Original subtitles

BASKERVILLEN KOIRA

Se on vain tuuli.

Sir Charles!

Onpa kiva pikku kappale. En ole tainnut kuulla sit� aiemmin.

Itse keksim�ni.

- Mit� mielt� olet, Watson? - Onko sinulla silm�t takaraivossasi?

Ent� vierailijamme k�velykeppi? H�n j�tti sen eilen t�nne johtolangaksi, kun emme olleet paikalla.

- P��ttele kuka h�n on tutkimalla k�velykeppi�. - Min�k�?

Sanoisin h�nen olevan maalaiskyl�n l��k�ri, joka kulkee k�vellen suurimpaan osaan ty�k�ynneist��n.

Oikein hyv�! Miksi?

Koska kukaan kaupungin l��k�ri ei kehtaisi liikkua n�in kuluneen k�velykepin kanssa.

- Ent� ty�k�ynnit k�vellen? - Kuten n�et, on kepin metallinen p�� n�in kulunut.

Juuri niin. Onko mit��n muuta?

Min� veikkaisin keppiin kaiverretun 'CCH: n yst�vilt�', -

liittyv�n mets�stysseurueeseen, joten tohtori Mortimer on urheilullinen.

- Nyt ole kyll� ylitt�nyt itsesi, Watson! - Kiitos.

- J�ik� minulta mit��n huomaamatta? - Valitettavasti melkein kaikki mahdollinen.

- Mit�? - Mies on selv�stikin maalaisl��k�ri ja h�n k�velee paljon.

- Sittenh�n olin oikeassa. - Siihen asti.

Mutta p��telm� tohtorin mets�stysharrastuksesta, tulee ennemminkin sairaalasta, -

kirjaimet 'CC' viittaavat tietenkin Charing Crossin sairaalaan.

- Niin kai. - Sanoisin my�s kelpo tohtorin olevan arvostettu, vaatimaton, hajamielinen -

ja omistaa koiran, joka on suurempi kuin terrieri, mutta pienempi kuin mastiffi.

Koiran?

Hampaiden j�ljet. J�lkien et�isyys on liikaa terrierin leualle, mutta ei riitt�v� mastiffille.

Se voisi olla...

Kyll�, se on kikkaraturkkinen spanieli.

Joo, mutta...

- Vaatimaton ja sanoitko hajamielinen? - Vain arvostettu mies saa l�ksi�islahjoja.

Vain vaatimaton mies valitsee maalaisl��k�rin uran mieluummin, kuin kaupunkil��k�rin -

ja vain hajamielinen unohtaa k�velykeppins� ja j�tt�� k�yntikorttinsa.

- K�velykeppinne, tohtori Mortimer. - Voi kiitos!

Pelk�sin jo hukanneeni sen t�ll� kertaa lopullisesti. Olen niin hajamielinen.

Sain sen l�ksi�islahjaksi Charing Crossin sairaalasta, kun l�hdin perustamaan yksityispraktiikan -

- Devonshireen. Anteeksi, mutta oletteko te Sherlock Holmes? - Palveluksessanne.

- T�ss� on yst�v�ni ja virkakumppanini, tri Watson. - Tohtori. - Hauska tutustua.

- Otanko hattunne? - Kiitos, mutta mieluummin t�m�.

Tohtori, ole hyv� ja kerro miten 1700-luvun alkupuolen k�sikirjoitus liittyy vierailuunne.

- Sanoisin vuodeksi 1740? - 1742, jos tarkkoja ollaan.

- Saanko? - Ole hyv�. - Kiitos.

- Otanko k�velykeppinne, tohtori? - Kiitos.

- 'Baskervillen koira'. - Niin kuin sanoitte, siin� on vierailuni syy.

- Luenko sen teille? - Kaikin mokomin. Ole hyv� ja istu alas. - Kiitos.

Huomaan oikeasta etusormestasi, ett� teet omat savukkeesi. Tee vain, jos silt� tuntuu.

'Suuren kapinan aikaan vuonna 1641 -

Baskervillen kartanon is�nt�n� oli paha ja jumalaton mies nimelt� Hugo.

Er��n� iltana Hugo sieppasi kauniin paikallisen maanviljelij�n tytt�ren.'

'Lukitsi h�net yl�kerran huoneeseen ja meni y�ksi juopotellaan ryyppyremmins� kanssa.'

Painijat!

Katsokaa teit�! Naisia!

Roger, tuo minulle se tytt�.

Paljostako nyt ly�t vetoa?

- Tule, poika.

Hiljaa!

Se on se tytt�.

No niin! Vauhtia!

Auttakaa!

Tule t�nne.

Naaraskettu, tule t�nne!

Ei!

'Se oli suurempi kuin kenenk��n koskaan n�kem� koira.'

'Helvetist� tulleen koiran kirous on ollut Baskervillen suvun p��ll� siit� l�htien.'

'Aina kun joku Hugon suvusta kuolee, kuuluu kuolonkellojen ulvonta.'

'T�ten varokaa nummea y�n pimein� tunteina, jolloin pahuuden voimat ovat valloillaan.

'Mutta koira viel�kin vaanii Baskervillej�, l�hett�en monet v�kivaltaiseen loppuun.

'Ulvoen sitten kuolinkellojen ��nt� aina, kun joku Hugon suvusta -

kuolee."

Etk� pit�nyt t�t� mielenkiintoisena, herra Holmes?

Satujen ker�ilij�lle varmasti.

Sir Charles Baskervillen kuolema ei ole satua.

Eik� Sir Charles kuollut syd�nkohtaukseen?

Sen merkitsin kuolemansyyntutkinnan kuolinsyytodistukseen, mutta -

Niin?

Oli er�s asia, mit� en merkinnyt kuolinsyytodistukseen.

Vaikkakaan Sir Charlesin ruumiissa ei ollut j�lki� v�kivallasta.

Huvimajan ymp�rill�, jonne h�n kuoli -

l�ysin astumisj�lki�.

- Miehen vai naisen? - Herra Holmes, -

Ne olivat j�ttim�isen koiran tassunj�lki�.

Ja Sir Charlesin kasvoilla oli -

kauhistunut ilme.

Pelko h�net tappoi, herra Holmes. Pelko!

- Mink� pelko? - T�m�n. Se riivasi h�nt�.

H�n ei koskaan l�htenyt ulos yksin, pime�n tultua. Ja silti sin� y�n� -

h�n seisoi ulkona huvimajan luona ainakin parikymment� minuuttia.

- Miten tied�tte sen? - H�nen sikarinsa tuhkaa oli tippunut useaan otteeseen.

Loistavaa! Meid�n kaltainen veikkonen, Watson.

Miksi ette raportoineet t�st� kuolinsyytutkinnassa?

Hieman ennen Sir Charlesin kuolemaa on ollut useita havaintoja hehkuvasta, aavemaisesta koirasta.

Tiedemiehen� en halua rohkaista t�m�n kaltaista ep�tervett� taikauskoa.

Sir Charles kuoli yli kuukausi sitten. Miksi nyt tulit luokseni t�m�n asian kanssa?

Henry Baskerville, Sir Charlesin veljenpoika ja perij� saapuu Amerikasta t�n� iltap�iv�n�.

Min� olin Sir Charlesin paras yst�v�, herra Holmes.

En halua asettaa t�t� poikaa...

- Yliluonnolliselle pahuudelle? - Mink��n sortin vaaralle.

- Autatko meit�? - Tuo h�nen t�nne noin kymmenen paikkeilla huomisaamuna, -

- jos h�n suostuu tulemaan. - Kiitos, me kyll� tulemme.

Sanoitte, ett� ennen Sir Charlesin kuolemaa useat ihmiset n�kiv�t t�m�n aavemaisen koiran nummella.

- Kyll�. - Onko kukaan n�hnyt sit� sen j�lkeen?

En ole ainakaan kuullut. N�kemiin, hyv�t herrat.

- Kyll�, tohtori, teid�n k�velykeppinne. - Tule, Sheba.

Peli on alkanut, Watson.

Huomenta, herra. Min� huolehdin matkalaukuista.

- J�tt�k�� matkalaukut minulle, herra. - Selv�, kiitos.

T�m� on Northumberland-hotelli, Sir Henry, toivottavasti viihdytte t��ll�.

Sir Henry! En kyll� koskaan totu siihen kutsumanimeen.

Hyv�� p�iv��. T�ss� on Sir Henry Baskerville, h�nelle pit�isi olla varaus.

- Teille on kirje, Sir Henry.

- Se tuotiin aamulla t�nne. - Kuka tiet��, ett� olen t��ll�?

Mit�?

- Onpa outoa. - T�t� tiet�, herra.

Sanat ovat leikattu Times- sanomalehdest� kynsisaksilla.

- Miksi 'nummi' oli kirjoitettu? - Selv�stikin tekij� ei l�yt�nyt kyseist� sanaa lehdest�.

K�sialaa muuttamalla on yritetty saada oppinut vaikuttamaan kouluttamattomalta.

- Mist� sin� sen tied�t? - Times-lehti harvoin p��tyy lukutaidottomien k�siin.

'Jos arvostat el�m��si ja olet j�rkev�, niin pysyttele poissa nummelta.'

- Arvoituksellinen lause. - Uskotteko sen liittyv�n jotenkin perheemme kummitukseen?

Kummitukset eiv�t l�hettele kirjeit�, Sir Henry. Joku joko yritt�� varoittaa tai pelotella teit�.

T�m� on kuin halvasta romaanista. Olen h�din tuskin noussut laivasta, -

kun olen jo perinyt perheen kirouksen saanut salaper�isen kirjeen ja kenk�ni on varastettu.

- Kenk� varastettu? - Kyll�. Aivan uusi viel�.

J�tin ne oveni ulkopuolelle viime y�n� ja t�n� aamuna toinen kenk� oli h�vinnyt.

- Miksi j�titte uudet keng�t putsattavaksi? - Ne olivat ruskeat eik� niit� ollut kiillotettu.

- Varastaa yksi kenk� tuntuu aivan �lytt�m�lt�. - Se on vain hukassa. Eik�h�n se ilmaannu viel� jostakin.

- Ei vaivata hra Holmesia n�in pikku asioilla. - Ei ole tarvetta vaivata hra Holmesia ollenkaan.

Ja meid�n tuntematon kirjeenkirjoittaja olisi voinut s��st�� itselt��n vaivan, koska -

minulla ei ole mit��n aikomusta menn� nummelle.

- Eik�? - Ei. Olen tullut t�nne vain selvitt�m��n perinn�n yksityiskohtia.

- Minun asianajajani Lontoossa voivat tehd� ne. - Mutta ent� arvonimenne?

Niist� ei ole hy�ty� Amerikoissa. Itseasiassa meh�n k�vimme sotaa siit�, ett� p��sisimme niist� eroon.

- Vai niin. - Ent� kartano? - Perheen kummitus saa kummitella siell�, niin paljon kuin haluaa.

Heti kun asiat ovat saatu hoidettua t��ll�, niin l�hden v�litt�m�sti takaisin kotia kohti.

Olen pahoillani, ett� vierailunne on ollut ajan haaskausta, Sir Henry.

Ei ollenkaan, herra Holmes. Itse asiassa, jos aikatauluunne sopii, niin olisi kunnia, -

jos te ja tri Watson tulisitte ruokailemaan kanssamme.

- Mielell�mme. - Kiitos, klo 14. - Kiitos.

Kiitos joka tapauksessa, herra Holmes.

- Siin�, Sir Henry. - Hyv�� p�iv�n jatkoa, tohtori Watson. - Kiitos.

- Watson. - Niin?

Aivan! Tohtori Mortimer!

Voi hyv�nen aika! Kiitos.

- Niin? - Siell� he ovat. - Selv�.

Liikkeelle!

- Watson, hae �kki� hattusi. - Mit�?

- Tule! Ei ole hetke�k��n hukattavissa. - Minne olemme menossa, Holmes?

- Selv�, me k��nnymme t�st�. - Paljon kiitoksia.

- Ihania kukkia! - Juoksenko h�net kiinni ja pys�yt�n?

Ei miss��n nimess�, Watson. Jos kest�t seuraani, niin olen t�ysin tyytyv�inen sinuun.

Ihania kukkia!

- Niin on. - Osta t�st� kukkia naisellesi. Ne on t�n� aamuna poimittuja.

Kauniita kukkia!

Min� ostaisin ruusuja naisellesi.

Kukkia! Ihania kukkia! Osa kukkia naisellesi.

- Pit�k��mme tuota vaunua silm�ll�, Watson. - Niink�? Selv�.

- Kyll�, vain harvoin n�kee n�in paljon. - Tuoreita kukkia.

Minulla on pieni koira kotona. Olen yritt�nyt opettaa sen pysym��n poissa jalkojeni alta.

Menemme takaisin?

Hei, kulta!

- Sanomalehti! - Mit�? Hyv� on, ostan sanomalehden. - Saako olla? - Kyll�.

Mene alas!

Jatka ajamista, ajuri.

- Oletko kunnossa, Holmes? - T�ysin kunnossa, Watson.

Varokaa!

En n�hnyt mit� tapahtui. Oletko kunnossa, Watson?

- N�itk� n�et, Watson? - H�nell� oli musta parta. - Mit� tapahtui?

- Sen kun tiet�isi. - Yht�kki� tuli salaman v�l�hdys. - Mit�? - Hyv�t herrat.

- Mink� v�l�hdys, Holmes? - Joku juuri yritti ampua, Sir Henryn.

- Mit�? - En kuullut laukausta. - Et varmaankaan, koska se tuli t�st�.

- K�velykepist�? - T�m� ei ole mik��n normaali k�velykeppi.

- Se on nerokas pikku lelu. - Harmi, ettemme saaneet vaunujen numeroa.

2704. Yrit� l�yt�� se, Watson. Min� j��n Sir Henryn ja tri Mortimerin luokse.

- Selv�, Holmes. - Ainakaan vierailuni ei ole ollut tyls�. - Niin.

Joku vaanii teit�, Sir Henry.

- Mutta te sanoitte sen olevan se ruskea. - Kyll�, mutta nyt se ruskea on l�ytynyt, mutta -

nyt joku on vienyt yhden vanhoista mustistani. Miss� se on?

- Ja kuka toi sen ruskean takaisin? - En tied�, vannon sen. Olen rehellinen tytt�.

Tarvitsen t�t� ty�t�. �l� vain hommaa minulle potkuja.

Mit�? Ei kukaan syyt� sinua mist��n. Haluan vain kenk�ni takaisin.

Minulla ei ainakaan ole sit�. Mit� min� tekisin yhdell� keng�ll�?

Todellakin. Mit� kukaan tekee vain yhdell� keng�ll�? - Kaikki hyvin. Olen pahoillani.

Anteeksi, ett� pahoititte mielenne. Siin�, ottakaa.

- Eik� kukaan menet� ty�paikkaansa. - Pahoittelen k�yt�st�ni. Olen rehellinen tytt�. - Kaikki hyvin.

En tied� mit� keng�llenne on tapahtunut, mutta yrit�n kyll� ottaa siit� selv�n.

- Kiitos, arvostan sit�. - Mustahan se oli t�ll� kertaa?

- Samanlainen kuin t�m�, mutta toisen jalan. - Selv�. - N�kemiin.

- Sir Henry on ainoa perij�? - H�n on Baskerville-suvun viimeinen.

Kyll�. Sir Charles ja is�ni olivat veljeksi�. T�ss� minulla on 30-vuotta vanha valokuva.

T�m� t�ss� on Sir Charles, t�ss� on is�ni ja t�m� t�ss� on Rodger, nuorempi veli.

- Mit� Rodgerille on tapahtunut? - H�n joutui hankaluuksiin t��ll� ja l�hti Etel�-Amerikkaan, eik�?

- H�n kuoli siell�. - Naimattomana ja lapsettomana.

L�ysin h�net, Holmes. 2704. John Clayton.

- Tarvitsetteko te jotakin? - Tietoa. Kuka oli se matkustaja, joka k�ski seurata, -

n�it� kahta herrasmiest� Baker Streetill�?

Tuntomerkit.

Musta parta, pukeutunut yl�luokkaiseen tyyliin, keskikokoinen.

- Kalpean oloiset kasvot. - Oliko mit��n muuta?

- H�n kertoi nimens�. - Niink�?

Kyll�. H�n kertoi olevansa se salapoliisimies Sherlock Holmes.

- Vai Sherlock Holmes? Rohkea veto. - Kyll�. Kuka h�n onkaan t�ytyy arvostaa h�nen rohkeuttaan.

- H�n tulee huomaamaan minun olevan yht� rohkea. - Kuulostaa haasteelta, Sir Henry.

Niin onkin. Se on haasteeseen suostuminen. Hansikas on heitetty ja min� kyll� nostan sen.

- Ent� teid�n paluunne Amerikkaan? - Se voi odottaa.

Yliluonnolliset demonit, ihmisdemonit tai mitk� vaan. Mik��n ei est� minua en�� menem�st� nummelle.

Ei teid�n pid� menn�, Sir Henry. Henkenne voisi olla suuressa vaarassa.

Se on jo ja koska en ole t��ll� sen enemp�� turvassa, kuin Devonshiressa, -

niin sama menn� sinne ja ottaa h�rk�� sarvista.

- Todellakin. Siell� t�m�n asian juuret ovat. - Tulet tietenkin mukaamme, herra Holmes?

Valitettavasti minulla on yksi eritt�in t�rke� ty� kesken mink� parissa menee viel� viikko.

- Mutta silloin voi olla jo liian my�h�ist�. - Ymm�rr�n sen, joten l�het�nkin er��n puolestani.

H�n on vihollisille hirmuinen vastus ja minulla on t�ysi luottamus h�neen.

Niink�? Kuka h�n on?

Sin�, vanha veikkoseni!

Hirmuinen!

Kirjoita minulle joka p�iv�. Raportoi aivan kaikki Sir Henryst�, h�nen palvelijoistaan -

ja naapureistaan riippumatta siit� kuinka v�h�pitoiselta asia voi vaikuttaa.

- Kyll�, totta kai. - Mutta ennen kaikkea ole Sir Henryn varjo.

Ota huomioon legenda �l�k� koskaan p��st� h�nt� yksin nummelle y�ll�, -

milloin pahuuden voimat ovat valloillaan.

- N�kemiin, Holmes. - Hyv�� matkaa yst�v�ni!

Nuo olivat meid�n esihistoriallisten esi-isien kivimajoja.

- Neoliittinen mies asui melko tiiviisti nummella. - Se on kaunis.

Tuo kauneus on joskus kuolettava. Esim. noiden kallion- kielekkeiden takana sijaitsee suuri Grimpenin suo.

- Grimpenin suo? - Se on petollinen suo. Luoja vain tiet��, kuinka monet luut makaavat sen pohjalla.

Viime viikolla n�in pienen nummiponin harhailevan sinne ja vajonneen suohon.

Sen kiljunta oli kammottavaa kuultavaa.

Pahoittelen matkanne keskeytyst�, hyv�t herrat, mutta kaikki vaunut on tutkittava.

- Mit� t��ll� on meneill��n? - Selden, Notting Hillin murhaaja on paennut Dartmoorin vankilasta.

- T�ss� kest�� jonkun aikaa. Menen tarkistamaan yhteyden Holmesiin. - Selv�.

Kaikki hyvin, Sheba. Ne ovat vain mustalaisia.

Oikein sopivaa.

Paintti parasta alea, kiitos.

Pystyyk� t��lt� postittamaan kirjeen?

- Kyll� pystyy. - Hyv�.

Watson?!

- Komisario Lestrade! - Watson, mit� ihmett� sin� t��ll� teet?

Voisin kysy� samaa sinulta. Onko Scotland Yard alentanut sinut maakuntiin?

P�in vastoin. Minulla on t�nne erikoistoimeksianto ottaa kiinni se murhaajaheppu, Selden.

Ja he antoivat teht�v�n sinulle?!

Satun olemaan se henkil�, joka vangitsi h�net alunperinkin.

- Tainnut olla uusi kokemus sinulle? - Tavallinenko?

Ei kiitos, olen virkateht�viss�. Scotland Yard silloin t�ll�in kyll� p�rj�� ilman Holmesiakin.

- H�nest� puheen ollen, miten h�n sai selville? - Mist�? - Seldenist�.

- Miksi muuten h�n olisi t��ll�? - Ei h�n ole. Olen t��ll� yksin.

Ilman Holmesia? Mutta teh�n olette aina yhdess�.

- Eih�n h�n vain ole jossain h�lm�ss� valeasussa? - Holmes on Lontoossa.

H�nell� on paljon t�rke�mpi� asioita hoidettavana, kuin haaskata aikaa jahdatakseen karannutta vankia.

Miksi sin� sitten olet t��ll�?

- Min� olen t��ll� seuraamassa purjehtimista. - Purjehtimista?

Ei t��ll� ole mit��n purjehtimista.

Onpa harmi. Olen saanut varmaankin v��r�� tietoa.

Mukavaa mets�styst�, Lestrade.

Pois tielt�!

Varovasti.

- Oletteko kunnossa? - Olen t�ysin kunnossa!

Hyv� on.

- Olen t�ysin kunnossa! - Selv�.

Varovasti.

- Lyons, senkin juoppolalli, olisit saattanut vaikka kuolla. - Vai kuolla.

Sittenh�n sinulla olisi ollut kunnia tehd� kuolintodistukseni, Mortimer.

Kaksi konjakkia.

- Oletteko varmasti kunnossa? - En tarvitse apuasi!

T�m� herrasmies t�ss� on Sir Henry Baskerville, sinun uusi vuokrais�nt�si, Lyons.

Baskerville.

- Kiitos. - Vai niin.

Vai kartanonomistaja? Et voi olla pahempi, kuin edelt�j�si.

Ai niin... Et ehk� ole kuvioissa niin pitk��n, ett� kukaan saisi siit� selv�n, -

- kun on se koira. - Naama umpeen, Lyons.

- Onko kukaan kertonut kartanonomistajalle siit� koirasta? - Olen kuullut siit�.

Kuulitteko? H�n on kuullut siit�.

Min� olen kuullut siit� ja my�s n�hnyt sen.

Omilla silmill�ni. Olen maalannut sen.

Aavemaisen hehkuvana y�ss�, ulvoen, janoten Baskervillen verta.

Kukaan selv�p�inen ei ole n�hnyt samaa, Lyons. Tule.

- Hyv�� p�iv�n jatkoa, kartanonomistaja. - Samoin teille.

- Mukava tavata naapureita. - H�n on kaikkein vastenmielisin.

H�nell� tulee olemaan vuokra my�h�ss� ja aiheuttamaan loputtomasti vaikeuksia.

- K�y s��liksi raakalaisen vaimo parkaa. - Kuka h�n oikein on?

Geoffrey Lyons, taidemaalari ammatiltaan, juoppo luonteeltaan.

H�n ja set�si ylenkatsoivat toisiaan.

- Panitko merkille h�nen partaansa? - H�nell� oli musta parta.

Eteenp�in!

- Tervetuloa, Sir Henry. - Kiitos, mutta valitettavasti en ole Sir Henry.

- Pahoitteluni, herra. Tervetuloa Baskervillen kartanoon. - Vaimoni.

Aivan ymm�rrett�v��, rva Barrymore. Tri Watson n�ytt�� paljon enemm�n baronetilta, kuin min�.

- J��tk� ruokailemaan, tri Mortimer? - Kiitos mielell�ni.

- Kaikki hyvin, Sheba. - Mik� se oli?

Nummelta kuuluu monia outoja ��ni� y�ll�.

Sheba, takaisin!

- Mit� tapahtui? - Se tiet��, ett� olemme l�hell� kotia.

Odottaa varmaankin kotioven edess�, kun tulen sinne. Sheba!

Seuratkaa minua.

Voi taivas! Mik� se oli?

Ehk� jokin el�in putosi suohon.

Aivan. Se se varmasti oli.

Tietenkin. T��ll� on kylm�.

- Voisitteko sytytt�� takkaan tulen, Barrymore? - Kyll�.

Emme ole pit�neet tulta takassa sen j�lkeen, kun Sir Charles kuoli.

Oikein hyv�.

- Aivan, mik� minun tulokseni olikaan? - Yksi.

- Anteeksi. - Mit�?

L�ysin t�m�n tuhkien joukosta.

Charles, klo 22 huvimajalle. L.L.

- Mit� mielt� olette siit�? - L.L.

- Tied�ttek� ket��n niill� nimikirjaimilla? - En tied�.

- Rouva Lyons. - Tarkoitatko taidemaalarin vaimoa?

- Uskoisin h�nen etunimens� olevan Laura. - Niinp� olikin, olin unohtanut.

Saanen huomauttaa kirjeen p�iv�yksest�.

Sama p�iv�, jolloin Sir Charles kuoli.

V�h�n sit�.

- Kyll�, sit� on jo. - Ai ett�. Oikein hyv��.

- Barrymore? - Niin? - J�tin joitakin vanhoja vaatteitani yl�kertaa, mit� en en�� tarvitse.

- Voisitko antaa ne pois parhaaksi katsomallasi tavalla? - Totta kai.

K�vin ostoksilla Lontoossa. Osa kotoisista vaatteistani olivat liian vilpoisia t�h�n ilmastoon.

- Eiv�tk� oikein uusinta tyyli�. - Aivan.

Aamupajan j�lkeen k�yn majatalossa postittamassa raporttini Holmesille.

Paluumatkalla pist�ydyn rouva Lyonsin luona.

Toivottavasti h�nen miehens� ole kotona.

- Saako olla? - Kyll� kiitos.

Kyll�.

Tek� te itkitte viime y�n�, rouva Barrymore?

- Kuulitteko sen? - Ent� itse? - Kyll�.

Pahoittelen, mutta olette erehtyneet. En ole itkenyt viime y�n�.

- Mutta ent� silm�nne. - Se johtuu vain keitti�n savusta.

Barrymore.

- Niin? - Kuulitteko itkua viime y�n�? - En kuullut.

Sanon kyll�, ett� jos Holmes tiet�isi mist� j�� paitsi!

- Siin� pojalle. - Kiitos. Ja hyv� onni teit� suosikoon.

Kiitos paljon.

- Haluaisin postittaa t�m�n kirjeen, rouva. - Selv�.

Herra Sherlock Holmes, 221 B, Baker Street.

- Holmes on siis todella Lontoossa. - Kyll�, Lestrade. Todella on.

- Olisinpa min�kin. - Mit�? Eik� ajojahti ole sujunut hyvin?

Ei, ei. Ei se siihen liity. Sain jo kerran Seldenin kiinni, niin saan viel� uudelleenkin.

Se on t�m� pirun nummi. Kammottava paikka, eik�?

- Kyll�, niin kai se. - Kaikenlaisia outoja ��ni� y�ll�.

- Sanovat, ett� kummitus kummittelee alueella. - Niink�?

Jokin villikoira.

Siin� vasta olisi yst�v�llemme Holmesille sopiva mysteeri ratkaistavaksi.

Juuri sellainen outo juttu mink�laisista h�n pit��.

- Voisit vinkata h�nelle t�st� tapauksesta. - Niin voisin.

Hyv�� p�iv�n jatkoa, Lestrade.

Katsonko tulevaisuutesi korteista, herra?

L�hde tiehesi!

- Niin? - Rouva, minun nimeni on tohtori Watson -

ja majoittaudun kartanon v�en kanssa ja...

- No? - Terve. Watson.

Tapasimme eilen, jos muistat. Olen Sir Henryn yst�vi�.

Ai niin. Se kartanonomistajakaveri.

Kyll� ja min� olin juuri tulossa kyl�lt� -

ja h�lm�yksiss�ni eksyin reitilt�ni.

Silt�p� n�ytt��. Sen kun seuraat kinttupolkua.

Ymm�rr�n, mutta seurasin juuri t�t� kinttupolkua t�nne ja...

Olipa sangen yst�v�llist�. Moukkamainen juntti.

Vaikuttaa silt�, -

niin kuin h�n olisi jo kuullut aristokraatillisista mieltymyksist�si kartanolla.

Rakastan sinua, Laura. Sin�kin minua ennen.

Sin� olit ennen toisenlainen.

- Kohtalosi? - Anteeksi kuinka? - Kohtalosi.

- Ei kiitos. - Eik� kiinnosta tiet�� mit� tulevan pit��?

- P�invastoin, pid�n yll�tyksist�. - Pystyn ennustamaan kohtalosi korteista, -

k�mmenest� tai p��si kuhmuista.

- Mit�? Eik� kristallipallosta? - Jos niin haluat.

- En halua. Ole yst�v�llinen ja mene pois. - Haluatko ostaa sormuksen?

- En. - Ent� kellon? - Mene tiehesi siit�.

Miten olisi pikku s�velm�? Minulla on harvinainen s�velm� sinulle.

Sin� siell�, mustalainen! �l� h�irik�i t�t� miest�. Mene pois!

- T�m� on vapaa maa. - Ala kalppia siit� tai pid�t�n sinut irtolaisuudesta.

Laupias taivas! Pirun konna!

Ole iloinen, ett� satuin tulemaan, ennen kuin h�n olisi tyhjent�nyt kaikki taskusi.

- Olen pahoillani. P��sit niskan p��lle. - Pahoitteluni,

- Nimeni on Stapleton. - Kyll�. Mist� tiesitte, ett�... - Tri Mortimer kertoi teist�.

- Miten Sir Henry voi? - No h�n...

Sir Charlesin kuoleman j�lkeen pelk�simme, ettei h�n tulisi t�nne.

- Olemme hyvin iloisia, ett� h�n tuli. - Huomaan, ett� olette luonnontieteilij�.

Olet varmaankin oppinut tuon kaiken johdonmukaisen p��ttelyn hra Holmesilta.

- Kyll�, mist� tiesitte? - Tohtori Mortimerilta.

Kunnioittaako hra Holmes meit� vieraillullaan? H�n ei varmastikaan usko mihink��n roskapuheeseen koirasta.

- Suoraan puhuttuna, en oikein pysy k�rryill�. - Pahoittelen.

T�m� ei kuulu minulle, mutta se vanha legenda todellakin sai Sir Charlesista otteen.

- Ep�ilen, ett� se tappoi h�net. - Niink�? - Kyll�.

H�nen hermonsa olivat siin� pisteess�, ett� mink� tahansa koiran n�keminen olisi ollut kohtalokasta.

Mit�? Tarkoitatko, ett� mink� tahansa koiran n�keminen aiheuttaisi h�nelle syd�nkohtauksen?

- Onko teill� parempaa selityst�? - No, ei.

Ent� herra Holmesilla? Anteeksi, innostuin taas, mutta -

uskoisitko Sir Henryn suostuvan lounas kutsuun huomenna?

My�s te olette yht� lailla kutsuttuja, tri Watson. Haluaisin teid�n kummankin tutustuvan siskooni.

Kyll� vain. Minun t�ytyy tietenkin viel� kysy� Sir Henrylt�.

- Mutta en usko, ett� miksip� ei. - Loistavaa!

Voisin esitell� minun hy�nteistutkielma n�ytteit�. Minulla on joitain hyvin harvinaisia...

Ei voi olla!

Aglais urticae 'nokkosperhonen'! N�in my�h��n vuodesta.

Anteeksi, tri Watson.

Pys�htyk��!

Luojan kiitos, ett� sain teid�t pys�ytetyksi. Muutama askel ja olisitte olleet Grimpenin suossa.

Luojan kiitos, todellakin.

- Oletteko te Sir Henry? - Olen. Ja kuka minun ihana pelastajani lienee?

- Olen Beryl Stapleton. - Haluan kiitt�� rouvaa henkeni pelastamisesta.

Vai t�m� on Grimpenin suo?

Se on kaunis.

- Ei n�yt� yht��n petolliselta. - Nummella monet asiat eiv�t ole sit� milt� n�ytt�v�t.

Kaikki petollista ja vaarallista.

Ja jos olet j�rjiss�si, niin et j�� t�nne en�� yhdeksik��n y�ksi. Pakkaa laukkusi ja l�hde.

- Tervehditk� aina vastatulleita t�ll� tavoin? - Herran t�hden, Sir Henry, l�hde t�st� kauheasta paikasta.

Hei, odota!

Olen varma, ett� Lyonsin naisella on jotain salattavaa, Holmes, -

mutta miten voisin v�ltt�� h�nen juopon �ykk�rimiehens�?

Jos olisin Notting Hillin murhaaja, niin olisin ��rimm�isen vakuuttunut siit�, -

ett� en ainakaan j�isi kiinni, kun on komisario Lestraden kaltainen tunari johdossa.

Olen my�s kohdannut ep�ilytt�v�n mustalaisen ja hyvin erikoisen henkil�n, Jack Stapletonin,

joka muuten on kutsunut minut ja Sir Henryn lounaalle huomenna.

S�ik�ytit minut, Sir Henry.

- Mit� te teette, rouva Barrymore? - En mit��n.

Katso!

Min�kin huomasin sen. Hetken luulin, ett�...

- Luulit mit�? - Luulin sen olevan sama valo, mink� n�in Sir Charlesin kuoliny�n�.

- Mink�laisen valon? - Enemm�nkin hehkuvan.

Jokin outo hehkuva olento, mik� liikkui nummella kuten -

- jokin... - Jonkin mik�?

Jokin koira. Suuri hehkuva koira.

Hyv�� y�t�, Barrymore.

Anna minulle kynttil�.

Kun pahuuden voimat ovat valloillaan. Selv�. Tulehan, Sir Henry.

Katso mihin astut.

Petollinen suo!

Katso! Tuolla se on. Tuolla.

- Ent� nyt? - Me odotamme. Kuka se lieneek��n, niin sen on oltava l�hell�.

Varo!

Pys�hdy! Pys�hdy tai ammun.

Voitin tuon kiusankappaleen. Tule.

Ei! �l�, Sir Henry! Olisi hulluutta yritt�� saada h�net kiinni pime�ss�.

Aivan liian vaarallista. Ei kannata. Tule.

Se liippasi l�helt�.

Kiitos.

Palataan takaisin kartanolle, ennen kuin t�m� usva saartaa meid�t.

- Watson, katso! - Se mustalainen!

Nyt on alkanut tapahtumaan, Sir Henry.

Kyll�. On todellakin.

Kaunis! Ne ovat kyll� kauniita.

- H�n sanoi pit�v�ns� niist�. - Kiitos.

Kiitos, kun et maininnut mit��n eilisest� veljelleni.

- Miksi et halua veljesi tiet�v�n? - H�n uskoo, ett� kun kartano on asutettu, niin se on hyv�ksi t�lle seudulle.

Jotkut n�ist�h�n ovat trooppisia, eiv�tk� olekin?

H�n suuttuisi, jos tiet�isi ett� yritin suostutella sinut l�htem��n.

- Miksi sitten teit niin? - Sir Charlesin kuolema oli niin j�rkytt�v�.

H�nell� oli kamala paha aavistus siit�. Sille on varmasti jokin syy.

Et kai sin�kin usko siihen koira h�lynp�lyyn?

Uskon, ett� t��ll� piilee jokin vaara, joka koskee sinua.

Nyt kun olen tavannut sinut, niin mik� tahansa sinuun kohdistunut tragedia olisi viel� hirvitt�v�mp��.

- Ei mit��n tapahdu. - Miksi ottaa riski? On niin monia ihania paikkoja asua.

- Miksi j��d� t�h�n kauheaan paikkaan? - Tykk��n n�ist� naapureista.

Ja haluaisin n�hd� heit� enemm�n.

Hei, kaveri!

- Oletko vaellellut nummella y�ll�? - Mustalaisen luonteeseen kuuluu vaeltelu.

Ent� sinun luonteeseen? Ent� kohtalosi?

- Kunhan siihen ei liity mik��n koira. - Sitten minun on parempi lukea naisen kohtalo.

- Hyv� on! Kuullaanpa h�nen kohtalo. - Voisitko poistaa hansikkaanne.

Jasmiini, hempe� tuoksu.

Naisen syd�nt� painaa. H�nell� on edess��n vaikea valinta, -

joka johtaa joko el�m��n tai kuolemaan.

Valitessaan kuoleman h�n valitsee my�s el�m�n.

H�n ei voi valita el�m�� ilman kuolemaa. Se on valinta miss� ei ole vaihtoehtoja, -

mutta silti h�nen on valittava.

Beryl!

Beryl, odota!

Odota!

Beryl, mit� ihmett� se mustalainen sinulle sanoi?

- L�hde takaisin! - Beryl.

- J�t� t�m� paikka taaksesi �l�k� koskaan astu nummelle en��. - �l� nyt, mik� h�t�n�?

- Pyyd�n sinua l�htem��n! - Siin�!

- Ei! - Eik�? - Emme me saa. - Miksi?

Beryl! Ja sin�!

Vaikka olemmekin osoittaneet sinulle vieraanvaraisuutta kotonamme ei se tarkoita, -

- ett� voit olla tuollainen elostelija - �l�, Jack. - Hiljaa, Beryl.

Sinulla on kaikki samat luonteenpiirteet, kuin esi-is�ll�si Hugolla.

- Kuulehan, Stapleton... - Jos Beryl ei olisi t�ss�, niin pieks�isin sinut!

Voisit kyll� yritt�� sit�.

- �l� nyt, Stapleton. - Mit� r�yhkeytt�!

Ja pysykin kaukana minusta ja varsinkin siskostani.

Stapleton! Kirottua!

Onko tuo ukko ihan hullu vai mit�?

- Ep�keskinen, ehk�. - Vai ett� ep�keskinen.

- Niin, Barrymore. - Herra Stapleton on t��ll�. - Ohjatkaa h�net sis��n.

No?

Voit sanoa kaiken mit� haluat minulle sanoa tri Watsonin kuullen.

Olen tullut pyyt�m��n anteeksi aamuista k�yt�st�ni.

- Menin liian pitk�lle ja haluaisin selitt�� itseni. - Hyv� on. Tule peremm�lle.

Siskoni ja min� olimme hyvin l�heisi� Sir Charlesin kanssa.

H�nen kuolemansa on j�rkytt�nyt Berylia suuresti ja pelk��n h�nen terveytens� j�rkkyneen sen johdosta.

T�m�n paikan legendasta on tullut h�nelle pakkomielle.

Ja h�nell� on t�llainen j�rjet�n paha aavistus sinun tuhostasi.

Kun n�in teid�t yhdess�, niin h�t��nnyin.

Pelk��n, ett� jos h�nen pelkoihinsa tulee mukaan voimakkaita tunne-el�m�n tunteita, -

niin h�nen hauras mielens� saattaa murtua.

Tytt� parka.

Voin vain puolustaa k�yt�st�ni veljellisell� huolenpidolla sisartani kohtaan.

- Antakaa minulle anteeksi. - Toki. - Kiitos.

- Ent� Beryl? - Olen l�hett�nyt h�net t�timme luokse rannikolle.

Jonkin aikaa poissa n�ist� synkist� tapahtumista voi auttaa h�nt� paranemaan.

Kunnes h�n palaa, olisit eritt�in tervetullut vieras meill�.

- Kiitos siit�. - Ja viel� kerran anteeksi.

- Joo. - Tri Watson. - Herra Stapleton.

- Mukavaa p�iv��. - N�kemiin.

No, tulit siis kuitenkin kuulemaan kohtalosi.

- Kuulisin mieluummin omanne. - Minunko? - Kyll�.

Ja jos varastat viel� taskukelloni, niin ammun sinut n�in suoraan sanottuna.

Vaikutat minusta hyvinkin ep�ilytt�v�lt� hepulta, kun vaeltelet nummella �isin.

Seh�n tekee silloin sinustakin ep�ilytt�v�n hepun, kun vaeltelet nummella itsekin.

Miksi et leiriydy muiden mustalaisten luona nummella?

Miksi pelottelit neiti Stapletonia sill� typer�ll� h�lynp�lyll�?

- Koska se on totuus. - Roskapuhetta! Ja lopeta tuo karmea melu.

- Haluaisitko kuulla jonkun toisen kappaleen? - En halua kuulla mit��n sinulta.

Vastaa vain n�ihin kysymyksiini. Eli... Tied�n tuon kappaleen.

Se kuulostaa kyll� paremmalta viululla, Watson.

Toivoisin, ett� pit�isit minut ajan tasalla n�iss� asioissa, Holmes.

Teet minusta aivan narrin!

Viesti tohtori Mortimerilta.

Kiitos, Barrymore.

M�k�t�tk� viel�kin, Watson?

Olen saanut ratkaistua koko tapauksen ja kiitos kuuluu siit� sinulle.

- Oikeastiko? - Kyll� vain. Tarvitsemme yhden tai pari pient� tosiseikkaa, -

niin saamme p�ihitetty� Baskervillen koiran.

Kyll�.

Ansani alkaa olla viritettyn� mit� ovelimmalle paholaiselle.

Huolimatta siit�, ett� sen ansa alkaa olla valmiina Sir Henrylle.

- Mutta mit� t�m� kaikki oikein tarkoittaa, Holmes? - Tarkoittaa murhaa, Watson.

Kylm�verist�, hienostunutta ja tarkkaan harkittua murhaa.

Nopeasti, Watson!

N�itk� sit�? N�itk� koiran?

- Sir Henry! - Voi Luoja! Mit� tapahtui?

Se on se tyyppi, joka hy�kk�si kimppuumme silloin yhten� y�n�.

- Miksi h�nell� on minun vanhat vaatteeni? - Hovimestarinne on tainnut antaa ne h�nelle.

- Barrymore? - T�lle miehelle h�n ja h�nen vaimonsa ovat l�hett�neet merkkej� ikkunasta.

- Kuka h�n on? - Karannut vanki, Selden, Notting Hillin murhaaja.

- Barrymoretko ovat l�hetelleet merkkej� h�nelle? - Sinun pit�isi olla kiitollinen.

N�iss� vanhoissa vaatteissa oli sinun hajuasi, jota koira jahtasi.

- Koiran on pit�nyt saada tiet�� hajuni, ett� se on voinut j�ljitt�� sit�. - Kadonnut kenk�?

Sen takia uusi kenk� palautettiin, kun sit� ei ollut koskaan k�ytetty eik� siin� ollut hajua.

- Tietysti. - N�in meid�n yliluonnollisesta koirasta tuleekin yht�kki� normaali koira.

- Ent� hehkuminen? - T�ss� pit�isi olla vastaus siihen.

- Mit�? - Se on fosforesoivaa. Bariumsulfidia luulisin.

- Mit� teit t��ll� nummella, Sir Henry? - Tri Mortimer l�hetti minulle t�llaisen viestin.

- Kiitos. - Mortimer? - Joo.

'On ��rimm�isen t�rke��, ett� tapaamme. Tule v�litt�m�sti. Terveisin, Mortimer'

- Huhuu? Kuka siell�? - Watson!

Voi hyv� jumala! Oletko kunnossa, Sir Henry?

Ei t�ss� mit��n, kiitos.

- Kuka tuo on? - Karannut vanki Selden. - Mit� tapahtui?

- Se oli karmeaa, h�nen p��lleen hy�kk�si... - Putosi tuolta kielekkeelt�.

- Niin. - N�ytt��, ett� olette saapuneet juuri ajoissa murhen�ytelm��n, hra Holmes.

- Olette kuulleet minusta? - Stapleton. Olemme odottaneet teit�.

Toivon mukaan pystyisitte valottamaan t�t� kaikkea.

Pelk��np�, ett� yliluonnolliset tapaukset menev�t osaamisalueeni ulkopuolelle.

Sir Henry, jos t�m� herra t�ss� voisi yst�v�llisesti j��d� ruumiin luokse, -

niin meid�n pit�isi l�hte� ilmoittamaan komisario Lestradille, ett� h�nen takaa-ajonsa on p��ttynyt.

- Olen samaa mielt�. Hyv�� y�t�. - Hyv�� y�t�. - Kiitos, hra Stapleton.

Vai siin� se vanha paholainen on? Onko yhdenn�k�isyytt�?

- Olet tainnut v�ltty� tuolta perinn�lliselt� kiroukselta. - Todenn�k�isesti h�n ei n�ytt�nyt tuolta muutenkaan.

- Ep�ilisin h�nen n�ytt�neen hyvinkin paljon tuolta. - Miksi valehtelit Stapletonille Seldenist�?

Pelkk� varotoimi, Watson. Meid�n yst�v�mme ja vihamiehemme eiv�t ole viel� aivan selvill�.

- Halusitte n�hd� minut? - Min� halusin. On parasta, ett� istuutuisitte.

- Minulla on surullisia uutisia veljest�si. - Veljest�ni?

- Selden on veljesi, eik� olekin? - He ovat saaneet h�net kiinni.

Valitettavasti h�n on sen ulottumattomissa. Ei tarvitse en�� itke� �isin huolestuneena.

Tai l�hett�� h�nelle merkkej� ikkunasta ja vied� ruokaa ja vaatteita.

- Miten se tapahtui? - H�n putosi jyrk�nteelt�.

Eth�n syyt� t�st� Barrymorea? H�n on tehnyt kaiken minun pyynn�st�ni.

- H�n on uskollinen teille. - Totta kai. Uskon, ett� te molemmat olette.

Kiitos. Tule, rakas.

- Barrymore. - Niin. - Osaatko kuvailla tri Mortimerin viestin tuojaa eilen illalla?

- H�nell� oli musta parta. - Kiitos, Barrymore.

- Holmes, emme kai oikeasti ep�ile tri Mortimeria? - Sen viestin on t�ytynyt olla v��renn�s.

Totta, mutta on viel� monia asioita, jotka pit�� selvitt��, Sir Henry.

Watson, t�n� iltana sin� ja min� mennemme k�ym��n rva Lyonsin luona.

- Et ole mik��n herrasmies. - Vain yksi monista vioistani, pelk��n.

- Kiell�tk� rakkaussuhteenne Sir Charlesiin? - Kyll�.

Miksi sitten salaisia tapaamisia ja poltettuja viestej�?

Lupaan niin paljon hienotunteisuutta asian suhteen, kuin mahdollista, mutta vastauksenne on ��rimm�isen t�rke� -

ja voi vaikuttaa er��n el�m��n tai kuolemaan.

�lk�� ajatelko minusta pahaa. Avioliitostani on tullut siet�m�t�nt�.

Sir Charles oli hyvin kiltti. Yst�vyytemme muuttui syvemm�ksi...

- Sir Charlesin kuoliny�n�. - En ollut siell�.

Ent� t�m� viesti?

Juuri kun olin l�hd�ss�, Geoffrey tuli kotiin humalassa ja oli raivossaan.

Jotenkin h�n oli saanut selville Sir Charlesista ja minusta.

Syntyi riita ja h�n l�i minua ja rynt�si ulos.

Olin liian poissa tolaltani, ett� olisin kyennyt menem��n tapaamiseen.

Sit� paitsi pelk�sin, ett� Geoffrey saattaisi seurata minua.

- Miksi et kertonut t�st� kuulustelussa? - En halunnut skandaalia.

Mieheni on pohjimmiltaan hyv� mies.

Valitettavasti h�net on kirottu neron n�kemyksill�, mutta vain keskinkertaisella lahjoilla ilmaista sit�.

H�nen ep�onnistumisensa taiteilijana on vienyt h�net pisteeseen miss� h�n nyt on.

Mutta olen rakastanut h�nt� aikoinaan ja tied�n h�net. H�n ei ole murhaaja.

Oli miten oli, Sir Charleshan kuoli luonnollisista syist�.

- Miten miehenne sai tiet�� sinusta ja Sir Charlesista? - En tied�.

- Kukaan ei tiennyt. Olimme ��rimm�isen hienovaraisia. - Eik� kukaan?

Ihanko totta! Sinulla on t�ytynyt olla joku keneen luottaa. Kuka vei viestin?

On er�s. Molempien luotettu yst�v�, joka toimi meid�n v�lik�ten�mme.

- H�nen nimens�? - Ulos. Ulos minun talostani!

- Geoffrey. - Vai viel� lis�� hienoja yst�vi�, kulta?

Kuinka kehtaat kohdella hienoa naista tuohon tapaan!

Vai hienoa! H�n on minun vaimoni ja kohtelen h�nt� miten haluan.

Anna kun autan sinua.

�l� koske h�neen. Ulos t��lt�!

- L�htek��, pyyd�n. - Watson, tulehan vanha mies.

�l�k� tule takaisin tai saat t�st�!

Hyv�� y�t�.

- Ota k�tesi pois minun kurkustani. - Joskus se olisi niin yksinkertaista.

Yksi kunnon v��nt� ja k�rsimys olisi ohi.

- Lyonsilla olisi ollut loistava motiivi Sir Charlesin murhaan. - Mutta ei ollenkaan Sir Henryn kuolemaan.

Ei, Watson. Vaikka en pid� tunteilla leikkimisest�, koska se h�m�rt�� selke�� p��ttely�, -

siit� huolimatta t�m� tunteiden pes� on paljastanut syyllisen, joka ei ole mustasukkainen aviomies.

- Ei kai se ainakaan ole rouva Lyons? - Se on se v�lik�si, joka toimitti rakkauskirjeet.

Kuka muu olisi tiennyt Sir Charlesin olevan siell� kuoliny�n�?

Kuka muu olisi osannut est�� Lyonsia menem�st� tapaamiseensa?

Etk� ymm�rr�, Watson? Oli t�rke��, ett� Sir Charles odottaisi siell� yksin koiraa.

No siin� tapauksessa, aviomiest� huolimatta meid�n on ment�v� takaisin v�litt�m�sti ja hankittava henkil�n nimi.

- Ei se ole tarpeen. - Tarkoitatko, ett� tied�t kuka se on?

- No, kuka se on? - Kaikki aikanaan, vanha kamu.

- Minulla ei ole viel� todisteita. - Joo, mutta toki... - Katso.

Mik� tuo oli?

Se on tohtori Mortimerin spanieli.

Se koira?

Ei, Geoffrey.

Sin�...

Rakastin vaimoani, herra Holmes.

Rakastin h�nt�.

Tied�n ettei se n�ytt�nyt silt� muiden silmiss�, mutta h�n...

H�n oli ainoa h�iv�hdys kauneutta el�m�ss�ni ja...

Pelk�sin menett�v�ni h�net.

En min� olisi voinut tappaa h�nt�. En olisi pystynyt siihen.

Olisiko mahdollista ettet humalatilassasi muistaisi tekoa, jonka olisi tehnyt?

- Ei! - Miten sait selville vaimosi ja Sir Charlesin suhteesta?

Kirjaamattomasta viestist�, joka oli l�hetetty minulle.

Olisit voinut ottaa minuun yhteytt�, ennen kuin liikutit ruumista, Lestrade.

�l� nyt rupea, Holmes. Et voi ratkaista kaikkia murhia Englannissa.

Saimme syyllisen. Omasta mielest�ni asia oli yksinkertainen.

L�ysin todellakin n�m� tupsut mustaa haiventa kietoutuneena rva Lyonsin sormiin.

Kiitos. H�n repi ne todenn�k�isesti miehens� parrasta kamppailun aikana.

Pelk��np�, ett� Lyons on syyllinen paljon muuhun, kuin vaimonsa murhaan.

- Niin, avoin sek� suljettu tapaus. - Kyll�, Lestrade, olet oikeassa.

- Niink�? - Mit�?

- Todistusaineisto on ylivoimainen, Watson. - Kuten sanoin, avoin sek� suljettu.

- Kyll�, mutta miksi h�n yritti tappaa Sir Henryn? - Ehk� h�n pelk�si h��t��.

Mutta ei sen takia murhata ihmisi�. Vai murhataanko, Holmes?

Vaimonsa menetys ajoi Lyons paran mielen hulluksi.

- Mutta viime iltana sanoit, ettei se ollut h�n. - Niin sanoin, mutta olin v��r�ss�.

'Sill� rakkaus v�kev� kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus.'

- Laulujen laulu. - Luku kahdeksan, jae kuusi.

Et koskaan lopeta h�mm�stytt�m�st� minua, Lestrade. Hyv�� p�iv�n jatkoa.

V��r�ss�? Hyv�� p�iv�n jatkoa, Lestrade.

Hra Holmes, olisin toivonut n�kev�ni niit� teid�n uskomattomia kykyj�nne. Olen hieman pettynyt.

Et l�hesk��n niin pettynyt, kuin minun yst�v�ni tri Watson luulisin.

- Olin vain pelkk� sivusta seuraaja t�ss�. - T�rkeint� on ett� tapaus on selvitetty.

Kyll�, todellakin.

- Ja turvallisesti Sir Henrylle. - Toivottavasti kirjoitat my�s Berylille hyv�t uutiset.

Sen teen, Sir Henry. Mutta t�n� iltana haluaisin tarjota teille illallisen.

Sep� hyvin jalomielist�, tulen mielell�ni.

- Kaikki ovat tervetulleita. - Se sopii hyvin.

Valitettavasti minun ja tri Watsonin on palattava Lontooseen, jossa meill� on useita tapauksia odottamassa, -

jotka toivon menev�n paremmin omalta kohdaltani, kuin t�m�n tapauksen.

Tule, Watson. Meid�n pit�� pakata.

N�kemiin.

- Olet hyvin nyre� matkakumppani, Watson. - Kaikki ei ole kohdallaan.

- T�ytyy olla viel� jotakin. - Miten niin?

Lestrade p�ihitt�� Sherlock Holmesin?

Muistatko eilen, kun tutkin suurennuslasillani haivenia joita oli Laura Lyonsin k�dess�?

- Lyonsin parrasta? - Haivenet olivat it�maista alkuper��.

- Onko murhaaja kiinalainen? - Ei ole, Watson.

It�maista hiusta k�ytet��n yleisesti t�ss� maassa halpojen peruukkien tekoon.

- Parta olikin tekoparta? - Juuri niin.

- Eli Lyons ei murhannutkaan vaimoaan. - Ei. - Miksi sitten et kertonut muille?

Koska on t�rke��, ett� murhaaja luulee minun olevan p�ihitetty ja palanneen Lontooseen.

- Mutta sinneh�n me olemme menossa. - Ei olla, Watson.

- Minulla on aivan eri m��r�np�� mieless�ni. - Kuulehan, Holmes.

Ei en�� salaisuuksia. Minulla on kylm�, ep�mukavaa ja olen oikeutettu tiet�m��n mist� on kyse.

Olet oikeassa, Watson. T�m� y�n� Sir Henry yritet��n tappaa ja me est�mme sen.

- Kuka sen aikoo tehd�? - H�n ruokailee Sir Henryn kanssa t�ll� hetkell�.

Mortimer?

- Stapleton. - Stapleton? Se perhosten ker��j�?

H�n on kuolettava, Watson. H�n oli Laura Lyonsin ja Sir Charlesin v�lik�si.

H�n murhasi rouva Lyonsin, est��kseen h�nt� puhumasta.

Mutta minulla ei ole todisteita, jotka kelpaisivat oikeusistuimelle ja minun on hankittava niit�.

- Millaisia todisteita, Holmes? - Parhaimpia.

Nappaan h�net itse teossa. Silloin saamme h�net, Watson.

Uskallan vannoa, ett� ennen pitk��n h�n lent�� haaviimme, kuten h�nen avuttomat perhosensa.

Sitten kiinnitet��n Baker Streetin kokoelman vitriiniin ja laitetaan kyltti alle.

Piru t�t� sumua!

Nyt he l�htev�t. Ole valmiina, Watson.

Hyv�� y�t�!

Ei mit��n ongelmaa, tunnen t�m�n alueen...

Sumu sakenee. Se on ainoa mik� pystyy sotkemaan suunnitelmiamme.

Nyt, Watson.

- Olen todella iloinen, kun tulitte. - Niin min�kin. Tavataan pian uudelleen.

- N�kemiin. - N�kemiin.

Piru viek��n! Hukkasimme h�net sumuun. Nopeasti, Watson.

No niin, menn��n.

Rauhassa, tytt�!

Liikett�!

Watson!

- Watson, ammu! Nyt! - En voi, osun Holmesiin!

En saa hyv�� ampumalinjaa.

- Oletko kunnossa, Holmes? - Kyll�. Kiitos, vanha kuoma. Se on kuollut.

Olemme saattaneet perheen kummituksen pysyv�sti lepoon.

- Hyv� Luoja! Lyonsin koira on t�ytynyt p��st� irralleen. - Stapletonin koira ja se p��stettiin irti.

- Stapletonin? - Tri Mortimer, voisitteko olla yst�v�llinen ja saattaa Sir Henryn takaisin kartanoon?

- Totta kai. - Ei tarvitse, olen kunnossa. Tulen mukaanne.

Et tule. Sinulla on ollut jo tarpeeksi seikkailua yhdelle illalle. Tule Watson.

T��ll� on toinen koira, joka t�ytyy laittaa takaisin koirankoppiin.

- Sir Henry, voinko auttaa? - Tohtori, �l� vouhota, olen kunnossa. - Kamala tapahtuma.

Anna kun autan. No niin.

Watson.

- Avain, kiitos. - Siin�.

- Neiti Stapleton, mit� on tapahtunut? - Onko h�n turvassa? Onko h�n paennut?

- Pelk��n, ett� velje�si ei voida antaa paeta. - Ei kun tarkoitin Sir Henrya.

- Onko h�n turvassa? - On. - Ent� koira? - Kuollut.

- Luojan kiitos! - Nti Stapleton, miss� h�n on?

L�hell� Grimpenin suota. Voin n�ytt�� teille.

Haluan sinun pysyv�n t�ss�, nti Stapleton. Watson.

Lampaan j��nn�kset, Watson.

- Katso, Watson. - Sir Henryn kadonnut kenk�.

Taidan olla niskan p��ll�, hra Holmes. N�en sinut, mutta sin� et n�e minua.

Minulla on luoti teit� kumpaakin varten. Huhuu, hra Holmes, -

Watson, -

- ja jopa rakas Beryl. - Jack, Herran t�hden, lopeta!

- Watson, lyhty. - N�en viel�kin sinut, hra Holmes.

Nyt, Watson, laske hitaasti kymmeneen ja avaa sitten ovi.

Hitaasti, Watson.

Kahdeksan, yhdeks�n, kymmenen.

Eik� osunut, hra Holmes? Sen t�ytyi menn� l�helt�.

- Ehk� olet jo kuollut. - Kaukana siit�.

Pys�hdy! H�n tuntee Grimpenin suot. Et voi seurata h�nt� sinne.

Minulla ei ole vaihtoehtoja.

Stapleton!

- Et ikin� selvi� t�nne, hra Holmes. - Varoitan sinua, Stapleton.

Apua! Luoja, apua!

- T�ss�, anna k�tesi. - Herra Holmes, apua!

- Koita kest��. Apua! Hra Holmes, auta!

Auta minua!

Auttakaa! Ei! Voi Luoja!

Auttakaa minua! Voi Luoja!

Voi ei! Voi Luoja!

Herra Holmes, auta!

- Voi hyv� Jumala! Stapleton! - Kyll�.

Se on uskomattomin muistuma menneisyydest�, jota olen koskaan n�hnyt.

Selv�stik��n Sir Charlesin musta lammas veli Rodger ei kuollutkaan lapsettomana, vaan sai pojan.

- Stapleton! - Siksi h�n kutsui itse��n. Todellisuudessa Baskerville.

- Kyll�, Jackin tarkoitus oli peri� omaisuus. - Ensin poistettuaan kilpailijat.

- Oliko se se muotokuva mist� sait ensimm�isen ep�ilyksesi h�nest�? - Ei.

Ei ollenkaan.

- Se oli t�m� nuori nainen t�ss�. - Mutta en ole koskaan tavannut teit� ennen eilist�.

Min� olin se mustalainen, joka luki k�mmenest�si, jossa tuoksui jasmiini.

Samaa parfyymia oli varoitus viestiss�, jonka l�hetit Sir Henrylle Lontooseen.

- Sin�k� sen l�hetit? - Minun t�ytyi varoittaa sinua.

Yritin kaikkeni ilman pett�m�tt� Jackia, mutta sinun t�ytyy ymm�rt��, etten voinut... - Totta kai. Min�...

N�in omista palvelijoistani, kuinka syv�� uskollisuutta sisar kokee velje��n kohtaan.

Viel� syvemp�� on vaimon uskollisuus aviomiest��n kohtaan.

- Sin�k� tiesit? - Kun luin kohtalosi.

N�in sinulla pienen vaalean j�ljen vasemmassa nimett�m�ss�.

Selv�stikin h��sormusta oli pidetty siin� aikaisemmin.

My�skin todistin Stapletonin raivokohtauksen, kun h�n l�ysi sinut ja Sir Henryn nummelta.

H�nen k�yt�ksens� oli enemm�n mustasukkaisen aviomiehen, kuin suojelevan veljen.

Ja viimeiseksi: avioliitot, niin kuin kuolemat kirjataan yl�s.

Ei ole vaikeaa l�yt�� asiakirjoista todisteita.

H�n halusi minun houkutella Sir Charles h�nen kuolemaansa.

Kielt�ydyin. Olin sit� vastaan heti alusta alkaen.

Mutta aina kun vastustin, minut hakattiin.

Anelin h�nt� tuhansia kertoja ja tuhansia kertoja melkein menin poliisille.

Mutta en voinut. Vaikka h�n oli saanut aikaan Sir Charlesin syd�nkohtauksen, -

ei h�n ollut varsinaisesti murhannut Sir Charlesia.

Ajattelin, ett� jos voisin pit�� h�net poissa... Jos min�...

Olin typerys.

Se painajainen on ohi meid�n kummankin osaltamme.

Baskervillen suvun kirous ei piinaa meit� en��.

Min� haluaisin menn� k�velem��n nummelle.

Baskervillen suvun kirous on mielikuvituksen tuotetta.

Mutta ilman mielikuvitusta, Watson, ei olisi kauhua.