömän maailman.

Hän on ihminen, eläin ja jumala yhtä aikaa.

Hän on milloin tahansa herra... ja sitä ennen.

Ennen mitä?

Ennen kuin ihminen alkoi tuhota maailmaa.

Meidän pitää lähteä.

Osanottoni. Karl oli ystävä.

Hölmö, mutta ystävä.

Yö tulee tappamaan päivän. Nukkukaa hyvin.

Älkääkä menkö ulos pimeän tultua.

No... tekeekö mielesi yölliselle piknikille?

Ei. Ei lähellekään. Mennään takaisin sisälle.

- Joskus sinä tiedät täsmälleen, mitä minä tarvitsen

- Artist Vodka Martini

Verovapaata, muuten.

Haluatko humaltua ja muhinoida? - Annas kun mietin.

Tuota... kyllä.

Ylivertaista. - Pehmeää. Aivan kuin minä.

Aina.

Katso tätä paikkaa. Mitä me teemme kaikille tavaroille?

Osan täytyy olla jonkin arvoista.

Voimme säästää jotkin niistä muistona hänestä.

Niin, olet kai oikeassa. Niinhän pitäisi tehdä.

Muistaa ihmisiä.

Miksi edes tulimme tänne? - Koska hän jätti sinulle kaiken.

Sinun täytyi merkitä hänelle jotain.

Ja me tarvitsemme seikkailun.

Onhan tämä ainakin sitä, eikö niin?

Olemme nyt täällä hänen talossaan, -

superkarmeassa, mutta aika romanttisessa metsässä.

Ja syömme tätä kirpeää ja todella herkullista saksalaista makkaraa.

Nautitaan siitä.

- Muistan hänen puhuneen, että olemme tarunomaisten metsästäjien suku

- Se oli ollut kutsumuksemme satojen vuosien ajan

Siitä lähtien, kun kaukainen esi-isäni sai jousen ja nuolen.

Hän metsästi ja antoi saalista ihmisille. Olimme elättäjiä.

Hän vei minut kävelyille ja kertoi tarinoita -

villeistä ihmisistä, loitsuista ja jumalista metsässä.

Mutta suosikkejani olivat eläimet.

Niitä oli kaikkialla.

Katsoimme niiden syövän, juovan lammesta. Ajattelin kuulevani niiden puhuvan.

Ja syntymäpäivänäni...

Viimeisenä vuotena, kun olin täällä, -

hän vei minut erilaiselle kävelylle.

Näimme urospeuran metsäaukiolla. Se oli kaunis.

Majesteettinen.

Itkin, kun hän antoi minulle jousen. Sanoin, etten pystyisi siihen.

Niinpä hän ampui minun sijastani.

Kun peura kaatui, minä jähmetyin.

Hän raahasi minut ruumiin luo ja opetti hyvin yksityiskohtaisesti, -

miten se teurastetaan.

Hän veti ulos sisäelimet ja opetti niiden jokaisen nimen.

- Sitten hän leikkasi sen silmät irti ja söi toisen niistä

- Hän sanoi, että se tuo onnea

Sitten hän pakotti toisen silmän suuhuni.

Ja minä...

Yritin pureskella, mutta se oli veren peitossa, ja syljin sen ulos.

Se oli kidutusta. Olin niin peloissani ja ymmälläni.

Isä oli tosi vihainen kuullessaan sen.

Isoisä sanoi, että meidän täytyi pitää yllä sukutraditioita.

Silloin aloin piirtää hirviöitä.

Ja silloin isä tajusi, että me tarvitsimme muutoksen.

Niinpä me lähdimme.

Ikävää. Se on todella kauhistuttava tarina.

Minä rakastan sinua.

Minäkin rakastan sinua.

Ole huoleti. Me selvitämme sen. Vaikka meidän pitäisi muuttaa tänne.

Etkö voi nähdä meidän elävän maalaismaisesti, -

parin lapsen juoksevan etupuolella... metsässä. Miten vain...

Okei. Mutta miten hankimme toimeentulomme?

Elämme luonnosta, kuten metsästäjä, kuten isoisäsi.

En näe sitä oikein sinun juttunasi.

- Niin, minä vedätän. En halua asua täällä

- Tämä paikka on helvetin pelottava

Niinhän matkalla tehdään. Helvetti!

Jessus, tämä... Ei.

Tulehan tänne. - Paljon parempi.

Nyt en näe painajaisia, että minua pusketaan sarvilla.

Mitä teet sille? - Minulla on idea.

Sängyn alle... - Täydellistä.

No niin.

Mene lusikka-asentoon.

Okei.

Metsästäjän silmien on aina oltava auki.

Katsoen tilaisuutta, tarkkaillen vaaroja, -

saalista ja petoeläintä.

Tarkkailetko kunnolla, pikku lintu?

Matalaksi.

Sinun täytyy syödä se.

Se on tapamme. Ainoa tapa!

Mene auttamaan häntä.

Mennään!

Helvetti.

Kuin pienet jänikset. Pienet, pelokkaat jänikset.

Niin barbaarista -

ja julmaa. He ansaitsivat parempaa.

Vanhus on poissa.

Jäljellä on enää... nämä kaksi.

Tämä...

Hän on miehen verta. Lupaus on täytetty.

Ei, älä, älä!

Ei!

Fell!

No niin, lapseni. Tämä on hyväksi sinulle.

Leo...

Nyt mies.

Leo.

Herää, Leo.

Pikku lintu. - Arthur?

He ottivat teidätkin.

Missä me olemme? - Emme missään.

Emme vitun missään.

Kuka otti meidät? - Hullut ihmiset.

En ole niin varma siitä.

Ketkä muutkaan? - Arthur voi olla oikeassa.

Heissä oli jotain... He olivat niin metodisia, niin keskittyneitä.

Ei se auta meitä pois täältä.

Oli kolme naista.

Minä muistan vain kaksi naista ja jättiläisen, jolla oli naamari.

Hirviö.

He veivät minut ja poikaystäväni keskellä ihanaa iltaa.

Isä, missä me olemme?

Mitä hän sanoi? - Hän kysyy, missä me olemme.

Paikassa, jonne me kuolemme.

Älä säikäytä lastani. -Nimeni on Katya, ja hänen pitäisi pelätä.

En pyydä toista kertaa! - Riitely ei auta.

Olen samaa mieltä.

Leo. Oletko kunnossa?

Joten kuten. Saamari, pääni.

Mitä he panivat meidät juomaan? Maistui ihan viemärivedeltä.

En tiedä. Selvitämme sen. Ei meillä ole hätää.

Mistä he veivät teidät? - Onko sillä väliä?

Poikakaverini vei minut mökilleen, tähän lähelle.

En tiedä enää, miten kaukana se on. - Minä asuin hostellissa Aldensteigissa.

Hitto, en tiedä mitä tapahtui. - Yritä muistella.

Haista paska! Et ole pomo täällä.

Kuule, Katya. Ensimmäiseksi meidän on selvitettävä, missä me olemme.

Miten teemme sen, komistus? - En tiedä.

Katsotaan ympärille, tunnistammeko jotain.

Poispääsyä.

Mikä tuo on?

Onko kukaan teistä nähnyt tuota ennen? - Ei.

Tunnetko symbolin?

Ei ole varmaan kuin 10 astetta lämmintä.

Et ole selväsitkään ollut viileässä säässä.

Onko kenelläkään ylimääräistä huopaa tai sisälämmitintä?

Miten voit vitsailla nyt? - Huumori on kirottujen pelastus.

En pidä sinusta. - Hys!

Kuunnelkaa.

Hei! Päästäkää meidät. Ette voi tehdä meille näin.

Tuo on poikaystäväni.

Ja paskat. Asiakkaani.

Mitä tämä on? Mitä tapahtuu?

Aika on tullut!

Arthur. Mitä hän sanoo?

He kokoontuvat kunnioittaakseen ja tervehtiäkseen metsän jumalaa.

Kaikkien metsien jumalaa!

Herra Cernunnosta.

Luonnon ainoaa herraa.

Tänä talvipäivänä me kunnioitamme häntä omistautumisella...

...ja uhrilahjalla.

Eläinten herra, annamme sinulle tämän uhrin uudestisyntymisesi päivänä.

Ota vastaan lahjamme ja muista meitä jumaluudessasi, -

kun me nyt siunaamme tämän pyhän paikan...

...tämän miehen verellä.

Grimur.

Ensimmäinen veri ohjatkoon meitä uudessa metsästyksessä.

Se on tehty. Hänen aikansa on koittanut.

Me kolme toivotamme hänet tervetulleeksi.

Päivänseisaus on täällä. Metsästys on alkanut.

Vie hänet mökkiin.

Mitä helvettiä tämä on?

Keitä te olette?

Olemme palvelijoita.

Metsästyksen palvelijoita.

Painu vittuun, peikko! - Miten rumaa kieltä huoralta.

Puhutteko englantia?

Puhumme monia asioita, lapsi.

Ihmiskunnan unohtamia kieliä. Kieliä, joita ei koskaan kuultu.

Kiellettyjä kieliä.

Kuka sinä olet?

Nimeni on Hettica. Siskoni ovat Latara ja Fell.

Olemme metsän animistisuojelijoita.

Cernunnos-jumalan, uudesti- syntyneen puolijumalan, papittaria.

Noitia. - Olemme vain palvelijoita.

Metsästyksen palvelijoita.

Fell!

Anna hänen olla. Emme halua pilata peliä.

Olemmeko peli? Sanoit peli.

Kyllä, keräämme uhreja hänen urheilulleen.

Kenen urheilulle? - Suuren Metsästäjän.

Cernunnos on myytti. - Niin, ja enemmän.

Hän syntyi uudestaan yöllä, kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Me palkitsemme hänen tulonsa peleillä ja urheilulla.

Kunnioitamme häntä elämällänne.

En ymmärrä.

Tämä on tapa, niin kuin on aina ollut.

Hän syntyi Hyperborean suuressa kuningaskunnassa, -

milloin tahansa, ennen ajan alkua.

Ihmisnainen synnytti hänet, isä oli valkoinen uroshirvi.

Hän opetti miehiä metsästämään, teurastamaan, -

syömään tuoretta lihaa ja tulemaan vahvoiksi.

Sanotaan, että hänen 1. Uhrinsa veri sai puut kasvamaan korkeiksi, -

mikä vuorostaan ravitsi metsän villieläimiä, -

jotka vuorostaan kasvoivat lihaviksi ja kukoistaviksi metsästää.

Ihmisten ravitsemiseksi, kuten jumalaamme on ravittu.

Kierto jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Kuoleman ja uudestisyntymisen kierto.

Vuodenajat tulevat ja menevät tullakseen uudestaan.

Päivänä ennen tätä päivää hän syntyi.

Ja hän metsästää, ja tämä maa kukoistaa.

Ymmärrät enemmän kuin paljastat.

Mitä tarkoitat? - Pelkkää hevonpaskaa.

Miten värikkäitä sanoja. - En usko sitä.

Kolme psykopaattitypyä vain toteuttaa kidutusfantasiaa, -

kun heidän pitäisi olla kylässä keittämässä hapankaalia.

Saalis uskoo vasta, kun nahka roikkuu seinällä.

Kunnes näkee sen suuruuden.

Kuten mökkiasukas teki. - Niin, mökkiasukas.

Mitä?

Veresi... Karl.

Häntäkin metsästettiin, ja jumalamme osoitti hänelle harvinaista armoa.

Miksi metsästäjä säästäisi saaliin? - Miksi leijona vapauttaa linnun?

Jotta lintu voi kukoistaa ja lisääntyä.

Ja huutaa hänen nimensä laulussa.

En usko sinua. - Kysy ystävältäsi.

Arthur?

Mistä he puhuvat?

En halunnut järkyttää sinua.

Mutta mies, joka tuli metsästä verisenä huutaen sarvipäisestä demonista...

Se oli Karl. - Karl? Hieno homma.

Siksi metsä ja metsästys oli sellainen pakkomielle.

Hän jahtasi sitä, mikä oli jahdannut häntä ja hänen perhettään.

Jahdataanko meitä? - Sinua muistutetaan siitä pian.

Grimur! - Vapauta hänen saaliinsa.

Irti minusta!

Juokse!

Amalia! Juokse!

Amalia! Hei!

Juokse.

Leo. - Robin. Robin!

Leo, Leo! - Mene, mene! Löydän sinut.

Juokse. Juokse.

Juokse!

Amalia!

Amalia!

Amalia.

Leo.

Leo.

Robin!

Pidä silmäsi auki.

Pidä silmäsi auki.

Leo!

Oletko nähnyt Robinia?

Amalianikin on poissa.

Hän on kadonnut, yksin metsään.

Hän oli vieressäni. - Tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Arthur, tunnet tämän metsän. Onko täältä ulospääsyä?

Lähimpään kylään on kolmen päivän kävelymatka, eikä sittenkään...

Voimmeko piiloutua? Piilopaikkoja on paljon.

Voimme lymytä, kunnes tämä juhlapäivä on ohi.

Tarun mukaan jahti alkaa tänään ja päättyy vasta Cernunnoksen tapettua viimeisen.

Ei ole totta. Mitä hittoa teemme?

Noidat.

He pysyvät lähistöllä todistaakseen surmat, juhliakseen niitä.

Vain he voivat pysäyttää tämän nyt. - Eli pitäydymme heissä.

Ja katsomme, että tämä hölynpöly loppuu.

Hölynpöly? - Loitsut...

Entä se paskiainen, jolla oli naamari? - Me tapamme hänet.

Oletko nähnyt sitä kusipäätä? Miten hitossa me sen teemme?

Valitsemme tulla metsästäjiksi, emme metsästetyiksi.

Okei. Helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta ensin etsimme minun tyttöni ja sinun vaimosi.

Entä ne kaksi muuta? - He eivät ole meidän huolemme.

Istu tähän. Oletko kunnossa?

Joo, voin loistavasti.

Tässä. - Ei, se on sinun.

Tarvitset sitä enemmän kuin minä.

Kiitos.

Olen Tabitha.

Katya, mitä teet täällä, niin kaukana kotoa?

Tämä on nyt kotini. - Et usko sitä itsekään.

En ole nähnyt kenenkään kuolevan aiemmin.

Mitä me teemme? - Etsimme toiset.

Miten? Emme tiedä, missä he ovat. Emme tiedä edes, missä me olemme.

Me löydämme heidät. Osaatko pysyä hiljaa?

Okei. - Lähdetään.

Kiitos. Danke. - Ei kestä.

Vihdoin!

Sinuna en joisi sitä. - Mikä on vaihtoehto?

Olet oikeassa.

Onko hyvä kävellä näin näkösällä? - Tämä paikka on niin kaunis.

Ehkä luonto kannattaa pelastaa sittenkin, vaikka noitien toimesta.

Etkö sanonut, että huumori on kirottujen pelastus?

Olemme kirottuja. Joka ikinen meistä.

Tabitha!

Tabitha! Hyvä jumala!

En saa henkeä.

Mikä paikka tämä on? - Täällä kaadettiin puita.

Okei.

Arthur. Toivottavasti suunnitelmasi toimii.

Me listimme se kusipään.

Parempi kuin baseballmaila.

Arthur.

Jeesus. Kuka löi minua?

Minä löin.

Arthur... Arthur, mitä sinä teet?

Metsästyssananlasku. Syötti pitää aina valita viisaasti.

Tällä hetkellä minulla ei ole vaihtoehtoa, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.

Päästä minut irti nyt heti, Arthur. - Minun on pelastettava tyttäreni. Valitan.

Tiedän, Arthur. Jos päästät minut irti, voin auttaa.

Sinä autat minua juuri noin.

Mistä tiedät, onko tyttäresi elossa?

Onhan hän tyttäreni ja metsästäjä.

Hän keksii tavan selvitä, aivan kuten minäkin.

Arthur, tule takaisin!

Tässä on kyse sekä sinun vaimostasi että minun tyttärestäni.

Sinä olet leijona. Sinua metsästetään pikku linnun säästämiseksi.

Arthur, pyydän, älä tee tätä.

Metsästyssananlasku. - Paskat siitä! Robin tarvitsee minua.

Hän tarvitsee sinut täällä, nyt.

Veresi vuodatetaan, jotta hän voi elää.

Hän tulee muistamaan sinut. Mitä muuta aviomies voi tehdä vaimonsa hyväksi?

Älä pelkää. Hän tekee sen nopeasti.

Haista paska! Tule takaisin!

Saatanan kusipää! Arthur, tule takaisin!

Hän löytää sinut nopeammin, jos huudat.

Arthur!

Arthur, senkin paskakasa.

Haista paska!

Puut ja metsä -

tulevat muistamaan sinut.

Siitä me pidämme huolen.

Isä!

Isä, autoin häntä piiloutumaan. - Oikein hyvä, kulta. Oikein hyvä.

Ja tämä...

Entä Leo? - En ole nähnyt häntä.

Mutta luulen, että sain ostettua meille hiukan aikaa.

Mitä tarkoitat? - Viis siitä nyt. Meidän täytyy lähteä.

Oletko varma? - Metsästyssananlasku.

On vaikeampi osua liikkuvaan kohteeseen.

Selvä. Näytä tie. - Liikut nopeammin ilman tätä.

Tässä.

Minne me menemme? - Noitien luo.

Miksi? - He tekevät riittejä nyt.

Ensimmäisten surmien rituaalia. Meidän on saatava heidät perumaan metsästys.

Odota! Surmien?

Kuka muu on kuollut?

Arthur, mitä jätät sanomatta?

Näin aviomiehesi. - Näitkö hänet?

Puhu hiljempaa.

Milloin näit hänet? Onko hän kunnossa? - Hän voi hyvin, kun jätin hänet.

Jätitkö hänet? - Se oli välttämätöntä.

Mitä se tarkoittaa?

Jätit hänet tarkoituksella. - Rakkaan tyttäreni ja sinun vuoksi.

Hylkäsit mieheni metsään minun vuokseni?

Jätin hänet Metsästäjälle. - Jätit hänet kuolemaan.

Kuuntele, pikku lintu. Hänestä ei ollut selviytymään hengissä.

Se oli ainoa tapa.

Senkin...

Vaihdoin miehesi elämän tyttäreni elämään.

En halua joutua vaihtamaan sinunkin elämääsi.

Haista paska! - Pakotat minut tähän.

Isä, ei! - Amalia...

Pysy täällä. Piiloudu!

Tule esiin, pikku lintu.

Älä näe minua hirviönä.

Jos sinulla olisi lapsi, ja lapsi olisi kaikki mitä sinulla on, -

tekisit samoin.

En halua satuttaa sinua.

Karl ei haluaisi sitä.

Arthur.

Olet heikko. Karlin on hyväksyttävä anteeksipyyntöni.

Pyydän, älä tee tätä. - Metsästyssananlasku.

Pantteri ja lammas eivät metsästä koskaan yhdessä.

Pelasta Amalia.

Me juomme uhrilahjan veren jakaaksemme hänen valtansa -

ja koristamme tämän pyhän maan sen esanssilla.

Fell!

Tällä verellä pyhitämme ja vahvistamme liittomme tämän maan herraan.

Metsästyksen jumalaan.

Luonnon johtajaan.

Tämä temppeli on siunattu.

Valmistaudumme toivottamaan hänet tervetulleeksi kotiin.

Juhla-ateriasta tulee suurenmoinen tänä vuonna.

Herramme lahjoittaa meille suuren kirjon.

Aivan. Meidät palkitaan.

Amalia.

Amalia!

Voi paska, lapsi. Oletko yhä elossa?

Metsästäjä, ei metsästetty.

Ihan sama. Olen vain iloinen nähdessäni tutut kasvot.

Amalia. Ole niin iloinen, että olet kunnossa.

Kuuntele. Meidän pitää juosta.

Meidän on juostava pois metsästä, emmekä voi pysähtyä ennen sitä.

Ymmärrätkö?

Isä?

Isäsi rakasti sinua hyvin paljon.

Joskus elämässä ne, joita rakastamme, jättävät meidät.

No niin, saksaksi.

Olit hänen kaikkensa.

Ja hän antoi henkensä...

...jotta sinä...

...selviäisit hengissä.

Metsästäjä, ei metsästetty. Sinä myös.

Luotan sanaasi. Meidän pitää lähteä.

Aivan... Saatat tarvita tätä.

No niin.

Fell. Älä petä uskoasi.

Niin hurskas, mutta niin malttamaton.

Sinä tunnet hänet... - Hänen olisi pitänyt tottua -

tämän ajan jälkeen.

Se riippuu näkökulmasta.

Luuletko, että se loppuu joskus?

Mikä? - Tämä. Kaikki. Maailma. Maa.

Hän.

Luuletko, että joskus kaikki on poissa? Me myös?

Jonain päivänä me olemme poissa.

Kuten sisaremme ennen meitä.

Ja he ennen heitä.

Mutta maailma ja herramme? Ei.

Hän pysyy. Ja sisaremme sitoutuvat.

Ajan loppuun saakka? - Se, mikä on ollut, pysyy.

Ja se, mikä on tehty, tullaan tekemään.

Ympyrää ei saa rikkoa.

Amalia, tule takaisin!

Kuolemanansoja. Kurja juttu.

Perhana!

Meidän on jatkettava pohjoiseen.

Pohjantähti.

Aivan, Pohjantähti.

Seurataan sitä ja ollaan hiljaa.

Isä.

Isäsi opetti sinut lukemaan tähtiä.

Isoisäni opetti minut, kun olin pieni.

Karl on kuollut.

Tietysti.

Minulla on ikävä isää.

Tiedän, Amalia. Mutta olet vahva tyttö, taistelija.

Me selviämme kyllä.

Meidän täytyy jatkaa matkaa.

Amalia!

Amalia.

Sinä päästit hänet, paskiainen!

Me uskolliset palvelijasi, -

juhlimme voittoasi ja läsnäoloasi tässä pyhässä temppelissä.

Sellainen omistautuminen ilahduttaa minua.

Sinä... Hae aseeni.

Tuo hänet luokseni.

Ei, ei, odota!

Omapäinen lapsi. Kunnioitan henkeäsi ja elämääsi.

Mutta tänä iltana henkiin voi jäädä vain yksi.

Ja pikku linnun isoisä -

vakuutti, että se olisi tyttö.

Mistä sinä puhut? - Meillä on historia, lapseni.

Etkö muista?

Elämäsi muuttui loppuiäksi sinä päivänä, eikö totta?

Ihmiset tekevät kaikkensa lastensa hyväksi.

Isäsi yritti viedä sinut minulta.

Mutta Karl toi sinut takaisin.

Vaikka hänen oli kuoltava siinä.

Nyt sinä palvelet Cernunnosta yhtenä kolmesta.

Mutta heitä on jo kolme.

Yksi heistä...

...puuttuu.

Vaiti, Grimur!

Todellisuus on julmaa. Kipu on välttämätöntä.

Hän oli ystäväsi, eikö niin?

Tyttö on minun ystäväni.

Valmistakaa hänet juhlaan.

Päästä hänet.

Juokse!

Vannon kukkuloiden kautta, että syön lihasi tänä yönä.

Sopii yrittää.

Et ansaitse kuolla herramme aseella.

Anna veitsi.

Herrani...

Synnytin sinut... Auta minua.

Minä rukoilen sinua.

Olen syntynyt monta kertaa, palvelijani.

Palkkiosi on, että olet saanut palvella minua.

Nyt saat kuolla arvokkaasti.

Pyydän... Säästä minut.

Olen palvellut teitä. - Olen Cernunnos!

Tämän metsän herra. Sinun herrasi ja mestarisi.

On luonnon laki, että kuolema tekee tietä uudelle elämälle.

Yksi on tullut ottamaan paikkasi.

Aikasi on tullut.

Lopeta! Jätä hänet rauhaan.

Jos et jätä, -

viillän kurkkuni auki, ja jäät täysin ilman noitia.

Oletko niin valmis kuolemaan? Teillä kummallakin on eloonjäämisvaisto.

Ominaisuus, jonka me jaamme.

Se on maailman laki. Ne, jotka voivat selvitä hengissä, selviävät.

Ne, jotka eivät voi, ruokkivat niitä, jotka voivat.

Ei. Ihmisissä on enemmän kuin se.

Oletko varma, pikku lintu?

Sinä tiedät.

Olet tiennyt sen siitä lähtien, kun olit lapsi tässä metsässä.

Metsässä, joka on ollut täällä ennen ajan alkua.

Kuten minä.

On ollut miehiä, jotka ovat metsästäneet tässä laaksossa, hengenheimolaisiani.

Kuten isoisäsi, pikku lintu.

Hänen lupauksensa teki hänet hulluksi, en minä.

Monia Karlin kaltaisia on tullut ja mennyt.

He ovat palvoneet minua, tietäen tai tietämättään.

Viisauteni on painettu heihin, kuten jalanjäljet mutaan.

Aleksanteri, Caesar, -

Kaarle Suuri, Tšingis-kaani, -

Ishi ja paavi.

Tasankojen ratsastajat ja normannit.

Sukusi liittyy normanneihin.

Sinun sukujuuresi, metsästys, se on kohtalosi.

Karl ymmärsi sen. Nyt sinä otat paikkasi vierelläni.

Metsästyksen ainoa eloonjäänyt.

Suuri kunnia. Aina on oltava yksi, joka palvelee -

tai kertoo tarinan.

Tytön täytyy kuolla.

Sinun täytyy hyväksyä elämäsi minun palvelijanani.

Se on sukusi elämäntehtävä.

Sukuni elämäntehtävä kuolee tänä yönä.

En rupea noidaksesi enkä ainoaksi eloonjääneeksesi.

Amalia, juokse.

Juokse! Elä!

Sinä olisit ollut arvostetuin palvelijani.

En ole kenenkään palvelija.

Hän säästi sinut.

Kauneuteni on poissa.

Sisarukseni myös.

Mutta se ei ole tärkeää, sillä minulla on enemmän.

Paljon enemmän.

Kaikki mikä loppuu, alkaa uudelleen.

Se mikä on ollut, on oleva uudelleen, -

ja se mikä on tehty, tehdään uudelleen.

Se on luonnon laki.

Mitä teet elämällä, joka sinulle lahjoitettiin?

Elän.

Hyvä jumala, mitä hänelle on sattunut?

Hän elää, mutta vain hädin tuskin.

Mistä hän tulee?

Oletko kunnossa? Kuuletko minua?

Mitä sinulle on tapahtunut?

Hän päästi minut lähtemään.

Kuka? Kuka päästi sinut lähtemään?

Sarvipäinen mies.

.::TWA - Your Source Of Quality!::.

Suomennos: Pertti Rautomaa www.ordiovision.com