Original subtitles

Kalustettu tän piti kyllä olla.

(Jaatinen) Järjestäytyneessä rikollisuudessa ja viihdealalla -

ei tunneta toista mahdollisuutta. Sinulle sellainen nyt suodaan.

Kollegojahan tässä ollaan, vaikka eihän tämä nyt ihan liperihommia ole.

Tässä on Koponen, meidän suntio ja nuorisotyövastaava.

Vähän niinku sun ykkösesimies.

Koponen. -Peltola, Harri.

Tässä tää sun uus työmaa sitten on.

Tällaista yleistä kunnossapitoa, hiekoittamista -

ja silloin tällöin näitä kaivuuhommia.

(Jaatinen) Piru että osaa olla kylmä.

Henkilökuntahan ei sitten tiedä näistä sun taustoista mitään.

Tämmöset löyty.

Käskiks Jaatinen siivota tämän? -Joo.

Mitä? -Kaatopaikallehan nää on menossa.

Että eiköhän se ala olee.

...kakskytviis, kakskytkuus -

kakskytseittemän, kaksytkaheksan, kakskytyheksän...

...kolkytyks, kaks, kolme, neljä...

Mitä täällä tapahtuu? Pojat! -Etitään Erkon pipoo.

Tuoshan toi onkin!

Vittu, vittu! -Erkko!

Mulkku! Vittu...

(Erkko) "Tarkkailen ajatuksiani, ja niistä tulee sanoja.

Tarkkailen sanojani, ja niistä tulee tekoja.

Pyrin täydellisyyteen.

Siellä on tilaa kaikille, mutta ei vielä ketään.

En osallistu kiusaamiseen tai vaaran tuottamiseen -

jotta jokainen voisi tuntea koulussamme olonsa turvalliseksi -

sekä henkisesti että ruumiillisesti."

Pojat, hei.

"Aina löytyy oppilaita, joilla ei ole ystävää.

Sinä voit olla se heille, ja minä voin olla se sinulle."

Erkko. Otatko sen viimeisen lauseen, mutta ajatuksen kanssa.

Onks se totta, mistä ne puhuvat? -Mitä?

Että olit sen nähnyt ihan omin silmin siellä sun edellisessä työpaikassa.

Oliko se niinku ihminen vai enempi ku eläin? -Ni mikä?

Paholainen. Piru.

Kuule... -Marjatta.

Marjatta.

Aina on näitä höyrypäitä. Ja juttuja liikkuu.

Varsinkin seurakunnissa. Ei kannata ihan kaikkea uskoa, mitä puhutaan.

Väitätkö sä, että Jaatinen puhuu paskaa?

Kato. Mulla oli senkat sun muut ihan persiillään.

Ihan ihmisiä ne on kirkonmiehetkin.

Kyllä tässä on itse kukin teologiansa lukenut.

Vai ajattelitko, et kanttoriks pääsee ihan pelimannipohjalta?

(Simo) Isä. (Harri) -Paska, mikä paska.

Iltapäivällä tätä ei juo enää kukaan.

Oletko ennen käyttänyt tällaista säiliökeitintä?

Tähän käytetään valmiita annospusseja.

Ei tarvitse itse mittailla. Vesi tulee suoraan hanasta.

Annospusseja löytyy täältä.

Saksilla saa melkein helpommin. Jos haluaa, voi käyttää ajastinta -

mutta melkein helpointa on, kun käy vaan napsauttamassa päälle.

(Poika) Hyvä, Teemu! (Opettaja) -Hävinneet kerää kiekot!

Ens viikolla pelataanki hallissa.

Kattokaa. "Erkko".

Kuse niihin. -Kuse itte.

Hei! Kaikki kusee.

Tule. Ahone!

Nyt se tulee.

Ei jumalauta, jätkä kussu housuun!

Hyi saatana, kusta se on!

No nii, joka jätkä suihkuun!

Mikäs tää on? Hei? -Tainnu käyvä pikku vahinko.

Voi jumalauta. Isot miehet. Sinäkin siinä. Nyt kaikki suihkuun.

Ja kun mä tuun takas, niin tää on siivottu. No, hopihopi!

Ni! Kuulit sä!

Siellä se vaan istuu.

En oottanu, että seurakunta-avustajan toimenkuva ois ihan tämmöstä.

Se on joskus otettava, mitä vastaan tulee.

Tiiä vaikka ois joskus käyny itelläkin mielessä.

Jois kirkkoviinit -

ja saarnastuolista nimittelis seurakuntalaisia paskahousuiks.

Onko sulla nyt minkälainen fiilis?

Miten on esimerkiksi tuon alkkoholin kanssa?

Sitä tuntee ittensä idiootiks, kun tajuaa -

että on viimeinen joka tietää sen, minkä muut tiesi jo ajat sitten.

Minkä? -Että vaimo käy panemassa palomiestä.

Otti luonnon päälle.

Nyt kannattaa ottaa ihan iisisti, hoitaa hommat hissun kissun -

tai niin ku isäukko sanois, olla näyttämättä naamaansa. Vai mitä?

Tää kanttoriska, Marjatta.

Kävi horisemassa, että on piruja nähty ja vaikka mitä. -Älä.

Mistä hitosta se? -Nii.

Ne on nää uskovaiset kaikkein pahimpia, niin ku tiiät.

Mut hei. Tän ei tarvi olla lopullista.

Koululta soittavat.

Kalevi Rongas. Rehtori. -Harri Peltola.

Reijo Taavitsainen, Teemun isä. -Harri Peltola.

Poikien kanssa tässä jo asiaa selviteltiin.

Liikuntatunnin jälkeen oli kuseskeltu kalsareille -

ja tungettu ne kaverin reppuun.

Simon kalsareille kuseskeltu? -Ei, en mä kussu.

Edelskö se tappelu tätä? -Ei, ei...

Teemu löysi kalsarit repustaan, ja siinä sitten vähän kuohahti.

Se on tollanen kipsi ihan tappoväline.

Kale, meidän pitäis... -Menkää vaan, tää on teidän osalta puhuttu.

Hei, mitäs me sovittiin?

Simo jää vielä jälki-istuntoon. Mutta me voitas vaihtaa pari sanaa.

Koulussamme on nollatoleranssi. -Niin oli Simon entisessäkin koulussa.

Taisi olla vastaavia tilanteita sielläkin.

Joltain pojalta oli korvalehtikin repeytyny.

Se ei ollu Simon syy. -Ja toi kipsi.

Sitä kiusattiin mun takia. Sä varmaan tiedät mun taustan. -No jotain.

Täällä näyttäs yks sun toinen tietävän.

No mut tarviiko historian toistaa itseään?

Mulla on Simolle asiaa.

Ei kai tää musta johdu? -Ei.

Mistä sitten? Mitä se Teemu teki?

Simo? -Ei mitään.

Puhut sä nyt totta? -Se kusi ite niille kalsareille.

Omille kalsareilleen? -Ei ne ollu sen. Ne oli Erkon.

Mä pyydän sua nyt ystävällisesti poistumaan.

Nää ei oo Teemun kalsarit. Simo!

Ei oltais jouduttu tänne, jos olisin sillo tajunnu pitää suuni kiinni.

Ni mitä? -Kato ny.

Täs me ollaan. Ja minkä takia?

Eikö muka oo näin?

No miks et sitte pitäny suutas kiinni? -Ai äitistä ja siitä..?

No koska en halunnu valehdella.

Se että puhuu totta, niin ku asiat on, sitä älä ikinä pyytele anteeks.

Se on se mitä me ollaan.

Sä puhut mulle totta, ja mä puhun sulle.

Eiks niin?

Huomenta.

Huomenta.

Olikse sun nimi Harri? -Joo, tai niin ku Harry.

Ai niin ku Häri?

Ei ku Harri.

Loppuu y:hyn.

Sovitaanko, että mä sanon sua Peltolaks.

Sano sä mua Koposeks. -Koponen.

Koponen. -Nii, nii.

Pidetääns tauko.

Isä!

Voi sun kanssa.

Unohit.

Unohin, unohin.

Nälkäänhän mä kuolisin ilman sua.

Peltola!

Täs on sullekkin virka-avaimet.

Näillä pääsee periaatteessa kaikkiin kylän julkisiin tiloihin.

Kato kuka tuli.

(Opettaja) God morgon! Ta din plats!

Flickor!

Simo, sun pitäis käydä kansliassa.

(Teemu) Oh, snap!

"Tarkkailen ajatuksiani ja niistä tulee sanoja.

Tarkkailen sanojani, ja niistä tulee tekoja.

Pyrin täydellisyyteen.

Siellä on tilaa kaikille mutta ei vielä ketään.

En osallistu kiusaamiseen tai vaaran tuottamiseen -

jotta jokainen voisi tuntea olonsa koulussamme turvalliseksi -

sekä henkisesti että ruumiillisesti."

Haloo.

Oli pitkä päivä?

No? Mitä?

Iltaa. Tulin sun isääs tapaamaan.

Hei, nyt se koira pois sieltä sohvalta. Kuulitko?

Ei jumalauta!

Noni. Monen viikon homma. -Ei se nyt tohon kaadu.

Jääkausi. Pitäs olla puhumatta ja koskematta.

Ruokaki pitäs antaa niin, ettei kato sitä silmiin...

Olla niinku sitä ei oliskaan. Jotainhan silläki haetaan.

Isä, voinks mä mennä ulos?

Äiti?

Ollu hankalaa toi kouluun lähteminen...

Mutta niin, meidän Teemusta. Tää on herkkää aikaa pojille.

Ja miksei tytöillekin.

Mutta mitä Reijo tossa sano, ni samanlaista se oli ennenkin.

Aina jotain.

Mutta minkäs teet, ei näitä häkissäkään voi pitää.

Ota vaan viineri.

Viime kaudella tuli kolmen ottelun pelikielto.

Sitä ku on fyysisesti edellä muita ja treenaa aktiivisesti -

niin ei aina osaa mitottaa voimiaan oikein.

Se on näissä nuorissa, kun kehittyvät niin eri tahtiin.

Laita pienemmälle.

Venähti syksyllä toistakymmentä senttiä. Ja syö ku hevonen.

Lähössä kesäks jenkkeihin. Ihan oikeesti hei!

Lopeta jo! -Rauhotu.

Tulee tänne ja rupee neuvoo. -Kuka?

Toi. -Eikä ku tässä keskustellaan vaan.

Kysypä siltä, mitä meiän Teemu muka teki.

No? -Siellä oli eilen koulussa kuseskeltu jonkun Erkon kalsareille.

Erkon? -Ni.

Se on taatusti Hämäläisen Janne. Ihan järetön poika.

Sai mopon varastamisesta sakot.

Sanottiin Teemulle, että pysy kaukana siitä kaverista.

Mutta minkäs teet, kun ei näitä häkissäkään voi pitää.

Oli siinä ymmärtääkseni ollu Teemuki mukana.

Meidän Teemu? -Nii.

Ei me mistään Erkon kalsareista tiedetä.

Yritetty merkata, että jotenkin pysyis vaatteet mukana.

Pipokin häviää harva se päivä.

Siellä on tehty muitaki ikäviä juttuja. Teidän Erkollekin.

Mitä juttuja? -No sehän tässä pitäs selvittää.

Että mitä juttuja tehdään ja ketkä tekee. -Ei tarvitse ääntä korottaa.

Ymmärrän teidän huolen.

Lapsille ei tee hyvää päästä ku koira veräjästä.

Keinojahan kyllä on, mutta aika vähän.

Mutta tehdään niin. Selvitetään asia.

Hyvä. Niin ei tarvii viranomaisten ruveta selvittää.

(Erkon äiti) Tiiä vaikka ne Erkon pipotkin sitten löytyis.

Kuulin, että siellä oli koulussa jotain ongelmia.

No, pieni paikka. Jutut leviää.

Kale, siis Rongas, koulun rehtori eli vävypoika -

tuli maininneeks aiheesta...

Mä sanoin, että koittakaa nyt ite hoitaa nää jutut.

Joskus asiat vaan pahenee, jos niitä ruvetaan tonkimaan.

Eteenpäinhän se on mentävä. Samassa liemessä me kaikki ollaan.

Taavitsaisen rouvan olen tuntenut ihan lapsesta asti.

On ollu iloja ja suruja, millon häitä millon hautajaisia.

Ja kaikkea siltä väliltä...

Olisko nyt parasta puhaltaa aikalisä ja antaa asioiden rauhoittua?

Paraneeko ne asiat sillä, että ollaan vaan?

Rongas kertoi, että olit ihan neekerillä uhannu.

Ja ääntäs korottanu. -No se nyt saatto siinä, kiukkuspäissään.

Nii, sehän se just on.

No? Joks sä pääsit? -Joo.

Kaikki hyvin? -On.

Tää on mun poika Simo. -Terve.

Koponen!

Pitäs mennä laittaa se halli pelikuntoon.

Mikä? -Maanantaina.

Käydääs täällä.

Jaahas, mitäs sitä..? -Telkkaria kateltais.

Mitäs tällä kertaa?

Terve.

Annetaan sen ihan olla. Ei ees katota siihen päin.

Se on tonnin laite. Karvalakkimallit on siinä viereisellä hyllyllä.

Me otettas tää. -Iskä!

Toi ei käy. -Mitä?

Toi kortti ei kelpaa täällä.

Kuka nyt teeveetä jaksais kattoo.

Pelkkiä uusintoja, tositeeveetä... -Ja kokkausta.

Nii.

Läpy!

Kiitos sulle, Jumalani

armostasi kaikesta

jota elinaikanani

olen saanut tuntea

Kiitos sulle kirkkahista

keväisistä päivistä

Hei, kiva nähdä teitä.

Ja jos tulee jotain Erkon kanssa tai muuten, niin voitte olla yhteydessä.

Kiitos.

Hei. -Olipa kivaa.

Tätä seurakunnan pitäisi olla. Eikö totta? -Kyllä. Näin on.

Onko teillä harrastuksia? -Mulla on judo.

Välitetään ja pidetään huolta.

Meiänkin Erkko mennyt kouluun melkein ihan mielellään. -Joo, hyvä hyvä.

Anteeks, mun pitää käydä vähän tuolla.

Ollaan mietitty, että vois jotain nuorison harrastustoimintaa lisätä.

Peltola, oisko sulla jotain muita hommii. -Kyllä, kyllä.

Ja huomenna pitäs sitten kattoo se jää kuntoon.

Tänään pelataan koulujenvälisen jääkiekkocupin läänin finaali.

Voittaja pääsee valtakunnalliseen lopputurnaukseen Espooseen.

Lopuksi tärkeä ilmoitus. Opettajat jakavat kyselylomakkeen -

jonka jokainen täyttää itsenäisesti ja omantunnon mukaan.

Lomakkeet palautetaan viimeistään ennen päivän ottelua.

Mitä tää "Teemu: 1, 2, 3, 4, 5" ja "Simo: 1, 2, 3, 4, 5" tarkottaa?

Jos olet esimerkiksi sitä mieltä, että Teemu on syypää -

rastita vaihtoehto viisi.

Jos hän on mielestäsi melko syyllinen rastita neljä ja siitä aina alaspäin.

Ykkönen tarkoittaa jo sitä, ettei Teemu ole syyllinen juuri lainkaan.

Ja sama Simon kohdalla.

Laitat vaan Teemulle ykkösen.

Entäs minkä takia täs on kaks kertaa sama kysymys?

Toisessa niistä kysytään -

kumpi osapuoli on syypää näkemäsi perusteella -

ja toisessa kumpi kuulemasi perusteella.

Oliskohan tätä ajotusta voinu vähän miettiä? -No?

(Liikunnanopettaja) Tällaset häiritsee poikien keskittymistä.

Mitä siellä tunnilla oikein tapahtu? -No mistä minä tiiän?

Siellä on 20 jätkää, joista kolmella on liikunnallisia valmiuksia.

Pitäiskö niitä vahtii ku jossain lastentarhassa?

Joo joo, älä nyt hikeenny.

(Koulun kello soi)

Eiks sulla oo tunti?

Jos me hävitään tää matsi, se menee sun piikkiin.

Koponen! -Nii?

Pitäis käyä hakemas lasti Malagaa.

Nyt jo? -Onhan sitä kulunu.

Siinä menee iltaan saakka. En mä voi jättää ukkoo yksin.

Ei viittis lantraamaankaan ruveta.

Jätkät, hei! Vauhtia nyt, kamat päälle!

Kaveri on lämpänny siellä ties kuinka pitkään!

Hei ope voiks sulle antaa tän?

Lippulappuset tänne ja ruvetaan keskittyy peliin.

Tää nyt ei terkkarin hommia ois ollu.

No niin, break a leg sitten vaan, kaverit.

Hyvä, hyvä, pojat, sitte mennään! Teemu, hyvä, luistinta jalkaan.

Ei laaksoa, ei kukkulaa

ei vettä rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien

Kiitos Marjatta ja Harmaakedon seurakunnan sekakuoro.

Ottelun avauskiekon pudottaa joukkueemme tukija -

ja vanhempainyhdistyksen varajäsen Reijo Taavitsainen!

Oliks tää laulu jo vähä liikaa? -Ihan hyvä.

Ja sit reilu peli, eiks ni? -Juu.

Maalille, maalille! -Varo selkää!

Maski, maski, muista maski! -Ottakaa kiinni se kaveri!

Harmaaketo, Harmaaketo! -Älä tee noin!

Maski, maski, maski, veto, veto, veto!

Hei, hei! Eihän siinä ollu mitään.

Voi vittu!

Saatana!

Oli ne ihan hyvii, mut ei ne kuitenkaa nii...

(kaikki hiljenevät)

Olis pitäny heti karvaa ylhääll. Liian laajalla rintamalla peluutit.

Toi nyt on... Todellinen syy on ihan muualla.

Jätkät täytteli noita vielä ku pilli jo soi.

Ei jumalauta.

Nii mitä? -Se on sun syy, että me hävittiin.

Ehän mä ees pelannu.

Mitä hittoo?

Mitä, mitä? -Jätkä tönii täällä Erkkoo. Kaikki näki!

Vittu perkele vittu!

Mitä helvettii täällä tapahtuu?

Onks sul paha olo? -Vähä.

Istu siihen.

Paina tolla.

Mä otan sun kengät.

Ettei olisi ollu sen Taavitsaisen pojan ideoita? Teemun?

Täys kusipää... Niin ku isänsäkin.

Koskas sun isä tulee?

En tiiä... mut kyl mä pärjään.

Voi olla aivotärähys. Sua ei voi yksin jättää.

Onko meillä kiire? -Ei, miten niin?

(Marko) Pidetäänks se työhuoneessa? Pitää käydä rautakaupassa.

Jos mä otan kaikki, ku en nyt muista mikä näistä se piti olla.

Miten se vanha kahvinkeitin. Joutaisko se mukaan? -Joo, vie vaan.

No mites? -Mites tässä.

Meen illalla nukkumaan ja aamulla töihin.

Entäs ite?

No tällasta pientä... pintaremonttia.

(poraamisen ääniä)

Minkälainen se teiän kämppä on?

Ihan kiva. Se... Juu.

Valosa.

Tuu joskus kattomaan. -Just.

Mites Simo? -Hyvin.

Löytäny paljon kavereita, ja koulussa menee hienosti.

Eiks se halunnu tulla tänne? -Ei.

Työkeikka on tässä niin.

Peltola.

Ukon pitäis päästä paskalle.

Pitäs paskalle päästä.

Koskas ton saa pois? -Ens kuussa.

Kutiseeko?

Liikkuuks sormet?

Mulla oli lapsena jalka kipsissä koko kesän.

Kaikki kaverit halus kirjottaa nimensä siihen.

Se oli aika hölmön näkönen.

Ihan kiva ihminen.

Haluutko jutella? Se on kova paikka.

Oot luottanu, avautunu, antanu kaikkes.

Sit yks kaks, zäp.

Ja kaikki on poissa.

Katot vaan linja-auton perävaloja -

ja mietit että mitä tapahtu.

"Mikä päivä? Mikä vuosi?"

"Mikä planeetta?"

"Kuka mä oon?"

Vaikka kuinka ottaisit huomioon toisen ihmisenä ja naisena.

Kuuntelisit, miten se juttelee lapsuudesta.

Yks päivä joku seisoo sun kotiovella -

ja vaatii, että sun talo on sen ja sun vaimo ja lapset -

ja kaikki mitä sä oot ikinä kuvitellu.

Että sunnuntai on sunnuntai, ja järvi ei ole meri.

Mihin me ollaan menossa? -Vaikka tähän.

Sitä ihminen...

...hakee lohtua sieltä mistä...

...lohtua saa.

Onko mitään mikä rauhottaa samalla tavalla ku suomalainen luonto?

Birgitta!

Helpotti.

Te tarvisitte uudet vehkeet. Ootte ku saatana jossain keskiajalla.

No nii.

Mä toivoisin...

...että kaikki se soopa, mitä tästä pöntöstä on suollettu -

...olis totta...

Koska siinä tapauksessa...

...kaikki te paskahousut joutuisitte helvettiin.

Äijähän on ihan sekaisin. -Ei ihme että poika oireilee.

Ja nyt sä vasta näytät tän.

Meillä on aika ehdoton toi vaitiolovelvollisuus.

Minkä helvetin takia sä palkkaat tollasii?

Eksä voi antaa sille kenkää? -Ei nää oo niin yksinkertasia asioita.

Jotainhan täs on tehtävä. -No siks me tässä nyt ollaan.

(tv-ohjelman ääni)

Moi.

Koulun terkkari, Tuula Lehtonen. Sä oot Simon isä.

Mä jäin varmuuden vuoks, vaikka hyvältähän tää näyttää. Vai mitä?

Joo.

Tässä oli vähä...

No Simo varmaan ite haluu kertoo.

Kannattaa vähän tarkkailla, vaikka en mä usko, että siinä mitään.

Ois varmaan jo näyttäny, jos jotain.

Hieno poika. Ne on vaan ne muutamat kollit, mulkut.

Jos saa sanoo. Öitä.

Tuula korjas. Siin oli vaan kosketushäiriö.

Ette edes yhtä nilkkiä saa kuriin. Poika sai aivotärähdyksen -

ja sitä vaan levitellään käsiä ja hipsutellaan aamutohveleissa.

Mistä oikein puhut? -Simosta.

Terveydenhoitaja otti yhteyttä.

Kutsun osapuolten vanhemmat koolle, sä mukaan lukien. -Hyvä.

Perataan asia kunnolla. Katsotaan, mikä on totta ja mikä ei.

Meidän Simo puhuu totta. -Entä kun kaikki puhuu?

(kissa rääkyy)

Tässä on 151 vastausta. Jokaisessa lukee Teemu yks ja Simo viis.

Toi ei todista mitään. Ne on kaikki peloteltu.

Mitä mun pitäis vielä tehdä?

Pitääkö sitä ammattilaisen tulla multa kysymään?

Joudun ottamaan yhteyttä sellaseen tahoon, joka pystyy ja haluaa auttaa.

Hyvä.

Varaudu siihen, ettei lopputulema ole sun kannalta myönteinen.

Sosiaalitoimella kun on omat periaatteensa.

Hyvä ku ees jollain on.

Peltola! Yks juttu vielä. Isän hautakivi on ihan vinksallaan.

Monta kertaa siitä jo huomautettu. Että voiskohan sille tehdä jotain?

Älä syötä sitä koiraa.

Saa hävetä silmät päästään. Kaikkia.

Mitä minä muka olen tehnyt? -Hah!

Nyt kun kaikki on kuulolla, niin muutama sananen.

Teillä on luokalla se uusi kaveri. Nii.

Arvaa vituttaako, ku pitää lähtee koululle taas jankkaamaan?

Minä vittu tiiä siitä mitään. -No nyt.

Mitä? Aina minä. -Nyt, nyt!

Voihan siinä perheessä olla muitakin epävakaita yksilöitä kuin se isä.

Tämmöset jutut tuppaa kulkeutumaan isältä pojalle.

Sen takia perheemme ottaa sen linjan -

ettei näitä Peltoloita käytännössä ole olemassa.

Päin ei tarvii kävellä, mut veljeily sun muu on ehdottomasti kiellettyä.

Sä et o tosissas. (Äiti) -Shh.

Nyt on tärkeää, että toimitaan johdonmukaisesti.

Katotaan, kuinka kypsiä te ootte.

Että voiko teitä päästää ulkomaille. Saatikka Amerikkaan.

Eiks toi jo ollu... -Shh.

Mä lähen ainaki. -Katotaan miten tää menee. Että lähteekö kumpikaan.

Kyllä niitä kielikursseja järjestetään Suomessakin.

Tässä noudatetaan nollatoleranssia. Jos tulee minkäänlaista sanomista -

reissut voi unohtaa. Tää koskee molempia.

Toivottavasti tästä ei tarvii enää puhua.

Mutta mitä jos... -Shh. Shh. Shh.

Sori.

Moi! Tää on jatkoo siihen, mikä sulla on.

Ei vittu. Kato, Teemu.

Laitas noi sun valot kuntoon, ettei tarvi soittaa neekeriä!

Simo!

Mitä nyt? Eiks sun pitäs olla koulussa?

Simo! -Mitä?

Tuuppa autoon.

Tuliko se Teemu sulle jotaki..? -Ei.

No mitä sitte? -Ei mitään. Ei kukaan tullu.

Jos tää tuntuu susta ihan mahottomalta, niin...

...ei meiän oo pakko täällä olla.

Ei se ole mikään häpeä, jos joutuu joskus toteamaan ettei tullut mitään.

Ei kerta kaikkiaan asiat vaan lutviudu.

Mihin me muka sitten mentäis? -No...

Vaikka Liberiaan. Onhan näitä.

Eiku tää on ihan okei.

Onko varmasti, koska... -On, on.

Sä pärjäät? -Pärjään, pärjään.

Sitten me pärjätään molemmat.

Jaksat sä mennä takas? -Joo. Ei täs mitään.

Sä oot hyvä poika. Tiiätsä?

Mä heitän sut.

Sähän tunnet sen Rongaksen. Auttaskohan se, jos puhusit sille?

Jos se sitte vähän kattos tätä asiaa munkin näkökulmasta.

Meidän, Simon.

Ku eihän me haluta pahaa kenellekään, päinvastoin.

Silti kaikki menee just niin vituralleen ku vaan voi.

Ja minkähän takia?

Mun käsityksen mukaan ihmisellä on kolme tapaa määritellä itsensä:

se mitä hän on, mitä ei ole ja mitä haluaisi olla.

Niistä tärkein on se ensimmäinen. Kaksi muuta täydentävät sitä.

Oikeastaan taitavat olla sama asia.

Näytäs kassis.

Mitä?

Siellä lienee termoskannullinen seurakunnalta kavallettua kahvia.

Voi jumalauta.

Meillä on näissä asioissa ihan ehdoton nollatoleranssi.

Mä en ainakaan mee mihinkään vitun keskustelutilaisuuteen.

Tehny ees mitään. -Eikse oo pakko?

Meiän äijä tappaa mut, ihan varma.

Sehän oli Erkko ku töni sitä. Ei mitään järkee.

Nyt et tuu yhtään säätämään. Sullekin on tulossa kutsu.

Sit keskustellaan asiat halki, ei nyt.

Pyyhi persees siihen kutsuun.

Kaikki on etukäteen päätetty.

Peltola... Harri! Harri! Kato ympärilles.

Mitä sä näät? -Nyt ois parasta laskee irti.

Nää on lapsia. Jotkut lähemmäs kahta metriä, massaa ku pienellä norsulla.

Mutta nää on silti lapsia. Ja mitä me ollaan? Sano.

Sä oot ainakin kusipää.

Me lähetään Simon kanssa täältä vittuun. -Ei, kun me ollaan aikuisia.

(tömähdys ja räsähdys)

Teemu?

Simo!

Taavitsainen!

Ei ole paikalla nyt.

Taavitsainen! Tuu ulos, jos sussa on yhtään miestä!

Saatana!

Vitun pelkuri! Jumalauta!

Tungen tän mailan sun perseeseen!

Päästänkö koirat vapaaks? Mitä?

Hus, hus!

(Harri karjuu)

Hei! Seis! Seis! Hei!

Hei! Takasi! Voi perkele!

Mitäs sä täällä? -Marko ajo pillit päällä.

Sä sanoit että kaikki on hyvin. -Niin ihmiset sanoo, vaikkei tarkottas.

Peltola.

Sain Teemun kiinni.

Älä nyt hikeenny, mut sen mukaan tapahtunut oli vahinko.

Siellä oli ovi menny lukkoon, ja ku Simo yritti kiivetä yli -

niin se oli... sitte...

...pudonnu.

Te ootte kyllä yhtä saatanan sukurutsaa koko kylä.

Simo Peltolan vanhemmat?

Voi sua...

Missä mä oon? -Sairaalassa.

Sait kovan tällin, mut ei mitään vakavaa, sä paranet kyllä.

Mitä tapahtu? -Teemu.

Se lähti raukkamaisesti karkuun. -Miks?

Mä takaan, että se jätkä joutuu vastuuseen.

Sun ei tarvii pelätä enää mitään.

Anteeks. Simon vaatteet löytyy täältä komeron hyllyltä. -Okei.

Entäs noi koulutarvikkeet? Reppu ja kirjat ja muut...

Ei täällä kyllä oo ku takki ja kengät ja housut ja paita.

Entäs reppu? Ja kännykkä? -Sirpa.

Oliko se sulla repussa? -En mä muista.

Jäikö se sinne vessaan? -Mitä vitun väliä.

No kai sillä nyt jotain. -Jos annettais pojan levätä.

Koskeeko sua? Onks sulla paha olla? -Väsyttää.

Koita vetää pikku tirsat. Mä tuun ihan kohta takas. -Joo.

Se pistää meidät kaikki vastuuseen tästä.

Seurakunta on toiminu kyllä ihan protokollan mukaan.

Sä et nähny sitä poikaa. Tästä nousee iso meteli.

Ja minä hölmö menin jo soittamaan sosiaalitoimeen.

No, onneks olkoon. Säästypähän Peltolalta sekin vaiva...

Nyt se hullu on seonnu lopullisesti! Kattokaa nyt!

Ei näistä enää koiria saa. Saatana... -No niin! Loppu toi vouhotus.

Tässä on siivottu urakalla sun ja poikas sotkuja.

Mutta rajansa kaikella. -Nyt jätkät ihan oikeesti!

Et sä tiiä? -Eiks sulle oo kerrottu?

Mä soittelen.

Miks sä teit sen?

Kuulitko Teemu? Miks sä teit sen?

Miksi sä teit sen? -Ku mä en tehny sitä.

En ees koskenu! Onko niin vaikee uskoo?

Mut lähit kuitenki pakoon?

Vittuilikse sulle? Mitä se teki sulle?

Mä halusin vaan tehä sovintoo. -Minkä takia?

No... Amerikan.

Jos sä haluut, niin voit ottaa pojan mukaan.

Miettiköön yön yli, mitä on tullu tehtyä. Ehkä sitte oppii.

Aika karu. -Maailma on.

Mites Peltola? Mites sen kans?

Kumman? -No sen kahelin.

Mennään asia kerrallaan.

(Simon puhelin soi)

Väsyttääkö? -Vähä.

Sattuuks sua kovasti? -Ei, vähä.

No kyllä se siitä paranee.

Äitis pyys, että soitat sitte ku jaksat.

Terve. Täällä ollaan jo hereillä.

Tässä on vanhempi konstaapeli Markkanen -

ja kunnan sosiaalityöntekijä Saija Moisio.

Seija. -Niin just.

Markkanen.

Jaksatko puhua? Olis hyvä jos jaksasit.

Jaksatko? -Joo kai.

Jos mä vaikka?

Jos sä Simo kertosit ihan omin sanoin -

mitä siellä vessassa oikeen tapahtu?

Simo ei taida muistaa.

Simo, sä voit nyt ihan huoletta puhua totta.

Eiks voi ihan epävirallisestiki..? -Kannattaa puhua totta.

Mä muistan et mä menin sinne.

Menit minne? -Sinne vessaan, mut...

Jäikö se ovi jotenki lukkoon? -Mitä?

Vähän ymmärrystä nyt. Jos ei muista, niin ei muista.

Jos käydään siellä paikan päällä kattomassa?

Tehdään niin. -Me voidaan jutella myöhemmin.

Iskä. -Ni?

Olikse reppu siel veskis? -Ei, tai en ehtiny käymään.

Mä katon sen nyt täs samalla. -Okei.

Se on toi.

Onko hyvä? -On.

Varmasti? -Joo joo.

Onko sinne ihan pakko mennä? -Hoidetaan tää nyt alta pois.

Mä voin auttaa. Anna mä työnnän.

Mä voin kattoo, mikä siellä on tilanne.

Mitä siellä oikein tapahtu? Juttelitte?

Ketä siellä oli?

Mäkin haluun.

Simo.

Simo...

Paranemista.

Sori.

Harri.

Isä. -No?

Mä muistan.

Mitä? -Mä muistan.

Viimeksi kun nähtiin, niin sä et muistanut, mitä vessassa tapahtui.

Entäs nyt? Muistatko yhtään paremmin?

No... joo.

Mä muistan, että mä panin oven lukkoon.

Tapahtuko sen jälkeen jotain?

Voi vittu. Pakko sun on vittu muistaa. -Teemu.

Sä laitoit oven lukkoon, ja lähit kiipeen ja putosit... -Shh!

Puhut ku kysytään. -Niin. Oliko vielä jotain?

Ei.

Entäpä isät? Harri? Onko jotain lisävaatimuksia? Kommentteja?

Ei. Ei oo mitään. Näillä mennään.

Peltola. Tuutko käymään vähä täällä?

Noni, sehän meni oikein niin kun pitikin.

Tässä. Ole hyvä.

Ja hyvää joulua koko seurakunnan puolesta.

Mikäs täällä on?

Pimeetä. Kuusikin meillä on.

Isä. -Mitä?

Nukutsä? -En.

Mitä jos se mitä Teemu sano onkin totta?

Mitä? -Että entä jos siinä oiskin käyny just niin ku se kerto?

Mitä sä nyt tollasia mietit? Se on jouluyö.

Mut entä jos?

Simo, se on ohi. Paha sai palkkansa, jokainen ansionsa mukaan.

Vaikka se juttu ei oiskaan menny just niin ku se meni, nii mitä sitten?

Nyt on kaikki paremmin. Tuskin ois loppunut muuten koskaan.

Ei ollut ainoastaan siitä kysymys. Vaan kaikesta muusta.

Ja kaikki liittyy... kaikkeen.

Turha sitä on spekuloida. Se on ohi.

Oot sä siellä?

Nukutaan nyt. Hyvää yötä.

Maistuuko pipari? -Kiitos.

Liiallista kahvinjuontia kannattaa välttää.

Se vaan taitaa olla tuossa nykysessä roolissa aika vaikeaa.

Juotko teetä? -Aika vähän tullu juotuu.

Pitäiskö sitä harjotella?

Sitte tämä sankari. Onpas sulla kavereita.

Joo, aletaans leikkaamaan.

Oonko mä valehtelija?

Miten niin? -Oonko?

No et. Vai mitä sä tarkoitat?

En oo valehdellu, mutten tiiä, oonko myöskään puhunu totta.

En ihan pysy kärryillä. -Napsautin lukkoon. Mut mitä sen jälkeen?

Olinko avannu sen, ja minkä takii... -Onks sillä väliä?

On sillä mulle. Ihan ku puuttuis päästä palanen.

Hei...

Me syödään ite tehtyy lanttulaatikkoo.

Vaikka oikeasti ostettiin se ja lorautettiin päälle vähän kermaa.

Mutta entä sitte? Lanttulaatikko ku lanttulaatikko.

Sä sanoit että pitää aina puhua totta. Se on se mitä me ollaan.

Ni? -Ni.

Simo...

Joskus nää asiat ja käsitteet...

Ne ei oo niin yksoikosia. Se on vähän ku... Raamattua lukis.

En mä oo tyhmä. -No et tosiaankaan.

Mä vaan yritän sanoo, et...

Lanttulaatikko ku lanttulaatikko.

Puhut ku jollekin pikkulapselle tai vammaselle.

Simo.

En mä nyt sitä...

Jos hakisin pitsan?

Simo?

Mennään autoon. Mennään, hyvä.

Hei. -Hei. Hienosti autoon, hyvä...

Mitä tää nyt on?

Muutetaan Helsinkiin, tai Keravalle, mut se nyt on melkein sama asia.

Eiks tää mee liian pitkälle? -Mikä?

Johtuuko tää näistä tapahtumista? Johtuuks tää musta?

Ei. Älä nyt ittestäs liikoja kuvittele.

Sain myymäläesimiehen paikan Keravan Gigantista.

Ihan ookoo liksa, vähemmän stressiä.

Pääsee akka ja kersat pois banjonsoitosta.

Mistä?

Mä oon ollu ihan vitun pihalla.

Mutta nyt jotenkin tuntuu, että asiat menee eteenpäin.

Jotenkin parempaan suuntaan.

Me jutellaan ja tehdään asioita yhessä.

Tuntuu, että ollaan taas perhe.

Poika on kantanu kortensa miehekkäästi.

Se on hyvä, että ottaa vastuuta asioista, mitä on tehny. -Reijo.

Sun poikas puhuu totta. -Kyllä mä sen tiedän.

No hyvä. Ja niin puhuu myös mun poika.

Ite nyt sitte vähä, ei nyt niinkään.

Se on kuule Peltola etiäppäin, sano mummo lumessa.

Lähetääs.

Simo?

Kop, kop, kuulet sä?

Sano jotain. Onks kaikki ok?

Eiks voitais olla ihan normaalisti, niin ku ollaan aina oltu? Puhuttas.

En tiiä auttaaks tää, korjaako se mitään, mut mä...

...ostin sulle uuden puhelimen. Laitan sen tähän oven taakse.

Ja sit täs ois tää pitsa.

Sitä vaan kun silloin tosiaan sovittiin, että me, sä ja mä -

puhutaan aina totta.

Musta tuntuu, että se oli aika paljon luvattu.

Varsinkin näin aikuiselta mieheltä. Ei sellaseen pysty kukaan.

Ainakaan minä. Ehkä joku, en tiiä.

Ihan hyvä periaate, en mä sitä.

Mutta se on noitten periaatteitten kanssa vähän niin ja näin.

Siinä on helposti solmussa koko ukko. Tai akka.

Sitä on kohta vaan semmonen pelkkä möntti.

Ja ajattelee, että näinhän sen piti ollakin -

että tätähän se elämä on. Vaikka ei ole.

Mutta jos tästä jotain hyvää hakee, niin en rupee enää viisastelemaan.

Jos sä satut joskus kompuroimaan tai liukastelet.

Ootan vieressä, että nouset ylös -

tai nostan ite, jos tarvii.

Tai sitte rupeen viisastelemaan.

Parempi ku ei lupaile liikoja. Sen tässä oon nyt oppinu.

Sitä tässä vaan lähin soittelemaan. Ei mulla muuta.

Sitä vaan kun me silloin sovittiin että me puhutaan aina totta.

Koponen! -Joo?

Missäs helvetissä Peltola on?

Siellä se on ulkona.

Ei saatana!

Stola!

Tuu nyt ylös sieltä.

Tekstitys: Frej Grönholm BTI Studios