Original subtitles

Pysy omalla puolellasi.

Mukiloit siskoni, senkin hullu!

Emme seurustele.

Löysin vanhoja papereita, joissa on kultasydämiä.

-Löysin myös tämän. -Emilien kuollut äiti.

Mitä sinä teet?

En totu tähän.

ÄKKIÄ POIS SIELTÄ!

Meidän pitää häipyä täältä heti!

Mikkel Enevold? He tappoivat äitinne.

-On sairasta hyväksyä tällainen! -Tee mitä täytyy, Ida.

Rakastan sinua.

Se oli vain painajaista.

Kuume on laskenut.

Olo on parempi.

-Jaksatko palata kouluun? -Kyllä varmaan.

Sinulle tekee hyvää päästä takaisin jaloillesi.

Kaipaatko koskaan äitiä?

En.

-Olisi erilaista, jos hän eläisi yhä. -Mutta hän ei elä.

Pukeudu.

Kaikki, mihin koskette, lakastuu. Kaikki rakastamanne kuolee.

Sydämettömänä sukunne vaeltaa.

Kyltymättömänä nälissään.

Vain rakkaus voi murtaa kirouksen.

Vain rakkaus voi murtaa kirouksen...

Haaveiletko?

Nukuin huonosti.

-Lähetitkö Emilien kouluun? -Lähetin.

Mikkel Enevold.

-Ehkä raakuus oli liikaa Emilielle. -Päinvastoin.

-Hetki oli juuri oikea. -Emilie on herkkä.

Sinäkin olit hänen iässään.

Kunpa Emilien ei tarvitsisi kestää kaikkea sitä kuolemaa.

Oletko koskaan rakastunut, Ida?

-Rakastun joku päivä. -Harmi, että Mikkel oli kirottu.

Hän oli mukava poika.

Vapautit hänet ikuisesta nälästä ja elämästä helvetissä.

Se osoitti suurta armeliaisuutta.

Voimasi eivät ole yhtä suuret kuin Emilien.

Hän voi pitää sydäntä, ja pian hän on tarpeeksi vahva.

Sillä välin pitää selvittää, onko koulussa muita kirottuja.

Hae Pieter.

-Ida? Pieter. -Aivan.

Päästä irti.

Miksi lääkärillä oli kuva Emilien äidistä? Oliko heillä suhde?

Ehkä rehtori tappoi lääkärin, kun suhde paljastui.

Ehkä.

Kiitos viestistä. Pelastit henkemme.

-Paitsi Mikkelin. -Mitä hänelle tapahtui?

Isä pakotti Idan murskaamaan hänen päänsä.

Ensin isä näytti, miten te tapatte.

Sytytätte ihmiset tuleen.

Mikkel imi voimaa vahtimestarista, joka alkoi palaa.

Miten voin luottaa kirottuun sen jälkeen?

-Luotatko mieluummin isääsi? -Isä yrittää suojella meitä.

-Kuten äitiännekin. -Te tapoitte äitini.

Kysy isältäsi, miten hyvin äitisi tunsi lääkärinsä.

Sen kadonneen lääkärin.

Pieter. Voin laittaa kuvasi alumnien kunniaseinälle

isäsi ja isoisäsi vierelle.

Se olisi suuri kunnia.

Sinun täytyy tehdä vielä yksi tehtävä sitä.

Mitä tahansa.

-Muistatko Ditlev'n kuoleman? -Muistan.

Se ei ollut itsemurha. Oppilas murhasi hänet.

Kirottu oppilas imee elämän muista.

Ota selvää, kuka on kirottu, mutta muista pitää etäisyyttä.

Muuten hän hyökkää ja leimahdat tuleen.

Kuten Ditlev.

Oletko valmis tekemään mitä täytyy?

Isäsi olisi ylpeä nähdessään kuvasi seinällä.

Uskon niin.

-Miksi isä valehtelisi äidin kuolemasta? -Sitä tässä selvitellään.

En tiedä haluanko kuulla.

Tiesitkö, että Ida ja Mikkel tapailivat koulussa?

-Seurustelivatko he? -En tiedä.

Isä pakotti Idan tappamaan Mikkelin.

Se todistaa, miten pitkälle isä on valmis menemään.

En tunne häntä enää.

Isällä on kirja.

-Mikä kirja? -Salainen mappi.

Mitä tämä on? Oletko nähnyt näitä ennen?

Dennis Jørgensen, Christian...Lund,

Mads Iversen, Mikkel Enevold.

-Onko äidin nimi siinä? -Ei ole.

-Thomas Gundersen... -Se lääkäri.

-Paniko äiti häntä? -En tiedä.

Käännä paperi.

-Preben oli vahtimestari. -Niin on.

Ja Ditlev.

Nämä ovat kirottujen uhreja.

Äidin nimi puuttuu tästä.

Katso. A. C.

Anne-Catherine. Thomas Gundersenin vieressä.

Äiti.

Mitä te teette? Anna mappi tänne!

-Tapoitko sinä äidin? -Mitä?

-Anna mappi minulle! -Lopeta valehteleminen!

En tappanut äitiä. Hän teki sen itse. Tai se kirottu lääkäri.

Miksi äidin nimi on Gundersenin ja tapettujen vieressä?

Rakastin äitiänne yli kaiken, mutta hän petti meidät.

Murhaaja.

Olit oikeassa.

Isä tappoi äidin.

Miten kukaan voi tappaa rakkaansa?

Oman vaimonsa, minun äitini.

Löysimme siskon kanssa nimiluettelon.

Siinä oli isän uhrien nimet. Niitä oli satoja.

Tämä täytyy pystyä lopettamaan.

Autatko etsimään sen sydämen?

Autan. Totta kai.

Minulla ei ole ollut muita sen jälkeen, kun tapasin sinut.

En ole koskaan tuntenut näin.

En halua valehdella enää.

En halua kuulla salaisuuttasi.

Lupaan, että kohta kaikki on paremmin.

Pede sanoi aina samaa, kun oli hakannut minut.

Josefine!

Keittiöapulainen on tosi seksikäs.

-Älä. Mitä sinä haluat, Sebastian? -Tarvitsen sinua, Nadja.

-Älä nyt. -En halua, Sebastian.

-Mutta minä haluan! -Minä en!

Sanoit, että emme omista toisiamme.

On parempi hakata seinää kuin tuhota koulun huonekaluja.

-Mikä sinua riivaa? -Ei mikään.

Valehtelija.

Kerro nyt. Olemme kämppiksiä. En juorua muille.

-Ei ole mitään. -Näin mitä käytävässä tapahtui.

Olet kahden naisen loukussa.

Olet rakastunut toiseen, ja toista haluat vain panna.

Eikö sinua turhauta, kun et saa haluamaasi?

Koko ajan, mutta en anna sen näkyä.

-Se olisi heikkoutta. -Onko tunteiden näyttäminen heikkoutta?

Ehdottomasti on.

Et näytä miten paljon Sofie ärsyttää sinua. Hän iski Emilien.

-Sehän ärsyttää sinua, eikö? -Vähän.

Sinua ärsyttää, että Sofie panee Emilietä.

He nauravat surkeille iskuyrityksillesi. Seis, Pieter!

-Miksi pitäisi? -Koska kunnioitat rajaa.

Minä täällä.

-Mitä sinä haluat? -Jutella.

Kiva huone.

-Pidätkö Sebastianista? -Miksi kysyt?

-Oletko hänen tyttöystävänsä? -En ole.

-Varo häntä. -Emme seurustele.

Oletteko suudelleet?

Sebastianin suudelma tuntuu siltä, kuin hän imisi jotain sinusta.

-Mistä tiedät? -Minä kokeilin.

Kun Sebastian suuteli minua,

tunsin melkein syttyväni tuleen.

Hän lopettaa juuri ennen kuin käy huonosti.

Minua ei haittaa. Kestän sen.

En tiedä kestätkö sinä.

Et taida olla tarpeeksi vahva.

Muistutat enemmän Pedeä.

Hänkään ei kestänyt. Kysy vaikka Pedeltä.

Et voikaan. Hän on kuollut.

Miksi sanot noin?

-Vihaan itseäni. -Kaikilla on sama tunne.

Sinulla ei ole.

Saat kenet haluat, vai mitä?

Haluan pojan, joka ei halua minua. Minulla on tosi typerä olo.

-Ei ole typerää rakastaa. -On, jos ei saa vastarakkautta.

-Puhutko veljestäni? -Joo.

Hän vain käyttää minua.

-Oikeasti hän haluaa Josefinen. -Unohda Sebastian.

-En voi. -Totta kai voit.

En pysty.

Vihaan rakkautta.

Siinä kaikki tältä erää. Hauskaa viikonloppua.

-Ehditkö jutella, Miriam? -Ehdin.

Muistatko, kun kerroit kreivitär Ottmanista?

Polttiko hän roviolla tytön nimeltä Ane?

Ane oli viimeinen Ottmanien polttama noita.

Tarinan mukaan hän kirosi Ottmanin suvun.

Onko siitä kirjoitettu?

Näytän jotain, mihin muut oppilaat eivät saa koskea.

Tämä on kreivi Ottmanin päiväkirja.

Kirous murtuu, kun Ottman saa sydämen haltuunsa.

Thorkild Just kärsii rangaistuksen vuoksenne

ja palaa tuhkaksi.

Sydän ei enää suojelisi Justeja. Ette olisi koskaan syntyneet.

Opitko mitään?

Sydän on ratkaisu.

-Meistä voi tulla normaaleja. -Näytä.

Rakkaus murtaa kirouksen...

Justit palavat tuhkaksi, kun he menettävät sydämen.

Se on vain perätön tarina.

-Oletko varma? -Onko sillä väliä?

Herää ja ala miettiä meitä kahta.

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme tulla normaaleiksi.

-Entä Emilie? -Olet rakastunut häneen.

Teillä on jotain kaunista ja ihanaa.

Luulet, että se kestää ikuisesti.

Mutta se ei kestä. Löydät jonkun muun.

Viiden tai kymmenen vuoden päästä sinulla on vain hatara muisto

kouluaikojen ihastuksestasi.

Lupaa minulle, että Emilielle ei käy huonosti.

Minä lupaan.

Unohdetaan iltapäivän tapahtumat.

Päivällinen on herkullinen, Ida.

-Hyvä, että löysit mummin reseptit. -Kiitos.

Voisit joku päivä laittaa mummin lihamureketta.

-Jos joku osasi... -Unohda lihamurekkeet, isä!

Muista kohtelias äänensävy.

-Tiesitkö sinä, Ida? -Mitä?

-Isä tappoi äidin. -Riittää, Emilie!

Tiesitkö? Vastaa!

-Mitä pitäisi sanoa? -Kerro totuus.

Ole kiltti ja vastaa.

-Äiti petti perheen. -Kuten sinä Mikkelin kanssa, vai?

Isä pakotti sinut tappamaan hänet.

Ei ollut muuta keinoa.

Mikkel olisi tappanut meidät, jos olisi voinut.

-Entä äiti? -Hän ei tajunnut velvollisuuttamme.

-Joten hänet sai tappaa. -Ei ollut muuta keinoa.

Joskus tuntuu, ettet tajua Justien velvollisuutta.

-Tapa minut sitten. -En tapa.

Koko sukumme kuolee, jos kirottu saa sydämen käsiinsä.

Siksi sydäntä täytyy vartioida hyvin.

Sinä olet vahvin. Sinun voimasi riittävät siihen.

Miksi me katoaisimme?

Jos menetämme sydämen, niin sekä Ottmanin kirous

että meidän olemassaolomme ihme kumoutuisivat.

Ottmaneista tulisi normaaleja, ja me palaisimme.

Siksi meidän täytyy tappaa kirotut, jotka tavoittelevat sydäntä.

Kaikki riippuu sinusta.

Kuolevatko kirotut vai tämän pöydän ääressä istuvat?

Josefine!

Josefine?

TULE. SYDÄN ON MINULLA.

En voi ottaa sitä, Emilie.

Se olisi liian vaarallista.

Sinäkö se oli, Sofie? Yllättävää.

Emilie! Lopeta!

Päästä irti! Ei!

Päästä irti!

Emilie on aito Just, Sofie.

Hän tietää mitä tapahtuu, jos saat sydämen. Vai mitä?

Tapa hänet. Todista, että olet yhtä vahva kuin sisaresi.

Ei hätää.

En halua elää, jos emme saa toisiamme.

Ei.

Hyvä on. Minä teen sen.

-Hei, Sebastian. -Hei, Nadja.

-Juttelitko Josefinen kanssa? -Mitä sitten?

-Mitä kerroit hänelle? -Onko sillä väliä?

Rakastatko häntä oikeasti?

-Mitä sinä kerroit hänelle? -Rakastat häntä kuten minä sinua.

-Vastaa minulle. -Kerroin miten suutelet.

Sytytät ihmiset tuleen. Niin kuin Peden.

Lyö uudelleen, jos se parantaa oloasi.

Voi räkä.

Halusin nähdä, miten hän palaa.

Ime hänestä uudelleen. Täällä on kylmä.

Sytytetään nuotio.

Pysypä loitolla.

Astu taemmas.

Siispä sinä

ja luiseva sisaresi tapoitte Ditlev'n.

Valmistaudu kohtaamaan luojasi.

Ei!

Oletko valmiina?

Olen.

Olen normaali...

Olen normaali...

Katso minuun.

Nadja.

Nadja, ei...

-Olemme yhä tässä. -Niin olemme.

Mennään.

Ida?

Rakkaus murtaa molempien sukujen kirouksen. Ane sanoi niin.

En anna isän pilata teidänkin rakkautta.

Menkää!

Mene.

Sebastian!

Voi ei, Sebastian.

Tee jotain, Emilie. Käytä voimiasi.

Clara! Auta heitä.