Original subtitles

Downloaded from YTS.MX

Official YIFY movies site: YTS.MX

-Hei, Bob. -Huomenta, Jo. Mitä kuuluu?

-Näin, kun kompuroit. -Joo, jalkakäytävä on yhä surkeampi.

Tuo vanha puu sen tekee. Koska kaadat sen?

-Se on työlistallani. Sen pohjalla. -Ymmärrän.

-Onko minulle lehteä? -Ole hyvä.

Vilkaise kakkossivua. Pikkusiskosi osaa kirjoittaa.

-Tiedämme, kuka sai perheen lahjat. -Enpä tiedä.

Ei ole helppoa johtaa Daisy Hillsin kulttuurikeskusta sinun tapaasi.

Hyvää päivänjatkoa. Nähdään illalla.

-Onko täällä ketään? -Täällä, Carol.

-Arvaa mitä? -Saitko ne?

Helppoa se ei ollut. Sain hieman tukkumyyjältä.

-Pitäisikö olla enemmän? -En usko. Voit ottaa auton.

Tuo se takaisin, kun on valmista.

-Paljonko hinnaksi tuli? -Lähes tuplat aiemmasta.

-Tätä on vaikea löytää. -Tarvitsen näitä, mutta tuplat?

Hintoja nostetaan koko ajan.

Vie ne toistaiseksi. Selvitetään asia, kun myyt kasvisi.

-Varmastiko? -Isä ja minä keksimme jotain.

Kiitos, Jo. Tämä merkitsee minulle paljon.

Äitini sanoin: "Kaikki tarpeellinen löytyy Daisy Hillsin kaupasta."

-Kyllä se tästä. Hei, Sof. -Tule vain. Hei, Sofi.

-Minä saan sen tästä. -Hyvä.

Kiitos. Hyvää päivänjatkoa.

Aurinkolasit...

-Mitäs täällä on? -Julkaistiinko se? Odota.

"Mitään merkittävää ei saa aikaan yksin."

"Vain yhteisön täydellä tuella seuraava sukupolvi voi kukoistaa-

-ja perheidemme rakkaudella voimme todella menestyä."

Pikkusiskoni, julkaistu kirjoittaja. Olen ylpeä sinusta.

Luokan priimus saa aina artikkelin. Se on vain paikallislehti.

Se on alku, Sof. Olet todella lahjakas.

Tuollahan ne ovat.

Siskonani sinun on pidettävä minua mahtavana lain mukaan.

Sof, odota!

-Tämä tuli sinulle aamulla. -Mikä se on?

Voin selittää tämän.

Eikö Iowan yliopistossa ole maan paras kirjoittajakoulutus?

Joku muukin pitää sinua mahtavana.

No, avaa se.

Tosin yleensä iso kirje tarkoittaa...

Voi luoja. Pääsin sisään!

En uskonut, että minut hyväksyttäisiin.

Hain vain huvikseni...

Kuulostaa kelpo huvilta.

-Tietääkö isä, että hait sinne? -Ei. En halunnut pahastuttaa häntä.

-Suutuit niin, kun Blake lähti. -Hei, se...

Se oli eri asia. Kyse on isästä. Blake ei ollut siskoni.

Siksi teidän oli ehkä helpompi seurustella.

Haluan vain parastasi.

Mutta mitä sinä haluat?

On hienoa tietää, että pääsin Iowaan, mutta kuulin myös Hopewellista.

-Sinähän pidit siitä. -Siellä oli mahtavaa.

Ja se on lähempänä. Voin pysyä sinun ja isän luona. Se on helpompaa.

-Mieti silti asiaa. -Joo.

-Minun pitää mennä. -Saanko katsoa papereita?

-Ja elää sinun kauttasi? -Joo. Älä näytä niitä isälle.

On turha huolestuttaa häntä.

Hei! Älä unohda, että juhlasi alkavat seitsemältä illalla! Ole valmiina!

-Murehdit liikaa. -Olet varhain ylhäällä.

-Piti hoitaa pari juttua. -Sama pätee sinuun, isä.

Älä myöhästy tyttäresi juhlista.

Ja kun lopetat, tuletko auttamaan?

Olen kohta valmis.

-Anteeksi keskeytys, Blake. -Ei mitään. Mitä olit sanomassa?

Kaipaisimme uutta suunnitelmaa, ajan mukaistamista.

Ehdin vain muutamaksi päiväksi. Auttaako, jos tulen sinne?

-Tekisitkö niin puolestamme? -Tietenkin.

Autoitte minua aina lapsena. Olette kuin toinen perheeni.

-Mitä vanhemmillesi kuuluu? -Hyvää.

Olen kateellinen heille Floridan auringosta.

Miten paha tilanne kaupalla on?

Rehellisesti puhuen meidän pitää ehkä sulkea.

Varmistetaan, ettei niin käy. Hyppään seuraavaan koneeseen.

Loistavaa, loistavaa.

Jos ehdit illaksi, tule kaupalle. Pidämme syntymäpäiväjuhlat Sofille.

Selvä. Nähdään siellä.

-Selvä. -Heippa.

Blake Harris.

Halusimme ilmoittaa, että pääset jatkohaastatteluun.

Sepä hienoa. Kiitos.

En ole kaupungissa pariin päivään.

-Voimme hoitaa sen puhelimitse. -Täydellistä. Keskustellaan sitten.

Kiitos. Hei sitten.

Anteeksi tuosta.

-Ovatko nämä Carolille? -Joo, hän palaa kohta.

Henry etsi sinua aiemmin, mutta olit jo lähtenyt.

-Mitä oikein puuhasit? -Valmisteluja iltaa varten.

En tiedä mitä, mutta siihen ei parane liittyä juustoa.

Ajattelin perua grillikyljet viimeisten labratulostesi jälkeen.

Eikö lasten pitäisi kunnioittaa vanhempiaan?

Syö jotain vihreää juhlissa.

En voi vieläkään uskoa, että Sofi valmistuu kohta lukiosta.

Uskon sitä hätinä sinustakaan. Minne aika menee?

Jos saisin päättää, estäisin sitä menemästä niin lujaa.

-Mikä tämä on? -Älä siitä huoli. Se ei ole sinulle.

Mutta nämä ovat.

Valot, sähkö, hankkijat...

Hankin varastoon tavaraa, jota ei saa netistä. Ehkä se tuo väkeä tänne.

Olen nähnyt toimitusrekkoja yhä useammin.

Ihmiset klikkaavat tänne tulemisen sijaan. Pitäisikö tehdä nettisivu?

Nousta ajan tasalle? Muutokset eivät ole pahasta.

No, ehkä.

Muutatko siis asenteesi grillikylkiin?

-Olen vakavissani, Jo. -Tiedän, isä.

Eikö kaupan pitäisi olla paikka, jonne ihmiset voivat tulla?

Jos meillä on nettisivu, miksi vaivautua?

Keksimme jotain.

-Hei! -Meillä on asiakas.

Asiakkaat yleensä maksavat.

-Voin auttaa, Carol. -Duke! En odottanut näkeväni sinua.

-Tämäpä mukava yllätys. -Hauska nähdä sinuakin, Carol.

-Miten lannoite toimii? -Se on hengenpelastaja.

Kun jakelija poisti sen valikoimista, te olette pitäneet minut pinnalla.

En voi kiittää tarpeeksi. En tiedä, mitä tekisin ilman tätä paikkaa.

No, viedään nämä loput Carolin autolle.

Odotan tätä iltaa kovasti.

-Tuleeko Bob? -Ei, jos Jo saa päättää.

-Missä juhlissa ei ole grillikylkiä? -Okei, tajuan jo.

Kai kaikki ovat valmiita, että pääsemme juhliin ajoissa?

-Viisi minuuttia vielä! -Jo, minun on pitänyt kertoa...

Isä, voitko viedä nämä edeltä?

Minusta tuntuu, että meillä menee vielä.

Toki. Varmistan, että kaikki on hoidossa.

-Vieraat saavat ruokaa ja viihdettä. -Odota, isä!

Te tytöt myöhästytte aina omista juhlistanne.

Äitinne myöhästyi häistämme.

Muututte yhä enemmän hänenlaisikseen.

Joinain aamuina, kun avaan kauppaa...

Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta tuntuu, että hän on kanssani.

Ei tuo ole lainkaan hullua, Jo.

Hän laittoi kaikkensa kauppaan.

Menen ennen kuin grillikyljet loppuvat.

-Viisi minuuttia vielä. -Sanoit noin viisi minuuttia sitten.

Mistä puhuit isän kanssa?

Siitä, miten sinä ja minä kasvamme ja muuta.

Cumberland Manor aktiivisille eläkeläisille

Kumpi?

-Mitä sanot? -Olisit saanut valita tunti sitten.

-Sano nyt, kumpi? -Oikean puoleinen.

Ja pane vauhtia.

Mitä...

Valmista.

-Mitä pidät? -Kappas vain.

Isä oli oikeassa. Näytät ihan äidiltä.

-Älä itketä minua tänään. -Mennään.

-Alkaakohan sataa? -Ei.

-Sanoit, ettei sataisi! -Tiedän! Hei, odota.

Halusin vain, että tiedät-

-että tuen sinua siitä huolimatta, mitä päätät elämässäsi.

Samoin isä.

Kiitos, Jo.

-Kai tiedät, että myöhästyin takiasi? -Mene nyt.

-Pidä hauskaa. -Kiitos, Jo. Hei, Shawn!

Rouva Hays, pääsit tulemaan.

-Hei, isä. Hei, Carol ja Bob. -Te tulitte.

-Pitikö Sofi koristeluistamme? -Valtavasti. Kiitos.

Autoin mieluusti. Näytätpä sinä ihanalta tänään. Sinä myös.

-Niin sinäkin, Carol. -Kiitos.

Kiitos avustasi. Se oli oikein avuliasta.

-Kuule, Jo... -Herkullinen nyhtökylkileipä sinulle.

-Kiitos, Bob. -Kiitos sinulle.

On mukavaa nähdä kaikki yhdessä.

En muista, koska viimeksi pidin hauskaa.

Kunhan kauppa pysyy, kaupungissa on paikka juhlille.

-Mitä nyt, isä? -Suotko hetkeksi anteeksi?

-Mitä nyt? -Kuule.

En tiennyt, miten kertoa. En halua, että pahastut.

-Tänne on tulossa erityisvieras. -Erityisvierasko?

-Blake? Hyvänen aika! Blake! -Hei.

-Jo, Blake tuli! Koska tulit tänne? -Juuri nyt.

Tule mukaani.

Tulitko juhliin vai muutatko takaisin? Kai muutat tänne?

-Hauska nähdä. Tämäpä yllätys. -Hauska nähdä sinuakin, Jo.

Ihan ensin: tämä on sinulle.

Hyvää syntymäpäivää, Sof.

Hetki. Miten tiesit, että tarvitsen uuden läppärilaukun?

-Tarvitsin juuri tällaista. -Hyvä.

Kiitos, Blake.

-Sopiiko, että näytän ystävilleni? -Mene vain.

No, te kaksi. Mitä täällä tapahtuu?

-Eikö hän tiedä... -Tiedä mitä?

Tähän on lyhyt vastaus ja pitkä vastaus.

Saatte valita.

Blaken tulo kaupunkiin on pitkä vastaus.

-Siitä on paras puhua oluen jälkeen. -Voin auttaa siinä.

Blaken tulo juhliin on helpompi selittää.

Hän oli iso osa Sofin elämää lapsena, joten minusta hänen piti tulla.

Selitän loput myöhemmin. Sopiiko?

Menkää vaihtamaan kuulumisia.

-No, hei. -Hei.

En tajunnut yllättäväni sinut.

-En ole vihainen. Miksi olisin? -Miksi olisit?

Voisin olla vihainen, koska lupasit palata vuosikymmen sitten.

Enhän. Sinun piti tulla Brooklyniin.

-Niin kuin niin olisi käynyt. -Niin piti käydä.

Valssit tänne ihan...

-En minä valssinut. -Saapastelit ainakin.

-Ehkä. -Saapastelit tänne naurettavassa...

-Tämä on kallis puku. -Selittämättä.

-Minulla on selitys. -No?

Sitä on odotettu.

Tarkoitin tätä iltaa. Ja ehkä New Yorkin yliopistoa.

Niin varmasti.

Enkä harjoitellut saapastelua.

Pidät puvusta. Pidät sinä.

-Se näyttää hyvältä. -No, hyvä on. Tämä on hullua.

-Aloitetaanko alusta? -Sopii.

No, miten olet voinut?

Asun Brooklynissa, minulla on konsultointifirma.

Ja nyt jo tuntuu, etten ikinä lähtenyt. Entä sinä?

En ikinä lähtenyt.

Se sopii sinulle.

Miten kovasti haluat Bobin kylkileipiä juuri nyt?

-Aika kovasti. -Eikö?

-Mennäänkö? -Kyllä, kiitos.

-Ei, tuo ei ole totta. -On.

Lähdit valmistujaisjuhlista ja minun piti juosta perääsi.

Oletko tosissasi? Minä jahtasin sinua!

-Eikä. -Kyllä.

Blake, halusin vielä kiittää tästä. Rakastan sitä.

-Se tulee varmasti tarpeeseen. -Voitko kertoa, millaista Nykissä on?

No, asun Brooklynissa. Se ei ole ihan Nykissä.

Brooklyn on tyylikkäämpi, eikö?

Niin kai, mutta rakastan yhä näitä grillijuhlia ja noita kylkipaloja.

Mutta siellä on paljon herkkuja, kuten aasialaisia grilliruokia.

-Voin suositella paikkaa Astoriassa. -Voitko? Paikkaa Astoriassa?

-Häiritseekö melu nukkumista? -Joskus.

-Onko totta... -Riittää jo kysymykset.

Yksi vielä. Onko totta, etteivät kaupat ja muut mene kiinni?

Ne menevät kiinni tosi myöhään. Kuten aamuneljältä.

-Tosi siistiä. -Joo.

Hetki. Lisää minut kavereihisi, niin näen kaikki seikkailusi ja muut.

-Onko se tuo? -Minähän siinä.

-Noin. -Hienoa.

Entä sinä, Jo? Laitatko kaveripyynnön?

Hän ei ole somessa. Tein hänelle tilin, mutta hän ei käytä sitä.

Tiedetään.

Mitä tuo tarkoitti?

Lähetin kaveripyynnön aikoja sitten, etkä ikinä vastannut.

Minusta kavereita ovat ihmiset, joille puhuu oikeassa elämässä.

Miten saat pidettyä yhteyttä kaikkiin heistä?

Pidän tällaisia tilaisuuksia. Kutsun heidät ja me juttelemme.

-Miten ilmoitat juhlista? -Kerron heille, sanoin, kun näemme.

En tiedä, mitä vuotta elät.

Kas noin. Olemme kavereita. Kiitos.

Kavereita. Hienoa.

Näetkö?

Hän on mahtava. Hän tulee pitämään kaupungissa asumisesta.

Emme tiedä, minne hän menee vielä.

-Eikö hän mene kouluun? -Menee, emme tiedä minne.

-Hänen on mentävä kaupunkiin. -Onko?

Hän kuuluu sinne.

Olet ollut täällä neljä minuuttia ja tiedät jo, minne Sofi kuuluu.

Minä tiedän ja niin sinäkin.

-Kerrotko, miten pitäisi ajatella? -Yritän vain selittää...

Joo, selitä toki minulle, miten pitäisi ajatella.

Osa pitää pikkukaupungeista. Osan on päästävä pois.

Jotkut taas luulevat tietävänsä paremmin, vaikka eivät tiedä.

-Tiedän tästä vähän jotain. -Noin kaikkitietävä sanoisikin.

Voin tietää sinua enemmän.

Mietin usein itsekseni: voi miten kaipaan Blakea ja hänen egoaan.

Ai hetki. En mietikään.

-Ja mitä muuten teet täältä? -En tiedä.

-Etkö tiedä? -En.

En tiedä, miksi tulit takaisin-

-mutta asenteesi ei ole muuttunut, joten miksi minunkaan pitäisi.

-Älä... -Joe, auta! Se on isä.

-Hengitä, isä. -Hengitä.

-Jo, nopeasti. Isä! -Isä.

Mistä on kyse? Blake, soita ambulanssi.

-Mitä tapahtuu? -Isä, ei hätää. Olemme tässä.

Hei.

Ei hätää. Hän voi jo paremmin.

Säikähdimme vain.

Hänen on huolehdittava itsestään paremmin tästä lähin.

-Onko hän yhä hereillä? -Luulisin.

Menen katsomaan häntä.

-Oletko kunnossa? -Joo.

Kiitos, että pysyit Sofin kanssa.

Miten isäsi oikeasti pärjää?

Hänen pitää välttää stressiä, pysyä poissa töistä.

Muuten hän pärjää kyllä.

Kuule, sinun pitää muuttaa joitakin asioita täällä.

Sen takia minä tulin.

Rehellisesti sanoen, Blake, en ole innoissani tulostasi.

Ei ollut tarkoitus...

Kiitos, että olit Sofin tukena, mutta on aika lähteä.

Hyvä on.

Kierrän huomenna vanhoissa maisemissa, jos haluat jutella.

-Hei, isä. -Hei.

Toin välipalaa.

Paras kai totutella kutsumaan tätä "välipalaksi".

-Menikö Sofi nukkumaan? -Joo.

Jos et huomannut, ilta meni pitkäksi.

Näin tämän alakerrassa.

Ei se mitään ole.

Luin siitä vain.

Tiedän kaupan merkityksen sinulle, minulle, Sofille, koko yhteisölle.

Se on pidettävä auki jotenkin. En voi jäädä eläkkeelle.

Muutaman viikon päästä, kun useimmat laskut erääntyvät-

-aioitko maksaa ne säästöilläsi?

Meillä oli pelottava hetki.

Minun pitäisi auttaa niin paljon kuin vielä voin.

Minulla on jo jotain työn alla.

On uusia tuotteita. Teen töitä hankkijoiden kanssa.

Säästöt ovat sinua varten. Et voi uhrata niitä.

Niin perheet tekevät. He tekevät uhrauksia tarvittaessa.

Siksikö Blake on täällä?

Anteeksi. En tiennyt, miten kertoisin siitä.

Hän pelastaa yrityksiä elääkseen. Voisimme tarvita hänen apuaan.

Emme tarvitse häntä, isä. Keksimme keinot itsekin.

Kun äitisi sai idean kaupan avaamisesta, pidin häntä hulluna.

Mutta hän halusi luoda juuret yhteisöön.

Hän halusi tuoda ihmisiä yhteen, auttaa heitä.

Minun on yritettävä kaikkeni kaupan pelastamiseksi. Hän haluaisi sitä.

-Jos Blake voi auttaa... -Blake ajattelee vain itseään.

Koska viimeksi näit edes hänet?

Äitisi hautajaisissa.

-Mitä? -Luulit, ettei hän tullut. Hän tuli.

En tiedä, miksei hän puhunut sinulle. Kai hänellä oli syynsä.

Hän välitti tarpeeksi tullakseen paikalle.

Hän välittää meistä, Jo. Anna hänen auttaa.

-Kuuntelitko? -Et pysty tähän yksin, Jo.

-En tee sitä yksin. Isä... -Ei voi työskennellä hetkeen.

Tarvitset apua. Olen miettinyt.

Mitä jos siirrän Hopewelliin menoa?

Entä Iowa?

Sanoinhan hakeneeni vain huvikseni.

Sinun ei tarvitse päättää vielä.

Perheet tekevät uhrauksia.

Arvasin löytäväni sinut täältä.

Olen pahoillani eilisestä. En olisi saanut kiukustua.

Kaikki oli vain liikaa. Sinun tulosi, isän juttu, Sofin kasvaminen...

Muistatko kun olimme täällä viimeksi?

Valmistumispäivän aamuna.

Ja minä juoksin pois.

Kaikilla oli niin kiire. Kun käännyin, olit poissa.

Mutta tiesin löytäväni sinut täältä.

Murehdin vain sitä, että minulla oli viimeinen tilaisuus...

En tiedä.

-Duke pyysi minua tulemaan, Jo. -Hän kertoi.

Mikset kertonut käyneesi äitini hautajaisissa?

Aioin kyllä, mutta kun näin sinut-

-yritit olla niin vahva isäsi ja Sofin takia.

Emme olleet puhuneet vuosiin. Et tarvinnut enempää mielellesi.

Haluan olla rehellinen.

Saatan lähteä muutaman päivän kuluttua.

Odotan tietoa työstä. Jos saan sen, palaan New Yorkiin.

-Kuulostaa kivalta. -Joo.

Ehkä.

En tiedä. Jotain on puuttunut jo jonkin aikaa.

Olen kokeillut monia asioita, mutta mikään ei toimi.

Kaupan auttaminen voisi tehdä minulle hyvää.

Kiva kuulla, että se on hyvä juttu edes toiselle meistä.

-Okei... -Hyvä on.

Voit auttaa kaupan kanssa. Mutta siihen liittyy sääntöjä.

Sinä päätät. Teen kuten sinä sanot ja saat viimeisen sanan.

Onneksi säännöt olivat tuttuja.

Tiedän, mitä mieltä olet muutoksista, mutta...

-Aloitatko sanalla "mutta"? -Pidä mielesi avoimena.

-Hyvä on. -Selvä.

No, nähdään huomenaamulla kaupalla.

-Hyvä. -Olen iloinen, että tulit.

On kiva tietää, että välität.

Huomisaamuna, tasan seitsemältä.

Jos tulet 7.02, se oli siinä.

-Emme todellakaan tee sitä. -Olemme vatvoneet tätä jo tunteja.

-On oltava radikaaleja. -Radikaalin ymmärrän.

Muutetaanko järjestelyjä? Sopii.

Vaihdetaanko musteen toimittajaa? Ei haittaa.

Mutta emme tee taloon rakenteellisia muutoksia.

En sanonut niin. Ehdotin ikkunoiden vaihtoa.

Ikkunat ovat hyvin noin.

Katso nyt. Nämä ovat vanhoja.

-Ne ovat kauniita. -Mutta vanhoja ja vetoisia.

Haaskaat rahaa, koska talo on vanhentunut.

-Moderneilla ikkunoilla... -Kylmillä.

-Tehokkailla. -Rumilla.

Selitin tämän jo. Tuotto on tärkeää, mutta se vaihtelee.

-Kuluja voi hallita. -Tiedän, tajuan.

-Miksi sitten väität vastaan? -Joitakin asioita ei voi muuttaa.

Jo, sinun on tultava pois mukavuusalueeltasi-

-koska on parempi muuttaa asioita nyt mieleiseksesi-

-kuin muuttaa niitä tulevaisuudessa johonkin, jota vihaat.

Anna tämän olla.

Hyvä on.

Mitä jos viedään karkit kaupan edestä...

-Ei onnistu. -Älä viitsi. Miksi ei?

Halvoilla tuotteilla tienaa vain myymällä paljon.

Kassan lähellä voit hyödyntää ihmisten impulssiostostaipumuksia.

Se ei ole hyvä idea.

Ja kuuletko itseäsi? Yrität hyötyä asiakkaista.

En sanonut niin. Et kuuntele.

Sinulla on kymmenen erilaista kynää myynnissä.

-Ne ovat hienoja kyniä. -Montako myit viime kuussa?

-Arvasin. Vaihtoehtoja on liikaa. -Ihmiset pitävät vaihtoehdoista.

Ei. He ostavat sitä mitä löytyy. Liika valikoima hämmentää.

Tuo kirjaviisautesi ei toimi tosielämässä.

-Olet itsepäisin... -Ihan kuin emme myisi kyniä...

-Itse tiedät muka kaiken! -Tyrmäät kaikki ehdotukseni.

Lisään sen piikkiisi.

-Oliko tuo rouva Hays? -Jep.

-Hän näyttää hyvältä ikäisekseen. -Niin näyttää.

Hän käy täällä joka päivä.

Hän avaa tuon oven, nappaa lempikarkkinsa ja lähtee.

Se on hänen päivänsä kohokohta.

Nyt haluat, että hän joutuu kävelemään kaupan toiselle laidalle-

-jotta voit... Miten sanoitkaan?

"Jotta voin hyödyntää impulssiostostaipumuksia."

Osaa teorioista pitää ehkä soveltaa tänne sopiviksi.

Niin.

Emme ole mikään nettikonserni, jolle tärkeintä ovat sijoittajat.

Hän on meille tärkeintä.

Samoin Carol, joka ei aina löydä lannoitetta.

Tai Henry, jonka kalastusvälineitä saa vain täältä.

Onko hölmöä pitää osaa niistä varastossa? Tietenkin on.

Mutta kuka muu huolehtisi tästä yhteisöstä?

Kuka muu hankkisi tarpeellisen? Ilman sitä mitä jää jäljelle?

Tuottoja. Kuule, Jo. Et ole väärässä.

Noinko Brooklynissa sanotaan "olet oikeassa"?

Minäkään en ole väärässä.

Ehkä voit kituuttaa pari kuukautta tällä tavalla.

Mutta on tehtävä kompromisseja, jos haluat jatkaa pitempään.

Hyvä on. Etsitään kompromissi.

Tuon sanominen taisi sattua.

-Joo, vähän. -Huomasin.

Ehkä on parempi ajatella tätä täydellä vatsalla.

Minulle sopii.

-Takki. -Toimi nopeasti. Ja sinä tarjoat.

Harkitsen sitä. Valitaan kivi-saksi-paperi-menetelmällä.

"Liikkeiden uudelleenjärjestelykonsultti."

Heräsitkö joku päivä ja päätit tehdä sitä?

Tavallaan. Liiketalousoppien jälkeen sain hyvän työpaikan kaupungista-

-mutta se ei tuntunut oikealta.

Halusin auttaa ihmisiä. Siksi siirryin omilleni.

-Se on sujunut hienosti, mutta... -Jotain puuttuuko?

Joo, niin kai. Rakastan ammattiani ja työtäni.

Joskus vain tuntuu...

-Onko tuo... -Isä!

Mitä ihmettä? Isä!

Mitä oikein teet? Et saisi syödä tuollaista.

Tulin vain seuran vuoksi. Ja tuoksun.

Okei, hyvä niin.

-Anteeksi. Luulin, että... -Tiedän. Huolehdin terveydestäni.

Mitä te täällä teette?

-Blake tarvitsi oikeaa ruokaa. Eikö? -Joo.

Menen jonottamaan.

Miten kaupalla sujuu?

Hyvin. Kyllä se tästä. Lepää sinä vain, isä.

-Sujuuko Blaken kanssa hyvin? -Joo, hän yrittää.

Se on mukavaa. Tuntuu vähän samalta kuin ennen hänen lähtöään.

Selvä. Meidän pitäisikin tästä lähteä takaisin.

-Minua väsyttää. -Mitä?

-Oletko jo pian valmis, Sof? -Minuutti enää.

-Haluan syödä perunalastuni. -Käynnistän auton.

Meidän pitää puhua Iowan yliopistosta, Sof.

Menetkö sinne? Siellä on paras kirjoitustyöpaja.

Keskityn auttamaan isää. Ehdin miettiä koulua myöhemmin.

Hän ei ole varma siitä, minne menee.

Hei, Sofi! Tuletko sinä?

Joo, minun pitää mennä.

Nähdään myöhemmin.

-Mistä tuossa oli kyse? -Kerron lisää herkkuleipien välillä.

Kiitos, Bob!

Teit sen taas... Mitä?

Sitten sadettajat kastelivat kokeet. Meni viikko ottaa ne uusiksi.

Ja rehtori Herman kysyi: "Miten selität tämän, Blake?"

Ja olit ihan "ihanaa, kun suunnitelma onnistuu".

-Meillä oli hauskaa lukiossa. -Niin oli.

Mietitkö ikinä...

Tai antaa olla.

-Mietinkö mitä? -Ei mitään.

Mietitkö sinä ikinä?

Joo, jatkuvasti. Mietin, miten olisi käynyt, jos olisit astunut junaan.

Mikset kertonut, ettet aio tulla?

Minä... Minä yritin.

-Mutta... Tiedäthän. -Niin.

Anteeksi, etten soittanut äidistäsi.

Halusin soittaa, kun kuulin sairaudesta, mutta...

En tiedä. En uskonut, että haluat kuulla minusta.

Se olisi ollut mukavaa.

Ensimmäinen vuosi oli vaikein.

Ja vuodet sen jälkeen eivät olleet parempia.

Joten muutin isän ja Sofin luo varmistaakseni, että he pärjäävät.

Olen ollut siellä siitä asti, hoitaen kauppaa-

-ja heitä molempia.

Olet tehnyt hyvää työtä äitisi tilalla.

Äitini suunnitteli kaiken kaupassa.

Jos muutamme kaiken, mitä hänestä jää jäljelle?

Onko jotain, mistä et pidä kaupassa?

-Kyltistä. -Miksi?

-En ole koskaan pitänyt siitä. -En minäkään.

-Hyvä on. Tehdään, kuten sanot. -Eli mitä?

Kompromissi.

-Sovittu. -Sovittu.

En taida tehdä tätä oikein.

Hyvä se on. Kun se kuivuu ja se maalataan, siitä tulee täydellinen.

Pidän tästä kompromissista. Saat pitää ikkunasi-

-ja vähennät kuluja.

Olemmeko siis hyvä tiimi?

Kyllä. Muista tuo seuraavassa vaiheessa. Lupaan, että se on hyvä.

Olemme maksimoineet hyllyjen käytön.

Nyt meillä on iso tyhjä nurkka, joka pitää hyödyntää.

-Hei! -Täällä, Carol.

-Hei. -Hienoa. Piristät väriä.

-Mitä vikaa edellisessä oli? -Se oli valju.

-Tuollako värillä aiot maalata? -Joo.

-Onko Duke paikalla? -Ei. Hän lepää kotona.

-Vien hänelle terveisiä. -Jätän rahat tuonne.

Hei sitten, Carol.

Väri on hyvä ja se sopii kaikkeen. Kaikilla on mielipiteensä.

-Mitä sanoit? -Se sopii kaikkeen.

Ei. Siitä, että Carolilla on mielipide.

Mitä jos... Siis kaikillahan on mielipide kaupasta.

Mitä jos kysytään heiltä-

-miten kauppa voisi olla heille parempi?

Kohderyhmätutkimus. Hyvä idea.

Meidän pitäisi kerätä tietoa siitä, mitä he ajattelevat. Joten...

Kenelle soitat?

Paras aloittaa heti. Emme voi haaskata aikaa.

Hetkinen nyt.

Aiotko soittaa kaupunkilaisille nyt päivällä säästääksesi aikaa?

Kyllä.

En usko, että ymmärrät...

Kävin kauppakoulua New Yorkissa.

Pidät meitä turhantärkeinä, mutta voimme tietää luulemaasi enemmän.

Ehkä sinuakin enemmän.

Olet oikeassa, nykkiläinen. Ala soitella.

-Minä autan sinua. -Sopii.

Saat rouva Haysin numeron.

Hänen kanssaan pääset nopeimmin aiheeseen.

Nyt käytän koulussa oppimiani taitoja.

Rouva Hays, tässä Blake Harris Daisy Hillsiltä.

Mietin... Aivan niin, Waylonin poika. Mietin tässä...

Brooklynissa. Niin. Ei, sain hammasraudat pois aikoja sitten.

Minä mietin... Ei, minua ei kutsuta sillä nimellä enää.

Ei, en ole nähnyt Jonathania. Palasin vasta.

Niin. Kiitoksia, rouva Hays. Oli mukava jutella.

Selvä. Niin. Hyvä on. Hei sitten.

Mitä rouva Haysille kuuluu?

Hyvää. Hänellä on uusi hyvä omenapiirakan resepti.

Siinä meni vain pari tuntia.

Montakohan ihmistä tarvitsemme?

Älä pakota tekemään tuota enää.

Pikapuhelut ihmisille, joita ei ole nähnyt aikoihin, eivät toimi täällä.

Sitä yritin kertoa sinulle ja New Yorkin koulutuksellesi.

Ansaitsin tuon. Oikeasti.

Mutta kohderyhmä on yhä hyvä idea.

Voisimmeko tekstata tai jotain? En tiedä.

Auttaako ihmisiltä kysely meitä todella eteenpäin?

Auttaa varmasti.

Hyvä on. Teemme huomenna sen, mitä olisi pitänyt tehdä tänään.

Hei, Bob.

Jakaako Bob yhä lehtiä?

Kaikki eivät pidä muutoksista.

Kai tiedät, että puun juuret repivät jalkakäytävän?

Niinpä.

-Onko puuta pyydetty kaatamaan? -On.

Ja sinä sanoit, ettei se käy, koska äitisi rakasti puuta.

En. Pidän tuon tiedon itselläni.

-Oletko valmis? -En malta odottaa.

Tiedätkö varmasti, mitä teemme?

Joo. Oli minun ideani puhua ihmisille kasvokkain.

Aivan.

Haluan vain tarvittavat vastaukset.

Mitä tyttöystäväsi pitää mikromanageroinnistasi?

Kysytkö, onko minulla tyttöystävää?

En, kunhan jutustelen.

Poikakaverisi kai vihaa jutustelua. Ai niin, ei sinulla ole poikakaveria.

Voi ollakin. Et tiedä sitä.

Puhuin rouva Haysille pitkään eilen. Tiedän kaupungista kaiken.

Et vastannut kysymykseeni.

Jos minulla olisi tyttöystävä, hän pitäisi silmästäni yksityiskohdille.

-"Silmästä yksityiskohdille." -Aivan.

"Jos minulla olisi tyttöystävä..."

Aikovatko kaupunkilaiset todella uhrata aikaansa puhumalla meille?

Saatoin jättää tärkeän kohdan mainitsematta.

-Teemmekö askareita? -Halusit puhua ihmisille kasvokkain.

Joo. Tämä on nerokasta.

Kun autamme heitä, he auttavat meitä.

-Hei. -Henry. Emmehän myöhästyneet?

Olette juuri ajoissa. Tulkaa.

Tämä on ollut rankkaa jonkin aikaa.

Töiden hoitaminen tuntuu vievän yhä kauemman.

Kaikki hidastuu joka vuosi, vai mitä?

Sanopa muuta.

Kuule, Henry. Olet aina vuolemassa.

Voitko näyttää jotain valmista?

Itse asiassa... Joo.

-Tämä on mahtava. -Pidätkö siitä?

Oletko tosissasi? Katso tätä taidokkuutta. Olet taiteilija.

-Se nyt on vain... -Blake, tule katsomaan.

Hoidan tämän vain loppuun.

Miehen saa pois maalta, mutta ei maata miehestä.

-Mitä nyt? -Katso.

-Mikä tämä on? -Henryn harrastus.

-Oikeastiko? -Joo.

Jos pidätte siitä, haluatte nähdä ladon.

Joo.

Vau, Henry. Tämä...

"Jos rakastat jotain, päästä irti. Jos se palaa, se on sinun."

Uskomatonta. Oletko tehnyt kaikki nämä?

Pitäähän minun jotain tehdä.

-Oletko kuullut netistä? -Teen kaikenlaista.

Kiitos, että puhuit meille.

Ei teidän tarvitse lähteä vielä. Blakelle riittäisi töitä.

-Ensi kerralla. -Joo. Tapaamme Carolin.

On mukava nähdä teidät taas yhdessä. Tulkaa toistekin.

Emme me...

-Pitäisikö meidän... -Joo.

Tuolla hän on.

Ai, hei.

Hei, Carol. Anteeksi, olemme myöhässä.

-Ei se mitään. -Hauska nähdä.

Sitä sattuu.

No. Mitä pidät?

Saisit auttaa minua useammin puutarhassa.

-Puinko tämän oikein? -Sovit hyvin joukkoomme.

Hyvää työtä, Blake. Sinullahan on viherpeukalot.

Brooklynissa on paljon puutarhoja.

-Ja mehiläiskasvatusta ja joogaa. -Mehiläisiä? Kaupungissako?

Eikö siellä riitä muutenkin ongelmia?

Nämä ovat upeimpia näkemiäni kukkia, Carol. Mikä on salaisuutesi?

Aivan kuten kaikessa, Blake-

-mitä enemmän uurastaa, sitä paremmat tulokset saa.

Mutta auttaa, kun on luotettavia apulaisia, kuten Jo.

Kannatti palata hänen luokseen. On kiva nähdä teidät taas yhdessä.

-Ottaako joku teetä? -Emme me ole...

Teetä riittää kyllä. Mitä Dukelle kuuluu? Kävisinkö kylässä?

-Tietääkö Hays tulostamme? -Joo. Käymme vain pari levyä läpi.

Kiva.

Älä sitten mene alakertaan.

Rouva Hays sanoi, ettei kertonut sinulle koko tarinaa-

-serkustaan, kun olitte puhelimessa.

-Ainakaan hän ei pidä meitä parina. -Hän todellakin pitää.

Hän jopa kehotti tulemaan tänne-

-että saamme aikaa kaksin, kun järjestät levyjä.

Varaudu ällistymään. Hänellä on kaikkea.

Kokoelma on valtava.

Jazzia, big bandia, klassista rockia, diskoa, lasten poppia.

Ei voi olla totta. Rakastan tätä levyä!

-Joo. -Voi ei, ei. Tuo on liikaa.

-Muistatko tämän tanssiaisistamme? -Muistan.

Osaatko vielä sen jutun? Tiedät kyllä.

Ai sen jutun. Okei.

-Pitäisikö meidän... -Joo.

-Tämä taisi olla tässä tältä päivää. -Joo.

Jatkan järjestelyä ja laitan nuo tuonne ja mene sinä...

Tietokoneen edessä ei tule tällaista oloa.

Tarvitset vain hyvät unet.

Ei minua väsytä. No, väsyttää. Tunnen itseni tarpeelliseksi.

Kun muutin Brooklyniin, luulin etten kaipaa mitään pikkukaupungeista.

Känsäisiä käsiä, sateessa työskentelyä, lannoitteen hajua.

Sitä pitää itsestään selvänä asioita, joita kaipaan eniten.

Lannoitettako kaipaat eniten?

En niin paljon kuin kaikkea muuta.

Tämä oli hyvä päivä, Blake.

-Nähdään huomenna. -Joo.

-Heippa. -Heippa.

Minulla on juttu aamulla. Nähdään iltapäivällä.

-Selvä. Heippa. -Heippa.

-Blake Harris. -Päivää, herra Harris.

Soitan 5 Burroghs Consultingista. Varmistan huomisen haastattelun.

Odotamme sitä innolla. Kiitos.

Hienoa.

-Hei. -Ai hei.

-Missä isä on? -Nukkuu jo. Hion vielä kirjoitustani.

-Mitä kirjoitat? -En ole ihan varma.

-Se kertoo kaupungistamme. -Niinkö? Saanko lukea?

Kun se on valmis.

-Miten päivä meni? Sinua hymyilyttää. -Ei hymyilytä.

-Onko tämä Blaken antama laukku? -Joo.

-Tosi hieno. -Joo, rakastan sitä.

-Hän tiesi tarkkaan, mitä tarvitsin. -Kuten aina.

-Mikä tämä on? -Hylkäyskirjeeni Iowaan.

Hylkäätkö Iowan?

-Luulin, että mietit asiaa. -Mietinkin.

En voi lähteä ja jättää teitä. Sinäkään et jättänyt äitiä.

Sofi, en jäänyt tänne äidin tai isän takia. Jäin itseni takia.

Osan pitää lähteä kotikaupungistaan, osan ei.

Tee mikä on parasta sinulle.

Selvä.

-Hei. Onko sinulla nälkä? -Joo.

Minä näännyn nälkään. Mennään.

Joten laitoin levysoittimen päälle. Se oli tanssiaistemme laulu.

Aloin esitellä tanssiliikkeitäni.

Sööttiä. En voi uskoa, että aloitte tanssia.

-Se oli hienoa. -No niin, naiset.

Kas tässä. Tämä ovat viimeiset. Tulitte juuri ajoissa.

-Kiitos. -Näyttää herkulliselta.

Hei, Bob. Mikset istahtaisi hetkeksi seuraamme?

Toki. Mikä on?

Minä olen miettinyt. Haluatko Daisy Hillsin kohderyhmätutkimukseen?

-Ai haluanko? -Hyvä. Hienoa.

-Saanko kysyä pari kysymystä? -Tietenkin.

Tilan puute on ongelmani.

On kai rankkaa etsiä uutta paikkaa joka päivä.

Joskus lupien kanssa lykästää, joskus taas ei.

Joten pitää odottaa. Eikö?

Mutta hyvin tämä menee.

Miksi vaivaudut?

Koska rakastan ihmisten ruokkimista, Jo.

Mitä muuta minä tekisin?

Mutta mitä antaisinkaan pysyvästä tilasta.

Laittaisin minkä tahansa paikan toimimaan.

Hetkinen...

Sori, Sof. Nouse ylös.

Odota! Sulje silmäsi.

-Okei. Mistä on kyse? -Laske se alas.

Eilen illalla minä ja Sofi olimme nälkäisiä lähtösi jälkeen.

Päätimme mennä Bobin luo syömään.

Hän oli siis yhä auki.

Hän on töissä pitkään, koska ei tiedä, saako paikkaa aamuksi.

Voisitte yhdistää voimanne. Se auttaisi kaikkia.

Vau, tuohan on hyvä idea.

-Tadaa. -Onneksi keksin sen ensin.

Olet nero.

Mitä? Sanotko niin, että kaikki kuulevat?

-Hän on nero. -Aivan.

Bob käyttää rekkaansa keittiönä.

Ajattelin, että tänne voisi laittaa tarvikkeita.

Ja ehkä pöytiä ja tuoleja tuonne.

Niin kaikki tietävät, missä Bob on. Kaikki voittavat.

Mahtavaa.

-Yllättyikö hän? -Tietenkin.

Meidän pitää ilmoittaa tästä netissä. Tule sinäkin.

Valmiina?

-Hae Bobin grillikylkesi kaupalta. -Tule murkinalle.

Noin. Tagaa minut, niin postaan myös.

Mitä laitetaan?

-Hashtag maalaiselämää, Bobin... -Kylkikulma?

Ettekö halua nauttia tästä tosielämässä?

Sinun pitää tottua tähän. Hankimme tilin pian.

Hyvä idea.

Mennään täysin virtuaalisiksi. Kuka kaipaa seiniä ja ihmisiä?

Bob, saisinko leipäsi somen kautta?

-Onnistuuko? -Yritän kehittää.

-Edetään pikkuaskelin. -Ai jaa?

Hashtag virtuaalitodellisuus, hashtag Bobin burgerit somessa.

Paikka näyttää upealta, Jo. Toimiiko Bob täällä loppuviikon?

Ei, tämä on Bobin pysyvä paikka.

-Täällä näin. -Jep.

-Se helpottaa tilannetta. -Se on tarkoituskin.

Muista jakaa uutinen. Tuo oli somea vanhan koulukunnan tavalla.

-No, voinko auttaa jotenkin? -Toin jotain teille molemmille.

Haluan antaa teille tämän eilisestä avustanne.

-Voi, se on kaunis. -Kiitos.

-Emme voi ottaa tätä. -Voitte te.

Noita on kiva tehdä, mutta parasta on niiden jakaminen.

Miksemme ajatelleet tätä?

-Voisimme myydä puutöitäsi täällä. -Aivan!

-Myisittekö töitäni? -Kyllä.

Upeita puutöitäsi.

-Enpä tiedä. Kuka noita ostaisi? -Minä ostaisin.

-Hän on vain kohtelias. -En. Tämä on todella hieno.

-Näytän Bobillekin. -Me kaikki pidämme siitä.

Sanoit itsekin, että rakastat töittesi jakamista.

Anna kaikille tilaisuus hankkia omansa.

-Miten se edes... -Käykö tämä?

Kaikesta myydystä sinä saat 60 % ja sinä 40 %.

-Kuulostaako se reilulta? -Joo.

Reilua olisi 50 - 50.

-Hyvä on, Henry. Sait kumppanin. -Kiitos.

Vau, tämä on...

-Täällä on paljon lahjakkuuksia. -Tiedän.

Saammeko Haysin levyt tuonne? Kiitos.

-Sopiiko, jos siirrän tätä... -Tietenkin.

-Odotitko, että vastustelen? -Pärjäät yllättävän hyvin.

Pari viikkoa sitten Jo olisi hermostunut, mutta tänään...

-Entä nuo? Sopiiko... -Mitä vain tarvitset, Carol.

Olen ylpeä sinusta.

Osa rakastaa sitä, mitä tietää. Osa tietää, mitä rakastaa.

Jos keksii, kumpaa on, asiaan voi vaikuttaa. Emme muuta kauppaa.

Etsimme kaupan juuret.

Vaikein osuus on takana. Tästä on hyvä jatkaa...

-Entä tuo... -Sopii, Carol.

Joo, hyvin tämä tästä jatkuu.

-Menen auttamaan Carolia. -Hyvä idea.

-Lasikaappi tekee siitä hienon. -Mutta mitä designer-muffinit ovat?

Ne ovat eri värisiä ja eri päällyksillä. Hän tekee ne itse.

-Eli ne ovat muffineja? -Eivät ole, isä.

-Ne ovat muffineja. -Eipäs.

Tiesitkö, että myymme designer-muffineja?

-Kauppa on uudistunut täysin. -Joo.

Olet tehnyt jotain erityistä, Jo.

Äitisi olisi ylpeä sinusta.

-Saat minut itkemään. -Sanon sen silti.

En voisi olla ylpeämpi.

Kiitos.

On vielä yksi muutos.

Teitkö sinä tuon?

Henry kysyi, tarvitsemmeko uutta kylttiä.

Joku mielestäni sanoi niin.

Joo, minä.

Se on täydellinen. Rakastan sitä.

Mitä tämä on?

Puhuin parille tyypille. Puuta ei tarvitse kaataa.

Rakennetaan vain jalkakäytävä sen ympäri. Siinä voi kestää tovi.

-Mitä? -Koska teit tämän?

Minullahan oli kiire eilen.

Pidätkö siitä?

Se on loistava.

Haluatko keinua?

-Teit upeaa työtä, Jo. -Me teimme.

Tiedän, että epäröin aluksi, mutta olet todella auttanut meitä.

-Joten kiitos. -Ole hyvä.

-Mitä? -Mikset pyytänyt minua jäämään?

"Jos rakastaa jotain, pitää päästää irti."

Minun piti päästä sinusta irti.

Tiesin aina, että haluan jäädä Daisy Hillsiin.

Se oli parasta minulle, mutta ei sinulle.

Kunpa olisimme voineet pysyä yhdessä.

Mietin usein-

-miten olisi käynyt, jos olisin seurannut sinua yliopistoon.

En voi ajatella, miten olisi käynyt, jos olisin pyytänyt sinua jäämään.

Se olisi johtanut katumuksen tielle.

Yritin selvittää New Yorkissa, kuka oikein olen-

-tai mitä oikein teen.

Yritän selvittää sitä yhä.

Mutta etsimäni ei ollut New Yorkissa.

Olet oikeassa. Olisin katunut tänne jäämistä.

-Minun pitäisi mennä. -Hei.

Minun olisi pitänyt tehdä tämä kauan sitten.

Nähdään huomenna.

Hyvää yötä.

-Pussailit selvästi Blaken kanssa. -Mitä? En!

Mitä? Näitkö meidät?

Hetki, niin mitä? Minä vain vitsailin.

-Kerro kaikki heti. -Miksi olet yhä hereillä?

Haluan kirjoittaa jutun loppuun. Kerro nyt.

Okei. Kerron sinulle viiden vuoden päästä. Hyvää yötä.

Odota. Minulla on kysymys. Se koskee juttuani. Olen miettinyt...

-Onko meillä mainontasuunnitelmaa? -Miten niin?

Yhteisö on panostanut paljon kauppaan.

Miten saamme ihmiset muualta edes tietämään siitä?

Sen takia kokoonnumme aamulla.

-Kokoonnummeko? -Ainakin nyt.

-Hyvää yötä. -Hyvää yötä.

Ei se ole vanhanaikaista. Mainostaulu kelpasi isälleni ja hänen isälleen.

Miten tuo ei ole vanhanaikaista?

Minulla on kaksi sanaa.

Viraali markkinointi.

Hyvä idea, mutta sitä ei voi pakottaa.

-Mitä jos ostetaan... -Top tykkänään.

Meillä on vain 500 dollaria.

-Ja nyt 475. Mitä sillä edes saa? -Ison kyltin 163:n varrella.

Tuodaan ihmisiä valtatieltä.

-Saako mainostaulua alle 500:lla? -Puhutaan Bradille.

Mainostaulumiehelle. Olkoon. Tule, Sof. Pidättekö kauppaa silmällä?

Onnistuu.

Minun pitää vastata.

-Blake Harris. -Haluamme tarjota osakkuutta.

Sepä hienoa.

-Voitko aloittaa aamulla? -Niin pian?

Olemme innoissamme.

-Hienoa. Soitan myöhemmin. -Kuulostaa hyvältä.

-Kiitos. -Hei sitten.

-Onko kaikki kunnossa? -Sain työpaikan.

Minut halutaan aamuksi New Yorkiin.

-Kuulostaa hyvältä tilaisuudelta. -Niin se onkin.

Tuntuuko sinusta ikinä ikävältä tehdä isoja päätöksiä?

Joo, on tuntunut. On vain valittava jompikumpi.

Elämä on sarja päätöksiä, eikä ikinä tiedä, miten käy.

Kunhan on rehellinen itselleen, toimii oikein.

Olet oikeassa.

Minun pitää hoitaa asioita.

-Isä, oletko nähnyt kännykkääni? -En ole.

Minne Blake meni?

Hän sai työpaikan. He haluavat, että hän aloittaa huomenna.

Olen pahoillani, Jo.

Ei sinun tarvitse pahoitella. Se on hänen unelmiensa työ.

Kunpa hän vain olisi hyvästellyt.

Eiköhän hän tule ennen lähtöään.

Eikö se vain satuta enemmän?

-Miksemme ostaneet mainostaulua? -Mitä jos yritämme liikaa?

Ehkä asiat olivat paremmin ennen.

Kaikille vai sinulle?

-Haluatko mennä Iowaan? -Voin mennä Hopewelliin.

Se on hyvä koulu.

Joo, mutta Iowassa on paras kirjoittajakoulutus.

Joo, mutta ei se haittaa.

Kuule, Sof...

Jos et seuraa sydäntäsi-

-jonain päivänä saatat toivoa tehneesi toisin.

Silloin voi olla myöhäistä.

Sinä ja isä olette sydämessäni myös.

Me haluamme parastasi.

Pärjäämme kyllä.

-On myöhä. Voidaanko mennä kotiin? -Joo.

-Mene vain. Minä tulen perästä. -Selvä.

-Menen petiin, Sof. -Jään kirjoittamaan juttuni loppuun.

Mistä se kertoo?

Siitä mitä sanoit. Elämästä, valinnoista, kaikesta.

En malta odottaa sen lukemista.

Missä Blake muuten on? En ole nähnyt häntä hetkeen.

Hän palasi New Yorkiin.

Hyvästelemättäkö?

Hyvää yötä, Sof.

Yli kolme vuosikymmentä sitten äitini seurasi unelmaansa.

Isäni avulla hän suunnitteli ja hoiti Daisy Hillsin kauppaa.

Siitä tuli kotikaupunkini sydän.

Paikka, jossa tehtiin ostoksia ja vaihdettiin uutisia.

Isosiskoni ja minä seurasimme, miten äiti valoi rakkautta-

-kauppaan ja yhteisöön. Opimme häneltä paljon.

Näitä arvostan eniten: perhe ensin, kaikki naapurit ovat perhettä-

-ja jokainen on vastuussa kokonaisuudesta.

Kun joku kaipaa apua, kaikki auttavat.

Kun äitimme sairastui ja poistui luotamme, koko Daisy Hills kärsi.

Hiljattain oman aikuisuuteni kynnyksellä-

-olen seurannut, miten siskoni on hyväksynyt muutoksen-

-ja uudistanut kaupan.

Kun uusi kauppa nousee, kuulen siskoni sanat:

"Osa rakastaa sitä, mitä tietää. Osa tietää, mitä rakastaa."

Jos antaa itselleen luvan ja tilaa, keksii kumpaa on.

Toivottavasti ajoissa, jotta voi toimia sen mukaan-

-kun oma matka alkaa.

Toivon, että käytte täällä päin uudessa Daisy Hillsin kaupassa.

Olette tervetulleita toiseen kotiimme.

Daisy Hillsissa kaikki ovat perhettä.

Hei, Jo tässä.

Soitan siskoni Sofi Masonin takia.

On outoa jättää viestiä-

-mutta toivon mukaan, voitte soittaa takaisin huomenna.

Sofi on paras kirjoittaja, jonka olette hyväksyneet opiskelemaan.

Hän on hyvä.

Hän torjui hyväksyntänne minun takiani.

Ja isäni takia, ja kaupungin takia.

Teidän on hylättävä hänen hylkäyksensä.

Älkää minua uskoko.

Lähetän teille hänen mahtavan-

-uskomattoman, sydäntä riipivän tarinansa sivullenne nyt.

Sitten näette. Lukekaa se.

Emme voi antaa hänen menettää tilaisuuttaan.

Ei minun tai kenenkään takia.

Tiedän, että kun luette sen, soitatte takaisin.

Nimeni on siis Jo Mason.

Numeroni on 555-3721. Kiitos.

Hei, Jo Mason tässä. Minulta on mennyt puhelu ohi...

Iowan yliopistosta.

Herttinen. Joo, se olin minä.

Anteeksi siitä...

Luitko?

Niinkö? Oikeastiko?

Kyllä, tarkoitin sitä.

Joo, hän on täällä jossain.

Voinko pyytää häntä soittamaan? Kyllä. Tänään. Varmasti.

Paljon kiitoksia. Hei sitten.

-Jo, jaoitko tarinani? -Minun oli pakko.

-Se oli täydellinen. -Et tajua, mitä teit!

Ei, sinä et ymmärrä, Sofi. Minä rakastan sinua ja olen siskosi.

Et voi mokata silmissäni, mutten jakanut sitä sen takia.

Olet tajuttoman lahjakas.

Kirjoituksesi lopussa olin kyynelissä enkä voinut olla jakamatta sitä.

Haluat mennä Iowaan. Sinun pitää mennä.

Lopeta, Jo.

Se ei ollut edes valmis.

Ja nyt kaksi miljoonaa ihmistä on nähnyt raakakirjoitukseni.

Niin mitä? Kaksi miljoonaa ihmistä?

Jaoit tarinani Iowan yliopistolle. Et lähettänyt sitä yksityisviestinä.

Postasit sen heidän sivulleen ja siitä tuli viraali.

He siis pitivät siitä.

Joo. 2,1 miljoonaa ihmistä. Tarkkaan ottaen.

Hyvänen aika sentään.

Se selittää puhelun.

-Minkä puhelun? -No...

Missä olet ollut? Yritin soittaa koko illan.

Mitä teet täällä?

Piti tulla, kun et vastaa puhelimeen.

-Onko se rikki vai... -Ei, sivuutin sen vain.

En tiennyt, mitä sanoisin sinulle.

Mitä? Miksi?

-Isä sanoi, että lähdet. -Niin mitä?

-Sama se... -Ei sillä ole väliä.

Tärkeintä on, että jos haluat palata New Yorkiin-

-se sopii. En vain kestänyt kuulla ääntäsi. Anteeksi.

Se sai minut vain surulliseksi.

Jo, en mene New Yorkiin.

Mitä?

Sinä sait minut ymmärtämään, etten halua sitä.

En kaipaa sitä.

-Sehän oli helppoa. -En aikonut ikinä ottaa työtä.

No, en "ikinä". Sinä sait minut tajuamaan, että...

Olen jo löytänyt puuttuvan palaseni.

Se ei ole uusi työ, se olet sinä.

Se olet aina ollut sinä.

Kun kerroin isällesi, että minun pitää hoitaa asioita-

-hän kai ymmärsi väärin. Noudatin tavarani tänne.

Muutan Daisy Hillsiin.

Kunhan vain sinulle sopii.

Suutele häntä jo!

Hetki, tulin tänne syystä. Haluan näyttää jotain. Mennään.

-Mitä? Minne? -Ottakaa takkinne. Mennään.

-Menoksi. -Miksi...

-Meillä oli mukava hetki... -Niitä tulee lisää.

-Jaoit Sofin tarinan eilen. -Joo, tiedetään.

Teit hyvää työtä ja moni muu on samaa mieltä.

No, meillä oli...

-Mitä... -No?

Mitä? Näetkö tuota, Sof?

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Tätä yritin kertoa. Ihmisiä tulee kaikkialta.

Tekstin lukeneet haluavat nähdä Daisy Hillsin.

-Ja olla osa sitä. -Mahtavaa.

-Jo! Sofi! Siellä te olette. -Hei!

Ihmiset tulevat ostamaan yhteisön tuotteita kunhan teemme niitä.

Tuo me-muoto kuulostaa mukavalta.

Täällä on ollut tällaista koko aamun.

Carol myi jo kuukauden tarpeiden verran. Uskomatonta.

Kirjoituksesi toi heidät tänne.

Se oli upea, kultaseni.

En ollut tajunnut.

Kaikki kutsuvat sinua hyväksi kirjoittajaksi, mutta olet mahtava.

Se on sanan voima, Sof.

Siksi sinun pitää mennä Iowaan.

Iowan yliopistoonko?

Anteeksi, isä. Hain nähdäkseni pääsenkö sisään ja pääsin.

-En aio mennä. -Sinun pitäisi mennä.

Katso ympärillesi. Sinulla on lahja.

-Katso, mitä kirjoituksesi teki jo. -Menisit nyt.

Entä sinä ja isä? Kuka auttaa teitä täällä?

Luulen, että minulla ja Blakella on homma hallussa.

Blake ja minä hoidamme kauppaa. Isä jää eläkkeelle ja sinä...

Sinä voit seurata sydäntäsi.

En voi.

Lähetin heille jo hylkäyskirjeeni.

No, puhuin heille tänään aamulla.

He ovat valmiita sivuuttamaan kirjeen.

Ja syy on selvä.

Tee se, kultaseni.

Menen kertomaan ystävilleni. Menen Iowaan!

Mennään myymään kaikki, mitä löytyy.

-Kai ehdit illalliseen mennessä? -Toki, Carol.

Hän kysyi, voiko hän laittaa minulle terveellisen aterian.

-Pitäähän minun katsoa syömisiäni. -Joo.

Aiotko todella jäädä?

Päätin sen jo, kun näin sinut Sofin juhlissa.

Suomennos: Tiia Ruuskanen www.sdimedia.com