Original subtitles

Ole hiljaa!

Hiljaa!

Mario?

Minä tässä.

Oletko kiireinen?

Niinkö?

Voitko sitten hakea lapset?

He ovat nyt tennistunnilla.

Olen kunnossa.

Tapahtuiko jotain?

Menehän nyt.

Äiti, olemme kotona!

Leikin tässä.

Kaktuksen luo!

Haluan nähdä ryömivän paholaisen!

- Senkin matkija! - En ole!

Hei.

Haluamme nähdä liikkuuko se!

- Mitä? - Haluamme nähdä, liikkuuko se, isä.

Se on ryömivä paholainen.

Se on ainoa kasvi maailmassa, joka pystyy liikkumaan.

- Niinkö? Kuka noin sanoi? - Äiti.

Älä tee noin, kultaseni. Syöhän.

Valmista! Voinko mennä katsomaan kisaa?

Mitä kisaa?

Laskettelukisaa, äiti.

Kun kasvan isoksi, teen nopeuden uuden ennätyksen.

Minä teen nopeusennätyksen.

Matkija! Halusit olla laskuvarjohyppääjä, et laskettelija.

Aion olla molempia, Nina.

Et voi olla molempia.

Kymmenen minuuttia ja suihkuun.

Minäkin olen valmis!

- Etkä ole. - Se alkaa, Julian!

Ole kiltti, äiti!

Syö lautasesi tyhjäksi.

Julian!

Teen se myöhemmin!

Mitä?

Verenpaineeni laski.

Minua huimaa herkästi, muistathan?

- Pitäisikö soittaa lääkärille? - Ei.

Ei tarvitse. Olen vain väsynyt.

Voin soittaa tohtori Rissolle.

Ei.

Minun pitää vain mennä maaten.

Pian sataa.

Lakanat ovat ulkona...

Älä huoli. Haen ne, jos alkaa sataa.

Voitko laittaa lapset sänkyyn?

En tiedä tarkalleen, milloin aloin pelätä.

Äitini puhuu usein siitä, kuinka minut oli vaikea nukuttaa.

Koko lapsuuteni ajan -

taistelin kovasti pysyäkseni hereillä.

Olin suunniltani.

Äiti luuli minun pelkäävän, etten enää heräisi.

Mutta en tiedä, oliko kyse siitä. En muista.

Äitini ei tiedä, että myöhemmin nukkumisesta tuli entistä hankalampaa.

En kertonut hänelle kaikista niistä öistä, jotka vietin lamautuneena sängyssä,

kykenemättä sulkemaan silmiäni,

pystymättä nousemaan.

Lamautuneena.

Opin hiljalleen ajattelemaan, että jatkuvan pelon kanssa voi elää.

Hiljaa.

Suu kiinni.

Ole hiljaa.

Viillän kurkkusi auki.

Sulje suusi.

Ole hiljaa!

Tuki suusi!

Tule tänne!

Tänne!

Tuki suusi.

Pysy hiljaa!

Haloo?

Mario? Minä tässä.

Miten voit?

Oletko kiireinen?

En ole kiireinen, rakkaani. Kokous on päättynyt.

Johtavat eivät tulleet. Asia on selvä.

Voitko hakea lapset?

Kyllä voin. Otan taksin.

Mutta olen lähellä kotia...

Ehkä voisin piipahtaa siellä. Aikaa on riittävästi.

- Oletko kunnossa? - Olen, kaikki hyvin.

- Tapahtuiko jotain? - Ei.

Tämä johtuu siitä, että juoksin.

Menehän nyt.

Hyvä on, menen.

Tuossa, osu siihen!

Ryhmätyötä!

Tuo oli hyvä, isä!

Se tulee!

Äiti, olemme kotona!

Leikin täällä.

Kaktuksen luo!

Haluan nähdä ryömivän paholaisen!

- Senkin matkija! - Enkä ole!

Diana?

Hei.

Haluamme nähdä, liikkuuko se!

- Mitä? - Haluamme nähdä, liikkuuko se, isä.

Se on ryömivä paholainen.

Se on ainoa kasvi maailmassa, joka voi liikkua.

- Niinkö? Kuka niin sanoi? - Äiti.

Auts.

Mitä tapahtui?

Ei mitään...

Minä...

Osuin kaktukseen.

Näytähän.

Siellä on vielä pari piikkiä.

Otan ne irti päivällisen jälkeen.

Kömpelö, kuten aina.

Enemmänkin.

Oletko väsynyt?

Kyllä.

Vähän.

Entä sinä?

Olen kunnossa.

Miten se meni?

Menikö kerhossa hyvin?

Mitä?

Menikö kerhossa hyvin lasten kanssa?

Joo.

Kaikki meni hyvin.

Ja nyt laastari...

Minkä valitsit?

Tämän.

Isä...

Mitä "perääntyä" tarkoittaa?

Perääntyminen on liikkumista taaksepäin.

"Edetä" on mennä eteenpäin...

Ja perääntyminen taaksepäin.

Valmis.

Hyvä. No niin.

Valot pois...

Heippa.

Diana on tiennyt peloistani aina.

Ensitreffeillämme sanoin muka vitsillä,

että minulla on kaikki maailman fobiat.

Hän nauroi, otti lautasliinan ja aloitti listan.

"Marion pelkolista".

Kuolema, ahtaat paikat,

kova vauhti, korkeat paikat, lentokoneet...

Ehkä kaikkein pahimpia ovat lentokoneet,

sillä niissä yhdistyy melkein puolet kaikista peloistani,

niin muistan kertoneeni hänelle.

Hän asui silloin vielä Brasiliassa,

joten kerroin hänelle etäisyyden pelostani.

Suutelimme.

Tapailimme puoli vuotta.

Asuimme yhdessä kahdeksan vuotta, saimme kaksi lasta.

Sitten jouduimme erillemme kahdeksi vuodeksi, kuukaudeksi ja 17 päiväksi.

Viime viikolla palasin pysyvästi.

Tiedän, että hän on jatkanut pelkojeni kirjaamista ylös -

siinä tarkasti pitämässään listassa.

Tiedän, ettei lautasliinassa ole enää tilaa.

Ei ole tilaa uusille fobioille.

Se oli korkealla, niin hyvin korkealla.

Hyvin korkealla?

Kuin mikä?

- Yhtä korkealla kuin kuu. - Vau!

Ja minä putosin...

Putoaminen kesti kauan...

Oletko koskaan nähnyt sellaista unta?

Kyllä. Mutta...

Sekunti ennen maahan osumista...

Heräsin.

Miksi sitä lajia kutsutaan? Missä ihminen sidotaan naruun...

Ja hypätään alas?

Benjihyppelyksi, Julian.

Sitä haluaisin kokeilla!

- Hyvää huomenta. - Hei.

Huomenta.

Se on vaarallista. Olet liian pieni.

Isä, sitten kun olen iso. Sitten, kun olen kymmenen.

Oletko kunnossa?

Tuntuu, kuin minut olisi hakattu.

En tiedä, ehkä se on flunssaa.

Soitin Elisalle. En mene tänään ateljeelle.

Minullakin on flunssa. Voinko jäädä myös kotiin?

- Minä myös. - Ei, olette aivan kunnossa.

Minulla on korkea kuume.

Miten teimme tällaisia pikku hirviöitä?

Hirviöitäkö? Tästä saat!

Hyvä. Joko lopetit?

Mene hakemaan reppusi, bussi tulee pian.

Teitte meidät koska olitte rakastuneita.

Olemme edelleen, Nina.

Totta.

Talo muuttuu paljon, kun lapset lähtevät.

Voimme viettää vähän aikaa yhdessä.

Haluatko minun jäävän kotiin tänään?

Voin kirjoittaa täälläkin...

Pitää huolta sinusta.

Eikö sinun pidä tyhjentää asuntosi tänään?

Voin mennä myöhemminkin.

Päivän lopuksi.

Ei sinun tarvitse, Mario.

Mene.

Oletko varma?

Täysin varma.

Mene hakemaan tavarasi.

Pelkään kuolemaa, ahtaita paikkoja, vauhtia.

Pelkään korkeita paikkoja, lentokoneita, etäisyyttä, hulluutta.

Pelkään amputaatiota. Pelkään laivoja. Pelkään merta.

Pelkään haita, alligaattoreita, käärmeitä, vieraita koiria.

Aseita, hammaslääkäreitä, kärsimystä, köyhyyttä.

Jalkapallostadioneita, hyönteisiä, ihmisjoukkoja, väkivaltaa, hissejä,

tauteja, lääkäreitä, ukkosmyrskyjä, sähköä,

painekattiloita, bensiinisäiliöitä, isoja kaupunkeja,

tyhjiä katuja, verta, syöpää, poliisia,

skorpioneja, vanhenemista.

Olen täällä alhaalla. Tulenko ylös?

Pelkään impotenssia.

Pelkään, ettei minua enää rakasteta.

Pelkään julkista nöyryytystä.

Pelkään väärässä olemista.

Pelkään tulevani petetyksi.

Pelkään, että minut jätetään huomiotta.

Pelkään näyttäväni hauraalta.

Pelkään totuuden tietämistä.

Pelkään, etten tiedä totuutta.

Tunnetko tämän naisen?

En.

En. Se on fiktiota.

Työskentelen TV: ssä. Olen käsikirjoittaja.

Hahmon nimi on Ana.

Ja tässä käsikirjoituksessa...

Naisen ystävä näki kaiken...

Muttei puuttunut asiaan?

Ei.

Hän ei voinut.

Hän...

Pelkäsi.

Hän pelkäsi naisen hengen puolesta. Tilanne oli vaikea.

He olivat aseistettuja.

He olivat vahvoja, isoja nuoria miehiä.

Hänen oma henkensäkin oli vaarassa.

Joten haluan tietää...

Että...

Miksi?

Miksi nainen, joka joutuu raiskatuksi...

Ei sano...

Sanaakaan koko asiasta?

Tässä tarvitsemasi tiedot käsikirjoitukseesi.

Suosittelen, että hahmosi kertoo asiasta poliisille.

Ensimmäiset tunnit ovat kriittisiä.

Naista tai hänen tavaroitaan...

Ei tulisi pestä tai puhdistaa, ennen kuin ne on tutkittu.

Mitä on meneillään?

Mitä tämä on?

- Vaihdoin lukot. - Miksi?

Viime viikolla sattui pari ryöstöä.

En kertonut, ettet huolestuisi. Tule sisään.

Trini on toimistossasi.

- Trinikö? - Niin.

Mario. Mario, herää!

Lähetykseen on viikko aikaa.

Herää, tai saamme kenkää.

Pablo erottaa meidät, olen tosissani.

Hyvä on.

Missä olimme?

Olemme jumissa kohdassa, jossa Alicia on keittiössä.

Hän on epätoivoinen, odottaa miehestä saapuvaksi...

Samalla tavalla kuin opin elämään jatkuvan pelon kanssa,

opin myös peittämään sen.

Juttelen, teen käsikirjoitustani,

näytän älykkyyteni, pehmeän luonteeni.

Moitin muiden tekopyhyyttä,

hymyilen, esitän tyyppiä joka näkee omat pelkonsa vitsinä.

Melkein kaikki uskovat siihen. Minä mukaan luettuna.

Luulin kauan, että olin kehittänyt valeasuni huippuunsa.

Tasolle, jolla siitä ei ollut enää mitään merkkejä kasvoillani.

Eleissäni, äänessäni.

Kunnes tapasin Dianan ja hänen kirkkautensa.

Hänen katseensa riisui minut aseista.

Hän oppi nopeasti, miten minut sai laskemaan suojani,

huomaamaan jokaisen pikku virheen tässä oman itseni täydellisessä jäljitelmässä.

Sormus ei mahdu, koska...

Mikään sormus ei mahdu samaan sormeen koko elämän ajan.

Näetkö? Koska... Sormi muuttuu.

Mistä ihmeestä hän oikein puhuu?

Nyt on viimeisen viskin aika. Pitää säästellä kehoa huomiseen juhlaan.

- Nauti siitä minunkin puolestani. - Mitä, etkö ole tulossa?

En tietenkään.

Diana, hänen on oltava siellä huomenna.

Kaikki tuottajat tulevat.

Hän on aikuinen mies, Trini. Hän tekee, kuinka haluaa.

Aikuinen mies!

Olette kunnostaneet lemmenpesänne, ja nyt kukaan ei poistu talosta.

Mitä tapahtuu, kun menet Espanjaan?

Espanjaan?

- Hitto, mokasin. - Etpäs.

Mistä on kyse?

Oli tarkoitus kertoa sinulle eilen, mutta...

Minulle tarjottiin töitä Espanjasta. Se on elokuvan käsikirjoitus.

- Mahtavaa. - Niin, se on aika hyvin.

Mutten mene. Olen päättänyt asian.

Palasin vasta kotiin. Ymmärrätkö?

En voi jättää sinua ja lapsia yksin.

Onko kyse lentokoneesta?

Pelkäätkö niitä edelleen?

Kyllä.

Se on pahentunut.

On todella rankkaa.

Jo ajatus lentokoneeseen noususta...

Tiedätkö?

Olen lamautunut.

Sen lisäksi ei ole kyse vain sinne menosta.

Sieltä pitää myös palata.

Lentokoneet ovat kaikista turvallisin tapa matkustaa.

Mistä oikein puhut?

Tiedän, että se on turvallisin.

Ei ole kyse tilastoista.

En voi kontrolloida sitä...

Näin kamalaa unta.

Mitä unta?

Diana?

Heräsin varhain.

En saanut unta.

Tässä haluan olla

Tässä, sinun lähelläsi

Elämän viimeiseen välähdyksen asti

Olin kadoksissa uskoen, että...

Sadekausi Montevideossa on lopuillaan, lämpötila laskee...

- Mario, mitä kuuluu? - Miten menee?

Mikä yllätys, pitkästä aikaa.

Olen iloinen teidän puolestanne.

Minä myös.

Hyvä.

Laittaisinko mate-teetä?

Älä turhaan. Minun on mentävä.

Mutta kerro ensin, pidätkö uuden mallistomme ideoista.

- Minulle ei ole näytetty niitä. - Älä viitsi.

Tule katsomaan. Tämä esimerkiksi.

Katsotaan, pidätkö siitä. Rakastan sitä, todella.

- Pidätkö siitä? - Kyllä.

Vaimosi idea.

Emme ole vielä varmoja kaktuksesta.

Monet vihaavat kaktuksia, ajatellen niiden olevan vahingollisia.

Meistä ne ovat mahtavia.

Tekstuuriksi, volyymiksi. Muodille...

- Niissä on oma viehätyksensä. - Aivan...

Viehätyksestä puheen ollen, Diana kertoi Espanjan matkastasi.

Milloin kerroit hänelle?

Eilen.

Kerroin, koska hänen veljensä pelkäsi lentokoneita.

Niin, se oli kamalaa.

Hän oli kauhuissaan.

Oli miten oli...

En taida lähteä sinne.

Otinkin asian puheeksi, koska hän parantui!

Hän kävi pari kertaa erikoispsykologin vastaanotolla.

Terapian lisäksi oli uskomaton lentosimulaattori.

Jonka veljeni lähetti minulle juuri...

Joten haluaisin näyttää sen, jos sopii. Se vie vain kaksi minuuttia.

Se on tosi siisti.

Nyt mentiin.

Se on hyvin toteutettu.

Hyvin todentuntuinen.

Liian voimakas minulle, en voi katsoa.

Annan sinulle psykologin numeron.

Hänen nimensä on tri Comas.

Etsin sen nyt heti.

- Onko hänen oikea nimensä tri Comas? - Kyllä. Mutta oikeasti...

Kokeile sitä.

- No... - Tässä se on.

Kiitos, Elisa. Kiitos paljon.

Ole hyvä!

Dianan taito huomata peittelemäni paniikki...

Sai minut aluksi iloiseksi.

Ihan kuin joku viimein näkisi sisälleni.

Mutta sitten aloin tuntea itseni liian hauraaksi verrattuna häneen.

Tuo näennäisesti ymmärtävä katse...

Tuntui olevan aina minua vastaan.

Se oli uuvuttavaa.

Minun oli tasoitettava tilannetta.

Aloin käyttää häneltä varastamaani retorista vilpittömyyttä häntä vastaan.

Tarvitsin sitä jonkin aikaa häidemme jälkeen,

kun hän kertoi minulle tunteistaan.

Vaadin häntä kertomaan kaikki puutteensa ruokkiakseni itseluottamustani.

Hei, Trini.

Olen kotona, kuuntele.

Minun on pysyttävä täällä vähän aikaa, ymmärrätkö?

Mitä tarkoitat? Meillä on töitä tehtävänä.

Tiedän, että odotat minua, mutta Diana pyysi...

Mario, meidän on saatava se loppuun. Minua painostetaan.

Anna minulle...

- Anna minulle... - Tule nyt vain tänne.

Hyvä on. Anna minulle pari tuntia aikaa.

Soitan ihan kohta, okei? Hei.

Aika pitkälti pakotin hänet puhumaan.

Vaadin vahvasti, painostin, halusin hänen kuvailevan kaiken:

Yhtäkkiä tulevan halun jotain toista kuin minua kohtaan.

Salatun itkun kylpyhuoneessa.

Piinaavan halun lopettaa vain kaikki hetkeksi.

Hetkellisen raivon lapsiamme kohtaan.

Halun kirkua rajusti minulle kesken riitamme,

tappaa minut, tukehduttaa nukkuessani.

Satuttaa minua, saada minut kärsimään.

Impulssin rikkoa huoneen ikkunat tai hakata seiniä.

Tai ajaa autolla täyttä vauhtia lyhtypylvääseen,

tai työntää oma kätensä kiehuvaan veteen.

Kaikki hänen sanomansa kuulosti korvissani hyökkäykseltä.

Paljastaakseen heikkouteni,

julmuuteni, epävarmuuteni, rakkaudettomuuteni,

kylmyyteni, itsekkyyteni, väkivaltaisuuteni.

Sitten jotain meni rikki.

Hänen mielenkiintonsa minuun loppui.

Hän halusi meidän eroavan. Hyväksyin sen, esittäen helpottunutta.

Mutta eromme aikana ei kulunut päivääkään, jolloin en olisi kaivannut...

Yhdessä rakentamaamme elämää.

Jonkin ajan päästä kysyin, haluaisiko hän yrittää uudelleen.

Hän oli hyvin vastahakoinen.

Mutta hiljalleen ymmärsin, että ilman alkuvuosien intensiivisyyttä -

tunsimme olomme kotoisammaksi rooleissamme.

Luulen, että sen takia pystyimme palaamaan yhteen.

Varmoina, että kaikki menisi hyvin,

jos käyttäytyisimme kuin luomiemme hahmojen kuului.

Pidätkö niistä?

Kyllä.

Se on hyvin erikoinen kaktus.

Ryömivä paholainen.

Ai, tunnetkin jo lajin.

Se on yksi oudoimmista kaktuksista maailmassa.

Niitä ei kasva täällä.

Poikani toi sen Baja Californian rannoilta.

Se on ainoa Meksikon kuivan alueen kaktus, joka ei kasva suoraan.

Onko totta, että ne voivat liikkua?

Viisi senttimetriä vuodessa, kyllä.

Etsitkö jotain tiettyä?

En, minä...

Otan tämän.

- Tuon pienemmän. - Hyvä valinta.

Tuleeko se lahjaksi?

Kyllä.

Tekeekö poikasi kotiinkuljetuksia?

Mitä?

Onko teillä kotiinkuljetusta?

Kyllä, tarpeen vaatiessa.

- Paljonko olen velkaa? - 250 pesoa.

Ja kiitos, kun valitsit Belvederen taimitarhan.

Mario?

Ongelma on, että tajusin liian myöhään, että luomamme hahmot -

eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin.

Ne eivät toimi rutiinin ulkopuolella.

Ja minä,

kaiken sen työn jälkeen, jonka näin lopettaakseni hänen sisälleni näkemisen,

olen yrittänyt kaikin keinoin näinä viime päivinä saada hänet perääntymään...

Ja unohtamaan hetkeksi läpinäkymättömän hahmonsa,

jonka rakentamisessa autoin.

Hei.

Mario, pelästytit minut.

Anteeksi.

Ei se mitään. Missä lapset ovat?

Vanhempieni luona.

Pyysin heitä ottamaan lapset yöksi, jotta...

Saisimme vähän aikaa toisillemme.

On kulunut kauan siitä, kun viimeksi söimme päivällistä kahden.

Muutit takaisin vasta viikko sitten.

Täsmälleen.

Täsmälleen...

Vanhempani ovat menossa viikonlopuksi Punta del Esteen.

He tarjoutuivat ottamaan lapset mukaan.

Hyvä.

- Teitkö ruokaa? - Kyllä, kanaa ja perunoita.

Ehdinkö käydä suihkussa?

Sinulla on 15, 20 minuuttia aikaa.

Entäs tämä?

Se on lahja sinulle.

Se näytti kivalta...

Työtäsi varten. Eikö niin?

Ajattelin antaa ne kaikki pois.

Niinkö?

Niin.

Mitä sattui sinulle, voi sattua lapsillekin.

Kippis.

Oliko hyvä suihku?

Kyllä.

Tiedätkö, missä olin tänään?

En.

Etkö?

Arvaa.

Ensikäynnilläni tri Comasin luona.

Niinkö?

Piditkö siitä?

Kyllä. Hyvin paljon.

Menitkö lentosimulaattoriin?

Kyllä.

En saa tätä mallistoa valmiiksi.

Ehkä ongelma olen minä.

Ei, Mario.

Et pysty keskittymään, koska palasin.

Ei. Se ei liity siihen.

Minä aiheutan sen.

Ei.

Et aiheuta.

Mistä sitten on kyse?

En tiedä.

Kerro.

Kerro minulle.

Ei se mitään ole. Älä huoli.

Jos yritykseni epäonnistuvat,

jos en saa enää Dianaa luottamaan minuun ja puhumaan,

sitten minunkin on muututtava luomakseni itsevarmaksi hahmoksi.

Tarvitsin apua tuon itsevarmuuden ylläpitoon.

Joten menin saman iltana Trinin luokse ja pyysin hänen asettaan lainaan.

Sanoin, että tri Comas halusi tehdä harjoituksen lataamattomalla aseella,

auttaakseen pääsemään pelkoni yli.

Trini nauroi, mutta antoi isänsä aseen sanoen:

"Se toimii yhä.

Ole varovainen."

Hyvää huomenta.

Taas täällä?

Kyllä.

Oliko kaktuksen kanssa ongelmia?

Ei. Tyttöystäväni...

Hän näki eilen kaktuksen...

Ja sanoi ettei halua sitä kotiinsa, sillä se tuottaa huonoa onnea.

- Tuo on järjetöntä. - Niin.

Ne tuovat hyvää onnea.

Kyllä.

Haluaisin siis toisen kasvin.

Joka ei vaadi paljoa hoitoa, mutta on aito. Eikä se saa olla kaktus.

Meillä ei ole muovikasveja.

Jos kertoisin tuon pojalleni...

Hän on kasvi-intoilija.

Se on ainoa asia, josta hän välittää.

Hän osaa auttaa teitä minua paremmin.

Nestor, tule tänne.

Auta tätä miestä valitsemaan kasvi lahjaksi.

Mutta älä unohda, että sinulla on kotiinkuljetus.

Tämän nimi on joulutähti.

Hyvin kaunis. Punainen.

Sievä lahja.

Jos se ei saa paljoa valoa, se muuttuu vihreäksi.

Kuten tämä.

Mitä antaisit omalle tyttöystävällesi?

Minulla ei ole tyttöystävää.

Orkidea on aina hyvä lahjavalinta. Mutta se ei ole helppohoitoinen.

Katso kukintoa, kuinka kaunis se on.

Teetkö aina kotiinkuljetukset yksin?

Flamingonkukka. Tämä.

Tätä on paljon.

Asutko omakotitalossa vai kerrostalossa?

Kerrostalossa.

Mitä muita kasveja sinulla on siellä?

Ei mitään.

Mutta sanoit juuri...

Äiti ei pidä kasveista kotona.

Pidän kasvini veljeni luona.

Toimistolla.

Työskenteleekö veljesikin täällä?

Toimistolla, sanoinhan.

Markkinointia.

Hän tekee markkinointia.

Oletko jo päättänyt?

Kyllä.

Arekapalmu.

Iso sellainen.

Tulen hakemaan myöhemmin, jos sellaista ei ole nyt varastossa.

Tulen takaisin ennen kello 19.30.

Poikasi vakuutti minut.

Hän kertoi, että toisella pojallanne on näitä paljon toimistolla.

Kyllä. Nestor antaa paljon kasveja veljelleen.

Mikä sen nimi on?

Mikä toimiston nimi on? Saatan tietää sen.

Työskentelen myös mainosalalla.

Notorio.

Se on kuuluisa.

Hyvin tunnettu.

No niin.

Nähdään siis myöhemmin?

Anteeksi.

Mikä teidän nimenne on?

Kirjoitan tilauksenne ylös.

Comas.

Daniel Comas.

Olen Malena. Jos tarvitsette jotain.

Nähdään pian.

Hei.

Vau.

Olet täällä etuajassa.

Lähdimme etuajassa.

Mariolla oli tapaaminen tri Comasin kanssa. Jo toinen.

- Lasketko leikkiä? - En.

Voitko jo paremmin?

Yö oli vaikea.

Olen nähnyt painajaisia. En nukkunut hyvin.

Raukka. Keitän sinulle kahvia.

En halua kahvia, Elisa. Kiitos.

Et kerro, mikä oikeasti on vialla.

Mitä tarkoitat?

Jos et sano jotain heti paikalla, alan pelätä jotain tosi kamalaa.

"Jotain."

Onko hän taas perässäsi?

Ei ole. Lopeta siitä puhuminen.

Se on ohi.

Muistako sen kirjan, josta kerroin?

Löysin sen.

Se on täydellinen muotinäytöksen avaamiseen.

Annahan kun etsin sen kohdan...

Tässä. Katso.

Se on haikaran ja siilin välinen keskustelu.

Julian ja Nina voisivat lukea sen.

Huomaat, että se sopii vahvasti teemaamme.

- En halua lukea sitä. - Ole kiltti!

Emme käytä sitä, jos et pidä siitä. Lue nyt.

Minä luen haikaran repliikit.

"Olen rakastanut sinua kauan."

"Minulla ei ole sanottavaa siitä."

"En puhu olonnoille, jotka rakastavat minua."

"Rakkaus on jotain niin holtitonta ja röyhkeää!"

"En sekaannu tuhlailevaisuuteen. Ota se huomioon."

"Olet rakastunut piikkeihini, eikö niin?"

"Piikkitakkisi sopii sinulle niin hurmaavasti."

"Olet suloinen se päälläsi."

"Harmi, että olet niin tiukkapipoinen."

"Mitä hyötyä kiintymyksestäsi on?"

"Oletko rakastunut pelkooni?"

"Kyllä."

"Luulen niin."

"Se sopii minulle, eikö niin?"

"Olen niin täydellinen pelossani."

"Minulla on piikit, koska pelkään."

"Olen täynnä pakenemista ja pelkoa."

Mitä varten tämä on?

Miten niin, mitä varten? Se on...

Jotta voimme miettiä, mitä teemme.

Se on kamala.

Hyvänen aika, rauhoitu!

Rauhoitu.

Hei.

Mario. Voitko tulla hakemaan minut?

Mikä hätänä?

En voi kovin hyvin.

Olen lähellä, voin viedä sinut lääkärille.

...tri Rissolle. Kuinka lähellä olet?

Noin kymmenen minuutin päässä.

Voitko siis tulla?

Otan sinut kyytiin, ja haetaan sitten lapset.

Isä.

Pidän poikien retkistä.

Mitä?

Poikien retkistä. Kuten tämä. Etkö pidä niistä?

Pidän kyllä.

Meidän on tehtävä näin useammin.

Minä päivänä?

Keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Koska maanantaisin ja tiistaisin minulla on liikuntaa...

Ja torstaisin minulla on koripalloa.

Joten keskiviikko ja perjantai kävisivät.

Hienoa.

Perjantait sopivat.

Saanko pelata puhelimellasi?

Et.

Mutta isä, Dragon Zombiessa on päiväbonus!

- Meillä on mukavaa näinkin. - Ole kiltti...

- Me vain puhumme poikien kesken. - Mutta pyydän...

Ole kiltti, saisinko?

- Tässä. - Siistiä!

Vain vähän aikaa.

Okei.

Tuo on Andres-setä.

Kuka on Andres-setä?

Tunnetko hänet?

Toki.

Niinkö?

Mistä tunnet hänet?

Kotoa...

Ja hänen talostaan.

Kotoako?

Meidänkö kotoa?

Saanko...

Julian, pyydän.

Kuuntele minua.

Oletko käynyt tämän miehen kotona?

Talo sataman luona.

Satamanko?

Se, jossa on monta ovea.

Menimme sinne kerran.

Hän leikki kanssani.

Se oli hauskaa.

Mitä leikitte?

Julian, mitä leikitte siellä?

Peliä.

Hänellä oli mahtava tennispeli.

Saanko puhelimen?

Kyllä.

Hän on äidin ystävä, niinkö?

Äiti sanoi, ettei hän ole enää meidän ystävämme.

Että jos näemme hänet, emme saa puhua hänelle.

- Tuletko? - Ei, menen tekemään töitä Trinin kanssa.

Hahmoni tekisi jotain.

Pelko ei lamauttaisi häntä.

Loin hänet sellaiseksi. Hioin hänen piirteitään vuosia.

Tapoin Dianan kiinnostuneen katseen, jotta hahmo voisi elää ilman epäilyjä.

Opettelin yksin öisin olemaan itkemättä tai tärisemättä, tai toivomatta kuolemaa.

Hahmo joutuisi tekemään jotain.

En antaisi hänen tuottaa pettymystä.

En sen jälkeen, kun olen antanut hänelle koko elämäni.

Hra Comas, arekapalmunne on valmis. Odottakaa hetki.

Se on tämä.

- Hienoa. - Se on tapettava.

Haen vaihtoehdot.

Mikä tahansa näistä käy.

Ainoa ero näiden kahden välillä on niiden väkevyys.

- Onko kotonanne lapsia? - Kaksi tyttöä.

Pitäkää tämä heidän ulottumattomissaan, sillä se on melko myrkyllistä.

Tämä on halvempaa, mutta tulokset voivat vaihdella.

Kyse on kuitenkin vain kasvista.

Kuinka paljon se maksaa?

- Satasen. - Tässä.

Kiitos, kun valitsitte Belvederen taimitarhan.

Kiitos, rouva. Nähdään pian.

Odottakaa vain tässä, laitan sen valmiiksi.

- Se tulee lahjaksi, eikö niin? - Kyllä, kiitos.

Tiedätkö, muistin kuka poikanne on.

Niinkö?

Niin, tunnen hänet. Olemme työskennelleet yhdessä.

Andres, eikö?

Kyllä, Andres.

Tunnen hänet.

Osallistuin jopa juhliin hänen kodissaan.

Andres rakastaa juhlia. Minä inhoan niitä.

Katu oli...

Se yksi...

Sataman lähellä, mikä sen nimi olikaan?

Nestor!

Tule laittamaan arekapalmu tämän herrasmiehen autoon.

Mikä auto se on?

Tuo musta tuolla.

Kiitos.

Se on auki.

Toimistolla myös...

Teimme monia työkeikkoja yhdessä.

Tarvitset ruukkumultaa tällaisen kasvin kanssa.

Ainakin kaksi isoa säkkiä.

Yksi arekapalmu...

Kaksi säkkiä...

- Kuinka paljon olen velkaa? - 1200 pesoa.

Eikö teillä ole pienempiä seteleitä?

Ei, olen pahoillani.

Odottakaa hetki. Haen vaihtorahaa.

Nestor, hae hänelle kaksi isoa säkkiä ruukkumultaa.

Toivotaan, ettei tyttöystävänne keksi taas tällä kertaa jotain.

Annahan kun minä.

AUKI

- Nähdään huomenna. - Hei.

Mitä on meneillään, Nestor?

Oletko kunnossa? Mistä on kyse?

Oletko tulossa? Lapset ovat nälkäisiä.

Äiti, miksen voi ottaa kolmea uima-asua?

Koska olemme siellä vain kaksi päivää.

Milloin menemme Brasiliaan tapaamaan toisia isovanhempiamme?

En tiedä, toivottavasti pian.

Mutta nyt teidän on pakattava loppuun ja mentävä nukkumaan.

Yksi, kaksi, kolme.

Joka puhu ensin, häviää.

Ja nyt -

tästä illasta eteenpäin,

olen itseasiassa -

keksimäni mies.

Luomani hahmo.

Olen -

itse asiassa...

Mikä hätänä?

Ei mikään.

Minä vain...

Ajattelen.

Tässä haluan olla

Tässä, sinun lähelläsi

Elämän viimeiseen välähdyksen asti

Olin kadoksissa ja yksin

Uskoen elämän olevan vain

Katkera vitsi, mutta löysinkin sinut

Olemassaoloni tarkoituksen

Rakkaani.

Neljä päivää sitten aloin nähdä painajaisia aina nukahdettuani.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun en heräillyt kovin paljoa yön aikana.

Nukuin varmasti ainakin neljä tuntia putkeen.

Ehkä siksi, että kävin lääkärillä ja kerroin huimauksestani,

ja otin hänen määräämäänsä unilääkettä.

Halusin näyttää hyvinvoivalta hyvästellessäni lapset.

Mutta nukkuessani näin jatkuvaa painajaista.

Tämä painajainen oli erilainen kuin yleensä.

Olin yksin. Tunsin tukehtuvani.

Siinä kaikki.

Kamppailin, yritin hengittää, mutten pystynyt.

Olin tukehtua, koko vartaloni vääntelehti.

Koko makuuhuone oli kuin tyhjiö.

Ehkä on parempi pysyä hereillä.

Poikani ottaa lentopelko-oppitunnit hyvin vakavasti.

En ole hänen nähnyt koskaan ennen tekevän jotain lauantaiaamuna.

Se on tehokurssi. Se kestää vain pari päivää.

Oletko varma, että kaikki on hyvin?

Kyllä.

Tämä mahdollisuus, jonka annatte itsellenne...

Ottakaa siitä kaikki irti.

Hän rakastaa sinua.

No niin...

Jo riittää kuulustelu. Lähdetään.

Soita, jos tarvitset jotain. Milloin vain.

Selvä.

Ja jos päätät tulla huomenna,

odotamme sinua liha valmiiksi grillissä.

Kullanmurut, totelkaa isovanhempianne, onko selvä?

Joo!

Rakastan teitä.

Niin mekin sinua.

Hei, soitit Marion puhelimeen, jätä viesti.

Hei Trini. Mikä on hätänä?

Diana, miten menee? Anteeksi häiriö.

Oliko teillä riita?

Ei! Miten voisimme riidellä, kun hän ei edes vastaa puheluihini?

Soitan jatkuvasti, mutta hän ei vastaa. Olen epätoivoinen.

Anteeksi, kun vedän sinut mukaan tähän, mutta Pablo soitti juuri.

Jos emme ole saaneet koko käsikirjoitusta valmiiksi huomiselle, saamme potkut.

Tämä on tosi vakavaa.

Ole kiltti ja anna puhelin hänelle.

Hän ei ole täällä.

Eikö hän ollut eilen kanssasi?

Ei. En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän tuli lainaamaan asettani.

Terapiaa varten, lentopelkoon.

- On kulunut kaksi päivää, ja... - Minun pitää mennä.

Näen unissani myös aseita.

En vain puukkoa,

vaan myös rautatankoja, isoja puumailoja,

pyssyn rintaani vasten painettuna.

Trinin sanat saivat minut ajattelemaan niitä.

Aloin ajatella myös sitä, kuinka Mario on aina pelännyt aseita.

Tiedän, ettei hän ottaisi ja toisi sellaista kotiin vain harjoitusta varten.

Syyn täytyi olla joku toinen.

Hei, soitit Marion puhelimeen, jätä viesti.

On toinenkin paikka makuuhuoneeni lisäksi, joka esiintyy unissani.

Vaikka uniani haittaavat kuvat eivät sattuneet siellä.

Se kasvien labyrintti,

joka oli mielestäni kaunis.

Olen käynyt siellä monet kerrat.

Tutkin kasveja, jotka kiinnostivat eniten.

Listasin niiden tieteellisiä nimiä ja piirsin niiden lehtiä.

Rakastuin kaktuksiin.

Aloin ymmärtää niiden karkeutta, muotoja.

Aloin käyttää niitä työssäni.

Vein lapseni sinne.

Nyt nukkuessani -

taimitarha näyttäytyy taas, mutta pelottavana paikkana.

Multa likaa käteni,

raapii silmiäni.

Kaktukset ovat olemassa vain repiäkseen ihoani.

Rva Diana?

Hei, Fernando.

- Miten menee? - Ihan hyvin.

- Pitkästä aikaa, vai mitä? - Kyllä.

Andrestakaan ei juuri näy.

Oletko täällä Nestorin takia?

Mitä on sattunut?

Etkö ole kuullut? Eilen kotimatkallaan...

Hän tuli pahoinvoivaksi ja joutui sairaalaan.

Hän on siellä rva Malenan kanssa.

Tiedätkö, missä sairaalassa hän on?

Kuitenkin syy, miksi herään kauhuissani,

ei ole painajaisten tapahtumapaikoissa,

vaan Andresin ja Nestorin kasvoissa.

Anteeksi.

Tulin tapaamaan Nestor Gorostiagaa.

Voitteko antaa hänen huonenumeronsa?

Oletko perhettä?

Kyllä.

Gorostiaga, niinkö?

Hän on teho-osastolla.

Vierailut eivät ole sallittuja.

Voit soittaa koska tahansa.

Sinulla on numeroni, eikö?

Hyvä. Kiitos paljon.

Tarvitsetko jotain muuta?

En, kiitos.

Andres ja Nestor.

He ilmestyvät aina painajaiseeni, vaikka luulen olevani yksin.

Vaikka olen Marion tai lasten kanssa.

Vaikka uni olisi vain tyhjyyttä.

Tiedän heidän tulevan.

Mutta tiedätkö siitä, Mario?

Andres.

Joka vaikutti rakastavan minua, joka asui lähelläni kuukausia.

Joka näytti minulle taimitarhan,

joka antoi minulle asuntonsa avaimen.

Ja joka vaikutti muuttuvan toiseksi sen jälkeen, kun kerroin jättäväni tämän.

Andres.

Joka huusi: "Kukaan narttu ei tee noin minulle."

Mutta tiedätkö siitä, Mario?

Tapaat hänet joskus painajaisissani.

Joskus olet yhtä mieltä hänen kanssaan.

Hymyilette toisillenne -

ja tuijotatte minua.

Miksi tulit tänne, Mario?

Mitä sanottavaa teillä on toisillenne?

Tämä on edelleen painajaista.

Mitä oikein haluat, Mario?

Istu.

Kerron asian nopeasti, ja voit lähteä. Minulla on muutakin tekemistä.

Voimmeko mennä sisään?

Kyllä.

Miten lapsilla menee?

He soittivat rannalta.

He ovat innoissaan, keräilevät kotiloita.

He haluavat tuoda ne mukanaan.

Mukavaa.

Oletko ollut istunnolla koko päivän?

Kyllä.

Se loppui. Tämä oli viimeinen päivä.

Oliko se väsyttävää?

Kyllä, paljonkin.

Joten...

Voit nyt lentää.

En.

Etkö?

En.

Mikset?

Tri. Comas selitti, että...

Ongelmani...

Ei ollut lentokoneissa.

Pelkään taivasta.

Ymmärrätkö? Se ei ole...

Mitään yksittäistä, tarkkaa.

Se on yleistä.

Mitä tarkoitat?

Tarkoitan, että siihen ei ole hoitoa.

Parannuskeinoa ei ole.

Käännös: Paulus Teppo