Original subtitles

Aiemmin tapahtunutta.

Minähän kerroin.

Harry Quebert vie Jennyn katsomaan ilotulitusta.

Hän ei taida tulla.

–Kuka piru menee naimisiin? –Anteeksi.

Kerro nyt. Mitä me oikein juhlimme?

Rakkaat ystävät, meillä on uusi väritelevisio.

–Robertilla on syöpä. –Mitä?

Malja Bobbolle.

Luoja! Säikäytit minut, Luther.

–Mitä hän haluaa sinusta? –Hän on ystäväni.

Tekikö joku tuon sinulle?

Tiedätkö Luther Calebin?

Toivoin, että Nola olisi viimeinen.

Että hän maalaisi Nolan ja saisi asian pois mielestään.

Uskotteko, että se oli Luther?

Olen uskonut niin viimeiset 33 vuotta.

–Onko tämä Lutherin käsialaa? –Leikkausohjeet.

Voit pitää sen, jos siitä on apua.

Nolalla ei ollut onnellinen koti.

–Lyökö joku sinua, Nola? –Äitini.

–Hän sanoo, että olen paha tyttö. –Hullua.

Äiti rankaisi minua.

Katsohan tätä.

"Nola–kultaseni, jos kuolet, miten rakkauteni käy?"

Sinusta tulee suuri kirjailija.

Hankimme ison, kullanvärisen koiran. Labradorin nimeltä Storm.

Isoja uutisia oikeustalolta.

Harry Quebert vapautetaan takuita vastaan.

Käsiala ei ole Harryn. Hän ei kirjoittanut viestiä.

Gareth on yöpynyt motellissa.

Kaupunkilaisille ilmoitettiin seksuaalirikollisesta.

Pratt löysi mustan Monte Carlon.

–Selvitän, missä hän majailee. –Tiedän jo.

–Avaa, Pratt! –Helvetti.

Mainosta tuotettasi tai br

On sattunut uusi käänne...

–Tappoiko Pratt itsensä? –Niin luulisi, mutta ei.

–Murhattu. –Mitä?

Pari kunnon iskua takaraivoon.

Kuin Nola.

Pratt suojeli jotakuta, joka pelkäsi hänen puhuvan.

Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää.

–Paitsi henkensä. –Niin.

Onko sinulla teoriaa?

Palaan aina Elijah Sterniin.

Entä jos Stern palasi kokouksesta sinä päivänä?

30. elokuuta, kuten hän sanoi.

Luther oli poissa, samoin Monte Carlo.

Ehkä hän kuuli Nolasta radiosta.

Hän lähti etsimään Lutheria peläten tämän osallisuutta.

Iltaa. Mitä täällä tapahtuu?

Alueella on kadonnut tyttö.

Pyydämme pysymään poissa teiltä.

–Kadonnutko? –Minne matka?

Olin menossa kotiin. Voin etsiä toisen reitin.

Se olisi hienoa, kiitos.

–Hyvää illanjatkoa. –Samoin.

Kenties kodin sijaan Stern ajoikin Goose Coveen.

Ehkä hän löysi sieltä Lutherin, joka tunnusti Deborah Cooperin surman.

–Autatko minua? –Hae lapio ja hakku vajasta.

Luther hoiti tiluksia–

–joten käy järkeen, että he hautasivat Nolan sinne.

Kaivettuaan haudan Luther kirjoitti salaa jäähyväisviestin.

Sternin piti keksiä keino suojella Lutheria. Eli Pratt.

–Pratt? –Ehkä Luther näki Prattin ja Nolan.

Luther vahti tyttöä kuin haukka.

Ehkä hän kertoi Sternille. Stern meni tapaamaan Prattia.

Hän sanoi: "Anna Lutherin mennä"–

–"niin en kerro, mitä teit."

Mutta vaikka Pratt olisi suostunut–

–ehkä Luther ei kestänyt tekoaan.

Olen pahoillani, Eli.

Hän teki itsemurhan ajamalla alas kalliolta.

Oudointa tässä on se, miksi Stern ryhtyisi siihen.

Ehkä jopa tappaisi jonkun suojellakseen Lutheria.

Sitä yritän vielä miettiä.

–Hänet haudataan tänään, eikö niin? –Niin.

Hänet haudataan enkä ole paikalla.

Olisinpa kuollut.

Levätköön hän ikuisessa rauhassa.

Hei. Saisinko kuumaa teetä ja brandyn?

–Palaan pian. –Kiitos.

"Lajin naaras pistää tuntuvasti."

Yhdeksän kirjainta, alkaa A:lla. Aviovaimo?

Lienee ampiainen.

Hei, herra Quinn.

–Sopiiko? –Toki.

–Miten kirjasi etenee? –Hitaasti.

On vielä paljon epäselvää.

Halusin kysyä sinulta–

–mainitsiko vaimosi koskaan Harry Quebertin kirjoittamaa viestiä?

–Miten tiedät siitä? –Vaimosi kertoi.

Mutta hän sanoi sen kadonneen.

Kaikella kunnioituksella... On vaikea enää tietää, mitä uskoa.

Usko vain häntä, herra Goldman.

Vaimoni ei ole herttainen, mutta hän ei valehtele.

15. elokuuta, 1975

–Herra Quinn. –Nola? Hei, mitä kuuluu?

–Minulla olisi asiaa teille. –Mistä on kyse?

Menin tänä aamuna rouva Quinnin toimistoon hakemaan palkkaani.

Kuulin, kun hän puhui poliisipäällikön kanssa.

Katsohan tätä.

"Nola–kultaseni, jos kuolet, miten rakkauteni käy?"

"Jos menetän sinut, menetän itseni."

"Sillä olen salassa antanut sinulle"–

–"kaiken, mitä olen."

Hän on seksuaalirikollinen.

–Mitä aiot tehdä asialle? –En voi tehdä mitään heti.

–Miksi helvetissä? –Menit taloon luvatta, Tamara.

Voin joutua vaikeuksiin tästä.

Mitä ehdotat, että teemme?

Säilytä sitä kassakaapissa.

Älä huoli. Näet vielä, miten sellaiset hoidellaan täällä.

Hyvä on. Ja?

Teidän on haettava se viesti, herra Quinn.

Rukoilen, että haette sen, tai Harry joutuu vankilaan.

–Olen pahoillani, Nola. En... –Se oli minun syyni.

–Kaikki on minun syytäni. –Olen pahoillani. En...

Herra Quinn. Olkaa kiltti, minä rukoilen.

Auttakaa minua. Auttakaa meitä. Ymmärrättekö?

En voi tehdä sitä, mitä pyydät.

En voi hyväksyä, mitä välillänne tapahtuu.

–Jumalan rakkaudesta? –Ei Jumalakaan hyväksyisi.

Rakastamme toisiamme niin kuin kukaan ei ole ennen rakastanut.

Rakkautemme on puhdasta ja kaunista. Tekisin mitä tahansa hänen vuokseen.

Jos menetän hänet, menetän osan itsestäni.

Parhaan osan. En enää koskaan löydä hänen kaltaistaan miestä.

–En tiedä, mitä sanoa... –Tiedättekö, miltä rakkaus tuntuu?

Mennäänpä sisälle juomaan kaakaota.

Emme voi vain juoda kaakaota!

–Kuunteletteko te minua? –Kuuntelen. Se on vain vaihe.

–Rauhoitu nyt. –Vaihe?

Hänen täytyy pysyä elossa. Kuunnelkaa nyt.

Haetteko sen viestin?

En voi. Olen pahoillani, Nola.

Se oli ihmeellistä. Se intohimo ja kiihkeys.

Minä kadehdin häntä.

En ollut koskaan kokenut sellaista ketään kohtaan.

Silloin tajusin, etten varmaan ollut koskaan ollut rakastunut.

Kysyin, mitä hän aikoi tehdä–

–koska Pratt tiesi viestistä.

Sisään.

Hei, Nola. Mistä on kyse?

Hän käski olla huolehtimatta. Hän oli keksinyt keinon.

Jessus.

En tiennyt, mitä se tarkoitti, kunnes päällikkö pidätettiin.

Lupasitko siis auttaa?

12. elokuuta, 1975

Juo vain, kultaseni. Nukut paremmin.

Haista paska, Tamara! Keksit minulle syövän, koska juhlasi olivat surkeat.

Haista paska juoruinesi!

"Älä koske minuun, minua väsyttää. Laita se pois."

"Minun Bobboni."

"Suloisin ja kultaisin mies, jonka olen tuntenut."

"Osaisinpa kertoa hänelle, että rakastan häntä kuolemaani asti."

"Nola–kultaseni."

Tiedättekö, miltä rakkaus tuntuu, herra Quinn?

Kolme päivää sen jälkeen, kun Robert Quinn oli polttanut viestin–

–Nola Kellergan katosi jäljettömiin.

Ajan mittaan, tytön katoamisen–

–ja Cooperin murhan pysyessä mysteerinä–

–pysyvä levottomuus valtasi kaupungin.

Lapset eivät enää saaneet leikkiä yksin ulkona.

Ennen pitkää kadut muuttuivat hiljaisiksi kuin aavekaupungissa.

Harry käsitteli Nolan katoamista hautautumalla työhönsä.

Hän vietti päivät toimistossaan–

–muokaten käsinkirjoitettuja sivuja huolella viimeistellyksi kirjaksi.

Kesän vaihtuessa syksyyn Harry pysyi eristyksissä Goose Covessa.

Ainoa vierailija oli Jenny.

Hän tuli jokaisen vuoronsa jälkeen–

–kylmälaukku täynnä ruokaa Clark'sista.

Huhuu? Toin syötävää. Harry?

Kiitos, Jenny.

15. joulukuuta, 1975

–Paljon kiitoksia. –Olet seuraava.

–Kiitos paljon. –Hei!

23. joulukuuta, 1975

Tässä Harry Quebert kirjoitti Pahuuden synnyn.

Haloo?

–Kyllä, pulloissa. –Hyvää huomenta, kuulijat.

Jos yhä etsit lahjoja–

–Harry Quebertin teos Pahuuden synty–

–on bestseller–listojen kärjessä vielä kahdeksan viikon jälkeen.

Kustantajan mukaan teos on loppunut monesta kaupasta–

–mutta he tekevät parhaansa julkaistakseen uusintapainoksen.

Jos onnistuit löytämään oman kappaleesi, nauti lukuhetkistä...

Hyvää joulua, Storm.

Mitäs tämä on?

Tulehan tänne.

Mitä sinä teet?

–Viisi, neljä... –Kolme, kaksi, yksi.

–Hyvää uutta vuotta! –Hyvää uutta vuotta!

Tästä tulee varmasti hyvä vuosi.

No niin, taidan lähteä nukkumaan.

–Nytkö jo? –Minua väsyttää.

Öitä. Hyvää yötä, äiti.

Hyvää uutta vuotta, isä.

–Jenny? –Niin?

Neiti Jenny Quinn, tuletko vaimoksi Travis Dawnille–

–Sommerdalen poliisille, joka on rakastunut–

–Mainen kauneimpaan tyttöön?

–Kyllä. –Niinkö?

Hyvää yötä.

Niin.

10. syyskuuta, 1985

Et saa syödä sitä. Se on linnuille, Storm.

Mitä sinä teet? Se on linnuille. Et saa syödä sitä.

Mitä varten se on? Se on linnuille.

No niin, tulehan.

Miten lapasi voi? Niin.

Miten se lapasi voi?

Et saa leipää. Annetaan se linnuille.

Siinä ne ovat.

Hei! Herra Quebert!

Saisinko hetken aikaanne?

Tulehan, Storm. Mennään.

En tiedä, mitä sanoa.

Suostutte siis. Olen ilahtunut.

Hyvä on. Saatan teidät ulos.

Kuulitko, Storm? Minusta tulee yliopiston professori.

Mitä siitä sanot, Storm? Yliopiston professori.

30. heinäkuuta, 2008

Hei. Tulokset saapuivat.

Viestin käsiala on Luther Calebin.

Jessus sentään.

–Löysimme miehemme. –Niin löysimme.

Tuoreiden todisteiden valossa oikeus julistaa edesmenneen Luther Calebin–

–syylliseksi Nola Kellerganin ja Deborah Cooperin murhiin.

Jutussa Mainen osavaltio vastaan Harry Quebert–

–takuut mitätöidään ja kaikki syytteet hylätään.

Järjestelmä toimi täydellisesti.

Kesti 33 vuotta–

–ratkaista Kellerganin ja Cooperin murhat.

Mutta se on parempi kuin hätiköity tulos.

Mainen osavaltion poliisi varmisti, että juttu selvitettiin oikein.

Marisa.

Harry Quebertin tapaus

Ajoitus on loistava. Pian puhutaan vain vaaleista.

Ketään ei kiinnosta, tappoiko Quebert paavin.

Elämässä täytyy priorisoida.

Markkinoinnin pojat kyhäsivät kokoon muutaman kansi–idean.

Mitä sanot?

En tajunnutkaan, että Quasimodo on kirjassani.

–Ne ovat liian korneja. –Hyvä on.

–Kuulitko? –Hillitään hieman.

Hyvä.

Eikö sinulla ole töitä?

Menehän nyt siitä.

Odotan kirjaa 3 viikon päästä.

Ei kolme viikkoa ja päivä.

Times haluaa Philip Rothin arvioivan kirjasi.

18. elokuuta, 2008

Harry Quebertin tapaus

–En lue sitä. –Tarvitsen hyväksyntäsi.

–Kirja on sinun. –Ei.

Se on sinun kirjasi, ja siinä ongelma.

Mikä on ongelma?

–Se on monimutkaista. –Vai niin.

Kuule. Tämä on ihan järjetöntä.

–Soitan New Yorkista. –Paras, ettet soita.

NYT MYYNNISSÄ

Kuukautta myöhemmin

Kuukausien kaivelun ja selvittelyn jälkeen–

–tarinani Nolan murhasta viimein julkaistiin.

Signeeraisitko tähän?

–Kumpaankin vai... –Tähän vain.

Se oli myydyin true crime –kirja.

–Ole hyvä. –Kiitos.

Sinä päivänä Nola päätti, ettei kävele Shore Roadia–

–vaan metsäpolkua, joka johti rannalle.

Hän ei halunnut myöhästyä–

–joten hän urheasti puski läpi tiheikön–

–varoen punaista mekkoaan, johon oli pukeutunut.

Hänen lempimekkoaan.

Mutta hän ei tiennyt, että Luther Caleb oli perässä–

–haluten pitää tytön itsellään.

Vielä muutama kilometri, ja hän pääsisi hotellille, jossa Harry oli.

Vielä tunti, ja he olisivat matkalla Kanadaan ja uuteen elämään.

Kaukana äidistä, joka oli kohdellut Nolaa niin julmasti jo vuosikaudet.

Lopultakin hän olisi vapaa, tai niin hän luuli.

Sillä Nolan tarinalla ei olisi onnellista loppua.

Kriitikoiden mielestä–

–Pahuuden synty tulisi lukea rinnakkain kirjamme kanssa.

Minä siteeraan:

"Nola Kellerganin hahmo ei enää symboloi mahdotonta rakkautta"–

–"...vaan sen kaikkivoipaisuutta." –Mitä se tarkoittaakaan.

Se tarkoittaa rajoitetun painoksen tuplasettiä.

Mukana Pahuuden synty, Harry Quebertin tapaus–

–sekä New York Review of Booksin kirja–analyysi!

Hei, ylikonstaapeli. Älä vain sano. Pidät siitä enemmän kuin vaimosi.

–Lue sähköpostisi. –Selvä.

Odota hetki. Katson puhelimestani.

Onko puhelimessasi sähköposti?

Kännykkäfirma lähetti sen.

Voin hankkia sinullekin.

–Lue nyt vain sähköpostisi. –Selvä.

Se on kuva hautakivestä.

Suurenna hautakiveä.

Louisa Kellergan. 1966?

–Mitä hittoa tämä on? –Nolan äiti kuoli 1966.

9 vuotta ennen kuin Nola katosi. Hän sai selkäsaunoja vainajalta.

–Mistä sait tämän? –Naispuolinen ihailijasi lähetti sen.

Pian koko maa kuulee, miten tutkimukseni meni mönkään–

–ja kirjasi on pelkkää sontaa.

Soitan takaisin.

Kun palasimme vuorilta, Nola tuli käymään.

Äiti oli lyönyt häntä viivottimella.

Näin mustelmat. Mutta on jotain pahempaa.

Mikset halua kertoa tästä?

–Aika loppui. –Äidistä selvisi jotain kauheaa.

–Mitä? –Aika loppui.

–Äidistä selvisi jotain kauheaa. –Mitä?

Älä vain sano, että se jäi tuohon.

Helvetti!

–Hei! –Hei.

Sinä et ole Harry.

Mikä paljasti?

–Hei. –Etsimme vierasta...

Etsimme vierasta huoneesta 8, Harry Quebertiä.

–Onko hän täällä? –Quebert Q:llä?

Niin. Q–U–E...

Harry Quebert kirjautui ulos jokin aika sitten. 24. syyskuuta.

Riideltyään vanhan miehen kanssa.

Onneksi ystäväsi lähti–

–sillä ukko palasi kiväärin kanssa.

–Selvitetään, kuka se oli. –Tämä on ihan järjetöntä.

Hetkinen. Hän sanoi, että nuori mies tulisi etsimään.

Ja tämä sanoisi: "Tämä on ihan järjetöntä."

Sanot niin paljon.

Menkää ulos.

Näytähän sitä.

"Hyvä Marcus. Tämä kiinnostanee sinua."

"Tämä kirja on totuus. Harry."

Sommerdalen lokit, Harry L. Quebert.

Se on julkaisematon kirja Harrylta.

Nola piti lokeista.

Miten niin kirja on totuus?

Jestas, mikä loppu.

Hän ja Nola elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Harry pääsi kirjailijoiden taivaaseen.

–Mikä se on? –Siinä...

...näkee elämänsä sellaisena kuin toivoisi.

Kirjoitetaan itsensä onnelliseksi.

Mitä hän yrittää kertoa sinulle? "Kirja on totuus."

Ei aavistustakaan.

Ehkä voisit yrittää puhua totta.

En tiedä, mitä vihjailet.

Sinä kyselit. Vastasin parhaani mukaan.

Sanoit, että Nolan äiti löi häntä. Ja että järkytyit siitä.

Ei. Voit tarkistaa muistiinpanosi.

Nola sanoi äitinsä lyöneen.

Olihan se järkyttävää–

–sillä äiti oli kuollut.

Et kertonut äidin kuolemasta.

Oletin, että tiesit. Kaikki tiesivät.

Miten et olisi tiennyt? Kuuluisa kirjailija...

–Taivas. –En tarkoittanut johdattaa harhaan.

Hyvä on.

Sain sen papparaisen nimen, joka uhkaili Harrya.

Hän ilahtuu, kun näkee sinut.

Et ole tervetullut tänne, herra Goldman.

Häpäisit vaimoni ja tyttäreni muiston!

No niin. Laittakaa ase pois.

Miksi uhkasit Harrya motellilla?

Koska hän on elossa, ja tyttäreni kuollut!

Hei! Nyt riittää, pastori. Antakaa kivääri tänne.

Pitäisi haastaa sinut oikeuteen.

Haastaa siitä roskasta!

Mikset ole tehnyt niin?

Mikset ole tehnyt niin?

Ei, ei. Miksemme ole oikeudessa nyt?

Ehkä siksi, koska sinä hakkasit Nolaa.

En koskenutkaan tyttäreeni!

Et halua ihmisten tietävän Alabamasta.

No niin, pastori. Ei nyt hermostuta. Laittakaa ase pois.

–Otamme selvää siitä. –Olet paholainen.

Anteeksi häiriö, poliisipäällikkö. Me lähdemme tästä.

–Kiitos paljon. –Eipä kestä.

Tässä. Tämä varmasti kiinnostaa.

David Kellergan meni naimisiin Louisa Bonnevillen kanssa –55.

Hänestä tuli Mount Pleasantin seurakunnan pastori.

Viisi vuotta myöhemmin Nola syntyi.

Kaikkien silmissä he olivat täydellinen, Jumalaa pelkäävä perhe.

Kunnes sattui tragedia vuonna 1966.

–Mikä tragedia? –Pastori tuli kotiin aamukahdelta.

Hän oli viettänyt illan kuolevan seurakuntalaisen pedin äärellä.

Voi ei! Louisa! Hyvä Luoja!

Louisa!

Nola!

No niin.

Hänen vaimonsa löytyi kuoliaaksi palaneena.

–Tragedia sattui 30. elokuuta. –Jessus!

Nola katosi tasan yhdeksän vuotta myöhemmin.

Siitä puhuttiin pitkään.

Pastori vain sattui pelastamaan tyttärensä, mutta ei vaimoaan.

Häntä vastaan ei ollut todisteita.

Pastori Lewis oli töissä läheisessä seurakunnassa.

Hän on vielä varsin eloisa 90–vuotiaaksi.

VAPAHTAJAN UUSI KIRKKO

En ole koskaan tuntenut...

...yhtä onnellista perhettä.

David ja Louisa.

Jumala oli luonut heidät toisilleen.

Ja Nola, voi hyvänen aika.

Hän oli ihmeellinen–

–kaunis, pieni tyttö.

Se antoi kuolematonta toivoa ihmisyyteen.

Kunnes eräänä päivänä...

...karkotimme hänestä pahat henget.

Mutta se ei sujunut kuten suunnittelimme.

–Kenestä ne karkotettiin? –Nolasta, pikkutytöstä.

Siinä tytössä oli valtavan paljon pahaa.

Saatanan kynnet olivat syvällä hänen sydämessään.

Hänen sielunsa syövereissä.

Tulipaloilta ei mennyt–

–aivan niin kuin David Kellergan kertoi poliisille.

Nola! Louisa! Hyvä Luoja!

Nola!

Nola! Nola!

Nola!

Oli hepokatti maantiellä poikittain

Jala vei, jala vei jala jalla jala jala vei

Ja se kaiveli haravalla hampaitaan

Jala jalla jala jala vei

He yöpyivät luonani sinä yönä.

En ole ikinä nähnyt niin murtunutta miestä.

Hän varmaan ajatteli, että tyttö oli sokissa.

–Hei, isä. –Hei, kultapieni.

Minulla olisi vähän asiaa.

–Muistatko, kun talo oli tulessa? –Muistan.

–Se ei ollut vain painajainen. –Tiedän.

Jotain vakavaa tapahtui. Jotain hyvin surullista.

Äiti oli makuuhuoneessa, kun palo syttyi.

Hän ei päässyt ulos.

Hän kuoli.

Tiedän. Hän oli paha.

Hänen täytyi kuolla, joten sytytin verhot tuleen.

Yritimme pakottaa paholaisen ulos tytöstä, mutta Saatana on itsepäinen.

–Löittekö pientä tyttöä? –Ei, löimme paholaista.

Mutta Saatana on vahva.

Tyttö alkoi uskoa...

...että hän itse oli äitinsä.

Hän rankaisi itseään, ruoski itseään–

–ja upotti päänsä jäiseen veteen.

Voi sitä tyttöparkaa.

Hän kärsi kovasti.

Hänen isänsä ei enää kestänyt.

Hän päätti–

–muuttaa pois tytön kanssa.

Perillä ollaan, Nola. Olemme kotona.

Suomennos: Mirkka Näveri www.sdimedia.com

Tue meitä ja ryhdy VIP jäseneksi poistaaksesi kaikki mainokset www.OpenSubtitles.org